EUROOPAN PARLAMENTTI

EUROOPAN PARLAMENTTI 1999 2004 Konsolidoitu lainsäädäntöasiakirja 4. heinäkuuta 2001 2000/0251(COD) PE1 corr. ***I EUROOPAN PARLAMENTIN KANTA vahvistettu ensimmäisessä käsittelyssä 4. heinäkuuta 2001 Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2001/.../EY antamiseksi neuvoston direktiivin 73/239/ETY muuttamisesta vahinkovakuutusyrityksiä koskevien solvenssimarginaalivaatimusten osalta (2000/0251(COD) PE1) PE 307.354 FI FI

EUROOPAN PARLAMENTIN KANTA vahvistettu ensimmäisessä käsittelyssä 4. heinäkuuta 2001 Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2001/.../EY antamiseksi neuvoston direktiivin 73/239/ETY muuttamisesta vahinkovakuutusyrityksiä koskevien solvenssimarginaalivaatimusten osalta EUROOPAN PARLAMENTTI JA EUROOPAN UNIONIN NEUVOSTO, jotka ottavat huomioon Euroopan yhteisön perustamissopimuksen ja erityisesti sen 47 artiklan 2 kohdan ja 55 artiklan, ottavat huomioon komission ehdotuksen 1, ottavat huomioon talous- ja sosiaalikomitean lausunnon 2, noudattavat perustamissopimuksen 251 artiklassa määrättyä menettelyä 3, sekä katsovat seuraavaa: (1) Rahoituspalvelujen toimintasuunnitelmassa, jonka valtioiden ja hallitusten päämiehet hyväksyivät Eurooppa-neuvostojen 3 ja 4 päivänä kesäkuuta 1999 Kölnissä ja 23 ja 24 päivänä maaliskuuta 2000 Lissabonissa pidetyissä kokouksissa, vahvistetaan vakuutusyritysten solvenssimarginaalin merkitys vakuutuksenottajien etujen suojelemiseksi yhtenäismarkkinoilla, sillä sen avulla varmistetaan, että vakuutusyrityksille on asetettu niiden kattamien riskien luonteeseen nähden riittävät pääomavaatimukset. (2) Muun ensivakuutusliikkeen kuin henkivakuutusliikkeen aloittamista ja harjoittamista koskevien lakien, asetusten ja hallinnollisten määräysten yhteensovittamisesta 24 päivänä heinäkuuta 1973 annetussa ensimmäisessä neuvoston direktiivissä 73/239/ETY 4 vaaditaan, että vakuutusyrityksellä on oltava solvenssimarginaali. 1 2 3 4 EYVL C 96 E, 27.3.2001, s. 129. EYVL C Euroopan parlamentin kanta 4. heinäkuuta 2001. EYVL L 228, 16.8.1973, s. 3. Direktiivi sellaisena kuin se on viimeksi muutettuna Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivillä 2000/26/EY (EYVL L 181, 20.7.2000, s. 65). - 1 -

(3) Vakuutusyrityksille asetettu vaatimus muodostaa vakuutusliikkeeseen liittyvien velvoitteiden täyttämiseen riittävän vakuutusteknisen vastuuvelan ylittävä solvenssimarginaali, joka toimii pääomapuskurina epäsuotuisissa liiketoimintaolosuhteissa, on merkittävä osa vakuutettujen henkilöiden ja muiden vakuutuksenottajien etujen suojaamiseen tarkoitetussa toiminnan vakauden valvontajärjestelmässä. (4) Direktiivissä 73/239/ETY vahvistettuja nykyisiä solvenssimarginaalisääntöjä ei ole juurikaan muutettu myöhemmin annetuissa yhteisön säädöksissä; muuta ensivakuutusta kuin henkivakuutusta koskevien lakien, asetusten ja hallinnollisten määräysten yhteensovittamisesta sekä direktiivien 73/239/ETY ja 88/357/ETY (kolmas vahinkovakuutusdirektiivi) 1 muuttamisesta 18 päivänä kesäkuuta 1992 annetussa neuvoston direktiivissä 92/49/ETY on vaadittu komissiota toimittamaan neuvoston direktiivillä 91/675/ETY 2 perustetulle vakuutuskomitealle kertomus solvenssimarginaalivaatimuksen myöhemmän yhdenmukaistamisen tarpeesta. (5) Komissio on laatinut kyseisen kertomuksen 3 Euroopan unionin jäsenvaltioiden vakuutusvalvontaviranomaisten konferenssin laatiman vakuutusyritysten vakavaraisuutta käsittelevän kertomuksen suositusten mukaan. (6) Vaikka kertomuksessa todettiin, että nykyinen yksinkertainen järjestelmä on toiminut tyydyttävästi ja perustuu järkeviin periaatteisiin ja laaja-alaiseen avoimuuteen, siinä on havaittu joitakin erityistapauksissa esiintyviä puutteita varsinkin epävakaiden riskiprofiilien osalta. (7) On tarpeen yksinkertaistaa ja korottaa nykyisiä vähimmäistakuurahastovaatimuksia, erityisesti korvausten ja toimintakustannusten tasoon alkuperäisen vahvistamisajankohdan jälkeen kohdistuneen inflaation vuoksi. Vastaavasti olisi korotettava myös kynnysarvoja, joiden ylittyessä sovelletaan alhaisempaa prosenttiosuutta, kun määritetään solvenssimarginaalivaatimusta vakuutusmaksujen ja korvausten perusteella. 1 2 3 EYVL L 228, 11.8.1992, s. 1 (25 artikla). Direktiivi sellaisena kuin se on muutettuna Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivllä 95/26/EY (EYVL L 168, 18.7.1995, s. 7). EYVL L 374, 31.12.1991, s. 32. KOM(97) 398 lopullinen. - 2 -

