Sisältö. Yleistä ahmasta. Tutkimuksia muualta. Ahman elinalueen valinta. Ahman ruokavalio. Yhteenveto: ahma suden seuralaisena

Samankaltaiset tiedostot
Suurpetokantojen arviointi

2.3 Vuorovaikutus ja yhteistyö

Villikani (esimerkki)

Suden, ilveksen, ahman ja koiran jälkien tunnistaminen talvella

Kansallispuiston perustaminen (miniroolipeli)

Luke LUONNONVARAKESKUS

SAIMAANNORPPA (Pusa hispida saimensis) - JA SEN ELINYMPÄRISTÖ SAIMAA

Ekologiset yhteystarpeet valtatiellä 8 välillä Raahe-Liminka sekä valtatiellä 4 välillä Haaransilta-Kempele TARVESELVITYS

Susi on susi. Ari Jokinen Tampereen yliopisto, yhdyskuntatieteiden laitos. Suden suojelun tavoitteet törmäävät ihmisten paikallisiin

13. Yhteisvaikutukset muiden hankkeiden ja suunnitelmien kanssa 13.1 Yhteisvaikutukset maisemaan

Hiidenveden kunnostus- ja hoitosuunnitelma -Osa II ravintoketjukunnostus

Miten väistämättömään ilmastonmuutokseen. Yhteenveto suomalaisesta sopeutumistutkimuksesta

Riistatiedon merkitys vieraslajitilanteen. esimerkkinä lajipari euroopanmajava - kanadanmajava. Kaarina Kauhala Luke

Paljonko Suomessa on pienpetoja?

Riistakannat Riistaseurantojen tuloksia Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitos

Kuhan kalastuksen ohjaus ja sen ekologiset, taloudelliset ja sosiaaliset vaikutukset sisävesillä

Hakevuori odottaa. Markus Tykkyläinen haluaisi jo rakentaa uuden voimalan Rovaniemelle. Sivut 10 11

Mika Autio. Hiuksilla hirvituhoja vastaan. Opinnäytetyö Syksy 2013 Metsätalouden AMK

Minun METSOni. - tarinoita metsänomistajista ja metsien vapaaehtoisesta suojelusta METSO-ohjelmassa

Luonnon köyhtyessä elämä muuttuu

cupore Julkaisuja Maarit Manninen Säätiöt Suomessa cupore KULTTUURIPOLIITTISEN TUTKIMUKSEN EDISTÄMISSÄÄTIÖ

Muistio nuorten työelämäasenteista ja -arvoista sekä toimenpiteistä nuorten työllisyyden edistämiseksi

Ladattakoon myös Helvetica Neue Con ja Con Bold

Teknologian käyttö matematiikan oppitunnilla yläkoulussa ja lukiossa. Senja Roivas

Kuolleisuuden alue-erot ja niiden historia. Kari Pitkänen, Seppo Koskinen ja Tuija Martelin

Suomen lajitietokeskus tehokas ratkaisu tutkimuksen ja hallinnon tietotarpeisiin

PK-Yrittäjien ja ammattikorkeakoulujen yhteistyö ja alueellinen vaikuttavuus

Metsälain 10 lehtolaikkujen määrittely ja käsittelytarve Lounais-Suomessa. Suomen metsäkeskus Timo Silver, Sirke Kajava ja Hannu Heikkilä

417 VAPAA-AJAN ASUNTOJEN OMISTUS JA KÄYTTÖ ESISELVITYS EKOTEHOKKUUDEN KARTOITUSTA VARTEN

Kysymys 1. Eliölajien väliset vuorovaikutussuhteet. Esitä esimerkki kustakin vuorovaikutussuhteesta ja selitä, miten vuorovaikutus toimii.

Transkriptio:

Kuva: Ilpo Kojola

Sisältö Yleistä ahmasta Tutkimuksia muualta Ahman elinalueen valinta Ahman ruokavalio Yhteenveto: ahma suden seuralaisena 2

Ahma Gulo gulo Maailman suurin maalla elävä näätäeläin Kanta painottuu Pohjois- ja Itä-Suomeen Laajat elinalueet Hidas lisääntyjä Opportunistinen haaskoja hyödyntävä petoeläin Poro merkittävä saaliseläin Pohjois-Suomessa Kuva: RKTL 3

Ahma Gulo gulo Populaatio jakautunut pohjoiseen ja itäiseen alapopulaatioon Geenivirta vähäistä tai kohtalaista Geneettinen vaihtelu pientä Todisteita pullonkaulailmiöistä Efektiivinen populaatiokoko: 14 20 (Esparza-Salas et al. 2013) 4

Hyötyykö ahma sudesta? Haaskansyöjät saattavat elää tehokkaampien saalistajien läheisyydessä suuremman haaskatiheyden takia Edut: haaskojen syntymisen säännöllisyys, nopea haaskojen paikallistaminen, pieni energiankulutus, laadukas ravinto Haitat: killansisäinen saalistus Anna Honkanen 5

Ahman ravintokäyttäytyminen (van Dijk et al. 2008) Kuinka ahmojen käyttäytyminen muuttui, kun ne kohtasivat muiden petojen (susi, ilves, kettu) jälkiä Kaakkois-Norjassa? 16 saalistusyritystä, kaikki epäonnistuneita Suurin osa ahman hyödyntämistä hirvenhaaskoista oli suden saalistamia Mitä ylempänä ahma kulki, sitä vähemmän se kohtasi muiden petojen jälkiä Ahmat eivät päätyneet haaskoille seuraamalla muiden petojen jälkiä Poikkeus: kettu Muiden lajien jälkien hyödyntäminen: energiatehokas tapa liikkua, ei niinkään keino löytää ravintoa 6

