Farmi Nummela Oy:n hajuselvitys viidessä eri tilanteessa Hajupäästöt Hajujen leviämismalli Jyväskylän yliopisto Ympäristöntutkimuskeskus Tutkimusraportti 174/2010 Toni Keskitalo Jyväskylä 2010
1 / 13 SISÄLLYSLUETTELO 1. JOHDANTO... 2 2. AINEISTO JA MENETELMÄT... 2 2.1 TUTKIMUSALUE... 2 2.2 MALLINNETTAVAT VAIHTOEHDOT... 3 2.3 NÄYTTEENOTTO... 3 2.4 LEVIÄMISMALLI JA LASKENTA... 7 2.5 SÄÄTIEDOT... 8 2.6 HAJUPITOISUUS... 8 2.7 HAJUPITOISUUDEN MÄÄRITTÄMINEN... 9 2.8 HAJUPITOISUUDEN VERTAILU... 9 2.9 EPÄVARMUUSTEKIJÄT... 9 3. TULOKSET... 10 3.1 OLFAKTOMETRISET MÄÄRITYKSET JA HAJUPÄÄSTÖT... 10 3.2 KÄYTETYT PÄÄSTÖMÄÄRÄT... 10 3.3 MALLINNUSTEN TULOKSET... 11 4. TULOSTEN TARKASTELU... 11 5. KIRJALLISUUSLUETTELO... 13 LIITE 1: Tutkimustodistus olfaktometrisista määrityksistä LIITE 2: Kartat eri vaihtoehtojen hajutilanteista Tämä raporttiversio on valmistunut 2.2.2011.
2 / 13 1. JOHDANTO Tässä tutkimuksessa selvitetään Farmi Nummela Oy:n hajupäästöjä sekä hajupäästöjen leviämistä laskennallisesti. Leviämismalli liittyy Farmi Nummela Oy:n laajentamissuunnitelmien ympäristövaikutusten arviointiin (YVA), ja mallinnus suoritettiin viidessä eri vaihtoehdossa. Mallin laati ja raportin kirjoitti tutkija Toni Keskitalo. Työ tehtiin Farmi Nummela Oy:n tilauksesta, ja tilaajan yhteyshenkilönä oli Kirsi Nummela. Pohjakartta-aineisto on Oiva-palvelusta, Maanmittauslaitos lupa nro 7/MML/10, Oivapalvelu / Suomen ympäristökeskus 1.11.2010 (ellei toisin mainittu). Maastoaineisto (korkeusaineisto ja rakennukset) on Maanmittauslaitoksen Maastotietokannan aineistoa, Keski- Suomen maanmittaustoimisto. 2. AINEISTO JA MENETELMÄT 2.1 Tutkimusalue Farmi Nummela Oy:n sikala ja kanala sijaitsevat Kosken Tl kunnan pohjoisosassa. Tutkimusalue on kooltaan noin 11 km 11 km, ja se ulottuu myös Loimaan, Someron ja Ypäjän kuntien alueelle. Yleiskartta alueesta rajauksineen on kuvassa 1. Kuva 1. Yleiskartta Farmi Nummela Oy:n ympäristöstä, tutkimusalue rajattu. Pohjakartta Affecto Finland Oy, Karttakeskus Lupa L4659 / Oiva-palvelu 14.12.2010.