(8) Vähimmäistakuurahastojen ja näiden kynnysarvojen suurten kertakorotusten välttämiseksi, olisi otettava käyttöön mekanismi, jonka avulla niitä voidaan korottaa Euroopan kuluttajahintaindeksin mukaisesti. (9) Erityistilanteissa, joissa vakuutuksenottajien oikeudet ovat uhattuina, on tarpeen myöntää toimivaltaisille viranomaisille valtuudet ryhtyä toimiin riittävän varhaisessa vaiheessa. Käyttäessään näitä valtuuksia toimivaltaisten viranomaisten olisi kuitenkin ilmoitettava vakuutusyrityksille valvontatoimiin johtaneet syyt hyvän hallinnon ja puolueettoman oikeudenkäynnin periaatteiden mukaisesti. Niin kauan kuin tilanne jatkuu tällaisena, toimivaltaista viranomaista olisi estettävä antamasta todistusta siitä, että vakuutusyrityksellä on riittävä solvenssimarginaali. (10) Ensivakuutusliikkeen harjoittajien hankkiman jälleenvakuutussuojan luonteessa tapahtuneen markkinakehityksen perusteella toimivaltaisille viranomaisille on tarpeen myöntää valtuudet vähentää solvenssimarginaalivaatimukseen annettua alennusta tietyissä olosuhteissa. (11) Jos vakuutuksenantaja supistaa huomattavasti toimintaansa tai lopettaa uusien vakuutussopimusten tekemisen, on tarpeen vahvistaa asianmukainen solvenssimarginaali jäljellejääneestä toiminnasta aiheutuneiden vastuiden kattamiseksi vakuutusteknisen vastuuvelan tason mukaisesti. (12) Nykyisiä solvenssimarginaalivaatimuksia olisi korotettava huomattavasti eräiden vahinkovakuutusluokkien osalta, joiden riskiprofiilissa on erityistä volatiliteettiä, jotta vaadittu solvenssimarginaali vastaisi paremmin toiminnan todellista riskiä. (13) Kirjanpito- ja vakuutusmatemaattisten menetelmien erojen vaikutusten huomioon ottamiseksi on aiheellista tehdä vastaavat tarkistukset solvenssimarginaalivaatimuksen laskutapaan, jotta se voidaan laskea yhtenäisellä ja johdonmukaisella tavalla ja asettaa vakuutusyritykset samanarvoiseen asemaan. - 3 -

(14) Tässä direktiivissä olisi säädettävä solvenssimarginaalivaatimuksen vähimmäistasosta ja kotijäsenvaltion olisi voitava asettaa tiukempia sääntöjä vakuutusyrityksille, joille sen toimivaltaiset viranomaiset myöntävät toimiluvan. (15) Direktiivi 73/239/ETY olisi muutettava vastaavasti, OVAT ANTANEET TÄMÄN DIREKTIIVIN: Muutetaan direktiivi 73/239/ETY seuraavasti: 1 artikla Direktiivin 73/239/ETY muuttaminen 1. Korvataan 3 artiklan 1 kohta seuraavasti: "1. Tätä direktiiviä ei sovelleta keskinäisiin yhtiöihin ja yhdistyksiin, jos ne täyttävät kaikki seuraavat edellytykset: a) yhtiöjärjestyksessä tai yhdistyksen säännöissä on oltava määräykset ylimääräisten vakuutusmaksujen keräämisestä tai etuuksien pienentämisestä, b) niiden liiketoiminta ei kata vastuuriskejä, ellei ole kyse liitännäisriskin vakuuttamisesta liitteen c alakohdassa tarkoitetulla tavalla, eikä luottotai takausriskejä, c) tämän direktiivin kattamasta toiminnasta saatu vuotuinen vakuutusmaksutulo ei ole enempää kuin 5 miljoonaa euroa, (d) ainakin puolet tämän direktiivin kattamasta toiminnasta kertyneestä vakuutusmaksutulosta on saatava henkilöiltä, jotka ovat keskinäisen yhtiön tai yhdistyksen jäseniä. - 4 -

