YMPÄRISTÖSEMINAARI Tieto- ja viestintätekniikka-alan ympäristövaikutuksia käsittelevä YMPÄRISTÖSEMINAARI FINLANDIA-TALO 20.9.2000 1
FiCom-ympäristöseminaari tieto- ja viestintätekniikka-alan ympäristövaikutuksista Helsingissä 20.9.2000 Kooste seminaarialustuksista SISÄLLYSLUETTELO Esipuhe... 3 Toimitusjohtaja Reijo Svento, FiCom ry Ympäristönäkökulmia tieto- ja viestintätekniikkaan... 4 Ympäristöministeriön ylijohtajan puheenvuoro Sähkö- ja eletroniikkalaitteiden kierrätys Suomessa... 6 Suomen ympäristökeskus mukana laajassa tutkimusprojektissa WEEE-direktiivi yritysnäkökulmasta... 8 Hewlett-Packardin huomioita direktiivin implementointiin Kaapelimateriaalien kierrätys Suomessa... 10 NK Cables on kierrättänyt materiaaleja jo vuosia Teleoperaattoreiden kansainvälinen yhteistyö... 12 ETNO Environmental Charter ei jää pelkäksi kauniiksi lauseeksi Matkapuhelimen elinkaari... 13 Ruotsalaisen kierrätyskokeilun tuloksia L M Ericssonin näkökulmasta Tukiasemapaikkojen maisemointi... 15 Unibase hallinnoi tukiasemia Suomessa Tekstien toimitus ja julkaisun ulkoasu: Nora Elers, valokuvat: Kimmo Brandt, painatus: Painohäme Oy. 2
YMPÄRISTÖSEMINAARI Esipuhe Toimitusjohtaja Reijo Svento, FiCom ry Olemme toimittaneet tähän julkaisuun kaikki FiCom-ympäristöseminaarin alustukset ja uskomme, että julkaisu toimii ajankohtaisena hakuteoksena tieto- ja viestintätekniikka-alan ympäristövaikutuksista. Ympäristönsuojelu on osa tietoteollisuutta FiComin toiminta perustuu kolmeen arvoon: avoimuuteen, aktiivisuuteen ja asiantuntemukseen. Pyrimme toiminnassamme käsittelemään tärkeitä asioita ennakolta proaktiivisesti, emme jälkikäteen reagoiden. Näiden periaatteiden ja tavoitteiden hengessä järjestimme Helsingin Finlandia-talolla 20.9.2000 tietoyhteiskunnan ympäristövaikutuksia käsittelevän seminaarin. Seminaari on sarjassaan ensimmäinen FiCom-teemaseminaari. Tietoliikenne ja tietotekniikka ovat moniin muihin toimintoihin verrattuna niin sanotusti vihreitä toimialoja. Olisi kuitenkin naiivia laittaa pää pensaaseen ja väittää alan ympäristöasioiden olevan kunnossa. Tieto- ja viestintätekniikka-ala on jo hyvissä ajoin tiedostanut elektronisen jätteen, kuten käytettyjen tietokoneiden tai kännyköiden akkujen muodostumisen ja haasteen niiden kierrätyksessä. Vastaavasti matkapuhelinten tukiasemien maisemointimahdollisuuksiin kiinnitetään lisääntyvää huomiota. Näistä asioista on oikein keskustella ja suunnitella ympäristösuojelua hyvissä ajoin eri osapuolten kanssa yhteistyössä. Siksi pyysimmekin FiCom-ympäristöseminaariin alustajiksi niin poliittisia päättäjiä, virkamieskuntaa kuin median ja toimialan yritystenkin= edustajia. Saimme seminaarissa kuulla lukuisia lyhyehköjä alustuksia, joissa alan ympäristökysymyksiä pyrittiin valottamaan mahdollisimman monesta näkökulmasta. 3
Tiivistelmä FiCom-ympäristöseminaarin avauspuheenvuorosta Ylijohtaja Markku Nurmi, ympäristöministeriö Ympäristönäkökohtia tieto- ja viestintätekniikkaan Suomalaisen tieto- ja viestintätekniikan kehityksen vauhti on ollut todella kova. Olemme siirtyneet peruuttamattomasti tietoyhteiskuntaan ja muutostahti tuskin rauhoittuu, ellei sitten ihmisen vastaanottokyky erilaiselle informaatiolle ja tietokanaville jarruta vauhtia. Tietokoneiden ja kännyköiden nopeudet ovat nousseet, koot pienentyneet ja toiminnot verkottuneet nopeasti. Viimeisimmät