Standardi 4.3e Luottoriskin vähentämistekniikat luottoriskin Määräykset ja ohjeet
Miten luet standardia Standardi on aihealueittainen määräysten ja ohjeiden kokonaisuus, joka velvoittaa tai ohjaa valvottavia ja muita rahoitusmarkkinoilla toimivia, osoittaa valvojan tavoitteena olevan laatutason ja näkemyksen hyvästä menettelytavasta sekä perustelee sääntelyä. Standardissa esitetyt päivämäärät: Annettu Finanssivalvonta on tehnyt päätöksen ko. kappaleen antamisesta. Voimaan Kappale on astunut voimaan. Standardin jokaisella kappaleella on oma marginaali-merkintänsä: Normi: Viittaus voimassa olevaan lain tai asetuksen säännökseen. : Finanssivalvonnan määräyksenantovaltuutensa nojalla antama velvoittava määräys valvottavalle tai muulle rahoitusmarkkinoilla toimivalle. Suositus: Finanssivalvonnan suositusluonteinen toimintaohje valvottavalle tai muulle rahoitusmarkkinoilla toimivalle. Soveltamisohje/-esimerkki: Normiin, an tai Suositukseen liittyvä käytännön soveltamisohje tai esimerkki. Viittaus Finanssivalvonnan standardiin tai standardin osaan. Perustelu: Avaa sääntelyn ja säännösten tarkoitusta, tavoitteita ja taustaa. Finanssivalvonnan standardit ovat luettavissa osoitteessa.
dnro 2/120/2007 3 (84) SISÄLLYSLUETTELO 1 Soveltaminen 7 Siirtymäsäännös 9 2 Tavoitteet ja rakenne 11 2.1 Tavoitteet 11 2.2 Rakenne 11 3 Kansainvälinen viitekehys 13 4 Normiperusta 14 5 Standardin säännösten soveltaminen valvottavassa 15 6 Luottoriskin vähentämistekniikkoja koskevat pääperiaatteet 16 6.1 Kaikkiin luottoriskinvähentämistekniikkoihin soveltuvat periaatteet 16 6.2 Vastikkeelliseen luottosuojaan ja takauksen luonteiseen luottosuojaan liittyvät periaatteet 17 6.3 Yhteenveto luottoriskin vähentämistekniikkojen käsittelystä vakavaraisuusvaatimuksen laskennassa 19 7 Takaukset ja luottojohdannaiset (takauksen luonteinen luottosuoja) 20 7.1 Hyväksyttävät takauksen luonteisen luottosuojan tarjoajat 20 7.2 Hyväksyttävät luottojohdannaiset 21 7.3 Takauksille asetetut vähimmäisvaatimukset 22 7.4 Luottojohdannaisille asetetut vähimmäisvaatimukset 25
dnro 2/120/2007 4 (84) 7.5 Takauksen luonteisen luottosuojan huomioiminen vakavaraisuuslaskennassa 27 7.5.1 Takauksen luonteisen luottosuojan arvon määrittäminen 27 7.5.2 Täysi suojaus 28 7.5.3 Osittainen suojaus 29 7.5.4 Luottoriskin vaihtolainat (CLN) 30 8 Vastikkeellinen luottosuoja 31 8.1 Yleistä vastikkeellisena luottosuojana käsiteltävistä vakuusmuodoista31 8.2 Vastuun vakuutena useita eri vakuuksia 32 9 Rahoitusvakuudet 33 9.1 Hyväksyttävät rahoitusvakuudet 34 9.1.1 Hyväksyttävät rahoitusvakuudet yksinkertaisessa menetelmässä ja kattavassa menetelmässä 34 9.1.2 Hyväksyttävät rahoitusvakuudet vain kattavassa menetelmässä38 9.2 Vähimmäisvaatimukset yksinkertaisessa menetelmässä ja kattavassa menetelmässä 39 9.3 Huomioiminen vakavaraisuuslaskennassa 40 9.3.1 Rahoitusvakuuden yksinkertainen menetelmä 40 9.3.2 Rahoitusvakuuden kattava menetelmä 42 10 Päänettoutussopimukset 55 10.1 Hyväksymisen edellytykset 55 10.2 Vähimmäisvaatimukset 55 10.3 Huomioiminen vakavaraisuuslaskennassa 56 10.3.1 Laskennassa käytettävä vastuun määrä 56 10.3.2 Riskipainotetun vastuun määrän laskeminen 58
dnro 2/120/2007 5 (84) 10.3.3 Laskenta käyttäen sisäisiä malleja 58 11 Tase-erien nettoutus 62 11.1 Hyväksymisen edellytykset 62 11.2 Vähimmäisvaatimukset 62 11.3 Huomioiminen vakavaraisuuslaskennassa 63 12 Muuhun luottolaitokseen tehty talletus 64 12.1 Hyväksymisen edellytykset 64 12.2 Vähimmäisvaatimukset 64 12.3 Huomioiminen vakavaraisuuslaskennassa 65 13 Henkivakuutus 66 13.1 Hyväksymisen edellytykset 66 13.2 Vähimmäisvaatimukset 66 13.3 Huomioiminen vakavaraisuuslaskennassa 67 14 Vaadittaessa lunastettavat arvopaperit 69 14.1 Hyväksymisen edellytykset 69 14.2 Vähimmäisvaatimukset 69 14.3 Huomioiminen vakavaraisuuslaskennassa 70 15 Maturiteettierot 71 15.1 Maturiteettieron ja maturiteetin määrittely 71 15.2 Vastikkeellinen luottosuoja 72 15.3 Takauksen luonteinen luottosuoja 73 16 Korimuotoiset luottoriskin vähentämistekniikat 74 16.1 Korimuotoiset ensimmäisen tappion luottojohdannaiset 74
dnro 2/120/2007 6 (84) 16.2 Korimuotoiset n:nnen tappion luottojohdannaiset 74 17 Raportointi Rahoitustarkastukselle 76 18 Määritelmät 77 18.1 Luettelo vakavaraisuuslaskentaan liittyvistä Rahoitustarkastuksen standardeista 77 18.2 Määritelmät 78 19 Lisätiedot 82 20 Kumotut ohjeet ja määräykset 83 21 Muutoshistoria 84
dnro 2/120/2007 7 (84) 1 SOVELTAMINEN Annettu: 1.12.2010 Voimaan: 31.12.2010 (1) Tämän standardin mukainen luottoriskin vakavaraisuusvaatimus koskee seuraavia Finanssivalvonnasta annetun lain (878/2008) 4 :n tarkoittamia valvottavia: luottolaitokset, lukuun ottamatta sähkörahayhteisöjä sijoituspalveluyritykset, lukuun ottamatta sijoituspalveluyrityksistä annetun lain (922/2007) 45 :n 4 ja 5 momentissa tarkoitettuja sijoituspalveluyrityksiä. rahastoyhtiöt, jotka harjoittavat sijoitusrahastolain (48/1999) 5 :n 2 momentissa tarkoitettua toimintaa (omaisuudenhoitoa harjoittavat rahastoyhtiöt) Lisäksi standardia sovelletaan talletuspankkien yhteenliittymästä annetussa laissa (599/2010) tarkoitettuun yhteenliittymään. (2) Jäljempänä tässä standardissa käytetään yleisnimitystä valvottava kaikista standardin soveltamisalaan kuuluvista yhteisöistä. Annettu: 1.12.2010 Voimaan: 31.12.2010 (3) Jäljempänä tässä standardissa nimikkeellä luottolaitos tarkoitetaan luottolaitoksia, pois lukien sähkörahayhteisöt. Annettu: 1.12.2010 Voimaan: 31.12.2010 (4) Jäljempänä tässä standardissa nimikkeellä rahastoyhtiö tarkoitetaan rahastoyhtiöitä, jotka harjoittavat sijoitusrahastolain 5 2momentissa tarkoitettua toimintaa (omaisuudenhoitoa harjoittavat rahastoyhtiöt) Annettu: 1.12.2010 Voimaan: 31.12.2010 (5) Sen estämättä, mitä edellä tässä standardissa todetaan, ei standardia sovelleta luottolaitoksen suomalaiseen tytärluottolaitokseen, jonka tytärluottolaitokselle on myönnetty luottolaitostoiminnasta annetun lain 56 :ssä tarkoitettu lupa. (6) Mitä kappaleessa (5) todetaan luottolaitoksen suomalaisesta tytärluottolaitoksesta, sovelletaan vastaavasti sijoituspalveluyrityksen suomalaiseen tytärsijoituspalveluyritykseen ja rahastoyhtiön suomalaiseen tytärrahastoyhtiöön.
