KOTIVIESTI KOTIVIESTI

KOTIVIESTI KOTIVIESTI Varkauden seurakuntalehti 5/2012 9.8.2012 www.varkaudenseurakunta.fi Syyssatoa On edessä syyskesä ja sadonkorjuun aika. Arvelen: eniten käytetty tieni on marjapensaalta mehumaijalle, sieni- ja marjametsästä pakastimelle. Helka Haukka

2 KOTIVIESTI Varkauden ev.lut seurakunnan lehti Päätoimittaja Olli Tynkkynen Pääkirjoitus Kesäisiä aikoja Tätä kirjoitusta aloittaessani aika on pysähtynyt. Tai ainakin se tuntuu siltä. Elokuun alkuun on vielä muutama päivä aikaa. Silloin alkaa vuorotteluvapaani, jota kiihkeästi olen odottanut. Odottavan aika on pitkä. Toisaalta tulevaisuuden kiihkeä, kaiken muun poissulkeva odottaminen on sinänsä tyhmää. Eihän meillä ole kuin menneisyys ja tämä hetki. Huomisesta ei ole mitään varmuutta. Tässä vaiheessa kesää monet menneitä viikkoja muistellessaan ovat pettyneitä, jopa turhautuneita. Talven ja kevään aikana virinneet odotukset auringosta, valosta ja helteestä valuivat vesinoroina maan rakoon. Itse räknäilin sateisen kesän hyviä puolia, ja niitä kertyikin yllättävän paljon. 1. Vähemmän hukkuneita. 2. Melanoomavaara pienentynyt. 3. Liiallinen alkoholinkäyttö ja ylensyönti vähentyneet. 4. Perhetragediat myös vähentyneet hormonien hyrinän rauhoituttua. 5. Töissä käyvät ovat jaksaneet paremmin puurtaa, työteho noussut. 6. Tulossa varsin hyvä mustikka- ja sienisato. Luetteloa olisi voinut jatkaa pidempäänkin, mutta lopetin sen sieniin, koska palasin juuri metsästä kolmen kauniin kantarellilitran kanssa. Te voitte hyvät lukijat kritisoida reippaastikin kirjoittamaani luetteloa, ei sitä kannata sinänsä liian tosissaan ottaa. Halusin vain omasta näkökulmastani kuvata sitä, miten monesta syystä voimme olla kiitollisia Kaikkivaltiaalle tästäkin kosteasta ja vetisestä kesästä. Valitettavan usein taitaa näiden sääasioiden suhteen käydä niin, että helteen osuessa kohdalle ei kiitoksen sanaa säiden haltijan suuntaan kohdistu. Vaan auta armias, kun pikkuakkoja sataa taivaalta, alkaa urputus ja nyrkki saattaa puristettuna nousta taivaan suuntaan. 12.8. vietämme kirkkopyhää, jolloin puhutaan etsikkoajoista. Jokainen kristitty joutuu elämässään aikoihin, jolloin erityisesti ajautuu ratkaisujen ja valintojen eteen. Näin on monelle varmasti käynytkin kuluneen kesän aikana. Jumala on tavalla tai toisella saattanut puhutella sadekuurojen välissä, mutta onko tuo puhuttelu jäänyt kuulematta? Heprealaiskirje (3:15) varoittaakin: Jos te tänä päivänä kuulette hänen äänensä, älkää paaduttako sydäntänne. Varkaudessa eleli viime vuosituhannen puolella mies, joka säännöllisesti vastasi samalla tavalla, kun häntä yritettiin saada kääntymään Kristuksen omaksi. Minun aikani ei ole vielä tullut, ilmoitan kyllä, kun se tulee. Sinänsä diplomaattinen vastaus. Ehkä kuitenkin ajattelematon tai harkitsematon. Etsikkoaikoja lienee jokaisella meillä vain rajallinen määrä tarjolla. Hyvää syksyä ja siunattuja Jumalan kohtaamisia toivotellen, Olli T Kirkkovuosi nyt Mikkelinpäivä Enkelten sunnuntai Mikkeli sijaitsee kohtuullisen lähellä Varkautta, ja moni on varmasti käynyt kaupungissa kesäretkellä, sukuloimassa tai ostoksilla. Mikkelistä löytyy lasten puuhapaikka Visulahti ja vilkas keskusta, nykyisin myös toriparkki ja uudenkarhea katettu pikkutori. Sotien aikana Mikkeli toimi päämajakaupunkina. Tämä kaikki ei kuitenkaan taida nostaa kaupunkia niin korkealle, että sille olisi muodostettu oma juhlapyhä? Eipä niin, vaan syyskuun 29. päivä (arkipäivän sattuessa seuraava sunnuntai) on omistettu ylienkeli Mikaelille. Taistelu, jonka hän Rukous kuuntelee Tuntuuko sinusta, ettet osaa rukoilla? Oletko ajatellut, että keskustelu Isän kanssa voi olla myös hiljaisuutta ja kuuntelemista sen suurempia sanoja ei tarvita. Varkaudessa on syksyllä mahdollisuus kurkistaa rukouksen maailmaan levosta käsin. Kolmiosainen rukoussarja johdattaa joka toinen torstai 4.10. alkaen pohtimaan rukouksen eri ulottuvuuksia kokien ja kuunnellen. Arja Päivärinnan aiheena on Raamatun rakkaimmat rukoukset, ja Marja-Muusa Hämäläinen alustaa 18.10. teemasta Hiljaisuuden rukouksia. Sarjan päättää Pirkko Lind ja Kuunteleva rukous 1.11. Illat järjestetään Kuoppakankaan työkeskuksella ja ne alkavat klo 18. Illoissa on opetuksen lisäksi mahdollisuus käytännön keskusteluihin ja tietysti rukoukseen. Rukoussarja jatkuu kiinnostuksen mukaan maaliskuussa 2013. Lisäksi Varkaudessa toimii yhteiskristillinen Rukoustupa, jonne voi tulla kahvittelemaan, laulamaan ja rukoilemaan joka keskiviikko klo 14 17. Rukoustupa järjestetään helluntaiseurakunnan tiloissa osoitteessa Osmajoentie 8 elokuun loppuun saakka, jonka jälkeen 5.9. alkaen toiminta jatkuu ev. lut. seurakunnan työkeskuksessa osoitteessa Kuoppakankaankatu 11. Joonas Porrassalmi Timo Hormio / Kirkkonummen seurakunnat Rukouspyyntöjä voi lähettää myös sähköpostitse osoitteeseen varkaudenrukoustupa@gmail. com. Kaikkien pyyntöjen puolesta rukoillaan tuvalla. Voit hakea sanoja rukouksellesi myös seurakunnan verkkosivujen rukousruletista sivulta www. varkaudenseurakunta.fi. Rukousruletissa on lähes 200 rukousta muun muassa kirkkokäsikirjasta, Mikael Agricolalta, veli Rogerilta sekä suomalaisilta papeilta. kävi pimeyden valtoja vastaan, liittyy pääsiäiseen. Kristus on saavuttanut ratkaisevan voiton pahan valloista, mutta taistelu jatkuu edelleen maailmassa. Myöhemmin Mikkelinpäivästä on tullut kaikkien enkelten päivä, jolloin tutkitaan enkelten merkitystä ja tehtäviä. Jumalan sanansaattajina enkelit suojelevat ja opastavat ihmistä ja muistuttavat häntä Jumalan tahdon mukaisesta elämästä. Ehkä Mikkeli toimii siis myös enkelten päämajakaupunkina? / KT Herra Jumala, taivaallinen Isä. Sinä lähetät enkelisi kulkemaan edellämme ja suojelemaan meitä elämämme kaikissa vaiheissa. Tiedämme, ettet sinä jätä meitä. Kuitenkin olemme usein malttamattomia, hätäilemme ja pelkäämme. Anna meille levollinen mieli ja auta meitä jättäytymään turvallisesti sinun suojaasi. Tätä rukoilemme Herramme Jeesuksen Kristuksen nimessä. Aamen. Jos et olisikaan kaukana, Herra? Jos hiljaisuus ei olisikaan mykkyyttä poissaoloa sitä seinien onttoutta, kun tietää ettei lähtenyt palaa. Jos hiljaisuudessa Jumala antaakin minun kuulla itseäni, viedäkseen lähemmäs häntä? Minna Jaakkola Rukous nousee usein kuin itsestään luonnon ihmeiden keskellä.

