Hiippakuntauutiset helsinki 1/04 1 Onnea matkaan Espoo Hiippakuntadekaani Kai Peltonen Namibia-yhteistyö laajenee
P IISPAN PIISI Samalla asialla Vantaalaisen piispantarkastuksen aikana 1997 kiiteltiin yhteistyön henkeä. Konkarit muistelivat entisiä aikoja, jolloin vartioitiin reviirejä. Älä tule minun tontilleni. Ilmapiiri oli muuttunut. Yhteistyötä eri-ikäisten hyväksi tekivät kaupunki, järjestöt, seurakunta ja monet muut. Sosiaalitoimi ja diakoniatyö kulkivat käsi kädessä. Nuorten asialla olivat koulut ja nuorisotyö. Yhteispalveluhenkeä väestörekisteriasioissa oli harjoitettu kauan. Kirkkohallituksessa etenee JÄRKI-hanke. Järjestöt ja kirkko etsivät synergiaa, yhteisvaikutusta. Päällekkäisyyksiä karsitaan, yhteisiä tavoitteita etsitään, voimavarat yhdistetään. Syntyy järki-toimintaa, kun järjestöt ja kirkko arvostavat toistensa osaamista. Suomen luterilaista kirkkoa on sanottu kansankirkoksi, jota yhdistyskristillisyys tukee. Kelpaa ohjeeksi edelleenkin. Kauniisti on alkanut myös yhteistyö Espoon hiippakunnan kanssa. Keskinäisen kunnioituksen ja kuuntelemisen hengessä ovat palaverit sujuneet. Kiitos Espoon piispalle ja kapitulin väelle. Kummallakin hiippakunnalla on omat piirteensä ja tapansa. Silti olemme samalla asialla, Kristuksen asialla. Apostoli Paavali antaa vaikean, mutta hyödyllisen läksyn: Toinen toisenne kunnioittamisessa kilpailkaa keskenänne (Room.12:10). Tässä riittää harjoittelemista, tuumii Raine Haikarainen PS. Ensi numerossa tällä sivulla kirjoittaa piispa Mikko. Eero 2 HELSINGIN HIIPPAKUNNAN TUOMIOKAPITULI Bulevardi 16 B, PL 142, 00121 Helsinki Puh. 7092 533 (keskus), faksi 7092 588 Puhelinvaihde ja pääsisäänkäynti ovat auki talviaikaan klo 9 16 ja kesä-elokuussa klo 9 15 Työntekijöiden sähköpostiosoitteet ovat muotoa etunimi.sukunimi@evl.fi Kotisivu: www.evl.fi/tkli/helsinki/ Piispa Eero Huovinen 7092 570 Piispan sihteeri Maritta Maununen 7092 570 Piispan teologinen sihteeri Jussi Rytkönen 7092 571, 040 551 5851 Pappisasessori Jaakko Simojoki (Vantaankosken srk) 050 5639 366 Pappisasessori Seija Molina (Tuomiokirkkosrk) 050 5986 073 Lakimiesasessori vs. Ulla-Maija Halme 7092 572 Notaari Henri Lehtola 7092 573 Toimistosihteeri/talous Päivi Tapola 7092 574 Vahtimestari Eeva Partio 7092 533 Pääsihteeri Kari Kopperi 7092 575 Hiippakuntasihteeri (diakonia-, yhteiskunta-, kriminaali- ja ympäristötyö) Kirsti Poutiainen 7092 576 Hiippakuntasihteeri (lapsi- ja perhetyö, työnohjaus, työyhteisöt) Leena Heinonen 7092 578 Hiippakuntasihteeri (nuoriso-, rippikoulu- ja koulutyö, Hiippakuntauutiset) Raine Haikarainen 7092 577 Hiippakuntasihteeri (lähetys, maahanmuuttajatyö, evankeliointi) Jukka Koistinen 7092 583 Namibia-koordinaattori Reino Junttila 612 3686 Hiippakuntakanttori Eero Annala 4784 8326 Kuurojenpappi Leena Tapanainen 7092 582 Kanslisti Birgitta Pajunen 7092 579 Hiippakunnan opintosihteeri Tarja Jalli (Kirkkopalvelut) 4315 1430 Lähetystoimisto (Suomen Lähetysseura): Lähetystoimistonhoitaja Raija Kotaviita 7092 584 Maahanmuuttajatyönsihteeri Orlando Molina 7092 401 JULKAISIJA: Helsingin hiippakunnan tuomiokapituli Bulevardi 16 B, 00120 Helsinki PÄÄTOIMITTAJA: Raine Haikarainen, puh. (09) 709 2577, faksi (09) 7092 588, gsm 040 553 9464, raine.haikarainen@evl.fi ILMOITUKSET: Armi Kääriä, puh./faksi (09) 3494 934 TOIMITUSSIHTEERI, TAITTO: Tekstituli / Erja Saarinen, e-a.saarinen@pp.inet,fi OSOITTEENMUUTOKSET: Eeva Partio, puh. 7092 533, eeva.partio@evl.fi PAINOPAIKKA: Etelä-Savon Kirjapaino Oy, Mikkeli repro@etelasavonkirjapaino.fi Hiippakuntauutiset on Helsingin hiippakunnan tiedotuslehti. Se ilmestyy neljästi vuodessa ja jaetaan seurakuntien työntekijöille, luottamushenkilöille ja tiedottajille. Painos: 4 550 kpl ISSN 1456-8144
SISÄLLYS 1/04 Piispan piisi 2 Pääkirjoitus 3 Jämpti, nöyrä ja seurakuntien palveluksessa 4 Espoon hiippakunnan ensi askeleet 7 Juhlavaa muistelua ja ystävien tapaamista 8 Kapitulin väkeä 11 Määräaikaisen kanttorin virka 12 Tapahtuu Helsingin hiippakunnassa 15 Suomi Namibia-sillan rakentaja 16 Suomen ja Vatikaanin suhteet luottamukselliset 18 Ajankohtaista Diakonia- ja yhteiskuntatyö 20 Kasvatus 24 Kirkkomusiikki 26 Lähetys 29 Työyhteisöt 30 Käsilläsaarnaaja 31 Ihmisiä hiippakunnasta 32 Kansi: Raine Haikarainen Espoon tuomiokapitulin uudet kasvot: (ylhäältä vasemmalta) Kai Peltonen, Pekka Leino, Pilvi Keravuori, Carolina Koski, Marja-Liisa Litmanen, Liisa Rossi, Tiina Vihanta ja Mikko Heikka. Raine Haikarainen Uutta elämää eteenpäin Teen tästä kokoonpanon omasta elämästäni ihan kaikki. Eli Down-syndrooman elämä. Helsingin Sanomissa virisi vuodenvaihteessa keskustelu sikiöseulonnasta. Keskustelu päättyi kuitenkin yllättäen, kun mukaan osallistui nuorukainen, jota asia koski hyvin henkilökohtaisesti. Nurmijärveläisen Downin syndroomaa kantavan Janne Matilaisen kirjoitus oli täynnä suurta lämpöä ja tajua elämän ainutlaatuisuudesta. Olen miettinyt mitä elämä oikeesti on? Vastauksen saan taivaalta. Se on elää ja kuolla pois. Kukaan ei ole luotu ikuisesti elämään. Meidän pitää nukkua pois kokonaan ajan kanssa, sitä se elämä on. Janne Matilaisen teksti osuu aikaan, jolloin Espoon ja Helsingin hiippakuntien elämä sykkii kiihkeänä. Suuria hallinnollisia uudistuksia tapahtuu, ja uudet luottamushenkilöt astuvat pian remmiin. Arkipäiväisen puurtamisen keskellä onkin hyvä pysähtyä peruskysymysten äärelle. Mikä loppujen lopuksi tässä kaikessa on todella arvokasta ja mikä ei? Elämä kuljettaa ihmistä kovaa. Toisinaan kun läheinen ihminen, esimerkiksi vaikkapa mummon, ukin ja enon kuolema. Jumala on heidät ottanut syliinsä, eikä entistä elämää voi saada takaisin. Nyt pitää elää uutta elämää eteenpäin. Siitä ei pääse enää mihinkään. Kyllä näin on. Janne Matilaisen sanat välittävät yksinkertaisen viestin, että elämän syvin mieli ja tarkoitus löytyvät rakkauden ja kuoleman välistä. Tämän paradoksisen jännitteen keskellä toteutuu myös kirkon ja seurakuntien työ. Hiippakuntauutisten vuoden ensimmäisessä numerossa, ajankohtaisten asioiden lomassa, joukko hiippakuntiemme ihmisiä jälleen kertoo, miten heidän omat elämäntarinansa ovat kehittyneet. Näistä kirjoituksista voi lukea samoja tunnelmia, joita Janne Matilainenkin kuvaa. Jumala kuljettaa ihmisiä yllättäviä teitä. Vanha väistyy uuden tieltä ja kuoleman keskeltä versoo uusi elämä. Tämä on salaisuus, jonka äärelle yritämme pysähtyä myös alkavana paastonaikana. Minulla on tyttöystävä Sanna. Rakastan häntä kuin mies. Mä vien Sannan rakkauden laivaan. Sanna pitää musta huolen. Taakse olen jättänyt lapsuuden ajat ja nuoruuden. Tästä alkaa aikuisuus. Eikä tässä vielä kaikki. Tämän jälkeen alkaa vanhuus. P ÄÄKIRJOITUS 3 Seuraava Hiippakuntauutiset ilmestyy 10.5.2004. Aineiston viimeinen sisäänjättöpäivä on 20.4.2004. Kursiivilla merkityt kohdat ovat lainauksia Janne Matilaisen kirjoituksesta Älä koskaan käännä elämälle selkääsi (HS 14.1.2004).
