Sosialidemokraattisen Puolueen toimintakertomukset 1963-1965. liitteineen

Sosialidemokraattisen Puolueen toimintakertomukset 1963-1965 liitteineen

KERTOMUS Suomen Sosialidemokraattisen Puolueen toiminnasta v. 1963 I. YLEISKATSAUS 1. Kansainvälinen tilanne Vuoden 1963 merkitsi uuden toivon syntymistä ydinasesodan pelon varjossa eläneeseen maailmaan. Vuosia kestäneet tuloksettomat aseidenriisuntaneuvottelut ja keskustelut ydinasekoekiellosta johtivat vihdoinkin ensimmäiseen vaiheeseen ilmeisesti vielä kauan kestävällä tiellä täydelliseen aseidenriisuntaan. Heinäkuun lopussa solmittiin Moskovassa Yhdysvaltojen, Neuvostoliiton ja Englannin kesken ydinasekokeet ilmakehässä, avaruudessa ja veden alla kieltävä sopimus, johon liittyi yli 90 valtiota. Alkuvuodesta ei suotuisaa jännityksen nopeaan laukeamiseen johtanutta kehitystä voinut aavistaa. NATOn piirissä jatkettiin neuvotteluja presidentti Kennedyn Nassaussa edellisenä vuonna tekemästä ehdotuksesta multilateraalisten ydinasevoimien perustamisesta NATOn käyttöön. Presidentti de Gaulle puolestaan korosti Ranskan tarvetta säilyttää oma ydinpuolustuksensa. Englanti ilmoitti tukevansa Yhdysvaltoja ja vaati muita NATO-maita jakamaan puolustuspolitiikan taakan Yhdysvaltojen kanssa. Länsi-Saksa lupautui liittymään Yhdysvaltojen kanssa yhteisiin ydinasejoukkoihin. Neuvostoliitto protestoi jyrkästi näitä suunnitelmia vastaan. Samanaikaisesti neuvottelut ydinasekoekiellon aikaansaamiseksi jatkuivat, kunnes ne heinäkuussa

4 johtivat tulokseen. Moskovan sopimus siirsi idän ja lännen suhteet uuteen vaiheeseen, johon sisältyi jyrkkien asenteiden välttäminen ja pyrkimys vaikeidenkin ongelmien ratkaisemiseen sovinnollisessa hengessä. Kansainvälisen suurvaltapoliittisen asetelman uusi vaihe, Kiinan ja Neuvostoliiton suhteiden kärjistyminen syveni edelleen. Kiinan lehdistö syytti Neuvostoliiton pääministeriä pyrkimyksistä palauttaa kapitalismi Neuvostoliittoon. Useissa yhteyksissä vihjailtiin Kiinan oikeutuksesta saada palautetuksi eräitä nykyiseen Neuvostoliittoon kuuluvia»entisiä» Kiinan alueita yhteyteensä. Neuvostoliitto puolestaan osoitti jatkuvaa kärsivällisyyttä Kiinan aggressiivista esiintymistä kohtaan. Voimakas pyrkimys sovinnon aikaansaamiseen ei kuitenkaan tuonut tulosta ja Neuvostoliiton oli turvauduttava kovempaan sanankäyttöön. Suhteet jatkuivat varsin kireinä. Kehitys johti jännityksen leviämiseen kansainvälisen kommunismin piirissä. Lähi-idän perinteellinen levottomuusalue, Israel ja sen arabinaapurivaltiot, olivat edellisvuoden perintönä jatkuvasti kuohumistilassa. Syyriassa tapahtui vallankaappaus Arabitasavallan presidentti Nasseria tukevien upseerien toimesta. Sotilasjuntan lujitettua valtansa alkoivat Syyrian, Irakin ja Yhdistyneen Arabitasavallan kesken neuvottelut liittovaltion muodostamiseksi. Huhtikuussa allekirjoitettiin sopimus valtioliitosta. Jemen aloitti neuvottelut liittymisestä samaan valtioliittoon. Teheranissa ja Damaskoksessa esiintyi paikallisia kumousyrityksiä. Presidentti Nasserin johtama arabiliittoutuma tehosti vihamielistä suhtautumistaan Israeliin. Mustan Afrikan sydän, Kongo aiheutti edelleen huolta YK:lle. Katangan johtaja Tshomben tuon»poliittisen clownin», kuten pääsihteeri U Thant Suomessa käydessään lausui valtapyrkimykset luhistuivat alkuvuodesta viimeiseen epätoivoiseen yritykseen, kunnes YK:n joukot selvittivät tilanteen. Afrikan maiden pyrkimykset luoda kiinteä yhteistyö Mustan Afrikan uusien valtojen kesken johtivat toukokuussa käytännölliseen ratkaisuun Afrikan maiden huippukokouksen kokoontuessa toukokuussa Addis Abebassa. Kokous hyväksyi Afrikan ja Madagaskarin valtioiden peruskirjan. Kauko-Idässä levottomuudet jatkuivat Malaijan, Singaporen, Sarawakin ja Englannin Pohjois-Borneon perustaman Malesian valtioliiton joutuessa heti Indonesian aggressiivisen politiikan kohteeksi. Etelä- Vietnamissa puhkesi toistuvasti levottomuuksia hallituksen ja buddhanuskoisten välillä. Samanaikaisesti esiintyi selkkauksia maan pohjoisrajalla. Etelä-Vietnamin tilanne johti jännityksen kiristymiseen Kaakkois-Aasiassa, jonka rannikkovesillä partioi Yhdysvaltain laivasto toistuvassa hälytystilassa.

5 Kauppapolitiikassa Ranska katkaisi Englannin ja EEC:n välillä alkaneet neuvottelut. Yhteismarkkinamaiden taholta yritettiin taivuttaa uppiniskaista de Gaullea luopumaan vastahankaisesta asenteestaan Englannin integrointiyritystä kohtaan. Länsi-Saksa ajautui vaikeaan välikäteen Adenauerin harjoittaman de Gaulle-ystävällisen linjan ja toisaalta liittotasavallan etujen mukaisen englantilais-ystävällisen asenteen vuoksi. Länsi-Saksassa tapahtui johtajan vaihdos Ludvig Erhardtin astuessa Adenauerin sijaan. Englannissa kukistui pääministeri MacMillan hallitusskandaalin vuoksi ja hänen seuraajakseen konservatiivien hallituksen pääministerinä tuli Alec Douglas- Home. Länsi-Saksassa sosialidemokraatit jatkoivat vaalimenestystään. Länsi-Berliinissä SPD:n osuus äänistä nousi jo 61 prosenttiin. Englannissa Työväenpuolueen mahdollisuudet tulevaan parlamenttivaalivoittoon lisääntyivät monien paikallisvaalien tulosten pohjalta. Puolueen uudeksi puheenjohtajaksi valittiin Harold Wilson, joka varsin nopeasti saavutti edeltäjänsä Hugh Gaitskellin kansansuosion ja jopa yrittikin sen. Norjassa Työväenpuolueen hallitus sai syksyllä epäluottamuslauseen ja erosi. Välittömästi seuranneiden kunnallisvaalien muodostuttua puolueelle loistavaksi menestykseksi Gerhardsenin hallitus astui vain neljä viikkoa hallinneen porvarillisen kabinetin sijaan. Kansainvälisen politiikan vapautunut ilmapiiri jatkui suurvaltatasolla toiveikkaana, kunnes marraskuun lopulla järkytti maailmaa Yhdysvaltain presidentti Kennedyn salamurha Texasissa. Nuoresta iästään huolimatta presidentti Kennedy oli nopeasti saavuttanut maailman arvonannon ja kunnioituksen yhtenä aikamme suurimmista valtiomiehistä.surmanlaukausten kaiku kiiri yli maapallon, mutta varapresidentti L. B. Johnsonin ripeät otteet presidentti Kennedyn politiikan jatkamiseksi johtivat salamurhan synnyttämän huolestuneisuuden asteettaiseen väistymiseen. Vuoden loppuun saavuttaessa luottamus rauhan jatkumiseen ja suurvaltojen välisten suhteiden jatkuvaan paranemiseen loi pohjaa toiveikkuudelle paremmasta ja rauhallisemmasta maailmasta. 2. Pohjoismainen yhteistyö Tilanne, joka oli syntynyt kesällä 1961 Tanskan ja Norjan anottua EEC:n jäsenyyttä ja Ruotsin esitettyä assosiaatiopyyntönsä, näytti monessa suhteessa muodostuvan vakavaksi vaaraksi pohjoismaiselle yhteistyölle. Kun puolitoista vuotta jatkuneet Brysselin neuvottelut Englannin liittymisestä EEC:hen tammikuussa 1963 ajautuivat lopulli-