Elinalueiden eriytyminen (May et al. 2008) Suurpetojen elinalueiden vertailu Kaakkois-Norjassa Karhu, susi ja ilves: suosivat alavampien seutujen metsähabitaatteja Näistä ilves suosi alavimpia alueita, tiheimpiä metsiä ja liikkui lähimpänä ihmisasutusta Ahma: ylänköseudut Ahma näyttäisi elelevän ylempänä kuin muut pedot, mutta siirtyy alemmas saalistaessaan/etsiessään ravintoa 7

Susien leviämisen vaikutus ahmakantaan (van Dijk et al. 2008) Vertailtiin ahman ravintoa ulosteanalyysien avulla Etelä-Norjassa (susialueet vs. sudettomat alueet) Havaittiin, että susialueilla ravinto sisälsi enemmän hirveä ja vähemmän poroa Sudet lisäävät ahman haaskansyöntiä Susien palaaminen tietylle alueelle on saattanut aiheuttaa myös ahman palaamisen samalle seudulle 8

Ahman ja ilveksen interaktio (Mattisson et al. 2011) Ahmojen tiedetään hyödyntävän ilveksen saalistamia poroja Ahmat saattavat hyötyä samalla alueella elämisestä Tutkittujen ilveksien ja ahmojen elinalueet olivat lähes täysin päällekkäiset Ahmat hyödynsivät runsaasti ilveksien tappamia poroja Ahmat ja ilvekset eivät osoittaneet kiinnostusta tai välttelyä toisiaan kohtaan Erilaiset liikkumistyylit: ahma kulkee aluetta ristiin rastiin ja kattaa aluetta paremmin kuin ilves samassa ajassa Ahmat todennäköisesti löytävät haaskan hajuaistinsa perusteella (kulkemalla aktiivisesti ympäriinsä), eikä niinkään seuraamalla toisen pedon jälkiä 9

Ahma ja susi Suomessa 2000 2004 2008 2012 Ahma Susi 10

Ahman habitaatinvalinta (Koskela et al. 2013) Erilaisten muuttujien vaikutus ahman elinalueen valintaan Etäisyys sudesta Etäisyys ihmisasutuksesta Metsätyyppi Riistakolmioaineisto CORINE maankäyttöaineisto 11

Ahman habitaatinvalinta (Koskela et al. 2013) Tulokset Ahma suosi suden läheisyyttä, havumetsiä, sekametsiä ja soita Ahma vältteli ihmisasutusta, lehtimetsiä ja nuoria metsiä Tärkeimmät muuttujat: etäisyys suteen (+) etäisyys ihmisasutukseen (-) lehtimetsien osuus (-) 12

Eeki-ahman ja Uura-suden paikannuksia Aina ahma ei hakeudu suden elinalueelle, vaikka sellainen olisi lähellä Toisaalta: ahma saattaa tehdä ravinnonhakuretkiä susialueelle, vaikka muuten eläisikin hieman kauempana 13

Ahman ravinto Pohjois- ja Itä-Suomessa (Koskela et al. 2013) Lisääntyvien ahmanaaraiden ravinto Pohjois- ja Itä-Suomessa Pesiltä kerätyt ulosteet Ravintokohteen esiintymisfrekvenssi Ravintoikkunan leveys (diet breadth) 14

Ahman ravinto Pohjois- ja Itä-Suomessa (Koskela et al. 2013) Tulokset Pohjois-Suomi Pikkunisäkkäät Muut Kanalinnut Hirvi Näätä Supikoira Majava Itä-Suomi Pikkunisäkkäät Muut Kanalinnut Metsäjänis Metsäjänis Hirvi Poro Sika 15

Ahman lisääntymistilan vaikutus ravintoon Itä-Suomessa (Koskela et al. 2013) Lisääntyvien ahmanaaraiden ravinto Pesiltä kerätyt ulosteet VS. Urosahmojen ja ei-lisääntyvien naaraiden ravinto Lumijälkiseurannoilla kerätyt ulosteet Ravintokohteen esiintymisfrekvenssi Ravintoikkunan leveys (diet breadth) 16

Tulokset Ahman lisääntymistilan vaikutus ravintoon Itä-Suomessa (Koskela et al. 2013) Supikoira Majava Lisääntyvät naaraat Pikkunisäkkäät Näätä Muut Urokset ja ei-lisääntyvät naaraat Kettu Muut Supikoira Kanalinnut Kanalinnut Hirvi Metsäjänis Hirvi Metsäpeura Sika Metsäjänis 17

Johtopäätökset Ahman ravinto heijastelee opportunistisesti alueen saaliseläinvalikoimaa Pohjois-Suomessa poropredaatio (tunturiahmat) Itä-Suomessa haaskojen hyödyntäminen (metsäahmat) Haaskoja tuottavien suurpetojen läheisyys saattaa olla merkittävää ahmoille erityisesti poronhoitoalueen ulkopuolella 18

Jouni Aspi Ilpo Kojola Rodrigo Esparza-Salas Samuli Heikkinen Pekka Helle Katja Holmala Marja Hyvärinen Maija Joensuu Salla Kaartinen Alpo Komulainen Eero Kortelainen Tuomo Ollila Ulla Poukkanen Seppo Ronkainen Seppo Rytkönen Hannu Ylönen Kiitokset Oulun yliopisto Metsähallitus Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitos Jenny ja Antti Wihurin rahasto, Suomen Luonnonsuojelun säätiö, Suomen Riistanhoito- Säätiö, Oulun yliopiston tutkijakoulu, Oulun yliopiston luonnontieteellinen tiedekunta 19