Energiatodistukset käytännössä Petri Pylsy, DI Energia-asiantuntija, Suomen Kiinteistöliitto ry petri.pylsy@kiinteistöliitto.fi Mauri Marttila, YTM Tutkimusjohtaja, Suomen Kiinteistöliitto ry mauri.marttila@kiinteistöliitto.fi Mikä energiatodistus on? Energiatodistusten käyttöönotto on seurausta EU:n rakennusten energiatehokkuusdirektiivistä. Suomessa energiatodistuslainsäädäntö tuli voimaan vuoden 2008 alussa. Energiatodistuslainsäädäntöön kuuluu laki rakennuksen energiatodistuksesta (487/2007) ja ympäristöministeriön asetus rakennuksen energiatodistuksesta (765/2007). Energiatodistusten avulla on pyritty helpottamaan rakennusten omistajien ja vuokralaisten mahdollisuutta vertailla samantyyppisten rakennusten energiatehokkuutta ja herättämään uudisrakentajien mielenkiintoa energiatehokkuusasioihin. Energiatodistus annetaan asuinrakennusten tapauksessa aina koko asunto-osakeyhtiölle tai sitä vastaavalle asuinrakennusryhmälle. Muiden kuin asuinrakennusten tapauksessa energiatodistus annetaan yhtenäisenä rakennuksille, jotka kuuluvat samaan energiamittaukseen. Energiatodistuksessa energiatehokkuus määritellään energiatehokkuusluvun eli ET-luvun avulla asetuksessa esitetyllä tavalla. ET-luku kuvaa rakennuksen vuotuista energiamäärää rakennuksen lämmitettyä bruttopinta-alaa kohden. ET-luvun avulla määritetään sitä vastaava energiatehokkuus- eli ET-luokka. Molemmat tiedot esitetään energiatodistuksen etusivulla (kuva 1). Luokitteluasteikko on A:sta G:hen. A-luokka on energiatehokkain ja G-luokka energiaa tuhlaavin. Luokitteluasteikko ei ole samanlainen kaikille rakennuksille vaan määräytyy rakennuksen käyttötarkoituksen mukaan, ja niitä on yhteensä 10 erilaista. Omat luokitteluasteikot löytyvät seuraaville rakennustyypeille: pienet asuinrakennukset (enintään 6 asuntoa asuinrakennuksessa tai -rakennusryhmässä) suuret asuinrakennukset toimistorakennukset liikerakennukset opetusrakennukset päiväkodit terveydenhoitorakennukset kokoontumisrakennukset uimahallit muut. Itse energiatodistuslomakkeita on olemassa kolme erilaista: pienet asuinrakennukset, muut rakennuk- Kuva 1. Uudiskerrostalon energiatodistuksen etusivu. set kuin pienet asuinrakennukset ja isännöitsijäntodistukseen sisältyvä todistus. Energiatehokkuus- eli ET-luku ET-luku sisältää rakennuksen tai rakennusryhmän tarvitseman vuotuisen lämmitysenergian (Q lämmitys), sähköenergian (W sähkö ) ja jäähdytysenergian (Q jäähdytys ) määrän lämmitettävää bruttoalaa kohden (A brutto ) (kuva 2). Bruttoala lasketaan standardin SFS 5139 mukaisesti, ja siitä vähennetään lämmittämättömien tilojen osuus. Jäähdytysenergia ote- Kuva 2. ET-luku on vuotuinen energiamäärä lämmitettävää bruttoalaa kohden. 150
Kuva 3. Rakennuksen tarvitsema vuotuinen lämmitysenergia. taan huomioon ainoastaan silloin, kun rakennus on todellisuudessa varustettu jäähdytysjärjestelmällä. Vuotuisella energiamäärällä ei tarkoiteta suoraan ostettavaa energiamäärää (Q lämmitys,osto ). Näin ollen esimerkiksi lämmitysmuodolla ja lämmitysjärjestelmän hyötysuhteella (η lämmitys ) ei ole vaikutusta rakennuksen saavuttamaan ET-lukuun (kuva 3). Tarvittava vuotuinen sähköenergiamäärä sisältää pienissä asuinrakennuksissa rakennuksen koko laitesähkönkulutuksen, mutta muissa rakennuksissa käytetään ainoastaan kiinteistösähkönkulutusta. Tämä tarkoittaa esimerkiksi yli kuuden asunnon asuinrakennusten kohdalla sitä, ettei ET-luku sisällä huoneistosähkön osuutta. Vuotuinen