Toinen maailmansota ei antanut periksi Syksyllä 1942 Stalingradin kaduilla käytiin Stalinin ja Hitlerin välistä valtataistelua. Molemmat halusivat kaupungin haltuunsa valtavista tappioista välittämättä. Shuttersock & ullstein bild Hitler: Kukaan ei aja meitä sieltä pois! Puhe Berliner Sportspalastissa 30. syyskuuta 1942 Stalin: Ei askeltakaan taaksepäin! Käsky numero 227 puna-armeijalle 28. heinäkuuta 1942 Denne PDF er til privat brug. Derfor må du ikke printe kopier til andre eller dele linket på nettet (f.eks. i mails eller på Facebook) Copyright Historie/Bonnier Publications - www.historienet.dk.
Print: tre Status: 860 - Er PDFet Layout: ws Red.sek: emk 15 Denne pdf-en er kun for privat bruk. Det er ikke tillatt å skrive ut kopier til andre eller dele koblingen via nettet (f.eks. i epost eller på Facebook). Copyright Historie/Bonnier Publications www.historienet.no
Toinen maailmansota Esben Sylvest Nuori puna-armeijan sotilas Mihail Panikako järkyttyi näkemästään, kun hän saapui Volgan itärannalle syyskuisena iltana vuonna 1942. Joen toisella puolella liekit ja räjähdykset valaisivat Stalingradia, ja valojuova-ammukset ja valonheittimien valokeilat tanssivat taivaalla. Stalingradissa hätäisesti koulutetut neuvostosotilaat yrittivät jarruttaa saksalaisten hyökkäystä teollisuuskaupungin raunioihin. Epätoivoisesti taistelevan puna-armeijan ainoa elämänlanka oli Volga, jonka itärannalta proomut ja pikkuveneet toivat kaupunkiin joka yö ruokaa, ammuksia ja vahvistuksia. Tuona yönä Panikako ylitti 883. rykmentin mukana joen ja joutui suoraan etulinjaan tiilijätteen ja ruumiiden keskelle. Kaupunkia puolustaneet uupuneet sotilaat totesivat, että tulokkaille oli luvassa vain muutama päivä elinaikaa. Ennustus kävi toteen Panikakon kohdalla 1. lokakuuta, kolme päivää hänen Stalingradiin tulonsa jälkeen. Hän makasi poterossa Punainen lokakuu -terästehtaan edustalla, kun saksalainen panssarivaunu vyöryi häntä kohti. Hän sytytti itse tekemänsä polttopullon sytytyslankana toimivat rievut mutta kaatoi vahingossa osan pullojen syttyvästä nesteestä päällensä. Univormu liekeissä Panikako kapusi piilostaan ja juoksi kohti panssarivaunua. Hän rikkoi pullon sen jäähdytysaukkoon, ja panssarivaunu räjähti. Panikako kuoli heti. Nuorukaisen urheus tuli kuin tilauksesta Neuvostoliiton propagandakoneistolle, ja pian rintamalle levitetyissä lentolehtisissä kehotettiin muita seuraamaan hänen esimerkkiään. Panikako oli juuri sellainen sotilas, jollaisia punaarmeija Stalingradissa tarvitsi. Saksalaisilla oli yliote Saksan vahvat joukot olivat edenneet Stalingradin esikaupunkeihin elokuun lopulla 1942. Ne osallistuivat operaatio Siniseksi nimettyyn hyökkäyssuunnitelmaan, jonka päätavoitteena oli valloittaa Kaukasian suuret öljykentät. Hitlerin alkuperäisessä suunnitelmassa Stalingrad oli vain välitavoite, joka piti hoitaa nopeasti pois alta, mutta Josif Stalinille kaupungilla oli suuri merkitys. Hän uskoi, että puna-armeijan taistelumoraali luhistuisi, jos hänen nimeään kantava kaupunki joutuisi vihollisen käsiin. Stalingrad oli myös Kaukasiasta tuodun öljyn kuljetusten solmukohta. scanpix/akg-images Saksalaiset murtautuivat Stalingradiin StuG III -rynnäkkötykkien avulla. Rauniot hidastivat ajoneuvojen kulkua kaupungin keskustassa. Stalin määräsi siksi puolustamaan kaupunkia viimeiseen mieheen. Stalin pelkäsi Saksan hyökkäystä Moskovaan, joten Stalingrad ei saanut tarvitsemiaan vahvistuksia vaan puna-armeijan heikentynyt 62. armeija joutui taistelemaan yksin. Se oli jo kärsinyt suuria tappioita kaupungin länsipuolella ja sai nyt apua vain paikallisista työläisistä kootuista erikoisprikaateista. Vastapuolella oli Saksan 250 000 sotilaan 6. armeija, jonka komentaja, kenraali Friedrich Paulus, uskoi nopeaan voittoon. Saksan joukot aloittivat suurhyökkäyksen Stalingradiin 13. syyskuuta. Eräs puna-armeijan sotilas kuvasi Saksan panssarikolonnien ja joukkojen saapumisen aiheuttamaa järkytystä. Näytti kuin parvi mustia hyönteisiä olisi ryöminyt kohti kaupunkia. He olivat silminnäkijän Puna-armeijan sotilas Mark Slavin näki erään upseerin yrittävän livahtaa veneeseen, joka kuljetti haavoittuneita Stalingradista. Veneessä oli nuori sairaanhoitaja, Katja