6 sesti karille, syntyi Pohjoismaiden kannalta jälleen uusi vaihe, joka korosti Pohjoismaiden välisen yhteistyön merkitystä nimenomaan taloudellisella alalla. EFTAn piirissä pyrittiin nyt löytämään jonkinlaista vastiketta rauenneille toiveille ja Pohjoismaat osoittivat tällöin suurta aktiivisuutta yrityksissään tehostaa EFTAn puitteissa tapahtuvaa yhteistoimintaa FINEFTAn kautta Suomikin tuli osalliseksi uusista tullinalennuksista. Näin ollen EFTAn piirissä luodaan se vapaakauppa-alue Pohjoismaiden kesken, jota ei pohjoismarkkinasuunnitelman puitteissa voitu toteuttaa. Pohjoismaiden välinen kauppa on edelleenkin vuoden 1963 aikana kehittynyt erittäin suotuisasti verrattaessa sitä Pohjoismaiden ja ulkopuolisten valtioiden, niiden joukossa sekä muut EFTA-valtiot että EEC-maat, kanssa käytyyn kauppaan. Pohjoismaiden ulkomaankauppa on kasvanut enemmän kuin maailmankauppa yleensä ja Pohjoismaiden keskinäinen kauppa on kasvanut kaksinverroin enemmän kuin näiden maiden ulkomaankauppa kokonaisuudessaan. Toiselta puolen on todettava, että elintarvikkeiden kohdalla kauppa on ollut melko pieni ja on lisäksi osoittanut taantumisen merkkejä. Suomen kannalta ei ylivoimaisesti tuontivoittoinen kauppamme Ruotsin kanssa ole erikoisen edullinen, mutta tämän seikan pitäisi kannustaa omaa elinkeinoelämäämme lisäämään vientiämme muihin Pohjoismaihin, jotka kuitenkin muodostavat luonnollisen markkina-alueen tuotteillemme. Pohjoismaiden yhteistyö kansainvälisissä markkinakysymyksissä ulottuu myös muille kauppapoliittisille aloille. Toukokuussa 1964 pidettävän GATTin kokouksen, ns. Kennedy-kierroksen, valmisteluissa Pohjoismaiden ulkoministeriöiden kauppapoliittisten osastojen päällikköjen säännöllisillä kokouksilla oli tärkeä sija. Vuoden 1963 aikana pidettiin kaikkiaan neljä tällaista kokousta. Kiusallisen monta vuotta vireillä pidetty Kirkkoniemen tehtaan rakennushanke raukesi lopullisesti joulukuussa Suomen hallituksen ilmoitettua, etteivät puuraaka-ainevarastomme Inarin alueella sallineet puunjalostusteollisuuden perustamista niiden varaan Norjaan. Käytännössä on siis osoittautunut erittäin vaikeaksi löytää taloudellisesti kannattavaa yhteistä yritystä ns. kalottialueella. Vuosikausia vireillä olleen hankkeen romuttaminen on epäilemättä Norjan ja Suomen väliselle taloudelliselle yhteistyölle vakava vastoinkäyminen. Kaikissa Pohjoismaissa toteutettiin vuoden aikana 1962 vireillepantu lainsäädäntö, joka koski rikostuomioiden täytäntöönpanoa toisessa Pohjoismaassa. Käytännön kokemukset tästä lainsäädännöstä saadaan kuitenkin vasta 1964. Ilman asian käsittelyä Pohjoismaiden neuvostossa 1962 olisi sanotun lainsäädännön toteuttaminen Norjassa voinut kohdata erittäin suuria vaikeuksia. Pohjoismaisen lakiyhteistyön tu-

loksena Suomessa hyväksyttiin lokakuussa uusi tavaramerkkilaki. Vastaava lainsäädäntö on jo aikaisemmin toteutettu Norjassa, Ruotsissa ja Tanskassa. Sivistyksellisen yhteistyön alalta vuoden aikana on erityisesti mainittava suomen kieleen ja suomenkieliseen kulttuuriin kohdistuvan mielenkiinnon huomattava kasvu muissa Pohjoismaissa. Pohjoismaiden kulttuuritoimikunnan käsiteltyä tähän liittyviä kysymyksiä ja ehdotettua suomen kielen ja kulttuuriprofessuurin perustamista Tukholman yliopistoon Ruotsin hallitus onkin menoarvioesityksessään varannut määrärahan tähän tarkoitukseen. Islannin lähentämiseksi muihin Pohjoismaihin esitettiin ehdotus erityisen Pohjoismaisen instituutin perustamisesta Reykjavikiin. Tämän hankkeen toteuttamiseen tarvittavat varat on vuoden aikana myönnetty muissa Pohjoismaissa. Sosiaalisen lainsäädännön piirissä tärkein toimenpide vuoden aikana oli Pohjoismaiden kesken tehdyn elatusavun perimistä pakkotoimin koskevan sopimuksen saattaminen voimaan 1 päivästä heinäkuuta lukien. Tämä sopimus korvasi yli kolmekymmentä vuotta vanhan aikaisemman sopimuksen ja sen kautta on Pohjoismaiden väliset rajaesteet poistettu elatusavun perimisen tieltä. Pohjoismaiden välisen liikenteen kasvaessa on Ruotsin valtiopäivien keväällä tekemä päätös oikeanpuoleiseen liikenteeseen siirtymisestä vuonna 1967 merkityksellinen myös muille Pohjoismaille. Nimenomaan turistiliikenteen helpottamiseksi laajennettiin toukokuussa ei-pohjoismaalaisten oikeutta saapua Pohjoismaiden passialueelle siten, että henkilöllisyystodistus hyväksytään passiksi Ranskan, Sveitsin, Länsi-Saksan ja Itävallan kansalaisten kohdalta. Maantieliikenteen kannalta tärkeän sillan rakentamisesta Tornionjoen yli Aavasaksan kohdalla sovittiin kesäkuussa Ruotsin ja Suomen viranomaisten kesken. Yleispohjoismaiselta kannalta merkityksellisen Juutinrauman siltayhteyden rakentamisesta ei vuoden 1963 aikana vielä tehty päätöstä. 7 3. Sisäpolitiikka Kertomusvuosi 1963 oli sisäpoliittisesti edelleen rauhatonta ja epänormaalia aikaa. Vuoden sisällä nähtiin kolme eri hallitusta, joista viimeisin nimitettiin virkamieshallituksena ohi eduskunnan. Työmarkkinat olivat poikkeuksellisen kireät ja lakkoja esiintyi lähes ennätysmäärä. Hinnat ja verot kohosivat voimakkaasti. Työttömyys kasvoi edellisestä vuodesta ja taloudellisen toiminnan näkymät heikkenivät. Eduskunnan porvarillinen enemmistö epäonnistui hallitusyhteistyös-