3 / 13 2.2 Mallinnettavat vaihtoehdot Leviämismalli laskettiin viidessä eri tilanteessa, jotka perustuvat Farmi Nummela Oy:n YVAn arviointiohjelmaan ja yhteysviranomaisen lausuntoon. Taulukossa 1 on esitetty eri vaihtoehdot. (Watrec 2010, VARELY 2010) Taulukko 1. Mallinnetut tilanteet. (Watrec 2010, VARELY 2010) vaihtoehto sikalat kanalat muut toiminnot VE0 nykyinen toiminta jatkuu nykyinen toiminta jatkuu (2996 lihasikaa) (120 000 broileria) 6000 sian lihasikala VE1/1 1000 emakon sikala 180 000 broileria 5000 sian välikasvattamo VE1/2 16 000 sian lihasikala 2 000 emakon sikala 10 000 sian välikasvattamo 250 000 broileria VE2 16 000 sian lihasikala 62 500 t:n biokaasulaitos 2 000 emakon sikala 250 000 broileria lannoitteenvalmistus 10 000 sian välikasvattamo VE3 32 000 sian lihasikala 4 000 emakon sikala 20 000 sian välikasvattamo 500 000 broileria 125 000 t:n biokaasulaitos lannoitteenvalmistus 2.3 Näytteenotto Hajupitoisuuden määritystä varten otettiin yhteensä seitsemän näytettä Farmi Nummela Oy:n sikalan, sikalan lietealtaan, tuhkausuunin ja kanalan poistokaasuista 4.11.2010. Laboratorioinsinööri Tony Pirkola ja tutkija Toni Keskitalo ottivat kaasunäytteet kolmesta sikalan katolla sijaitsevasta poistoilmakanavasta, sikalan lietealtaalta, tuhkausuunin piipusta ja kahdesta kanalan katolla sijaitsevaista poistoilmakanavasta. Mittauspisteet on esitetty kuvassa 2 ja taulukossa 1. Kuvissa 3 6 on esitetty eräitä mittauspisteitä. Näytteet otettiin ECOMA-näytteenottimella Nalofan -pusseihin (materiaali polytereftalaattia). Lisäksi mitattiin kaasun virtausnopeus (TSI Velocicalc kuumalanka-anemometri tai pitotputki) ja lämpötila (Fluke 42, K-tyypin anturi). Virtausnopeus mitattiin vähintään viisi kertaa jokaisella mittauspisteellä, ja niiden keskiarvoa käytettiin päästölaskuissa. Lietealtaasta näyte otettiin neliömetrin kokoisen huuvan avulla, jossa kaasu johdetaan halkaisijaltaan 10 cm:n putkeen. Tästä mitattiin myös virtausnopeus.
4 / 13 Kuva 2. Mittauspisteiden sijainnit sikalan ja kanalan ympäristössä. Taulukko 2. Mittauspisteiden tietoja piste kuvaus virtausnopeus lämpötila tilavuusvirtaus [m/s] [ C] [m 3 /s] FN1 sikalan lieteallas 0,023* 6,1 11 FN2 sikala osasto 15, isot siat 5,5 17,4 0,043 FN3 sikala osasto 14, pienet siat 4,9 11,9 0,039 FN4 sikala osasto 7, keskikokoiset siat 5,0 15,2 0,040 FN5 tuhkausuunin piippu 4,2 150 0,0030 FN6 läntinen kanala 3,3 13,3 3,0 FN7 itäinen kanala 0,55 20,1 0,49 * Mitattu virtausnopeus halkaisijaltaan 10 cm:n putkessa, kun kaasua kerätään 1 m 2 :n alalta.
5 / 13 Kuva 3. Mittauspiste FN1, sikalan lieteallas. Kuva 4. Mittauspiste FN2 sikalan katolla.
6 / 13 Kuva 5. Mittauspiste FN5, tuhkausuunin piippu, ja näytteenotin. Kuva 6. Mittauspiste FN6, kanalan poistokanava.