dnro 2/120/2007 8 (84) (7) Seuraavien luottolaitosten on laskettava tämän standardin mukainen luottoriskin vakavaraisuusvaatimus myös niiden konsolidoidun taloudellisen aseman perusteella (konsolidoitu luottoriskin vakavaraisuusvaatimus): a) luottolaitoksen, joka on konsolidointiryhmän emoyritys b) luottolaitoksen, jonka emoyrityksenä olevan omistusyhteisön kotipaikka on Suomessa ja joka on taseen loppusummaltaan suurin tällaisen omistusyhteisön tytärluottolaitoksista c) luottolaitoksen, jonka emoyrityksenä olevan omistusyhteisön kotipaikka on toisessa Euroopan talousalueeseen kuuluvassa valtiossa (ETA-valtiossa) ja jonka osalta kumpikin seuraavista edellytyksistä täyttyy: emoyrityksen kotivaltiossa ei ole konsolidointiryhmään kuuluvaa ulkomaista luottolaitosta luottolaitoksen taseen loppusumma on suurempi kuin emoyrityksen minkään muun sellaisen tytärluottolaitoksen tai ulkomaisen tytärluottolaitoksen taseen loppusumma, jonka kotipaikka on ETA-valtiossa d) luottolaitoksen, jos Rahoitustarkastus on sopinut konsolidointiryhmään kuuluvien ulkomaisten luottolaitosten valvonnasta vastaavien toisten ETA-valtioiden viranomaisten kanssa siitä, että Rahoitustarkastus toimii ulkomaisen luottolaitoksen konsolidoidusta valvonnasta vastaavana valvontaviranomaisena ja että konsolidoituun valvontaan sovelletaan Suomen lakia. (8) Konsolidoitu luottoriskin vakavaraisuusvaatimus ei kuitenkaan koske luottolaitosta, joka on kappaleessa (7) tarkoitetun luottolaitoksen tytäryritys tai suomalaisen omistusyhteisön muu kuin kappaleessa (7) tarkoitettu tytäryritys. (9) Sen estämättä mitä kappaleessa (8) todetaan, konsolidoitu luottoriskin vakavaraisuusvaatimus koskee luottolaitosta, jonka tytär- tai omistusyhteysyrityksenä tai emoyrityksenä olevan omistusyhteisön tytär- tai omistusyhteysyrityksenä on vähintään yksi sellainen ulkomainen luottolaitos, sijoitusrahastolaissa tarkoitettuun rahastoyhtiöön rinnastettava ulkomainen yritys tai rahoituslaitos, joka sijaitsee Euroopan talousalueeseen kuulumattomassa valtiossa. (10) Konsolidoitu luottoriskin vakavaraisuusvaatimus ei koske luottolaitosta, jos Rahoitustarkastus on sopinut muiden konsolidointiryhmään kuuluvien ulkomaisten luottolaitosten valvonnasta vastaavien viranomaisten kanssa siitä, että toisen ETA-valtion toimivaltainen viranomainen vastaa luottolaitoksen
dnro 2/120/2007 9 (84) konsolidoidusta valvonnasta. (11) Konsolidoitu luottoriskin vakavaraisuusvaatimus koskee sijoituspalveluyrityksiä ja rahastoyhtiöitä vastaavasti kuin mitä kappaleissa (7) - (10) todetaan luottolaitosten osalta. (12) Konsolidoitu luottoriskin vakavaraisuusvaatimus ei koske sijoituspalveluyritystä, jonka emoyritys on ETA-valtiossa toimiluvan saanut luottolaitos taikka tällaisessa valtiossa oleva omistusyhteisö, joka on samalla ETA-valtiossa toimiluvan saaneen luottolaitoksen emoyritys, edellyttäen, että luottolaitosta valvotaan sen konsolidoidun taloudellisen aseman perusteella. (13) Mitä kappaleessa (12) todetaan sijoituspalveluyrityksestä, sovelletaan vastaavasti rahastoyhtiöön. (14) Sen estämättä, mitä edellä tässä standardissa todetaan, ei standardia sovelleta luottolaitokseen, jolle Rahoitustarkastus on myöntänyt luottolaitostoiminnasta annetun lain 94 :n 2 momentissa tarkoitetun luvan. (15) Mitä kappaleessa (14) todetaan luottolaitoksesta, sovelletaan vastaavasti sijoituspalveluyritykseen ja rahastoyhtiöön. Siirtymäsäännös (16) Mikäli luottolaitos käyttää luottolaitostoiminnasta annetun lain (121/2007) 178 :n nojalla oikeuttaan laskea mainitun lain 55 :n 1 momentin kohdassa tarkoitetun omien varojen vähimmäismäärän mainitun lain voimaan tullessa sovellettujen säännösten mukaisesti vielä vuoden 2007 aikana, sovelletaan tätä standardia luottolaitokseen vasta 1.1.2008 alkaen. (17) Edellä kuvattua vastaavaa siirtymäsäännöstä sovelletaan sijoituspalveluyritykseen sijoituspalveluyrityslain (579/1996) muuttamista koskevan lain (135/2007) siirtymäsäännöksen nojalla. (18) Edellä kuvattua vastaavaa siirtymäsäännöstä sovelletaan rahastoyhtiöihin sijoitusrahastolain (48/1999) muuttamista koskevan lain (134/2007) siirtymäsäännöksen nojalla. (19) Edellä kuvattua vastaavaa siirtymäsäännöstä sovelletaan osuuspankkien yhteenliittymän keskusyhteisöön osuuspankeista ja muista osuuskuntamuotoisista luottolaitoksista annetun lain (1504/2001) muuttamista koskevan lain (124/2007) siirtymäsäännöksen nojalla.
dnro 2/120/2007 10 (84) (20) Tätä standardia ei sovelleta ennen 1 päivänä tammikuuta 2011 sijoituspalveluyritykseen, joka toimiluvan ehtojen nojalla saa tarjota sijoituspalvelua yksinomaan hyödykemarkkinoihin liittyvillä johdannaissopimuksilla.
dnro 2/120/2007 11 (84) 2 TAVOITTEET JA RAKENNE 2.1 Tavoitteet (1) Tämä standardi sisältyy Rahoitustarkastuksen määräyskokoelman pääjaksoon 4 Vakavaraisuus ja riskien hallinta. (2) Standardi sisältää säännökset niistä luottoriskin vähentämistekniikoista, joita valvottavalla on käytettävissään, kun se laskee vastuusta aiheutuvan luottoriskin vakavaraisuusvaatimusta luottoriskin standardimenetelmällä. Luottoriskin vähentämistekniikoilla tarkoitetaan keinoja, joilla valvottava suojautuu vastuisiin liittyviltä luottoriskeiltä. Tällaisia ovat erilaiset reaalivakuudet, takaukset ja luottojohdannaiset sekä nettoutussopimukset. (3) Tämän standardin tavoitteena on selvittää, mitkä luottoriskin vähentämistekniikat ovat hyväksyttävissä vakavaraisuusvaatimuksen pienentämiseen; mitä vähimmäisvaatimuksia hyväksyttyjen luottoriskin vähentämistekniikkojen on täytettävä; sekä kuinka luottoriskin vähentämistekniikka otetaan vakavaraisuusvaatimuksen laskennassa huomioon. (4) Tätä standardia on luettava yhdessä Rahoitustarkastuksen standardin 4.3c kanssa: Luottoriskin vakavaraisuusvaatimus. 2.2 Rakenne (5) Standardin luvussa 5 kerrotaan standardin säännösten soveltamisesta valvottavassa.