Raine Haikarainen 4 JÄMPTI, NÖYRÄ JA SEURAKUNTIEN PALVELUKSESSA Espoon hiippakunnan dekaani Kai Peltonen arvostaa koulutuspolitiikkaa, joka vastaa siihen, mitä kysytään. UUDEN HIIPPAKUNNAN ensi metreillä on näköharhan vaara, myöntää uunituoreen Espoon hiippakunnan uunituore dekaani Kai Peltonen. Voisi luulla, että ollaan aloittamassa puhtaalta pöydältä, mutta eihän se niin ole. Vain hiippakunta ja tuomiokapituli ovat uudet. Seurakunnista monet ovat toimineet alueella satoja vuosia. Peltonen ei astu Espoon hiippakunnassa vieraalle maalle. Järvenpääläisenä hän on asunut uuden hiippakunnan alueella jo vuosia ja Kirkon koulutuskeskuksen kursseilla tutustunut suureen joukkoon uuden hiippakunnan teologeja. Se on etu, koska Peltonen pitää tärkeimpänä tehtävänään päästä kuulemaan, mitä kapitulin koulutukselta odotetaan. Jos alkaa visioida tuntematta kenttää, keksii helposti pyörää uudelleen. Voimavarat Peltonen kiittelee hiippakunnan alueellista kokoa ja seurakuntien rajallista määrää. Työntekijöihin on mahdollista tutustua ja paikanpäällä helppo käydä. Erityisesti Peltosta ilahduttaa se, että hiippakunnassa on hyviä työntekijöitä. Se ei ole korulause. Minulla on vakaa käsitys, että hiippakunnan seurakuntien työntekijät ovat alansa ammattilaisia ja tekevät työnsä hyvin. Ilonaihe on sekin, että hiippakunnassa ei kamppailla samanlaisten taloudellisten ongelmien kanssa kuin monin paikoin muualla Suomessa. Lähtökohdat ja voimavarat ovat hyvät. Tästä on helppo aloittaa. Tosin pitää varoa yleistämästä työntekijöiden tarpeita, eivätkä resurssitkaan hiippakunnan alueella jakaudu tasan. Kaikissa seurakunnissa ei osteta ja perusteta samalla tavalla kuin toisissa. Puumerkki Tämän vuoden koulutussuunnitelma on uudessa hiippakunnassa vielä
Helsingin hiippakunnan peruja. Vuonna 2005 Espoon hiippakunta jättää koulutuskarttaan oman puumerkkinsä. Puumerkin laadusta Peltonen ei suostu tässä vaiheessa enempää sanomaan. Espoon hiippakunnallahan on jo tietty profiili sen alueen seurakuntien toimintakulttuurin kautta. Tuomiokapitulissa meidän tehtäväksemme jää siihen tutustuminen ja sen kehittäminen yhdessä seurakuntien kanssa. Dekaanin visiot tuovat puumerkkiin luonnollisesti osansa. Vaikka piispa antaa hiippakunnalle kasvot, dekaanin tehtävä on vetää hiippakunnallisen toiminnan ja koulutuksen kehittämisen suuntaa. Huoltomies Suuntaviitan pystyttämisessä Peltonen varoo puhumasta vallankäytöstä. Olen ennemminkin seurakuntia palveleva asiantuntija. Tuomiokapitulin tehtävä on tukea seurakuntien perustehtävän toteutumista. Kirkollinen koulutus on raamattuteologian kouluttajana viimeiset vuodet toimineen Peltosen osaamisen alue, mutta läheinen yhteistyö muiden hiippakuntien dekaanien kanssa on tutustuttanut myös dekaanin työhön. Uudistuvan hiippakuntahallinnon tehtäviin tuomat muutokset paljastuvat aikanaan, mutta Peltonen arvelee tuomiokapitulin kollegion täysvaltaisen jäsenyyden poikivan paitsi tarvetta perehtyä hallintoon myös hallinnollisia rutiineja. En kuitenkaan haluaisi juuttua pöydän taakse. Pidän tärkeinä luontevia yhteyksiä. Seurakunnissa voi punaisen maton jättää siis sikseen. Dekaani on Peltosen mielestä huoltojoukkojen edustaja. Uhkakuvista hän ei halua puhua lainkaan, haasteista kyllä. Espoon kaltainen kaupunki on kuin laboratorio, siinä ovat Suomi ja sen tuleva kehitys pienoiskoossa. On löydettävä tapa, jolla kirkko näissä olosuhteissa voi välittää kristillistä uskoa. Peltonen varoittaa nostamasta käsiä pystyyn. Se on haaste, mutta siitä voi selvitä. Ja selvitäänkin, kun kirkko pysyy uskollisena perustehtävälleen. Koulutustarpeet Messu-uudistus ja uusi toimitusten kirja ovat määritelleet viime vuosien koulutuksen suuntaa. Peltonen näkee koulutuksen myös tuottaneen tulosta tai ainakin liikahduksia toivottuun suuntaan. Monin paikoin jumalanpalvelus ei enää ole vain niiden pappien asia, joiden nimikirjaimet sattuvat vuorolistassa olemaan. Kirkollinen koulutus on paitsi laajentunut myös tullut tarkemmin koordinoiduksi. Kysyntä ja tarjonta on saatu paremmin vastaamaan toisiaan. Seurakuntien työntekijöiden koulutustoiveiden kärkipäässä ovat työyhteisön ja johtajuuden kehittäminen. Myös uusi teknologia vaatii koulutuksensa. Peltonen rohkaisee seurakuntia itse miettimään, mikä niiden alueella on tarpeen ja mitä osaamista se vaatii. Sen jälkeen on päätettävä, kuka lähetetään oppia hakemaan ja jakamaan myöhemmin muille. On opittava luopumaan siitä kirkossa vallalla olevasta koulutuskulttuurista, jossa työntekijät valitsevat kurssit oman kiinnostuksensa eivätkä seurakunnan tarpeiden mukaan. Peltonen myöntää, että uuden käytännön omaksuminen vaatii aikaa, mutta haaste on syytä ottaa vakavasti. Vähenevillä koulutusresursseilla todelliseen tarpeeseen vastaaminen on entistä tärkeämpää. Näkyjä Tuntematta seurakuntia ei voi tietää niiden tarpeita. On siis asetuttava kuulolle. Siitä huolimatta Peltonen rohkenee nähdä näkyjä. Haluaisin ottaa keskusteluun oleelliseen keskittymisen. Sen, että kirkko olisi kirkko ja kirkossa tehtäisiin sitä, mitä kirkon kuuluu tehdä. Yhteisöllisyys on keskeistä, Peltonen sanoo, ja jumalanpalveluselämä sitä oleellista. Minulle kirkko on uskovien yhteisö, jossa kristityt kokoontuvat sanan ja sakramenttien äärelle ja josta keskinäinen rakkaus säteilee rajoituksetta mutta erityisesti sinne, mistä sitä puuttuu. Ideaalin sijaan hän nostaa esikuvaksi arkisen arvostamisen. Rakkaus ei ole sitä, että ollaan samaa mieltä, vaan sitä, että kuunnellaan toista. Ulospäin sellainen näkyy Peltosen mielestä parhaiten diakoniassa. On jatkuvasti etsittävä katvealueita. Perinteinen, varhaiskirkosta asti juontuva kristillisyys on sitä, että pidetään huolta niistä, joista kukaan muu ei pidä. Käytännössä se voi eri seurakunnissa merkitä eri asioita. Ja vaikka kirkosta ei tulisi ihanteen mukaista tässä syntisessä ajassa, on sitä kohti kuitenkin pyrkiminen. Kaikilla toimintamuodoilla on historiansa, ja ne ovat syntyneet tarpeeseen, mutta Peltonen on nähnyt niiden myös jähmettyvän ja muuttuvan itsetarkoituksiksi. Jos tehdään työtä, jolla ei ole yhteyttä oleelliseen, on aika tehdä johtopäätöksiä. KAISA RAITTILA 5