7 / 13 2.4 Leviämismalli ja laskenta Laitoksen päästöt mallinnettiin Yhdysvaltain ympäristöviraston EPAn käyttöön suosittelemalla CALPUFF-leviämismallilla. CALPUFF mallintaa päästöt lähteestä erkanevina puffeina eli pieninä pilvinä, jotka liikkuvat mallinnusalueella sääolojen mukaan. CALPUFFiin kiinteästi liittyy säämalli CALMET, jolla lasketaan tuulten ja muiden sään osatekijöiden sekä maaston vaikutus ennen varsinaista CALPUFF-ajoa. Varsinainen malliajo käyttää CALMETilla laskettua meteorologista tiedostoa. (EPA 2008, TRC 2008) CALPUFF eroaa huomattavasti malleista, jotka perustuvat päästön laimenemiseen normaalijakauman mukaisesti (ISCST, AERMOD). CALPUFFissa päästö voi kulkeutua mutkitellen sekä jakautua maastonmuotojen mukaan, kun normaalijakaumaan perustuvissa leviämismalleissa päästö kulkee tietyissä sääoloissa suoraan, tosin maaston vaikutus monimutkaistaa tilannetta (kuva 1). CALPUFF-mallinnus vaatii kaiken kaikkiaan enemmän laskentatehoa kuin normaalijakaumaan perustuvat mallit. Kuva 7. Päästön kulkeutumisen periaatteellinen ero normaalijakaumaan perustuvassa mallissa ( plume ) sekä puff -mallissa. Päästöviuhka voi mutkitella ja jakautua. Hajun lyhytaikaiset huippupitoisuudet arvioitiin asettamalla keskiarvon laskentajakso 1 minuutiksi. Tällöin leviämisparametri y pienenee verrattuna tavalliseen keskiarvon laskentajaksoon (1 tunti), mikä kasvattaa pitoisuuksia päästöpilvien reitin keskiviivan kohdalla. Pitoisuudet voivat pienentyä päästöpilven reunamilla. CALPUFF seuraa kunkin päästöpilven kulkua usean tunnin aikana, jos se ei ylitä mallinnusalueen rajaa. Näinkin pienellä alueella vain, kun tuulen nopeus on hyvin pieni, edellisen tunnin päästö vaikuttaa seuraavan tunnin pitoisuuksiin. Malli käyttäytyy päästömäärän suhteen lineaarisesti. Jos esimerkiksi kokonaispäästömäärä lisääntyisi 30 %, niin pitoisuus tietyssä pisteessä kasvaisi myös 30 %. Koska kuitenkin lähteitä
8 / 13 on monia, niin usean lähteen vaikutusalueella olevassa pisteessä pitoisuuden kasvu ei ole yhtä suoraviivaista. Päästöjen pitoisuudet laskettiin 60 metrin välein sijoitetuissa pisteissä noin 11 km 11 km kokoisella alueella (yhteensä 33124 pistettä) Farmi Nummela Oy:n toimintojen ympäristössä kunkin eri vuoden säätiedoilla erikseen. CALPUFFin tulokset käsiteltiin CALPOST-ohjelmalla, joka tuottaa pitoisuussarjan sekä listan huippupitoisuuksista kullekin päästökomponentille. Kyseisistä sarjoista on laskettu kunkin pisteen suurin mallinnettu pitoisuus tai se osuus vuodesta, jona hajupitoisuus on suurempi kuin tietty arvo. CALPUFFia käytettiin Lakes Environmentalin CALPUFF View -käyttöliittymällä, versio 4.0, ja CALPUFFin itsensä versio oli 6.112. 2.5 Säätiedot Päästöt mallinnettiin vuosien 2007 2009 Tampere-Pirkkalan säähavaintoaseman aineistolla. Farmi Nummela Oy sijaitsee sisämaassa Tampereen sääaseman tapaan. Tunnittaisesta sääaineistosta malli laskee sarjan hajupitoisuuksia kuhunkin pisteeseen, joista valittiin ohjearvoihin verrannolliset pitoisuudet. Ylemmän ilmakehän säätiedot olivat Jokioisten sääaseman radiosondihavaintoja. Yleisimmät tuulensuunnat kolmen vuoden aikana olivat eteläkaakko ja kaakko. (Kuva 8.) WNW W NW NNW 9 % 8 % 7 % 6 % 5 % 4 % 3 % 2 % 1 % 0 % N NNE NE ENE E WSW ESE SW SE SSW S SSE Kuva 8. Tuulensuunnat Tampere-Pirkkalan sääasemalla vuosina 2007 2009. Kaavio kertoo, kuinka paljon kustakin ilmansuunnasta on tuullut. Tyyniä tunteja oli kolmen vuoden aikana 12 %. 2.6 Hajupitoisuus Hajun voimakkuutta kuvataan hajuyksiköillä (HY, englanniksi odour unit, OU). Hajupitoisuus 1 HY/m 3 tarkoittaa, että puolet keskimääräisen hajuaistin omaavista ihmisistä juuri aistii hajun.