energiamäärä esitetään aina siten, että se vastaa Jyväskylän säätietoja. Näin ollen eri puolilla Suomea olevia samantyyppisiä uudisrakennuksia tai olemassa olevia rakennuksia voidaan vertailla keskenään. Jokaiselle käyttötarkoituksen mukaan määritellylle rakennustyypille löytyy oma luokitteluasteikko, jonka perusteella määritetään ET-lukua vastaava energiatehokkuusluokka. Luokitteluasteikot löytyvät energiatodistusasetuksesta, ja niitä käytetään sekä uudisrakennuksille että olemassa oleville rakennuksille. Esimerkiksi kerrostalossa, jossa on 40 huoneistoa, A-luokan kerrostalon ET-luku saa olla korkeintaan 100 kwh/brm 2 vuodessa (taulukko 1). Taulukko 1. Suurten asuinrakennusten energiatehokkuuslukujen luokitteluasteikko. Energiatehokkuusluokka Energiatehokkuusluku (ET-luku, kwh/brm 2 /v) A ET 100 B 101 ET 120 C 121 ET 140 D 141 ET 180 E 181 ET 230 F 231 ET 280 G ET 281 Milloin energiatodistus tarvitaan? Laissa on säädetty, että uudisrakennukselle tulee antaa energiatodistus. Uudisrakennuksen energiatodistus sisältyy energiaselvitykseen, joka tulee olla rakennuslupahakemuksen mukana. Lisäksi laki edellyttää, että myytäessä tai vuokrattaessa rakennusta tai sen osaa taikka niiden hallintaoikeutta, tulee myyjän ja vuokranantajan asettaa nähtäville voimassa oleva rakennuksen tai rakennusryhmän energiatodistus. Energiatodistusta ei kuitenkaan tarvitse antaa seuraavissa tapauksissa: enintään kuuden asunnon asuinrakennukselle tai -rakennusryhmälle, joka on valmistunut ennen energiatodistuslain voimaantuloa eli 1.1.2008 rakennukselle, jonka pinta-ala on enintään 50 m 2 vapaa-ajan asunnolle, joka on tarkoitettu käytettäväksi enintään neljän kuukauden ajan vuodessa väliaikaiselle rakennukselle, jonka suunniteltu käyttöaika on enintään kaksi vuotta teollisuus- tai korjaamorakennukselle kirkoille tai muille uskonnollisten yhdyskuntien omistamille rakennuksille, joiden tiloja käytetään vain kokoontumiseen suojelluille rakennuksille. Uudisrakennuksen energiatodistus Uudisrakennusten osalta energiatodistus sisältyy energiaselvitykseen, joka on liitettävä rakennuslupahakemukseen. Energiatodistuksen antaa uudisrakennuksen pääsuunnittelija, joka on asemansa puolesta kelpoinen antamaan energiatodistuksen. Ennen rakennuksen käyttöönottoa pääsuunnittelijan on vielä varmennettava energiatodistus, jotta se vastaa toteutunutta rakennusta tai rakennusryhmää. Käytännössä energiatodistuksen useimmiten laatii pääsuunnittelijalle esimerkiksi LVI-suunnittelija. Pääsuunnittelijan antama energiatodistus on osa rakennuslupa-asiakirjoja, ja se arkistoidaan rakennusvalvontaviranomaisen arkistoon. 151
Uudisrakennuksen osalta energiatodistus on aina laskennallinen. Laskelmat suoritetaan käyttämällä Suomen Rakentamismääräyskokoelman osan D5 (2007) mukaisia Jyväskylän säätietoja. Pienille asuinrakennuksille, joissa on korkeintaan yhteensä kuusi asuntoa, ET-luku on laskettava aina Suomen Rakentamismääräyskokoelman osan D5 (2007) mukaisella menetelmällä. Lisäksi tulee käyttää energiatodistusasetuksessa annettuja lähtöarvoja. Muille kuin pienille asuinrakennuksille laskelmat voidaan tehdä RakMK osan D5 (2007) menetelmällä, mutta muidenkin menetelmien käyttö on sallittua. On hyvä muistaa, että rakennuksissa, joissa on koneellinen jäähdytys, jäähdytysenergian laskeminen ei ole käytännössä mahdollista muuten kuin nykypäivän dynaamisilla simulointityökaluilla. Pääsuunnittelijan antama uudisrakennuksen energiatodistus