Raine Haikarainen TYÖTÄ EI PIDÄ TEHDÄ OTSA RYPYSSÄ 6 Kun Kai Peltonen valmistui vuonna 1980 22-vuotiaana papiksi, oli hän Suomen papiston nuorin. Omaisuus mahtui yhteen muovikassiin ja farkuissa oli paikka. Kymmenen vuotta meni seurakuntapappina, tehtävänimikkeitä kertyi papiston apulaisesta kirkkoherraan. Sitten alkoi vanha vaiva kiusata. Raamatuntutkimus ei ottanut seurakuntatyön ohessa edetäkseen. Sanoin itseni irti ja jäin tyhjän päälle. Viisi vuotta olin yliopistolla ja yhden Yhdysvalloissa. Väiteltyään vuonna 1996 Vanhan testamentin eksegetiikasta Peltonen oli taas kypsä palaamaan seurakuntatyöhön Keski-Poriin. Pesti jäi lyhyeksi, kun Wille Riekkinen valittiin Kuopion piispaksi ja Peltonen tunsi kutsua Riekkisen virkaan Kirkon koulutuskeskuksessa. Vuodesta 1997 hän toimi raamattuteologian kouluttajana. Seitsemän vuoden jälkeen se kuoppa näytti tarpeeksi syvälle kaivetulta. Peltonen alkoi kaivata toisenlaista työmaata ja haki Espoon hiippakunnan dekaanin virkaa. Uran tekeminen ei ole Peltosella päällimmäisenä. Hänet pitää hengissä koti ja perhe, vaimo ja kolme lasta, joista vanhin on jo opiskelemassa. Kohta 18-vuotias tytär palauttaa määrävälein maanpinnalle kysymällä, miten joku voi olla tollanen kuin sä. Enpähän ala uskoa itsestäni liikoja ja pysyn vireessä. 11-vuotiaan pojan kanssa taas palaan omien kasvuvuosien innostukseen. Jalkapallo on yhteinen intohimomme, viime syksynä kävimme kahteen pekkaan Englannissa saakka sitä katsomassa. Siinä on minullekin tapa purkaa kertyneitä aggressioita. Hyvä kirjakin auttaa eteenpäin, haastaa älyllisesti mutta myös virkistää. Teologista tutkimustakin luen, mutta ei se pidä hengissä. Tuore näkökulma haastaa katselemaan maailmaa uudella tavalla. Työtä Peltonen pitää pahimmillaan luomiskertomuksen mukaisesti otsa hiessä tehtävänä pakkona. Valehtelisin, jos sanoisin, että työ on minulle erityisen tärkeää. Käytännössä se on ajankäytössä ykkösenä, mutta ei nautintona. Eikä sen tarvitse sitä ollakaan. Otsa hiessä tehty työ voi kuitenkin olla myös hyvää. Kun ymmärtää, mitä on tekemässä, miksi ja millä voimavaroilla, työ on hyvää. Hyvässä työssä on selkeä tarkoitus. Jos se puuttuu, hukkuu rannattomuuteen niin kuin seurakuntatyössä toisinaan käy. Työtä ei pitäisi Peltosen mielestä ottaa liian vakavasti. Riittää, kun tehdään se, mitä osataan ja voidaan. Parikymmentä vuotta sitten olisin vielä puhunut väitöskirjan tekemisen pakosta. Tässä iässä voi jo tunnustaa rajansa. Erityisen hyvää se tekee tällaiselle tunnontarkalle tekijälle, jolla on vaarana polttaa itsensä loppuun. (KR)
Espoon hiippakunnan ENSI ASKELEET Espoon hiippakunnan tuomiokapitulin tuleva koti. Espoon hiippakunta vietti syntymäpäiväänsä 1.1.2004 juhlamessuilla hiippakunnan seurakunnissa, ja toiminta käynnistyy vähitellen. Yhteistyö Helsingin ja Espoon hiippakunnan välillä on tulevan vuoden aikana tiivistä. Espoon hiippakunta on Suomen ev.- lut. kirkon yhdeksäs hiippakunta. Hiippakunnassa on 24 seurakuntaa ja 3 rovastikuntaa: Espoon tuomiorovastikunta, Lohjan rovastikunta ja Tuusulan rovastikunta. Tuomiokapituli pohtii parhaillaan uutta rovastikuntajakoa. Hiippakunnan perustamisesta seurasi nimenmuutoksia: Kanta- Espoon seurakunta muuttui Espoon tuomiokirkkoseurakunnaksi, Espoon kirkko Espoon tuomiokirkoksi ja Espoon rovastikunta Espoon tuomiorovastikunnaksi. Hiippakunnan väkiluku on 423 141 (31.12.2003). Pappeja ja lehtoreita hiippakuntaan kuuluu noin 350. Uusia tiloja odotellessa Hiippakunnan tuomiokapituli sijaitsee Espoon keskuksessa. Ensimmäisen vuoden tuomiokapitulin virasto toimii väliaikaistiloissa osoitteessa Kotikyläntie 3. Vuoden 2005 alusta tuomiokapituli muuttaa yhdessä Tuomiokirkkoseurakunnan ja Espoon ruotsalaisen seurakunnan kanssa parhaillaan rakennettavaan virastotaloon. Tuomiokapitulin tilat tulevat kaksiosaisen rakennuksen kadun puoleisen siiven kolmanteen kerrokseen. Uuden virastotalon osoite on Kirkkokatu 10. Toimintaa ja työntekijöitä 11 työntekijän tuomiokapitulia johtaa piispa Mikko Heikka, kirkkomme kymmenes piispa. Vastuu hiippakunnallisesta koulutuksesta ja muusta toiminnasta siirtyy Helsingistä Espooseen sitä mukaa, kuin Espoon hiippakunnan uudet viranhaltijat aloittavat tehtävissään. Espoon hiippakunnan hiippakuntadekaani Kai Peltonen aloittaa 1.3.2004. Tämän jälkeen vastuu esimerkiksi pastoraalikoulutuksen kokonaisuudesta mukaan lukien pastoraalitutkinto ja ylempi pastoraalitutkinto siirtyy hänelle. Hiippakuntasihteerien virkoihin valittavat aloittavat tehtävissään loppukeväällä. Siihen saakka Helsingin hiippakuntasihteerit vastaavat työalojensa toiminnasta molempien hiippakuntien osalta. Jumalanpalveluselämän ja kirkkomusiikin osalta periaateratkaisuja tehdään aikaisintaan alkusyksyllä 2004, ja siksi Eero Annala jatkaa molempien hiippakuntien hiippakuntakanttorin tehtävässä ainakin vuoden loppuun. Neuvottelut Espoon hiippakunnan lähetyssihteerin ja hiippakunnallisen opintosihteerin tehtävien hoidosta ovat vielä kesken, joten Jukka Koistinen vastaa edelleen lähetyksen kysymyksiin ja Tarja Jalli opintosihteeriä koskeviin tiedusteluihin. Hiippakuntauutisia yhteisesti Ratkaisuja yhteistyökysymyksiin etsitään kevään kuluessa ja niistä tullaan tiedottamaan sekä tuomiokapitulien kotisivuilla että myös Hiippakuntauutisissa. Alustavasti on myös päätetty, että Hiippakuntauutiset jatkaa myös Espoon hiippakunnan tiedotuslehtenä ainakin vuoden 2004 loppuun asti. 7
Raine Haikarainen 8 JUHLAVAA MUISTELUA JA YSTÄVIEN TAPAAMISTA Raine Haikarainen Kasvatuksen hiippakuntasihteerinä toiminut Maisa Tervo ja kanslisti Birgitta Pajunen olivat pitkään työtovereita. Maisa Tervolle myönnettiin juhlaistunnossa myös rovastin nimi ja arvo. Jakamattoman Helsingin hiippakunnan viimeinen tuomiokapitulin kokous pidettiin juhlavissa merkeissä. 17.12.2003. Juhlaistuntoon oli kutsuttu kapitulin kollegion entisiä jäseniä ja hiippakunnan vanhoja työntekijöitä. Hiippakunnan ensimmäinen pääsihteeri Pirkko Lehtiö ja pappisasessori Jussi Talasniemi käyttivät puheenvuorot kuluneista vuosikymmenistä. Tulevaisuuteen tähtäsi puolestaan joukko nuorempaa papistoa. Heille juhlaistunto oli samalla pastoraalitutkinnon publiikki. Ennen kaikkea suurhiippakunnan viimeinen virallinen kokous oli kuitenkin vanhojen ystävien ja työtovereiden lämmin tapaamishetki.