9 / 13 Ympäristöilmassa pitoisuus 5 HY/m 3 tarkoittaa selvästi aistittavaa hajua. Epämiellyttävän hajun pitoisuus 5 10 HY/m 3 yleensä koetaan häiritsevänä. Ulkoilman hajupitoisuus vaihtelee yleensä välillä 15 100 HY/m 3. Hajutunti tarkoittaa sitä, että kyseisenä tuntina hajun voimakkuus ylittää tietyn hajupitoisuuden. Jos tietyssä pisteessä hajutunteja on esimerkiksi 1 % vuodessa, se tarkoittaa, että hajupitoisuus on tietyllä tasolla 87 tuntia vuoden aikana. 2.7 Hajupitoisuuden määrittäminen Hajupitoisuus määritettiin olfaktometrisesti hajupaneelissa 5.11.2010. Hajupaneeliin osallistuivat tutkijat Irene Huuskonen, Toni Keskitalo ja Mika Laita, laboratorioinsinööri Tony Pirkola sekä operaattorina laboratoriomestari Hannele Holttinen. Kaikki paneelin haistelijat ovat läpäisseet standardin SFS-EN 13725 mukaisen n-butanolitestin. Määritys suoritettiin Jyväskylän yliopiston bio- ja ympäristötieteiden laitoksen ECOMA T07 -olfaktometrilla. Kone syöttää panelisteille vuorotellen asteittain voimistuvaa näytekaasua ja vertailuksi hajutonta taustailmaa. Panelistit ilmoittavat napinpainalluksella, kun haistavat näytteen, ja laitteen ohjelmisto laskee hajupitoisuuden siitä, kun puolet panelisteista on haistanut näytteen. Paneelissa annetaan näytteistä myös vapaamuotoisia hajunkuvauksia, jotka antavat viitteitä hajun miellyttävyydestä. 2.8 Hajupitoisuuden vertailu Suomessa ei hajupitoisuudelle ole ohjearvoja. Suomalaisen tutkimuksen mukaan hajun aiheuttamaa viihtyisyyshaittaa voidaan pitää merkittävänä silloin kun 25 50 % asukkaista kokee hajun selvästi häiritseväksi. Vastaava selvän hajun esiintymistiheyden taso on tällöin 3 9 %. Alaraja 3 % koskee hyvin epämiellyttäviä, korkean haittapotentiaalin hajupäästöjä ja yläraja 9 % vastaavasti hajuja, joiden miellyttävyysaste on vaihteleva. (Arnold 1995.) Tässä raportissa mallinnetut hajupitoisuudet esitetään kartalla kussakin vaihtoehdossa. Erikseen on esitetty pitkäaikaisen ja lyhytaikaisen hajun suurimmat pitoisuudet sekä pitkäaikaiselle hajulle hajutuntien osuus vuoden tunneista. 2.9 Epävarmuustekijät Näytteenotossa kohtalainen tuuli voi haitata laimentaa kaasua ja kasvattaa virtausmittarin lukemaa. Mittauspäivänä 4.11.2010 tuuli oli välillä puuskittaista, minkä takia hajupitoisuus voi olla pienentynyt ja virtaus todellista suurempi. Mallinnuksen epävarmuutta lisää oletus päästöjen muuttumattomuudesta. Kesäaikaan hajupäästöt voivat olla suuremmat, mutta silloin haju myös hajaantuu tehokkaasti. Epävarmuutta aiheuttaa myös rakennusten ja päästölähteiden sijoittelu, etenkin päästölähteiden läheisyydessä. Alueen muita hajunlähteitä ei ole otettu huomioon. Seudulla on muutakin maataloutta, josta helposti syntyy hajuja. Tällaisessa tilanteessa on hyvin vaikea sanoa, mistä lähteestä haju aiheutuu ilman tarkkaa seurantaa. Leviämismallinnus seuraa vain Farmi Nummela Oy:n sikaloiden ja kanaloiden aiheuttamia hajupäästöjä. Myöskään lietteen pelloille levittämisen aiheuttamista hajuvaikutuksista ei ole esitetty arviota.
