29.2.2016 Lohjan kaupunki, ympäristönsuojelu Sammatin Enäjärven veden laatu Helmikuu 2016 Vesinäytteet Enäjärven Elämännokan syvänteeltä otettiin 17.2.2016 Lohjan kaupungin ympäristönsuojeluosaston toimeksiannosta. Näytteenotto perustuu Lohjan pintavesien tutkimusohjelmaan vuosille 2015-2025. Tarkoituksena oli selvittää Enäjärven pääaltaan talvinen happi- ja rehevyystilanne. Näytteet otti sertifioitu näytteenottaja Jorma Valjus ja analyyseistä vastasi Länsi-Uudenmaan vesi ja ympäristö ry:n laboratorio, joka on FINAS-akkreditointipalvelun akkreditoima testauslaboratorio T147, akkreditointivaatimus EN ISO/IEC 17025:2005. Vesianalyysitulokset toimitetaan myös ympäristöhallinnon ylläpitämään vedenlaatutietokantaan Herttaan ja päivitetään vesientila.fi-sivuille. Kokonaissyvyys Elämännokan havaintopaikalla oli 19,5 m, näkösyvyys oli 2,3 m ja jäätä oli 21 cm. Vesi oli väritöntä ja kirkasta, pohjan tuntumassa vähän kellertävää. Vierasta hajua ei ollut. Analyysitulokset on esitetty raportin lopussa olevassa taulukossa. Elämännokan havaintopaikka on merkitty karttaan punaisella pallolla MML (Maastotietokanta 1/2016)
2 / 4 Happipitoisuus on todennäköisesti tärkein yksittäinen ympäristötekijä järven ekosysteemissä. Hapen puute hidastaa vesistön hyvinvoinnille tärkeitä hajotustoimintoja. Rehevissä vesissä tilanne on vakavin lämpötilakerrostuneisuuden aikana, jolloin alusvesi ei saa happitäydennystä ilmakehästä, mutta happea kuluu pohjalle joutuneen ja sinne päällysvedestä vajoavan orgaanisen materiaalin hajoamiseen. Hapen liukoisuus riippuu lämpötilasta siten, että kylmään veteen liukenee enemmän happea kuin lämpimään veteen. Lämpimässä vedessä eliöstön hapentarve kasvaa. Myös sääolojen vaikutus, järven syvyyssuhteet, veden vaihtuvuus, rehevyystaso, happea kuluttava kuormitus ja kerrostuneisuusolot ovat seikkoja, jotka tulee ottaa huomioon vesistön (erityisesti heikkoa) happitilannetta tulkittaessa. Happipitoisuus katsotaan heikentyneeksi, mikäli happea on alle 5 mg/l. Tilanne on vakava, jos heikon happipitoisuuden alue ulottuu järven syvänteen pohjalta väliveteen tai peräti pintaveteen. Kuvassa 1 on esitetty Enäjärven Elämännokan havaintopaikan alimman mittaussyvyyden happipitoisuudet alkaen vuodesta 2008 (tiedot haettu ympäristöhallinnon Avoin tieto-järjestelmästä (Hertta) 29.2.2016). Tilanne on ollut huono, poikkeuksena ovat maaliskuussa 2014 ja nyt (helmikuu 2016) mitatut pitoisuudet. 17.2.2016 happipitoisuus oli metrin syvyydessä 13,1 mg/l, 10 metrissä 10,2 mg/l ja 18 metrissä 5,5 mg/l. Kokonaistilanne oli siis ainakin 10 metrin syvyyteen hyvä, pohjalla happimäärä oli välttävä. 12 Happipitoisuus pohjan lähellä (mg/l) 10 8 6 4 2 0 Kuva 1. Enäjärven Elämännokan syvänteen pohjan läheisen veden happipitoisuudet elokuusta 2008 alkaen. Ravinteet (fosfori ja typpi) ovat oleellinen asia järven veden laadussa. Järven rehevyyttä luokitellaan tavallisesti veden kokonaisfosforipitoisuuden perusteella. Luokittelua voidaan täydentää typpi- ja klorofyllipitoisuuksilla. Kokonaisfosforipitoisuus kuvaa vedessä olevan fosforin määrää. Järvi katsotaan vähäravinteiseksi karuksi vedeksi, jos sen kokonaisfosforipitoisuus on alle 15 µg/l, keskireheväksi, kun pitoisuus on 15 25 µg/l ja reheväksi, kun pitoisuus on yli 25 µg/l. Sisävesissä fosfori on yleensä levätuotantoa säätelevä minimiravinne mitä enemmän fosforia, sitä enemmän tuotantoa järvessä. Kokonaistypellä rajat ovat fosforia enemmän riippuvaisia valuma-alueen maaperän ominaisuuksista: luonnontilaisten kirkkaiden vesien typpipitoisuus on 200-500 µg/l, humusvesien 400-800 µg/l ja hyvin ruskeiden tai kuormitettujen vesien pitoisuudet ovat suurempia kuin 1000 µg/l. Mikäli typpeä esiintyy vesistöissä merkittäviä määriä ammoniummuodossa (NH 4N), on se yleensä merkki jätevesikuormituksesta tai pohjan tuntumassa myös hapen puutteen aiheuttamasta ravinteiden vapautumisesta.
