ESTEETTÖMYYSKARTOITUSMENETELMÄN SOVELTAMINEN LUONTOMATKAILUYMPÄRISTÖÖN Kaisa Hirvonen Opinnäytetyö Lokakuu 2009 Hyvinvointiteknologian koulutusohjelma Teknologiayksikkö
OPINNÄYTETYÖN KUVAILULEHTI Tekijä(t) HIRVONEN, Kaisa Julkaisun laji Opinnäytetyö Päivämäärä 28.10.2009 Sivumäärä 89+57 Luottamuksellisuus ( ) saakka Julkaisun kieli Suomi Verkkojulkaisulupa myönnetty ( X ) Työn nimi ESTEETTÖMYYSKARTOITUSMENETELMÄN SOVELTAMINEN LUONTOMATKAILUYMPÄRISTÖÖN Koulutusohjelma Hyvinvointiteknologian koulutusohjelma Työn ohjaaja(t) SIISTONEN, Matti, lehtori Toimeksiantaja(t) Pohjois-Karjalan ammattikorkeakoulu/ ISAK / Matkailusta hyvinvointia -hanke Tiivistelmä Opinnäytetyön tavoitteena oli laatia menetelmä luontomatkailukohteiden esteettömyyden arvioimiseksi ja todentamiseksi. Työn toimeksiantajana oli Pohjois-Karjalan ammattikorkeakoulun yhteydessä toimiva Itsenäisen Suoriutumisen Innovaatiokeskus (ISAK), ja työ oli osa ISAKin toteuttamaa Matkailusta hyvinvointia - esteettömän matkailun kehittämishanketta. Työ aloitettiin määrittelemällä keskeiset käsitteet. Työtä jatkettiin perehtymällä olemassa oleviin kartoitusmenetelmiin sekä rakennetun- ja luontoympäristön esteettömyyttä käsittelevään kirjallisuuteen. Teoriatiedon pohjalta työssä laadittiin tiedonkeruulomake, jonka avulla luontomatkailukohteiden esteettömyyttä voidaan kartoittaa ja todentaa. Työssä toteutettiin esteettömyyskartoitus hankkeessa mukana olevaan yritykseen, sekä suunniteltiin kohteeseen kehitysehdotuksia kartoituksen pohjalta. Työn tuloksena syntyneestä tiedonkeruulomakkeesta saatiin työkalu, jonka avulla luontomatkailukohteiden esteettömyyttä voidaan kartoittaa ja todentaa yhdenmukaista menetelmää käyttäen. Menetelmää käytetään hyödyksi kehitettäessä esteettömän luontomatkailun luokittelujärjestelmää. Luokittelujärjestelmän kehittäminen on yksi Matkailusta hyvinvointia -hankkeen päätavoitteista. Työssä perehdyttiin fyysisen ympäristön esteettömyyteen. Aihetta voisi edelleen syventää kehittämällä myös palveluiden esteettömyyden todentamiseen sopivaa menetelmää. Avainsanat (asiasanat) Esteettömyys, saavutettavuus, luontomatkailu, esteettömyyskartoitus, tiedonkeruulomake. Muut tiedot Liitteenä tiedonkeruulomakkeen runko, 47 sivua.
DESCRIPTION Author(s) HIRVONEN, Kaisa Type of publication Bachelor s Thesis Pages 89+57 Date 28102009 Language Finnish Confidential ( ) Until Title EVALUATION METHOD OF ACCESSIBILITY FOR NATURE TOURISM RESORT Permission for web publication ( X ) Degree Programme Wellness Technology Tutor(s) SIISTONEN, Matti, Lecturer Assigned by North Karelia University of Applied Sciences/ ISAK/ Accessible Tourism -project Abstract The aim of this Bachelor s thesis was to construct a method to evaluate and verify the accessibility of nature tourism resorts. The thesis was part of the Accessible Tourism project which is conducted by the Centre for Innovations for Independent Living (ISAK). ISAK is part of the North Karelia University of Applied Sciences. The work started with defining the keywords. The next step was getting familiar with the existing methods of evaluating the accessibility, and reading literature on accessibility of built and natural environment. Based on the theoretical knowledge a fact-finding form was created in order to chart and verify the accessibility of nature tourism resorts. Evaluation of accessibility was carried out for a company taking part in the Accessible Tourism -project. The fact-finding form, which was created as a result of the thesis, can be used as a tool to evaluate and verify the accessibility in a consistent method. The method will be used when creating a classification of accessible nature tourism. Creating the classification is one of the aims of the Accessible Tourism -project. The work focused on the accessibility of physical environment. The investigation could be further deepened through developing also a method for verifying the accessibility of services. Keywords Accessibility, design for all, universal design, nature tourism, fact-finding form. Miscellaneous Outline of fact-finding form as an appendix, 47 pages.
