TAPANI SOPANEN OPERAATIO MIES

Operaatio Mies

TAPANI SOPANEN OPERAATIO MIES

Tämä sähkökirja on tuotettu Aikamedia Oy:n vuonna 2013 julkaisemasta painetusta teoksesta. Sähkökirjan tuotanto: Aikamedia Oy Teoksen sähköinen jakelu ja osittainenkin kopiointi muuhun kuin lain sallimaan yksityiseen käyttöön ilman tekijänoikeudenhaltijan lupaa on korvaus- ja rangaistusvastuun uhalla kielletty. 2013 Tapani Sopanen ja Aikamedia Oy Laulu Valtakunnassa kaikki hyvin, sanat Pekka Simojoki. Julkaistu Puolimatkan majatalo -CD:llä. Rainmaker SLSCD-50225A 2000. Kaikki oikeudet pidätetään. ISBN 978-952-252-030-2 (sid.) ISBN 978-952-252-109-5 (pdf) Raamatunlainauksissa on käytetty Suomen evankelis-luterilaisen kirkon kirkolliskokouksen vuonna 1992 käyttöön ottamaa suomennosta, jollei muuta mainita. Sivunvalmistus Aikamedia Oy / Johanna Himanen Otavan kirjapaino Oy, Keuruu 2013

Omistan tämän kirjan omille rakkaille miehilleni: pojalleni Akille, hänen pojalleen Lennylle (6 v), vävylleni Veskulle ja hänen pojalleen Maxille (3 v). Olette tehneet minusta onnellisen miehen. Kiitos siitä.

SISÄLLYS Jo riittää...9 1. MIES JA KUTSUMUS...11 Miehen kehityspolku...13 Mies?!...15 2. MIES JA RIIPPUVUUDET...19 Riippuvuus ylistykseen?...22 Vapauteen...25 3. MIES JA PELOT...29 Pelon kasvot...31 Hurja pelko...35 Voita pelko...35 4. MIES JA SEKSI...39 Seksuaalisen identiteetin kehittyminen...40 Löytyvätkö rajat?...43 Hyvän seksin peruspilarit...46 Kypsä seksi...48 5. MIES JA TUNTEET...53 Tunteiden oppitunti...55 Miehen maailma...58

6. MIES JA TARPEET...63 Eri painotuksin...64 Tyytyväisyys...66 Syvin tarve...69 7. MIES JA NAINEN...71 Kokonainen mies...72 Ihana nainen...76 8. MIES JA AVIOLIITTO...79 Maailman malli...80 Alkuperäinen suunnitelma...83 Mission impossible: onnellinen avioliitto...86 Hoida avioliittoasi...91 9. MIES JA MOTIVAATIO...93 Motivaation salaisuus...94 Palaako kipinä vai savuttaako silmiin?...98 Meidän Herramme kipinämikkona...102 9. MIES JA TYÖ...105 Sokeuttava työn imu...106 Työ ja isyys...109

11. MIES JA VOIMAVARAT...113 Riittääkö virta?...115 Voimavarat ja niiden riittävyys...119 Kohti uutta...123 12. MIES JA JUMALA...129 Merkillinen Jumala...131 Kolmiyhteisen Jumalan salaisuus...136 Kotimme taivaassa...138 13. OPERAATIO MIES...143 Todelliseen miehuuteen...147 Mies, missä olet?...150 Miehestä mittaa...153

Jo riittää Miesten vihaajat ja kukkahattutädit ovat salaliitossa. Muuten ei voi selittää millään sitä, mitä miehelle on tapahtunut. Telaketjufeministit ja kukkahattutädit ovat tehneet pirullisen strategian, jota he toteuttavat tinkimättömästi. Antakaa herran tähden pojan olla poika. Ihan testosteronille haiseva aktiivinen olento. Silloin voi olettaa, ettei mies kuole sukupuuttoon. Nyt mies on uhanalainen olio, joka näyttää olevan aina väärässä paikassa, väärään aikaan ja toimii väärin. Miehen malli alkaa olla kadoksissa. Seuraammeko tässäkin naapuriamme Ruotsia? Veljet, lähdetään vastaiskuun. Nostetaan päämme nöyrällä ylpeydellä pystyyn ja kunnioitetaan miehisyyttämme. Kun olemme rohkeasti miehiä, se ei tarkoita, että otamme jotakin pois naiselta. Päinvastoin. Kun mies saa olla mies, nainenkin voi olla nainen, ihana, salaperäinen, miehen unelmien ja toiveiden kohde. Kallis harrastus ja rakas kumppani. Kun Jumala otti maan tomua (= kuraa) ja muovaili siitä miehen, hän teki mestariteoksen. Okei, myönnetään: tämän jälkeen Jumala sai paremman idean ja loi naisen hienosta ja kehittyneestä raaka-aineesta. Kurasta sinä olet tullut ja kuraan sinun mielesi vetää, voi hyvinkin päätellä, kun analysoi miehen mieltä, ajatuksia, tekoja ja toilailuja. Ei siinä hautauspuheita tarvita; riittää, kun katsoo elävää miestä. Mutta kaikesta alkuperämme