8 sään. Kommunisteilla oli sisäisiä vaikeuksia ideologisten kiistojen takia. Sosialidemokraattinen Puolue harjoitti koko vuoden voimakasta oppositiopolitiikkaa ja sen kannatus osoitti ilmeistä kasvua. Karjalaisen porvarillinen enemmistöhallitus oli jo vuoden alkaessa suurten vaikeuksien edessä. Hallitusta kannattavat eduskuntaryhmät eivät olleet lähestulkoonkaan yksimielisiä niistä toimenpiteistä, joilla hallitus aikoi jatkaa valtion talouden saneeraamista. SAK:n osuus porvarillisessa hallituksessa oli osoittautunut monessa suhteessa kielteiseksi tekijäksi ja eräiden hallitusryhmien suhteet omiin eduskuntaryhmiinsä olivat heikkenemässä. Melkein koko maaliskuun kestänyt suuri virkamieslakko oli hallituksen politiikan provosoima. Se päättyi lakkolaisten kannalta kohtuulliseen tulokseen, mutta oli hallitukselle selvä arvovalta- ja poliittinen tappio. Kevään mittaan hallitus SAK:ta edustavien ministerien toimesta ja yllytyksestä jatkoi kansanvaltaisen ammattiyhdistysliikkeen syrjintäpolitiikkaa erilaisia toimikuntia sekä kansainvälistä edustusta nimettäessä. Seurauksena oli jäänsärkijälakko sekä uhka laajenevista rettelöistä työmarkkinoilla. Useimmissa kiistanalaisissa kysymyksissä hallituksen oli lopulta taivuttava tunnustamaan SAJ:n asema ja sen oikeus tulla kohdelluksi tasavertaisella tavalla muiden työmarkkinajärjestöjen rinnalla. Elokuussa Karjalaisen ensimmäinen hallitus joutui kokeeseen, jota se ei kestänyt. Erimielisyys hallituksen sisällä syntyi sen maatalouden hintalain soveltamisesta, jota koskevan esityksen hallitus oli tehnyt yksimielisesti edellisenä vuonna. Yleistä arvostelua herättänyt hallituksen hinnankorotuspolitiikka pakotti SAK:ta edustaneet ministerit vaatimaan, että maataloudelle tuleva tulonlisä oli maksettava subventioina eikä hinnankorotuksina. Tämä vaatimus aiheutti hallituksen hajaantumisen, kun enemmistö ei suostunut lisäämään subventioita. Seuraavissa hallitustunnusteluissa kaikki puolueet ilmoittivat pitävänsä parhaana ratkaisuna parlamentaarista enemmistöhallitusta. SKDL:n ryhmällä oli kuitenkin se ehto, ettei kokoomuspuoluetta saisi ottaa uuteen hallitukseen. Kansanpuolueen edustaja Kaitila sai ensimmäisenä tehtäväkseen hallituspohjan tutkimisen. Hänen puolueensa oli aikaisemmin ilmoittanut tavoitteekseen»keskustavoittoisen enemmistöhallituksen».muodostamisen. Sosialidemokraattinen eduskuntaryhmä ilmoitti hallitustunnustelijalle, että sen suhtautuminen uuteen hallitukseen riippuu siitä ohjelmasta, jota uusi hallitus aikoo noudattaa. Tähän ilmoitukseen liittyi luettelo ryhmän tärkeänä pitämistä sosiaalisista ja taloudellisista tavoitteista.

Neuvottelut hallituskysymyksen ratkaisusta muodostuivat pitkällisiksi. Maalaisliitto taktikoi tapansa mukaisesti ja ilmoitti pääehdokseen sen, että sosialidemokraatit voitiin hyväksyä hallituskumppaniksi vain, jos»molemmat sos.-dem. puolueet» ovat mukana. Sosialidemokraattien taholla puolestaan syntyi jo neuvottelujen alkuvaiheessa sellainen käsitys, ettei puoluetta vakavassa mielessä haluttukaan hallitukseen, vaan että neuvottelut tältä osin olivat näennäisiä. Lisäksi ei näyttänyt uskottavalta, että uuden hallituksen ohjelma voitaisiin saada sosialidemokraatteja tyydyttäväksi. Hallitustunnustelija Kaitila kävikin pääasiassa neuvotteluja porvarillisten puolueiden kesken. Neuvottelujen kuluessa hänen optimisminsa näytti jatkuvasti lisääntyvän, kunnes hän 17.9. yllättäen ilmoitti luopuneensa yrityksestään. Yleisesti arveltiin luopumisen syyksi se, että tasavallan presidentti tahtoi seuraavana päivänä kansanedustuslaitoksen satavuotisjuhlassa tehdä ehdotuksen aivan uudenlaisesta hallituspohjasta. Presidentti ehdotti kaikkien puolueiden muodostamaa hallitusta. Tämän ehdotuksen olennaisin sisältö oli siinä, että SKDL pitkällisen oppositiokauden jälkeen uudelleen tulisi hallituspuolueeksi. Useimmat puolueet suhtautuivat torjuvasti presidentin ehdotukseen ja antoivat sen mukaisen vastauksen tunnustelijaksi nimetylle eduskunnan puhemies Kleemolalle. Vain maalaisliitto ja SKDL olivat sen hyväksymisen kannalla. Nyt oli SKDL valmis periaatteessa nielemään myöskin kokoomuksen puolueena. Presidentin ehdotuksen kohtalo oli jo ennakkoon helposti arvattavissa. Vastaamatta jäi kysymys, miksi presidentti teki ehdotuksen, jonka hän tiesi jäävän toteutumatta. Puhemies Kleemola jatkoi neuvotteluja aikaisemmalla»keskustavoittoisen enemmistöhallituksen» linjalla. Sosialidemokraateiltakin kysyttiin mielipidettä ja Kleemola sai samanlaisen vastauksen kuin aikaisemmin Kaitila. Myös Kleemolan neuvottelut sosialidemokraattien kanssa olivat pelkästään muodollista laatua. Kleemolan luovuttua astui näyttämölle kaatuneen hallituksen pääministeri Karjalainen. Hänen lähtökohtansa oli muodostaa hallitus vanhalla pohjalla, mutta kuitenkin niin, että SAK.n sijasta olisi hallituksessa TPSL kolmen ministerin voimalla. Tämä oli huipputarjous puolueelle, jolla eduskunnassakin oli vain kaksi edustajaa. Muut porvaripuolueet olisivat ilmeisesti nielleet maalaisliiton vaatimuksen hallituspohjasta, mutta hanke kaatui TPSL:n asenteeseen. Ainoaksi keinoksi jäi hallituspohjan täydentäminen jollakin muulla»työväestön» edustuksella. Maalaisliiton taholta oli nimittäin 1962 ilmoitettu, että työväestön edustus hallituksessa oli ulkopoliittisesti 9