1 SISÄLTÖ 1 JOHDANTO... 4 1.1 Opinnäytetyön tarve... 4 1.2 Itsenäisen Suoriutumisen Innovaatiokeskus... 5 1.3 Matkailusta hyvinvointia -hanke... 5 2 OPINNÄYTETYÖHÖN LIITTYVIÄ KÄSITTEITÄ... 5 2.1 Luontomatkailu... 5 2.2 Design for all suunnittelua kaikille... 6 2.3 Universal Design -termi... 7 2.4 Inclusive Design osallistuva suunnittelu... 7 2.5 Esteettömyys ja saavutettavuus... 7 3 ESTEETTÖMYYDEN TARVE... 8 4 ESTEETTÖMYYDEN KRITEERISTÖ... 10 4.1 Opastus... 10 4.2 Autopaikat... 14 4.3 Kulkuväylät... 15 4.4 Levähdyspaikat... 17 4.5 Luiskat... 18 4.6 Portaat... 20
2 4.7 Käsijohteet... 22 4.8 Kaiteet... 24 4.9 Sisäänkäynti... 25 4.10 Ovet... 26 4.11 Tuulikaappi... 30 4.12 Kalusteet... 31 4.13 Painikkeet ja katkaisijat... 37 4.14 Esteetön WC... 38 4.15 Esteetön huussi... 42 4.16 Sisätilat, pintamateriaalit ja kontrastit... 42 4.17 Saunatilat... 44 4.18 Uimarannat... 46 4.19 Kalastuslaituri ja -tasanne... 47 4.20 Nuotiopaikat... 48 5 LUONTOMATKAILUYMPÄRISTÖN ESTEETTÖMYYSKARTOITUSMENETELMÄ... 49 5.1 Opinnäytetyön tavoitteet... 49 5.2 Luontomatkailuympäristön esteettömyyskartoitusmenetelmän taustatekijät 49 5.3 Luontomatkailuympäristön esteettömyyskartoitusmenetelmän laatiminen.. 50 6 SOVELLETTU KARTOITUSMENETELMÄ KÄYTÄNNÖSSÄ... 51
3 6.1 Kartoituksen toteutus... 52 6.2 Kartoituksen tulokset... 53 6.3 Investointien rahoitus... 79 7 POHDINTAA... 80 LÄHTEET... 86 LIITTEET... 90 Liite 1. Pyörätuolin käyttäjän tilantarve... 90 Liite 2. Liikkumisen tilantarve... 91 Liite 3. Tuulikaapin mitoitus... 92 Liite 4: Esteettömyyskartoituksen tiedonkeruulomake... 93 Liite 5. PikkuKilin esteettömän WC:n suunnitelma... 141
4 1 JOHDANTO Opinnäytetyön tavoitteena oli esteettömyyskartoitusmenetelmän soveltaminen luontomatkailukohteisiin. Olemassa olevien esteettömyyskartoitusmenetelmien avulla on koottu malli, jotta luontomatkailukohteiden esteettömyyttä voidaan kartoittaa ja todentaa yhdenmukaisella menetelmällä. Työhön koottiin myös ohjeita ja määräyksiä, joilla luontoympäristössä toimivan matkailukohteen esteettömyyttä voidaan kehittää. Näiden ohjeiden perusteella työssä laadittiin tiedonkeruulomake, jonka avulla esteettömyyskartoituksia toteutetaan. Opinnäytetyössä toteutettiin yksi esteettömyyskartoitus sovellettua menetelmää käyttäen sekä tehtiin kehitysehdotuksia kohteeseen kartoituksen pohjalta. 1.1 Opinnäytetyön tarve Esteettömyyskartoitusmenetelmiä rakennettuun ympäristöön, sekä sisä- että ulkotiloihin, on olemassa. Ohjeistusta luontomatkailukohteiden esteettömyyskartoitukseen ei kuitenkaan suoraan ole saatavilla. Tarkoituksena on, että työssä kootun menetelmän avulla kerättävää tietoa voidaan myöhemmin hyödyntää kehitettäessä esteettömän matkailun luokittelua luontomatkailuympäristöihin. Työn toimeksiantajana on Pohjois-Karjalan ammattikorkeakoulun yhteydessä toimiva Itsenäisen suoriutumisen Innovaatiokeskus (ISAK), ja työ on osa Matkailusta hyvinvointia -hanketta. ISAKin aiemman esteettömän matkailun kehittämishankkeen aikana on ilmennyt, että esteettömiä matkailupalveluja tarjoaville tahoille on haasteena palveluiden markkinointi ja tiedottaminen. Esteettömiä palveluita tarvitsevien asiakasryhmien saavuttaminen on haasteellista. Samoin asiakkaiden on vaikea löytää itselleen sopivia matkakohteita. Yhtenäisen ja luotettavan luokittelumenetelmän kehittäminen matkailukohteisiin olisi yksi keino, jolla markkinointi ja tiedottaminen helpottuisivat. (Siitonen n.d., 15)