Hiippakunnan ensimmäinen pääsihteeri Pirkko Lehtiö muisteli pitkää työrupeamaansa ja mm. aikaa, jolloin kapitulin toiminnallinen osasto häiritsi valtion viraston imagoa; sen toiminta oli epämääräistä ja tapahtui seurakuntien työntekijöiden parissa, ei pykälien. Erityisellä lämmöllä Pirkko Lehtiö muisteli ensimmäistä naisten papiksivihkimistä ja ordinaatiokoulutuksen kehittämistä. Raine Haikarainen Raine Haikarainen Helsingin hiippakunnan ensimmäiset ja viimeinen. Tampereen eläkkeellä oleva tuomiorovasti Pertti Ranta oli perustamassa Helsingin hiippakuntaa vuonna 1959, ja Juhani Kopposela oli ensimmäinen hiippakunnassa vihitty pappi. Ritva Saario palveli puolestaan viimeiset kuukaudet vs. notaarina. 9 Raine Haikarainen Entisellä kapitulin väellä, pääsihteeri Jarmo Kiilusella, hiippakuntakanttori Ahti Kuorikoskella ja pappisasessori Helena Haatajalla riitti muisteltavaa. He työskentelivät tuomiokapitulissa 1990-luvun alun lamavuosina.
Raine Haikarainen ESPOON HIIPPAKUNNAN TUOMIOKAPITULI 10 Piispa Mikko Heikka p. (09) 8625 0832, mikko.heikka@evl.fi Tuomiorovasti Marjatta Laitinen p. (09) 8625 0240, marjatta.laitinen@espoonseurakunnat.fi Lakimiesasessori Pekka Leino vt 1.1. 29.2.2004, varsinainen 1.3.2004 p. (09) 8625 0839, pekka.leino@evl.fi Hiippakuntadekaani Kai Peltonen 1.3.2004 p. (09) 8625 0841, kai.peltonen@evl.fi Pappisasessori Arto Laitinen p. (09) 5123 7111, arto.laitinen@evl.fi Pappisasessori Hannu Saloranta p. 040 701 3593, hannu.saloranta@evl.fi Notaari Pilvi Keravuori p. (09) 8625 0838, pilvi.keravuori@evl.fi Piispan sihteeri Tiina Vihanta vt 1.2. 29.2.2004, 1.3.2004 p. (09) 8625 0832 Hallinnon ja talouden toimistosihteeri Marja-Liisa Litmanen vt 1.1. 29.2.2004, varsinainen 1.3.2004, p. (09) 8625 0836 Toiminnan toimistosihteeri Liisa Rossi vt 1.2. 29.2.2004, 1.3.2004 p. (09) 8625 0842 Pekka Leino jatkaa Espoossa Helsingin tuomiokapitulin pitkäaikainen lakimiesasessori Pekka Leino valittiin 2.1.2004 uuden Espoon tuomiokapitulin vastaavaan tehtävään. Virkavuosia Helsingin jakamattoman hiippakunnan palveluksessa ehti hänelle kertyä noin kaksikymmentä. Helsingin hiippakunnan tuomiokapitulin juhlaistunnossa 17.12.2003 mielessäni ajattelin kiitollisena sitä, että olen saanut olla tässä samassa suurenmoisessa tehtävässäni kollegion jäsenenä kantamassa päätösvastuuta jo lokakuusta 1975 saakka. Välillä olin tosin vähän lainassakin, 7 8 vuotta Helsingin seurakuntayhtymän lakimiehenä ja juristina opetus-, puolustus- ja oikeusministeriöissä. Espoon kapitulissa Pekkaa odottavat hallinnon käynnistämiseen liittyvät uudet haasteet. Samalla hän toivoo, että aikaa jäisi myös kirkko-oikeudellisen tutkimuksen jatkamiseen. Toivoisin Kirkkolaki vai laki kirkosta -kirjan ja Kirkko ja perusoikeudet -tutkimukseni saavan pian jatkoa kirkon ylipositiivista oikeutta tarkemmin selvittävästä kirjasesta ja mahdollisesti Kirkko ja uskonnonvapaus -kirjasta, jossa tätä kirkon kannalta keskeistä perusoikeutta voisi tarkastella vielä perusteellisemmin. Toivon kirkko-oikeuden dosentuurieni Helsingin ja Joensuun yliopistoissa tukevan myös hiippakuntiemme ordinaatio- ja pastoraalikoulutusta, ehkä kirkkooikeuden opetusta laajemminkin kirkon parhaaksi. Kuluneiden vuosien aikana olen tavannut monta seurakuntiemme työntekijää ja luottamushenkilöä, jotka jäävät nyt naapurihiippakunnan puolelle siirtyessäni uuteen tehtävään aloittavan Espoon hiippakunnan lakimiesasessorina. Pekka Leino haluaa uuden työn alkaessa kiittää entisiä työtovereitaan ja yhteistyökumppaneita menneistä vuosista ja toivottaa Jumalan siunausta yhteiselle työlle (RH). Pekka Leinon väitöskirja Kirkkolaki vai laki kirkosta (A 231) ja tutkimus Kirkko ja perusoikeudet (E 6) ovat tilattavissa kustantajalta Suomalaiselta Lakimiesyhdistykseltä, Kasarmikatu 23 A 17, 00130 Helsinki, p. (09) 6120 300, faksi (09) 604 668, s-posti sly@lakimies.org
Raine Haikarainen K APITULIN VÄ KEÄ Heikki Hämäläinen Kirkkohistorian ja tietokoneiden mies HELSINGIN TUOMIOKAPITULIN pitkää siviilipalvelusperinnettä jatkaa tällä hetkellä Heikki Hämäläinen. Hän on 25-vuotias teologian maisteri, jonka synnyinmaisemat ovat Kuhmossa. Heikki kertoo lähteneensä aikoinaan opiskelemaan teologiaa seurakuntanuoritaustasta käsin. Teologia tarjosi monipuoliset opiskelumahdollisuudet etiikasta klassisiin kieliin, kirjallisuustieteestä historiaan. Teologisista oppiaineista valitsin kirkkohistorian, koska olen aina ollut yleisesti historiasta kiinnostunut. Historiallinen perspektiivi on myös teologille hyödyksi. Turha fanaattisuus karsiutuu, kun huomaa kuinka erilainen kristinuskon dogma, raamatuntulkinta ja etiikka on ollut historian aikana eri puolilla maailmaa. Siviilipalvelusmiesten työt kapitulissa ovat olleet monimuotoisia, ja käyttöä on löytynyt myös jokaisen erityisosaamiselle. Heikki Hämäläinen pitää omaa työtään monipuolisena, sillä siihen on kuulunut niin arkiston järjestämistä, kirjaston ylläpitoa, atk-ohjantaa kuin vahtimestarin normaaliin työkuvaan kuuluvia toimia. Syksyn puolella tein varsin runsaasti hiippakuntajakoon liittyviä työtehtäviä. Hyvin suuri projekti on ollut kapitulin uuden osoiterekisterin täydentäminen, jonka tietueiden avulla toivottavasti tämänkin lehden postitus on saatu tehtyä. Heikkiä arvostetaan kapitulissa melkoisena atkvelhona, joka auliisti tarjoaa tehokasta vierihoitoa ja päivittää asiantuntemuksella koneet ja ohjelmat. Verkostoitunut tietoaika herättää kirkkohistorijoitsijassa myös kysymyksiä. Tiedon määrä on kasvanut niin valtavaksi, että yhä enenevässä määrin on täytynyt opetella löytämään olennainen kaiken tiedon keskellä. Kriittinen arviointi on vielä tärkeämpää sähköisen materiaalin osalta kuin painetun. Puolen vuoden aikana Heikki Hämäläinen on lisäksi opittu tuntemaan aikaansaavana ja ripeänä miehenä, joka tarttuu oitis tehtäviin ja suoriutuu niistä nopeasti. Dynaaminen työnteko onkin hänen mielestään hyvä keino lyhentää työpäivää. Laiskottelu, vaikka onkin välillä ihan mukavaa, on pohjimmiltaan aika stressaavaa. Paneutuminen täysillä työhön takaa leppoisan työpäivän kulun. Illalla lataan akkuja paneutuen ruuan laittoon, videopelien fanaattiseen pelaamiseen ja lukemiseen. Välillä myös käytän vähän tietokonetta. Siviilipalvelus jatkuu Heikin kohdalla kesään asti. Kysymykseen, mitä sen jälkeen tapahtuu, hän vastaa myhäilevällä tyylillään, että jos joku piispoista katsoisi minut kelvolliseksi papinvirkaan, voisin kuvitella hakeutuvani seurakuntaan työhön. (RH) 11