KOTIVIESTI 3 Ystävä yllättävän lähellä Lähimmäispalvelu yhdistää yksinäisiä tai tukea tarvitsevia. Joskus uusi ystävä voi löytyä jopa naapurista tai lapsuuden tuttavuudesta. Orvokki Räsänen Miltä sinusta tuntuisi, jos et enää pystyisi liikkumaan asunnostasi? Jos sinua ujostuttaisi liikaa tai jalat eivät enää toimisi? Yksinäisyys ja avun tarve lisääntyvät niin kodeissa kuin laitoksissa, minkä vuoksi lähimmäispalvelua kehitetään jatkuvasti. Kysyntää olisi paljon enemmän kuin mitä voidaan nyt tarjota. Lähimmäistä ja vanhusta ei koskaan tuupata sattumanvaraisesti yhteen, vaan suhteet luodaan vanhuksen persoonan, tarpeiden ja kunnon mukaan, kertoo seurakunnan vanhustyöstä vastaava diakonissa Ellen Väntti. Myös lähimmäinen saa tukea koulutusten ja ohjauksen kautta. Yhdessä sovitaan lisäksi, kuinka usein ystävän kanssa tavataan ja lähimmäinen tekee vaitiololupauksen. Lähimmäissuhde ei korvaa ammattiapua, kuten Kotihoidon tukea, sairaanhoitoa tai omaista. Pikemminkin lähimmäinen toimii ystävänä, kuuntelijana, lukijana ja ulkoilijana. Jotkut lähtevät yhdessä retkelle teatteriin tai vanhusten leiripäivään, Ellen jatkaa. Suurin tarve olisi tällä hetkellä saada mukaan riuskoja miehiä, sillä pyörätuolien siirtelemisessä tarvitaan voimaa. Kaikkien apua kuitenkin tarvitaan, sillä lähimmäisiä etsitään nuoremmillekin, Ellen vinkkaa. Arjen elämykset kantavat Varkauden seurakunnan diakoniatyö järjesti heinäkuun alussa historiansa ensimmäisen lähimmäispalvelun leiripäivän. Mukaan oli kutsuttu kolmisenkymmentä vanhusta ja heidän lähimmäisensä sekä diakoniatyön kotikäyntien vanhuksia. Vanhukset ovat kesälläkin usein sisällä kotona. Heille voi olla elämys päästä kauniina kesäpäivänä rannalle ja nuotiolle lettukahveille. Jos yksin lähteminen pelottaa, on lähimmäinen turvana, valottaa Ellen tapahtuman lähtökohtia. Arjen piristyksen lisäksi leiripäivässä pääsi jakamaan tuntemuksia muiden kanssa sekä tutustumaan uusiin tuttavuuksiin. Päivän ohjelmaan kuului muun muassa saunomista, kahvittelua kodalla, laulua sekä ryhmäkeskustelua. Leiripäivän suosio ilahdutti tekijäkuntaa ja sai miettimään myös uusia suunnitelmia. Lähimmäistoiminta tuo tukea vanhuksen arkeen ja antaa hyvää mieltä myös auttajalle. Kuvassa Taimi Kanervala ja Riitta Loikkanen, ystävykset vuosikymmenten takaa. Vapaaehtoistoiminnassa kaikki uudetkin ideat ovat tervetulleita. Esimerkiksi lähihoitajaopiskelijoiden organisoimat touhutuokiot Louhirinteellä osoittautuivat toimivaksi ideaksi. Lapset leikkivät, lauloivat ja askartelivat perhepäivähoitajansa kanssa rennossa tunnelmassa, eikä heillä ollut mitään ennakkoluuloja vanhuksia kohtaan, iloitsee Ellen. Pieniä suuria tekoja Taimi Kanervala, 87, ja Riitta Loikkanen, 67, ovat tunteneet Sinua tarvitaan! Vapaaehtoistoiminta voi yllättää monipuolisuudellaan. Voit toimia esimerkiksi kerhoukkina tai mummina lasten kerhoissa netti-tv:n käsikirjoittajana, lavastajana tai tuottajana lauluhetken, kerhon tai ryhmän vetäjänä vaihtelevissa keikkatehtävissä esimerkiksi liikenteen ohjaajana, valokuvaajana tai siunaustilaisuuden apulaulajana auttavana kätenä leivontatalkoissa tai kahvituksen järjestämisessä avustajana erilaisissa jumalanpalveluksissa Vapaaehtoistoiminta tuo arjen mielekkyyttä ja iloa uusista ihmissuhteista. Työhön ei tarvitse käydä tyhjin käsin, sillä koulutusten ja virkistystilaisuuksien lisäksi tarjolla on henkilökohtaista tukea ja ohjausta. toisensa vuosikymmeniä; aina siitä saakka, kun Riitta nuorena tyttönä pyöri Harjurannan koululla järjestetyissä juhlatilaisuuksissa. Kaikki kyläläiset sinne kokoontuivat, oli syy mikä tahansa, Taimi muistelee. Lisäksi kohtasimme kirkon illoissa, joihin kokoonnuttiin aina vuorovälein eri kodeissa sekä työseurojen nimellä kulkeneissa lähetysseuroissa, Riitta jatkaa. Ystävyys on kestänyt, ja nykyisin naiset tapaavat esimerkiksi Riitan kesäpaikalla Härmäniemessä. Kesätraditioihin kuuluu kirkkomatka Kangaslammille ja kirkkokahvit yhdessä neljän muun kahdeksankymppisen ystävän kanssa. Meidän yhdessäolomme on sellaisia pieniä suuria juttuja. Joka kevättalvi vaihdan Taimin kukkamullat ja käyn syksyllä hakemassa itselleni omenat, kun minulle ei oikein itselleni niitä tule, Riitta kertoilee. Jänikset syövät aina puiden rungot, nytkin taitaa yhdeksän omenaa olla tulossa! Kuinkas monta tuon niistä sinulle, Taimi? Jos sinulla on intoa vapaaehtoistoimintaan, käy tutustumassa seurakunnan verkkosivuihin www.varkaudenseurakunta.fi > toiminta > vapaaehtoistyö. Sieltä löydät esimerkkejä vapaaehtoistehtävistä sekä toimintaa koordinoivien työntekijöiden yhteystiedot. Voit esittää myös omia ideoitasi ottamalla yhteyttä suoraan seurakunnan työntekijöihin. No jos vaikka yhden, Taimi nauraa. Kyllä tämä hyvää mieltä antaa tämä meidän ystävyys ja kaikkea tarpeellista. Riitta paljastaa, että Taimi on jo monena vuonna toivonut pääsevänsä lähimmäispalvelun leiripäivän kaltaiselle kesäretkelle, mutta ei ole ollut kyytiä tarjolla. Mukavan retkipäivän jälkeisetkin suunnitelmat olivat naisilla valmiina: Syksyllä kajahtavat yhteislaulut. Ei niin pientä, ettei sillä olisi tarkoitusta. Ei niin avutonta, ettei se kykenisi auttamaan. Ei niin huomaamatonta, että Jumala sen ohittaisi.

4 KOTIVIESTI STOP yksinäisyydelle! Joka kymmenes koululaisista kärsii yksinäisyydestä. Kolmivuotinen Yhteisvastuu nuoresta hanke pyrkii vahvistamaan lasten ja nuorten kaverisuhteita koulussa ja vapaa-ajalla. Kesäloma voi olla yksinäiselle nuorelle vaikea. Kaverittomuus korostuu entisestään, kun muut kertovat kesälomamenoistaan ystävien kanssa. Syksyllä edessä on puolestaan ulkopuolisuuden kanssa kamppailu omassa koululuokassa. Eri persoonien lyöttäytyessä yhteen ujompi tai erilainen voi helposti jäädä ulkopuolelle. Onneksi nuoret ovat kuitenkin fiksuja ja joukosta löytyy aina niitä helmiä, jotka huomaavat yksinäiset, arvelee Varkauden seurakunnan nuorisotyönohjaaja Johanna Rantala. Rantala muistuttaa myös, että jotkut pitävät yksinolosta tai hakeutuvat vain pieniin porukoihin. Jos yksinäisyys vaivaa koulussa, nopein tapa vaikutta on kertoa asiasta kuraattorille, omalle luokanvalvojalle tai tukioppilaille. Myös me seurakunnan työntekijät olemme kuulolla mielellämme, Rantala kertoo. Myös Kirkon Yhteisvastuukeräys kantaa huolta nuorten hyvinvoinnista. Vuoden 2011 teema Vitosluokkalaisten leirikouluhetket Puurtilassa pistivät ryhmäläiset puhaltamaan yhteen hiileen. Erikokoisista palasista neliötä pähkäilevät Repokankaan koulun 5 E:n oppilaat Sara, Elina, Jere ja Markus. yhteisvastuu nuorista konkretisoituu kolmivuotisessa yhteistyöhankkeessa, jonka tavoitteena on 13 20-vuotiaiden yksinäisyyden torjuminen. Keräyksen tuoton saajina ja projektin toteuttajina ovat Mannerheimin Lastensuojeluliitto, Suomen Punainen Risti ja Suomen Mielenterveysseura yhdessä seurakuntien kanssa. Apu kaikille kentille Yhteistyöhanke sisältää monia eri käytännön sovelluksia. MLL:n Kaikille kaveri hanke vahvistaa yläkoulun tukioppilastoimintaa ja alakoulun kummitoimintaa. Hankkeen suunnittelija Satu Tallgren huomauttaa, että lapsena opitut käyttäytymismallit voivat vaikuttaa pitkälle tulevaisuuteen. Yksi nuoruusiän kehitystehtävistä on harjoitella ihmissuhdetaitoja. Ryhmän ulkopuolelle jääminen voi saada aikaan negatiivisen kierteen, missä nuori alkaa karttaa sosiaalisia tilanteita. Erityisesti poikien yksinäisyys on hälyttävää. Pojilla voi olla kaveriporukka, mutta silti tunne yksinäisyydestä, Tallgren muistuttaa. MLL:n lisäksi Suomen Mielenterveysseura kehittää yhteistyöhankkeen tiimoilta vertaistukitoimintaa yksinäisyyttä, ahdistusta ja masennusta kokeville nuorille. SPR etsii puolestaan Nuori Nuorelle ystävätoiminnan kautta ystäviä yksinäisten nuorten rinnalle, ja seurakunnissa hanke näkyy etenkin nuoriso- ja rippikoulutyössä. Tervetuloa porukkaan! Yksinäisyys voi hiipiä vieraaksi pikkuhiljaa tai yllättää äkkirysäyksellä esimerkiksi koulun vaihtuessa. Johanna Rantala korostaa, että omista kokemuksistaan saa aina kertoa ilman nolouden häivääkään. Seurankunnan nuortentoimintaan on myös helppo tulla mukaan, sillä meillä ei vaadita mitään erityistaitoja, kuten esimerkiksi musiikki- tai liikuntaharrastuksissa. Täältä löytyy ujoja, vilkkaita ja kaikenlaisia siltä väliltä! Johanna kertoo, että persoonien kirjo herkistää myös työntekijät huomaamaan, jos joku jää joukossa yksinäiseksi. Henkilökohtaisten asioiden jakaminen vaatii usein kuitenkin hieman pidemmän tuttavuuden. Kaikessa pyritään kuitenkin siihen, että toimitaan yhdessä porukkana. Kaikki vaan rohkeasti mukaan, Johanna kannustaa. Syksyn ohjelmasta löytyvät esimerkiksi tutut Ilpo-iltapäivät sekä nuortenillat. Tuoreina tuttavuuksina tarjotaan teemallista spesiaalinuorteniltaa kerran kuussa sekä mahdollisesti järjestettäviä musiikkipainotteisia retkiä. / KT Kasvatustyön syksy PÄIVÄKERHOJEN, PERHEKERHOJEN ja MUSKARIN säännöllinen kerhotoiminta alkaa viikolla 33. Vapaita paikkoja voi tiedustella p. 040 501 4950. PYHÄKOULUJEN säännöllinen viikkotoiminta alkaa su 16.9. - Käpyk. työpisteessä viikoittain klo 16 - Könönp. srk-kodilla Söndagsskolan kolme kertaa syyskaudella - Luttilan palvelukeskuksessa paritt. viikoilla klo 16 VARHAISKASVATUSTYÖN säännöllinen viikkotoiminta / koulukerho alkaa viikolla 36. PERHELEIRI Puurtilan srk-kodilla 28. 30.9. Leirimaksu 23 e/aik. ja 10 e/lapsi. Ulkopaikkakuntalaiset 45 e/36 e. Sisarale 50 %. Ilm. pe 14.9. mennessä tulen.mukaan@evl.fi. Lisätietoja p. 040 501 4950. PERHEMESSU klo 14 ja LAULULEPPIS klo 16 Kuoppak. työkesk. su 30.9. SYYSLEIRIT TYTÖILLE JA POJILLE Puurtilan srk-kodilla 16. 17.10. 7 10 v Leirimaksu 20 (25) e/hlö 17. 19.10. 11 14 v Leirimaksu 35 (45) e/hlö Leirillä touhutaan kaikkea kivaa askarrellen, kisaillen ja tarinoiden. Ilm. pe 5.10 mennessä tulen.mukaan@evl.fi tai p. 0400 996 340. NUORISOTYÖN KESÄKAUDEN PÄÄTTÄJÄISET Puurtilan Yössä la 25.8. klo 18 22. SYKSY-ILPO starttaa Kuoppakankaalla to 16.8. klo 14 17 alkaen. OHJELMALLISET NUORTENILLAT alkavat Kuoppiksella viikoilla 35 36 lauantaisin klo 18 21. Kerran kuussa on Spesiaali nuortenilta erilaisten tapahtumien ja pelien merkeissä klo 16 21. KAPPELIN ALUEEN VARHAISNUORISO JA NUORISOTYÖ säännöllinen kerhotoiminta käynnistyy viikoilla 35 36.