Šustov. Hän meni upseerin luo ja otti tämän päässä olleen siteen pois. Mitään haavaa ei ollut. Hän veti saappaastaan esiin pistoolin ja ampui miehen siinä meidän kaikkien edessä. Nousin ylös ja sanoin: Katja, teit aivan oikein. vahvasti aseistettuja, ja heitä tuli aina vain lisää. Olimme varmoja, että he jyräisivät meidät vaivatta alleen. Saksalaiset valloittivat nopeasti kaupungin keskustan ja pohjoisen teollisuusalueen välissä olevan Mamajevin kurgaaniksi kutsutun kukkulan, jolta oli hyvä näkyvyys Volgalle. Samaan aikaan saksalaiset tunkeutuivat myös kaupungin keskustaan, jossa he etenivät uhkaavaa vauhtia kohti joenrantaa ja tärkeää lauttalaituria. Hyökkääjillä oli noin kaksinkertainen miesvahvuus Neuvostoliiton 62. armeijaan verrattuna, viisinkertainen määrä panssarivaunuja ja täydellinen ilmaherruus. Tarvittiin rohkeita päätöksiä, jottei kaupunkia olisi menetetty jo taistelun ensimmäisinä päivinä. Puna-armeijan kelpo kenraali Saksan ilmahyökkäysten takia punaarmeijan vahvistukset ylittivät Volgan vain yön pimeydessä. 14. syyskuuta 62. armeija oli kuitenkin niin kovassa pulassa Stalingradissa, että tuhansia sotilaita lähetettiin ylittämään joki päivänvalossa. Saksalaiset tulittivat veneitä kiivaasti, ja alle puolet neuvostosotilaista selvisi matkasta. Heidät lähetettiin toisella rannalla heti vastahyökkäykseen, sillä saksalaiset etenivät nopeasti. Seuraavina viikkoina saksalaiset olivat monesti lähellä pakottaa puna-armeijan perääntymään Volgalta, mutta sitten kenraali Tšuikov alkoi saada puolustuksensa järjestykseen. 42-vuotias Vasili Tšuikov oli saanut 62. armeijan komentoonsa heti Saksan hyökkäyksen alettua. Hän oli luontainen sotilas, joka oli perinyt peräänantamattoman luonteensa ja räjähtävän tempera- 16 Historia 11 2013 Denna PDF är endast för privat bruk och får inte kopieras till andra eller spridas via länkar på nätet (t.ex. via e-post eller på Facebook) Copyright Världens Historia/Bonnier Publications www.varldenshistoria.se
menttinsa painijana mainetta niittäneeltä maanviljelijäisältään. Tšuikov saattoi räjähtää suorastaan väkivaltaiseen raivoon, jos joku upseeri petti hänen korkeat odotuksensa. Tavalliset sotilaat kuitenkin pitivät hänestä, sillä hän muistutti heitä talonpoikaisine kasvonpiirteineen, tummine hiuspehkoineen ja karkeine huumorintajuineen. Lisäksi hän pysytteli aina joukkojensa lähellä. Kun Saksan Paulus jakeli määräyksiään turvassa sadan kilometrin päässä rintamalta, Tšuikov pysytteli Stalingradissa kiivaimpienkin taistelujen ajan. Se teki meihin suuren vaikutuksen. Ylin komentajamme oli meidän kanssamme keskellä sitä helvettiä. Se valoi meihin lujaa tahtoa puolustaa asemiamme, kertoi eräs komppanianpäällikkö kenraalista, joka oli mustassa takissaan tuttu näky myös juoksuhautojen keskellä. Lisäksi Tšuikov kehotti upseereita jakamaan voi-, keksi-, sokeri- ja tupakka-annoksiaan tavallisten sotilaiden kanssa eikä sallinut heidän hyödyntää asemaansa etuoikeuksien saamiseksi. Yhteiset kärsimykset raunioiden keskellä loivat 62. armeijaan taisteluhenkeä ankarista tappioista huolimatta. Tšuikovin vahvuus oli myös hänen taktinen kykynsä ymmärtää kaupunkitaistelujen erikoisluonne. Stalingradin talot oli linnoitettu Josif Stalin oli tehnyt selväksi, että Stalingradia oli puolustettava hinnalla millä hyvänsä. Ei askeltakaan taaksepäin, hän oli julistanut käskyssään. Upseerit, jotka antoivat miestensä perääntyä, joutuivat suoraan sotaoikeuteen. Puna-armeijan sotilaat olivat rakentaneet puolustusasemia linnoittamalla raskaasti Stalingradin vankimmat rakennukset. Niiden ympärille oli kylvetty saksalaisten etenemistä vaikeuttavia piikkilankoja ja miinoja. Vihollisen hyökätessä puolustusasemat saivat tykistötukea Volgan itärannikolta, jonne saapui koko ajan lisää tykkejä taistelun edetessä. Fasistijoukot murskautuvat tykkitulessamme niin kuin aallot murtuvat kallioon, Tšuikov oli todennut. Sellaista kieltä hänen sotilaansa ymmärsivät. Eräästä Pensenskajakadun talosta tuli tärkeä neuvostopropagandalle. Kersantti Jakov Pavlovin johtamat sotilaat puolustivat Pavlovin taloksi kutsuttua taloa sinnikkäästi vielä kun kaikki muut neuvostojoukot oli ajettu keskustasta ulos. Virallisen tarinan mukaan Pavlov ja