arveluttavista raaka-aineista huolimatta olemme sentään merkittävä tekijä maailmankaikkeudessa. Ilman miestä ei olisi naistakaan. Ja sekös jurppii salaliittolaisia. Kunhan he vain jollakin tavalla keksisivät, miten saisi miljardeja siittiöitä tuottavan tehtaan luoduksi, niin miehellä ei olisi enää mitään virkaa heidän maailmassaan. Tämä kirja on haaste miehelle. Osoitetaan, että meissä on sittenkin kehityspotentiaalia. Olemme sittenkin muutakin kuin monityydyttymättömiä rasvahappoja. Mies on rakas Luojalleen, Jumalalle. Muuten ei voi mitenkään selittää, mitä kaikkea hän on miehen eteen tehnyt. Syntiin miehen houkutteli nainen, Jumalan luoma kumppani. Luomakunnan aamuhämärissä miehen ja naisen välinen vuorovaikutus nosti esiin kysymyksen, joka kaikuu yhä halki sukupolvien: Onko Jumala todella sanonut? Ja tämän epäilyksen heitti nainen, ja se seuraa yhä ihmiskuntaa varjona. Tämä tekele ei pyri olemaan tippaakaan tieteellinen. Se on syntynyt erilaisten miesten tapaamisissa, sielunhoitokeskusteluissa, huulenheitoissa, avioliittoseminaareissa, miesten saunailloissa. Tämä on käytännön elämän piirtoja, häpeilemättömästi subjektiivinen ja itsekin koettu. Kovasti epäilyttää hokema, että mies olisi luomakunnan kruunu. Mutta kovapäinen kuitenkin. Ja synneissäänkin joskus kovin reppana. Mutta Jumala lähetti tosimiehen, Poikansa Jeesuksen, joka vapautti niin miehen kuin naisen synnin kahleista. Kirous on murrettu, mutta miehen täytyy itse päättää, miten toimii. Epäilyjen aika on ohi, nyt otetaan miehestä mittaa. Esikuva on käsittämätön: syntimme sovittanut Jeesus. Jospa edes häivähdys hänestä peilautuisi miehestä. Tämä on Operaatio Mies. Toukokuussa 2013 Tapani Sopanen Mies 10

1. MIES JA KUTSUMUS Miehen suurin kutsumus on olla mies. Kun Jumala loi miehen ja naisen, hän loi heidät omaksi kuvakseen. Mikä voisi olla suurempi kutsumus kuin heijastaa olemuksellaan Jumalaa? Ymmärtääkseni mies on Jumalan kuvana täydellinen vasta naisen kanssa. Tämä on eräs niitä Jumalan salaisuuksista, joita telaketjufemmareiden on vaikea käsittää. Mies on siis yhtä tärkeä Jumalan kuvan heijastaja kuin nainen, mutta vasta yhdessä he voivat luoda uutta elämää. Tämä rooli on miehelle mieluinen prosessin alkupäässä, mutta saattaa olla hyvin haasteellinen, kun lapsi saa ihmisen muodon. Miehen unelmissa lapset ovat helppoja, lahjakkaita ja kauniita; oikeassa elämässä asiat saattavat olla toisin. Kristityn miehen kutsumus on olla Kristuksen todistaja. Tämä on kova paikka monelle vilpittömälle Jumalaan uskovalle miehelle. Nimittäin monissa herätyskristillisissä piireissä on ainakin ennen vanhaan eroteltu julmasti hengellinen ja maallinen työ. Kutsu hengelliseen työhön on ollut jotenkin parempi, pyhempi ja tavoiteltavampi. Muistan omasta nuoruudestani, miten voimakkaasti eteemme piirrettiin pakanoiden hätä, lähetyskutsun ehdottomuus ja antautumisen täydellisyys. Siinä otettiin miehestä mittaa, kun Jumalan kasvojen edessä mietittiin tulevaisuutta. Miehen tehtävä oli uhrautua alttarille. Niissä rytinöissä näytti monen miehen siivet palavan karrelle. Jumalan kutsua nähtiin milloin missäkin. Näissä pyörityksissä moni mies joutui petty-