on voimassa 10 vuotta pienille, alle kuuden asunnon asuinrakennuksille tai -rakennusryhmille. Muille kuin pienille asuinrakennuksille uudisrakennuksen energiatodistus on voimassa 4 vuotta. Olemassa olevan rakennuksen energiatodistus Olemassa olevissa rakennuksissa energiatodistus voidaan antaa kolmella eri tavalla: energiakatselmuksen yhteydessä erillisenä energiatodistuksena osana isännöitsijäntodistusta. Olemassa olevassa rakennuksessa energiatodistus laaditaan toteutuneiden energiankulutusten perusteella, jotka on muunnettu vastaamaan Jyväskylän normaalivuoden mukaista lämmitystarvelukua energiatodistusasetuksen mukaisesti. Normaalivuoden lämmitystarveluvut löytyvät ympäristöministeriön julkaisemasta energiatodistusoppaasta. Toteutuneet lämmitystarveluvut eri paikkakunnilta saa esimerkiksi Ilmatieteen laitoksen maksullisesta puhelinpalvelusta. Eräät tahot, esimerkiksi Kiinteistölehti ja Talotekniikka-lehti, tarjoavat tilaajilleen tai jäsenilleen maksutta eri paikkakuntien toteutuneita lämmitystarvelukuja. Nykyisen lainsäädännön puitteissa ainoat poikkeukset liittyen kulutusperusteiseen energiatodistukseen ovat pienet, olemassa olevat asuinrakennukset, joissa on enintään kuusi asuntoa. Näissä tapauksissa energiatodistus annetaan erillisenä energiatodistuksena ja todistus laaditaan aina laskennallisesti. Laskennassa tulee käyttää vastaavaa menetelmää kuin uudisrakennusten tapauksessa. On kuitenkin muistettava, että ennen vuotta 2008 valmistuneille pienille asuinrakennuksille energiatodistus on tällä hetkellä vapaaehtoinen. Toteutuneisiin energiankulutuksiin perustuvien energiatodistusten lähtökohtana tulee olla hyvä, nykyaikainen kulutusseurantajärjestelmä. Lämmön, sähkön ja veden kulutusta tulee seurata kuukausittain. Kulutusseurannan järjestäminen on kiinteistön omistajan vastuulla. On hyvä huomata, että jos rakennukselle tai rakennusryhmälle ei ole voitu luotettavasti määrittää energiankulutusta, mainitaan tämä energiatodistuksessa ja kohteen energiatehokkuusluokaksi tulee kaikkein heikoin eli G. Kulutukseen perustuvissa energiatodistuksissa ostettu lämmitysenergia tulee muistaa korjata lämmitystavan hyötysuhteella, jotta saadaan arvio rakennuksen tarvitsemasta lämmitysenergian määrästä (kuva 3). Tämä tulee ottaa huomioon erityisesti öljylämmityksen, lämpöpumppujen ja puupolttoaineiden yhteydessä. Toinen huomion arvoinen asia kulutustietoihin perustuvassa energiatodistuksessa on sähkölämmityksen käsittely. Useimmiten esimerkiksi huonekohtaisessa sähköpatterilämmityksessä ei mitata erikseen lämmitykseen kuluvaa sähköä, vaan se on osa asukkaan huoneistosähköä. Energiatodistuksen laatimista varten tulee kuitenkin erottaa huoneistosähköstä lämmitykseen kulunut osuus energiatodistusasetuksessa esitetyllä tavalla. Energiakatselmuksen yhteydessä annettava energiatodistus Energiakatselmuksen yhteydessä annettavan energiatodistuksen antaa kohteen energiakatselmoija ja hänellä tulee olla energiakatselmoijan pätevyys. Energiakatselmuksella saadaan erittäin hyvä kuva kiinteistön energiataloudellisesta tilasta. Energiakatselmusraportissa esitetään rakennukselle sopivia energiatehokkuutta parantavia toimenpiteitä, mutta niitä ei tarvitse siirtää katselmusraportista itse energiatodistukseen. Energiakatselmuksen yhteydessä annettu energiatodistus on voimassa 10 vuotta. Erillinen energiatodistus Erillinen energiatodistus on kevyempi ja suppeampi tapa selvittää rakennuksen