hänen 25 miehen joukkueensa pitivät taloa hallussaan kuolemaa halveksuen. Silminnäkijöiden kuvausten mukaan Pavlovin talo oli kuitenkin hyvin linnoitettu ja miehitetty. Taistelujen välillä sotilaat oleskelivat talon kellareissa ja bunkkereissa suojassa kranaattitulelta. Heillä oli kellarissa liesi ruuanlaittoa varten ja jopa patjoja lepäämistä varten, mutta he nukkuivat aina saappaat jalassa valmiina taistelemaan. Talon kellarissa piileskeli myös useita perheitä, jotka eivät olleet ennättäneet lähteä ajoissa pakoon. Eräs nainen synnytti siellä tytön, Zinan, jonka isä oli kaatunut taistelujen ensimmäisinä päivinä. Pienokaisen eloonjäämismahdollisuudet olivat huonot, mutta Pavlovin miehet hankkivat henkensä uhalla ruokaa imettävälle äidille, ja Zina jäi eloon. 62. armeija taisteli öisin Tšuikov tajusi pian, miten Saksan ilmaherruutta ja tykistöylivoimaa vastaan piti taistella. Hän käski pitää etäisyyden viholliseen niin lyhyenä, mieluusti 25 50 metrissä, että saksalaiset eivät voisi pommittaa neuvostoliittolaisten ase- Sotilaat oppivat pitämään päänsä alhaalla kulkiessaan raunioissa. Rottasotaa raunioissa scanpix/afp/ria novosti Taistelut jatkuivat raunioiksi pommitetussa kaupungissa. Saksan armeijan vahvuus oli salamasota, jossa vihollisen puolustus murrettiin nopeasti ja kaikkien aselajien voimin. Stalingradissa saksalaisten piti kuitenkin taistella eteenpäin raunioituneessa kaupungissa talo talolta. Raunioissa piileksi Neuvostoliiton sotilaita ja tarkka-ampujia, jotka aiheuttivat saksalaisille suuria tappioita. Vihollinen on näkymätön, kirjoitti arvostettu XI Armeijakunnan komentaja, kenraali Karl Strecker turhautuneena tuttavalleen. Saksalaiset kutsuivat taisteluja rottasodaksi ja vitsailivat, että valloitettuaan talon keittiön heidän piti taistella vielä makuuhuoneesta ja olohuoneesta. Sotilaat inhosivat lähitaisteluita. Erään monikerroksisen varastorakennuksen valtaus oli tyypillinen esimerkki taistelujen luonteesta. Kun saksalaiset olivat ylä- ja pohjakerroksessa, venäläiset puolustivat yhä keskimmäistä kerrosta. Oli vaikea erottaa vihollista omista, sillä kaikkien univormut olivat saman rusehtavan tomun peitossa. Saksalaissotilaiden taisteluhalut hiipuivat Stalingradin taistelun pitkittyessä. Print: tre Status: 860 - Er PDFet Layout: ws Red.sek: emk ullstein bild Dit pdf-bestand is voor privégebruik. Daarom mogen er geen kopieën aan derden worden verstrekt en mag de link niet op internet (bijvoorbeeld in een e-mail of op Facebook) worden gedeeld. Copyright Historia/Bonnier Publications - www.historianet.nl.
Toinen maailmansota Taistelu tuhosi kaupungin Vuonna 1942 Stalingrad oli 400 000 asukkaan teollisuuskaupunki. Saksan 6. armeija ja Neuvostoliiton 62. armeija menettivät yhteensä yli miljoona sotilasta verisissä taisteluissa sen kaduilla. Uuden hyökkäyksen piti ratkaista taistelu Saksa aloitti uuden hyökkäyksen 27. syyskuuta. Tarkoitus oli murtaa vastarinta Stalingradin teollisuusalueella ennen Venäjän ankaran talven alkamista. Mikkel Juul Jensen Saksa hyökkäsi Stalingradiin 6. armeija aloitti suurhyökkäyksensä 13. syyskuuta. Tavoite oli valloittaa kaupunki nopealla hyökkäyksellä, mutta vaikka Saksan joukot pääsivät syvälle keskustaan, vihollisen vastarinta hidasti niiden etenemistä. Luftwaffe ahdisteli päiväsaikaan liikkuneita neuvostojoukkoja. barch 101i-646-5188-17 Hyökkäyksiä puolin ja toisin rautatieasema oli Saksan hyökkäysreitin varrella Volgan rannalla, ja siellä käytiin ankaria taisteluja. 15. syyskuuta rautatieaseman hallinta vaihtui puolelta toiselle neljästi, ja hyökkäykset ja vastahyökkäykset jatkuivat 19. syyskuuta asti. Pavlovin talo Rautatieasema Lauttasatama Viljasiilo Etelän esikaupungit suojasivat tehokkaasti sen sisällä olleita 50:tä puna-armeijan sotilasta. Saksalaiset hyökkäsivät siiloon 17. syyskuuta, mutta vaikka savu täytti siilon, sen puolustajat pitivät pintansa viisi päivää ja aiheuttivat saksalaisille kovia tappioita. Saksalaiset joutuivat taistelemaan järein asein viljasiilon 50:tä puolustajaa vastaan. lauttasatama oli puna-armeijalle tärkeä, sillä sen kautta se sai vahvistuksia. Kun saksalaiset 22. syyskuuta valtasivat sataman, kaupungin keskustan järjestelmällinen puolustus