10 välttämätön. Asia ratkesi siten, että pari maalaisliiton johtomiestä puheissaan julisti maalaisliiton olevan myös työväenpuolue. Sen jälkeen, lähes ennätyspitkän hallituspulan päätteeksi, täydennettiin vanhaa hallitusta kolmella maalaisliittolaisella, joista yksi selitettiin puolueettomaksi. Uusi hallitus lähti liikkeelle edeltäjäänsä hajanaisempana ja ilman minkäänlaista ohjelmaa. Marraskuussa oli tultu siihen, että kokoomuslainen valtiovarainministeri Karttunen jätti eroanomuksensa tyytymättömänä hallituksen veronkorotussuunnitelmiin. Pian sen jälkeen erosi koko hallitus. Joulukuussa maa sai virkamieshallituksen, jonka johdossa on maalaisliittolainen pääministeri Lehto. Porvarillinen enemmistöhallitus oli kestänyt runsaat puolitoista vuotta ja merkinnyt lähes ennätysmäistä hintojen ja verojen nousua. Eduskunta oli hajoitettu vuonna 1961 sillä perusteella, että vähemmistö- ja presidentinhallitukset voitaisiin korvata ulkopoliittisesti luotettavalla enemmistöhallituksella. Jo ennen uuden vaalikauden puoliväliä oli nyt ajauduttu aikaisempien vuosien tilanteeseen, pelkästään presidentin vastuulla toimivaan hallitukseen. Tapahtuma ei kuitenkaan näytä millään tavoin vaikuttaneen Suomen ulkopoliittiseen asemaan., Maalaisliitto kantaa myös kertomusvuodelta päävastuun siitä, ettei kansanvaltaisten puolueiden yhteistyötä ole saatu Suomen oloja vastaavalle normaalille kannalle. Se on valta-asemassaan perusteettomasti syrjinyt sosialidemokraatteja ja häikäilemättömästi nöyryyttänyt porvarillisia hallituskumppaneitaan. Se on edelleenkin käyttänyt ulkopoliittisia verukkeita sisäpoliittisen asemansa pönkittämiseksi. Sosialidemokraattiselle Puolueelle on kertomusvuosi ollut myönteinen. Tosin puolue ei toivomassaan määrin ole kyennyt estämään porvarillisen hallituspolitiikan epäoikeudenmukaisuuksia, mutta se on pystynyt keräämään uutta kannatusta ja voimaa vastaisen varalle. Naantalin kunnallisvaaleissa lokakuussa puolue saavutti huomattavan voiton äänimäärän lisääntyessä lähes 52 %. Myös työpaikka vaaleissa ovat sosialidemokraatit selvästi parantaneet asemiaan. Syksyllä aloitettu jäsenhankintarynnäkkö on lisännyt puolueen jäsenmäärää yhdellä viidenneksellä. Puolueen ja SAJ:n hyvät suhteet ovat niin ikään lisänneet puolueen voimaa. Kesäkuussa pidetty puoluekokous oli järjestöllisesti kertomusvuoden tärkein tapahtuma. Sitä edelsi neuvojen, varoitusten ja kehoitusten runsas tulva etenkin ulkopuolisten taholta. Henkilökysymykset haluttiin asettaa etualalle. Maalaisliittolainen Maakansa-lehti julkaisi maaliskuussa kohua herättäneen pääkirjoituksen maalaisliiton ja Sosialidemokraattisen Puolueen suhteista. Kirjoituksen johtava ajatus

oli, ettei maalaisliitto aio muuttaa suhtautumistaan sosialidemokraatteihin, valittiinpa puolueen johtoon ketä hyvänsä. Myös Neuvostoliiton lehdistössä julkaistiin kevään mittaan artikkeleita Sosialidemokraattisesta Puolueesta. Näissä artikkeleissa annettiin ymmärtää, että puolueen suurimpia virheitä oli kommunisminvastaisuus sekä haluttomuus kommunistien ja sosialidemokraattien väliseen yhteistyöhön. Puoluekokous joutui käsittelemään poikkeuksellisen paljon ohjelmallisia ja järjestöllisiä kysymyksiä. Niissä, samoin kuin lähes kaikissa henkilövaaleissa puoluekokous pääsi yksimielisiin ratkaisuihin. Tappioksi on luettava se, että ulkopuolinen kohu ulkopolitiikkaan liitetyistä henkilökysymyksistä heikensi puoluekokouksen ohjelmallisten ratkaisujen asemaa julkisen sanan palstoilla. Syksyllä aloitettiin neuvottelut Sosialidemokraattisen Puolueen ja TPSLrn välillä. Ne olivat aluksi henkilökohtaisia kosketuksia, jotka myöhemmin muuttuivat virallisiksi neuvotteluiksi puoluetoimikuntien myöntämin valtuuksin. Neuvottelut johtivat puoluetoimikuntien hyväksymään sopimusluonnokseen helmikuussa 1964. Sopimusluonnos tarkoittaa TPSL:n toiminnan kaikinpuolista lopettamista vuonna 1964 sekä tuon puolueen järjestöllistä yhtymistä Sosialidemokraattiseen Puolueeseen. Samalla sopimus sisältää suosituksen myös nuoriso- ja naisjärjestöjen yhteensulautumisesta, mutta se ei tarkoita puuttumista urheilu- ja ammattijärjestöjen asioihin. Niin ikään sopimusehdotus merkitsee ja suosittelee TSPLtstä puolueeseen tulevien henkilöiden osallistumista puoluejärjestojen johtoelinten työhön jo ennen näiden järjestöjen seuraavaa vaalikokousta. Sopimusehdotus käsitellään puolueneuvostossa 29.4.1964. 11 4. Taloudellinen kehitys Vuoden päättyessä valtion ja kuntien järjestämissä töissä oli 91 000 miestä eli noin 10 500 enemmän kuin samana ajankohtana vuotta aikaisemmin. Työtä vailla olevia työnhakijoita oli 30 000; Tämän lisäksi oli joillakin tuotannonaloilla, erityisesti tekstiili- sekä nahkaja kenkäteollisuudessa osittaista työttömyyttä tehtaiden käydessä vajain viikoin. Elinkeinoelämän tärkeimmillä aloilla investoinnit olivat lamassa. Niinpä huomattava osa työttömistä olikin rakennusalan työntekijöitä. Teollisuuden investointien arvioidaan vuonna 1963 supistuneen edellisestä vuodesta noin 14 %, vaikka ne jo silloin olivat vähentyneet kymmenisen prosenttia v:n 1961 pääomansijoituksista. Maataloudessa olivat vuoden päättyessä pääasiallisina huolen aiheina kananmunien liikatuotanto ja näköpiirissä ollut juuston viennin vaikeutuminen.