MÄÄRÄAIKAISEN KANTTORIN VIRKA ja kuinka sellainen perustetaan 12 MÄÄRÄAIKAISIA KANTTORIN VIRKOJA ei voi perustaa! Kanttorin virka on seurakunnan vakinainen kirkkomusiikin virka. Sen haltijalle annetaan valtakirja, jonka voi peruuttaa vain rajoitetusti. Kanttorin virka on muutoinkin vahvasti säädelty kirkkolaissa ja kirkkojärjestyksessä: seurakunnassa tulee olla kanttorin virka; viran tehtävät, kelpoisuusehdot ja valintamenettely on säädetty ja lisäksi viranhaltijaan ei pääsääntöisesti sovelleta seurakunnan virkasääntöä. Kanttorin virka voi tosin olla osa-aikainen, ja seurakunnat voivat perustaa yhteisen kanttorin viran. Entä kuinka seurakunta voi toimia silloin, kun sillä olisi työn sisällöstä nouseva peruste saada seurakuntaan kirkkomuusikko määräajaksi? Vanha kirkkolaki Vanhassa kirkkolaissa oli kaksi kirkkomusiikin virkaa: vakinaisen kanttorin ja ylimääräisen kanttorin virka. Nykyisessä kirkkolaissa mainittu kanttorin virka vastaa vanhan kirkkolain vakinaisen kanttorin virkaa. Kirkkolain uudistamiskomitea aikanaan esitti, että käsitteet vakinainen ja ylimääräinen kanttori poistetaan. Kirkkojärjestykseen piti jäädä säännökset kanttorin virasta sekä maininta siitä, että seurakunta voi perustaa myös muita musiikin virkoja. Nämä muut musiikin virat vastaisivat entistä ylimääräisen kanttorin virkaa, mutta viroilla ei olisi yhtenäistä virkanimikettä, ja ne olisivat seurakunnan virkasäännön alaisia. Siten viran täytöstä sekä viran vastuista ja velvollisuuksista päätettäisiin seurakunnan virkasäännössä ja viran ohjesäännössä. Lopullisesta kirkkojärjestyksestä viittaus muihin musiikin virkoihin jäi pois, koska säännöstä pidettiin turhana. Seurakunnissa on tosin edelleen olemassa vanhan kirkkolain aikana perustettuja ylimääräisen kanttorin virkoja, koska niitä ei ole lakkautettu. Nykyinen kirkkolaki Määräaikainen kirkkomusiikin virka on mahdollista perustaa kirkkolain uudistamiskomitean kuvaamalla tavalla virkasäännön alaiseksi viraksi. Samalla tavoin voidaan myös seurakuntayhtymään ja seurakuntien yhteistoimintaa varten perustaa kirkkomusiikin virkoja. Tällöin seurakunta soveltaa kirkkojärjestyksen 6. luvun 9. :ää, jonka mukaan seurakunnassa voi olla muita virkoja. Seurakunnan tulee perustaa kirkkojärjestyksen mukaisia kanttorin tehtäviä varten tarpeellinen määrä kanttorin virkoja. Mikäli seurakunnassa on perusteltu tarve määräaikaiselle kirkkomusiikin viralle, sen tulee perustaa tällainen muu virka. Kelpoisuusehdoksi on syytä valita jokin kirkkojärjestyksessä mainituista kanttorin kelpoisuusehdoista. Kirkkolain uudistamiskomitean kannan mukaisesti viralle tulee antaa kanttorista selkeästi erottuva sopiva virkanimike. Tällaisen viran haltija on kanttorista poiketen seurakunnan virkasäännön alainen. Määräaikaisuuden yleiset perusteet Seurakunta voi perustaa määräaikaisen viran, mikäli sille on kirkkolain 6. luvun 8b :n 1. momentissa mainittu työsopimuslaissa säädetty peruste. Työsopimuslaki sallii määräaikaisen työsopimuksen, mikäli määräaikaisuus johtuu itse tehtävän luonteesta. Muussa tapauksessa työsopimus on solmittava toistaiseksi. Vastaava periaate koskee kirkossa määräaikaisia virkoja. Talousarvio tai määrärahan varaaminen vain yhdeksi vuodeksi kerrallaan ei ole työtehtävästä nouseva peruste eikä siten myöskään määräaikaisen viran perustamisen peruste. Mikäli seurakunta perustaa määräaikaisen viran ilman kirkkolaissa mainittuja tehtävästä nousevia perusteita, virkaa hoitaneen henkilön virkasuhde ja mm. oikeus palkkaan, voidaan katkaista vain samoilla perusteilla kuin vakinaisen viranhaltijan. Määräaikaisen viran perustamisen tulee siten olla hyvin perusteltu. HENRI LEHTOLA notaari
Raine Haikarainen Hiippakuntakanttori: Viran toimenkuvia pitäisi miettiä enemmän KANTTORIN VIRAN KELPOISUUSEHDOT muutettiin viime vuonna piispainkokouksen päätöksellä. Entisten ylimmän asteen (ns. A-virka), keskimmäisen asteen (ns. B- virka) ja alimman asteen (ns. C-virka) virkojen nimitykset ovat historiaa, ja nykyään vastaavat nimikkeet ovat laajaa yliopistotutkintoa tai vastaavaa tutkintoa edellyttävä, ylempää korkeakoulututkintoa tai vastaavaa tutkintoa edellyttävä ja ammattikorkeakoulututkintoa tai muuta vastaavaa tutkintoa edellyttävä kanttorin virka. Myönnän, että nimikkeet ovat kovin vaikeita, ja niitä on lähes mahdoton käyttää lyhenteinä, kiitos piispainkokouksen! Kuten notaari Lehtola kirjoituksessaan toteaa, kanttorin virka on seurakunnan vakituinen kirkkomuusikon virka. Viran kelpoisuusehdoista voi lukea kirkon säädöskokoelmasta nro 89. Reitti on seuraava: Seurakunta perustaa kanttorin viran, tuomiokapituli julistaa sen avoimeksi ja haettavaksi. Viranhakupaperit osoitetaan tuomiokapitulille. Se toteaa virkaa hakeneet istunnossaan, ja valmistelun jälkeen tuomiokapituli toteaa hakijoiden kelpoisuuden ko. virkaan. Tämän jälkeen paperit lähetetään seurakuntaan takaisin, ja seurakunta valitsee kelpoisista hakijoista sopivimman ja pätevimmän hakijan avoinna olevaan virkaan. Tästä valintapäätöksestä on kuukauden valitusaika. Kirkkovaltuuston tai seurakuntaneuvoston suorittaman vaalin saavutettua lainvoiman tuomiokapituli antaa valitulle valtakirjan kanttorin virkaan. Alueellamme ja myös muualla Suomessa on paljon niitä seurakuntia, joissa on useita kanttorin virkoja. Olen todella usein hämmästellyt seurakuntien ilmoituksia avoinna olevista vakituisista kanttorin viroista. Ilmoituksista näkee valitettavan usein sen, että avoinna olevan viran toimenkuvaan ei ole kiinnitetty riittävästi huomiota. Seurakunta ei ole miettinyt tarpeeksi tai ollenkaan sitä, minkälaista kanttoria haetaan minkäkinlaiseen joukkoon. Tätä olisi todella tärkeää miettiä etukäteen, jo senkin perusteella, että seurakunnassa olisi valmius tältä pohjalta tehdä hyviä päätöksiä. Viran ohjesäännön tulisi olla valmiina, kun virka julistetaan haettavaksi. Työnjakokirjaakin tulisi pohtia etukäteen. Valitettavan usein vasta päättämisen kynnyksellä arvioidaan hakijoiden osaamista eri musiikin osa-alueilla, hakijoiden vahvuuksia ja halua kehittyä siinä ympäristössä, minkä paikallisseurakunta tarjoaa. Viran oletetun toimenkuvan poikkeavasta valintapäätöksestä poikii valitettavan usein työläitä ja ikäviä valituksia. Seurakuntiin on valittu hyvä urkuri laulajan virkaan, hyvä soittaja kuoromestarin virkaan ja nuorisomusiikkiin painottuvaan työhön vapaasäestyksestä mitään tietämätön lukkari. Harva kanttori osaa erinomaisesti kaikki kirkkomusiikin eri osa-alueet. Erikoistuminen ja painottuminen eri osa-alueisiin on tätä päivää, mitä koulutustoiminta myös tukee. Kaikkien etu olisi se, että kunkin kanttorin vahvuudet ja osaaminen omalla työnäyllä saisivat yhdessä muiden osaajien kanssa rikkaasti palvella seurakunnan musiikkitoimintaa. Tätä kannattaa pohtia. EERO ANNALA hiippakuntakanttori 13