mureni. Puna-armeijan pioneerijoukot rakensivat kuitenkin uuden sataman pohjoisemmas terästehdas Punaiseen lokakuuhun, eivätkä saksalaiset onnistuneet kokonaan estämään yöllistä huoltoliikennettä Volgan yli. scanpix/afp/ria novosti viljasiilossa Volgan lähellä vahvat betoniseinät war 44 Paksu betoni suojasi puolustajia Saksan panssarit vyöryivät Volgalle Saksalaisten tuhoamat Volgan lautat korvattiin pienemmillä veneillä. Tämä PDF-tiedosto on tarkoitettu yksityiseen käyttöön. Sitä ei saa jakaa tulosteena, liitteenä eikä linkkinä verkossa (esim. sähköpostilla tai Facebookissa) Copyright Historia/Bonnier Publications www.historianet.fi
Saksan hyökkäyksestä tuli verinen painajainen MAMAjEVin kurgaani oli 102 metriä korkea kukkula, josta oli hyvä näkymä joka puolelle. Niinpä siitä taisteltiin ankarasti alusta alkaen. 27. syyskuuta, kun saksalaisten oli määrä tehdä ratkaiseva hyökkäys pohjoiseen, puna-armeijan rynnäkköjoukot lähtivät hyökkäykseen kukkulan rinteitä pitkin. Taistelu Stalingradista ei ratkennut vieläkään. tehdasalueella aseiden valmistus jatkui taistelujen aikanakin. Puna-armeijan panssarivaunut ajoivat suoraan tehtaalta taisteluun maalaamatta ja ilman tähtäimiä. Hyökkäys alueelle osoittautui saksalaisille vieläkin tuhoisammaksi kuin Stalingradin keskustan valtaus. Tehdashalleista Taisteluun osallistui kokonaisia taisteltiin kokonainen divisioonia, joille jokainen vallattu neliömetri maksoi kalliisti. kuluttava kuukausi. Traktoritehdas Barrikaditykkitehdas Työläisten asuntoja Punainen lokakuu -terästehdas Mamajevin kukkula Pavlovin urhea taistelu teki hänestä kansallissankarin. Pavlovin talo oli asuintalo, jonka puna-armeija oli linnoittanut puolustukseen. Kersantti Jakov Pavlov jatkoi siellä tovereineen taistelua vielä, kun muu keskusta oli menetetty. Muutaman miehen voimin he torjuivat kaikki saksalaisten hyökkäykset Stalingradin taistelun loppuun asti. Paulus jätti noudattamatta vain yhtä Hitlerin käskyä: hän antautui hävittyään taistelun. scanpix/akg-images Friedrich Paulus tunnettiin taitavana esikuntaupseerina, joka totteli käskyjä kyselemättä. Siksi Hitler piti häntä sopivana miehenä, kun Saksan vahva 6. armeija tarvitsi uuden komentajan vuonna 1942. Paulus noudatti Berliinistä tulleita käskyjä eikä laatinut omapäisiä suunnitelmia Stalingradin suhteen. i ja Pu n vah a - ar v is m ei t u k ja n s et me. ar 62 a eij rm.a Tšuikov taisteli omapäisesti Piti pintansa kaksi kuukautta Paulus oli kuuliainen 62 14. lokakuuta saksalaiset hyökkäsivät uudella voimalla ja etenivät päivä päivältä tehtaiden lomassa. 62. armeija piti pintansa viimeisellä sillanpääasemalla, ja kuun lopulla Saksan hyökkäysvoimat oli kulutettu loppuun. Mikkel Juul Jensen & scanpix/afp/ria novosti scanpix/akg/ria novosti Hyökkäys seisahtui h y S ak ök sa kä n ys Neuvostoliiton tykistö Vasili Tšuikov sai syksyllä 1942 epäkiitollisen tehtävän johtaa puna-armeijan pientä 62. armeijaa Stalingradin puolustuksessa. Saksalaiset olivat tulossa kohti kaupunkia suurella voimalla, ja Stalinia lukuun ottamatta tuskin kukaan uskoi, että heitä voisi pysäyttää. Tšuikov oli kuitenkin mies paikallaan. Hän mietti tarkoin taktiikkansa ja joukkojensa toiminnan raunioituneessa kaupungissa, eikä hän arkaillut noudattaa vaistoansa. Tšuikov varmisti päätösvaltansa pitämällä esikuntansa Stalingradissa, jossa hänen joukoillaan oli hallussaan enää vain pieni sillanpääasema joen rannalla. Näin armeijan johdon oli mahdoton puuttua hänen kaikkiin päätöksiinsä, ja hänellä oli vapaammat kädet toimia kuin yhdelläkään Tšuikov ei antanut muulla neuvostojoukkojen huomata kenraalilla. epäilyksiään taistelussa. Denne PDF er til privat brug. Derfor må du ikke printe kopier til andre eller dele linket på nettet (f.eks. i mails eller på Facebook) Copyright Historie/Bonnier Publications - www.historienet.dk. Print: tre Status: 860 - Er PDFet Layout: ws Red.sek: emk scanpix/akg-images Puna-armeija iski ensin