12 Tällainen oli lopputulos maalaisliiton tämänkertaisesta hallituskierroksesta siitä huolimatta, että suhdannenousun ja taloudellisen kasvun elpymisen edellytykset olivat olemassa jo alkuvuodesta lähtien. Metsäteollisuuden tuotteiden vientimäärät ovat vuoden 1963 aikana nousseet ja sikäli kun näin ei ole tapahtunut, kuten sahatavaran kohdalla, on syynä ollut raaka-aineen puute. Rinnan kysynnän vilkastumisen ja vientimäärien lisääntymisen kanssa ovat myös metsäteollisuustuotteiden vientihinnat parantuneet. Kun samaan aikaan tuonti on jonkin verran supistunut investointien vähenemisestä on ollut edes se hyöty on edellisen vuoden suuri tuontiylij ääniä supistunut noin 160 miljoonan markan paikkeille. Maksutase on parantunut enemmänkin, kun merirahdit ovat vuoden loppupuoliskolla nousseet ja rahdeista saadut tulot ovat suuremmat kuin niistä aiheutuvat menot. Rahamarkkinoilla ei maksutaseen paraneminen 200 250 miljoonalla markalla kuitenkaan ole mainittavasti tuntunut, sillä valtion talouspolitiikka on vaikuttanut vielä voimakkaammin päinvastaiseen suuntaan. Rahamarkkinat ovat pysyneet kireinä erityisesti siitä syystä, että valtio on jatkuvasti laskenut liikkeelle ehdoiltaan ylivoimaisen edullisia obligaatiolainoja. Yritteliäisyyttä ovat sen ohella tyrehdyttäneet ja yleistä hintatasoa korottaneet valtiontalouden saneeraukseksi sanotut toimenpiteet. Elokuussa nostettiin rautateiden tariffeja ja postimaksuja sekä joulukuussa autojen rekisteriveroa ja yhtiöveroa. Elinkeinotoimintaa supistavasti on myös vaikuttanut maataloustulolain sovelluttaminen, joka kahteen otteeseen maaliskuussa ja syyskuussa on nostanut maataloustuotteiden tuottaja ja kuluttajahintoja. Vallinneessa suhdannetilassa kuluttajahintojen nousu on vähentänyt yleistä ostokykyä ja sitäkin tietä ovat tuotannon edellytykset heikentyneet, samalla kun tietenkin palkansaajien elintaso on kokonaisuutena katsoen pysynyt paikoillaan, kun työttömyys ja vajaatyöllisyys otetaan huomioon. Elinkustannusindeksillä mitattu hintojen nousu oli vuoden aikana 5.3 %. Nimellispalkkojen nousu on ollut jonkin verran tätä suurempi. Vaikka valtion talouspolitiikka on ollut suhdanteiden elpymisen suurimpana jarruna, voi silti todeta konjunktuurien käänteen päässeen tapahtumaan. Teollisuuden kokonaistuotanto on lähinnä metsäteollisuuden voimakkaan elpymisen ansiosta noussut edellisestä vuodesta määrällisesti noin 4 %. Konepaja- ja laivanrakennusteollisuudessa tilanne on ollut huonompi. Näillä aloilla olivat sekä tuotanto että vienti edellisen vuoden saavutuksia pienemmät. Aktiviteetti on silti pysynyt verraten tyydyttävänä, melkoiseksi osaksi sen ansiosta, että keskuspankki on pannut toimeen tällä alalla toimivien yritysten vekselien erityisdiskontoimisen, minkä ansiosta tuotantolaitokset

ovat kyenneet myöntämään asiakkailleen pitkäaikaisia toimitusluottoja ja siten maksuehtojen osalta kilpailemaan ulkomaisten yritysten kanssa. Jatkuvista verojen ja maksujen korotuksista huolimatta valtiontalous on, kuten koko Karjalaisen hallituksen ajan, ollut vaikeuksissa ja alituisen kassakriisin partaalla. Rahalaitoksilta ja yleisöltä hankittujen lainojen lisäksi valtio on saanut rahaa lyhytaikaisina lainoina kunnilta ja yleisradiolta. Muita näkyviä tuloksia ei tästä kaikesta ole ollut kuin muutokset kassavajauksen määrää koskevissa ilmoituksissa. Huonon taloudenpitäjän tapaan valtio on syönyt osan vastaisistakin tuloista saamatta aikaan ratkaisevaa parannusta nykytilanteeseen. Lisätulojen hankkiminen valtion kassaan oli tärkeänä motiivina myös liikevaihtoverotuksen uudistamisen yhteydessä. Toimenpide oli huonosti valmisteltu; inflatorista hintojen kehitystä ajatellen sen ajankohta oli epäedullinen ja valtiolta puuttuivat voimavarat sellaisen kokonaisohjelman luomiseksi, joka olisi torjunut uudistuksen haittavaikutukset. Uudelleen voimaan saatettu hintasulku ei tässä suhteessa tuonut mitään ratkaisevaa apua. Liikevaihtoveron uudistus sillä tavalla kuin se meillä suoritettiin, merkitsi uutta kontraktiivista supistavaa talouspoliittista toimenpidettä suhdannetilanteessa, jolloin ekspansiivinen politiikka olisi ollut tarpeen. 13 II. PUOLUEEN PÄÄTÄNTÄVALTA- JA TOIMEENPANOELIMET 1. Puoluekokous Sos.-dem. Puolueen sääntömääräinen puoluekokous, puolueen XXVI puoluekokous, pidettiin Helsingissä 15 17 päivinä kesäkuuta 1963. Kokouksen asialista on erittäin runsas ja monipuolinen. Sääntömääräisten asioiden lisäksi käsiteltiin ja hyväksyttiin talous-, sosiaalija kunnallispoliittiset tavoiteohjelmat. Laaja kulttuuripoliittinen ohjelma lyötiin lukkoon, ja puolueen kanta kansainvälisiin kysymyksiin määriteltiin erikseen. Lisäksi käsiteltiin suuri joukko perusjärjestöjen ja yksityisten puolueen jäsenten tekemiä esityksiä. Uutta aikaisempaan käytäntöön verrattuna oli se, että tässä puoluekokouksessa käsiteltiin ja hyväksyttiin myöskin maakunnallisia ohjelmia. Puolueen sääntöihin tehtiin eräitä merkitykseltään suhteellisen vähäisiä muutoksia.