energiataloudellista tilaa kuin energiakatselmus. Erillisen energiatodistuksen voi antaa ainoastaan asiaan pätevöitynyt asiantuntija. Pätevyyden saamisen edellytyksenä on tällä hetkellä soveltuva rakennus- tai talotekniikka-alan tutkinto, esimerkiksi teknikon, insinöörin tai diplomi-insinöörin tutkinto taikka vähintään kolmen vuoden työkokemus rakennusten energiankäyttöön liittyvissä tehtävissä. Tutkinto tai työkokemus ei suoraan oikeuta erillisen energiatodistuksen antajan pätevyyteen, vaan sen lisäksi tulee osallistua ympäristöministeriön hyväksymän pätevyyden toteajan järjestämään kokeeseen ja läpäistä se. Tällä hetkellä pätevyyden toteajia ovat sekä FISE Oy (www.fise.fi) että Kiinteistöalan Koulutussäätiö (www.kiinko.fi). Heidän rekistereistään löytyi 152
Kuva 4. Erään kerrostalon isännöitsijäntodistuksen osana annettu energiatodistus. 153 keväällä 2011 yhteensä 540 henkilöä, joilla on pätevyys erillisen energiatodistuksen tekemiseen. Erillisen energiatodistuksen antajan on pidettävä kirjaa vastaanotetuista toimeksiannoista ja arkistoitava vähintään 15 vuodeksi antamansa energiatodistukset. Ympäristöministeriö kerää seurantajärjestelmänsä puitteissa tietoja muun muassa energialuokista ja todistusten hinnoista. Myös erillinen energiatodistus on voimassa 10 vuotta, ja siihen tulee sisältyä suosituksia rakennuksen energiatehokkuuden kustannustehokkaaksi parantamiseksi. Energiatodistusasetuksen mukaan erillisen energiatodistuksen ja siinä esitettävien parannusehdotusten pohjana tulee olla rakennuksessa tehty tarkastus. Tarkastus tehdään asiakirjojen, kohdekäynnin havaintojen ja käyttäjien haastattelun perusteella. Varsinaisia mittauksia ei edellytetä. Näin ollen erillisen energiatodistuksen laadintaan liittyvä tarkastus olisi järkevää tehdä esimerkiksi osana kuntoarviota. Energiatodistus isännöitsijäntodistuksen yhteydessä Isännöitsijäntodistuksen osana annettu energiatodistus on kaikkein kevyin tapa täyttää lainsäädännön velvoite (kuva 4). Se myös antaa kaikkein vähiten tietoa esimerkiksi taloyhtiön energiataloudellisesta tilasta. Taloyhtiön isännöitsijä tai hallituksen puheenjohtaja voi asemansa perusteella tällä hetkellä antaa isännöitsijäntodistukseen sisältyvän energiatodistuksen. Heiltä ei siis edellytetä minkäänlaista edes muodollista pätevyyttä asiassa. Isännöitsijäntodistuksen yhteydessä ei voida antaa energiatodistusta enintään kuudesta asunnosta koostuvalle taloyhtiölle ei edes laadittaessa vapaaehtoista energiatodistusta ennen vuotta 2008 valmistuneille pienille asuinrakennuksille. Isännöitsijäntodistuksen osana annettava energiatodistus päivitetään käytännössä kerran vuodessa, ja se on voimassa isännöitsijäntodistuksen tavoin. Energiatodistus tulee päivittää heti vuoden alussa, kun edellisen vuoden toteutuneet kulutustiedot ja lämmitystarveluvut ovat saatavilla. Taloyhtiön isännöitsijän tai hallituksen puheenjohtajan antama energiatodistus ei myöskään sisällä minkäänlaisia ehdotuksia energiatehokkuuden parantamiseksi taloyhtiössä. Kokemuksia energiatodistuksista Motivan syksyllä 2009 toteuttamassa kyselyssä selvitettiin isännöitsijöiden ja erillisten energiatodistusten tekijöiden näkemyksiä energiatodistuksista. Vastaajia oli yhteensä 862 henkilöä, joista 65 % oli isännöitsijöitä ja 29 % erillisen energiatodistuksen tekijöitä. Energiatodistusta piti keskinkertaisena tai