Tätä direktiiviä ei sovelleta yrityksiin, jos ne täyttävät kaikki seuraavat edellytykset: a) yritys ei harjoita muuta tämän direktiivin soveltamisalaan kuuluvaa toimintaa kuin liitteessä olevan A kohdan 18 luokassa esitettyä toimintaa; b) toiminta on yksinomaan paikallista ja se käsittää ainoastaan luontoisetuuksia; c) vaikeuksiin joutuneiden henkilöiden avustamisesta saadut kokonaisvuositulot eivät ylitä 200 000 euroa. Tämän artiklan säännökset eivät kuitenkaan estä keskinäistä vakuutusyhtiötä hakemasta toimilupaa tai säilyttämästä lupaansa tämän direktiivin mukaisesti. " 2. Korvataan 16 artikla seuraavasti: "16 artikla 1. Jäsenvaltion on vaadittava jokaiselta vakuutusyritykseltä, jonka kotipaikka on sen alueella, käytettävissä olevaa solvenssimarginaalia, joka on jatkuvasti riittävä tämän koko liiketoiminnan kannalta ja joka on vähintään tämän direktiivin vaatimusten mukainen. 2. Käytettävissä olevan solvenssimarginaalin muodostavat vakuutusyrityksen varat, joista on vähennetty kaikki ennakoitavissa olevat velat sekä aineettomat erät mukaan lukien seuraavat: a) maksettu osakepääoma tai keskinäisen yhtiön tai yrityksen osalta takuupääoma lisättynä osakastileillä, jotka täyttävät seuraavat perusteet: i) perustamiskirjassa ja yhtiöjärjestyksessä on määrättävä, että näiltä tileiltä voidaan suorittaa maksuja jäsenille ainoastaan, jos se ei aiheuta käytettävissä olevan solvenssimarginaalin pienenemistä alle vaaditun tason, tai yrityksen tultua puretuksi, jos kaikki yrityksen muut velat on maksettu; - 5 -

ii) iii) perustamiskirjassa ja yhtiöjärjestyksessä on määrättävä, että kaikista i alakohdassa tarkoitetuista maksuista, jotka suoritetaan muutoin kuin yksittäisen osakkuuden päättymisen vuoksi, on ilmoitettava toimivaltaisille viranomaisille vähintään kuukautta aikaisemmin ja että nämä voivat tämän määräajan aikana kieltää maksun, ja perustamiskirjan ja yhtiöjärjestyksen asiaa koskevia määräyksiä voidaan muuttaa vasta, kun toimivaltaiset viranomaiset ovat ilmoittaneet, etteivät ne vastusta muutosta, jollei i ja ii alakohdassa esitetyistä perusteista muuta johdu; b) rahastot ja varaukset (sidotut ja vapaat), jotka eivät vastaa vakuutusliikkeestä johtuvia velvoitteita; c) siirtyvä voitto tai tappio sen jälkeen kun siitä on vähennetty maksettavat osingot. Käytettävissä olevasta solvenssimarginaalista vähennetään suoraan vakuutusyrityksen omistuksessa olevien omien osakkeiden määrä. Sellaisten vakuutusyritysten osalta, jotka diskonttaavat tai tekevät vähennyksen korvausvastuuta koskevaan vastuuvelkaansa sijoitustoiminnan tuoton huomioon ottamiseksi direktiivin 91/674/ETY 60 artiklan 1 kohdan g alakohdassa sallitulla tavalla, käytettävissä olevaa solvenssimarginaalia alennetaan määrällä, joka saadaan vähentämällä tilinpäätöksen liitetiedoissa ilmoitetusta vastuuvelasta ennen diskonttausta tai vähennystä se vastuuvelan määrä, joka on diskontattu tai johon on tehty vähennys. Tämä tarkistus tehdään kaikkien liitteessä olevassa A alakohdassa lueteltujen riskien osalta, lukuun ottamatta vakuutusluokkiin 1 ja 2 kuuluvia riskejä. Muiden kuin 1 ja 2 vakuutusluokkien osalta vastuuvelkaan sisältyvien eläkkeiden diskonttausta ei tarvitse tarkistaa. - 6 -