sanat kehityksessä ovat kämmenmikro sekä Internetin ja kännykän eriasteiset yhdistelmät. Suomi sai lentävän lähdön tietoyhteiskunnan nousuun. Maamme on noussut tieto- ja viestintätekniikkaalan kiistattomaan kärkeen monellakin mittarilla mitattuna: tutkimustoiminta suhteessa bruttokansantuotteeseen on Suomessa EU-maiden huippua ja samalla tasolla kuin Yhdysvalloissa ja Japanissa, kännykkätiheys ja nuorison tekstiviestirutiinit hämmästyttävät tietoyhteiskunnasta kiinnostuneita ulkomaisia yhteistyökumppaneita. Tietoteollisuus ekotehokkaampaa Tieto- ja viestintätekniikka on perinteistä savupiipputeollisuutta ekotehokkaampaa lähes jokaisella mittarilla mitattuna. Periaatteellisella, kestävän kehityksen tasolla arvioitaessa tiedon siirtäminen on aina ihmisten ja tavaroiden siirtämistä edullisempaa. Myös tietoteollisuudella on omat ympäristörasitteensa. Se käyttää arvokkaita luonnonvaroja, kemikaaleja ja kuljetuspalveluja. Kännyköiden tarvitsemat korkeat mastot näkyvät maisemassa pitkälle ja kännyköiden kentän vaikutuksia aivotoimintoihin tutkitaan. Ihmismielen vastaanottokyky tietotulvaan ja jatkuvaan muutokseen askarruttaa yhteiskuntatieteilijöitä. Erilaisten rekisterien ja kän- 4
Kestävän kehityksen tasolla arvioitaessa tiedon siirtäminen on aina ihmisten ja tavaroiden siirtämistä edullisempaa. YMPÄRISTÖSEMINAARI nykän käyttötilastojen yhteenajomahdollisuudet koskettavat ihmisten intimiteettisuojaa. Tuottajan vastuu yleiseksi periaatteeksi EU:n piirissä on viime vuosina korostettu tuottajan vastuu periaatetta. Tuottajan tulisi olla vastuussa tuottamansa tuotteen koko elinkaaresta, myös sen romuttamisesta tai uusiokäyttöön ohjaamisesta. Tämä periaate hyväksytään nyt jo varsin laajasti myös teollisuuden ja kaupan piirissä. Käytännön ongelmaksi on muodostunut lähinnä se, miten jyvittää aiemmin tuotettujen tuotteiden taloudelliset vastuut. Tämä tuli erityisen selvästi esille neuvoteltaessa viime vuonna romuautodirektiivistä. Vanhempi sähkö- ja elektroniikkateollisuus on ympäristön kuormittaja muun teollisuuden joukossa. Vaikka tuotantoprosessit ja tuotteet ovatkin kehittyneet, ovat erityisenä ongelmana vanhat, romutusta tarvitsevat tuotteet. Suomessa romutettavia tuotteita kertyy vuodessa noin 100 000 tonnia. Tästä saadaan talteen nykyisin noin 15 000-20 000 tonnia ja määrä noussee tulevaisuudessa 40 000 tonniin. Lisäkustannuksia tästä syntyisi hieman yli 200 Mmk, mikä merkitsisi tuottaja vastuun periaatteella noin kolmen prosentin hintalisää uusiin tuotteiden markkinahintoihin. Syksyllä 1999 ympäristöministeriössä valmisteltiin ehdotus valtioneuvoston päätökseksi SE-romun jätehuollosta. Ehdotuksesta on pyydetty lausunnot keskeisiltä alan osapuolilta. Valmistelutyön seurauksena Suomeen näyttäisi olevan syntymässä SEromun keräystä, esikäsittelyä sekä kierrätystä ja muuta hyödyntämistä harjoittavia yrityksiä ja yhteisöjä, jotka pystyvät käytännössä vastaamaan SE-romua koskevassa direktiiviehdotuksessa asetettuihin tavoitteisiin. Markku Nurmi on ympäristöministeriön ylijohtaja. Hänen sähköpostiosoitteensa on markku.nurmi@vyh.fi 5