Kuva 5. Erään uudiskerrostalon energiatodistus. hyvänä työvälineenä energiatehokkuuden parantamisessa 60 % vastaajista. Neljännes vastaajista koki energiatodistuksen huonoksi tai toimimattomaksi. Usean vastaajan mielestä energiatodistusten hinnat ja laatu vaihtelevat hyvin paljon. Motivan selvityksen perusteella voidaan todeta, että energiatodistusten laatijat kaipaavat kehitystyötä energiatodistusten laskentaperiaatteisiin. Myös todistusten laatua tulisi saada parannettua, mikä edellyttäisi entistä osaavampia ja sitoutuneempia tekijöitä. Koulutusta ja jatkokoulutusta kaivattiin kaikille energiatodistusten laatijoille. Erityisesti mainittiin, että asiaan pätevöityneen henkilön tulisi laatia myös isännöitsijäntodistuksen yhteydessä annettava energiatodistus. Vuoden vaihteessa 2010 2011 ympäristöministeriö teetti kyselyn liittyen energiatodistusten esillä oloon asuntojen myyntitilanteissa. Selvityksessä oli mukana 199 asuntonäyttöä Helsingistä, Porista, Mikkelistä ja Oulusta. Selvitys osoitti, että energiatodistus oli nähtävillä 79 prosentissa asuntonäytöistä ja 8 prosentissa tapauksista todistuksen olisi saanut jälkikäteen. 13 prosentissa tapauksista energiatodistus puuttui kokonaan. Voidaan siis todeta, että energiatodistus on jo esillä suurimmassa osassa asuntonäyttöjä. Noin 95 prosenttia nähtävillä olleista energiatodistuksista oli laadittu isännöitsijäntodistuksen osana ja loput erillisenä energiatodistuksena. Kentältä saatujen kokemusten mukaan läheskään kaikki tavalliset taloyhtiöiden osakkaat ja asukkaat eivät tiedä, milloin energiatodistus tarvitaan, kuka sen voi laatia ja mitä energiatehokkuusluku käytännössä tarkoittaa. Monesti taloyhtiössä energiatodistus koetaan lakisääteisenä velvoitteena eikä käytännön työkaluna energiatehokkuuden parantamisessa. Osasyy tähän on varmasti se, että suurin osa taloyhtiöiden energiatodistuksista on laadittu osana isännöitsijäntodistusta, jolloin se ei sisällä laisinkaan suosituksia energiatehokkuuden parantamiseksi. Uudisrakennusten tyypillisiä energialuokkia Rakennus, joka on täyttänyt juuri ja juuri vuoden 2010 energiamääräykset, on saavuttanut tyypillisesti energialuokan C. Ennen vuotta 2010 uudisrakennusten keskimääräinen energialuokka oli D, kun rakennus toteutettiin vastaamaan energiamääräysten minimitasoa. Esimerkiksi erään 40 asukkaan kerrostalon, jonka rakennustilavuus on noin 4 200 rm 3, bruttoala 1 300 brm 2 ja vuoden 2010 energiamääräysten minimi- 154
2009: yhteensä 3 656 kpl 2010: yhteensä 4 514 kpl A B C D E F G 16 % 28 % 2 % 21 % 33 % 11 % 34 % 6 % 1 % 48 % A B C D E F G Omakotitaloja yhteensä 3 656 kpl Omakotitaloja yhteensä 4 514 kpl Kuva 6. Vuonna 2009 ja 2010 valmistuneiden omakotitalojen energiatehokkuusluokkia (lähde YM). As Oy, [kpl] 200 180 160 140 120 100 80 60 40 20 0 1939 A B C D E F G 1940 1949 1950 1959 1960 1969 taso täyttyy rimaa hipoen, ET-luku olisi 131 kwh/ brm 2 /v ja energiatehokkuusluokka C (kuva 5). Uudisrakennuksista on kuitenkin alettu rakentaa parempia kuin määräysten minimitaso. Ympäristöministeriö on julkaissut vuonna 2009 ja 2010 rakennettujen omakotitalojen energialuokkia (kuva 6). Tiedot ympäristöministeriö on kerännyt eri kuntien rakennusvalvonnoista. Ympäristöministeriön keräämistä tiedoista havaitaan, että vuonna 2009 parasta A- energiatehokkuusluokkaa oli noin 21 prosenttia omakotitaloista ja vuonna 2010 jo lähes puolet. Käytännössä C-luokan omakotitalon parantaminen A-luokan taloksi edellyttää tehokkaampaa poistoilman lämmöntalteenottoa, parempaa rakennuksen ilmatiiviyttä