14 Puoluekokoukseen osallistui yhteensä 165 äänivaltaista kokousedustajaa. Puheenjohtajina toimivat Väinö Tanner, Yrjö Rantala, Hjalmar Elomaa ja Uuno Laakso. Sihteeristöön kuuluivat Anssi Kärkinen, Olli Laitinen ja Unto Niemi. Puolueneuvosto ja puoluetoimikunta saivat uuden kokoonpanon. Puoluetoimikunnan puheenjohtajan vaalissa, jossa olivat ehdolla Rafael Paasio ja Veikko Helle, sai edellinen 99 puoluekokousedustajan kannatuksen ja 26.915 mandaattiääntä ja jälkimmäinen 66 puoluekokousedustajan kannatuksen ja 17.151 mandaattiääntä. Puoluesihteeriksivalittiin edelleen yksimielisesti Kaarlo Pitsinki. Puolueneuvoston puheenjohtajaksi valittiin Martti Viitanen. 2. Puolueneuvosto Puolueneuvoston sääntömääräinen kokous pidettiin Helsingissä Työväentalon A-salissa helmikuun 14 päivänä 1963. Kokouksessa käsiteltiin sääntömääräiset asiat ja keskusteltiin varsin laajasti mm. virkamiesten palkkaratkaisusta. Lopuksi hyväksyttiin julkilausuma. 3. Puoluetoimikunta Puoluetoimikunnan kokoonpano kesäkuussa pidettyyn puoluekokoukseen saakka oli seuraava: puheenjohtaja Väinö Tanner, varapuheenjohtaja Olavi Lindblom, puoluesihteeri Kaarlo Pitsinki sekä muut jäsenet Väinö Leskinen, Sylvi Siltanen, Rafael Paasio, Martti Viitanen, Veikko Helle, Oiva Kaivola, Onni Oksanen, Viljo Virtanen ja Lars Lindeman. Uuteen puoluetoimikuntaan ovat kuuluneet puheenjohtajana Rafael Paasio, varapuheenjohtajana Olavi Lindblom, puoluesihteerinä Kaarlo Pitsinki ja muina jäseninä Sylvi Siltanen, Veikko Helle, Viljo Virtanen, Antero Väyrynen, Onni Oksanen, Paavo Tiilikainen, Väinö Hurnonen, Aatto Väyrynen ja K.-A. Fagerholm. Kertomusvuoden aikana on pidetty 13 puoluetoimikunnan kokousta, joista 8 ennen puoluekokousta ja 5 sen jälkeen. Pöytäkirjoihin merkityistä 195 pykälästä on 113 tehty vanhan ja 82 uuden puoluetoimikunnan kokouksissa. Puolueneuvoston puheenjohtaja on kutsuttu kaikkiin puoluetoimikunnan kokouksiin. 4. Puoluetoimikunnan apuelimet Kertomusvuoden aikana toimineiden jaostojen ja toimikuntien toiminnasta on puoluetoimikunnalle jätetty seuraavat selostukset:

Kunnallisasiainjaostoon ovat kevätkaudella ennen puoluekokousta kuuluneet seuraavat jäsenet: Martti Viitanen, Veikko Helle, Oiva Kaivola, Juho A. Kivistö, Toivo Mansner, Eino Siren, Sulo A. Typpö ja Anssi Kärkinen. Puoluekokouksen jälkeen on jaoston kokoonpano ollut seuraava: Martti Viitanen, Veikko Helle, Juho A. Kivistö, Toivo Mansner, Uljas Mäkelä, Esko Niskanen, Thelma Ollila, Eino Siren, Viljo Virtanen, Aatto Väyrynen ja Anssi Kärkinen. Jaoston puheenjohtajana on koko ajan toiminut Martti Viitanen ja sihteerinä Anssi Kärkinen. Keskeisin jaoston käsiteltävänä ollut asia oli kevätkaudella Sosialidemokraattisen Puolueen kunnallispoliittisen tavoiteohjelman valmisteleminen asiaa käsitelleen toimikunnan ehdotuksen pohjalta puoluekokousta varten. Syyskaudella puoluekokouksen jälkeen on jaoston keskeisimpänä tehtävänä ollut seikkaperäisen kunnallisvaalisuunnitelman ja aikataulun laatiminen sekä näitä koskevien yksityiskohtaisten vaaliohjeiden antaminen piirien kunnallisasiainjaostojen kautta kunnallisjärjestöille ja työväenyhdistyksille. Tärkeimmistä jaoston käsittelemistä tai käsiteltävänä parhaillaan olevista erityiskysymyksistä mainittakoon katu- ja viemärikustannusten korvaaminen, ylemmän asteen itsehallinto, Kaupunkiliiton johto, keskitetyn kunnallisen palkkapolitiikan aikaansaaminen ja henkilömainonta kunnallisvaaleissa. Edellä sanotun lisäksi on läheisessä yhteistyössä kunnallisasiainjaoston, puoluetoimiston, piirien kunnallis]aostojen, kunnallisjärjestöjen ja työväenyhdistyksien kesken lähinnä kunnallisvaaleihin valmistautumisen merkeissä eri puolilla maata järjestetty lukuisia iltaja viikonloppukursseja, kunnallispäiviä ja neuvottelu- sekä keskustelutilaisuuksia, joissa jaoston jäsenet ovat toimineet luennoitsijoina ja alustajina. Kasvatustoimikuntaan kuuluivat kertomusvuoden alussa Reino H. Oittinen puheenjohtajana, Mauno Koivisto varapuheenjohtajana, Arvi Hautamäki, Väinö Liukkonen, Paavo Kuosmanen, Sakari Kiuru, Olavi Hurri, Väinö Ruusala, Aulis Leppänen, Martti Pöysälä, Taimi Rinne- Virolainen, Veikko O. Veilahti, Antti-Veikko Perheentupa, Tyyne Paasivuori, Inkeri Airola, Arvo Salo, Viljo Virtanen ja Pentti Anttila. Puoluetoimikunta valitsi kokouksessaan 30.7. kasvatustoimikuntaan seuraavat henkilöt: Reino H. Oittinen (puheenjohtaja), Mauno Koivisto (varapuheenjohtaja), Pauli Burman, Sakari Kiuru, Inkeri Airola, Paavo Kuosmanen, Olavi Hurri, Matti Kaasinen, Taimi Rinne-Virolainen, Aulis Leppänen, Erkki Raatikainen, Martti Pöysälä, Helge Virtanen, Unto Niemi, Veikko O. Veilahti, Arvo Salo, Niilo Koljonen, Jenny Johansson, Olavi Viljanen, Pentti Tenkula, Väinö Liukkonen ja Rafael Paasio. 15

16 Alkuvuodesta toimikunnan työ kohdistui puoluekokoukselle valmisteltavaan puolueen kulttuuripoliittiseen ohjelmaan. Puoluekokouksen jälkeen toimikunta työskenteli koulunuudistuskysymysten parissa. Sosialidemokraattisten kasvatustyöntekijäin keskinäisen yhteistyön ja kansainvälisten yhteyksien organisoiminen pantiin alulle. Sos.-dem. Osuuskauppaväen Keskustoimikuntaan ovat puoluetoimikunnan edustajina kuuluneet Veikko Helle ja Viljo Virtanen sekä puoluetoimistosta Valde Nevalainen ja Yrjö Virtanen. Vuoden alussa toimikunta hyväksyi kokonaissuunnitelman vaalien väliseksi ajaksi. Yksityiskohtaiset ja kulloinkin esillä olleet käytännön kysymykset on ratkaistu vuoden varrella pidetyissä toimikunnan kokouksissa. Siirtoväenasiain jaostoon ovat kuuluneet siirtoväen edustajina Johannes Koikkalainen Turusta, Julius Klami Lahdesta ja Lauri Taskinen Helsingistä sekä puoluetoimikunnan edustajina Kaarlo Pitsinki, Valde Nevalainen ja Aarne Paananen. Puheenjohtajana on toiminut Pitsinki ja sihteerinä Taskinen. Jo perinteeksi muodostuneet sos.-dem. siirtoväen koko maata käsittävät neuvottelu- ja retkeilypäivät pidettiin 6 7.7. Imatralla. Päivillä keskusteltiin ajankohtaisista kysymyksistä ja tutustuttiin kauppalan kunnallisiin laitoksiin. Jaosto on edustettuna Karjalaan jääneiden työväenjärjestöjen historiatoimikunnassa. Toimikunta, jonka puheenjohtajana on Julius Klami, on nyt saattanut historiankirjoitustyön alulle. Ammattiyhdistys jaosto asetettiin 4.9. pidetyssä puoluetoimikunnan kokouksessa. Sen kokoonpano muodostui seuraavaksi: Rafael Paasio, Olavi Lindblom, Kaarlo Pitsinki, Valde Nevalainen, Veikko Oksanen, Reino Heinonen, Jaakko Rantanen ja Olavi Järvelä. Sos.-dem. Maaseututoimikunnan kertomus on erillisenä liitteenä. (Liite n:o 1.) Sos.-dem. Naisten Keskusliiton kertomus on erillisenä liitteenä. (Liite n:o 2.) 5. Puoluetoimisto Puoluesihteerinä on toiminut Kaarlo Pitsinki, järjestösihteerinä Valde Nevalainen, taloudenhoitajana Aarne Paananen, kunnallisasiainsihteerinä Anssi Kärkinen, tiedotus- ja kansainvälisten asiain sihteerinä Pauli Burman, joka opintosihteeri Unto Niemen saatua virkavapautta opintomatkan vuoksi on syyskuun lopusta lukien hoitanut myös kasvatustoimikunnan sihteerin tehtävät, sekä toimistosihteeri-