3. Käytettävissä oleva solvenssimarginaali voi muodostua myös seuraavista eristä: a) kumulatiiviset etuoikeutetut osakkeet ja etuoikeusasemaltaan huonommassa asemassa olevat lainat voivat muodostaa 50 prosenttia käytettävissä olevasta solvenssimarginaalista tai vaaditusta solvenssimarginaalista, sen mukaan kumpi on alhaisempi; tästä määrästä enintään 25 prosenttia saa olla määräaikaisia etuoikeusasemaltaan huonommassa asemassa olevia lainoja tai määräaikaisia kumulatiivisia etuoikeutettuja osakkeita, jos sen varalta, että vakuutusyritys joutuu konkurssiin tai purkautuu, on tehty sitovat sopimukset, joiden perusteella etuoikeusasemaltaan huonommassa asemassa olevilla lainoilla tai etuoikeutetuilla osakkeilla on kaikkien muiden velkojien saatavia huonompi etuoikeus, eikä niitä makseta takaisin ennen kuin kaikki muut kyseisenä ajankohtana olemassa olevat velat on maksettu. Etuoikeusasemaltaan huonommassa asemassa olevan lainan on täytettävä myös seuraavat edellytykset: i) ainoastaan kokonaan maksetut varat voidaan ottaa huomioon; ii) määräaikaisten lainojen alkuperäisen erääntymisajan on oltava vähintään viisi vuotta. Vakuutusyrityksen on viimeistään vuotta ennen erääntymisaikaa esitettävä toimivaltaisten viranomaisten hyväksyttäväksi suunnitelma siitä, miten käytettävissä oleva solvenssimarginaali aiotaan pitää vaaditulla tasolla tai saattaa sille tasolle erääntymispäivänä, jollei lainan osuutta käytettävissä olevasta solvenssimarginaalista vähennetä asteittain vähintään viiden erääntymispäivää edeltävän vuoden kuluessa. Toimivaltaiset viranomaiset voivat antaa luvan näiden lainojen takaisinmaksuun ennakkoon edellyttäen, että liikkeeseen laskeva vakuutusyritys pyytää sitä ja sen käytettävissä oleva solvenssimarginaali ei laske vaadittua tasoa alemmaksi; - 7 -

iii) iv) lainat, joiden erääntymisaikaa ei ole määrätty, voidaan maksaa takaisin ainoastaan noudattaen viiden vuoden irtisanomisaikaa paitsi siinä tapauksessa, ettei niitä enää pidetä käytettävissä olevan solvenssimarginaalin osana tai jollei aikaistettu takaisinmaksu edellytä toimivaltaisten viranomaisten ennalta antamaa suostumusta. Jälkimmäisessä tapauksessa vakuutusyrityksen on ilmoitettava asiasta toimivaltaisille viranomaisille vähintään kuusi kuukautta ennen aiottua takaisinmaksupäivää sekä esitettävä käytettävissä oleva ja vaadittu solvenssimarginaali ennen kyseistä takaisinmaksua ja sen jälkeen. Toimivaltaiset viranomaiset antavat luvan takaisinmaksuun ainoastaan, jos vakuutusyrityksen käytettävissä oleva solvenssimarginaali ei laske vaadittua tasoa alemmaksi; lainasopimus ei saa sisältää määräystä, jonka mukaan tietyissä muissa olosuhteissa kuin vakuutusyritystä purettaessa velka on maksettava takaisin ennen sovittua erääntymispäivää; v) lainasopimusta voidaan muuttaa ainoastaan, kun toimivaltaiset viranomaiset ovat ilmoittaneet, etteivät ne vastusta muutosta; b) arvopaperit, joiden kestoa ei ole määritetty, ja muut rahoitusvälineet mukaan lukien muut kuin a alakohdassa mainitut kumulatiiviset etuoikeutetut osakkeet voivat yhdessä a alakohdassa mainittujen, etuoikeusasemaltaan huonommassa asemassa olevien lainojen kanssa muodostaa enintään 50 prosenttia käytettävissä olevasta tai vaaditusta solvenssimarginaalista, sen mukaan kumpi on alhaisempi, jos seuraavat edellytykset täytetään: i) niitä ei voida maksaa takaisin haltijan aloitteesta eikä ilman toimivaltaisten viranomaisten ennalta antamaa suostumusta; ii) liikkeeseen laskemista koskevan sopimuksen on annettava vakuutusyritykselle mahdollisuus lykätä lainan koron maksamista; - 8 -