mään katkerasti. Palmut kaukaiset saivat huojua hiljaa ihan rauhassa, kun mies itki kutsumuksensa karkaamista. Sain erittäin vahvan lähetysrakkauden jo lapsuudessani. Kotiseurakuntani oli lämmin, tervehenkinen ja vahva lähetysseurakunta. Omat lähetit eri puolilla maailmaa olivat meille rakkaita. Rukoilimme palavasti heidän puolestaan, uhrasimme pienistä varoistamme lähetysuhriin ja ihailimme näitä lähetyssankareita, kun he tulivat kotiin lomille. Lähetyskokouksissa oli tiivis ja lämmin tunnelma. Sali oli lähes aina tupaten täynnä, ja hiiren hiljaa kuunneltiin eksoottisia tarinoita, katseltiin rainakuvia (siis silloin ei ollut vielä näitä nykyajan härpäkkeitä) kaukaisilta mailta. Ja lähetysrakkaus roihuisi sieluissamme. Oikea mies oli valmis lähtemään. Ainoa ihmetys oli, että kaikki lähetit olivat naisia. Vakavin mielin kyselin Herralta suuntaa. Sisimpäni todisti vahvasti, että lähetystyöhön. Olin tuhannen varma, että jonakin päivänä se on menoksi. Yritin toimia aktiivisesti seurakunnassa: soittokunta, kuoro, lauluyhtye, pyhäkoulun pito, nuorten tilaisuudet. Kun ikää hiukan karttui, yhä enemmän kasaantui vastuita. Teimme ensimmäisen levymme 1960-luvun lopulla. Kitaralla säestäen vedimme folkkis-tyylistä musaa, ja laulu nimeltä Kullankaivaja nousi nuorten suosikiksi. Monilla vanhemmilla taisi sukat pyörähdellä jaloissa, kun poljennoltaan iloinen laulu kajahteli kaiuttimista. Silloin en ymmärtänyt, että syvin kutsumukseni on olla mies. Jos täytän Jumalan suunnitteleman paikkani miehenä, kaikki muukin tulee sen mukana. Oli se sitten lähetyssaarnaajana tai nokikolarina kunhan vain palvelisin elämälläni elävää Jumalaa, Luojaani. 12

Miehen kehityspolku Ensin mies on pikkumies, äidin rintaa ahnaasti imevä poikanen. Tässä elämän vaiheessa pikkumies tarvitsee äitiä elääkseen. Totta kai tuttipullollakin voi ruokkia, mutta äidin syliä ja turvaa ei mikään voi korvata. Luulenpa, että monien miesten syvät sielun haavat ovat peräisin elämän alkumetreiltä. Äiti ei hyväksynyt poikaa, hyljeksi, torjui, jätti yksin. Lapsuudesta alkanut itku ei ota laantuakseen. Leikki-iässä pikkumies alkaa tajuta oman irrallisuutensa äidistä. Vähitellen itsenäistyminen tuo mukanaan omat temperamenttipiirteet, ja luonne kehittyy kohisten. Nyt on isän iskun paikka. Onnellinen se pikkumies, jolla on lähellä isä antamassa miehen mallin ja rakentamassa pojalleen vahvan miehisen identiteetin. Valitettavan moni pikkumies joutuu etsimään itse vastauksia elämänsä kysymyksiin, koska isää ei ole mailla halmeilla. Hän on töissä, seurakunnassa, matkoilla, hoitamassa toisten asioita. Ei hänellä ole aikaa pienen miehen vakaville kysymyksille. Näitä kipupisteitä moni aikuinen mies yhä itkee. Tiedän varsin hyvin, että femmareita ottaa aivoon puhe tytöistä ja pojista. He ovat sitä mieltä, että lapset ovat lapsia ja heidät tulee kasvattaa ihmisiksi, ei tytöiksi tai pojiksi. Eräs kollegani, isoäiti, kertoi tyttärestään, jolla oli hyvin tiukat periaatteet tässä ihmiseksi kasvattamisessa. Hän ei pitänyt ollenkaan siitä, että hänen pojalleen ostettiin poikien leluja. Äidin mielestä poika sai itse päättää, millaisilla leluilla haluaa leikkiä. Nuket ja autot olivat hurlumhei-melskassa pojan lelulaatikoissa. Nelivuotissynttäreillä isoäiti seurasi sivusta, kun poika sai äidiltään lahjaksi nukenvaunut. Ei siinä mitään, poika vei vaunut ulos ja kirmaili ympäri pihanurmikkoa vaunuineen. Isoäiti kysymään, mitä poika teki. Ajan nurmikkoa, pieni ärrän sorauttaja huusi naama messingillä. Tämän perustotuuden olen nähnyt oman poikani Akin mieheksi kehittymisessä. Myös Akin poika Lenny, nyt kuusivuo- 13