dnro 2/120/2007 12 (84) (6) Standardin luvusta 6 käyvät ilmi luottoriskin vähentämistekniikkoja koskevat pääperiaatteet. Pääperiaatteiden on täytyttävä, jotta luottoriskin vähentämistekniikkojen voidaan katsoa antavan niin tehokkaan suojan luottoriskin varalta, että ne voidaan hyväksyä pienentämään luottoriskin vakavaraisuusvaatimusta. (7) Luvuissa 7-14 käsitellään erikseen hyväksyttävät luottoriskin vähentämistekniikat. Kustakin vähentämistekniikasta käsitellään ensin hyväksyttävyyden edellytykset, sitten vähentämistekniikalle asetetut vähimmäisvaatimukset ja kolmanneksi luottoriskin vähentämistekniikan vaikutus vakavaraisuusvaatimukseen. (8) Luku 15 sisältää säännökset siitä, kuinka vakavaraisuuslaskennassa otetaan huomioon se, että luottosuojan maturiteetti on vastuun maturiteettia lyhempi. (9) Luku 16 koskee korimuotoisia luottoriskin vähentämistekniikkoja. (10) Luvuista 17 20 käyvät ilmi raportointi Rahoitustarkastukselle, standardissa käytetyt määritelmät, lisätietojen antaja sekä kumotut ohjeet ja määräykset.
dnro 2/120/2007 13 (84) 3 KANSAINVÄLINEN VIITEKEHYS (1) EU:n direktiivit vastaavat pääperiaatteiltaan Baselin pankkivalvontakomitean 11/2005 julkistamaa vakavaraisuuskehikkoa. (2) Baselin pankkivalvontakomitean suositus "International Convergence of Capital Measurement and Standards" on saatavilla komitean kotisivulla osoitteessa http://www.bis.org.
dnro 2/120/2007 14 (84) 4 NORMIPERUSTA (1) Vakavaraisuutta koskeva kansallinen sääntely perustuu seuraaviin EU:n direktiiveihin: Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2006/48/EY luottolaitosten liiketoiminnan aloittamisesta ja harjoittamisesta (32006L0048); EUVL N:o L 177, 30.6.2006, s. 1 Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2006/49/EY sijoituspalveluyritysten ja luottolaitosten omien varojen riittävyydestä (32006L0049); EUVL N:o L 177, 30.6.2006, s. 201 (2) Yksityiskohtaiset määräykset luottoriskin vähentämistekniikoista sisältyvät direktiivin 2006/48/EY 90 93 artiklaan ja VIII liitteeseen. Annettu: 1.12.2010 Voimaan: 31.10.2010 (3) Direktiivit ovat saatavilla EU:n komission kotisivulla osoitteessa http://eur-lex.eurooppa.eu/fi/index.htm. (4) Luottoriskin vähentämistekniikoista säännellään kansallisesti luottolaitostoiminnasta annetun lain (121/2007) 60 :ssä Annettu:1.12.2010 Voimaan:31.12.2010 (5) Luottoriskin vähentämistekniikoita koskevaa yksityiskohtaisempaa sääntelyä on lain ohella valtiovarainministeriön asetuksessa (149/2007) luottolaitoksen ja sijoituspalveluyrityksen sekä rahoitus- ja vakuutusryhmittymän omien varojen vähimmäismäärän laskemisesta (jäljempänä VM:n asetus) 7 :ssä "Luottoriskin vähentämismenetelmien soveltaminen" sekä asetuksen liitteessä. (6) Rahoitustarkastuksen oikeus antaa standardin aihepiiriä koskevaa sitovaa sääntelyä perustuu seuraaviin säännöksiin: luottolaitostoiminnasta annetun lain (121/2007) 93 sijoituspalveluyrityksistä annetun lain (922/2007)46 sijoitusrahastolain (48/1999) 6 :n 5 momentti talletuspankkien yhteenliittymästä annetun lain (599/2010) 18 ja 19 :t.
dnro 2/120/2007 15 (84) 5 STANDARDIN SÄÄNNÖSTEN SOVELTAMINEN VALVOTTAVASSA (1) Valvottavan on noudatettava tämän standardin säännöksiä, kun se laskee vastuusta aiheutuvan luottoriskin vakavaraisuusvaatimusta luottoriskin standardimenetelmää käyttäen ja kun se haluaa käyttää luottoriskin vähentämistekniikkoja hyväkseen. (2) Valvottavan on sovellettava tämän standardin säännöksiä rahoitusvakuuksista (luku 9) ja päänettoutussopimuksen alaisista transaktioista (luku 10) myös silloin, kun se laskee vastapuoliriskin vakavaraisuusvaatimusta kaupankäyntivarastoon luettaville sopimuksille.
dnro 2/120/2007 16 (84) 6 LUOTTORISKIN VÄHENTÄMISTEKNIIKKOJA KOSKEVAT PÄÄPERIAATTEET 6.1 Kaikkiin luottoriskinvähentämistekniikkoihin soveltuvat periaatteet (1) Valvottavalla on mahdollisuus käyttää erilaisia luottoriskin vähentämistekniikkoja luottoriskin vakavaraisuusvaatimuksen pienentämiseen seuraavien edellytysten täyttyessä: Valvottavalla on sellaiset luottoriskin hallintajärjestelmät, joilla se pystyy hallitsemaan riskit, joita luottoriskin vähentämistekniikkojen käytöstä aiheutuu. 1 Valvottavalla on määriteltynä periaatteet ja menettelytavat, joilla se pystyy varmistumaan siitä, että luottoriskiltä suojautuminen on tehokas ja että suojautumiseen liittyvät riskit on tunnistettu. 2 Kaikkiin luottoriskin vähentämistekniikoihin liittyy aina muun muassa oikeudellisia riskejä. Ennen kuin valvottava käyttää luottoriskin vähentämistekniikkaa hyväkseen vakavaraisuuslaskennassa, sen on varmistuttava siitä, että luottoriskin vähentämistekniikkaan liittyvät sopimukset johtavat oikeudellisesti sitoviin ja täytäntöön pantavissa oleviin luottoriskiltä suojautumisiin kaikissa vastuun kannalta sopimuksen tekohetkellä merkityksellisissä oikeusjärjestelmissä. 3 Vaikka valvottava käyttäisi vastuusta aiheutuvan luottoriskin suojaa- 1 Direktiivin 2006/48/EY liitteen VIII, osa 2, kappale 1 2 Direktiivin 2006/48/EY artiklan 92 2. kohta 3 Direktiivin 2006/48/EY artiklan 92 1. kohta
dnro 2/120/2007 17 (84) miseen luottoriskin vähentämistekniikkaa, on valvottavan silti seurattava päävastuuseen liittyvää luottoriskiä. 4 Repotyyppisissä sopimuksissa 5 päävastuuksi katsotaan tässä vastuun nettomäärä. Käytetyn luottoriskin vähentämistekniikan on aina täytettävä tämän standardin mukaiset hyväksyttävyyden edellytykset sekä asetetut vähimmäisvaatimukset. (2) Luottoriskin vähentämistekniikan käyttäminen ei saa johtaa korkeampaan riskipainotettujen vastuiden määrään kuin nämä määrät olisivat ilman luottoriskin vähentämistekniikan käyttämistä. 6 Mikäli luottoriskin vähentämistekniikan käyttäminen johtaisi korkeampaan riskipainotettujen vastuiden määrään, ei luottoriskin vähentämistekniikkaa oteta vakavaraisuuslaskennassa huomioon. (3) Jos luottoriskiltä suojautuminen on jo otettu huomioon standardimenetelmällä lasketussa riskipainotettujen vastuiden määrässä, sitä ei saa ottaa huomioon toistamiseen tämän standardin säännösten mukaisesti. 7 6.2 Vastikkeelliseen luottosuojaan ja takauksen luonteiseen luottosuojaan liittyvät periaatteet Perustelu (4) Luottoriskin vähentämistekniikat jaetaan takauksen luonteiseen luottosuojaan ja vastikkeelliseen luottosuojaan. Takauksen luonteiseen luottosuojaan kuuluvat takaukset ja sellaiset luottojohdannaiset, joiden vaikutus on takaukseen verrattava. Vastikkeelliseen luottosuojaan luetaan erilaiset reaalivakuudet sekä tietyt nettoutussopimukset. Jaottelulla on merkitystä siihen, millä tavalla luottoriskin vähentämistekniikka otetaan vakavaraisuuslaskennassa huomioon. (5) Vaikka kullekin vastikkeellisen luottosuojan muodolle on erikseen säädetty vähimmäisvaatimukset, tietyt vaatimukset koskevat kaikkia vastikkeellisen luottosuojan muotoja: Suojaukseen käytettävien varojen on oltava riittävän likvidejä, jotta asetetut hyväksymisen edellytykset täyttyvät, ja niiden arvon on ol- 4 Direktiivin 2006/48/EY liitteen VIII, osa 2 kappale 2 5 Repotyyppinen sopimus on yhteisnimitysarvopapereiden takaisinosto- ja takaisinmyyntisopimuksille sekä arvopapereiden ja hyödykkeiden lainaksi ottamista ja lainaksi antamista koskeville sopimuksille 6 Direktiivin 2006/48/EY artiklan 93 2. kohta 7 Direktiivin 2006/48/EY artiklan 93 3. kohta