iii) iv) lainanantajan saatavilla vakuutusyritykseltä on oltava muita velkojia kuin toisia pääomalainan haltijoita huonompi etuoikeus; arvopapereiden liikkeeseen laskemista koskevissa asiakirjoissa on määrättävä, että velkaa ja maksamattomia korkoja voidaan käyttää tappioiden kattamiseen siten, että turvataan vakuutusyrityksen liiketoiminnan jatkuminen; v) ainoastaan tosiasiallisesti maksetut määrät otetaan huomioon. 4. Jos yritys on tehnyt perustellun hakemuksen kotijäsenvaltion toimivaltaisille valvontaviranomaiselle ja toimivaltainen viranomainen on suostunut siihen, käytettävissä olevan solvenssimarginaalin voivat muodostaa myös seuraavat erät: a) puolet maksamattomasta osakepääomasta tai takuupääomasta, kun siitä on maksettu 25 prosenttia, kuitenkin enintään 50 prosenttia käytettävissä olevasta solvenssimarginaalista tai vaaditusta solvenssimarginaalista, sen mukaan kumpi on alhaisempi; b) sellaisen keskinäisen yhtiön tai yhdistyksen osalta, jonka maksut voivat vaihdella, kaikki ne lisämaksut, jotka se voi vaatia jäseniltä maksettavaksi kyseisenä tilikautena, enintään puolet enimmäismaksujen ja perittyjen maksujen erotuksesta, kuitenkin enintään 50 prosenttia käytettävissä olevasta solvenssimarginaalista tai vaaditusta solvenssimarginaalista, sen mukaan kumpi on alhaisempi; toimivaltaisten kansallisten viranomaisten on määritettävä suuntaviivat ehdoista, joiden mukaisesti lisämaksuja voidaan hyväksyä; c) omaisuuden arvostamisesta johtuvat piilonettovarat, jos nämä piilonettovarat eivät ole luonteeltaan poikkeuksellisia. 5. Muutokset 2, 3 ja 4 kohtaan sellaisen kehityksen huomioon ottamiseksi, joka oikeuttaa käytettävissä olevaan solvenssimarginaaliin sisältyvien erien tekniseen tarkistukseen, tehdään direktiivin 91/675/ETY 2 artiklassa säädettyä menettelyä noudattaen." - 9 -

3. Lisätään 16 a artikla seuraavasti: "16 a artikla 1. Vaaditun solvenssimarginaalin laskentaperusteina ovat joko vuotuiset vakuutusmaksut tai kolmen viimeksi kuluneen tilikauden keskimääräinen korvausmenorasite. Jos kuitenkin kyseessä on vakuutusyritys, joka pääasiallisesti vakuuttaa ainoastaan luotto-, myrsky-, raesade- tai hallariskejä, on seitsemää viimeistä tilikautta pidettävä keskimääräisen korvausmenorasitteen vertailujaksona. 2. Jollei 17 artiklan säännöksistä muuta johdu, vaaditun solvenssimarginaalin määrä on yhtä suuri kuin suurempi kahdesta 3 ja 4 kohdassa tarkoitetusta tuloksesta. 3. Vakuutusmaksuperusteinen tulos lasketaan käyttämällä vakuutusmaksutulon bruttomäärää (jäljempänä esitetyn laskutavan mukaisesti) tai saatujen vakuutusmaksutuottojen bruttomäärää sen mukaan kumpi on korkeampi. Liitteessä olevassa A alakohdassa lueteltujen vakuutusluokkien 11, 12 ja 13 vakuutusmaksuja korotetaan 50 prosenttia. Ensivakuutusliikkeen vakuutusmaksut (mukaan lukien vakuutusmaksuihin liittyvät liitännäismaksut), jotka ovat erääntyneet viimeksi kuluneena tilikautena, lasketaan yhteen. Näin saatuun summaan lisätään tulevan jälleenvakuutuksen vakuutusmaksut viimeksi kuluneen tilikauden aikana. Tästä summasta vähennetään viimeksi kuluneen tilikauden aikana erääntyneiden, mutta saamatta jääneiden vakuutusmaksujen kokonaismäärä sekä niiden verojen ja veronluonteisten maksujen kokonaismäärä, jotka koskevat tähän summaan sisältyviä vakuutusmaksuja. Näin saatu määrä jaetaan kahteen osaan, joista ensimmäinen käsittää enintään 50 miljoonaa euroa ja toinen ylimenevän osan; ensimmäisestä otetaan 18 prosenttia ja jälkimmäisestä 16 prosenttia ja lasketaan ne yhteen. - 10 -