Toinen maailmansota silminnäkijän Puna-armeijan sotilas Viktor Katašev osallistui taisteluihin Punainen lokakuu -terästehtaassa. Siellä hän näki tovereidensa antautuvan viholliselle. Noin viisi meikäläistä antautui. He juoksivat saksalaisia kohti kädet ilmaan kohotettuina. Ammuin heitä kohti monta kertaa, mutten osunut kehenkään. Mikään ei tuntunut pahemmalta kuin se, että toverisi pettivät sinut pelastaakseen oman nahkansa. mia osumatta väistämättä myös omiinsa. Vihollista ei saa koskaan päästää liian etäälle, Tšuikov ohjeisti. Tšuikov onnistui saksalaisia paremmin järjestämään joukkonsa raunioiksi tuhotussa kaupungissa käytyihin taisteluihin. Hän ei suunnitellut suuria operaatioita vaan hän jakoi sotilaansa 50 80 miehen iskujoukkoihin, jotka pystyivät toimimaan tehokkaasti Stalingradin sokkeloissa. Iskujoukoissa oli rynnäkköryhmä, vahvistusryhmä ja reserviryhmä. Rynnäkköpartiot lähtivät liikkeelle auringonlaskun jälkeen, jolloin ei ollut pelkoa ilmahyökkäyksestä. Saksalaiset puolestaan yleensä lepäsivät tuolloin kerätäkseen voimia seuraavaa päivää varten, ja he kävivät vain harvoin hyökkäykseen pimeän tultua, jolloin tykkien ja lentokoneiden oli vaikea antaa tulitukea. Muuan venäläissotilas on kuvaillut yöllistä hyökkäystä joentörmälle, jolla oli 30 saksalaissotilasta. Venäläiset räjäyttivät tiensä rakennukseen ja huomasivat yhtäkkiä olevansa niin lähellä vihollista, että taistelu jouduttiin käymään veitsin ja kenttälapioin. Joku saksalainen tarttui venäläistä kurkusta ja yritti kuristaa hänet, mutta venäläinen iski veitsensä saksalaisen niskaan. Tuollaiset lähitaistelut olivat aivan oma lajinsa. Sisällä rakennuksessa kivääristä ei ole hyötyä, sillä sitä ei ehdi ladata eikä sitä voi käyttää tehokkaasti niin ahtaassa tilassa. Veitset ja pienet terävät lapiot olivat parhaita aseita lähitaistelussa, jossa tarvittiin henkistä kanttia ja salamannopeita refleksejä. Lähitaistelut kauhistuttivat saksalaisia, samoin kuin toistuvat väijytykset, joissa puna-armeijan sotilaat yhtäkkiä hyökkäsivät saksalaispartioiden takaa. Tšuikovin iskuryhmät hiipivät etenevien saksalaisten selustaan viemäreihin, taloihin ja kellareihin ennalta tekemiänsä käytäviä ja tunneleita pitkin. Saksalainen Wilhelm Hoffman palveli 94. jalkaväkidivisioonassa ja osallistui taisteluihin Stalingradin keskustassa. Hän kirjoitti päiväkirjaansa: Niitä ei voi nähdä, ne piileksivät taloissa ja kellareissa ja hyökkäävät joka Stalinin urut soivat takalinjalta Ainoa Neuvostoliiton tykistön osa, joka pidettiin koko Stalingradin taistelun ajan Volgan länsirannalla, olivat Katjuša-raketinheittimet, joita myös Stalinin uruiksi kutsutaan. Raketinheittimet oli kiinnitetty kuorma-autoihin, jotka piileskelivät korkean rantatörmän suojissa. Sieltä ne ajettiin rantaviivan tuntumaan laukaisemaan 16 rakettiaan, minkä jälkeen ne palasivat suojaan. Volgan itärannalla Neuvostoliitolla oli sen sijaan tuhansia tykkejä, jotka tulittivat Stalingradissa olevia saksalaisia. Tulenjohtajat ohjasivat pommituksia kaupungin raunioista. scanpix/akg/ria novosti puolelta, joskus suoraan takaamme. Venäläisiä ilmestyi yhtäkkiä alueelle, jonka olimme valloittaneet pari päivää aikaisemmin, ja niin taistelu alkoi taas alusta. Molemmille puolille suuria tappioita ja kärsimyksiä aiheuttaneet taistelut jatkuivat syyskuun loppuun asti, jolloin Stalingradin keskusta-alue päätyi lopulta saksalaisten haltuun. Verilöyly oli kuitenkin vasta alkamassa, ja tulossa oli entistä ankarampia taisteluja ja yhä enemmän kaatuneita. Pölypilvi peitti auringon Stalin ja Hitler tekivät monia strategisia virheitä, kun Stalingradista kehittyi heille molemmille arvovaltakysymys. Kumpikin halusi kaupungin hallintaansa hinnalla millä hyvänsä, ja kymmeniätuhansia uusia sotilaita lähetettiin taisteluun. Kun saksalaisten sotilashautausmaat rintaman takana alkoivat täyttyä, Stalingradin valloituksesta tuli Hitlerille pakkomielle. Kukaan ei aja meitä sieltä pois, hän julisti 30. syyskuuta 1942 Berliinissä pitämässään puheessa. Hänen kenraalinsa varoittelivat, että jos hän keskittyisi liikaa Stalingradin valtaamiseen, Kaukasuksen tärkeitä öljykenttiä ei pystyttäisi valloittamaan ennen talven tuloa, ja että liian pitkäksi venynyttä rintamalinjaa pitäisi supistaa. Hitler ei kuitenkaan kuunnellut kokeneita kenraalejaan vaan vaati uutta, entistä voimallisempaa hyökkäystä. 