dnro 2/120/2007 18 (84) tava riittävän vakaa, jotta varmuus luottoriskiltä suojautumisen toteutumisesta saavutetaan. 8 Valvottavalla on oltava oikeus kohtuullisessa ajassa realisoida tai pidättää itsellään suojautumiseen käytettävät varat velallisen tai vakuuden haltijan maksukyvyttömyyden tai konkurssin (tai muutoin sopimuksessa määritellyn maksuvelvollisuuden laukaisevan tapahtuman) takia. Riippuvuus suojautumiseen käytettyjen varojen ja velallisen luottokelpoisuuden välillä ei saa olla merkittävä. 9 (6) Takauksen luonteisessa luottosuojassa suojan tarjoajan on oltava luottokelpoinen ja käytettävän sopimuksen oikeudellisesti sitova ja täytäntöön pantavissa kaikissa vastuun kannalta sopimuksen tekohetkellä merkityksellisissä oikeusjärjestelmissä, jotta riittävä varmuus luottoriskiltä suojautumisen toteutumisesta saavutetaan. 10 8 Direktiivin 2006/48/EY artiklan 92 3. kohta 9 Direktiivin 2006/48/EY artiklan 92 4. kohta 10 Direktiivin 2006/48/EY artiklan 92 5. kohta
dnro 2/120/2007 19 (84) 6.3 Yhteenveto luottoriskin vähentämistekniikkojen käsittelystä vakavaraisuusvaatimuksen laskennassa Luottoriskin vähentämistekniikka (CRM-tekniikka) Huomioiminen vakavaraisuuslaskennassa Takauksen luonteisen luottosuojan mukainen käsittely Vastikkeellisen luottosuojan mukainen käsittely Takauksen luonteinen luottosuoja Takaukset Luottojohdannaiset Rahoitusvakuudet Yksinkertainen menetelmä Takaajan riskipaino Luottosuojan myyjän riskipaino Vakuuden mukainen riskipaino Vastikkeellinen luottosuoja Kattava menetelmä Velallisen/vastapuolen mukainen riskipaino oikaistuun vastuuseen Päänettoutussopimukset Kattava menetelmä Velallisen/vastapuolen muk. riskipaino oikaistuun vastuuseen Tase-erien nettoutus Muuhun luottolaitokseen tehty talletus Henkivakuutukset Vaadittaessa lunastettavat arvopaperit Muun luottolaitoksen riskipaino Vakuutuksen myöntäjän riskipaino Liikkeeseenlaskijan riskipaino Velallisen muk. riskipaino oikaistuun vastuuseen
dnro 2/120/2007 20 (84) 7 TAKAUKSET JA LUOTTOJOHDANNAISET (TAKAUKSEN LUONTEINEN LUOTTOSUOJA) Perustelu Perustelu (1) Valvottava voi riskipainotettuja eriä laskiessaan antaa vastuulle takauksen luonteisen luottosuojan tarjoajan mukaisen riskipainon, kuten luvussa 7.5 sanotaan. Edellytyksenä kuitenkin on, että kyseessä on luvun 7.1 mukainen hyväksyttävä luottosuojan tarjoaja ja että luottosuoja (takaus tai luvun 7.2 mukainen luottojohdannainen) täyttää luvussa 7.3 tai 7.4 asetetut vähimmäisvaatimukset. (2) Takauksen luonteiseksi luottosuojaksi katsotaan kaikki sellaiset sitoumukset, jotka täyttävät tämän luvun mukaiset vähimmäisvaatimukset. Edellytykset voivat muun muassa täyttyä myös muiden kuin takauslaissa tarkoitettujen takausten osalta. 7.1 Hyväksyttävät takauksen luonteisen luottosuojan tarjoajat Perustelu (3) Hyväksyttäviä luottosuojan tarjoajia, joiden antama takauksen luonteinen luottosuoja voidaan ottaa huomioon luottoriskin vakavaraisuusvaatimusta laskettaessa ovat seuraavat: 11 a) valtiot ja keskuspankit; b) aluehallinto ja paikallisviranomaiset; c) kansainväliset kehityspankit; 11 Direktiivin 2006/48/EY liitteen VIII osa 1, kohta 26
dnro 2/120/2007 21 (84) d) kansainväliset järjestöt, joilta olevat saamiset saavat 0 % riskipainon luottoriskin standardimenetelmässä; e) julkisyhteisöt ja julkisoikeudelliset laitokset, joilta olevat saamiset rinnastetaan saamisiin valtioilta tai luottolaitoksilta luottoriskin standardimenetelmässä; f) luottolaitokset ja sijoituspalveluyritykset; g) muut yritykset, joilla on luottoriskin standardimenetelmää koskevien säännösten mukainen, vähintään luottoluokan 2 mukainen ulkoinen luottoluokitus. Muu yritys voi olla valvottavan emo-, tytär- tai osakkuusyritys Se voi olla myös velallisen emo-, tytär- tai omistusyhteysyritys. Luottoluokat on määritelty luottoriskin standardimenetelmän vakavaraisuusvaatimuksen laskemisesta annetussa standardissa 4.3c liitteessä I. 7.2 Hyväksyttävät luottojohdannaiset (4) Hyväksyttäviä luottojohdannaisia ovat luottoriskinvaihtosopimukset (CDS) tuottojen vaihtosopimukset (TRS) luottoriskin vaihtolainat (CLN) sopimuksen perusteella saadun rahoituksen osalta. 12 (5) Jos valvottava ostaa luottosuojaa tuottojen vaihtosopimuksen avulla ja kirjaa saadut nettomaksut tulosvaikutteisesti, mutta ei kirjaa suojauksen kohteena olevan omaisuuserän kumoavaa arvonalennusta, luottosuojaa ei saa ottaa vakavaraisuuslaskennassa huomioon. 13 Sisäinen suojaus (6) Kun valvottava toteuttaa sisäisen suojauksen luottojohdannaisia käyttäen, eli suojaa muuhun rahoitustoimintaan liittyvää luottoriskiä kaupankäyntivarastoon kirjatulla luottojohdannaisella, kaupankäyntivarastoon siirretty luottoriski on siirrettävä valvottavan konsolidointiryhmän ulkopuolelle, jotta suojaus voitaisiin hyväksyä pienentämään vakavaraisuusvaatimusta. Kun luottoriskin siirto on toteutettu luottoriskin vähentämistekniikoille asetettujen vaatimusten mukaisesti, voidaan takauksen luonteinen luottosuoja ottaa huomioon tämän 12 Direktiivin 2006/48/EY liitteen VIII osa 1, kohta 30 13 Direktiivin 2006/48/EY liitteen VIII osa 1, kohta 31