Näin laskettu summa kerrotaan suhdeluvulla, joka saadaan vertaamalla yrityksen kolmen viimeksi kuluneen tilikauden omalle vastuulle jäävien korvausmenojen summaa, josta on vähennetty jälleenvakuutuksesta saatavat korvaukset, korvausmenojen bruttomäärään; tämä suhdeluku ei kuitenkaan koskaan saa olla pienempi kuin 50 prosenttia. Toimivaltaisten viranomaisten luvalla voidaan käyttää tilastollisia menetelmiä vakuutusmaksujen jakamiseksi vakuutusluokkien 11, 12 ja 13 osalta. 4. Korvausperusteinen tulos lasketaan seuraavalla tavalla ja liitteessä olevassa A alakohdassa lueteltujen vakuutusluokkien 11, 12 ja 13 osalta korvauksia, korvausvastuuta ja takaisin saatuja korvauksia korotetaan 50 prosenttia. Edellä 1 kohdassa määritettyinä ajanjaksoina maksetut ensivakuutuksen korvaukset (vähentämättä niistä jälleenvakuuttajien ja edelleenvakuuttajien osuutta) lasketaan yhteen. Tähän summaan lisätään samoina ajanjaksoina tulevasta jälleenvakuutuksesta ja edelleenvakuutuksesta maksetut korvaukset. Tähän summaan lisätään ensivakuutuksen ja tulevan jälleenvakuutuksen korvausvastuu viimeksi kuluneen tilikauden lopussa. Tästä summasta vähennetään 1 kohdassa mainittuja ajanjaksoja koskevat takaisin saadut korvaukset. Näin jäljelle jääneestä määrästä vähennetään ensivakuutuksen ja tulevan jälleenvakuutuksen korvausvastuu toiseksi viimeistä tilikautta edeltävän tilikauden alussa. Jos 1 kohdassa vahvistettu viiteajanjakso on seitsemän tilikautta, vähennetään korvausvastuu kuudenneksi viimeistä tilikautta edeltävän tilikauden alussa. - 11 -

Yksi kolmasosa tai yksi seitsemäsosa näin saadusta kokonaismäärästä (1 kohdassa määritellyn viiteajanjakson mukaisesti) jaetaan kahteen osaan, joista ensimmäinen käsittää enintään 35 miljoonaa euroa ja toinen yli menevän osan; ensimmäisestä otetaan 26 prosenttia ja jälkimmäisestä 23 prosenttia ja lasketaan ne yhteen. Näin laskettu summa kerrotaan suhdeluvulla, joka saadaan vertaamalla yrityksen kolmen viimeksi kuluneen tilikauden omalle vastuulle jäävien korvausmenojen summaa, josta on vähennetty jälleenvakuutuksesta saatavat korvaukset, korvausmenojen bruttomäärään; tämä suhdeluku ei kuitenkaan koskaan saa olla pienempi kuin 50 prosenttia. Toimivaltaisten viranomaisten luvalla voidaan käyttää tilastollisia menetelmiä vakuutusmaksujen, korvausvastuun ja takaisin saatujen korvausten jakamiseksi vakuutusluokkien 11, 12 ja 13 osalta. Liitteessä olevassa A alakohdassa vakuutusluokan 18 osalta luetelluissa riskeissä korvausmenon, jota käytetään korvausperusteisen tuloksen laskemiseen, on sisällettävä ne kustannukset, jotka vakuutusyritykselle aiheutuu sen antamasta avusta. Nämä kustannukset on laskettava kotijäsenvaltion kansallisten säännösten mukaan. 5. Jos 2, 3 ja 4 kohdan mukaisesti laskettu vaadittu solvenssimarginaali on alhaisempi kuin edeltävän vuoden vaadittu solvenssimarginaali, vaaditun solvenssimarginaalin on oltava vähintään yhtä suuri kuin edeltävän vuoden vaadittu solvenssimarginaali kerrottuna viimeisen tilikauden lopussa lasketun korvausvastuuta koskevan vastuuvelan määrän ja viimeisen tilikauden alussa lasketun korvausvastuuta koskevan vastuuvelan määrän välisellä suhdeluvulla. Näissä laskelmissa vastuuvelka lasketaan jälleenvakuutuksella vähennettynä, mutta tämä suhdeluku ei koskaan saa olla suurempi kuin yksi. - 12 -