tias, on oikein miehen perikuva omassa miehekkäässä rosoisuudessaan. Isosisko, kaunosielu Lara Emma, on kuin toiselta planeetalta. Enkä ole huomannut, että heitä olisi kasvatettu jotenkin eri tavoin. Myös tyttäreni Anun pieni kolmevuotias Max-poika näyttää olevan oikea pikkumiehen malli. Kun kouluun lähtö muokkaa pientä miestä, miehen kutsumus näyttää olevan kovin ehdoton: likat ovat tyhmiä. Alkaa poikaporukoiden vaikutus mieheksi kasvamisessa. Jos isän hahmo häviää pojan elämästä (töihin kai?), saattavat jäljet olla rajuja. Kyllä jengi omansa vie ja kasvun antaa. Kuitenkin Jumala loi heidät mieheksi ja naiseksi. Se perustotuus on graniittiin hakattu. Erilaiset variaatiot tästä perustotuudesta ovat sittenkin vain luonnon oikkuja ja käsittääkseni syntiinlankeemuksen mukanaan tuoman viruksen tartuntoja. Jumalalla on vastaus myös näihin kysymyksiin. Käsittämättömän hienon geneettisen koodiston tuloksena jo äidin kohdussa pojan aivot saavat testosteronisuihkun. Aivotutkijat ovat tämän useaan otteeseen pystyneet todistamaan. Tuntuu epärealistiselta enää kiistää miesten ja naisten aivojen erilaisuutta. Aivan kuten miehet ovat fyysisesti erilaisia kuin naiset myös heidän aivotoimintonsa eroavat dramaattisesti toisistaan. (Tri Richard Restak; Anne Moir ja David Jessel 1991: Se suuri ero. Kirjayhtymä, Helsinki.) Kutsumus olla mies ottaa teini-ikäisenä joskus todella koville. Hontelo finninaama, jonka ääni vingahtele murrosiän myrskyissä. Testosteroni kuohuu koko olemuksessa, ja pelottava, mutta ah niin houkutteleva seksuaalisuus pyörii non stoppina nuoren miehen mielessä. Tulee aika olla nuori mies unelmineen ja haaveineen. Elämä kääntyy kohti miehuutta. Näissä elämän vaiheissa mies tarvitsee peilejä. Miehuuden vuodet tuovat ruuhkat elämään: ammattiin valmistautuminen, perheen perustaminen, kodin hankkiminen, isäksi tuleminen. Miehen mieli on pyörryksissä, ja joskus tuntuu siltä, että miestä viedään kuin litran mittaa. 14

Kun elämän polku kääntyy kohti iltaa, mies on usein hyvin yksin. Elämän kovuus, uran vaatimukset, taloudelliset vastuut ja ylimitoitetut odotukset ovat saattaneet lannistaa. Kunhan tästä eläkkeelle, niin kyllä asiat sitten loksahtavat. Mutta mistä tämä käsittämätön yksinäisyyden tunne tulee? Ja mistä syntyykään riittämättömyyden ailahdus sisimmässä? Seniorimieskin kaipaa hyväksyntää. Nyt ei äiti sitä enää anna, mutta toivottavasti oma rakas vaimo, joka on kulkenut vierellä miehuuden huimat ajat. Toivottavasti hän on yhä läsnä. Kun miestä riisutaan, hän tarvitsee lähelleen naisen, joka osoittaa hyväksyntää. Moitteita ja vertailuja mies on kokenut elämänsä aikana aivan tarpeeksi. Kunpa joku rakastaisi minua itsenäni ei sen vuoksi, mitä olen saanut aikaan, eikä sen vuoksi, millainen ura minulla on ollut. Mies?! Olen keskustellut lukemattomien miesten kanssa niin avioliittoseminaareissa ja miesten päivillä kuin luottamuksellisissa sielunhoitokeskusteluissa milloin ravintolan nurkkapöydässä, milloin kappelin alttarin äärellä. Yleisin rukous ja kaipaus on ollut, että mies saisi olla mies. Omistaa pyhän kutsumuksen olla mies. Mies töissä. Mies kotona. Mies seurakunnassa. Mutta onko miehuudelle tilaa? Se on ollut sydäntä särkevä kysymys. Kun mies on valmis perustamaan koko elämänsä Jumalan Sanan pohjalle, kutsumus on kirkkaimmillaan. Kymmenien vuosien kokemus avioliittotyöstä on opettanut minulle ja vaimolleni jotakin oleellista. Avioliitoissa, joissa mies on saanut ja saa olla mies vikoineen kaikkineen, näyttää olevan hyvä happi. Sellainen liitto hengittää vapaasti, jossa mies saa olla mies ja nainen saa olla nainen. Sellaisessa liitossa on mahdollisuus oikeasti tulla siksi mieheksi, joksi Jumala on minut tarkoittanut 15