Sähkö- ja elektroniikkalaitteiden kierrätys Suomessa Euroopan Unionissa valmisteilla olevan WEEE-direktiivin (Directive on Waste from Electronic and Electrical Equipment) arvioidaan astuvan voimaan vuosien 2004-2006 aikana. Suomessa käynnistyi syksyllä 1999 sähkö- ja elektroniikkalaitteiden valmistajien, maahantuojien, kaupan ja kuntien kesken tutkimusprojekti, joka selvittää WEEE-direktiivin täytäntöönpanon mahdollisuuksia Suomessa. Timo Valkonen vetää tutkimusprojektia Suomen ympäristökeskuksessa. Nykyisen käsityksen mukaan WEEE-direktiivin pääkohdat ovat: - Sähkö- ja elektroniikkalaitteiden tuottajat eli maahantuojat ja valmistajat ovat vastuussa sähkö- ja elektroniikkaromun (SER) jätehuollon ja kierrätyksen toteutuksesta ja rahoituksesta. - Laitteen käyttäjä/kuluttaja saa veloituksetta luovuttaa vanhan laitteen kauppaan ostaessaan kaupasta uuden laitteen tilalle tai luovuttaa laitteen veloituksetta suoraan alueelliseen SER-materiaalin vastaanottopisteeseen. - SER-materiaalin tuottajan vastuuseen kuuluva kierrätys rahoitetaan uusien laitteiden myynnin yhteydessä perittävillä kierrätysmaksuilla. SER-materiaalin jätehuolto ja kierrätys nyt SER-materiaalin jätehuollon ja kierrätyksen tilanne on Suomessa tällä hetkellä jäsentymätön. Timo Valkonen kertoo, että kotitalouksista poistuvista laitteista osa palautuu joko uusia laitteita myyviin kauppoihin tai kuntien jätehuoltopisteisiin. Kuntien jätehuollosta laitteet joko ohjataan eteenpäin kierrätykseen tai pahimmillaan kaatopaikataan. Kierrätyksen toteuttaa joko kunta itse tai se ostetaan palveluna ulkopuolisilta sähkö- ja elektroniikkaromun vastaanottajilta. Kuntien perimät vastaanottomaksut kattavat useimmissa tapauksissa vain osan laitteiden käsittelystä aiheutuneista kustannuksista. Kunnat sisällyttävätkin sähkö- ja elektroniikkalaitteiden jätehuollosta aiheutuneet kustannukset joko osittain tai kokonaan esimerkiksi sekajätteestä perittävien maksujen perusteina oleviin kustannuksiin. Tietyissä kunnissa jätemaksutaksassa on määritelty esimerkiksi erillinen freoninpoistomaksu. Tuottajayhteisö yksi ratkaisu kierrätyksen järjestämiseen Valmisteilla olevan direktiivin mukaisesti sähkö- ja elektroniikkalaitteiden maahantuojat ja valmistajat ovat vas- 6
YMPÄRISTÖSEMINAARI tuussa markkinoille saattamiensa laitteiden jätehuollosta/kierrätyksestä. Tässä nk. laajennetussa tuottajan vastuussa laitteiden maahantuojien ja valmistajien tulee organisoida ja rahoittaa SER-materiaalin käsittely, hyödyntäminen ja loppusijoitus. Valkosen vetämässä tutkimusprojektissa keskitytään kotitalouksissa ja pienyrityksissä syntyvän SER-materiaalin kierrätyksen organisointiin ja toiminnan rahoittamiseen seuraavilla perusolettamuksilla: - tuottajavastuulliset yritykset (laitteiden maahantuojat ja valmistajat) muodostavat yhteistoimintaorganisaation tuottajayhteisön, joka koordinoi SER-materiaalin kierrätystä, - tuottajayhteisö koordinoi kierrätyksen toteuttamista yhteistyössä julkisen sektorin (kunnat ja kunnalliset jätehuoltoyhtiöt), ympäristöviranomaisten ja yksityisten kierrätysyritysten kanssa, - kierrätys rahoitetaan kuluttajilta uusien laitteiden myynnin yhteydessä perittävillä laite- tai tuoteryhmäkohtaisilla kierrätysmaksuilla, - kierrätysjärjestelmä suunnitellaan ja rakennetaan palvelemaan kaikkien sähkö- ja elektroniikkalaitteiden kierrätystä yhteisen järjestelmän kautta. Parhaimmillaan tuottajayhteisöstä muodostuu markkinapaikaksi tai pörssiksi, joka kokoaa yhteen kierrätystä toteuttavat palvelut. Tuottajayhteisön tehtävä on toteuttaa WEEE-direktiivin tuottajille asettamat vaatimukset niiden yksittäisten