14. lokakuuta Saksan ilmavoimat yllättivät Tšuikovin divisioonat aloittamalla siihen asti mittavimmat ilmahyökkäyksensä Stalingradiin. Stuka-syöksypommittajat syöksyivät taivaalta ja kuljettivat pommilastinsa tarkasti kohteisiinsa niin, että Saksan asemat eivät saaneet osumia. Meidän piti työntää pommit suoraan kohteeseen kuin leivät uuniin, kuvaili 31-vuotias saksalaismajuri Paul-Werner Hozzel, joka johti Stukien hyökkäystä. Hänen laivueensa lensi Stalingradiin kaikkiaan 12 000 taistelutehtävää. Ilmahyökkäysten jälkeen yli 2 000 tykkiä ja kranaatinheitintä aloitti tulituksensa. Aurinko paistoi kirkkaana taistelukentän yllä tuona päivänä, mutta maan päällä vallitsi pimeä kaaos. Aurinkoa ei enää näkynyt, vain murheellinen ruskea kiekko kuulsi pilvien läpi. Irtonaista maata, tulta ja savua oli joka puolella. Yksittäisiä räjähdyksiä ei 20 Historia 11 2013 Denne pdf-en er kun for privat bruk. Det er ikke tillatt å skrive ut kopier til andre eller dele koblingen via nettet (f.eks. i epost eller på Facebook). Copyright Historie/Bonnier Publications www.historienet.no
Venäläisten kaupunkiaseet Kekseliäisyys oli valttia Stalingradin raunioissa. Neuvostoliiton tehtaiden nopeasti rintamalle valmistamien aseiden lisäksi sotilaat käyttivät paljon omatekoisia aseita. Konepistooli PPSh-41 ampui 900 laukausta minuutissa lähes kaksi kertaa sen, mitä Saksan MP-40. Shutterstock & ullstein bild Saksalaiset varastivat pistooleja konepistoolit olivat nopeita ja sopivat lähitaisteluihin. Stalingradissa osalla puna-armeijan joukoista oli aseistuksenaan tehokkaita ja tulivoimaisia PPSh-41-konepistooleja. Monet saksalaissotilaat vaihtoivat omat kiväärinsä puna-armeijalta saaliiksi saatuihin konepistooleihin. Print: tre Status: 860 - Er PDFet Layout: ws Red.sek: emk Shutterstock Lapio kävi teräaseesta. Yöllä taisteltiin teräksen voimalla veitsiä ja kenttälapioita käytettiin paljon lähitaisteluissa. Lyönti- ja teräaseet olivat hyödyllisiä, kun Neuvostoliiton rynnäkköpartiot öisin iskivät saksalaisten asemiin. Lapion reunat teroitettiin teräviksi niin, että ne tekivät pahaa jälkeä. Tulella vihollista päin liekinheitin oli pelätty ase hyökkäyksissä viemäreissä, kellareissa ja muissa vaikeapääsyisssä paikoissa piileksivää vihollista vastaan. Kannettavilla liekinheittimillä ja polttoainesäiliöillä varustautuneet neuvostosotilaat olivat kuitenkin myös haluttu ja helppo kohde viholliselle, joten puna-armeijan ROKS-2-liekinheittimien polttoainesäiliö naamioitiin repuksi ja sen suutin kivääriksi. Seuraavassa ROKS-3-mallissa säiliö oli kuitenkin aivan tavallinen. easternfront.org Kantomatka oli 30 metriä. ROKS-3:n säiliöön mahtui 8,5 litraa polttoainetta. Polttoaineputki liitettiin liipaisimen eteen. Viinapullosta pommi Molotovin cocktail oli suosittu ase etulinjan sotilaiden keskuudessa. Polttoaineella täytetty pullo, jossa oli sytyttimenä riepu, oli tehokas vihollisen ollessa lähellä. Heittimen suutin oli naamioitu kivääriksi. Shutterstock RGD-33:n metallivaippa hajosi myös sirpaleiksi. Shutterstock Taskutykistö käsikranaatit sopivat kaupunkitaisteluihin sekä hyökkäyksessä että puolustuksessa. Pienikin rasahdus naapurihuoneistosta tai raunioista sai sotilaat heittämään sinne käsikranaatteja. Usein sotilas odotti hetken sokan irrottamisen jälkeen ennen heittämistä, jottei vihollinen ehtinyt heittää kranaattia takaisin ennen sen räjähtämistä. Räjähteet hidastivat vihollista miinoja asennettiin kaikkialle saksalaisten mahdollisille kulkureiteille. Kokenut pioneeri pystyi kätkemään jopa 30 miinaa yön aikana, ja hurjapäisimmät sotilaat juoksivat ja heittivät miinoja aivan Saksan hyökkäävien panssarivaunujen eteen. Pioneereja kaatui paljon, ja heidän epävirallinen mottonsa olikin: Jos teet virheen, et saa enää illallista. Pioneerit asensivat miinoja kaikkialle vihollisen tielle. scanpix/afp/ria novosti Denna PDF är endast för privat bruk och får inte kopieras till andra eller spridas via länkar på nätet (t.ex. via e-post eller på Facebook) Copyright Världens Historia/Bonnier Publications www.varldenshistoria.se