KOTIVIESTI 5 Vanhemmat seuraavat lastensa riparipolkua Ei vain nuorten juttu! Rippikoulu koskettaa nuorten lisäksi myös vanhempia ja sisaruksia. Lapsen kokemukset voivat palauttaa mieleen myös omia riparimuistoja vuosikymmenten takaa. Rippikoulu on edelleen suomalaisten nuorten suosiossa. Viime vuonna punaista kirjaa lauleskeli 83 prosenttia 15 vuotta täyttäneistä nuorista. Varkaudessa riparinsa on tänä vuonna suorittanut 115 poikaa ja 98 tyttöä, yhteensä 9 eri leirillä. Kesän leirikausi on koonnut jo useana sunnuntaina pääkirkon täyteen nuoria valkoisissaan ja heitä juhlivia sukulaisia ruusut käsissään. Rippikoulu koskettaakin usein myös sitä käyvien nuorten lähipiiriä. Oma lapsi on turvallisempi saattaa matkaan, kun tietää leirin vetäjistä, käytännöistä ja sisällöstä. Varkaudessa järjestettiin helmikuussa riparilaisten vanhemmille suunnattu ilta, jossa oli mahdollisuus tutustumiseen. Miltä 2010-luvun rippikoulu mahtoi osallistujista kuulostaa heidän omiin kokemuksiinsa verrattuna? Petteri Ketola kavereita ja tapahtui ihastumisiakin. Kaiken kaikkiaan tuntuu, että ripari on nuorille oikein hyvä juttu, Minna uskoo. Raskaasta rakkaaksi Myös Varkauden seurakuntapastori Niina Lehmusoksa vakuuttaa, ettei rippikoulu ole pelkkää pänttäämistä. Enää ei puhuta edes oppitunneista vaan erilaisista opetuskokonaisuuksista. Riparilla eletään nuorten kanssa elämää ja opetellaan olemaan ryhmissä. Hyödynnämme paljon toiminnallisia menetelmiä kuten kisailuja, rastipolkuja, muovailua ja musiikin kuuntelua, Niina kertoo. Opetuskokonaisuudet kytketään aina nuorten elämään ja keskustellaan yhdessä, mitä oikeudenmukaisuus tai ihmiselämän ainutlaatuisuus tarkoittaa nyt, kun olen 15 vuotta tai 30-vuotiaana, kun minulla on omia lapsia. Hauskanpito kuuluu myös asiaan, ja usein ripariporukoista tulee tiiviitä ryhmiä ennen leirin päättymistä. Tietysti ottaa aikansa, kun 25 toisilleen tuntematonta nuorta laitetaan saman katon alle. Yleensä kuitenkin käy niin, että aluksi vihastuttava lopuksi ihastuttaa ja raskas tuleekin rakkaaksi, Niina tietää. Tavoitteena on, että nuori vahvistuu siinä uskossa Jumalaan, johon hänet on kastettu. Tähän pyritään niin, että jokaisella leiriläisellä on kaikin tavoin turvallinen olo: fyysisesti, henkisesti ja hengellisesti. Kiusaamiseen puututaan aina, kun se tulee ilmi ja otetaan huomioon ihmisten erilaisuus. Kenenkään ei tarvitse tuntea itseään noloksi, Niina lupaa. Ei junnata vanhoissa Minna ja Timo Koljun tytär suoritti rippikoulunsa pienryhmäleirinä helluntain tuntumassa. Valmistautuminen kesään alkoi jo hyvissä ajoin erilaisten tapahtumien ja vierailujen merkeissä. Ensin kuului vähän nurinaa, että miksi pitää käydä Kuoppakankaalla ja kirkossa, mutta nyt hän on selkeästi innostunut enemmän, Minna kertoi tyttären ensi tunnelmista. Vanhemmat toivoivat, että rippikoulu voisi tarjota tyttärelle uusia kokemuksia ja ystäviä. Koljut arvelivat, että papit ovat nykyisin entistä rennompia ja osaavat suhtautua nuorten kysymyksiin avoimesti. Olisi hyvä, että opetus koskettaisi tätä elämää, eikä liikaa jäätäisi junnaamaan vanhoihin. Nuorilla on huolta esimerkiksi työasioissa, ja vaatimuksia kuulee nykyisin paljon. Näissä asioissa heitä voisi tukea ja auttaa, Timo toivoo. Omat rippikoulumuistot ovat molemmilla positiiviset. Timo kävi rippikoulunsa Leppävirralla ja Minna leireili Varkaudessa. Erityisesti mieleen jäi leirin monipuolisuus. Ensin kauhistuin, että voi ei tätä uskontoa! Lopulta tuli sitten ikävä kun lähti pois. Sain paljon Leiritunnelmat, -vitsit ja -tilanteet siirtyvät myöhemmin muisteloiksi, mutta kaikkea ei ehkä kotiväelle kerrota. Iloisia tunnelmia kesän kasileiriltä Hännilästä. Ripari-infoa! Riparivuoden päätöstapahtuma vuoden 2012 riparilaisille ja ohjaajille järjestetään la 18.8. Ilm. tulen.mukaan@evl.fi pe 10.8. mennessä ja saavu paikalle muistelemaan kesän ripariasi yhdessä toisten kanssa. Ennakkotietona vuoden 2013 rippikoululaisille! Rippikouluinfot järjestetään kouluissa viikoilla 39 40. Rippikoulujen 2013 info- ja kutsukirjeet postitetaan kaikille Varkauden seurakunnan jäsenille koteihin viikoilla 40 41, joka käynnistää myös ilmoittautumisen rippikouluvuoteen 2013. Rippikoulun voi käydä aikuisenakin. Jos uskon pohtiminen yhdessä muiden kanssa kiinnostaa, olet tervetullut aikuisrippikouluun kevättalvella 2013. Rippikouluun voi ilmoittautua ti 15.1.2013 mennessä seurakuntavirastoon p. 040 702 7748. Muistatko vielä? Rippikoulu elää ajassa, mutta perusasiat säilyvät vuodesta toiseen. Testaa, mitä itse muistat rippikoulun perusasioista! 1. Rippikoulu on a) evankelis-luterilaisen kirkon kasteopetusta b) lakisääteistä yhteistyökoulutusta c) siirtymäriitti yläasteen vanhimmaksi ikäluokaksi 2. Rippikoulun voi viettää a) vaellusrippikouluna Lapissa b) virtuaalisena nettikurssina c) varusmiesrippikouluna 3. Mikä seuraavista ei kuulu apostoliseen uskontunnustukseen? Minä uskon a) iankaikkisen elämän b) syntien anteeksiantamisen c) tuhatvuotisen valtakunnan 4. Mihin kirkon jäsenyys perustuu? a) mallikelpoiseen elämäntapaan b) kasteeseen c) ihmisen omaan motivaatioon 5. Mihin rippikoulu ei anna oikeutta? a) kirkolliseen vihkimiseen b) henkilökohtaisten kolehtien keräämiseen c) itsenäiseen ehtoollisen viettoon Oikeat vastaukset: 1.a, 2. a,c, 3.c, 4.b, 5.b

6 KOTIVIESTI Kirkko parantaa vammaisten lasten asemaa Tansaniassa Erityisopetusta tarvitaan! Riitta Niemisen lähetyskutsu täyttyi Tansaniassa. Kuvakertomus erityisopettajan lähettikaudelta 2005 2009. Jäin eläkkeelle vuonna 2003. Heti seuraavana arkipäivänä matkustin Suomen Lähetysseuraan kyselemään, olisiko heillä työtä erityisopettajalle. Minulle oli noussut jo 7-vuotiaana vimmattu halu päästä Afrikkaan; muistan vieläkin erään swahilinkielisen laulun ja Tuure Vapaavuoren innostavan tarinoinnin koulullamme. En päässyt heti matkaan, joten jatkoin erityisopettajan töitä Suomessa. Syksyllä 2005 Suomen Lähetysseura kuitenkin kutsui minut Tansaniaan suomalaisperheiden lasten matkaopettajaksi. Asuin aluksi työtovereiden vierastaloissa tai hotelleissa ja matkustin maassa neljän kaupungin välillä. Työpaikkoina toimivat paikalliset kansainväliset koulut. Teppo Mäki Työkauden lähestyessä loppuaan olin pakkailemassa kotiin lähtöä varten, kun Tansaniasta löytyikin vielä yksi haaste. Moshin luterilainen seurakunta oli saanut ulkomailta rahaa vammaisten lasten päivätoiminnan käynnistämiseksi, mutta työhön valitut Riitta Nieminen olivat ymmällä ja vailla tietoa vamma tuksen järjestämisestä. Tehtäväni oli perehdyttää kymmenhe opettajakuntaa ja neuvoa käytännön asi kuvakommunikaatioissa, päiväohjelman misessa, aistiharjoituksissa. Kuvan tyttö ahkeroi matematiikkapel rissa luterilaisen kirkon esikoulussa. Päi tien ohjaajat ovat itse valmistaneet opi aikoinaan opetuksessa käytettävät välin opetuksen tavoitteena on omatoimisuus hakee välineen avohyllyltä ja pohtii teh jonka opettaja sitten käy hyväksymässä. Opiskelijani Enock Pwele kertoo su tumisestaan vammaisuuteen näin: -Perh ni on kehitysvammainen veli. Lapsena e märtänyt, kun hän ei onnistunut pukem tai osannut hoitaa hiuksiaan. Vanhemma vaativat minua auttamaan häntä jokapäi sä toimissa, kuten syömisessä, riisumise vessakäynneillä. Nuorempana en pitänyt ta puuhista, ajattelin vain, että hän on l Keskikoululaisena opin, että hän on ke vammainen ja aloin pitää tilannetta norm na. Veljeni kohtalo on herättänyt minussa aisuuden ja halusin erityisopettajaksi. Te Päivi Mäk Toisena vuonna sain yhteyden tansanialaiseen erityisopettajien koulutuslaitokseen, kun työtoverini kutsui minut opettajien koulutuspäiville. Innostuin mahdollisuudesta tehdä yhteistyötä erityisopettajien kanssa, olihan tämä suomen opettaminen ollut yhdenlainen peitetarina päästäkseni maahan! Keväällä 2007 minut kutsuttiin mukaan käynnistämään Lushoton kaupungin Tumainiyliopiston ensimmäistä erityisopettajien yliopistotasoista koulutusohjelmaa. Kutsun esittivät Suomen lähetysseura ja teologian tohtori Anneth Munga, josta tuli yliopiston ensimmäinen rehtori. Työ alkoi opetussuunnitelman muokkaamisella, ja seuraavana syksynä ohjasin yhden kurssin autistismista. Moni opiskelijoistamme oli kohdannut kehitysvammaisuutta perheessään tai ystäviensä kautta. Huomasin, että heidän oli vaikea tunnistaa autismia. Sitä sekoitettiin usein esimerkiksi kuulovammaisuuteen ja kehitysvammaisuuteen. Opiskelijoilla oli kuitenkin vilpitön halu auttaa ja puuttua usein näkemäänsä vammaisten väärään kohteluun. Kuvan opiskelijat toimivat tällä hetkellä erityisopettajina ja vammaisten opetuksen suunnittelijoina ympäri Tansaniaa.»Jeesus tuli heidän luokseen ja puhui heille näin: Minulle on annettu kaikki valta taivaassa ja maan päällä. Menkää siis ja tehkää kaikki kansat minun opetuslapsikseni: kastakaa heitä Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen nimeen ja opettakaa heitä noudattamaan kaikkea, mitä minä olen käskenyt teidän noudattaa. Ja katso, minä olen teidän kanssanne kaikki päivät maailman loppuun asti.» (Matteus 28:18 20) Liikennöinti Tansaniassa saattaa olla aika villiä. Tässä kuvassa olemme matkalla Lushotoon työtoverini Päivi Mäen kanssa. Hän toimi viittomakielen tulkkina ja opettajana erityisopettajien koulutuksessa. Ku on yleinen vamma kehittyvissä maissa jo hoitamattomista korvasairauksista. Riitta Nieminen Autotallini takaa otettu kuva Kilimanjaron vuoresta. Vuori tuo Moshin kaupunkiin kosteut vehreyttä nii tei ilma tunnu paahteiselta, ka lämpötil kiivetä yli 3 lämpöasteese Kilimanjaro kaupunkiin jon turisteja, näkin sain joskus suom vuorenvalloi Oma tutustum rajoittui retk vuoren veh alarinteillä. linen tapa ka gissa on kuulumisten vaihtamisen jälkee dessä tarkastella, näkyykö vuori.