dnro 2/120/2007 22 (84) standardin luvun 7.5 mukaisesti. 14 7.3 Takauksille asetetut vähimmäisvaatimukset (7) Valvottavalla on oltava sellaiset luottoriskin hallintajärjestelmät, joilla se pystyy tunnistamaan ja hallitsemaan mahdolliset takauksista johtuvat riskikeskittymät. Takauksia koskevien toimintalinjausten on oltava sopusoinnussa hyväksytyn luottoriskistrategian kanssa. 15 (8) Jotta kohdan 7.1 mukaisesti hyväksyttäväksi takaajaksi luettavan takaajan antama takaus voidaan hyväksyä vakavaraisuusvaatimuksen alentamiseen, takauksen on täytettävä kappaleen (7) vaatimusten lisäksi seuraavat vähimmäisvaatimukset 16 : a) Vaade on voitava esittää suoraan takaajalle b) Takauksen on oltava selkeästi määritelty ja kiistaton. c) Takaussopimus ei saa sisältää sellaista sopimusehtoa, jonka täyttämiseen valvottava ei voi vaikuttaa ja joka: antaa takaajalle oikeuden yksipuolisesti perua takauksen; lisää takauksesta aiheutuvia todellisia kustannuksia siinä tapauksessa, että luoton laatu suojatuissa vastuissa heikkenee; voi vapauttaa takaajan velvoitteesta suorittaa kohtuullisessa ajassa päävelallisen laiminlyömät maksut; tai antaa takaajalle mahdollisuuden muuttaa yksipuolisesti takauksen maturiteettia. d) Takauksen on oltava oikeudellisesti pätevä ja täytäntöönpanokelpoinen kaikissa vastuun kannalta sopimuksen tekohetkellä merkityksellisissä oikeusjärjestelmissä. e) Valvottavalla on oltava oikeus vaatia suoritusta takaajalta kohtuullisen ajan kuluessa siitä, kun päävelalliselta ei ole saatu sopimuksen mukaista suoritusta maksukyvyttömyyden tai maksuhaluttomuuden seurauksena. Takaajan suoritusvelvollisuuden ehtona ei saa olla se, että suoritusta on ensin vaadittava päävelalliselta. f) Takauksen on oltava selvästi dokumentoitu velvoite, josta takaaja on ottanut vastatakseen. 14 Direktiivin 2000/12/EY liitteen VIII osa 1, kohta 32 15 Direktiivin 2006/48/EY liitteen VIII osa 2, kohta 15 16 Direktiivin 2006/48/EY liitteen VIII osa 2, kohdat 14 ja 18
dnro 2/120/2007 23 (84) g) Takauksen on katettava kaikki ne maksut, joista päävelallinen olisi vastuussa. Mikäli tietyn tyyppiset maksut on rajattu takauksen ulkopuolelle, on takauksen arvo määriteltävä siten, että se vastaa osittaista suojausta. Takauksen tarjoama luottosuoja on katsottava osittaiseksi muun muassa siinä tapauksessa, että takaus kattaa vastuusta vain pääoman, mutta ei korkoa. (9) Kun kyseessä on asuntoluottoihin liittyvä takaus, kappaleen (8) kohdan e) ja kohdan c) kolmannen alakohdan vaatimusten on täytyttävä 24 kuukauden kuluessa. 17 (10) Kun kyse on kappaleessa (13) mainitun takaajan antamasta suorasta takauksesta tai samassa kappaleessa mainitusta takaussaamista koskevasta takauksesta, kappaleen (8) kohdan e) mukaisen vaatimuksen katsotaan täyttyneen, jos toinen seuraavista ehdoista täyttyy 18 : valvottavalla on oikeus saada takaajalta kohtuullisessa ajassa alustava maksu, joka perustuu realistiseen arvioon kokonaistappiosta mukaan lukien tappiot, jotka johtuvat korkojen ja muiden velallisen velvoitteisiin kuuluvien maksujen laiminlyönnistä ja jotka koituvat todennäköisesti luoton myöntäneen luottolaitoksen tappioksi; alustavan maksun on oltava suhteessa takauksen kattavuuteen; tai valvottava voi osoittaa, että takauksen tappiolta suojaava vaikutus on riittävä ja se kattaa myös maksamattomuudesta aiheutuvat korkomenetykset ja perintäkustannukset. Perustelu (11) Takauksia, jotka on myönnetty osana keskinäisiä takausjärjestelmiä, jotka toimivaltaiset viranomaiset ovat hyväksyneet tätä tarkoitusta varten, voidaan käsitellä kuten kappaleessa (10) mainittuja takauksia. 19 Suomessa ei ole Rahoitustarkastuksen tätä tarkoitusta varten hyväksymiä keskinäisiä takausjärjestelmiä. (12) Takaus, jossa suoritusvelvollisuus syntyy vasta sitten, kun tietty ensisijainen vakuus on realisoitu, ei lähtökohtaisesti täytä kappaleen (8) kohdan e) vaatimusta. Vaatimusta on kuitenkin lievennetty kappaleissa (9) ja (10) kerrotun mukaisesti. Edellä mainittujen lievennysten johdosta Suomen valtion ja kuntien antamat asuntorahoitukseen liittyvät täytetakaukset voidaan hyväksyä otettavaksi huomioon vakavaraisuuslaskennassa. Edellytyksenä kuitenkin on se, että täytetakaukset täyttävät muut takauksille asetetut vähimmäisvaatimukset. Myös muut kuin asuntorahoitukseen liittyvät Suomen valtion ja kun- 17 Direktiivi 2006/48/EY, liite VIII, osa 2 kohta 18 a). 18 Direktiivi 2006/48/EY, liite VIII, osa 2 kohta 19. 19 Direktiivi 2006/48/EY, liite VIII, osa 2 kohta 19.
dnro 2/120/2007 24 (84) tien antamat täytetakaukset voidaan hyväksyä otettaviksi huomioon vakavaraisuuslaskennassa, jos valvottava voi kappaleen (10) mukaisesti osoittaa, että takauksen tappiolta suojaava vaikutus on riittävä ja se kattaa myös maksamattomuudesta aiheutuvat korkomenetykset ja perintäkustannukset. Annettu:1.12.2010 Voimaan: 31.12.2010 (13) Kun päävelan vakuutena on takaus (päätakaus) ja takaussaamisen vakuutena puolestaan on takaus valtiolta tai keskuspankilta, valtioon verrattavissa olevalta aluehallinnolta tai paikallisviranomaiselta, julkisyhteisöltä tai julkisoikeudelliselta laitokselta, kansainväliseltä kehityspankilta, tai kansainväliseltä järjestöltä joka saa luottoriskin standardimenetelmän mukaan 0 % riskipainon, tai julkisyhteisöltä tai julkisoikeudelliselta laitokselta, jolta olevia saamisia luottoriskin standardimenetelmässä käsitellään kuten saamisia luottolaitokselta. Vastuuta voidaan pitää kyseisen yhteisön myöntämällä takauksella suojattuna vastuuna, jos seuraava edellytykset täyttyvät. 20 a) Takaussaamista koskeva takaus kattaa kaikki päävelkaan liittyvät saamiset; b) Sekä ensisijainen takaus että takaussaamista koskeva takaus täyttää takauksille asetetut vähimmäisvaatimukset. Viimeksi mainitun takauksen ei kuitenkaan tarvitse olla suora; ja c) Rahoitustarkastus on vakuuttunut siitä, että luottosuoja on pitävä eikä mikään historiatieto osoita, että takaussaamista koskeva takaus olisi tehottomampi suoja kuin kyseisen takaajan antama suora takaus. Perustelu (14) Edellä mainitussa takauksessa takaaja tulee päätakaajan tilalle tilanteessa, jossa päätakaajalta ei saada suoritusta; kyseessä on suomalaisen lainsäädännön mukainen jälkitakaus, jolla turvataan velkojan saatava päätakaajalta. (15) Edellä kappaleessa (13) esitetty pätee myös tilanteissa, joissa takaussaamisen vakuutena on takaus muulta kuin kappaleessa (13) mainitulta takaajalta, jos tällä takauksella on vakuutena puolestaan suora takaus kappaleessa (13) listatulta takaajalta ja tämä takaus täyttää kappaleen (13) ehdot. 21 Perustelu (16) Finnvera Oyj on erityisrahoituslaitos, jonka toimintaa sääntelee valtion erityisrahoitusyhtiöstä annettu laki (443/1998; muutos 992/2005) sekä valtion erityisrahoitusyhtiön luotto- ja takaustoiminnasta annettu laki (445/1998; muutos 993/2005). Edellä mainituissa laeissa on säädetty, että valtion vastuu 20 Direktiivin 2006/48/EY liitteen VIII osa 2, kohta 16 21 Direktiivin 2006/48/EY liitteen VII osa 2, kohta 17