ja parempaa lämmöneristystasoa kuin rakennusmääräyskokoelman minimivaatimukset. Ympäristöministeriön tietojen mukaan muissa rakennuksissa tyypilliset energialuokat ovat olleet C ja D. Myös suuremmissa asuinrakennuksissa on kuitenkin ollut havaittavissa, että rakennuksista on alettu suunnitella minitason sijaan A- ja B-energiatehokkuusluokkien rakennuksia. Tämä on käynyt ilmi muun muassa uudiskohteiden markkinointimateriaaleista. Eräissä kaupungeissa taas on alettu edellyttää tai tullaan jatkossa edellyttämään esimerkiksi A-energialuokkaa kaikilta uudisrakennuksilta. Näin energiatodistusta pyritään hyödyntämään rakentamista ohjaavana työkaluna. Olemassa olevien rakennusten tyypillisiä energiatehokkuusluokkia Tietoja olemassa olevien rakennusten energiatehokkuusluokista ei ole julkaistu kattavasti. Yhtenä syynä tähän on se, että erityisesti yli kuuden asunnon asuinrakennuksissa energiatodistukset on annettu pääosin isännöitsijäntodistuksen yhteydessä. Isännöitsijäntodistuksen yhteydessä annettavien todistuksien energiatehokkuusluokkia ei kuitenkaan tarvitse ilmoittaa mihinkään rekisteriin. Kiinteistöliitolla on kuitenkin kerättynä jonkin verran tietoja energialuokista kerros- ja rivitaloyh- Kuva 7. Asuinkerrostalojen energiatehokkuusluokkia rakennusvuosittain. Yhteensä 596 taloyhtiötä. (lähde: Kiinteistöliitto) 1970 1979 1980 1989 1990 1999 2000 2009 155
120 As Oy, [kpl] 100 80 60 40 A B C D E F G 20 0 1939 1940 1949 1950 1959 1960 1969 Kuva 8. Rivitalojen energiatehokkuusluokkia rakennusvuosittain. Yhteensä 298 taloyhtiötä. (lähde: Kiinteistöliitto) 1970 1979 1980 1989 1990 1999 2000 2009 tiöissä (kuvat 7 ja 8). Suurin osa näistä energiatodistuksista on annettu isännöitsijäntodistuksen yhteydessä. Kiinteistöliiton tiedot antavat suuntaa siitä, että olemassa olevien kerros- ja rivitalojen keskimääräinen energiatehokkuusluokka olisi D. Tämä osoittaa, että uudisrakennusten laskennallisten ET-luokkien ja olemassa olevien, kulutukseen perustuvien ET-luokkien vertailu ei välttämättä ole mielekästä. Todellisuudessa esimerkiksi vuosina 2009 ja 2010 rakennetut kerrostalot, jotka ovat saaneet rakennuslupavaiheessa energiatehokkuusluokan D, kuluttavat käytännössä vähemmän energiaa kuin esimerkiksi 1960 1970-luvuilla rakennetut rakennukset muun muassa paremman lämmöneristystason ja poistoilman lämmöntalteenoton ansiosta. Olemassa olevien rakennusten energiatehokkuusluokkiin tulee aina suhtautua pienellä varauksella, eivätkä ne myöskään kerro vielä mitään vallitsevista sisäilmasto-olosuhteista. Jos esimerkiksi ilmanvaihto ei toimi kunnolla, vähentää se luonnollisesti lämmitysenergian kulutusta, joka puolestaan voi parantaa rakennuksen energiatehokkuusluokkaa sisäilmaston kustannuksella. Rakennuksissa on kuitenkin aina oltava lähtökohtana hyvä, viihtyisä ja terveellinen sisäilmasto, josta ei saa missään tilanteessa ei edes energiansäästön nimissä tinkiä. Energiatodistuksissa voi myös olla virheitä ja epätarkkuuksia. Erityisesti isännöitsijäntodistuksen yhteydessä annettavaan energiatodistukseen on voinut päästä luiskahtamaan laskuvirheitä muun muassa lämmitysenergian normeeraamisessa tai taloyhtiössä olevien sähkölämmitysten huomioon ottamisessa. Virheitä voivat aiheuttaa myös puutteelliset kulutustiedot. Esimerkiksi huonekohtaisella sähkölämmityksellä varustetuissa rivitaloissa, joissa mitataan ainoastaan huoneistosähköä kokonaisuudessaan, lämmitysenergian osuus ei välttämättä