maahantuojien ja valmistajien puolesta, jotka tuottajayhteisöön kuuluvat. Valkosen mukaan tuottajayhteisön omistavat tuottajavastuullisen yritykset ja sen tulee olla voittoa tavoittelematon organisaatio, jonka tavoitteena on pitää kierrätyksen kustannukset ja kierrätysmaksut mahdollisimman alhaisina. Tuottajayhteisön perustamisessa on paljon etuja. Timo Valkonen uskoo, että parhaimmillaan tuottajayhteisö muodostuu markkinapaikaksi tai pörssiksi, joka kokoaa yhteen kierrätystä toteuttavat palvelut. Kierrätysverkoston avulla alueellisesti toimivat kierrättäjät voisivat muodostaa toisiaan tukevan toimintaverkoston, jonka kautta laitteet kerätään, käsitellään ja kierrätetään. Tuottajayhteisö on markkinoilla voimakas ja merkittävä raakaainetoimittaja sekä kierrätystoiminnan kehittäjä. Timo Valkonen toimii projektipäällikkönä Suomen ympäristökeskuksessa. Hänen sähköpostiosoitteensa on timo.valkonen@vyh.fi 7
WEEE-direktiivi yritysnäkökulmasta Hewlett-Packardin huomioita Hewlett-Packardin pohjoismainen ympäristöpäällikkö Hans Wendschlag pohtii, miten WEEE-direktiivin implementointi kannattaa tehdä, jotta siitä tulisi mahdollisimman yhdenmukainen kaikissa EU:n jäsenmaissa. Wendschlagin arvion mukaan direktiivi tulisi voimaan jo hieman Timo Valkosen arviota aikaisemmin, vuosina 2002-2004. Moni EU:n jäsenvaltio on aloittanut SE-laitteiden kierrätyksen käytännön jo paljon aikaisemmin. Tällä hetkellä Euroopassa on jo olemassa kuudesta seitsemään erilaista kansallista tapaa kierrättää SE-romua. Hollannissa otettiin käyttöön SE-laitteiden systemaattinen kierrätysjärjestelmä vuonna 1998, Norjassa vuonna 1999 ja Tanskassa vuonna 2000. Yhtenäinen käytäntö eri maihin Toisistaan poikkeavat kierrätysjärjestelmät tarkoittavat Wendschlagin mukaan erityisesti kansainvälisille yrityksille kalliita ratkaisuja ja kohtuutonta hallinnointia. Wendschlag toivoo, että WEEEdirektiivi olisi voimaan astuessaan joustava ja sen kansalliset toteutukset yhdenmukaisia kaikissa Euroopan maissa. Direktiivin implementoinnissa täytyy tuottajille antaa aikaa löytää mahdollisimman kustannustehokas tapa järjestää kierrätys. Wendschlag painottaa, että jos jossain jäsenmaassa 8 on etukäteen luotu toimiva järjestelmä elektronisen jätteen kustannustehokkaaseen käsittelyyn, täytyy direktiivin sallia järjestelmän jatkumisen myös tulevaisuudessa. Kaikkien tuottajien on kannettava oma vastuunsa kierrätyksestä. Tapoja vastuun jakoon on monia. Tuottajan on mahdollista mennä mukaan tuottajayhteisöön, mutta tuottaja voi halutessaan perustaa kierrätystä varten myös oman, itsenäisen järjestelmän. Kierrätysjärjestelmien on oltava avoimia, jotta niiden toimintaa voidaan järjestelmällisesti seurata. Tuottajayhteisö tukee kilpailua Tuottajayhteisön tulisi tarjota jäsenilleen joko pelkkää logistista palvelua, pelkkää kierrätyspalvelua tai molempia. Kuntien tulisi vastata kierrätettävien tuotteiden keräämisen järjestämisestä. Tuottajayhteisö tulisi tehdä yhteistyötä useiden eri alihankkijoiden (kuljetus- ja kierrätysyritykset sekä jätteenpolttolaitokset) kanssa. Kaikkia kierrätysyrityksiä täytyy rohkaista kilpailuun, sillä kilpailulla ala saadaan kustannustehokkaaksi ja kannattavaksi liiketoiminnaksi. Wendschlagin mielestä tuottajayhteisön toiminnan on täytettävä laatukriteerit: joko ISO 9000:n, ISO 14001:n tai vastaavan laatujärjestelmän.