10 / 13 3. TULOKSET 3.1 Olfaktometriset määritykset ja hajupäästöt Olfaktometristen määritysten tutkimustodistus on liitteenä 1. Näytettä FN5 (tuhkausuuni) laimennettiin ennen määritystä suhteessa 1:74, koska olfaktometrin laimennuskapasiteetti ei muuten riittänyt. Hajunkuvaukset antavat viitteitä hajun miellyttävyydestä. Taulukko 3. Olfaktometristen määritysten tulokset kahdella merkitsevällä numerolla sekä hajunkuvaukset. piste hajupitoisuus [HY/m 3 ] hajunkuvaukset FN1 510 lietelanta, navetta, sianlanta, kakka FN2 11 000 hapantunut, kakka, hapankaali, maitohappo + lauta FN3 2 000 kakka, hikinen paita FN4 2 100 kakka, uloste FN5 660 000 kuumentunut, palanut piirilevy; hiiltynyt liha FN6 1 900 lievä koirankakka; vanha, hikinen paita; hapan maitotuote, esim. rahka; paistunut FN7 1 200 sihtiruisleipä suoraan pussista, pehmeä Taulukko 4. Lasketut hajupäästöt. piste kohde hajupäästö hajupäästö [HY/s] [miljoonaa HY/h] FN1 sikalan lieteallas 5800 21 FN2 sikala osasto 15, isot siat 480 1,7 FN3 sikala osasto 14, pienet siat 78 0,28 FN4 sikala osasto 7, keskikokoiset siat 83 0,30 FN5 tuhkausuunin piippu 2000 7,1 FN6 läntinen kanala 5700 20 FN7 itäinen kanala 600 2,1 3.2 Käytetyt päästömäärät Malleissa käytetyt päästöt laskettiin hajupäästöjen pohjalta. Sikalaa ja kanaloita käsiteltiin yksikkönä, jota kertaamalla (niin rakennusta kuin päästöjäkin) saavutettiin eri vaihtoehtojen eläinmäärät. Päästöaukkojen suuren määrän takia sikaloiden ja kanaloiden kattoa mallinnettiin koko katon kokoisena pintalähteenä, jonka päästö on vakio koko pinta-alalla. Lieteallas mallinnettiin ympyrän muotoisena pintalähteenä, biokaasulaitoksen päästö pistelähteenä ja lannoitevalmistukseen liittyvät päästöt pintalähteenä. Päästöjen oletettiin olevan samat eläintä kohti kaikissa vaihtoehdoissa, paitsi välikasvatussikalan hajupäästö oli eläintä kohti puolet sikalan mitatusta päästöstä. Biokaasulaitoksen päästöinä käytettiin VE2:ssa Heikkilän tilan YVA-selostuksissa käytettyä arvoa 280 HY/s (Watrec 2006), vaihtoehdossa VE3 kaksinkertaista arvoa. Emakkosikalan hajupäästönä käytettiin samaa päästömäärää 1000 emakkoa kohti kuin tavallisessa sikalassa 3000 eläintä kohti. Tuhkausuunin poltto oli malleissa käynnissä kaikissa vaihtoehdoissa 8 h/d. Mallinnuksissa sijoitettiin samanlainen päästölähde tuhkausuuniksi niin sikalan kuin kanalankin luokse.