luomistyössään. Tunnen itseni etuoikeutetuksi, sillä omassa avioliitossani olen saanut olla miehelle haiseva mies. Toivottavasti myös vaimoni on saanut olla nainen kaikkine naisellisine kummallisuuksineen, joita en ainakaan minä kovin hyvin aina ymmärrä. Eihän minun ole käsketty ymmärtää vaimoani, ainoastaan rakastaa. Kuten aiemmin mainitsin, moni kristitty mies haluaa elää Jumalan tahdon mukaisen elämän. Tähän omassa nuoruudessani tuli siis jako kahteen: Herran työ vai maallinen työ. En tiedä, tehtiinkö tätä jakoa tietoisesti, mutta kuten kommunikaatiossa käy: se onnistuu vain vahingossa. Muistan hyvin omat kamppailuni ja oman antautumiseni. Lopulta nuorena perheenä uskalsimme kertoa seurakuntamme johdolle halumme lähteä Etiopiaan. Olimme valmistuneet ammatteihimme ja ajattelimme, että voisimme palvella veljiämme ja sisariamme Afrikassa niin evankeliumin todistajina kuin käytännön avun tuojina. Mutta miten kävikään: seurakuntamme johto ei nähnyt viisaaksi lähettää meitä, koska halusimme ottaa osaa myös sosiaaliseen auttamiseen. Me lähetämme vain evankeliumin julistajia lähetyskentille, oli vastaus, eikä siitä sen koommin puhuttu. Meidät jätettiin kutsumuksemme kanssa yksin. Se oli aikamoinen pettymys. Tuntui kuin niljakas sieni olisi heitetty vasten kasvoja. Mutta emme jääneet sitä murehtimaan, sillä sisällämme paloi rakkaus Mestariin. Ensimmäinen kirjani valmistui muutaman kuukauden päästä tästä päätöksestä. Nyt niitä on valmiina parisenkymmentä, joista useita on käännetty myös muille kielille. Samalla musiikin tekeminen, levytykset, keikat ja nuorisoaktiot tulivat yhä vahvemmin mukaan. Myös lapsityö otti minut täysin: leirit, lapsityöntekijöiden koulutukset, ja lopulta vain kaksikymmentäseitsemänvuotiaana sain kutsun Hyvä Paimen -lastenlehden päätoimittajaksi. Tehtävä oli osa-aikainen, leipäni ansaitsin lääketeollisuudessa. Tehtävä tehtävän perään Herran vainioilla, mutta kysymys sielussani: 16

entä kokoaikainen Herran palvelus? Olen paljon miettinyt, miksi tarvittiin lähetystyöhön lähtemisen päätös, antautuminen. Onko niin, että todellinen kutsumukseni olla mies, joka turvaa Jumalaan elämänsä kaikissa vaiheissa, on sittenkin tärkein? Ehkä Jumala ei katsele, mistä leipäni hankin, vaan millainen sydämeni on. Tämän ymmärtäminen vapautti elämän ilon ja tyydytyksen. Saan olla mies, kutsumukseltani mies. Taivaan Isä johti lopulta meidät vaimoni kanssa yhdessä tekemään avioliittotyötä. Satojen avioliittoseminaarien, lukemattomien avioparikeskustelujen ja miestenpäivien kokemusten perusteella voin täysin rinnoin iloita, että kutsumukseni on kohdillaan. Tuntuu metkalta olla yhden vaimon mies, sellaisenaan hyväksytty ja rakastettu. Se on mannaa sielulle. 17