dnro 2/120/2007 25 (84) Finnvera Oyj:n sitoumuksista on omavelkaiseen takaukseen verrattavissa oleva suora vastuu, joten Finnvera Oyj:n antamaa takausta voidaan käsitellä kuten Suomen valtion takausta kappaleen (13) mukaisesti. Perustelu (17) Takuu-Säätiö on valtakunnallinen sosiaalialan järjestö, jonka toiminnasta pääosa rahoitetaan Raha-automaattiyhdistyksen varoin ja joka myöntää takauksia taloudelliseen kriisitilanteeseen joutuneille henkilöille. Takuu-Säätiö ei täytä hyväksyttävän takaajan edellytyksiä eikä sen takauksille ole valtion, aluehallinnon tai paikallisviranomaisen tai muun kappaleessa (13) mainitun yhteisön takausta. Takuu-Säätiön takauksella ei näin ollen ole vakavaraisuusvaatimusta alentavaa vaikutusta. 7.4 Luottojohdannaisille asetetut vähimmäisvaatimukset (18) Valvottavalla on oltava sellaiset luottoriskin hallintajärjestelmät, joilla se pystyy tunnistamaan ja hallitsemaan mahdolliset luottojohdannaisista johtuvat riskikeskittymät. Luottojohdannaisia koskevien toimintalinjausten on oltava sopusoinnussa hyväksytyn luottoriskistrategian kanssa. 22 (19) Jotta hyväksyttäväksi luottosuojan tarjoajaksi katsotun vastapuolen kanssa tehty luottojohdannaissopimus voitaisiin katsoa luottoriskiä vähentäväksi, on luottoriskin tosiasiallisesti siirryttävä toiselle sopimusosapuolelle ja sopimuksen on täytettävä seuraavat vähimmäisvaatimukset 23 : a) Vaade on voitava esittää suoraan luottosuojan myyjälle. b) Luottojohdannaissopimuksen on oltava selkeästi määritelty ja kiistaton. c) Luottojohdannaissopimus ei saa sisältää sellaista sopimusehtoa, jonka täyttäminen on suojan ostajan kontrollin ulottumattomissa ja joka: sallii suojan myyjän yksipuolisesti perua sopimuksen; lisää sopimuksen efektiivisiä kustannuksia siinä tapauksessa, että suojattavan omaisuuden laatu heikkenee; voi estää suojan myyjää olemasta velvollinen suorittamaan maksun kohtuullisessa ajassa tilanteessa, jossa alkuperäinen velallinen ei kykene maksamaan; tai antaa suojan myyjälle mahdollisuuden muuttaa yksipuolisesti sopimuksen maturiteettia. 22 Direktiivi 2006/48/EY, liite VIII, osa 2 kohta 15 23 Direktiivin 2006/48/EY liite VIII, osa 2, kohdat 14 ja 20
dnro 2/120/2007 26 (84) d) Luottojohdannaissopimuksen on oltava oikeudellisesti pätevä ja täytäntöönpanokelpoinen kaikissa vastuun kannalta sopimuksen tekohetkellä merkityksellisissä oikeusjärjestelmissä. e) Maksuvelvollisuuden laukaisevina tapahtumina tulee sopimuksen mukaan olla vähintään seuraavat: Suojattavaan omaisuuteen liittyvien ehtojen mukaisten maksujen laiminlyöminen (mukaan lukien maksuajan pidennys, joka vastaa suojattavalle omaisuudelle myönnettyä maksuajan pidennystä tai on sitä lyhyempi); vastapuolen konkurssi, selvitystila tai muu kyvyttömyys suoriutua velvoitteistaan tai vastapuolen kirjallinen ilmoitus kyvyttömyydestä yleensäkään täyttää velvoitteitaan ja suojattavan omaisuuden uudelleenjärjestely: sellainen pääoman, koron tai palkkioiden maksun anteeksianto tai maksun lykkäys, jonka seurauksena syntyy tappiota (eli aiheuttaa arvonalentumistappio- tai muun kulukirjauksen tuloslaskelmaan). Jos suojattavan omaisuuden uudelleenjärjestelyä ei ole sopimuksessa sovittu maksuvelvollisuuden synnyttäväksi tapahtumaksi, luottosuoja voidaan kuitenkin hyväksyä, kun luottosuojan arvoa vähennetään kohdassa 7.5.1 annettujen laskentasääntöjen mukaisesti. f) Jos kyseessä on luottojohdannainen, jonka ehdoissa sallitaan rahalla tapahtuva selvitys, valvottavalla on oltava luotettavat menetelmät suoritettavan korvauksen määrän arviointiin. Ehdoissa on määritettävä selvästi ajanjakso, jonka aikana on suoritettava suojattavan omaisuuden arvonmääritys maksuvelvollisuuden aiheuttavan tapahtuman toteutumisen jälkeen. g) Mikäli selvitys voidaan sopimuksen mukaan tehdä niin, että suojan ostaja voi halutessaan siirtää suojattavan omaisuuden suojan myyjälle, suojattavaa omaisuutta koskevien ehtojen on oltava sellaiset, että siirtoon tarvittavaa suostumusta ei voi kohtuuttomasti pitkittää. h) Sopimuksessa on selvästi nimettävä ne tahot, jotka ovat vastuussa maksuvelvollisuuden laukaisevan tapahtuman toteamisesta. Maksuvelvollisuuden laukaisevan tapahtuman toteaminen ei saa olla ainoastaan suojan myyjän vastuulla. Suojan ostajalla on oltava oikeus ja mahdollisuus ilmoittaa suojan myyjälle maksuvelvollisuuden aiheuttavan tapahtuman toteutumisesta. i) Suojattava omaisuus ja referenssiomaisuus tai suojattava omai-
dnro 2/120/2007 27 (84) suus ja omaisuus, jonka perusteella maksuvelvollisuuden aiheuttama tapahtuma määritellään, voivat poiketa toisistaan vain seuraavien edellytysten vallitessa 24 : suojattavalla omaisuudella ja referenssiomaisuudella tai maksuvelvollisuuden aiheuttavan tapahtuman toteutumisen määrittelyssä käytetyllä omaisuudella on oltava sama liikkeeseenlaskija. referenssiomaisuus tai maksuvelvollisuuden aiheuttavan tapahtuman toteutumisen määrittelyssä käytetty omaisuus on etuoikeusasemaltaan sama tai huonompi kuin suojattava omaisuus. sopimuksessa on oltava oikeudellisesti toimeenpantavat ristikkäiset maksukyvyttömyys- tai erääntymisperustelausekkeet (cross-default tai cross-acceleration lausekkeet) 7.5 Takauksen luonteisen luottosuojan huomioiminen vakavaraisuuslaskennassa 7.5.1 Takauksen luonteisen luottosuojan arvon määrittäminen (20) Takauksen tai luottojohdannaisen arvona pidetään sitä määrää, minkä luottosuojan antaja on sitoutunut suorittamaan velallisen maksukyvyttömyystai maksuhaluttomuustilanteessa tai jonkun muun maksuvelvollisuuden aiheuttavan tapahtuman toteutuessa. 25 (21) Jos kyseessä ovat sellaiset luottojohdannaiset, joissa maksuvelvollisuuden aiheuttavaksi tapahtumaksi ei katsota suojattavaan omaisuuteen liittyvää uudelleenjärjestelyä, luottosuojan arvo määräytyy seuraavasti 26 : Mikäli luottosuojan määrä on pienempi tai yhtä suuri kuin suojattavan omaisuuden määrä, luottosuojan arvoa on vähennettävä 40 %:lla. Mikäli luottosuojan määrä on suurempi kuin suojattavan omaisuuden määrä, luottosuojan arvo voi kuitenkin olla korkeintaan 60 % suojattavan omaisuuden määrästä. Valuuttaeron huomiointi 24 Direktiivi 2006/48/EY, liite VIII, osa 2 kohta 21 25 Direktiivi 2006/48/EY, liite VIII, osa 3, kohta 83 26 Direktiivi 2006/48/EY, liite VIII, osa 3, kohta 83
dnro 2/120/2007 28 (84) (22) Jos annettava takauksen luonteinen luottosuoja ja suojattava vastuu ovat eri valuutan määräisiä, laskennassa huomioitavan luottosuojan määrää on vähennettävä alla olevan laskentakaavan mukaisesti 27, G* = G x (1-H FX ), missä G* on luottosuojan määrä, jossa valuuttaero on otettu huomioon G on luottosuojan nimellismäärä H FX on valuuttaeron johdosta tehtävä volatiliteettikorjaus (23) Valvottava voi laskea valuuttaeron johdosta tehtävän volatiliteettikorjauksen joko omiin laskelmiin perustuen tai vakioidulla tavalla, kuten tämän standardin luvussa 9.3.2 sanotaan. 28 Mikäli valuuttaeroa ei ole (24) G* = G 29 Maturiteettieron huomiointi (25) Mikäli takauksen luonteisen luottosuojan maturiteetti on lyhyempi kuin vastuun maturiteetti, on valvottavan lisäksi otettava huomioon se, mitä luvussa 15 maturiteettierosta sanotaan. 7.5.2 Täysi suojaus (26) Mikäli koko vastuuta suojaa vähimmäisvaatimukset täyttävä ja hyväksyttävän luottosuojan tarjoajan myöntämä takauksen luonteinen luottosuoja, koko vastuulle voidaan antaa luottosuojan tarjoajan mukainen riskipaino. (27) Takauksen luonteisen luottosuojan arvo G A on luvun 7.5.1 mukaisesti laskettu luottosuojan määrä G*, jossa lisäksi on otettu huomioon mahdollinen vastuun ja vakuuden välinen maturiteettiero siten, kuin luvussa 15 on sanottu. 30 Annettu: 1.12.2010 Voimaan: 31.12.2010 (28) Taseen ulkopuolisten erien (muut kuin johdannaissopimukset) osalta käytetään luottovasta-arvokertoimena 100 %, eikä luottoriskin standardimenetelmää koskevan standardin 4.3c:n mukaisia vasta-arvokertoimia. 31 27 Direktiivi 2006/48/EY, liite VIII, osa 3, kohta 84 28 Direktiivi 2006/48/EY, liite VIII, osa 3, kohta 85 29 Direktiivi 2006/48/EY, liite VIII, osa 3, kohta 84 30 Direktiivi 2006/48/EY, liite VIII, osa 3, kohta 87 31 Direktiivi 2006/48/EY, liite VIII, osa 3, kohta 87
dnro 2/120/2007 29 (84) 7.5.3 Osittainen suojaus (29) Mikäli takauksen luonteinen luottosuoja ei kata koko vastuun määrää, on kyse osittaisesta suojauksesta. Osittainen suojaus on kyseessä myös silloin, kun takauksissa tietyn tyyppiset maksut on rajattu takauksen ulkopuolelle (muun muassa siinä tapauksessa, että takaus kattaa vastuusta vain pääoman, mutta ei korkoa). 32 (30) Osittaisen suojan vakavaraisuuskäsittely riippuu siitä, katsotaanko vastuun ja luottosuojan olevan etuoikeudeltaan samantasoisia vai onko niillä erilainen etuoikeusasema. Vastuu ja luottosuoja ovat etuoikeudeltaan saman tasoisia (31) Vastuun ja luottosuojan katsotaan olevan etuoikeudeltaan samantasoiset, kun luottosuojan tarjoaja ja valvottava vastaavat suhteellisesti syntyvistä tappioista. 33 Annettu:1.12.2010 Voimaan:31.12.2010 (32) Kun vastuu ja luottosuoja ovat etuoikeudeltaan samantasoiset ja kyseessä on osittainen suojaus, riskipainotetun vastuun yhteismäärä lasketaan seuraavan kaavan mukaisesti 34 : (E-G A ) x r + G A x g, missä E on vastuun määrä; E on tase-erien osalta luottoriskin standardimenetelmän mukaisesti laskettu vastuun määrä. Taseen ulkopuolisten erien (muut kuin johdannaissopimukset)osalta käytetään luottovasta-arvokertoimena 100 %, eikä luottoriskin standardimenetelmää koskevan standardin 4.3c mukaisia luottovastaarvokertoimia. G A on luvun 7.5.1 mukaisesti laskettu luottosuojan määrä G*, jossa lisäksi on otettu huomioon mahdollinen vastuun ja vakuuden välinen maturiteettiero siten, kuin luvussa 15 on sanottu; r on vastapuolen riskipaino g on luottosuojan myöntäjän riskipaino Vastuulla ja luottosuojalla on erilainen etuoikeusasema 32 Direktiivi 2006/48/EY, liite VIII, osa 2, kohta 18c) 33 Direktiivi 2006/48/EY, liite VIII, osa 3, kohta 88 34 Direktiivi 2006/48/EY, liite VIII, osa 3, kohta 88
dnro 2/120/2007 30 (84) (33) Jos valvottava siirtää osan luottoon sisältyvästä riskistä yhteen tai useampaan etuoikeusluokkaan, on sovellettava Rahoitustarkastuksen arvopaperistamisesta annetun standardin 4.3h mukaisia arvopaperistamisen säännöksiä. Maksujen kynnysarvojen, joita pienempiä maksuja ei suoriteta luottotappion toteutuessa, katsotaan vastaavan suuririskisintä osaa ja johtavan siihen, että riski katsotaan siirretyksi etuoikeusluokkiin. 35 7.5.4 Luottoriskin vaihtolainat (CLN) (34) Luottoriskin vaihtolainat ovat hyväksyttävä luottoriskin vähentämistekniikka sopimuksen perusteella saadun rahoituksen osalta. Niitä käsitellään vakavaraisuuslaskennassa vastikkeellisen luottosuojan tavoin (käteisvakuus, luku 9.3). Tästä syystä luvun 7.1 mukaisten hyväksyttävää luottosuojan tarjoajaa koskevien säännösten ei tarvitse täyttyä. Luottoriskin vaihtolainoja koskevat kuitenkin luvun 7.4 mukaiset luottojohdannaisten vähimmäisvaatimukset. (35) Sijoitukset valvottavan liikkeeseen laskemiin luottoriskin vaihtolainoihin voidaan käsitellä kuten käteisvakuus. 36 35 Direktiivi 2006/48/EY, liite VIII, osa 3, kohta 86 36 Direktiivi 2006/48/EY, liite VIII, osa 3, kohta 3
dnro 2/120/2007 31 (84) 8 VASTIKKEELLINEN LUOTTOSUOJA 8.1 Yleistä vastikkeellisena luottosuojana käsiteltävistä vakuusmuodoista Perustelu Perustelu (1) Kun valvottava laskee vastuusta aiheutuvan luottoriskin vakavaraisuusvaatimuksen luottoriskin standardimenetelmällä, sillä on käytettävissään seuraavat vastikkeellisen luottosuojan muodot vakavaraisuusvaatimuksen laskemisessa: rahoitusvakuudet (luku 9), nettoutussopimukset (luvut 10 ja 11), talletukset kolmannessa luottolaitoksessa (luku 12), henkivakuutukset (luku 13), sekä vaadittaessa lunastettavat arvopaperit (luku 14). (2) Luottoriskin standardimenetelmässä kiinteistövakuutta ei käsitellä luottoriskin vähentämistekniikkana, vaan kiinteistövakuudelliset saamiset on oma vastuuryhmänsä. Tästä syystä kiinteistövakuuksia koskeva sääntely sisältyy kokonaisuudessaan luottoriskin standardimenetelmää koskevaan standardiin 4.3c. Perustelu Perustelu (3) Valvottava voi ottaa rahoitusvakuudet huomioon vakavaraisuuslaskennassa kahdella tavalla: yksinkertaista menetelmää tai kattavaa menetelmää soveltaen. Yksinkertaisessa menetelmässä vakuudellinen vastuun osa saa sen riskipainon, jota sovellettaisiin suoraan sijoitukseen rahoitusvakuutena olevaan instrumenttiin. Kattavassa menetelmässä rahoitusvakuudella oikaistaan vastuun määrää ja vastuun oikaistuun määrään, joka itse asiassa on vakuudeton osa vastuusta, sovelletaan velallisen tai vastapuolen riskipainoa. (4) Henkivakuutukset, talletukset kolmannessa luottolaitoksessa sekä pyynnöstä lunastettavat arvopaperit ovat myös vastikkeellisen luottosuojan muotoja, mutta niiden käsittely vakavaraisuuslaskennassa on takauksen luonteisen luottosuojan mukainen.