11 / 13 Taulukko 5. Eri vaihtoehdoissa käytetyt lähteiden määrät ja hajupäästöt (yksikkö miljoonaa HY/h). Yhteensä-sarakkeessa on ennen kauttaviivaa päästö ilman tuhkausuunien päästöä. vaihtoehto sikalat kanalat muut toiminnot hajupäästö yhteensä VE0 lihasikala: 1 11,7 lieteallas: 21,0 2 13,2 tuhkausuuni: 2 7,1* 59/73 VE1/1 lihasikala: 2 11,7 emakot: 1 11,7 välikasvatus: 2 5,87 3 13,2 tuhkausuuni: 2 7,1* 107/122 lieteallas: 21,0 VE1/2 lihasikala: 5,3 11,7 emakot: 2 11,7 välikasvatus: 3 5,87 lieteallas: 2 21,0 4 13,2 tuhkausuuni: 2 7,1* 198/212 VE2 lihasikala: 5,3 11,7 tuhkausuuni: 2 7,1* emakot: 2 11,7 4 13,2 biokaasulaitos: 1,0 välikasvatus: 3 5,87 lannoitevalmistus: 5,0 lieteallas: 2 21,0 204/219 VE3 lihasikala: 10,7 11,7 tuhkausuuni: 2 7,1* emakot: 4 11,7 8 13,2 biokaasulaitos: 2,0 välikasvatus: 6 5,87 lannoitevalmistus: 10 lieteallas: 2 21,0 368/382 * Poltto käynnissä 8 tuntia päivässä klo 9 17. 3.3 Mallinnusten tulokset Liitteessä 2 on esitetty mallinnusten tulokset karttoina. Kartoissa asuinrakennukset on esitetty oransseilla ja lomarakennukset vihreillä pisteillä. Vaihtoehtojen VE1/2 ja VE2 kartat näyttävät lähes samoilta kanaloiden läheisyydessä. Karttojen hajupitoisuuden käyrissä 1 HY/m 3 kuvaa aluetta, jolla hajun pystyy aistimaan ainakin joskus. Hajutuntien osuuden kartoissa 3 %:n käyrää pidetään hyvin epämiellyttävien hajujen ollessa kyseessä merkittävän viihtyvyyshaitan rajana. Käyrä 9 % on puolestaan epämiellyttävyydeltään vaihtelevien hajujen vastaava raja. 4. TULOSTEN TARKASTELU Nykytilanteessa (vaihtoehto VE0) mallinnuksen mukaan Farmi Nummela Oy:n toimintojen aiheuttama haju on havaittavissa kauimmillaan noin 2,5 km:n päässä (liitekuvat 1 ja 2 liitteessä 2). Alue, jolla hajutunteja on vähintään 3 % vuoden tunneista, yltää juuri havaittavan hajun (1 HY/m 3 ) tapauksessa noin 450 m:n päähän kanalasta ja 500 metrin päähän sikalasta (liitekuva 4). Vaihtoehdossa VE1/1 alue, jolla hajua voidaan havaita, kasvaa jonkin verran. Erityisesti lyhytkestoisen hajun tapauksessa koko matkalla sikalan ja kanalan välillä voidaan tiettyinä päivinä havaita heikkoa hajua (liitekuva 6). Alueella, jolla ainakin selvän hajun (3 ja 5 HY/m 3 ) hajutunteja on vähintään 3 %, on vain Farmi Nummelan talo (liitekuvat 9 ja 10) Vaihtoehdoissa VE1/2, VE2 ja VE3 hajutuntien osuuden kartoissa 12 %:n käyrä on laajentunut, mikä johtuu pintalähteiden määrästä. Todennäköisesti päästölähteiden lähellä, alle puolen kilometrin säteellä, mallin antama hajutuntien määrä on liian suuri. Kartoissa 3 %:n käyrä on todennäköisesti asianmukainen.