KOTIVIESTI 7 Jari Berg Raimo Holopaisen albumista isopenkistä oissa: laatiin paväkoskelueet ja ; lapsi tävän, ppo Mäki htaueessän ymisessa t aina väisisssa ja noisaiska. hitysaaliuteli- urous htuen ta ja n, etliian vaika voi 0:een en. tuo palja mikotiini alaisia ttajia. iseni eilyyn mailla Tavalupunn yh- Mitä kaikkea saimmekaan nähdä Serengetin läpi ajaessamme! Pahkasiat onnellisina mutakylvyssä. Kirahvi, erikoisuus Herramme luomakunnassa, kurottelemassa puun latvoista ravintoa. Aina tyylikkäät seeprat mustavalkoisissaan. Mutta upeimman näytöksen järjestivät virtahevot! Pääsimme keskelle näytelmää, joka vaikutti joko naistentansseilta tai kukkulan kuninkaalta. Röhkettä, pärskimistä, kymmenittäin eläimiä vedessä. Afrikka on täynnä vastakohtaisuuksia. Köyhimpien kylien elämä tuli tutuksi vasta keväällä 2009,jolloin matkustin kolme kuukautta tiedottajana kaikissa Suomen Lähetysseuran työkohteissa. Kuvan tytön äiti sairasti tuberkuloosia ja isä oli jo kuollut. Isoveli kuori pihalla perunoita ja äiti ja perheen nuorimmainen lepäilivät vaatimattomassa savimajassa. Työtoverini Leena Pasanen kutsui äidin klinikalle tarkempiin tutkimuksiin ja jätti perheelle maitojauhetta, sokeria ja lämpimän peiton kylmien öiden varalle. Kulttuurishokin koin myös silloin, kun kävimme ystäväni kanssa syömässä paikallisessa ravintolassa. Lounaamme maksoi naisen kuukausipalkan verran, jotenkin nolona saattelin ystäväni hänen vaatimattomaan kotiinsa. Kiitollisena muistelen kaikkea kokemaani ja toivon, että vastuu kolmannesta maailmasta saa seurakuntamme toiminnassa aina edelleen sijaa. Lainaukset ovat poimintoja Riitta Niemisen lähettäjäkirjeistä. Ahtisaaren syntymäpäiväkeräys Tansaniaan Riitta Nieminen Vammaisten lasten koulutus on viimeisen vuosikymmenen aikana kasvanut vauhdilla Tansaniassa. Vammaisprojektia Moshin luterilaisessa seurakunnassa johtava diakoni Elirehema Kaaya kertoo: Iso osa kaikkien uskontojen edustajista ajattelee vielä, että vammainen lapsi on rangaistus Jumalalta. On ilo nähdä, kuinka vanhempien asenne lapseen muuttuu, kun he näkevät, että tämä oppii ja kehittyy. Monille heistä lapsen oppimiskyky on yllätys. Tärkeää työtä on tänä vuonna tukenut myös presidentti Martti Ahtisaaren 75-vuotiskeräys. Runsaan 20 000 euron keräystuotto kohdistetaan erityisopettajien koulutukseen ja opiskelijoiden kannustamiseen Tansanian evankelisluterilaisen kirkon Tumaini-yliopiston Lushotossa. Keräyksen koordinoi Suomen Lähetysseura. Ahtisaari on maininnut, että Suomen Lähetysseuran toiminta on ollut eri yhteyksissä lähellä hänen elämäntyötään, esimerkiksi ensimmäisessä suurlähetyspaikassa Tansaniassa. Sari Lehtelä / KT Pieni sievä kirkko punaisten hiekkadyynien keskellä. Osa Khawan seurakuntalaisista kuunteli kirkon vihkitilaisuutta teltasta käsin. Kiitos kirkostamme! Uusi kirkko nousi Kalaharin autiomaahan puutyöpiirin keräämän avun varassa. Khawan seurakunta juhlisti tapahtumaa huhtikuun lopulla. Sokeaintyötä, kirkkojen ja hätäapumakasiinien rakentamista, radiotoimintaa ja jopa sijaisuus röntgenhoitajana. Neljäkymmentä vuotta Suomen lähetysseuran palveluksessa ovat avanneet Raimo Holopaisen eteen mitä ihmeellisimpiä työtehtäviä niin Namibiassa kuin muualla Afrikassa. Huhtikuun lopulla Raimo sai kuitenkin matkata vaimonsa Helkan kanssa maahan kunniavieraaksi. Seurakunnan puutyöpiirin tukema kirkkohanke oli saatu päätökseen ja Khawan seurakunnassa vietettiin ilojuhlaa. Rakentaminen kesti vuosia, mutta valmiista kirkosta riemuitsivat kaikki. Tuoleja haettiin jatkuvasti lisää, jotta kaikki mahtuisivat kuuntelemaan. Eurooppalaisia kirkkoon olisi mahtunut ehkä sata, mutta afrikkalaisia menee samaan tilaan aina puolta enemmän, Raimo nauraa. Puutyöpiirin keräämän potin lisäksi kirkon rakennus- ja sisustuskuluissa avustivat seurakuntalaiset sekä muutama hankkeesta kuullut kristillinen kirkkokunta Etelä- Afrikasta. Puutyöpiiri on kerännyt aiemmin rahoituksen myös kirkon rakentamiseksi Senegaliin ja Namibiaan. Kasvatuslapsena maailmalle Holopaiset ovat työssään päässeet seuraamaan lähietäisyydeltä eteläisen Afrikan vapautumista. 1950-luvulta alkanut lakisääteinen rotuerottelu aiheutti vuosikymmenten ajan vaikeita ristiriitoja, ja itsenäisyyssodat kuljettivat nuoria ulkomaille opiskelemaan. Myös Holopaiset poistettiin Namibiasta ei-toivottuina henkilöinä 1980-luvun alussa. Emme saaneet viisumia edes vuosilomiemme ajaksi, Raimo kertoo. Namibia itsenäistyi Etelä-Afrikan hallinnosta vuonna 1990, minkä jälkeen valtion yleisilme on muuttunut vapautuneemmaksi. Nykyisin ihmiset pukeutuvat suunnilleen samoin kuin Euroopassa, on marketteja ja varallisuutta. Ennen ihmiset eivät olleet yhtä kouluttautuneita, Helka vertaa. Yksi, mikä ei ole muuttunut, on namibialaisten ystävällisyys. Afrikassa 52 kertaa vieraillut Raimo kertoo, että menohaluja on riittänyt aivan lähettikauden alusta aina eläkepäiviin saakka. Minut, 24-vuotias poikanen, otettiin heti kuin kasvatuslapseksi. Namibialaisiin kun kerran tutustuu, ei mielellään lähtisi maasta pois! Uuni pahvilaatikoista Holopaisten tuorein Afrikka-projekti liittyy aurinkoenergian käytön tehostamiseen kotitalouksissa. Idean isä on Timo Lappalainen, jonka perustama lähetys- ja kehitysyhteistyöjärjestö Afrikan risti toimii monipuolisesti Namibian Ambomaalla. Silmäklinikalta kyläläiset saavat esimerkiksi yksilölliset silmälasit ja Timon Riitta-vaimon ylläpitämä ompelimo antaa toimeentuloa kolmelle naiselle. Työn tuotolla tuetaan myös kirkon työtä Namibiassa. Holopaiset viettivät alkukevään Namibiassa Lappalaisten vieraina. Aurinkouunia epäili kyllä moni, esimerkiksi eläkkeellä oleva pastori Eino Amaambo. Todistimme sen tehot paistamalla maukkaat pihvit, Raimo kertoo. Ensimmäinen uuni valmistettiin kahdesta erikokoisesta pahvilaatikosta, seuraavassa käytettiin jo rimaa ja kovalevyä. Rakennusmiehet opettivat taitoa myös naapurikylän nuorille, ja sana apuvälineestä alkoi levitä ympäristöön. Näin yksinkertaisen uunin voi jokainen rakentaa itse tai ostaa. Tämä helpottaa ambotalojen emäntiä, sillä lehmänlanta ja palmun lehtiruodan kappaleet palavat keittopadan alla huonosti, Raimo tietää. Lue lähetysyhdistys Afrikan ristin toiminnasta: www.okumona.fi

8 KOTIVIESTI Mielenterveyskuntoutujat kohtasivat suvijuhlissa: Vitsit, sä oot hyvä tyyppi! Mielenterveysongelmat eivät estä toiveikasta tulevaisuutta. Sen sijaan ennakkoluulot olisi syytä roimia romukoppaan. Käännekohta elämässäni oli, kun suostuin siihen, että minulla on oikeus kuormittaa yhteiskuntaa ja saada apua, kertoi Kristian Meurman Savolaisilla Suvijuhlilla kesäkuussa. Kaksisuuntainen mielialahäiriö oli nuoresta saakka vaikuttanut laulajan arkeen. Masennuskaudet veivät itsemurhan partaalle ja maaniset jaksot heittivät raha-asiat sekaisin. Apu löytyi perheen tuen ja oikeiden lääkkeiden avulla, mutta hoitoon pääseminen osoittautui usein vaikeaksi. Meitä epäonnen potilaita on tässä maassa paljon. Toivon, että lääkärit ja muut toimijat ottavat tilanteet tosissaan jo sairauden alkuvaiheessa, kun siihen voidaan hyvin vaikuttaa, Meurman vetoaa. Savolaiset suvijuhlat kokosivat yhteen noin 250 mielenterveyskuntoutujaa, heidän omaistaan sekä mielenterveyspalvelujen toimijaa. Tapahtuman järjestivät Varkauden seudun mielenterveysväki ry sekä Oma ry. Seurakunnan diakoniatyö toimi tapahtuman yhteistyökumppanina. Vähemmän tehokas jaksaa Ikinuori vanhusten villitsijä, 85-vuotias Aira Samulin, teroitti sukupolvien välistä yhteyttä vanhusten hyvinvoinnissa. Moni nuori sanoo minulle, että olisinpa vanhana samanlainen kuin sinä. Onko heillä sellainen käsitys, että vanheneminen on aivan kamalaa, Samulin kysyy ja muistuttaa, millaista elämänviisautta ja ihailua vanhalta ystävältä voi saada. Omat vanhempani, luokkatoverini ja samanikäiset tuttavani ovat jo kuolleet. Olisin aika Mielenterveyteen liittyvät ennakkoluulot on vihdoin aika heittää romukoppaan, totesivat Kristian Meurman ja Aira Samulin Savolaisilla