Kaikkien tuottajien on kannettava oma vastuunsa kierrätyksestä. YMPÄRISTÖSEMINAARI Tuottajayhteisön tulee tehdä laajaa yhteistyötä erilaisten alihankkijoiden kanssa ja pyrkiä aina hyödyntämään parasta mahdollista käytössä olevaa teknologiaa. Vapaamatkustajat, toisin sanoen ne yritykset, jotka eivät osallistu kustannuksiin mutta hyötyvät silti toiminnasta, ovat kierrätysjärjestelmän heikko kohta. Wendschlag on voimakkaasti sitä mieltä, että vapaamatkustajien jahtaaminen ei ole tuottajayhteisön, vaan viranomaisten tehtävä. Ihanteellinen tuottajayhteisö HP:n näkökulmasta: - tuottajat toimivat yhteistyössä tavaraa vastaanottavan kunnallisen tahon kanssa - kierrätyksen kustannukset määräytyvät kierrätettävien tuotteiden painon mukaan, koska * kaikilla tuottajilla on olemassa tämä tieto * painoa on jo pitkään käytetty mittarina kierrätysteollisuudessa * painon mukaan määräytyvä kierrätysmaksu helpottaa kuntien kierrätysseurantaa - tuottajayhteisön jäsenet maksavat yhteisölle vuosittaisen, markkina-arvoonsa (tuotteiden painossa) perustuvan jäsenmaksun, josta maksetaan yhteisön kiinteät kulut - varsinainen kierrätyskustannus määräytyy todellisen yrityksen kierrättämän materiaalin painon perusteella (= ei ennakkomaksua). 9 Suurella yleisöllä on yleensä sellainen käsitys, että kierrätettävissä SE-laitteissa on huomattavia määriä ongelmajätettä. Todellisuudessa kuitenkin noin 10- vuotiaassa, kierrätykseen saapuvassa SElaitteessa on ongelmajätettä vain noin 0,02 %. Siksi kierrätyskustannustenkin pitäisi jäädä varsin pieneksi, sillä muu materiaali on teollisuudelle käyttökelpoista uusiomateriaalia, josta pystytään myyntivaiheessa saamaan kohtuullinen hinta. Direktiivin implementoinnissa täytyy tuottajille antaa aikaa löytää mahdollisimman kustannustehokas tapa järjestää kierrätys. Hans Wendschlag on Hewlett-Packardin pohjoismainen ympäristöpäällikkö Hewlett- Packard Sweden Ab:llä. Hänen sähköpostiosoitteensa on hans_ wendschlag@hp.com
Kaapelimateriaalien kierrätys Suomessa Kierrätyskupari saattaa päätyä vaikkapa Masa Yardsin telakalle laivojen potkuriksi Toisin kuin SE-laitteita, kaapelimateriaaleja on Suomessa kierrätetty jo vuosia. NK Cables Oy:n edustaja Timo Kallio kertoo, että paras ympäristövaihtoehto kaapelille on käyttää jo valmistettua tuotetta mahdollisimman pitkään. Kaapelin elinkaaren aikaiset ympäristövaikutukset aiheutuvat nimittäin pääosin materiaalien valmistuksen päästöistä ja uusiutumattomien luonnonvarojen käytöstä. Kun kaapelin käyttöikä lopulta päättyy, pyritään tuote käyttämään mahdollisuuksien mukaan uudelleen. Käsitellyn materiaalin uusiokäyttö on ekotehokkuudessa seuraava vaihtoehto, sitten tulevat materiaalien hyötypoltto energian lähteenä ja viimeisenä, huonoimpana vaihtoehtona kaatopaikkaus. Kierrätysmateriaalin uudelleenkäytössä järjestetään materiaalin - keräily ja lajittelu - kunnostus uudelleenkäyttöä varten - purkaminen, lajittelu ja puhdistus - uudelleenkäyttö. Materiaalien uudelleenkäyttö kaapeleissa edellyttää - johdinmetallien elektrolyyttistä puhdistusta - muovimateriaalien tarkkaa lajittelua ja - puhdistusta - jatkuvaa ja tasalaatuista materiaalien saantia - uuden materiaalin kanssa kilpakykyistä hintaa. Kierrätysmateriaalin uusiokäyttö edellyttää kaapeliromun - lajittelua metallien ja niiden yhdistelmien mukaisesti - lajittelua päämuovien mukaisesti - karkeamurskausta sellaisenaan tai turpeen kanssa - magneettisten metallien erottelua - metallien kuiva- tai märkäerottelua - muovien erottelua ja puhdistusta - pölyn käsittelyä tai toimitusta ongelmajätelaitokselle - muovijätteen ja muun jätteen kaatopaikkausta tai polttoa - puhtaiden muovijakeiden toimitusta hyötykäyttöön. 10