12 / 13 Vaihtoehdossa VE1/2 juuri havaittavan hajun (1 HY/m 3 ) 3 %:n hajutuntialueella on 13 asuinrakennusta (liitekuva 13). Vastaavasti selvän hajun (3 HY/m 3 ) 3 %:n hajutuntialueella on neljä asuinrakennusta. Vaihtoehto VE2 on hajutilanteeltaan hyvin samankaltainen kuin VE1/2 kanalan lähistöllä. Sikaloiden luona uusien toimintojen takia hajualueet ovat laajempia. Juuri havaittavan hajun (1 HY/m 3 ) 3 %:n hajutuntialueella on 17 asuinrakennusta (liitekuva 18). Vaihtoehdossa VE3 suunniteltujen toimintojen hajun pystyy aistimaan laajalla alueella (liitekuvat 21 ja 22). Melko voimakkaan hajun (5 HY/m 3 ) tuntiosuuskartassa 3 %:n hajutuntialueella on kahdeksan asuinrakennusta. Tässä raportissa on tutkittu vain Farmi Nummela Oy:n toimintojen aiheuttamien hajujen leviämistä. Raportti ei kerro sitä, mistä tietyssä paikassa aistittava haju tulee. Hajujen miellyttävyys vaikuttaa niiden häiritsevyyteen. Maaseudulla on paljon maatalouden aiheuttamia hajuja, ja ne voivat olla paikallisille asukkaille tuttuja. Luultavasti etenkään kanaloista tulevien hajujen kohdalla 3 %:n osuus vuoden tunneista ei aiheuta merkittävää viihtyvyyshaittaa. Luultavasti tuhkausuunin haju on häiritsevin ja se voidaan myös erottaa muista hajuista helpoimmin. On vaikea arvioida, kuinka kaukana se voidaan havaita, kun muut päästöt ovat paljon suuremmat, mutta vaihtoehdossa VE1/2 ja isommissa vaihtoehdoissa hajukäyrällä 5 HY/m 3 se lienee mahdollista. Jyväskylässä 1.2.2011 Toni Keskitalo tutkija
13 / 13 5. KIRJALLISUUSLUETTELO Arnold 1995: Arnold M., Hajuohjearvojen perusteet. VTT Tiedotteita 1995. Espoo 1995. EPA 2008: Preferred/Recommended models, Internetissä osoitteessa http://www.epa.gov/scram001/dispersion_prefrec.htm. Vierailtu viimeksi 2.11.2010. SFS-EN 13725: Air quality. Determination of odour concentration by dynamic olfactometry. Vahvistettu 18.8.2003. Suomen standardisoimisliitto, Helsinki 2003. Scire ym. 2000: Scire, J.S., Strimaitis, D.G., & Yamartino, R.J., A User s Guide for the CALPUFF Dispersion Model. Earth Tech, Inc., Concord 2000. TRC 2008: ASG at TRC: Official CALPUFF Web Site, Internetissä osoitteessa http://www.src.com/calpuff/calpuff1.htm. Vierailtu viimeksi 8.12.2010. VARELY 2010: Lausunto ympäristövaikutusten arviointiohjelmasta. Sikala-, broilerikasvattamo-, biokaasulaitos- ja lannoitevalmistushanke. Dnro VARELY/40/07.04/2010. Turku 2010. Watrec 2006: Heikkilän tila. Sikalatoimintojen keskittämis- ja laajentamishanke. Ympäristövaikutusten arviointiselostus. Forssa 2006. Watrec 2010: Ympäristövaikutusten arviointiohjelma. Sikala-, broilerikasvattamo-, biokaasulaitos- ja lannoitevalmistushanke Kosken Tl kuntaan. Forssa 2010. VN 1996: Valtioneuvoston päätös ilmanlaadun ohjearvoista ja rikkilaskeuman tavoitearvosta 19.6.1996/480. VN 2001: Valtioneuvoston asetus ilmanlaadusta 9.8.2001/711.
LIITE 1 (1/1)