3 / 4 Enäjärven helmikuiset kokonaisravinnepitoisuudet ilmentävät lievästi rehevää vettä. Kokonaisfosforipitoisuudessa vaihteluväli vuosina 2008-2016 on ollut 13-21 µg/l (kuva 2). Typen ja fosforin pitoisuudet olivat pohjan lähellä suuremmat kuin pintavedessä, mutta merkittävää ravinteiden liukenemista pohjasedimentistä ei kuitenkaan ollut meneillään. 25 Kokonaisfosforipitoisuus pintavedessä (µg/l) 20 15 10 5 0 Kuva 2. Enäjärven Elämännokan pintaveden (1 m) kokonaisfosforipitoisuudet elokuusta 2008 alkaen. Veden normaali ph on lähellä neutraalia (ph 7.0). Vesien eliöstö on sopeutunut elämään ph-alueella 6.0-8.0. Suomen vesistöissä ph on yleensä lievästi happaman puolella vesien luontaisesta humuskuormituksesta johtuen (ph yleensä 6.5-6.8). Normaalisti ph on talvella hieman alhaisempi kuin kesällä, koska kesäaikana levätuotanto nostaa päällysveden ph-tasoa. Hyvin voimakas perustuotanto tai esimerkiksi leväkukinta saattaa kohottaa ph:n arvon 8 yläpuolelle. Tämä johtuu siitä, että levät käyttävät loppuun hiilidioksidin ja bikarbonaatin, jolloin puskurisysteemi häiriintyy. Korkeat ph:t ovat tyypillisiä esimerkiksi sinileväkukintojen aikana. Enäjärven ph oli tälle järvelle tyypillinen pintavedessä lievästi emäksinen 7,3 ja pohjan lähellä lievästi hapan 6,8 (kuva 3). Vaihteluväli metrin syvyydessä vuosina 2008-2015 on ollut 6,8-7,4 (kuva 3). 7,5 ph pintavedessä (µg/l) 7 6,5 6 Kuva 3. Enäjärven Elämännokan pintaveden (1 m) ph elokuusta 2008 alkaen.
4 / 4 Mitattujen vedenlaatuominaisuuksien perusteella Enäjärven pääaltaan tila oli 17.2.2016 varsin tyydyttävä. Eeva Ranta Vesistötutkija p. 019 323 866 eeva.ranta@vesiensuojelu.fi Liitteet: Tiedoksi: Analyysitulostaulukko Enäjärven suojeluyhdistys/r. Oinonen
Lohjan (ent. Lohjan alue) pintaves vesistötutkimuk (LOHJA) Pvm. Hav.paikka Lämpötila Ulkonäkö Haju O2 Happi% *ph *Kok.N *NH4-N *KOK.P Näytepaikka C mg/l Kyll % µg/l µg/l µg/l 17.2.2016 LOHJA / ENÄ ELÄM Enäjärvi Elämännokka 2 Kok.syv. 19,5 m; Näk.syv. 2,3 m; Klo 11:00; Näytt.ottaja jva; Ilman T -1 C; Pilv. 2 /8; Tuulnop. 4 m/s; Tuulsuunt. 23; 1.0 2,3 CB H 13,1 96 7,3 520 5,6 18 5.0 3,6 8.0 3,8 10.0 3,7 10,2 77 18.0 4,2 YEB H 5,5 42 6,8 740 53 29 *Akkreditoitu menetelmä CB= Väritön kirkas, YEB= Kellertävä kirkas, H= Hajuton