YMPÄRISTÖSEMINAARI Turhaa jätteen muodostumista vältetään koko kaapelin elinkaaren ajan. Kaapelin elinkaaren aikaisia ympäristövaikutuksia voi käydä läpi mm. tarkastelemalla suurtaajuuskaapelia, joka koostuu kuparisesta ulko- ja sisäjohtimesta, niiden välisestä vaahtomuovieristeestä ja rakennetta suojaavasta muovisesta ulkovaipasta. Suurimmat ympäristövaikutukset tulevat raaka-aineiden valmistuksesta. Timo Kallion mukaan kuparijohtimessa käytettävän kuparimalmin jalostuksessa syntyy happamoivia rikkipäästöjä. Talvisavusumun aiheuttavat pääosin typen oksidit, jotka myös pääosin tulevat johtimena käytetyn kuparin valmistuksesta. Kaapelin valmistuksen, kuljetuksien, käytön ja romuttamisen ympäristövaikutukset ovat hyvin pieniä ja liittyvät lähinnä tarvittavan energiantuotannon ympäristöpäästöihin. Kaapelista potkuriksi, muovivaipasta lämmitykseen Kaapelimateriaalit ovat pääosin kierrätettäviä. Hyvä esimerkki on kupari, joka on lähes ikuisesti kestävää. Kierrätyskupari saattaa päätyä vaikkapa Masa Yardsin telakalle laivojen potkuriksi. Murskauksen, jauhatuksen ja metallin erottelun jälkeen jäävä PE-muovi voidaan sulattaa uudelleen ja työstää esimerkiksi uusiomuovisen kaapelikelan osiksi laipoiksi tai rummuksi. PVC-muoviromu murskataan, puhdistetaan sulasuodatuksella ja rakeistetaan. Se on käsittelyn jälkeen käyttökelpoista muovia muovituotteisiin, kuten kaapeleiden vähemmän vaativiin rakenneosiin. Kallio muistuttaa, että kierrätyksen täytyy aina olla ympäristön kannalta ja taloudellisesti järkevää. Koska Suomessa täytyy lämmittää ja lämmitykseen käytetään myös öljyä, on kaapeleista peräisin olevien materiaalien hyötypolttaminen sopivassa lämpövoimalassa usein järkevin tapa hyödyntää materiaalia uudelleen. PE-muovi vastaa lämpösisällöltään polttoöljyä. Suomessa täytyy talvella lämmittää. PE-muovi vastaa lämpösisällöltään poltto-öljyä. Timo Kallio edusti FiComympäristöseminaarissa NK Cables Oy.tä. Hänen sähköpostiosoitteensa on timo.kallio@nkcables.fi 11
Teleoperaattoreiden kansainvälinen ympäristöyhteistyö Vaikka teleliikenne sinällään on saasteetonta ja se vähentää ihmisten tarvetta fyysiseen liikkumiseen, on televerkon ylläpidolla ja teleliiketoiminnalla monenlaisia ympäristövaikutuksia. Tukiasemat, puhelinkeskukset, kaapelit ja verkot tuottavat kierrätettävää jätettä. Suomen kokoisen maan televerkon hoito vaatii jatkuvaa liikkumista ja se taas lisää energiankulutusta. Teleoperaattorit ovatkin nostaneet ympäristönkysymykset keskeisiksi laadun kriteereiksi. Vuonna 1996 Euroopan teleoperaattoreiden yhteistyöelin ETNO (ETNO = European Public Telecommunications Network Operators Association) aloitti aktiivisen ympäristöyhteistyön allekirjoittamalla peruskirjan ympäristöohjelmasta. Sonera on ollut muiden merkittävien teleoperaattoreiden kanssa mukana toiminnassa alusta asti. Soneran ympäristöpäällikkö Kari Vaihia korostaa, että The ETNO Environmental Charter peruskirja on merkittävyydessään vailla vertaa: siinä keskenään kilpailevat yritykset ovat sopineet laajasta ympäristöyhteistyöstä. Tavoitteena systemaattinen ympäristönsuojelu Yhteistyön tavoitteena on ollut muun muassa ympäristötietoisuuden lisääminen sekä kansainvälisten ympäristöhallintajärjestelmien ja -raportoinnin kehittäminen. Vaihia kertoo, että