Julkaise tai unohdu Ajatuksia julkaisupolitiikasta ja väitöskirjatöistä 8.5.2013 Tampereen yliopisto, CMT Hyvä tieteellinen käytäntö Tutkijat ottavat muiden tutkijoiden työn ja saavutukset asianmukaisella tavalla huomioon niin, että he kunnioittavat muiden tutkijoiden tekemää työtä ja viittaavat heidän julkaisuihinsa asianmukaisella tavalla ja antavat heidän saavutuksilleen niille kuuluvan arvon ja merkityksen omassa tutkimuksessaan ja sen tuloksia julkaistessaan. Hyvä tieteellinen käytäntö ja sen loukkausepäilyjen käsitteleminen Suomessa.
Hyvän tieteellisen käytännön seuranta Hyvän tieteellisen käytännön noudattamisesta vastaa ensisijaisesti jokainen tutkija ja tutkimusryhmän jäsen itse. Vastuu kuuluu kuitenkin myös koko tiedeyhteisölle: tutkimusryhmille ja niiden vastuullisille tutkijoille, tutkimusyksiköiden johtajille sekä tutkimusta harjoittavien organisaatioiden johdolle. Mitä on hyvän tieteellisen käytännön loukkaaminen? Hyvän tieteellisen käytännön loukkauksilla tarkoitetaan epäeettistä ja epärehellistä toimintaa, joka vahingoittaa tieteellistä tutkimusta ja pahimmillaan mitätöi sen tulokset. Hyvän tieteellisen käytännön loukkauksina arvioitavat teot ovat tahallisia tai huolimattomuudesta tehtyjä. Loukkaaamista voi olla: Vilppi Piittamattomuus
Hyvän tieteellisen käytännön loukkaaminen reilun viittaamisen näkökulmasta Vilppiä Anastamista eli toisen henkilön tutkimustuloksen, -idean, -suunnitelman, -havaintojen tai - aineiston oikeudetonta esittämistä tai käyttämistä omissa nimissä. Piittaamattomuutta Muiden tutkijoiden osuuden vähättely julkaisuissa, kuten mainitsematta jättäminen, sekä puutteellinen tai epäasiallinen viittaaminen aikaisempiin tutkimustuloksiin Vastuuttomuutta Tutkimuksen lähdeluettelon paisuttelu tutkimusviittausten määrän keinotekoiseksi lisäämiseksi ns. akateeminen ketjukirjemalli Varantola 2012 Reiluus viittauskäytännöissä Reilut viittaamiskäytännöt ovat enemmän kuin hyvä tieteellinen käytäntö Reilu viittaaminen on lahja toiselle tutkijalle Reiluus on kohteliaisuutta, annetaan kunnia sille jolle kunnia kuuluu Reiluus on oman tutkijayhteisön tunnistamista ja tunnustamista Reiluus on toisen tutkijan työn kunnioitttamista ja tukemista Reiluus lisää reiluutta
Miksi epäreiluutta on? Vahinko, ajattelemattomuus, lähelle ei näe Ei tunneta oma tutkijayhteisön työtä eikä siksi viitata Ei tietoisesti haluta viitata johonkin tutkimukseen tai tutkijaan. Tieteen (mies)kaveruus, keskinäinen rapsuttelu Näkemyserot, ei viitata, jotta ei tarvitse keskustella Itsetehostus, viitataan kv-tutkijoihin ja klassikoihin ja unohdetaan taustareitit. Kilpailijan tarkoituksellinen vähättely ja mitätöinti Miten jatkossa? Tunnemme toistemme työt paremmin? Opimme ja opetamme reilummat käytännöt? Kunnioitamme toistemme työtä? Tunnustamme toistemme työn arvon? Rakennamme reilumpaa tieteellistä käytäntöä?
Esityksen lähteitä: Jokinen, Eeva & Julkunen, Raija (1995) : Miksi kukaan ei viittaa minuun? Naistutkimus 2/95, 1. Kinnunen. Merja & Löytty, Olli (2006) Reilua julkaisutoimintaa. Teoksessa Hallamaa, Jaana; Launis, Veikko; Lötjönen, Salla & Sorvali, Irma (2006) Etiikkaa humanisteille. Helsonki: SKS. Luukka. Minna-Riitta: Mikä tekee tekstistä tieteellisen. Teoksessa Kinnunen & Löytty (toim.) Tieteellinen kirjoittaminen. Tampere: Vastapaino, 13 28. TENK (2012) Hyvä tieteellinen käytäntö ja sen loukkausepäilyjen käsitteleminen Suomessa. Tutkimuseettisen neuvottelukunnan ohje Varantola, Krista (2012) Tutkimusetiikka yliopiston arjessa. Tieteessä tapahtuu 4/2012, 3 8.