6. Molemmat 3 kohdan 6 alakohdassa ja 4 kohdan 7 alakohdassa tarkoitettuihin osiin sovellettavat osuudet alennetaan kolmasosaansa, kun kyseessä on sairausvakuutus, jota harjoitetaan samanlaisin vakuutusteknisin perustein kuin henkivakuutusta, jos a) suoritetut vakuutusmaksut lasketaan sairastuvuustaulukoiden perusteella vakuutusmatemaattisia menetelmiä käyttäen, b) eliniän pitenemisen varalta muodostetaan varaus, c) riittävän suuren varmuuslisän muodostamiseksi peritään lisämaksua, d) vakuutusyritys voi irtisanoa sopimuksen viimeistään ennen kolmannen vakuutusvuoden päättymistä, e) sopimuksen perusteella on mahdollista korottaa vakuutusmaksuja tai alentaa korvaussuorituksia myös olemassa olevien sopimusten osalta." 4. Korvataan 17 artikla seuraavasti: "17 artikla 1. Yksi kolmasosa 16 a artiklassa määritellystä vaaditusta solvenssimarginaalista muodostaa takuurahaston. Rahasto on muodostettava 16 artiklan 2 ja 3 kohdassa sekä kotijäsenvaltion toimivaltaisen viranomaisen suostumuksella 4 kohdan c alakohdassa luetelluista eristä. 2. Takuurahasto ei kuitenkaan saa olla vähemmän kuin 2 miljoonaa euroa. Jos yrityksen toiminta kattaa kaikki tai osan liitteessä olevassa A alakohdassa lueteltuihin vakuutusluokkiin 10 15 sisältyvistä riskeistä, takuurahaston on oltava 3 miljoonaa euroa. Jäsenvaltio voi alentaa vähimmäistakuurahastovaatimustaan neljänneksellä, jos kyseessä on keskinäinen yhtiö tai yhdistys tai niitä vastaava yhteisö." - 13 -

5. Lisätään 17 a artikla seuraavasti: "17 a artikla 1. Tämän direktiivin 16 a artiklan 3 ja 4 kohdassa ja 17 artiklan 2 kohdassa vahvistetut euromääräiset arvot tarkistetaan vuosittain [alkaen 18 kuukauden kuluttua tämän direktiivin voimaantulosta], jotta voidaan ottaa huomioon muutokset Eurostatin julkaisemassa kaikki jäsenvaltiot kattavassa Euroopan kuluttajahintaindeksissä. Perusarvoa korotetaan Euroopan kuluttajahintaindeksissä [tämän direktiivin voimaantulon] ja tarkistuspäivän välisenä aikana tapahtuneen prosentuaalisen muutoksen verran ja arvo pyöristetään ylöspäin täyteen 100 000 euroon. Jos muutos on vähemmän kuin 5 prosenttia, arvoja ei mukauteta. 2. Komissio ilmoittaa vuosittain Euroopan parlamentille ja neuvostolle tarkistuksesta ja mukautetut arvot." 6. Korvataan 20 artiklan 2 kohdassa ilmaisu "16 artiklan 3 kohdan" ilmaisulla "16 a artiklan". 7. Lisätään 20 a artikla seuraavasti: "20 a artikla 1. Jäsenvaltioiden on varmistettava, että toimivaltaisilla viranomaisilla on valtuudet vaatia taloudellisen aseman tervehdyttämissuunnitelman laatimista vahinko- ja henkivakuutusyrityksiltä, jos ne katsovat vakuutuksenottajien oikeuksien olevan vaarannettuja. Tervehdyttämissuunnitelmassa on oltava vähintään seuraavat tiedot ja perustelut kolmelta seuraavalta tilikaudelta: a) arviot hallintokustannuksista, erityisesti juoksevista yleiskuluista ja palkkioista; b) suunnitelma, jossa on yksityiskohtaiset arviot tuloista ja menoista ensivakuutusliiketoimista ja tulevista jälleenvakuutuksista ja menevistä jälleenvakuutuksista, - 14 -