yhteistyön painopistealueiksi on määritelty edellä mainittujen tavoitteiden lisäksi ympäristölakien ja sitoumusten noudattaminen sekä tutkimus- ja kehitysyhteystyö ympäristökysymyksissä. Vasta maailmanlaajuinen ympäristönsuojelu tuottaa konkreettisia tuloksia, sillä tietoliikenne on kaikkialla ja sen ympärillä tehdään suuria hankintoja. Vuosittain hankintojen määrä kasvaa yli 1000 mrd. markkaan. Hankintoja tehtäessä teleoperaattoreiden yhteistyökumppaneilla, alihankkijoilla ja toimittajilla on keskeinen rooli. Isot operaattorit joutuvat omien ympäristöohjelmiensa ta- 12
Vasta maailmanlaajuinen ympäristönsuojelu tuottaa konkreettisia tuloksia. YMPÄRISTÖSEMINAARI kia asettamaan tiukkoja vaatimuksia myös toimittajien ympäristöohjelmille. Kari Vaihia muistuttaa, että ympäristökysymykset ovat nykyisin merkittävä kilpailutekijä. On siis mielenkiintoista huomata, että teleyrityksissä ei vielä ole esimerkiksi markkinoinnissa osattu täysin hyödyntää ympäristökysymyksiä. Soneran kaltainen, 11 mrd. markan liikevaihdon ja yli 9000 henkilön kansainvälisen teleoperaattorin ympäristövaikutukset koostuvat erityisesti kuljetuksessa tulevista päästöistä, kiinteistöjen sähkö- ja lämmityskuluista sekä muusta vastaavasta toiminnasta. Teleoperaattorin ympäristöohjelmassa huolehditaan siis ensisijaisesti asioista, jotka eivät suoraan liity ydinliiketoimintaan. Yhteistyö tuottaa jo tuloksia ETNO Environmental Charterin allekirjoituksen jälkeen ympäristökysymyksiin on alettu sijoittaa aiempaa Vuosittain hankintojen määrä kasvaa yli 1000 mrd. markkaan. Siksi myös toimittajien ympäristöohjelmille asetetaan tiukkoja vaatimuksia. enemmän. Mukana olevista teleoperaattoriyrityksistä löytyy nykyisin suurimmasta osasta ympäristöasioista vastaava henkilö, ympäristötavoitteet on määritelty yli 60 % yrityksistä ja suurin osa vaatii myös alihankkijoiltaan ympäristöohjelmia. Vaihian mukaan yhteistyö on jatkunut ja jatkuu edelleen tehokkaana. Yhteistyön kunnianhimoinen hanke on saattaa IT-palvelut merkittävään osaan KYOTO-sopimuksen toteutusta. Ilmakehän saastuminen ja erityisesti hiilidioksidipäästöt kun ovat globaalisti katsoen vakavimpia ympäristöuhkia. Kari Vaihia on Sonera Oyj:n ympäristöpäällikkö. Hänen sähköpostiosoitteensa on kari.vaihia@sonera.com 13
Matkapuhelimen elinkaari Pohjoismaalaiset ovat aktiivisia matkapuhelinten käyttäjiä. Uusia puhelinmalleja tulee jatkuvasti, joten yksittäisen puhelimen käyttöaika jää varsin lyhyeksi. Tunnetut matkapuhelinten valmistajat, muiden muassa Ericsson ja Nokia, ovat kokeilleet Ruotsissa ja Englannissa matkapuhelinten kierrätystä vuodesta 1997. Kokeilun pohjalta on syntynyt toimiva ja edelleen käytössä oleva kierrätysjärjestelmä. Materiaalin kerääminen vaihtelee maittain hyvinkin paljon. Ruotsissa on L M Ericsson Ab:n ympäristöpäällikkö Mats Pellbäck Scharpin mukaan päädytty kierrätysjärjestelmään, jossa vähittäismyyjät ottavat käytetyt matkapuhelimet vastaan ja kunnallinen taho noutaa ne tilauksesta keräyskeskukseen. Keräyskeskuksessa matkapuhelimista erotellaan metalliosat, akut, nestekidenäytöt ja muoviosat. Ongelmajätteet, kuten nestekidenäytöt toimitetaan ongelmajätelaitokseen tuhottavaksi, muovi- ja metalliosat sekä akut kierrätetään uusiokäyttöön. Mahdollisimman pienin kustannuksin Kokeilun aikana on paljastunut myös yllätyksiä. Ihmiset eivät esimerkiksi automaattisesti palauta vanhoja matkapuhelimiaan keräyspisteisiin, vaikka sinällään kannattaisivatkin kierrätystä. Matkapuhelinta pidetään