Koulutuksesta virtaa ja virikkeitä! KOULUTAMME SEURAKUNTAOPISTOLLA SEMINAARIT JA NEUVOTTELUPÄIVÄT 14 Koulunkäyntiavustajien neuvottelu- ja kehittämispäivä Ajankohta: 2.3. ja 3.3.2004 (sama ohjelma kumpanakin päivänä). Hinta: 35 euroa (sisältää lounaan) Kriisiseminaari: Väkivalta lasten ja nuorten elämässä Ajankohta: 15.-16.4.2004. Hinta: 150 euroa Bibliodraaman kolmannet valtakunnalliset koulutusja neuvottelupäivät Ajankohta: 10.-12.9.2004. Hinta: 100 euroa Perhetyön neuvottelupäivät Ajankohta: 27.-28.10.2004. Hinta: 120 euroa LYHYET KOULUTUKSET Elävän mallin piirustus -illat Ajankohta: 8.1.-22.4. torstaisin. Hinta: 6 / kerta Dialogipedagogiikka Ajankohta: 27.1.-30.1, 16.3.-19.3. ja 19.4.-22.4.2004. Hinta: 750 euroa (yksittäiset osat 300 euroa) Tukiperhekoulutus Ajankohta: 7.2., 6.3. ja 3.4.2004. Hinta: 100 euroa Hiljaisen rukouslaulun kurssi Ajankohta: 27.-28.2.2004. Hinta: 100 euroa Raamattuleikki-koulutus Ajankohta: 3.-4.3. ja 27.-28.4.2004. Hinta: 200 euroa Seksuaalisuus positiivisena voimavarana 2 ov Ajankohta: 4.-5.3. ja 4.-5.5.2004. Hinta: 150 euroa Hiljaa hyvä tulee - levon ja rauhan hetkiä lapsen ja aikuisen elämässä Ajankohta: 12.-14.3.2004. Hinta: 200 euroa ja materiaalikustannukset 20 euroa Perhekerhotyön virikekurssi: Lasten ja perheiden hartaudet ja jumalanpalvelukset Ajankohta: 15.-17.3.2004. Hinta: 170 euroa Päivähoidon uskontokasvatuksen mentorikoulutus 5 ov Ilmoittautuminen: Milla Nevanlinna, SLK, milla.nevanlinna@lastenkeskus.fi Ajankohta: 18.-19.3. ja 7.-8.10.2004. Hinta: 250 euroa Dialogipedagogiikan kouluttajakoulutus Ajankohta: 22.-26.3.2004. Hinta: 500 euroa Hiljaisuus kantaa Ajankohta: 1.-2.4.2004. Hinta: 120 euroa MOD-peruskurssi Ajankohta: 13.-14.4.2004. Hinta: 70 euroa Elämä, usko ja rukous isoskoulutuksessa Ajankohta: 26.-27.4.2004. Hinta: 140 euroa Liikkuvan lapsen oppimisympäristö Ajankohta: 6.-7.5.2004. Hinta: 150 euroa Laulukurssi epävarmoille laulajille Ajankohta: 4.-6.6.2004. Hinta: 200 euroa Kertovat nuket Ajankohta: 8.-11.6.2004. Hinta: 170 euroa Kuvataideleiri Ajankohta: 19.-23.7.2004. Hinta: 170 euroa Kotimusiikkiviikko 48.vuosi Ajankohta: 26.7.-1.8.2004. Tiedustele hintavaihtoehtoja ja perhealennuksia. Iltapäivätoiminnan ohjaajakoulutus (5 ov) Ajankohta: 6.-8.9, 20.-22.10.2004 ja 17.-22.1.2005. Hinta: 450 euroa Raamatun naiset nykypäivässä Ajankohta: 17.-18.9, 15.-16.10. ja 19.-20.11.2004. Hinta: 250 euroa Toimiva perhe ohjaajakoulutus Ajankohta: 23.-26.9. ja 22.-24.10.2004. Hinta: 450 euroa Godly Play - Raamatun kerrontametodi Ajankohta: 29.-30.9.2004. Hinta: 170 euroa MOD-jatkokurssi Ajankohta: 4.-5.10.2004. Hinta: 70 euroa Lapsi ja lasta suuremmat kysymykset Ajankohta: 7.-8.10. ja 3.-4.11.2004. Hinta: 200 euroa Huovutuskurssi Ajankohta: 8.-9.10.2004. Hinta: 110 euroa Avaimia omien voimavarojen löytämiseen Ajankohta: 29.-31.10.2004. Hinta: 200 euroa Tunnetaidot ja vuorovaikutus Ajankohta: 27.10. ja vko 7, 2005. Hinta: 110 Sadan kielen pedagogiikan seminaari Lokakuu 2004, 2 päivää. Hinta: 200 euroa Perhekerhon ohjaajakoulutus Ajankohta: 8.-12.11.2004. Hinta: 220 euroa Erityistä tukea tarvitsevat lapset - vuorovaikutuksen merkitys ja mahdollisuudet kasvatuksessa Ajankohta: 22.-24.11.2004. Hinta: 170 euroa Majoitus- ja ruokailukustannukset laskutamme erikseen. Lisätietoja ja ilmoittautuminen: koulutussihteerit puh. (09) 2719 608 tai 2719 627 tai kurssit@srk-opisto.fi Seurakuntaopiston Työelämän kehittämispalvelut Järvenpääntie 640, 04400 Järvenpää Puh. (09) 2719 61 www.srk-opisto.fi/kurssit
Y HTEISET SYNODAALIKOKOUKSET Helsingin ja Espoon hiippakuntien papit ja lehtorit kutsutaan synodaalikokouksiin 5. 6.10.2004. Espoon hiippakunnan synodaalikokous järjestetään Espoon tuomiokirkossa ja Helsingin hiippakunnan kokous Helsingin tuomiokirkossa. Tarkemmat tiedot kokousten ohjelmista seuraavissa Hiippakuntauutisten numeroissa ja erillisessä kokouskutsussa. Naisteologiyhdistys juhlii 18.3. Naisteologiyhdistyksen 70-vuotisjuhla 18.3.2004 Helsingin tuomiokirkossa ja kryptassa Klo 10 11.30 Tervehdysten vastaanotto, tuomiokirkon krypta 12 Viikkomessu tuomiokirkossa, piispa Eero Huovinen saarnaa Lounas ja kirkkokahvit kryptassa 14 Juhla kryptassa, juhlaesitelmä yliopistonlehtori, TT Kyllikki Tiensuu Naisteologihistoriakirjan julkistaminen, kirjan kirjoittaja TT Pirkko Lehtiö Näytelmä Naispapin tulo Suomen ev.-lut. kirkkoon Päätössiunaus piispa Erik Vikström 16 Yhdistyksen vuosikokous 19 Iltajuhla jäsenille ja kutsuvieraille, ravintola Aurinko (Pohjoinen Rautatienkatu 23), illalliskortti 30 euroa Päiväjuhlaan ei ole osallistumismaksua. Olemme saaneet juhlakustannuksiin sponsoreita. Ilmoittautumiset päiväjuhlaan ja illalliselle 29.2. mennessä, Leena Salmensaari, p. 040 513 0837 tai leena.salmensaari@espoonseurakunnat.fi Yöpymistä varten olemme neuvotelleet hotelli Helkan kanssa tarjouksen Naisteologien juhlaan osallistuville. Hotelli Helkan sijainti aivan keskustassa, Pohjoinen Rautatienkatu 23, www.helka.fi Huonehinnat: ke pe 81,00 e/1 hh/yö; 107,00 e/2 hh /yö; pe la 66,00 e/1hh /yö; 90,00 e/2hh /yö. Varaukset: p. (09) 613 580, Reservations@helka.fi Seurakuntaharjoittelun neuvottelupäivä Kuuluvatko tehtäviisi seurakunnissa toteutettavan työharjoittelun järjestelyt tai vastaatko työssäoppimisesta ja oppisopimuskoulutuksesta? Sinut kutsutaan ensimmäistä kertaa järjestettävään Seurakuntaharjoittelun neuvottelupäivään Kirkon koulutuskeskukseen Järvenpäähän torstaina 25.3. klo 9.30 16.15. Ilmoittautuminen 15.3. mennessä terhi.makelainen@evl.fi, p. (09) 2719 916. Ruokailu ja kahvit yhteensä 15 euroa. Osanottomaksua ei peritä. Päivän teemaan liittyy läheisesti Oppiminen ja ohjaus työelämässä -opas seurakunnille, jota voi tilata 5 euroa (+ postikulut) hintaan kirkkohallituksen julkaisumyynnistä julkaisumyynti@evl.fi, p. (09) 1802 454. Ulla-Maija Halme ja Jussi Rytkönen sijaisina Ulla-Maija Halme hoitaa toistaiseksi lakimiesasessorin tehtäviä Pekka Leinon tultua valituksi Espoon kapituliin juristiksi. Ulla-Maijalle talo on tuttu. Hän toimi Pekan sijaisena vuonna 2002. Jussi Rytkönen taas tuuraa piispan teologista sihteeriä Jari Jolkkosta, joka puolestaan keskittyy kevään ajan tutkimustyöhön. Jussi on lainassa Keravan seurakunnan kappalaisen virasta. T APAHTUU HELSINGIN HIIPPAKUNNASSA 15