nä Helinä Halava. Pääkirjanpitäjänä on ollut Maire Tommola ja kassanhoitajana Pirjo Elo. Puolueen palveluksessa olleiden järjestäjien tehtävät selviävät kertomuksen järjestötoimintaa koskevasta osasta. P u o 1 u t o i m i s t o n kirjeenvaihto Puoluetoimistosta on kertomusvuoden aikana lähetetty postia seuraavasti: Sekalaiset 1.997 kpl Kustannustoiminta 20.739» Järjestötoiminta 11.912» Valistustoiminta 8.734» Naisten Keskusliitto 8.295» Tiedotustoiminta 12.659» Kunnallistoiminta 3.715» TST:n toiminta 3.418» O-jaoston toiminta 400» Kansainvälinen toiminta 529» Maaseutuvaltuuskunta 395» Rekisteriasiat 44» T-lehdistön toiminta 325» Yht. 73.162 kpl III. JÄRJESTÖTOIMINTA 17 1. Yleistä Menneen vuoden alkupuolisko kului valtaosaltaan puoluekokousvalmisteluissa, joihin paneuduttiinkin perusteellisesti kautta linjan. Puoluekokousedustajävaalien ja itse kokoukseen liittyvien muiden sääntömääräisten asioiden lisäksi oli käsiteltävinä lukuisa määrä ohjelmallisia esityksiä. Kun järjestöt ja jäsenet olivat tehneet 93 esitystä, tarvittiin edustajien evästämiseksi järjestöissä runsaasti aikaa ja asioihin syventymistä. Asioiden runsaudesta ja monipuolisuudesta johtuen puoluekokous organisoitui 11 eri jaostoon. Jaostot käsittelivät perusteellisesti alansa kysymykset, antoivat lausuntonsa yleiskokoukselle, jolloin varsinainen päätöksenteko oli helpompaa ja vähemmän aikaa viepää. Jo kevään piirikokouksissa kuin myöskin puoluekokouksessa oli esitys puolueemme jäsenhankintakampanjaksi, vaikkakin varsinainen kampanja alkoi vasta vuoden lopulla. Huolellinen valmistautuminen 2 - SDP:n toimintakertomus

18 ja otollinen ajankohta on tuottanut hyvän tuloksen. Vaikka kampanja jatkuu vuoden vaihteen jälkeenkin, voidaan jäsenmäärän lisäys merkitä jo nyt useissa tuhansissa. Vaikka menneen vuoden kuluessa ei olekaan ollut vaalitapahtumia, joista kiistatta kävisi ilmi poliittisen mielipiteen muodostus, pidetään puolueemme eteenpäin menoa selviönä vastustajiemmekin leireissä. 2. Valistus- ja opintotoiminta Kurssitoiminta Vuoden 1963 kevättalvella järjestettiin eri puolilla maata kuusitoista kolme päivää kestänyttä viikonloppukurssia, joilla oli kaikkiaan 490 osanottajaa. Näiden lisäksi piirijärjestöt pitivät omia viikonloppukurssejaan, joiden suunnitteluun ja toteuttamiseen puoluetoimisto antoi tukensa. Pohjola-Opistossa järjestettiin viikon kestävä puoluekurssi ja Pajulahdessa yhdessä TSL:n kanssa opintoasiamieskurssi. Helsingissä järjestettiin toimistonhoitajien kurssi. Puolueen jäseniä on osallistunut runsaasti opintojärjestöjen ja Työväen Sivistysliiton kursseille. Opintokerhotoiminta Puolueosastojen yhteydessä toimi noin 120 opintokerhoa, joista 92 oli ilmoittautunut myös Työväen Sivistysliittoon. Edellisten lisäksi toimi naisjaostoissa ja -yhdistyksissä 118 opintokerhoa ja Ruotsalaisen Työväenliiton yhdistyksissä 34 opintokerhoa. Kaikkiaan oli kerhoissa noin 3.050 jäsentä. Opintoasiamiesverkosto Puolueen perusjärjestöt nimesivät vuonna 1963 noin 220 opintoasiamiestä, joista 157 toimi Työväen Sivistysliiton opintoasiamiehinä - 3. Julkaisujen levikkityö Sosialistisen Aikakauslehden levikkiä on hoitanut osatoimenaan Toimi Ranne. Levikin lisäämiseksi on suoritettu suunnitelmallista työtä, joka on saavuttanut hyviä tuloksia. Lehden asiamiehille järjestettiin levikkikilpailu, jonka palkintoina jaettiin 1.000,. Työväen Kalenterin, Työväen Taskukirjan ja Fickkalenderin levikin turvaamiseksi järjestettiin myös levikkikilpailu, jossa jaettiin rahapalkinnot.

4. Tiedotustoiminta Tiedotusosasto lähetti kentälle noin 38.000 tiedotuskirjettä. Erityyppisiä lentolehtisiä painatettiin ja lähetettiin 170.000 kpl. Sosialidemokratian Tie ilmestyi ainoastaan jäsenhankintakampanjan yhteydessä vuoden lopulla neljänä numerona, kunkin paipos 30.000 kpl. 19 5. Toimitsijapäivät Piirisihteereiden ja toimitsijain neuvottelukokouksia on vuoden varrella pidetty useita. Varsinaiset neuvottelupäivät järjestettiin joulukuun 17 19 päivinä Lepolammin lomahotellissa. Päivien päätteeksi vietettiin pikkujoulu. 6. Matka-asiamiehet Kertomusvuoden aikana ovat puolueen palveluksessa olleet seuraavat matka-asiamiehet: Järjestötarkastajana Vihtori Lahti, toimitsijoina Reino Kanerva, Onni Hyvönen ja 15.11. saakka Eino Ahokas sekä. 16.11. alkaen Pauli Kinnunen. Maaseutujärjestäjänä on ollut Arvo Nuolijärvi. Ruotsinkielisillä alueilla on toimitsijana ollut Tor Granfors. Kenttä verkoston jaostosihteerinä on ollut Yrjö Virtanen ja toimitsijoina Aarre Kari, Sakari Tahvanainen, Hannu Lamminmäki, Veikko Ulmanen, Kauko Tiihonen ja Tauno Kallio. 7. Piirijärjestöt Piirijärjestöjä, Suomen Ruotsalainen Työväenliitto mukaanluettuna on ollut 16. Piirisihteereinä ovat toimineet: Ragnar Lönnqvist (Helsingin Sosialidemokraattinen Piiri), Kauko Tapaninen (Uudenmaan Sosialidemokraattinen Piiri), Veikko Hellgren (Turun 1. et. Sosialidemokraattinen Piiri), Jukka Tuomi (Satakunnan Sosialidemokraattinen Piiri), Viljo Salomaa 15.5. saakka ja 16.7. lähtien Voitto Penttinen (Hämeen et. Sosialidemokraattinen Piirijärjestö), Antti Halme (Hämeen pohj. Sosialidemokraattinen Piiri), Erkki Kuoppala (Kymen 1. Sosialidemokraattinen Piiri), Martti Äberg (Mikkelin Sosialidemokraattinen Piirijärjestö), Keijo Suksi (Kuopion Sosialidemokraattinen Piiri), Eero Sorsa (Joensuun Sosialidemokraattinen Piiri), Tauno Kähkönen (Sos.-dem. Puolueen Keski-Suomen Piiri), Eeli Lepistö (Vaasan läänin Sosialidemokraattinen Piiri), Erkki Koponen (Oulun Sosialidemokraattinen Piiri), Leevi Kovalainen (Kajaanin Sos.-dem. Piiri), Heino Uksi-