niin arvok- 14 Asenteilla on huomattava merkitys kierrätyksen järjestämisessä. kaana hankintana, että siitä halutaan hyötyä taloudellisesti myös silloin, kun siitä luovutaan. Siksi vanha puhelin joko säilytetään, se myydään edelleen, annetaan käyttöön tuttaville tai vaikkapa leikkikaluksi lapselle. Pienempi yllätys lienee, että kierrätyksen suurimmat kustannukset Ruotsin ja Suomen kaltaisessa maassa syntyvät kuljetuksesta ja materiaalin keräämisestä, ei niinkään itse materiaalin jälleenkäsittelystä. Kierrätyksen kustannukset näkyvät myös loppukäyttäjän kuluissa tavalla tai toisella. Siksi Pellbäck Scharpin mielestä on äärimmäisen tärkeää, että kierrätysjärjestelmässä mahdollistetaan heti alusta saakka kilpailu ja käynnistetään toiminta mahdollisimman markkinataloudelliseen henkeen. Mats Pellbäck Scharp uskoo, että kaikkien EUmaiden päämääränä on luoda mahdollisimman tehokas ja toimiva kierrätysjärjestelmä, jossa kustannukset pysyvät mahdollisimman pienenä. Mats Pellbäck Scharp on Ericsson Mobile Environmental Manager. Hänen sähköpostiosoitteensa on mats.pellback-scharp@ericsson.com
YMPÄRISTÖSEMINAARI Kännykkämastot ovat omalta osaltaan tietoyhteiskunnan tunnuksia. Keskustelu matkaviestinten tukiasemien mastojen maisemallisista haitoista on vilkastunut sekä julkisessa sanassa että yksittäisten valitusten kautta myös viranomaismenettelyssä. Lähestymistapa on monesti ollut kovin tunnepitoista. Uusi rakennuslaki ja sen myötä syntyvä ohjeistus helpottavat mastokeskustelua jatkossa kaikkien osapuolten kannalta. Suomessa on Unibase Oy:n toimitusjohtaja Hannu Matikan mukaan tällä hetkellä noin 4000-5000 matkapuhelimen tukiasemamastoa. Unibase on Sonera Oyj:n omistama tytäryhtiö, jonka toiminta keskittyy tukiasemapaikkojen omistamiseen, rakennuttamiseen ja niiden kapasiteetin vuokraukseen. Toiminta kattaa koko maan ja asiakkaina ovat Soneran lisäksi kaikki mobiili- ja teleoperaattorit, erillisverkko-operaattorit sekä muut antennitilaa tarvitsevat. Matikka kertoo, että ensisijaisesti tukiasemien sijoituspaikkoina käytetään hyväksi jo olemassa olevia mastoja tai muita soveltuvia rakenteita, esimerkiksi vesitorneja. Uusia masto- Tukiasemapaikkojen maisemointi 15 ja vältetään nykyisin sijoittamasta taajamiin ja asutuksen aivan välittömään läheisyyteen. Taajama-alueella on mastojen sijaan alettu käyttää ns. antenni-pylväitä, jolloin maisemahaitta on huomattavasti pienempi. Arkaan ympäristöön tehdään myös erikoisrakenteita. Läheistä yhteistyötä mm. ympäristökeskusten kanssa Matikka muistuttaa, että maston sijoituspaikkaa suunniteltaessa Unibase tekee läheistä ja avointa yhteistyötä kuntien ja ympäristökeskusten kanssa. Niiden kanssa selvitetään esimerkiksi alueen arvokkaat maisema- ja luontokohteet sekä niiden suojelualueet. Matikan mukaan mastojen sijoittamisessa vältetään aina mäkien lakipisteitä ja avoimia alueita ja pyritään käyttämään rinteitä ja puustoa luonnollisina mastojen peitteinä. Maston rakennusvaiheessa aluetta muokataan niin vähän kuin mahdollista: puustoa kaadetaan vain sen verran kuin on välttämätöntä, vanhoja ja suuria puita suojataan. Ajotie linjataan maastoa mukaillen ja rakennusjäte sekä työn jäljet siivotaan ja maisemoidaan huolellisesti. Hannu Matikka on Unibase Oy:n toimitusjohtaja. Hänen sähköpostiosoitteensa on hannu.matikka@unibase.fi
Tietoliikenteen ja tietotekniikan keskusliitto, FiCom ry Korkeavuorenkatu 30 A 00130 Helsinki Puhelin: (09) 6812 100 Faksi: (09) 6812 1017 www.ficom.fi 16