Piispa Tomas Shivute SUOMI NAMIBIA-SILLAN RAKENTAJA HISTORIASTA TULEVAISUUTEEN 16 PIISPA HEIKAN vihkimisjuhla Espoossa oli uuden ja vanhan kohtaamispiste monessakin mielessä. Juhlavieraiden joukossa oli kaksi henkilöä, joiden mukana ja persoonassa uusi ja vanha erityisesti olivat läsnä. He olivat Namibian Luterilaisen kirkon johtava piispa ja hänen puolisonsa, Tomas ja Hilja Shivute. Uusi asia oli, että piispa Tomas edusti kirkkoaan vasta valittuna kirkon johtavana piispana. Hän oli paikalla muutama vuosi sitten solmitun Helsingin hiippakunnan ja hänen oman hiippakuntansa, ELCINkirkon Läntisen hiippakunnan välisen kumppanuussopimuksen pohjalta. Tällä vierailulla valmisteltiin myös esitystä, että Espoon hiippakunta liittyisi mukaan tähän hiippakunnalliseen yhteistyöhön. Historia ja taustat tulivat esille siinä, että keskustelu heidän kanssaan käytiin suurelta osin suomen kielellä, vierailun järjestelyissä keskeisenä toimijana oli piispa Shivuten opiskeluaikaisen nimikkoseurakunnan, Leppävaaran kirkkoherra ja että tämän parin viikon vierailun illat eivät riittäneet kaikkien Suomessa ja Namibiassa saatujen ystävien tapaamisiin. Kirkkojen yhteys on ihmisten yhteyttä Siis mitä kaikkea tähän taustaan ja nykypäivään sisältyy? Laajin tausta on Suomen Lähetysseuran työ jo yli 130 vuotta Namibiassa. Suomessa on suuri joukko ihmisiä, joille Namibia ja sen kielet ovat tuttuja ja läheisiä ja sama toiseen suuntaan. Tomas Shivute opiskeli papiksi ja väitteli tohtoriksi Helsingin Yliopistossa SLS:n stipendiaattina ja mm. Leppävaaran seurakunnan tukemana. Hänen vaimonsa, opettaja Hilja Shivute opiskeli Järvenpään Seurakuntaopistossa. Heidän neljästä lapsestaan kaksi nuorinta syntyivät Suomessa. Siltaa historiasta tulevaisuuteen rakennetaan tällä hetkellä kehittämällä kirkkojemme yhteistyötä. Muuta- Raine Haikarainen Piispat Huovinen, Shivute ja Heikka neuvottelivat Espoon hiippakunnan liittymisestä Suomi Namibiayhteistyöhön.
ma vuosi sitten solmitulla Suomen ja Namibian kirkkojen kumppanuussopimuksella on alettu määrätietoisesti rakentaa yhteyksiämme itsenäisten kirkkojen vuorovaikutukseksi, jonka tukeva perusta on lähetystyön rakentama yhteys, keskinäinen tuntemus ja luottamus. Samalla etsitään ja kokeillaan käytännön malleja yhteistyön laajentamiselle koko kirkon asiaksi ja haetaan lähetyksen työntekijöiden roolia kirkkojen yhteistyön käsinä tässä verkostossa. Kirkkojen yhteistyö on yhteyttä ihmisten välillä. Yhteisen taustamme vahvuus on ihmisissä, joille kirkkojemme yhteys on osa heidän elämäänsä, totesimme keskustelussa piispa Tomaksen kanssa. Olimme yhtä mieltä siitä, että jatkossakin tarvitaan ihmisiä Suomesta Namibiaan ja Namibiasta Suomeen oppimaan toistemme kieltä, uskoa, kulttuuria ja elämisen tapoja. Sitä kautta koti-ikkunamme Afrikkaan ja heidän kotiikkunansa Eurooppaan voi pysyä auki ja ajan tasalla ja oppiminen molemminpuolisena. Lieneekö tässä opiskelijoiden ja työntekijöiden vaihdon merkittävin anti kummallekin? Kysyimme vierailun viimeisenä iltana, mikä oli tämän käynnin erityinen anti Suomessa asuneille ja täällä useita kertoja käyneille Tomakselle ja Hiljalle. Vastaus kuului tähän tapaan: Olemme oppineet, että suomalaisten sanomana me tarkoittaa Suomen Lähetysseuraa. Nyt meillekin on avautunut entistä laajempana havainto, että me onkin entisen lisäksi koko Suomen luterilainen kirkko. Tällä vierailulla kirkon johtohenkilöt olivat lukuisasti mukana Espoon juhlassa ja kirkon ihmisten moninaisuus näkyi monissa neuvotteluissa kirkon eri tahojen ja toimijoiden kanssa, Tuomasmessussa ja ystävien tapaamisissa. REINO JUNTTILA Namibia-yhteistyön koordinaattori Hiippakunnallinen Namibia-foorumi Kirkkojen välisestä Namibia-yhteistyöstä kiinnostuneita Espoon ja Helsingin hiippakuntien seurakuntien ja muiden yhteistyötahojen edustajia kutsutaan hiippakunnalliseen Namibia-foorumiin keskiviikkona 28.4.2004. Foorumi järjestetään Helsingin seurakuntayhtymän valtuustosalissa (Kolmas linja 22 B, Helsinki 53). Tilaisuudessa on mahdollisuus perehtyä Suomen ev.-lut. kirkon ja Namibian evankelisluterilaisen kirkon (ELCIN) yhteistyön ajankohtaisiin kysymyksiin, moniin yhteistyöhankkeisiin sekä tutustua hankkeiden vastuuhenkilöihin. Ohjelma 12.00 Omakustanteinen lounas (tutustuminen näyttelyyn yhteistyöhankkeista) 13.00 Avaus ja alustukset kirkkojen Namibia-yhteistyöstä 14.30 Kahvi (tutustuminen näyttelyyn) 15.00 Kolmen yhteistyöhankkeen esittely 16.30 Loppukeskustelu ja päätös 17.00 Ilmoittautumiset 31.3.2004 mennessä Helsingin hiippakunnan tuomiokapituliin Birgitta Pajuselle, birgitta.pajunen@evl.fi tai p. (09) 7092 579. Tilaisuuden järjestää Helsingin ja Espoon hiippakuntien Namibia-yhteistyön työryhmä. Lisätietoja mm. hiippakuntadekaani Kari Kopperilta. Papiston päivät 2004 Papin matka Seuraavat Papiston päivät pidetään Jyväskylän Paviljongissa 17. - 18. marraskuuta 2004. Kyseessä on valtakunnallisesti suurin papiston koulutus- ja neuvottelupäivä -tapahtuma. Päivien aiheena on Papin matka. Ohjelma tarkentuu kevään 2004 aikana ja siitä tiedotetaan tulevissa Cruxeissa. Päivien osallitumismaksu ( sis. ohjelman + ateriat) on 110. Päiville ilmoittautuminen alkaa keväällä 2004. Merkitse ajankohta kalenteriisi! 17
SUOMEN JA VATIKAANIN SUHTEET LUOTTAMUKSELLISET 18 OHJELMA OLI TIIVIS, kun suomalainen luterilais-katolilainen delegaatio vieraili Roomassa tammikuussa. Vakiintuneen perinteen mukaan piispojen johtaman lähetystön vierailu ajoitetaan pyhän Henrikin muistopäivän ja ekumeenisen rukousviikon yhteyteen. Matkan aikana toimitettiin luterilainen ehtoollisjumalanpalvelus, vietettiin marttyyripiispa Henrikin muistopäivää, rukoiltiin ekumenian puolesta Birgittasisarten vesperissä, neuvoteltiin Vatikaanin kristittyjen ykseyden edistämisen neuvostossa, vierailtiin paavin luona, osallistuttiin Suomen suurlähettilään ekumeeniselle lounaalle ja tutustuttiin Suomen Rooma-instituuttiin Villa Lantessa. Luterilaiselle osapuolelle yksi matkan keskeisiä tavoitteita on tavata ja palvella Roomassa asuvia suomalaisia. Heitä oli kutsuttu muun muassa yhdessä Ruotsin luterilaisen seurakunnan kanssa toimitettuun ehtoollisjumalanpalvelukseen sekä juhlavaan Henrikin messuun. Matkan toinen tarkoitus on edistää ekumeniaa yhteisin rukouksin, tapaamisin ja neuvotteluin. Vierailu vahvisti käsitystä siitä, että roomalaiskatolinen kirkko on sitoutunut pysyvästi ekumeniaan. Yhteiset jumalanpalvelukset ja keskustelut osoittivat, että jakaantumisesta huolimatta Vatikaanin ja Suomen luterilaisen kirkon välillä on hengellinen yhteys ja luottamukselliset suhteet. Kummallakaan puolella ei ole tarvetta epäluuloon tai salailuun. Vatikaanin arvostus Pohjoismaista luterilaisuutta kohtaan perustuu toimivien henkilösuhteiden lisäksi historialliseen jatkuvuuteen. Mikael Agricolan maltillisesti toteuttama reformaatio säilytti monia yhteisiä elementtejä kirkon hallinnossa ja hengellisessä elämässä. Vahvan luterilaisen ja jatkuvuutta korostavan identiteetin pohjalta ei tarvitse pelätä eikä piikitellä toista osapuolta. Vierailuun kuului myös yksityisaudienssi paavi Johannes Paavali II:n luona. Piispa Eero kiitti tervehdys- Servizio fotografico Piispa Eero Huovinen luovutti paaville Suomi-terveisinä tuomiokirkkoseurakunnan lahjakirjan Helsingin helmi.