vastaa todellisuutta. Lähtökohtaisesti vaikkapa 1970-luvulla rakennettujen kerros- ja rivitalojen energiatehokkuusluokkien ei tulisi olla A- tai B-luokassa, ellei taloyhtiössä ole toteutettu huomattavia energiatehokkuuden parantamistoimia. Esimerkiksi Etelä-Suomessa sijaitsevan rivitalon lämpöindeksin tulisi olla luokkaa 30 kwh/rm 3 vuodessa, jotta voitaisiin saavuttaa energiatehokkuusluokka B. Tämän aikakauden rivitaloissa lämpöindeksien mediaani on kuitenkin Etelä-Suomessa 60 70 kwh/rm 3 /v. Näin ollen vanhemmissa rakennuksissa, joiden energiatehokkuusluokka on hyvä, tulisi aina varmistua tuloksen oikeellisuudesta. Energiatodistus tulevaisuudessa Energiatodistus tulee muuttumaan lähitulevaisuudessa, ja muutostyö on täydessä käynnissä ympäristöministeriössä. Tämä on seurausta rakennusten energiatehokkuusdirektiivin uudistamisesta, joka tuli voimaan 9.7.2010. Direktiivin mukaisten kansallisten säädösten on oltava julkaistuna viimeistään 9.7.2012. Tässä yhteydessä myös energiatodistuslainsäädäntöä tullaan muuttamaan. Uusittu direktiivi lisää energiatodistusten painoarvoa. Energiatehokkuustietojen tulee löytyä tulevaisuudessa kaupallisista asuntojen myynti- ja vuokrausilmoituksista. Se, kuinka tämä käytännössä toteutetaan, on vielä päättämättä. Energiatodistuksista tulee jatkossa selvitä kuinka kyseisen kohteen energiatehokkuutta voidaan kustannustehokkaasti parantaa. Energiatodistusjärjestelmälle on lisäksi luotava riippumaton valvontajärjestelmä. Energiatodistukseen kohdistuu yllä olevien asioiden lisäksi monia muitakin muutospaineita. Ke- 156
sällä 2012 voimaan tulevien uusien energiamääräysten pohjalta joudutaan pohtimaan, tuleeko jatkossa energiatehokkuusluku pohjautumaan kokonaisenergiatarkasteluun, jossa huomioidaan myös energiamuoto. Ympäristöministeriössä joudutaan päättämään muun muassa siitä, laaditaanko todistus jatkossa jokaiselle rakennukselle erikseen vai edelleenkin rakennukselle tai rakennusryhmälle, onko olemassa olevien rakennusten energiatodistus edelleen toteutuneeseen kulutukseen perustuva vai pelkästään laskennallinen, tai tuleeko energiatodistus pakolliseksi myös pienille asuinrakennuksille. Tärkeä kysymys liittyy myös energiatodistusten antajien pätevyyteen: onko isännöitsijä edelleen pelkän asemansa puolesta tarpeeksi pätevä antamaan energiatodistuksen, johon tulee myös sisällyttää suosituksia kohteeseen sopivista ja kustannustehokkaista energiatehokkuuden parantamistoimenpiteistä. Kysymyksiä on siis hyvin paljon avoinna kirjoitettaessa tätä artikkelia kesällä 2011. Ainoa varma asia on, että energiatodistuslainsäädäntö tulee muuttumaan, mutta kuinka paljon ja mihin suuntaan, sen näemme viimeistään kesällä 2012. Hyödyllisiä linkkejä energiatodistus.motiva.fi www.ymparisto.fi www.taloyhtio.net Kerrostalon peruskorjaus suunnittelu ja toteutus taloyhtiössäni Markku Lappalainen Kirja käsittelee vanhan tiilirunkoisen ja rapatun asuinkerrostalon korjausten suunnittelua ja peruskorjauksen etenemistä. Teos korostaa suunnitelmallisuuden merkitystä onnistuneessa korjaushankkeessa. Sopii systemaattiseksi oppaaksi asuinkerrostalojen korjaustöihin asukkaan ja osakkaan näkökulmasta. Kirjan tekijä on tekniikan tohtori ja arkkitehti, joka on seurannut talon korjaushankkeita sekä taloyhtiön hallituksen jäsenenä että sen puheenjohtajana. Rakennustieto Oy, 2011 978-951-682-967-1 80 s., 54 Tilaukset verkkokaupasta www.rakennustietokauppa.fi Puh. 0207 476 401 157