suvijuhlilla. yksin, ellei minulla olisi eri-ikäisiä ystäviä! Yksinäisyys, virikkeettömyys ja fyysiset rajoitukset voivat aiheuttaa vanhuksille esimerkiksi masennusta, ahdistusta ja unettomuutta. Samulin rohkaisee kuitenkin ikäihmisiä lähtemään liikkeelle omien voimien mukaan. Vanhana ei tarvitse olla yhtä tehokas kuin nuoruuden kukoistuksessa. Pitää kunnioittaa itseään ja jaksamistaan. Jollei pääse kävelemään, voi vaikka kiikkua kaksi tuntia keinutuolissa! Elämään pitäisi kuulua vanhuus, jossa on aikaa hidastaa ja hiljentää tahtia kuitenkin niin, että voi käydä esimerkiksi kampaajalla tai ulkona lenkkeilemässä, Samulin toivoo. Teräsmiehiä ja ihmenaisia Nuorten mielenterveyttä horjuttavat syrjäytyminen ja purkautumattomat vaatimuspaineet. Kristian Meurman kiittää nuorten työllistymiseen lisättyjä määrärahoja, mutta muistuttaa myös inhimillisyyden merkityksestä. Sellaisia nuoria on valtavasti, jotka kokevat, ettei heillä ole mitään annettavaa elämälle. Olisi tekopyhää väittää, että kaikki kadonneet lampaat saadaan takaisin laumaan, mutta esimerkiksi etsivällä nuorisotyöllä on tässä kokonaisuudessa mittaamattoman arvokas paikkansa. Meurman vakuuttaa, ettei tarvitse olla teräsmies tai ihmenainen voidakseen auttaa. Tarvitsee vain olla ihminen ihmiselle, rakastaa ja välittää. Olen itse paras esimerkki siitä, että vaikka joutuu läpikäymään vaikeita vaiheita, voi tunnelin päässä silti kajastaa valoa, muistuttaa reilun vuoden ikäisen tyttölapsen isä. Olen toiminut kuusi vuotta seurakunnan nuorisotyönohjaajana. Sinä aikana huomasin, että usein ei tarvittu muuta kuin että joku pysähtyi ja sanoi: Vitsit, sä oot hyvä tyyppi, pärjäät kyllä. Meurman muistuttaa, ettei elämäntehtäväänsä tarvitse tietää vielä 15-, 20- tai 30-vuotiaanakaan. Minulla kului kymmenen vuotta pelkästään sopivien lääkkeiden löytymiseen. Tänä kesänä voin kuitenkin iloita viikolla hiekkarantaleikeistä tyttäreni kanssa ja tehdä viikonloppuisin keikkaa. Olen onnellinen mies! Diakoniatyö tiedottaa Lauluhetket Kangaslammin palvelukeskuksella ma klo 14 17.9. Sirkka Löthman, Anna-Liisa Räisänen 15.10. Orvokki Räsänen, Riitta Loikkanen 12.11. Sirkka Löthman, Anna-Liisa Räisänen 17.12. Orvokki Räsänen, Riitta Loikkanen Sururyhmä lähiaikoina läheisensä menettäneille pääkirkon Kustaa-salissa klo 17.30. To 18.10. alkaen kuusi kokoontumiskertaa kahden viikon välein. Lisätiedot ja ilmoittautumiset Arja Päivärinta p. 040 572 7820 tai Ellen Väntti p. 040 523 7960. Työttömien puolukkaretki Paljakalle ke 19.9. Lähtö klo 9 keskusliikenneasemalta. Mukaan omat astiat ja säänmukainen varustus. Retkellä ruokailu ja kahvit. Ilm. pe 14.9. mennessä p. 040 701 6630. Diakonian päihdetyön virkistyspäivä Puurtilan srk-kodilla to 20.9. klo 10 15. Ilm. ti 18.9. mennessä p. 040 701 6630. Säännöllinen toiminta: Leivänjako vähävaraisille Kuoppak. työkesk. ma ja to klo 11 11.30. Diakoniatyön Avoimet ovet Kuoppak. työkesk. to 6.9. alkaen klo 10. Kaikille avoin kohtaamispaikka, keskustelua kahvikupin ääressä. Diakoniatyön Arkiateria vähävaraisille Kuoppak. työkesk. ti 11.9. alkaen klo 11 12.30. Aterian hinta 3. Sählärit Kuoppak. työkesk. to 6.9. alkaen klo 18 19.30. Kaiken kansan peli- ja saunailta Puurtilan srk-kodilla ke 15.8., 29.8. ja syyskaudella 19.9., 24.10., 14.11. ja 5.12.

KOTIVIESTI 9 Kyyhky toi taivaasta henkäyksen soi Kirkon musiikkijuhlien teemasävelmänä Jyväskylässä 25.-27.5.2012. Juhlille osal listui lähes neljäsataa kuoroa ja soitinryhmää ympäri maata. kuvankäsittely: Irene Tolvanen Varkauden seurakuntakuorosta meitä osallistui juhliin seitsemäntoista innokasta laulajaa kuoronjohtajineen. Pari tuntia ajettuamme olimme perillä Jyväskylässä ja pysähdyimme hotelli Alexandran eteen. Avajaisjuhlallisuudet alkoivat iltapäivällä viereisessä jäähallissa. Paikalla oli jo suuri joukko kuoroja, mutta vielä oli hallissa tilaakin. Avajaisissa kuulimme puheita, laulu- ja soitinmusiikkia sekä tietenkin lauloimme suurkuorona. Pekka Kostiaisen säveltämä juhlien tunnuslaulu Kyyhky toi taivaasta henkäyksen kaikui komeasti lähes kuudentuhannen kuorolaisen voimin! Iltaharjoitusten jälkeen oli lyhyt hengähdystauko, jonka jälkeen alkoi Nostalgiailta. Tilaisuus oli ensimmäistä kertaa mukana musiikkijuhlien ohjelmassa, ja lauletut kappaleet oli koottu edellisten musiikkijuhlien suosikeista. Lopuksi emerituspiispa Yrjö Sariola johdatteli kuorot iltarukoukseen. Loppuillan kukin kuorolaisemme käytti mieleisellään tavalla. Osa meni konsertteihin, osa myöhäiselle ilta-aterialle hampurilaisbaariin ja osa polskahti rentoutumaan hotellin poreammeeseen. Laulut lainehtivat juhlakulkueessa Kuorolaisten iloinen joukko matkatunnelmissa. Lauantaina aikaisen herätyksen jälkeen kiirehdimme hotellin ruokalaan aamiaiselle. Valinnanvaraa purtavassa oli paljon, vaikka sämpylät, kahvipulla ja kahvilusikatkin loppuivat kesken. Aamiaisen jälkeen juhla-asuinen joukkomme lähti suunnistamaan kohti jäähallia, jossa oli kuorojen yhteisharjoitukset sunnuntaista Säveljuhlaa varten. Sitten jonotimme jälleen pitkän tovin ruokailuun, missä tarjolla oli possupataa ja muutakin vatsantäytettä. Iltapäivällä taivalsimme kohti Seminaarinmäkeä, missä Savon alueen kuorot järjestäytyivät kuoronjohtajineen juhlakulkuetta varten. Meidän kuoromme kyltinkantajana toimi Marja-Liisa. Kello kahdelta kulkue lähti liikkeelle. Kärjessä marssi Ilmavoimien soittokunta ja välittömästi heidän takanaan tulivat kuorojen ja piirien lippujen kantajat. Tosin kulkueen kärki oli niin kaukana meistä, että emme kuulleet emmekä nähneet heistä pilkahdustakaan. Lippukulkuetta seurasivat kuorot maakunnittain. Matka Seminaarinmäeltä Aren aukiolle on parisen kilometriä. Näky oli varmasti juhlallinen, kun suuri joukko osallistujista oli vieläpä sonnustautunut kauniisiin kansallispukuihin tai muuhun juhlaasuun. Oli kerrassaan mahtavaa marssia joukossa mukana! Matkalla lauloimme maakuntalauluja, virsiä sekä muuten tuttuja lauluja. Savolaisen laulun ehdimme laulaa ainakin viidesti! Välillä oli hupaisaa kuunnella, miten laulu lainehti jonossa, kun edessä laulettiin aivan eri laulua kuin takanapäin. Katujen varrella oli paljon yleisöä, joka seurasi ja kuvasi kulkuetta. Monet katsojista yhtyivät lauluun, ja erään kuorolaisen kertoman mukaan vaihtoivat sujuvasti laulusta toiseen kulkueen edetessä. Aren aukio, jonne kuorot vähitellen soluivat, oli pian täpötäynnä. Siellä lauloimme puheen jälkeen yhdessä Suvivirren, Kesäpäivä Kangasalla sekä Soi kunniaksi Luojan, jonka jälkeen kuorot hajaantuivat taholleen. Noviiseista konkareiksi Sunnuntaina juhlaohjelma jatkui jumalanpalveluksissa, joita pidettiin yli kahdessakymmenessä paikassa Jyväskylässä ja lähialueella. Jäähallissa, jonne meistä useimmat suuntasivat kulkunsa, oli kansanmusiikkijumalanpalvelus. Siellä saarnasi emerituspiispa Eero Huovinen. Ruokatauon jälkeen oli vuorossa Säveljuhla, johon musiikkijuhlat huipentuivat. Jäähalli oli ääriään myöten täynnä, ja viimeiset tulijat jouduttiin ohjaamaan Hipposhalliin seuraamaan tilaisuutta suurelta screeniltä. Säveljuhlan jälkeen istuimme bussiin, ja olimmekin pian taas kotona Varkaudessa. Meitä oli kuorostamme neljä ensikertalaista juhlissa mukana. Kokemus oli meidän kaikkien mielestä erittäin antoisa ja mielenkiintoinen, ja melkeinpä kadehdimme niitä kuoromme konkareita, jotka ovat saaneet olla mukana jo lukuisilla laulujuhlilla. Seuraavat Kirkon musiikkijuhlat ovat Helsingissä neljän vuoden kuluttua, ja niihin me nykyiset noviisitkin osallistumme sitten jo konkareina! Irene Tolvanen Kuorossa kelpaa! Monipuolinen musiikkitarjonta on kuulunut seurakunnan kesään. Halukkaat ovat päässeet värisyttämään äänihuuliaan yhteislaulutilaisuuksissa, mutta myös sielulle ja korville on tarjoiltu kesäherkkuja konserttien muodossa. Tilaisuuksissa ovat esiintyneet myös seurakunnan kuorot, joita on tällä hetkellä neljä. Lapsikuoro Pisarat on tarkoitettu lauluintoisille alakoululaisille ja eskarilaisille. Lauluja opetellaan paljon kaikuna