LÖYTÖRETKI oivaltava,osumatarkka rippikoulumateriaali! puheessaan paavia siitä, että roomalaiskatolinen kirkko on sitoutunut Yhteiseen julistukseen vanhurskauttamisopista. Jatkotyöskentely vaatii kärsivällistä paneutumista yhteisen uskomme juuriin. Julistuksessa ilmaistua yksimielisyyttä tulee sekä syventää että laajentaa auki oleviin kysymyksiin. Samalla piispa Eero muistutti paavin uusimpaan ehtoollista koskevaan kiertokirjeeseen viitaten yhteisistä ehtoollisopin korostuksista. Luottamus Kristuksen todelliseen läsnäoloon pyhässä ehtoollisen sakramentissa on sellainen uskon aarre, että se voisi tuoda meitä lähemmäksi toisiamme, hän totesi. Vastauksessaan paavi piti Yhteisen julistuksen allekirjoittamista tärkeänä ekumeenisena saavutuksena. Hän toivoi luterilaisten ja katolilaisten rukoilevan yhdessä ja harjoittavan niitä hengellisen elämän muotoja, jotka jo nyt yhdistävät molempia. Avustajien hienovaraisesta hoputuksesta huolimatta paavi halusi muistella Suomen vierailuaan kesällä 1989. Hän piti vierailua erityisen tärkeänä ja toivoi sen edistäneen ekumeniaa. Audienssille osallistunut Vatikaanin virkamies piti tapaamista merkittävänä panostuksena vanhuuden heikentämältä paavilta. Vierailun viimeisenä aamuna oli mahdollisuus osallistua vaikutusvaltaisen kardinaalin Joseph Ratzingerin toimittamaan aamumessuun. Katolisen uskon puhtautta suojelevan uskonopin kongregaation johtajana Ratzinger on tullut viime aikoina tunnetuksi erityisesti relativismiin ja synkretismiin taipuvien katolilaisten teologien ojentamisesta. Lyhyessä tapaamisessa pienikokoinen harmaa eminenssi vaikutti terävältä ja hyväkuntoiselta 76-vuoden iästään huolimatta. Kardinaalikollegion johtajana hänen tehtävänsä tulee olemaan konklaavin kokoon kutsuminen uuden paavin valitsemista varten. Roomassa vierailleeseen delegaation kuuluivat piispa Eero ja Anja-Tuulikki Huovinen, katolinen piispa Jósef Wróbel SCJ, teologisten asian sihteeri Matti Repo, piispan teologinen sihteeri Jari Jolkkonen sekä isä Frans Voss SCJ Turusta. Vierailua tuki erinomaisesti 40- henkinen Chorus Sanctae Ceciliae -kuoro. JARI JOLKKONEN Heli ja Lassi Pruuki LÖYTÖRETKIrippikoululaisen työkirja Virkistävä, uusi vaihtoehto rippikoulukirjoihin antaa runsaasti tilaa nuoren omalle pohdinnalle ja tuottamiselle. Kokonaisuus etenee oppimisprosessin mukaisesti sisältäen orientoivia, prosessoivia, koostavia ja soveltavia tehtäviä. ISBN 951-627-382-3 Hinta 9,90 e Seurakuntahinta 8,00 e netto / vähintään 10 kpl Heli and Lassi Pruuki A JOURNEY OF DISCOVERY A Book for the Confirmation Student Englanninkielinen laitos Heli ja Lassi Pruukin suositusta Löytöretki-sarjan rippikoululaisen kirjasta. Käännös: Heli von Bruun, Susan Hamilton. ISBN 951-627-474-9 Hinta 25,80 Heli ja Lassi Pruuki LÖYTÖRETKIrippikoulun ohjaajien opas Rippikoulun ohjaajien ja tiimin monipuolinen ja rikas opas, josta ilahtuu niin vasta-alkaja kuin kokenut konkarikin. ISBN 951-627-383-1 Hinta 54,00 e LASTEN KESKUS Särkiniementie 7 A 00210 Helsinki PUH. 09-6877 450 FAX 09-6877 4545 tilaukset@lastenkeskus.fi 19
ajankohtaista... D IAKONIA- JA YHTEISKUNTATYÖ Koonnut Kirsti Poutiainen 20 KUINKA KOHDATA RIKOKSEN UHRI? Rikosuhripäivystys, Uudenmaan aluetoimisto, Helsingin seurakuntayhtymä ja Espoon ja Helsingin hiippakunnat järjestävät 24.2.04 koulutuspäivän rikoksen uhrin kohtaamisesta. Koulutuspaikkana on Helsingin seurakuntayhtymä (Kolmas Linja 22 B). Päivän tavoitteena on antaa valmiuksia tunnistaa ja kohdata rikoksen uhreja erityisesti silloin, kun lapsi on perheväkivallan tai seksuaalirikoksen uhri, sekä tarjota tietoa ja välineitä rikoksesta koituvien seurausten lievittämiseen. Koulutus on suunnattu papeille, diakoniatyöntekijöille ja lapsityönohjaajille. Kouluttajana on aluesihteeri Anne Veijola Rikosuhripäivystyksen Uudenmaan aluetoimistosta. Ohjelma Klo 9 Rikoksen uhriksi joutumisen moninaiset seuraukset 11.30 Lounas 12.30 Lapsi perheväkivallan uhrina 14 Kahvi 14.30 15.30 Lapsi seksuaalisen väkivallan uhrina Kustannukset: Matka-, lounas- ja kahvikulut Lisätietoja: Anne Veijola, p. 040 523 0595 ja Palvelevan puhelimen toiminnanjohtaja, pastori Raija Narvila, p. 050 574 1914, Helsingin seurakuntayhtymä Ilmoittautumiset: 20.2. mennessä tuomiokapituliin Birgitta Pajuselle, birgitta.pajunen@evl.fi, p. (09) 7092 579. Perheen kanssa -symposium 19. 20.10.2004 kongressi- ja koulutuskeskus Meripuistossa Espoossa järjestettävään symposiumiin kutsutaan diakoniaja yhteiskuntatyön sekä kasvatuksen hiippakuntasihteerit, diakoniasta, lapsi- ja nuorisotyöstä ja perheasioista vastaavat johtavat viranhaltijat, hiippakuntien dekaanit ja järjestöjen edustajat. Symposiumin tarkoituksena on käsitellä eri työmuodoissa esillä olevaa perhetyötä. Miten eri työmuotojen rajoja voitaisiin ylittää ja miten työskennellä joustavasti yhdessä seurakunnassa perheen kanssa tehtävässä työssä? Tavoitteena on keskustelun käynnistäminen perhetyöstä ja perheiden kanssa tehtävästä yhteistyöstä kokonaisuutena seurakunta- ja hiippakuntatasolla. Symposium on Kirkkohallituksen toiminnallisen osaston yhteishanke, jossa on myös edustajia hiippakunnista. Lisätietoja saa Helsingin ja Espoon hiippakuntien osalta lapsi- ja perhetyön hiippakuntasihteeriltä Leena Heinoselta, leena.heinonen@evl.fi, p. (09) 7092 578, Kirkkohallituksesta Riitta Helosvuorelta, riitta. helosvuori@evl.fi, p. (09) 1802 307.