5 1.2 Itsenäisen Suoriutumisen Innovaatiokeskus Itsenäisen Suoriutumisen Innovaatiokeskuksen (ISAK) toiminta-ajatuksena on tuottaa itsenäistä suoriutumista edistäviä palvelu- ja tuoteratkaisuja, harjoittaa tutkimus- ja tuotekehitystoimintaa sekä edistää hyvinvointitoimialan kehittymistä Suomessa. ISAK on osa Pohjois-Karjalan ammattikorkeakoulu -liikelaitosta. Itsenäisen Suoriutumisen Innovaatiokeskus toimii hankkeiden toteuttajana sekä yhteistyötoimijana muiden hallinnoimissa hankkeissa. ISAKin toiminta perustuu maakunnallisen kärkiosaamisen yhdistämiseen tuotteita ja konsepteja kehitettäessä. ISAKin kumppanuusverkoston yrityksistä iso osa on pohjoiskarjalaisia alansa kärkitoimijoita. (ISAK. n.d.) 1.3 Matkailusta hyvinvointia -hanke Matkailusta hyvinvointia on ISAKin toteuttama esteettömän matkailun kehittämishanke. Hankkeen toteutusalueena on Pohjois-Karjalan maakunta. Hanke toteutetaan yhteistyössä maakunnan matkailua kehittävien organisaatioiden sekä esteettömien matkailuympäristöjen ja -palveluiden kehittämisestä kiinnostuneiden yritysten kanssa. Hankkeen erityisenä painopisteenä on luontomatkailuympäristöjen esteettömyyden arvioinnin ja ohjeistuksen kehittäminen. Yksi hankkeen tavoitteista on tiedon kokoaminen sekä lähtökohtien määrittely luontomatkailupalveluja tuottavien yritysten ja organisaatioiden esteettömyyden todentamiseksi. (Mantsinen 2009.) Edellä mainittuun tavoitteeseen liittyen opinnäytetyössä laadittavan esteettömyyskartoitusmenetelmän avulla tullaan keräämään esteettömyyden todentamiseksi tarvittavaa tietoa. 2 OPINNÄYTETYÖHÖN LIITTYVIÄ KÄSITTEITÄ 2.1 Luontomatkailu Luontomatkailuksi kutsutaan luonnonympäristössä tapahtuvaa matkailua, joka pyrkii noudattamaan kestävän kehityksen mukaisen matkailun periaatetta. Luontomatkailulle on olemassa erilaisia määritelmiä, mutta määritelmillä on tiettyjä yhteneväisyyksiä.
6 Luontomatkailun määritelmille on yhteistä se, että luontomatkailu tapahtuu luonnonympäristössä ja luonto on merkittävä toimintaympäristö. Luontomatkailu perustuu luonnon vetovoimaisuuteen, ja se tarjoaa elämyksiä tai matkailijan oletetaan kokevan niitä. Luontomatkailu on matkailua, joten matkailun määritelmän tulee toteutua. Matkailulla tarkoitetaan toimintaa, jossa ihmiset matkustavat tavanomaisen elinpiirinsä ulkopuolella olevalle paikkakunnalle. (Hemmi 2005, 333 335.) Luontomatkailu käsite rakentuu useista osista. Käsite sisältää luontomatkailijan, eli matkailijan, joka on kiinnostunut luonnosta. Toiseksi käsite sisältää luontoa tuotantotekijänä käyttävän tahon, kuten luontomatkailuyrittäjän tai luontomatkailun julkisen toimijan. Näiden lisäksi luontomatkailu käsite sisältää luontomatkailutuotteet sekä matkakohteen eli luonnon. (Mts. 333.) 2.2 Design for all suunnittelua kaikille Design for all (lyhennetään DfA) tarkoittaa suunnittelussa huomioon otettavia menetelmiä, jotka edistävät ympäristön, tuotteen tai palvelun esteettömyyttä, käytettävyyttä ja saavutettavuutta kaikille käyttäjille. Design for all -termin suomenkielisenä vastikkeena käytetäänkin usein saavutettavuutta, esteettömyyttä tai suunnittelua kaikille. Vakiintunutta, tarkoituksenmukaista käännöstä termille ei vielä suomenkielessä kuitenkaan ole. (DfA 2009.) DfA on aiemmin noussut vahvasti esille informaatioteknologiaa ja tietoyhteiskuntaa kehitettäessä, mutta nykyään se on vakiinnuttanut asemansa myös rakennetun ympäristön kehittämisessä. Design for all -käsite liittyy tiiviisti käytettävyyteen ja käyttäjäkeskeisyyteen, ja se korostaakin erilaisia käyttäjiä koskevan tiedon merkitystä ja erilaisten käyttäjäryhmien mukaan ottamista jo suunnitteluvaiheessa. (Mt.) Design for all on eurooppalainen käsite. Vuonna 2002 EU-maihin on perustettu Design for all -osaamiskeskukset (Centres of Excellence) levittämään DfA-tietoa yksityiselle sekä julkiselle sektorille ja tukemaan osaamisen lisäksi koulutusta viemällä näkökulmia erityisesti insinöörien, muotoilijoiden ja arkkitehtien koulutukseen. (Mt.)
7 2.3 Universal Design -termi Universal Design (lyhennetään UD) on Yhdysvalloissa käytetty termi. Ron Macen, yhden alkuperäisen Universal Design -liikkeen johtajan, mukaan Universal Design on ympäristöjen ja tuotteiden suunnittelua siten, että ne ovat kaikkien ihmisten käytettävissä parhaalla mahdollisella tavalla, ilman sopeutumisen tai erikoisratkaisujen tarvetta. (UD 2008.) Yhdysvalloissa kansallisen tiedon, teknisen tuen ja tutkimustyön keskuksena toimii The Center for Universal Design (CUD). CUD arvioi, kehittää ja edistää saavutettavuutta ja Universal designia asunnoissa, kaupallisissa ja julkisissa tiloissa, ulkoympäristöissä sekä tuotteissa. Keskuksen tavoitteena on parantaa tuotteita ja ympäristöjä innovaatioiden, tutkimuksen, koulutuksen ja suunnitteluavun kautta. (CUD 2008.) 2.4 Inclusive Design osallistuva suunnittelu Inclusive Design -termin voi suomentaa osallistuvaksi suunnitteluksi. Osallistuva suunnittelu tarkoittaa käyttäjien mukaan ottamista jo suunnitteluvaiheessa. Näin valmis palvelu tai tuote olisi mahdollisimman laajan asiakaskunnan käytettävissä riippumatta iästä tai fyysisestä toimintakyvystä. (ID n.d.) 2.5 Esteettömyys ja saavutettavuus Ympäristö tai yksittäinen rakennus on esteetön silloin, kun se on kaikille käyttäjille toimiva, turvallinen ja miellyttävä, ja kun rakennuksen kaikkiin tiloihin ja kerrostasoihin on helppo päästä. Lisäksi tilat ja niissä olevat toiminnot ovat mahdollisimman helppokäyttöisiä ja loogisia. (Esteettömyys 2006.) Toimintaympäristön suunnittelu ja toteutus esteettömäksi parantaa turvallisuutta sekä tilojen ja ympäristön toimivuutta kaikkien käyttäjien kannalta. Esteettömyys ei tarkoita pelkästään liikunta- ja toimintarajoitteisille soveltuvuutta vaan esteettömässä suunnittelussa pyritään huomioimaan kaikki käyttäjäryhmät, niin siivoojat, tarjoilijat, yrittäjät, luonto-oppaat, toimintarajoitteiset asiakkaat ja henkilökunta kuin muutkin käyttäjät.
8 Termi esteettömyys on vakiintunut suomen kielen sanastoon. Esteettömyyttä voidaan määritellä monella eri tavalla. Usein suomen kielessä esteettömyys-käsite mielletään tarkoittamaan vain fyysisen ympäristön esteettömyyttä. Esteettömyys-termin rinnalla onkin alettu käyttää termiä saavutettavuus, joka viittaa myös ei-fyysisiin asioihin, kuten tiedottamiseen ja palveluihin. (Pesola 2009, 1.) Suomen kielessä esteettömyys koetaan joissain tilanteissa kielteisenä ilmaisuna. Myös tämän opinnäytetyön aikana Pohjois-Karjalan yrittäjät ovat kommentoineet sanan negatiivista piirrettä. Esteettömyys-sanaa ei haluta käyttää markkinoinnissa, sillä se työntää luotaan monia potentiaalisia asiakkaita, sekä valtaväestöön kuuluvia että liikuntarajoitteisia. Matkailusta hyvinvointia -hankkeessa esteettömyys on määritelty liittyvän fyysisen ympäristön sekä palveluiden esteettömyyteen. Tässä opinnäytetyössä keskityttiin fyysisen ympäristön esteettömyyteen. 3 ESTEETTÖMYYDEN TARVE Toiset ihmiset ovat pitkiä, toiset lyhyitä. Jotkut ovat lihavia ja jotkut laihoja. Osalla ihmisistä on hyvin tarkka näkö, toiset eivät näe lainkaan ja suurimmalla osalla näkökyky on jotain siltä väliltä. Jokainen meistä on omanlainen ja erilainen, ei ole kahta samanlaista ihmistä. Esteettömyydessä ei ole kyse vain vammasta tai vammattomuudesta vaan erilaisuudesta ja erilaisuuden huomioonottamisesta. Esteettömyydestä ei ole kenellekään haittaa, suurimmalle osalle siitä on hyötyä, ja osalle esteettömyys on välttämätöntä. (Pesola 2009, 10.) Voidaan myös ajatella, että kyse ei ole ihmisen ominaisuuksista, vaan esteet ovatkin ympäristön aiheuttamia. Esimerkiksi ongelmana on huonon näkökyvyn sijasta opasteen pieni kirjasinkoko ja tekstin heikko erottuminen taustasta tai se, että meluun häviävät kuulutukset ja varoitukset eivät saavuta vastaanottajaansa huonon akustiikan vuoksi sen sijaan, että vika olisi vastaanottajan kuuloaistissa. (Mts. 14.) Suomessa pysyvästi liikunta- tai toimintarajoitteisia on 10 % väestöstä. Kun mukaan lasketaan lapsiperheet, tilapäisesti toimintakyvyltään rajoittuneet sekä vanhukset, luku
miljoonaa henkilöä 9 nousee huomattavasti. Varsinkin ikääntyneiden määrä on kasvamassa vauhdilla. (Esteettömyysprojektit 2006.) Suomessa 65 vuotta täyttäneiden osuus on kasvamassa vuoteen 2030 mennessä 1,4 miljoonaan, joka tarkoittaa yli 26 % koko väestöstä. Vuonna 2000 suomalaisista yli 65-vuotiaita oli 15 % eli vajaa 800 000 (ks. kuvio 1) Tilastokeskuksen ennusteen mukaan eniten kasvavat vanhimmat ikäluokat eli 75 84-vuotiaat sekä yli 85-vuotiaat, joiden määrän ennustetaan kaksinkertaistuvan vuoteen 2030 mennessä. (Ruonakoski 2004, 7.) 6 5 4 3 2 1 0 vuosi 2000 vuosi 2008 vuosi 2030* * ennuste koko väestö yli 65-vuotiaat Kuvio 1. Ikääntyneiden osuus Suomen väestöstä vuosina 2000 2030 Ihmisten ikääntyessä erilaisten apuvälineiden tarve kasvaa, kun näkö, kuulo, voimat, tasapaino tai muisti heikentyvät. Tulevat eläkeläiset ovat kuitenkin luultavasti entistä terveempiä ja elävät entistä pidempään. On myös odotettavissa, että tulevaisuuden eläkeläisillä on käytettävissä rahaa, ja sitä ollaan valmiita käyttämään omaan itseensä. (Pesola 2009, 13.) Varsinkin matkailualalla on hyvä ottaa huomioon, että sekä eläkeläisillä että vammaisilla on mahdollisuus käyttää matkailupalveluita myös sesonkiaikojen ulkopuolella. Kehittämällä esteettömiä palveluita on mahdollisuus kehittää ja laajentaa koko liiketoimintaa. Esteettömyys voi olla välttämätöntä jokaiselle meistä. Kuka vain voi vammautua tai toimintakyky rajoittua joko pysyvästi tai lyhytaikaisesti tapaturman tai sairauden seurauksena. Esteettömyydestä eivät hyödy vain vammaiset, vaan esimerkiksi kynnykset-
10 tömistä ovista ja kulkuväylistä hyötyvät myös tarjoilu- tai siivouskärryjen, pyörällisten matkalaukkujen tai muiden pyörällisten apuvälineiden kanssa kulkevat. Helppokäyttöisistä, tarpeeksi leveistä ovista ja esteettömistä kulkuväylistä hyötyvät myös esimerkiksi kantamusten kanssa kulkijat. Esteettömyys parantaa tilojen ja ympäristöjen toimivuutta ja turvallisuutta kaikkien käyttäjien kannalta. (Pesola 2009, 11.) 4 ESTEETTÖMYYDEN KRITEERISTÖ 4.1 Opastus Opastuksen avulla ohjataan käyttäjiä löytämään haluamansa kohde tai reitti. Hyvän opastuksen tärkeyden huomaa yleensä vasta silloin, kun opastus on puutteellinen tai se puuttuu kokonaan. Opastamiseen käytetään opastauluja ja opastekylttejä. Hyvä opastus matkailu- tai luontokohteeseen alkaa jo lähimmän ison tien varrelta jatkuen yhdenmukaisena ja yksiselitteisenä aina perille saakka. Kohteeseen saavuttaessa tulisi olla opaste, josta näkee selkeästi, mihin paikkaan on saavuttu. Kohteen luonteesta riippuen saapumispaikan välittömässä läheisyydessä olisi hyvä olla myös opastaulu, jossa on esitelty alueen kartta ja palvelut. Opaskarttaan tulee merkitä olet tässä - kohta, joka helpottaa oman sijainnin sekä koko alueen hahmottamista. Opastuksen tulee olla jatkuvaa ja yhdenmukaista. Opastuksen tulee jatkua lähtöpisteestä perille saakka sekä takaisin aukottomasti ja selkeästi. Ennen kaikkea opastuksessa tulee kiinnittää huomio risteyskohtiin. Risteyskohdissa tulee aina olla opasteet jokaiselle risteyksen kautta kulkevalle reitille. (Rakennetun ympäristön esteettömyyskartoitus 2009, 36.) 4.1.1 Opasteet Opasteet sijoitetaan kulkuväylän ulkopuolelle, jotta ne eivät aiheuta törmäysvaaraa kulkijalle. Sijoituksessa tulee kuitenkin ottaa huomioon, että opaste on helposti havaittavissa ja vaivattomasti luettavissa. (Verhe & Ruti 2007, 9.)
11 Opaste on helposti havaittavissa silloin, kun se on silmän korkeudella ja se erottuu hyvin ympäristöstään värikontrastin avulla. Tekstin tulee erottua taustastaan tummuuseron avulla. Tekstin kirjasintyypin tulee myös olla riittävän suuri ja selkeä. Opasteen vaivatonta lukemista helpottaa myös se, että opasteen lähelle on mahdollisuus päästä. Opasteen edessä ei siis saa olla kasvustoa, penkkejä tai muitakaan esteitä. (Rakennetun ympäristön esteettömyyskartoitus 2009, 36 37.) Katselu- ja lukuetäisyys vaikuttaa opasteen kirjasinkokoon. Mitä kauempaa opastetta on tarkoitus katsoa, sitä isompi kirjasinkoon tulee olla (ks. Taulukko 1). Selkeä, suositeltava kirjasintyyppi on Arial tai vastaava (ks. kuvio 2). (Mts. 37.) Taulukko 1. Lukuetäisyyden vaikutus opasteen kirjasinkokoon (tiedot lähteestä Rakennetun ympäristön esteettömyyskartoitus 2009, 37) Kirjasinkoko (mm) Lukuetäisyys (m) Huomioitavaa 15 mm 0 m Opaste päästään lukemaan sen välittömään läheisyyteen. 25 40 mm 0 2 m Sijaintia ja suuntaa osoittavat opasteet, myös välittömään läheisyyteen pääsy on mahdollista 70 100 mm 1 3 m Mm. nimikilvet 100 mm (opaste yli 2 m:n korkeudessa) Kulkuväylän yläpuolella olevat opasteet. Kuvio 2. Esimerkki Arial-kirjasintyypistä
12 Opasteen pinta ei saa olla heijastava, eikä se saa aiheuttaa häikäisyä. Opasteen tulee kuitenkin kestää ulko-olosuhteet, ja opastetta pitää pystyä lukemaan sekä sateella että paisteella. Tällainen pinta saadaan esimerkiksi mattalaminoinnilla. Opasteissa tulee käyttää helppotajuisia symboleja (ks. kuvio 3). Kansainvälistä pyörätuolisymbolia, ISA-tunnusta (ks. kuvio 4), on syytä käyttää opastettaessa esteettömään wc:hen/huussiin. Myös liikuntaesteisten pysäköintipaikka merkitään ISA-tunnuksella. (Rakennetun ympäristön esteettömyyskartoitus 2009, 36.) Kuvio 3. Helppotajuisissa symboleissa kuvat ovat yksinkertaisia ja selkeitä. Jotkin symbolit ovat jo vakiinnuttaneet asemansa yleisessä käytössä, kun taas toiset tekevät vasta tuloaan. Symbolit vasemmalta alkaen: kahvila, infopiste, lipunmyynti. (Lähde: symboleja viestintään 2009.) Kuvio 4. Kansainvälisestä pyörätuolisymbolista (International symbol of access) käytetään lyhennystä ISA-tunnus. (Lähde: symboleja viestintään 2009.) 4.1.2 Opastaulu Opastaulussa kerrotaan kohteen rakenne, palvelut sekä toimintojen sijainti kartalla. Opastaulussa mainittujen kohteiden ja reittien nimien ja symbolien tulee olla yhdenmukaiset opastekylteissä käytettyjen nimien ja symbolien kanssa. Opastaulussa voidaan kertoa myös alueen säännöistä ja rajoituksista mm. kulkurajoituksista, luonnonsuojelusta tai rauhoitusajoista. (Verhe & Ruti 2007, 8 9.)
13 Läheltä luettavan opastaulun alareunan sopiva korkeus on 900 mm ja yläreunan noin 2200 mm. Opastaulusta tehdään rakenteeltaan tukeva, ja se on hyvä sijoittaa katokseen, sateelta ja auringonpaahteelta suojaan. (Mts. 49.) 4.1.3 Opastekyltit Opastekyltti kertoo reitin nimen, kulkusuunnan, pituuden sekä vaativuustason. Jos opastekyltti opastaa tiettyyn kohteeseen, se kertoo, mihin kohteeseen kulkuväylä johdattaa sekä mikä on kohteen etäisyys. Kohteen etäisyys on hyvä ilmoittaa ainakin silloin, kun etäisyys on yli 50 metriä. (Rakennetun ympäristön esteettömyyskartoitus 2009, 36.) Sopiva korkeus opastekyltille on 1400 1600 mm. Jos opastekyltti sijoitetaan kulkuväylän yläpuolelle, sen alle tulee jäädä vapaata tilaa vähintään 2200 mm. Kulkuväylän yläpuolelle olevan opastekyltin rinnalle tulee aina sijoittaa myös silmäntasossa oleva opaste kulkuväylän sivuun, koska näkörajoitteisen tulee päästä opasteen lähelle lukeakseen sen. (Mts. 36.) 4.1.4 Kohokuviot opasteissa Näkörajoitteista henkilöä helpottaa, jos opasteet pystytään lukemaan ja tulkitsemaan tunnustelemalla. Näkörajoitteinen pystyy lukemaan tavallisia kirjaimia, jos ne on toteutettu koho- tai syvennyskuvioilla. Tällaista kirjoitusta suositellaan silloin, kun kyseessä on lyhyt teksti tai numero. Jos kyseessä on pidempi teksti, on syytä käyttää pistekirjoitusta tai nauhalta kuunneltavaa opastusta. Kohokuvioiden käyttö kartoissa auttaa näkörajoitteista kartan tulkitsemisessa. (Rakennetun ympäristön esteettömyyskartoitus 2009, 37.) Koho- tai pistekirjoitusta sisältävää opastaulua on helpompi lukea, jos se asetetaan kallistetulle tasolle, lähes vaakatasoon. Tällöin opastaulun sopiva korkeus on 850 1100 mm. Jos opastaulu sijoitetaan pystysuoraan, sen alareunan tulee olla 1300 1400 mm:n korkeudella. Kallistetulla tasolla olevan kohokuvioidun opastaulun käyttö on ergonomisesti miellyttävämpää kuin pystysuoralla seinällä olevan opastaulun käyttö. (Kohokarttaohje 2008, 20 21.)
14 4.2 Autopaikat Osan rakennuksen autopaikoista tulee soveltua pyörätuolin käyttäjälle. Nämä paikat tulee sijoittaa rakennukseen pääsyn kannalta sisäänkäyntiin nähden tarkoituksenmukaisesti ja ne tulee merkitä liikkumisesteisen tunnuksella. Näiltä autopaikoilta sekä tontin tai rakennuspaikan rajalta on oltava pyörätuolin ja pyörällisen kävelytelineen käyttäjälle soveltuva kulkuväylä määräyksissä tarkoitettuun rakennukseen tai tiloihin. (RakMK F1 2005, 5) Rakennusmääräyskokoelma F1:n määräys koskee liike- tai palvelutiloja tai rakennuksia, joihin tasa-arvon näkökulmasta kaikilla on oltava mahdollisuus päästä. (RakMK F1 2005, 3.) Luontokohteissa tulee liikkumis- ja toimintarajoitteisille olla autopaikkoja myös reittien lähtöpisteiden välittömässä läheisyydessä. Kulkuväylien autopaikoilta lähtöpisteisiin tulee soveltua kaikille käyttäjille. RT-ohjekortissa RT 98-10538 Pysäköintilaitokset suositellaan liikuntarajoitteisten autopaikkojen lukumääräksi muilla kuin asuntoalueilla yhtä (1) invapaikkaa 50:tä autopaikkaa kohden. Toisen laskutavan mukaan suositetaan kahta (2) invapaikkaa 50:tä autopaikkaa kohden, ja tämän jälkeen yksi (1) invapaikka lisää jokaista alkavaa 50:tä paikkaa kohden. Liikkumisesteisten autopaikat sisältyvät tontille rakennusluvan myöntämisen yhteydessä määritettäviin autopaikkoihin. Suositeltava etäisyys liikkumisesteisten autopaikalta sisäänkäynnille tai reitin lähtöpisteeseen on 10 metriä. (Esteetön rakennus ja ympäristö 2007, 20.) ISA-tunnuksella varustetun autopaikan leveyden tulee olla vähintään 3600 mm, jotta auton viereen mahtuu pyörätuolilla. Rivipysäköinnissä liikkumisesteisen tunnuksella varustetun paikan pituudeksi soveltuu 5000 mm, joka on sama kuin yleisesti käytössä oleva autopaikan pituus. Jonopysäköinnissä autopaikan pituuden tulee olla 6500 mm, jotta autojen väliin jää pyörätuolin mentävä väli. (Verhe 1994, 23.) Liikkumisesteisille tarkoitettuja autopaikkoja sijoittaessa tulee ottaa huomioon, että maan pinta on autopaikalla ja sen ympärillä tasainen (enimmäiskaltevuus 2 %). Kalte-
15 valla tai epätasaisella pinnalla auton ja pyörätuolin välillä siirtyminen on hankalaa ja vaarallista. (Rakennetun ympäristön esteettömyyskartoitus 2009, 52.) 4.3 Kulkuväylät Esteettömien luontoliikunta- ja ulkoilupaikkojen arviointi- ja kartoitusoppaissa on määritelty, millaiset kulkuväylät soveltuvat parhaiten kaikille käyttäjille. Näitä ohjeita soveltamalla matkailukohteiden ulkona oleviin kulkuväyliin, sekä luonto- ja retkipoluille, saadaan myös luontomatkailukohteiden kulkuväylät kaikille soveltuviksi, toisin sanoen esteettömiksi. Luontoympäristössä liikuttaessa näitä ohjeita tulee soveltaa luonnon ehdoilla. Liikkumis- ja toimintarajoitteiselle on tärkeää, että kulkuväylän pinta on tasainen, kova ja märkänäkin luistamaton. Nämä ominaisuudet toteutuvat, jos pintamateriaalina käytetään esimerkiksi asvalttia, betonia tai tiivistettyä kivituhkaa. Kulkuväylä voi olla pinnoitettu myös laatoilla. Laattojen väliset saumat eivät saa olla leveydeltään yli 5 mm. Samoin pinnassa olevien kuoppien tai kohoumien korkeus saa olla korkeintaan 5 mm. (Esteetön rakennus ja ympäristö 2007, 16.) Kostean, louhikkoisen tai muuten hankalakulkuisen alueen läpi johtavaksi kulkuväyläksi soveltuu puupolku, joka rakennetaan liukastumisen välttämiseksi höyläämättömästä lankusta. Puupintaisella kulkuväylällä lautojen väliin jäävien rakojen tulee asettua poikittain kulkusuuntaan nähden, ja rakojen leveys saa olla enintään 5 mm. Näin estetään mm. pyörien tai keppien luiskahtaminen rakoon (ks. kuvio 5). (Ulkotilojen esteettömyyden kartoitus- ja arviointiopas 2005, 12, 22.)
16 Kuvio 5. Puupintaisella poikkilaudoitetulla kulkuväylällä on helppoa ja turvallista kulkea vaikka pyörällisellä apuvälineellä. Kulkuväylän reunoilla olevat reunaesteet auttavat näkörajoitteista hahmottamaan kulkuväylän sekä estävät lastenvaunujen tai rollaattorin pyörän luiskahtamisen kulkuväylän ulkopuolelle. Kulkuväylän tulee rajautua selkeästi ympäristöstään (ks. kuvio 6). Kulkuväylän rajaaminen materiaali- tai värikontrastien avulla helpottaa näkörajoitteisen henkilön suunnistautumista. Rajaaminen kohollaan olevaan reunaan ei kuitenkaan ole suotavaa kompastumisvaaran takia, ellei kulkuväylää reunusta samalla kaiteet tai käsijohteet. (Verhe 1994, 25.)
17 Kuvio 6. