1 Työelämän muutos, syrjäytyminen ja sosiaalipolitiikka Ari Nieminen, sosiaalialan yliopettaja, VTT ari.nieminen@diak.fi Luento Studia Generalia sarjassa 7.9.211, klo 14.3-16. Diakonia-ammattikorkeakoulu, Helsinki Sturenkatu 2, luentosali 119 Luennon kirjallinen materiaali osoitteessa: http://www.elisanet.fi/ari_nieminen/syrjaytyminen.html Esitys perustuu pääosin kahteen aiempaan kirjoitukseen: Inclusiveness of Employment Systems Finland and Denmark Compared (Harri Kostilainen & Ari Nieminen) sekä Exclusion from Wage Work and Regulation of Capitalism. Nämä kummatkin paperit ovat saatavilla yllä mainitussa WWW-osoitteessa. Sisältö 1 Inkluusion (mukaan ottaminen) ja ekskluusio (syrjäyttäminen)... 2 2 Talouden ja työn muutokset ja syrjäyttäminen ansiotyöstä... 2 2.1 Syrjäytyminen ansiotyöstä, yksilöiden ja ryhmien intressit... 2 2.2 Talouden ja kapitalismin muutos... 3 2.3 Työllisyyden rakenteet 2-21... 3 3 Työmarkkinoiden inklusiivisuus Suomessa ja ssa... 4 3.1 Syrjäytyminen ssa ja Suomessa... 3.2 Poliittis- institutionaaliset ratkaisut... 6 4 Miten vaikuttaa talous-, työllisyys- ja sosiaalipoliittisiin ratkaisuihin?... 7
2 1 Inkluusion (mukaan ottaminen) ja ekskluusio (syrjäyttäminen) Sosiaalipoliittinen syrjäytymisen käsite etenkin EU:ssa 198-luvulta lähtien. Syrjäytyminen liittyy kuitenkin hyvin yleisiin sosiaalisten ryhmien muodostamisen prosesseihin. Teesit eksluusiosta ja inkluusiosta: Ekskluusiolla on dialektinen suhde sen vastakohtaan inkluusioon ja molemmat ovat aktiivisia sosiaalisia ja taloudellisia tapahtumia. Ekskluusio yhdestä ryhmästä tai sosiaalisesta kategoriasta johtaa tavallisesti inkluusioon toiseen ryhmään. Näin syntyvät erilaiset sisä- ja ulkoryhmien väliset suhteet. Vain hyvin harvoin ekskluusio johtaa täydelliseen sosiaalisista suhteista häviämiseen (täydelliseen disintegraatioon). Kaikkien ihmisten inkluusio on vanha unelma ihmiskunnan yhtenäisyydestä. 2 Talouden ja työn muutokset ja syrjäyttäminen ansiotyöstä Ansiotyö = palkkatyö ja yrittäjät. Syrjäytyminen / syrjäyttäminen ansiotyöstä = työttömyys tai ulossulkeminen työvoimasta (ala-ikäiset, työkyvyttömät, eläkeläiset, ne joilla ei ole lupaa ansiotyössä käymiseen). 2.1 Syrjäytyminen ansiotyöstä, yksilöiden ja ryhmien intressit Syrjäytyminen ja riski siihen kohtaa eri tavalla eri ryhmiä tämän jatkumon mukaisesti: ydintyövoima / yrittäjät periferinen työvoima (määräaikaiset ja muut epätyypilliset työsuhteet) tuetusti työllistetyt työttömät työvoiman ulkopuolella olevat (kokonaan työmarkkinoiden ulkopuolella). Syrjäytymisen dynamiikka nostaa esille vanhan kysymyksen siitä, kenen syytä syrjäytyminen on, yksilön, jonkin ryhmän vai laajemman sosio-ekonomisen järjestelmän. Tavallisesti mielekäs ratkaisu tähän kysymykseen löytyy tarkastelemalla yksilöiden ja ryhmien sekä laajemman sosio-ekonomisen järjestelmän välistä vuorovaikutusta. Erilaiset (intressi)asemat suhteessa syrjäytymisen riskiin johtavat erilaisiin toimintatapoihin ja poliittisiin kannanottoihin. Ydintyövoima voi esimerkiksi pyrkiä puolustamaan asemiaan suhteessa periferiseen työvoimaan. Työnantajat voivat pyrkiä siirtämään työntekijöitä yrittäjäasemaan tai periferiseen asemaan
3 2.2 Talouden ja kapitalismin muutos Taulukko 2. Talouden muutokset viime aikoina ja syrjäytymisen riskit Talous -> Työmarkkinat / työorganisaatiot -> Syrjäytymisen riski taantuma konkurssit, säästäminen irtisanomiset talouden rakennemuutokset, globalisaatio ( globaali työpaikkakilpailu ) työmarkkinoiden rakennemuutokset, koulutusvaatimusten nousu irtisanomiset ja toiminnan supistaminen toimialoittain, alhainen tai väärä koulutus lisääntyvät vaatimukset voittoihin arvopaperikaupan noussut painoarvo työorganisaatioiden toiminnan tehostaminen, automatisointi koskee myös toimihenkilöitä, lisääntyvät vaatimukset työntekijöiden toiminnalle ja olemisen tavalle omistaja-ohjauksesta tulee vaativampaa ja ennakoimattomampaa, organisaatioiden epävarmuus muuta? muuta? muuta? altistaa syrjäyttämiselle riski syrjäytymiseen, jos ei pysy mukana työorganisaation muutoksissa tai ei ole sopivan tyyppinen työntekijä syrjäytymisriskit nopeita, kohtaavat uusia työntekijäryhmiä 2.3 Työllisyyden rakenteet 2-21 Työllisyyden rakenteiden tarkastelun kautta voidaan nähdä, mitkä ryhmät ovat laajentuneet ja mitkä supistuneet viimeaikaisissa talouden muutoksissa. Tämä antaa myös tietoa eri työntekijäryhmien asemasta suhteessa inkluusioon ja ekskluusioon ansiotyöstä.
4 Taulukko 2 Työlliset toimialan mukaan (TOL 28) Työlliset, (1 henkeä) 2 21 22 23 24 2 26 27 28 29 21 Toimialat yhteensä (-99) 2 33 2 367 2 372 2 36 2 36 2 41 2 443 2 492 2 31 2 47 2 447 A, B Maatalous, metsätalous, kalatalous; kaivostoiminta (1-9) C-E Teollisuus; sähkö-, lämpö-, vesija jätehuolto yms. (1-39) 146 139 132 126 122 121 118 118 119 119 11 473 478 471 4 439 441 443 446 443 46 388 F Rakentaminen (41-43) 147 143 14 149 147 19 164 174 186 17 172 G Tukku- ja vähittäiskauppa; moottoriajoneuvojen ja moottoripyörien korjaus (4-47) 277 276 281 283 29 29 298 3 311 296 298 H Kuljetus ja varastointi (49-3) 12 17 12 1 149 144 14 11 13 13 16 I Majoitus- ja ravitsemistoiminta (- 6) 77 8 82 7 74 78 78 84 88 8 83 J Informaatio ja viestintä (8-63) 89 92 98 9 93 92 98 9 9 94 9 K, L Rahoitus- ja vakuutustoiminta; kiinteistöala (64-68) 7 69 64 67 67 68 67 7 71 7 71 M, N Liike-elämän palvelut (69-82) 184 193 199 29 214 224 23 2 23 244 2 O Julkinen hallinto ja maanpuolustus; pakollinen sosiaalivakuutus (84) 11 114 119 119 117 126 123 119 117 116 117 P Koulutus (8) 16 167 16 168 172 166 171 168 16 164 174 Q Terveys- ja sosiaalipalvelut (86-88) 326 342 346 34 31 3 364 37 382 388 379 R-U Muu palvelutoiminta (9-99) 19 19 111 117 12 127 127 13 136 138 139 X Toimiala tuntematon () 6 7 7 1 8 4 6 12 9 12 Lähde: Työvoimatutkimus 211. Tilaston kotisivu: http://tilastokeskus.fi/til/tyti/index.html 3 Työmarkkinoiden inklusiivisuus Suomessa ja ssa Talous-, työllisyys- ja sosiaalipoliittisilla ratkaisuilla on suuri merkitys syrjäytymisen laajuuteen, tästä esimerkkinä ja.
199 1992 1994 1996 1998 2 22 24 26 28 1998 1999 2 21 22 23 24 2 26 27 28 199 1992 1994 1996 1998 2 22 24 26 28 199 1993 1996 1999 22 2 28 3.1 Syrjäytyminen ssa ja Suomessa 1 8 6 4 2 1 Työvoiman %-osuus 1-64 vuotiaista 2 1 1 2 Työttömyysaste 3 Pitkäaikaistyöttömien %-osuus kaikista työttömistä 4 Nuorisotyöttömyys (%-osuus 1-24 v. työvoimasta) 4 3 2 1 199 1997 1999 21 23 2 27 29 4 3 2 1 14 12 1 8 6 4 2 Ikääntyneiden työttömyysaste (%- osuus -4 v. työvoimasta) 6 Työttömyysaste (%-osuus 2-64 v. työvoimasta, koulun keskeyttäneet, perusaste ja ammattikoulu) 1 1 Lähteet: OECD 211, Eurostat 211. Kuviot 1-6. Ekskluusio työmarkkinoilta Suomessa ja ssa 199-29 Johtopäätös: n työllisyysjärjestelmä on inklusiivisempi kuin Suomen. Mistä tämä johtuu?
Prosentti Miljardia Euroa 6 3.2 Poliittis- institutionaaliset ratkaisut 7 Investoinnit aktiiviseen työmarkkinapolitiikkaan 8 Investoinnit aktiiviseen työmarkkinapolitiikkaan / henkilö 4 2 3 2 1 2 1 1 98991234678 98 2 4 6 8 9 Koulutuksen %-osuus työmarkkinapolitiikan investoinneista 6 1 Tuetun työllistämisen ja kuntoutuksen %-osuus aktiivisen työmarkkinapolitiikan investoinneista 8 4 3 2 1 6 4 2 98 2 4 6 8 98 2 4 6 8 11 Työllistämistukien %-osuus aktiivisen työmarkkinapolitiikan investoinneista 12 Työllisyystyön %-osuus aktiivisen työmarkkinapolitiikan investoinneista 3 3 2 2 1 1 3 2 2 1 1 98 2 4 6 8 98991234678 Lähde: OECD 211. Kuviot 7-12. Investoinnit aktiiviseen työmarkkinapolitiikkaan Suomessa ja ssa 1998-28 Kuvioista 7-12 näkee, että on investoinut selvästi enemmän kuin.
7 Investoinneissa on joitakin mielenkiintoisia painotuseroja. Taulukko 3. Talous-, työmarkina- ja sosiaalipolitiikka Suomessa ja ssa 2-luvulla Talouspolitiikka Työmarkkinapolitiikka Sosiaalipolitiikka kilpailukyky globalisoituvassa taloudessa, inkluusio kilpailukyvyn osana työvoiman tarjonnan ylläpito, työn ja pääoman inklusiivinen konsensus inklusiivinen hyvinvointivaltio kilpailukyvyn tekijänä, sosiaaliset tuet perustuvat työhön osallistumiseen, kunnat tuloksiin painottuva valtion ohjaus työllistäminen keskittyy erityisiin kuntien jobcentreihin, joita valtio ohjaa tulosten mukaan kunnat on sidottu valtion politiikan viitekehykseen ja rahoitukseen kilpailukyky globalisoituvassa taloudessa, ekskluusio kilpailukyvyn osana työvoiman tarjonnan ylläpito, työn ja pääoman eksklusiivinen konsensus korporatistinen / universaali hyvinvointivaltio?, kunnat taloudellinen itsenäisyys, budjettirajoitteet vastuu työllistämisestä Työ- ja elonkeinoministeriöllä / kunnilla Työ- ja elinkeinoministeriö, kunnilla autonomiaa toimintansa painopisteissä 4 Miten vaikuttaa talous-, työllisyys- ja sosiaalipoliittisiin ratkaisuihin? Poliittiset ratkaisut ovat tärkeitä sosiaali-, terveys- ja kirkon alan työlle, koska näissä päätetään työn resursseista (rahoitus, henkilökunta) ja toiminnan tavoista (lainsäädäntö), poliittiset ratkaisut, ohjelmat ja ideologiat vaikuttavat työntekijöiden ja asiakkaiden asenteisiin (esimerkiksi suhtautumiseen ansiotyöstä syrjäytymisen syistä). Yhteiskunnallinen vaikuttaminen on osa näillä toimialoilla tehtävää työtä. Kuten edellä näkyy, ansiotyöstä syrjäytymisen ongelman ratkaisun ydin ei ole sosiaalipolitiikassa vaan talous-, ja työmarkkinapolitiikassa. Keskeisiä toimijoita, joihin vaikuttaminen voi kohdistua: poliittiset puolueet, työn ja pääoman intressiorganisaatiot (ammattiyhdistysliike, työnantajajärjestöt), työlliset, työmarkkinoiden instituutiot, viralliset ja epäviralliset normit, tavat ja käytännöt, työorganisaatiot.
8 Ainakin kaksi tietä muutokset: Keskitetyn politiikan tie (näin tehtiin ssa 198 ja 199-luvuilla) Keskeiset talous- ja työmarkkinapolitiikan toimijat näkevät muutoksen tarpeellisuuden -> neuvottelut muutoksen sisällöstä -> päästään yhteisymmärrykseen uudesta toimintatavasta ja sen tuomista eduista kaikille osapuolille -> sovitaan uuden politiikan sisällöstä -> uuden politiikan toteuttaminen -> uuden politiikan vakiintuminen (institutionalisoituminen). Kokeilujen ja asteittaisten muutosten tie Tehdään erilaisia kokeiluja toisenlaisesta politiikkalinjasta -> jotkin kokeilut osoittautuvat onnistuneiksi -> tietoisuus onnistuneista kokeiluista leviää -> lisää samanlaisia kokeiluja -> keskeiset talous- ja työmarkkinapolitiikan toimijat näkevät muutoksen tarpeellisuuden -> neuvottelut muutoksen sisällöstä -> päästään yhteisymmärrykseen uudesta toimintatavasta ja sen tuomista eduista kaikille osapuolille -> sovitaan uuden politiikan sisällöstä -> uuden politiikan toteuttaminen -> uuden politiikan vakiintuminen (institutionalisoituminen).