c) maksuvalmiusennuste, d) arviot vastuuvelan ja vaaditun solvenssimarginaalin kattamiseen tarkoitetuista varoista, e) jälleenvakuutuspolitiikka kokonaisuudessaan. 2. Jos vakuutuksenottajien oikeudet on vaarannettu yrityksen heikentyneen taloudellisen tilanteen vuoksi, jäsenvaltioiden on varmistettava, että toimivaltaisilla viranomaisilla on valtuudet velvoittaa vakuutusyritykset korkeampaan vaadittuun solvenssimarginaaliin, sen varmistamiseksi, että vakuutusyritys pystyy täyttämään solvenssimarginaalivaatimukset lähitulevaisuudessa. Vaaditun solvenssimarginaalin korotetun tason on perustuttava 1 kohdassa tarkoitettuun taloudellisen aseman tervehdyttämissuunnitelmaan. 3. Jäsenvaltioiden on varmistettava, että toimivaltaisilla viranomaisilla on valtuudet alentaa kaikkien käytettävissä olevaan solvenssimarginaaliin hyväksyttävien erien arvoa erityisesti, jos näiden erien markkina-arvossa on tapahtunut merkittäviä muutoksia viimeisen tilikauden päättymisen jälkeen. 4. Jäsenvaltioiden on varmistettava, että toimivaltaisilla viranomaisilla on valtuudet vähentää 16 a artiklan mukaisesti määritettyä solvenssimarginaalin alennusta, jos a) jälleenvakuutussopimukset tai niiden laatu ovat muuttuneet merkittävästi viimeksi kuluneesta tilikaudesta, b) jälleenvakuutussopimuksiin liittyvää riskinsiirtoa ei tapahdu tai se on vähäistä. 5. Jos toimivaltainen viranomainen on vaatinut vakuutusyritykseltä taloudellisen aseman tervehdyttämissuunnitelmaa 1 kohdan mukaisesti, se ei anna todistusta tämän direktiivin 10 artiklan 3 kohdan toisen alakohdan, direktiivin 88/357/ETY 16 artiklan 1 kohdan a alakohdan ja direktiivin 92/49/ETY 12 artiklan 2 kohdan mukaisesti niin kauan kuin se katsoo vakuutuksenottajien oikeuksien olevan vaarannettuja 1 kohdassa tarkoitetulla tavalla." - 15 -

2 artikla Siirtymäkausi 1. Jäsenvaltiot voivat sallia vakuutusyrityksille, jotka tämän direktiivin tullessa voimaan harjoittavat vakuutustoimintaa niiden alueilla yhdessä tai useammassa direktiivin 73/239/ETY liitteessä tarkoitetussa vakuutusluokassa, viiden vuoden määräajan tämän direktiivin voimaantulopäivästä alkaen toimintansa mukauttamiseksi tämän direktiivin 1 artiklassa säädettyihin vaatimuksiin. 2. Jäsenvaltiot saavat lisäksi myöntää kaikille 1 kohdassa tarkoitetuille yrityksille, jotka viisivuotiskauden päättyessä eivät vielä ole kokonaan muodostaneet vaadittua solvenssimarginaaliaan, enintään kahden vuoden lisäajan edellyttäen, että nämä yritykset ovat direktiivin 73/239/ETY 20 artiklan mukaisesti esittäneet valvontaviranomaisen hyväksyttäväksi toimenpiteet, jotka ne aikovat toteuttaa kyseisessä tarkoituksessa. 3 artikla Saattaminen osaksi kansallista lainsäädäntöä 1. Jäsenvaltioiden on annettava viimeistään [18 kuukauden kuluttua tämän direktiivin voimaantulosta] tämän direktiivin noudattamisen edellyttämät lait, asetukset ja hallinnolliset määräykset. Niiden on ilmoitettava tästä komissiolle viipymättä. Näissä jäsenvaltioiden antamissa säädöksissä on viitattava tähän direktiiviin tai niihin on liitettävä tällainen viittaus, kun ne virallisesti julkaistaan. Jäsenvaltioiden on säädettävä siitä, miten viittaukset tehdään. 2. Jäsenvaltioiden on säädettävä, että 1 kohdassa tarkoitettuja säännöksiä sovelletaan ensiksi 1 päivänä tammikuuta [1 kohdassa tarkoitettua päivämäärää seuraavana vuonna] tai kyseisenä kalenterivuotena alkavien tilikausien tilinpäätösten valvontaan. 3. Jäsenvaltioiden on toimitettava tässä direktiivissä tarkoitetuista kysymyksistä antamansa keskeiset kansalliset säännökset kirjallisina komissiolle. - 16 -

4. Komissio toimittaa viimeistään [kolme vuotta 2 kohdassa tarkoitetun päivämäärän jälkeen] Euroopan parlamentille ja neuvostolle kertomuksen tämän direktiivin soveltamisesta ja tarvittaessa myöhemmän yhdenmukaistamisen tarpeesta. Kertomuksesta on käytävä ilmi, miten jäsenvaltiot ovat hyödyntäneet tässä direktiivissä tarjottuja mahdollisuuksia ja etenkin, onko kansallisille valvontaviranomaisille annettu harkintavalta johtanut sisämarkkinoilla huomattaviin eroavaisuuksiin vakuutusyritysten valvonnassa. 4 artikla Voimaantulo Tämä direktiivi tulee voimaan kahdentenakymmenentenä päivänä sen jälkeen, kun se on julkaistu Euroopan yhteisöjen virallisessa lehdessä. 5 artikla Osoitus Tämä direktiivi on osoitettu kaikille jäsenvaltioille. Tehty Euroopan parlamentin puolesta Puhemies Neuvoston puolesta Puheenjohtaja - 17 -