dnro 2/120/2007 32 (84) Perustelu Perustelu (5) Vastikkeelliseen luottosuojaan luetaan myös tase-erien nettoutus sekä repotyyppisten sopimusten nettoutus, kun käytetään päänettoutussopimuksia. Nettoutuksen vaikutus huomioidaan vastuun määrässä ja oikaistuun vastuun määrään sovelletaan velallisen tai vastapuolen riskipainoa. (6) Jokaiselle vastikkeellisen luottosuojan muodolle on omat hyväksymisen edellytykset ja vähimmäisvaatimukset, jotka on täytyttävä, ennen kuin vakuus voidaan ottaa vakavaraisuusvaatimuksen laskennassa huomioon. 8.2 Vastuun vakuutena useita eri vakuuksia (7) Jos yhdellä vastuulla on useita eri vakuuksia (esimerkiksi reaalivakuus ja osittainen takaus), valvottavan on jaettava vastuu osiin erityyppisten vakuuksien mukaan. Riskipainotettujen vastuiden määrä on laskettava kullekin vakuudelliselle osalle erikseen, sen mukaan kuin tässä standardissa eri vakuuksien osalta sanotaan. 37 (8) Edellä kuvattua menettelyä on sovellettava myös tapauksessa, jossa luottosuojan tarjoajan tarjoamalla luottosuojalla on eriäviä juoksuaikoja. 38 37 Direktiivi 2006/48/EY, liite VIII, osa 5, kohta 1 38 Direktiivi 2006/48/EY, liite VIII, osa 5, kohta 2
dnro 2/120/2007 33 (84) 9 RAHOITUSVAKUUDET Annettu: 1.12.2010 Voimaan: 31.12.2010 (1) Valvottava voi ottaa rahoitusvakuudet huomioon vakavaraisuuslaskennassa kahdella tavalla: yksinkertaista menetelmää tai kattavaa menetelmää soveltaen, kuten luvuissa 9.3.1 ja 9.3.2 on sanottu. Vakuuden on kuitenkin oltava luvun 9.1 mukainen hyväksyttävä rahoitusvakuus ja sen on täytettävä luvussa 9.2 sanotut vähimmäisvaatimukset. (2) Rahoitusvakuuksia koskevaa yksinkertaista menetelmää voidaan soveltaa ainoastaan silloin, kun riskipainotettujen saamisten yhteismäärä lasketaan standardimenetelmän mukaisesti. 39 Annettu:1.12.2010 Voimaan: 31.12.2010 (3) Valvottava ei voi soveltaa sekä rahoitusvakuuksia koskevaa yksinkertaista menetelmää, että rahoitusvakuuksia koskevaa kattavaa menetelmää samanaikaisesti muutoin kuin jäljempänä kohdissa (4) ja (5) on sanottu. (4) Finanssivalvonnan suostumuksella sisäisen luottoluokitusten menetelmään (IRB,IRBA) vaiheittain siirtyvä valvottava voi poikkeuksellisesti soveltaa kumpaakin menetelmää samanaikaisesti. (5) Valvottavan on tällöin osoitettava, ettei tämä molempien menetelmien poikkeuksellinen soveltaminen tapahdu valikoivasti alhaisempien vähimmäispääomavaatimusten aikaansaamiseksi, eikä johda sääntelyn katvealueiden hyväksikäyttöön. 40 (6) Kaupankäyntivaraston vastapuoliriskejä ei voi laskea rahoitusvakuuksia koskevalla yksinkertaisella menetelmällä. 41 39 Direktiivin 2006/48/EY liitteen VIII osa 3, kohta 24 40 Direktiivin 2006/48/EY liitteen VIII osa 3, kohta 24 41 Direktiivin 2006/49/EY liite II, kohta 8
dnro 2/120/2007 34 (84) (7) Kun on kyse repo-tyyppisistä sopimuksista, ostetut, lainatut tai vastaanotetut arvopaperit, hyödykkeet tai käteinen, käsitellään sen mukaan, mitä tässä luvussa rahoitusvakuuksista sanotaan. 42 Jos repo-tyyppiset sopimukset kuuluvat päänettoutussopimuksen piiriin, valvottava voi käsitellä sopimukset tämän luvun mukaisesti tai päänettoutussopimuksia koskevan luvun 10 mukaisesti. 9.1 Hyväksyttävät rahoitusvakuudet 9.1.1 Hyväksyttävät rahoitusvakuudet yksinkertaisessa menetelmässä ja kattavassa menetelmässä Annettu:1.12.2010 Voimaan: 31.12.2010 (8) Seuraavat rahoitusvakuudet ovat hyväksyttävissä sekä yksinkertaista menetelmää että kattavaa menetelmää sovellettaessa 43 : a) Valvottavaluottolaitokseen tehdyt talletukset ja valvottavan itsensä liikkeeseen laskemat sijoitustodistukset tai muut käteiseen verrattavat instrumentit. Tähän ryhmään voidaan lukea myös valvottavan itsensä liikkeeseen laskemat vieraan pääoman ehtoiset arvopaperit, lukuun ottamatta huonommassa etuoikeusasemassa olevia arvopapereita. b) Valtioiden tai keskuspankkien liikkeeseen laskemat vieraan pääoman ehtoiset arvopaperit, joilla on luottoriskin standardimenetelmään sisältyvien säännösten mukainen, valtioiden ja keskuspankkien vähintään luottoluokan 4 mukainen ulkoinen luottoluokitus. Valtioiden tai keskuspankkien liikkeeseen laskemiin vieraan pääoman ehtoisiin arvopapereihin rinnastetaan: sellaisten aluehallinnon tai paikallisviranomaisten taikka julkiyhteisöjen tai julkisoikeudellisten laitosten liikkeeseen laskemat vieraan pääoman ehtoiset arvopaperit, joilta olevat saamiset käsitellään standardimenetelmään sisältyvien säännösten mukaan kuten saamiset valtiolta. Suomalaisten kuntien liikkeeseen laskemat vieraan pääoman ehtoiset arvopaperit rinnastetaan Suomen valtion liikkeeseen laskemiin vieraan pääoman ehtoisiin arvopapereihin. 42 Direktiivin 2006/48/EY liitteen VIII osa 3, kohta 2 43 Direktiivin 2006/48/EY liitteen VIII osa 1, kohdat 7-10
dnro 2/120/2007 35 (84) sellaisten kansainvälisten kehityspankkien liikkeeseen laskemat vieraan pääoman ehtoiset arvopaperit, joihin sovelletaan luottoriskin standardimenetelmän mukaisesti 0 %:n riskipainoa; sellaisten kansainvälisten organisaatioiden liikkeeseen laskemat vieraan pääoman ehtoiset arvopaperit, joihin sovelletaan luottoriskin standardimenetelmän mukaisesti 0 %:n riskipainoa. Jos kohdassa b) tarkoitetulla arvopaperilla ei ole hyväksytyn ulkoisen luottoluokituslaitoksen antamaa luokitusta, mutta arvopaperin liikkeeseenlaskijalla on mainitussa kohdassa edellytetty luokitus, voidaan arvopaperin katsoa olevan hyväksyttävä rahoitusvakuus. Arvopaperilla ei kuitenkaan saa koskaan olla huonompaa etuoikeutta pääomaan ja/tai korkoihin kuin liikkeeseenlaskijan muilla velkainstrumenteilla. c) Luottolaitosten ja sijoituspalveluyritysten liikkeeseen laskemat vieraan pääoman ehtoiset arvopaperit, joilla on luottoriskin standardimenetelmään sisältyvien säännösten mukainen vähintään luottoluokan 3 mukainen ulkoinen luottoluokitus. Luottolaitosten ja sijoituspalveluyritysten liikkeeseen laskemat vieraan pääoman ehtoiset arvopaperit, joilla ei ole edellä mainittua ulkoista luottoluokitusta, voidaan kuitenkin hyväksyä vakuudeksi, jos ne täyttävät seuraavat kriteerit: Ne ovat kaupankäynnin kohteena virallisesti hyväksytyssä arvopaperipörssissä. Virallisesti hyväksytyllä arvopaperipörssillä tarkoitetaan Rahoitusvälineiden markkinoista annetun direktiivin (2004/39/EY) mukaista säänneltyjen markkinoiden tai niitä vastaavien kolmansien maiden markkinoiden toiminnasta vastaavaa yhteisöä; Ne luetaan parhaimpaan etuoikeusluokkaan kuuluviksi veloiksi (eli niillä ei ole huonompaa etuoikeutta pääomaan ja/tai korkoihin kuin liikkeeseenlaskijan muilla velkainstrumenteilla); Mikäli joillakin kyseisen luottolaitoksen tai sijoituspalveluyritysten liikkeeseen laskemilla vieraan pääoman ehtoisilla arvopapereilla on luottoriskin standardimenetelmään sisältyvien säännösten mukainen ulkoinen luottoluokitus, niiden luottoluokitus on vähintään luottoluokan 3 mukainen; Valvottavalla ei ole tietoja, joiden perusteella liikkeeseen lasketulle arvopaperille tulisi antaa luottoluokan 3 mukaista luotto-