Toinen maailmansota Jotkut tarkkaampujat toimivat pienissä ryhmissä ja suojasivat toisiaan. scanpix/afp/ria novosti Tarkka-ampujat vaanivat raunioissa Stalingrad oli Neuvostoliiton tarkkaampujille otollinen paikka lukuisine piilopaikkoineen, joissa väijyä vihollista. Tarkka-ampujat lähtivät liikkeelle varhain aamulla ja piiloutuivat asemiinsa, josta he väijyivät erityisesti saksalaisia tiedustelijoita ja tulenjohtajia. Kuuluisin Neuvostoliiton tarkkaampujista oli Vasili Zaitsev, joka oli lapsena metsästänyt hirviä ja susia Uralin vuorilla. Neuvostopropaganda liioitteli suuresti hänen saavutuksiaan, mutta tiettävästi hän tappoi Stalingradissa ainakin 225 vihollissotilasta. Neuvostoliiton tarkka-ampujat harvensivat Saksan rivistöjä, mutta he olivat myös itse jatkuvassa vaarassa. He toimivat yksin tai pienissä ryhmissä, ja vihollisen havaittua heidät se tiesi lähes varmaa kuolemaa. Tarkka-ampujan neljä perussääntöä Vaihda paikkaa. Siirry muualle heti laukauksen jälkeen. Suunnittele. Mieti ennalta, mihin siirryt seuraavaksi. Ota kohde kaukaa. Älä ammu liian lähellä olevaa kohdetta, jottei vihollilnen saa selville sijaintiasi. Tarkka-ampujan ase oli vanhanaikainen mutta tarkka ja toimintavarma Mosin-Nagant 1891/30. Sen kiikaritähtäin suurensi 3,5-kertaisesti. Säilytä malttisi. Yksikin varomaton liike voi paljastaa sinut. erottanut, vaan kaikki oli yhtä jylisevää ukkosseinämää, venäläissotilas kuvaili. Yllätysiskuja raunioista Kun Saksan tykit lopulta vaikenivat, 90 000 saksalaissotilasta ja 300 panssarivaunua hyökkäsi yli viiden kilometrin pituisena rintamana. Kohteena oli kolme suurta tehdasta Stalingradin pohjoisosassa, jossa Tšuikovilla oli vielä puolustusasemia. Tšuikovin 62. armeijassa oli vajaat 20 000 miestä ja noin 20 toimintakykyistä panssarivaunua. Puna-armeja oli kuitenkin tukkinut kaikki kadut hidastaakseen saksalaisten panssarien etenemistä, kaivanut aukkoja rakennusten seiniin panssarintorjunta-aseille ja haalinut runsaasti räjähdysaineita. Saksalaisten saapuessa puna-armeijan sotilaat syöksyivät piiloistaan raunioista. Saksan ankarat pommitukset eivät olleetkaan lannistaneet vihollista. Ikään kuin olisimme heitelleet lelutorpedoja pommien sijaan, Stuka-majuri Hozzel totesi. Saksa pakotti ylivoimallaan puolustajat kuitenkin perääntymään, ja punaarmeijan haltuun jäi vain noin 200 metriä leveä kaistale Volgan rannalla. Saksalaiset hallitsivat 90:ä prosenttia Stalingradista, ja he tulittivat loppuosaa taukoamatta. Jopa yleensä niin optimistisen Tšuikovin oli vaikea nähdä ulospääsyä tilanteesta iltapäivällä 15. lokakuuta. Saksalaiset lähestyivät hänen päämajaansa, ja hän kutsui esikuntaansa kuuluneen pikkuveljensä luokseen. Fjodor, toisen meistä on päästävä täältä hengissä. Kun saksalaiset puskevat silminnäkijän Syyskuussa 1942 puna-armeijan sotilas Nikolai Masnitsa osallistui taisteluun Mamajevin kurgaanin kukkulalla. Kurgaanin rinteet olivat täynnä ruumiita, joita piti välillä siirtää pois tieltä päästäkseen ryömimäään. Ruumiit alkoivat mädäntyä nopeasti, ja löyhkä oli kammottava, mutta oli vain maattava niiden keskellä ja yritettävä olla välittämättä. läpi, otan konepistoolini ja taistelen Volgan viimeisestä rannasta. En antaudu, vaan kuolen taistellen, kenraali sanoi. Hän antoi veljelleen jäähyväiskirjeen vietäväksi vaimolleen Valentinalle ja lähetti hänet turvaan Volgan itärannalle. Sitten hän antoi tykeille käskyn pommittaa päämajaansa ja tuhota kaiken, jos saksalaiset pääsisivät läpi. Tarkka-ampujat niittivät satoa Puna-armeijan sotilaat elivät bunkkereissaan ja juoksuhaudoissaan miettimättä tulevaa, sillä kukaan ei uskonut elävänsä pitkään. Tuhansien sotilaiden divisioonat pienenivät muutamaan sataan mieheen parissa päivässä. Loppua odotteleville sotilaille syntyi rituaaleja. Sellainen oli osoittaa omaa taskuaan ja sitten leikkiin suostuneen toverin taskua ja kysyä: Vaihto katsomatta? Sotilaat vaihtoivat taskujensa sisällön keskenään ja saivat ehkä kellon, ehkä savukkeita tai joskus eivät mitään. Tällaisilla tempuilla sotilaat yrittivät pitää mielialaa yllä tietäessään ehkä kuolevansa pian. Toisella puolella saksalainen sotilas Wilhelm Hoffman kirjoitti päiväkirjaansa: Stalingradissa kuka tahansa voi kuolla koska tahansa. 22 Historia 11 2013 Dit pdf-bestand is voor privégebruik. Daarom mogen er geen kopieën aan derden worden verstrekt en mag de link niet op internet (bijvoorbeeld in een e-mail of op Facebook) worden gedeeld. Copyright Historia/Bonnier Publications - www.historianet.nl.