20 la (Lapin Sosialidemokraattinen Piiri) ja Jarl Nordman (Suomen Ruotsalainen Työväenliitto). S. Puolueen järjestöt Vuoden päättyessä oli puolueessa 1.370 yhdistystä ja 179 kunnallisjärjestöä, näistä ruotsinkielisiä 54 yhdistystä ja 7 kunnallisjärjestöä. Seuraavasta luettelosta käy selville vuoden aikana perustetut ja puretut yhdistykset. Uudet Perust 18. 1. 18. 2. 18. 2. 11. 4. 20. 6. 20. 6. 20. 6. 14.10. 25.10. 5.11. 5.11. 22.11. 10.12. 10.12.» 28.12.» yhdistykset: :. Nimi Kakskerran Sos.-dem. Yhdistys Turun Liikenteen Sosialidemokraatit Leppävirran Sosialid. Kerho Riihimäen Seudun Sos.-dem. Naiset Jyväskylän Akateeminen Sos.-dem. Yhd. Pihlajamäen Sosialidemokraatit Raision Keskustan Sos.-dem. Yhdistys Kuopion kunnallisten työntek. ja viranhaltijain sos.-dem. yhdistys Askelan Sos.-dem. Kerho Maunulan Sosialidemokraatit Kalliosuon Sosialid. Kerho Suur-Puotilan Sosialidemokraatit Turun Yrittäjäväen Sosialid.yhd. Meri-Porin Sos.-dem. yhdistys Porin Sos.-dem. Kirjatyöntekijät Munkin Seudun Sosialidemokraatit Lohjan Sos.-dem. Keskustelukerho Piiri Turun 1. etel. Turun 1. etel. Kuopion 1. Hämeen 1. etel. Keski-Suomen 1. Helsinki Turun 1. etel. Kuopion 1. Uudenmaan 1. Helsinki Kuopion 1., Helsinki Turun 1. etel. Satakunta Satakunta Helsinki Uudenmaan 1. Toimintansa lopettaneet yhdistykset: 21. 5. Vahvanniemen Työväenyhdistys Keski-Suomen 1. 28.10. Toivolan Työväenyhdistys Mikkelin 1. 10.12. Huhtamon Työväenyhdistys Satakunta IV. PUOLUEEN LEHDISTÖ JA JULKAISUTOIMINTA 1. Sosialidemokraattiset sanomalehdet Kertomusvuoden aikana ilmestyi 12 sosialidemokraattista sanomalehteä. Seitsemän kertaa viikossa ilmestyivät puolueen pää-äänenkan-

nattaja Suomen Sosialidemokraatti ja Kansan Lehti, kuusipäiväisinä Eteenpäin, Hämeen Kansa, Kansan Työ, Turun Päivälehti, Uusi Aika ja Vapaus sekä kolmipäiväisinä Kansan Voima, Pohjanmaan Kansa ja Pohjolan Työ. 1.9.1963 Kansan Työ ja Vapaus yhtyivät alkaen ilmestyä Saimaan Sanomat nimellä. Kansan Voima päätettiin muuttaa 1.1.1964 lukien Pohjois-Karjalaksi. Svenska Demokraten ilmestyi kaksi kertaa viikossa. Puoluelehtien päätoimittajina ovat kertomusvuoden aikana toimineet: Atte Pohjanmaa (Suomen Sosialidemokraatti), H. A. Salokangas (Eteenpäin), Mauno Pelkonen (Hämeen Kansa), Vilho Halme (Kansan Lehti), Reino Kaatonen (Kansan Työ ja 1.9. jälkeen Saimaan Sanomat), Tommi Moilanen (Kansan Voima), Pentti Ketola (Pohjanmaan Kansa), Toivo Nykänen (Pohjolan Työ), Rafael Paasio (Turun Päivälehti), Vilho Rantanen (Uusi Aika), Aaro Airas (Vapaus) sekä Gunnar Henriksson (Svenska Demokraten). 21 2. Työväenlehdistö ry. ja Työväen Sanomalehtien Tietotoimisto Vuoden merkitsevin tapaus lehdistön toiminnassa oli kahden päivälehden yhdistyminen. Syyskuun 1 pnä kertomusvuotta Mikkelissä ilmestyvä Vapaus ja Lappeenrannassa ilmestyvä Kansan Työ yhdistettin. Painatuspaikaksi tuli Lappeenranta. Lähinnä tähän toimenpiteeseen oltiin pakotettuja taloudellisista syistä, mutta myös tarkoituksenmukaisuusnäkökohdat, pyrkimys lehtien lukumäärän supistamiseen yleensä, myötävaikuttivat ratkaisuun. Asianomaiset lehtiliikkeet, Oy Vapaus ja Kustannus-Oy Kansan Työ, tekivät keskenään sopimuksen, jonka mukaan jälkimmäinen yhtiö otti kustantaakseen ja hoitaakseen sanomalehden myös entisen Vapaus-lehden levikkialueella. Sopimus koski siten ainoastaan lehtien kustantamista; kirjapainoliikkeet jäivät toimintaan siten aikaisemmasta poiketen, että Oy Vapauden kirjapaino siirtyi kokonaan suorittamaan ns. siviilitöitä. Vuoden tulos Työväenlehdistö ry:n jäsenliikkeiden osalta oli yleisesti ottaen jonkin verran edellistä vuotta parempi. Lehtien tilauskannan hiljainen lisääntyminen jatkui, kirjapainoissa vallitsi täystyöllisyys ja ilmoitustulojen lasku, joka viime vuosina oli saanut huolestuttavat mittasuhteet, osoitti pysähtymisen merkkejä. Tulojen lisääntyminen kautta linjan oli varsin huomattava, mutta kun vastaavasti kustannusten nousu ensi sijassa palkat, paperi ja kuljetusmaksut muodostui niinikään varsin tuntuvaksi, tasoitti se suotuisasti alkanutta kehitystä. Tässä yhteydessä lienee syytä korostaa, että lehtiliikkeemme eivät, päinvastoin kuin läntisissä naapurimaissamme, saaneet vuo-