ja kehorytmeinä, joten lukutaito ei ole välttämätöntä. Laalajat on avoin kuoro kaikille, esimerkiksi niille, jotka eivät ennen ole uskaltautuneet laulamaan ihmisten kuullen. Lauluja opetellaan yhdessä ja moniäänisyyttä kokeillaan vähitellen. Tavoitteena ovat ilo ja elämykset oman äänen kanssa. Varkauden seurakuntakuoro ja Kangaslammin kirkkokuoro avustavat usein messuissa ja muissa seurakunnan tapahtumissa. Kuoroissa lauletaan monipuolisesti kirkkovuoden teemaan liittyviä kappaleita. Erityisesti tenoreista on pulaa, joten kaikki miehet kuulolle, kannustaa seurakuntakuoron johtaja Sirkka Häkli. Kuorojen harjoituksiin saa tulla myös kuuntelemaan ja seuraamaan, ja lisätietoja saa johtajien lisäksi kuorolaisilta itseltään. Kangaslammin kirkkokuoro: Harj. Kangasl. kirkossa ma 3.9. alkaen klo 18.30. Kuoroa johtaa Ari Voutilainen, p. 044 558 5161. Laalajat: Harj. Kuoppak. työkesk. ti 4.9. alkaen klo 18. Kuoroa johtaa Mari Leppänen, p. 040 578 5218. Pisarat: Harj. Kuoppak. työkesk. ti 4.9. alkaen klo 16.30. Kuoroa johtaa Mari Leppänen. Varkauden seurakuntakuoro: Syyslukukauden aloitus Puurtilan srk-kodilla ke 5.9. klo 17. Kuoroa johtaa Sirkka Häkli, p. 040 572 7890. Varkauden seurakuntakuoro: Syyslukukauden aloitus Puurtilan srk-kodilla ke 5.9. klo 17. Tästä eteenpäin harj. Kuoppak. työkesk. ke klo 18. Kuoroa johtaa Sirkka Häkli, p. 040 572 7890. Monipuolinen ja laadukas, ystävällisen palvelun kirja- ja lahjatavaraliike Kristilliset kirjat, kortit ja äänitteet Oppikirjat kaikkiin oppilaitoksiin Minna Immosen taulut ja kortit Monipuolinen korttivalikoima, suruadressit Aarikka, Bukowski, Myyrä -tuotteet Muusan Kirjakauppa Puh. (017) 552 2750 Ahlströminkatu 10, 78250 VARKAUS Avoinna ark. 9-18, la 9-15 Ahlströminkatu 10, 78250 Varkaus Puh. 040 374 4158 lakimajakka@lakimajakka.fi

10 KOTIVIESTI Vaihtuvat vuodenajat Ihan äsken oli kevät ja kesä. Tuo valkeiden öiden ihmeaika. Silloin ympäröivä maailma täyttyy äänistä ja kukkaloistosta. Ihminen ahmii, säilöää itseensä tuota lyhyttä valonaikaa. Unohtaa aktiivisesti kaikki karvaturjakkeet, joilla on joutunut itsensä talvella vuoraamaan. Se on aika, jota odotamme hartaasti ja suurin, usein aivan mahdottomin toivein. Kevät ja kesä; nuo kaksi vuodenaikaa, jotka lupaavat lämpöä, lomaa ja vapautta. Suunnittelemme kaikenlaista ja varmanpäälle. Olisi kuitenkin hyvä olla sellainen yleiskattava varasuunnitelma, jos kaikki ei menekään niin kuin ajattelimme. Sopeutumissuunnitelma. Minäkin jouduin ottamaan käyttöön sopeutumissuunnitelman. Panin syrjään tinkimättömyyden. Kovan työskentelyn sijasta aikailin. Varman päälle suunnitelmat kaatuivat yksi kerrallaan. Purnasin kaikkiin ilman suuntiin. Lopulta sopeuduin. Tarkastelin muurahaisten elämää. Perhosia. Kaikenlaisia kuoriaisia, mukana myös sittisontiainen, jota nykyisin tapaa harvoin. Mäntysuopasin kirvoja. Istuin mökin rappusilla ja kuuntelin lintujen ja tuulen yhteislaulua. Järkytyin José Saramagon kirjasta: Kertomus näkevistä. En valita, mutta mainitsen: sadetta on tullut yli oman tarpeen. Näin hujahti kevät ja alkukesä. Kun kirjoitan tätä, kevään ja kesän kirkas, joka suuntaan säteilevä vihreä on kadonnut. Metsä on ahdistukseen asti tumma ja täysi. Kevättä hiljaisempi. Iltaan on hiipinyt pieni hämärä. Kotikatoksen valo, joka on ollut viikkokausia syttymättä, syttyy jälleen hämäräkytkimen takaa. Päivä on lyhentynyt. On edessä syyskesä ja sadonkorjuun aika. Arvelen: eniten käytetty tieni on marjapensaalta mehumaijalle, sieni- ja marjametsästä pakastimelle. Meillä suomalaisilla on suurenmoinen jokamiehen oikeus ja mahdollisuus kerätä syysatoa, kun vain poikkeamme asfaltilta metsäpoluille. Mutta mitä kaikkea syyssato on? Pari vuotta sitten vedin Soisalo-opistossa kirjoittajapiiriä. Annoin aiheeksi Syysato. Eräs kirjoittaja kirjoitti Eemelistä, joka sai Kolumni kouluaineekseen syysadon ja kirjoitti näin: Syysato tarkoittaa sitä,/ että minä saan uuden polkupyörän./ Se on niin hieno, että kaikki sitä ihailevat./ Jotkut keräävät myös sieniä,/ mutta minä en niistä piittaa./ Omenapuista putoaa omenoita ja tänä vuonna niitä tulee paljon./ Mutta ei meille, kun ei ole puita./ Saahan niitä vaarilta./ Luumut ja kirsikat ovat hyviä, nam./ Mutta ei meillä kasva niitäkään./ Polkupyörä on kyllä parempi kuin mikään marja tai muu. Runon ulkopuolella Eemeli muisti äidin sanoneen, että pyörä kannattaa ostaa syksyllä, koska silloin pyörät ovat halpoja. Ja Eemeli oli varma, että tänä syksynä hän saa sen pyörän, koska on niin hyvä omenasatokin. Olen ihastunut Eemelin syyssatoon. Elokuu, ja koulut. Ekaluokkalaiset astuvat vuosien mittaiselle matkalle. Ja isommat jatkavat siitä, mihin keväällä jäivät. Maisemassa kaikuvat lasten äänet. Toivotamme heille onnellista matkaa ja opiskelupaikkoja. Kuukaudet vaihtuvat. Syksy hiipii tai riekkuu syysmyrskyinä. Kadut täyttyvät lammikoista. Näet niistä kuvajaisesi ja toiset taivaat. Maailma on ylösalaisin. Päivä johon heräät, kääntää jo aamulla sinulle selkäsi ja vaeltaa iltaa kohti. Sitten eräänä aamuna lammikot ovat jäässä. Ruoho kilahtaa ja murtuu askeleittesi alla. Kirkas alastomuus valtaa maiseman ja mielesi. On oikea syksy. On avaraa. Ja ilmassa ensimmäiset merkit tulevasta keväästä. Helka Haukka KOTIIN KULJETETTUA ATERIAPALVELUA 040 504 0204 / Tarja 040 732 8110 / Markku 556 2744 / Hansun Pirtti 040 766 8350 / Keittiö Lounaslista www.kisapuisto.fi ILMOITUSMYYNTI Pirjo Teva 040 680 4057 020 754 2284 pirjo.teva@kotimaa.fi Ahlströminkatu 22 II krs 78250 VARKAUS Fysioterapia- ja hierontapalveluja Päiviönsaarella. (017) 552 6444 (Varkaus) 0400 315 400 (Kangaslampi) Tervetuloa! Tervetuloa! Erikoishammasteknikot Satu Koskela ja Antero Litmanen Ajanvaraukset 017-552 3388 tai 040 835 1401 Pirnankatu 4, Forum Varkaus Hammaslaboratorio VARKAUDEN TEKARIPAJA OY Erikoishammasteknikko Keijo Pesonen uudet kokoproteesit kokoproteesien pohjaukset proteesien korjaukset Kauppakatu 11, 78200 Varkaus puh. (017) 552 8660 TAKSI Varkauden Aluetaksi Oy 0100 86 100 Puheluhinnat: ma-pe klo 6-20 ja la klo 6-16 0,99 + 0,08 /24 sek + pvm/mpm muut ajat: 1,15 + 0,16 /10 sek + pvm/mpm Puhelut nauhoitetaan -45% Sur un kohdatessa Autamme Teitä kaikissa asioiden järjestelyissä luotettavasti ja ammattitaidolla. 80 vuotta kaiken kattavaa alan palvelua Varkaudessa ja ympäristökunnissa. Teitä palvelevat Timo ja Raija Peräkylä JALKOJEN TERVEYDENHOITOA Perus-ja hemmotteluhoidot Kynsi- ja iho-ongelmat Päkiä- ja kantapääkivut Varpaiden virheasennot Diabeetikon jalkatutkimukset Parafiinihoito Intialainen päähieronta Koti-ja laitoskäynnit LAHJAKORTIT Jalkaterapia Akilles www.jalkaterapiaakilles.fi Vattuvuorenkatu 80, Varkaus Ajanvaraus 044 055 1158 Kun läheinen on poissa... Luotettava ja täydellinen palvelu kaikissa hautaukseen liittyvissä järjestelyissä. Toimimme myös ympäristökunnissa. Kauppakatu 37, 78200 Varkaus p. 017-5523091, 017-5523305, 0400 178270 Aina ajatuksella ja ammattitaidolla. Tarja Ursin Kauppakatu 50, p. 017 852 636 Savontie 39, p. 017 554 3670 Kauppakatu 50, p. 017 852 636 Savontie 39, p. 017 554 3670