62. armeijan lääkärit ja sairaanhoitajat työskentelivät yötä päivää pelastaakseen haavoittuneita, mutta evakuointi Volgan itärannalle oli hankalaa. Joskus pahoin haavoittuneet sotilaat vain lähetettiin Volgaa pitkin tukkilautoilla toivoen, että muut huolehtisivat heistä. Kun taistelu jatkui lokakuun ajan, tarkka-ampujien merkitys puna-armeijalle korostui. Sotilas Aleksandr Kalentjev näytti mallia, kun hän pyysi lupaa lähteä taisteluun itsenäisesti. Hän oli ollut taitava ampuja lapsesta lähtien, ja nyt hän halusi omien sanojensa mukaan lähteä kivääreineen fritzien kimppuun. Kalentjev löysi raunioista hyviä paikkoja, joissa hän makasi kärsivällisesti väijymässä vihollista, ja muutamassa päivässä hän ampui 10 saksalaista. Pian monet alkoivat noudattaa hänen esimerkkiään. He kutsuivat sitä tilin avaamiseksi kostotilin, jolle kerättiin kuolleita saksalaisia. Kenraali Tšuikov kannusti miehiään: Saakoon jokainen saksalainen tuntea elävänsä jatkuvasti kiväärinpiipun tähtäimessä. Punaarmeijan lehti ylisti vuolaasti taitavimpia tarkka-ampujia, jotka olivat keränneet 50 tai jopa sata tappoa tililleen. Myös saksalaiset lähettivät omat tarkka-ampujansa asialle, ja he kävivät piiloistaan armotonta kaksintaistelua venäläisten kanssa. Vastahyökkäys mursi saksalaiset Kun lokakuu kallistui kohti loppuaan eivätkä saksalaiset olleet onnistuneet tekemään lopullista läpimurtoa, heidän henkinen kanttinsa alkoi horjua. Saksan 6. armeijan väsyneet sotilaat menettivät vähitellen uskonsa siihen, että he onnistuisivat murtamaan vihollisen viimeisen sinnikkään vastarinnan. Eräs neuvostoupseeri huomasi muutoksen. Aiemmin taistelujen käydessä kiivaimmillaankin saksalaiset olivat aina pitäneet huolta puhtaudestaan ja ajaneet partansa, mutta nyt he alkoivat näyttää siivottomilta ja lannistuneilta ja heidän hyökkäyksensä kävivät yhä ponnettomammiksi. Kun Stalingradiin laskeutui apaattinen välinpitämättömyys, taistelun ratkaisu tehtiin muualla. Neuvostoliiton sodanjohto oli kerännyt reservistä miljoonan sotilaan armeijan, joka lähti liikkeelle 19. marraskuuta 1942. Valtavat panssaroidut joukot murtautuivat läpi Stalingradin pohjois- ja eteläpuolella, ja muutaman päivän kuluttua ne kohtasivat 6. armeijan selustassa. Niskan päällä olleet saksalaiset piirittäjät joutuivat nyt itse saarretuiksi. Tšuikovin sotilaat tajusivat helpotuksekseen, että heidän koettelemuksensa päättyisivät pian. Parin päivän kuluttua he kuulivat neuvostotykkien jylyn lännestä, vihollisen selustasta. 62. armeija oli pitänyt asemansa ja sai nyt apua. Saksan 6. armeija murtui lopulta vasta 2. helmikuuta 1943, jolloin kenraali Paulus antautui, vastoin Hitlerin nimenomaista määräystä. Tarkkoja lukuja ei tiedetä, mutta on arvioitu, että yhteensä noin miljoona saksalaista ja neuvostoliittolaista sotilasta kuoli, haavoittui tai jäi vangiksi Stalingradissa. Stalingradin taistelu ja Saksan musertava tappio siellä olivat sodan käännekohtia itärintamalla. Vasili Tšuikov osallistui ratkaiseviin Berliinin taisteluihin vuonna 1945 ja sai Neuvostoliiton sankarin mitalin kahdesti. Hänet ylennettiin marsalkaksi, ja kun hän kuoli vuonna 1982, häntä ei haudattu Moskovaan, kuten korkea-arvoiset upseerit yleensä, vaan hänet laskettiin haudan lepoon Stalingradiin. Lue lisää Jaakko Aaltolainen: Hitler, Stalin ja Stalingrad tahtojen taistelu, Karisto, 2012 Antony Beevor: Stalingrad, WSOY, 2003 Peter Antill: Stalingrad 1942, Osprey Publishing, 2007 Michael L. Jones: Stalingrad How the Red Army Triumphed, Pen & Sword Military, 2007 secondworldwarhistory.com/battle-of-stalingrad.asp Paleleva, nälkäinen ja uupunut 6. armeija joutui antautumaan. ullstein bild Kaupungista tuli loukku Hitlerin jääräpäisyys maksoi Saksan armeijalle 250 000 miestä. Syksyllä 1942 Neuvostoliitto kokosi joukkoja suureen vastahyökkäykseen. Operaatio Uranus alkoi 19. marraskuuta, ja se kohdistui Saksan Stalingradin pohjoispuolella olleisiin heikkoihin joukkoihin, kun Saksan iskuvoimaisimmat divisioonat taistelivat kaupungin keskustassa. Ensin punaarmeija murtautui läpi pohjoisessa ja seuraavana päivänä kaupungin eteläpuolella. Kaksi hyökkäyskiilaa kohtasivat 23. marraskuuta ja saarsivat kaupunkiin yli 250 000 saksalaissotilasta. Hitler kielsi 6. armeijaa luovuttamasta Stalingradia ja yrittämästä murtautua ulos lännessä. Luftwaffen oli määrä huoltaa joukkoja niin kauan, kunnes apua tulisi. Suunnitelma osoittautui epärealistiseksi, ja pitkän ja toivottoman taistelun päätteeksi 6. armeija antautui 2. helmikuuta 1943. Sen jäljellä olleista 90 000 miehestä vain viisituhatta palasi kotiin elossa. Neuvostoliiton panssarit saartoivat saksalaiset Stalingradiin. Shutterstock Print: tre Status: 860 - Er PDFet Layout: ws Red.sek: emk Tämä PDF-tiedosto on tarkoitettu yksityiseen käyttöön. Sitä ei saa jakaa tulosteena, liitteenä eikä linkkinä verkossa (esim. sähköpostilla tai Facebookissa) Copyright Historia/Bonnier Publications www.historianet.fi