KOTIVIESTI 11 Jumalanpalvelukset ja hartaudet Su 12.8. Klo 10 Messu pääkirkossa; Arja Päivärinta, Sirkka Häkli Klo 18 Iltakirkko Kangasl. kirkossa; Pekka Päivärinta, Luukas Häkli Ke 15.8. Klo 9 Hartaus Luttilan kappelissa; Merja Saarijoutsi, Sirkka Häkli Su 19.9. Klo 10 Messu pääkirkossa; Göran Ekroth, Sirkka Häkli Klo 12 Messu Kangasl. kirkossa; Arja Päivärinta, Mari Leppänen Klo 14 Yhteisen leivän jaamme -messu Kuoppak. työkesk; Pekka Päivärinta, Mari Leppänen Su 26.8. Klo 10 Messu pääkirkossa; Arja Päivärinta, Luukas Häkli; sotiemme veteraanien kirkkopyhä Klo 12 Messu Kangasl. kirkossa; Merja Saarijoutsi, Luukas Häkli Su 2.9. Klo 10 Messu pääkirkossa; Niina Lehmusoksa, Mari Leppänen Klo 12 Messu Kangasl. kirkossa; Kari Iivarinen, Sirkka Häkli Klo 14 Messu Kuoppak. työkesk; Kari Iivarinen, Sirkka Häkli Ke 5.9. Klo 13.30 Hartaus Kangasl. palvelukeskuksella; Merja Saarijoutsi, Tapio Rekola, kahvitarjoilu Kirkonkirjat Kastetut: Iiro Armas Kaksonen, Eevi Anneli Lehtonen, Inna Riikka Lehtonen, Aava- Lilia Tirkkonen, Jenna Tuulia Ruotsalainen Nokian srk, Ella Inari Halonen, Reijo Fladimir Antero Kotilainen, Aino Vilhelmiina Thil, Elma Anette Rapo, Roope Alpo Valtteri Savolainen Joroisten srk, Alisa Ester Lackman, Maxim Panunpoika Huikku, Juulia Elisabet Anneli Paukkonen, Vanilja Saana Maaria Eronen, Oliver Martti Antero Nuora, Lumi Sofia Sydänmaa, Aino Martta Janhunen, Telma Hertta Alisa Kettunen, Heidi Emilia Susanna Wright, Kasper Veikko Juhani Pikkarainen, Eetu Olavi Alenius, Jooa Matias Loponen, Luca Lauri Sakari Fräntilä, Tessa Vivian Hentunen, Lilja- Veera Anneli Kokkonen Männistön srk, Venla Evita Vaahterinen, Miro Joel Oliver Huttunen, Aleksi Kasper Jalmari Kuokka, Eevi Aleksandra Kukkonen, Niklas Jyrki Petteri Räsänen, Bea Evena Aalto, Paula Angela Niskanen ja Aava Isla Katinka Hämäläinen. Vihityt: 26.5.2012 Jarno Ensio Valkonen ja Krista Marika Suvanto, Varkauden srk 16.6.2012 Antti Juhani Sydänmaa ja Virpi Marjaana Koistinen, Varkauden srk 22.6.2012 Lauri Antero Ropponen ja Laura Pauliina Kolehmainen, Varkauden srk 23.6.2012 Tuomas Juhani Pylkkänen ja Miia-Mari Anneli Räsänen, Varkauden srk, 30.6.2012 Mauri Kalevi Boman ja Maarit Kirsti Elisabeth Mustonen, Varkauden srk 7.7.2012 Janne Jalmari Taivalantti ja Taru Susa Marianne Roivas, Jarmo Juhani Laitinen ja Satu Johanna Pesonen, Esa Kalevi Immonen ja Marja Su 9.9. Klo 10 Messu pääkirkossa; Göran Ekroth, Sirkka Häkli Klo 12 Messu Kangasl. kirkossa; Pekka Päivärinta, Tapio Rekola; Gideonien kirkkopyhä ja kirkkokahvit Klo 14 Messu Könönp. srk-talolla; Pekka Päivärinta, Tapio Rekola Su 16.9. Klo 10 Messu pääkirkossa; Merja Saarijoutsi, Luukas Häkli Klo 12 Messu Kangasl. kirkossa; Kari Iivarinen, Sirkka Häkli Klo 18 Ankkurimessu Kuoppak. työkesk; Kari Iivarinen, Luukas Häkli Su 23.9. Klo 10 Messu pääkirkossa; Niina Lehmusoksa, Sirkka Häkli Klo 12 Messu Kangasl. kirkossa; Arja Päivärinta, Luukas Häkli; omaishoitajien kirkkopyhä ja keittolounas ennen messua, 15 e. Su 30.9. Klo 10 Messu pääkirkossa; Jarkko Piippo, Pekka Päivärinta, Tapio Rekola Klo 12 Messu ja kappelin alueen yhteiset syntymäpäiväjuhlat Kangasl. kirkossa Klo 14 Perhemessu ja klo 16 laululeppis Kuoppak. työkesk; Niina Lehmusoksa, Mari Leppänen Ke 3.10. Klo 13.30 Hartaus Kangasl. palvelukeskuksella Kaarina Veentaus sekä Jari Juhani Voutilainen ja Helka Marianne Kettunen, kaikki Varkauden srk 21.7.2012 Miika Jere Kristian Tolvanen ja Tuija Maarit Hokkanen, Jani- Matti Juhani Vepsäläinen ja Petra Anneli Askonen sekä Jani Petteri Harinen ja Sari Suvi Tuulia Pirskanen, kaikki Varkauden srk Kuolleet: Toivo Karjalainen 72 v, Mari Sisko Virolainen 26 v, Helvi Silvennoinen 89 v, Helga Ellen Pelkonen 87 v, Anna Liisa Itkonen 87 v, Aino Orvokki Markoff 77 v, Hilja Alina Tavi 87 v, Liisa Marjatta Hyvärinen 87 v, Pertti Uolevi Siippainen 77 v, Nelly Sinikka Laitinen 74 v, Marjo Birgitta Gustafsson 56 v, Topi Tapani Kauhanen 15 v, Kauko Armas Koponen 91 v, Helga Anna Liisa Maksimainen 87 v, Heikki Olavi Natunen 65 v, Kari Olavi Henrik Ryynänen 60 v Leppävirran srk, Aune Irma Putkonen 89 v, Rauni Sinikka Kuvaja 87 v, Jaakko Adolf Loikkanen 84 v, Siiri Annikki Räisänen 83 v, Sirkka Maria Vesa 81 v, Teuvo Ensio Pitkänen 75 v, Hilkka Annikki Pajunen 93 v, Lea Annikki Immonen 82 v, Tauno Olavi Räisänen 82 v, Ritva Annikki Miettinen 77 v, Heikki Ari Antero Tirronen 56 v, Ella Maria Vihavainen 90 v, Aili Maria Kaihevaara 87 v, Liisa Kaarina Kettunen 84 v, Väinö Hermanni Konttinen 83 v, Tyko Henrik Soininen 78 v Itä-Suomen maistraatista, Anna Liisa Turunen 72 v, Hannu Ilmari Kuvaja 61 v, Olavi Untamo Leinonen 58 v, Tomi Henrik Mulari 36 v, Aino Ester Tirkkonen 98 v, Anna-Liisa Vepsäläinen 86 v, Sulo Johannes Itkonen 80 v, Veikko Ilmari Valkonen 79 v Joroisten srk, Sirkka Helena Aali 60 v, Eino Ilmari Kuokkanen 88 v, Taimi Sylvia Kurola 87 v, Helga Mirjam Suomaa 87 v ja Seppo Kalevi Auvinen76 v. Seurakunnan pienryhmät Seurakunnan säännölliset pienryhmät palaavat vähitellen kesälaitumilta. Tarkista ensimmäinen kokoontumisaika ja tule rohkeasti mukaan toimintaan! Koululaisten ja nuorten kerhot löydät kasvatustyön ilmoituksista sivulta 4. Pääkirkolla, Savontie 1 3 Kommilan lähetyspiiri paritt. vkon ti 11.9. alkaen klo 13 Heikin salissa. Tied. Saara Koski p. 040 867 7144. Pro-miehet ke 5.9. alkaen klo 19 Kustaan salissa. Tied. Jouko Airas p. 040 539 7880. Ikäihmisten kerho paritt. vkon ti 11.9. alkaen klo 13 Kustaan salissa. Tied. Eeva-Liisa Savolainen p. 040 573 8983. Kuoppakankaan työkeskuksella, Kuoppakankaankatu 11 Aamurukouspiiri arkisin klo 7. Tied. Annikki Heikkinen p. 040 838 0378. Askel-piiri ma 3.9. alkaen klo 18. Tied. Airi Lankinen p. 040 831 1680. Etsivien piiri taukotuvassa ti 4.9. alkaen klo 18. Tied. Eila Raatikainen p. 040 577 7939. Ikäihmisten kerho paritt. vkon ke 12.9. alkaen klo 13. Tied. Raili Heiskanen p. 040 585 3417. Kiitoslaulu kajahtaa -piiri paritt. vkon ma 10.9. alkaen klo 12. Tied. Lea Könönen p. 040 542 9921. Liekit paritt. vkon ti 11.9. alkaen klo 18. Tied. Aino Kelloniitty-Nyyssönen p. 040 506 3144. Lähetyksen puutyöpiiri ma 17.9. alkaen klo 12. Tied. Martti Holopainen p. 040 581 4694. Lähetyspiiri parill. vkon ma 3.9. alkaen klo 13. Tied. Riitta Nieminen p. 045 850 7467. Seurakunnassa tapahtuu Maallikkoseurat Kuoppak. työkesk. su 12.8. ja su 9.9. klo 16. Suvilinnun yhteislaulutilaisuus Kuoppak. työkesk. to 16.8. klo 18; Mari Leppänen. Jerusalem Suuren Kuninkaan kaupunki -tapahtuma Kuoppak. työkesk. la 25.8. klo 16; raamattutunti Seppo S. Kosonen, klo 17 kahvit ja klo 18 musiikkitilaisuus, jossa esiintyy viulisti Serguei Popov. Mukana myös Merja Saarijoutsi ja Tapio Rekola. Sisälle Sanaan -raamattuopetus Kuoppak. työkesk. to 13.9. klo 18. Miesten piiri pe 7.9. alkaen klo 18. Tied. Veikko Lipsanen p. 040 775 3341. Naisten kuntojumppa to 13.9. alkaen klo 15.15. Ei 6.12. Tied. Anja Pirinen p. 0400 964 594. Raamattupiiri ti 4.9. alkaen klo 13. Tied. Raimo Miettinen p. 0400 120 415. Siionin kannel kerran kuussa to 6.9. alken klo 13. Tied. Tapio Rekola p. 040 571 5005. Sählärit liikuntasalissa to 6.9. alkaen klo 18. Tied. Antero Saarelainen p. 040 747 6200. Käpykankaan työpisteellä, Haukankuja 1 Käpylähetys ke 5.9. alkaen klo 14. Tied. Irja Hämäläinen p. 017 556 4583. Käpypiiri paritt. vkon ma 10.9. alkaen klo 17. Tied. Raimo Miettinen p. 0400 120 415. Könönpellon seurakuntatalolla, Atolantie 1 suntio p. 040 838 6110, kononpellon.seurakuntatalo@evl.fi Aamun rukouspiiri ke 19.9. alkaen klo 8.30. Tied. Marjatta Lappeteläinen p. 0400 914 322. Keskustelu- ja raamattupiiri parill. vkon su 9.9. alkaen klo 18. Tied. Seija Mattila p. 040 572 7840. Ikäihmisten kerho paritt. vkon ke 12.9. alkaen klo 13.30. Tied. Lea Könönen p. 040 542 9921. Lappuset paritt. vkon to 13.9. alkaen. Ei 6.12, mutta 13.12. Tied. Ritva Lehmussaari p. 0400 671 007. Laulupiiri paritt. vkon su 16.9. alkaen klo 18. Tied. Leena Komulainen p. 040 576 3339. Sanan ja rukouksen ilta Kuoppak. työkesk. su 23.9. klo 18; Könönp. miestenpiiri ja Könönp. laulupiiri. Rukouspalvelun tilaisuus pääkirkossa ke 3.10. klo 18.30; Seppo Juntunen. Lähetystyössä tapahtuu Lähetystyön vapaaehtoisten suunnittelupalaveri syksyn tapahtumista, mm. syystorista, pidetään ma 20.8. klo 15.30 pääkirkon srk-salilla. Lähetystyön syystori on la 1.9. klo 8 alkaen Taulumäen torilla. Myytävänä syksyn tuotteita tuoreena ja säilykkeinä, leivonnaisia, käsitöitä, arpajaiset ja kahvit vohvelin kera. Torille voi tuoda myytävää pakattuna ja hinnoiteltuna. Koulutuspäivä vapaaehtoisille aiheesta Tasaus ja Tansania la 15.9. klo 9.30 15 Kuoppakankaan työkeskuksella. Kouluttajana Kati Kemppainen Suomen Lähetysseurasta. Ruokailun järjestämisen vuoksi ilmoittautuminen 7.9. mennessä lähetyssihteerille p. 040 572 7840. Lähetyspiiri ke 19.9. alkaen. klo 14. Tied. Helka Honkanen p. 040 519 0499. Miestenpiiri to 6.9. alkaen klo 18. Ei 6.12. Tied. Veli Lehmussaari p. 0400 828 879. Raamattupiiri ti 18.9. alkaen klo 17.30. Tied. Esko Korniloff p. 040 584 1450. Kappelin alueella Kangaslammin kirkko, Asematie 1; Harjurannan PikkuKammari, Kentänpäänkuja 3 A 5 Kangaslammin ikäihmisten kerho kerran kuussa ti 18.9. alkaen klo 13. Tied. Ellen Väntti p. 040 523 7960. Harjurannan ikäihmisten kerho kerran kuussa ke 26.9. alkaen klo 13. Tied. Ellen Väntti p. 040 523 7960. Puurtilan seurakuntakodilla, Murhilahdentie 94 Miesten saunapiiri parill. vkon ti 18.9. alkaen klo 18. Tied. Pekka Päivärinta p. 040 572 7860. Muualla Keskustelupiiri Savonmäessä Kinnusella, Markunt. 3, kuun viimeinen ke 26.9. alkaen klo 13. Tied. Arja Päivärinta p. 040 572 7820. Raamattupiiri Mielituvalla, Rajak. 3, ke 5.9. alkaen klo 13. Tied. Raimo Miettinen p. 0400 120 415. Raamattupiiri, Vattuvuorenk. 36 B, parill. vkon ti 18.9. alkaen klo 13. Tied. Leena Välisalo p. 040 721 6273. Seurakuntapiiri, Kyllikink. 6, paritt. vkon ma 10.9. alkaen klo 13. Tied. Annikki Heikkinen p. 040 838 0378. Tervetuloa mukaan! Kangaslammin ystävänkammari Kangaslammintie 7 Kohtaamispaikka kaikille ja kaikenikäisille, avoinna keskiviikkoisin ja lauantaisin klo 9 13. Keskiviikkoiset tapahtumat jatkuvat syyskuusta lähtien. Tervetuloa! KOTIVIESTI Varkauden seurakuntalehti 54. vuosikerta Julkaisija: Varkauden ev.lut. seurakunta Kustantaja: Kotimaa-Kustannus Osakeyhtiö Päätoimittaja: Kirkkoherra Olli Tynkkynen p. 040 0377066 olli.tynkkynen@evl.fi Toimitus: Tiedotussihteeri p. 040 512 6207 krista.vaisanen@evl.fi Taitto: Jakeluhuomautukset: Eija Kemell Kustannus-Osakeyhtiö Kotimaa 020 754 2395, 040 832 2540 eija.kemell@kotimaa.fi Seurakuntavirasto tiedotussihteeri p. 040 512 6207 Jakelu: Itella-Posti Oyj Käyntiosoite: Seurakuntavirasto Ahlströminkatu 19 78250 Varkaus Ilmoitusmyynti Pirjo Teva p. 020 754 2284, 040 680 4057 pirjo.teva@kotimaa.fi Seuraava Kotiviesti ilmestyy to 4.10. Seurakuntailmoitusten aineisto toimitukseen ma 24.9. klo 13 mennessä sähköpostilla varkauden.kotiviesti@evl.fi Kannen kuva Petri Jauhiainen varkaudenseurakunta.fi

12 KOTIVIESTI Olemisen sietämätön keveys Jos ihminen on luotu Jumalan kuvaksi, miksi pelkästä olemisesta on niin vaikea löytää merkitystä? Seurakuntapastori Arja Päivärinta pohtii, mistä kumpuaa suorittajan tarve saada aikaan. Suorittamisen taustalta voi löytyä vanhemmilta saatu malli, vaikkei ihminen sitä itse tiedostaisikaan. Itseltään voi kysyä esimerkiksi, vietettiinkö kotona vapaa-aikaa yhdessä tai ottivatko vanhempani aikaa vain olemiseen, pohtii Päivärinta. Hänellä itsellään on kokemusta omavaraistalouden aikaisesta työkulttuurista ja yrittäjävanhemmista. Vanhempien vuosilomat jäivät kerta toisensa jälkeen pitämättä, mutta pyhäpäivänä työt taukosivat kokonaan. Päivärinta muistuttaa, että olemiseen sisältyy syvä merkitys. Lepoa karttaville suorittajille voi tulla yllätyksenä, että myös oleminen tuo mukanaan tehtäviä. Olemisen merkitys kirkastuu esimerkiksi perheessä tai muissa läheisissä suhteissa. Se ei ole tyhjyyttä eikä poissaolemista vaan läsnäoloa, ihmisten kohtaamista, Arja makustelee. Läsnäolo ei välttämättä vaadi edes fyysistä yhteyttä. Hyvyyttä ja ystävyyttä voi kokea myös kauempaa viestittynä, esimerkiksi puhelinsoiton tai facebookviestin kautta. Päivärinta vakuuttaa, että oleminen on täynnä hyvää toisiaan rakastavien ihmisten kesken. Tällöin rakkautta ei tarvitse suorittaa tekemällä, vaan se kumpuaa elämän jakamisesta. On tärkeä tiedostaa olevansa erityislaatuinen ainakin muutamalle ihmiselle maailmassa. Minäkin olen vain yhdelle ihmiselle vaimo, äiti, tytär tai sisko. Olet suuri ihme Päivärinta korostaa, ettei ihmisen ainutlaatuisuus tai arvo nouse tekemisestä. Omat luulomme voivat vain saada meidät yrittämään liikaa. Ajattelemme, että meille olisi pitänyt tapahtua jotain sellaista, jota tapahtuu vain ani harvalle. Lottovoitto, ihmeparantuminen Hanna Porrassalmi tai aatelisperheeseen syntyminen osuu kuitenkin harvan kohdalle. Psalmi 139 etsii tähän kysymykseen vastausta. Siinä Daavid iloitsee olevansa suuri ihme ja kiittää Jumalaa siitä. Ainutlaatuisuus on meissä jotain, johon täytyy vain luottaa. Raamattu kuvaa siis ihmisen ihmeellisenä. Miten tähän voisi uskoa myös arjen suorituspaineiden keskellä? Päivärinnan mukaan vastaus on yksinkertainen: tarvitaan läheisiä muistuttamaan asiasta. Ihminen kaipaa saada kuulla toiselta olevansa ihana ja nähdä hänen katseestaan olevansa kaivattu. Usein sanotaan, että jokaisella on ainutlaatuinen sormenjälkensä, jota ei ole kenelläkään toisella. Pelkkä oman sormenjäljen tuijottaminen on kuitenkin aika itsekeskeistä. Meidän tulee tukea ja kantaa toisiamme. Iloa matkalle Epätietoisuus elämän tarkoituksesta tai omasta roolista siinä voi aiheuttaa ahdistusta ja suorituspaineita. Usein harmaita hiuksia aiheutuu myös arjen tasapainoilusta työn, vapaa-ajan ja ihmissuhteiden välillä. Arjen askareiden keskellä voi olla hyödyllistä laajentaa katsetta suurempaan kuvaan. Voi kysyä itseltään, mitä merkitystä tällä teollani on kymmenen tai viidenkymmenen vuoden kuluttua? Entä mihin elämässäni oikein pyrin? Mielestäni merkittävintä mitä ihminen voi elämässään tehdä, on kulkea kotiin. Tämä tulkinta löytyy myös Raamatusta, kertoo Päivärinta. Kotiin kulkemisessa merkityksellistä on, ettei se ole omaa tekemistä tai yrittämistä. Lähtökohdan ja määränpään matkalle antaa toinen. Toimettomaksi ei kulkijan silti tarvitse jäädä. Matkalla tärkeää on pitää muista huolta. Eihän kotiin pääseminen ole ilon asia, jos olen siellä yksin ja muut ovat jääneet taipaleelle, Päivärinta muistuttaa. Löytyykö lepo Thaimaasta? Matkalla olemisen arvostukseen voi auttaa myös Jumalan hyvyyden ymmärtäminen. Hänen kanssaan saamme olla täysin turvassa, ja toisaalta ilman Häntä mikään ei ole täysin hyvin. Ei, vaikka yrittäisi kuinka. Tunnen ihmisiä, joilla on syvä sydämen lepo. Heille yhteistä on halu rauhaan ja sovintoon. Levollisuus ei ole heille vain hakeutumista luonnon helmaan vaan pääsemistä sovintoon itsen, ihmisten ja Jumalan kanssa. Hän, joka loi luonnon, tarjoaa meille kaikille lohtuaan ja läheisyyttään. Päivärinnan mielestä elämän vaikeuksien keskellä tarvitaan luottamusta siihen, että elämämme ympäröi hyvyys ja rakkaus. Arjessa voi usein näyttää siltä, että asiat kääntyvät kaoottisesti tai katastrofaalisesti. Tämä ei kuitenkaan pidä paikkaansa, vaan Jumala suojelee joka hetki. Löytääkseen levon tai katkaistakseen arjen ihmisen ei tarvitse lähteä yhtään mihinkään. Vanhemmillamme ei vielä ollut mahdollisuutta tehdä irtiottoa Thaimaaseen, vaan rauha oli silloin löydettävä lähempää, Päivärinta muistuttaa. Esimerkiksi Raamatun sivuilta, joissa psalmi 23 vakuuttaa: Sinun hyvyytesi ja rakkautesi ympäröi minut kaikkina elämäni päivinä. Onko sinun vaikea nauttia olemisen tuomasta levosta? Voit aloittaa miettimällä, kuinka monelle ihmiselle olet tärkeä ja rakas, vaikka vain makoilisit sohvalla ja lukisit kirjaa. Työteliäisyys kansanperinteenä Suomalainen kansanperinne voimistaa vahvasti työn tekemisen merkitystä. Jo kansanlaskut tietävät kertoa, että laiskaa ei maa päällään kanna ja ahkeruus on ilomme. Suomalaisille tuttuun ahkeruus-käsitteeseen sisältyy selkeästi tekeminen, ei oleminen. Menneinä vuosikymmeninä ja satoina raskas työnteko oli välttämätön pakko. Ei silloin ollut tätä olemisen sietämätöntä keveyttä, ei edes riittävästi. Nykyään omavaraistalouden työtaakkaa saatetaan arvostella, mutta toisaalta syömme nyt toisten kasvattaman ruuan ja pukeudumme toisten valmistamiin vaatteisiin, Päivärinta huomauttaa. Vaikka työtä tehdään vieläkin, on sen motiiveissa tapahtunut muutosta. Arkisen selviämisen sijasta tavoitteena on yhä useammin elintason kasvattaminen. Ihmisellä on pyrkimys hieman korottua massasta. Huomiota ja arvostusta voidaan hakea muita suuremmalla tilipussilla, erikoisella pukeutumisella tai tietynlaisella puhetyylillä, Päivärinta arvelee.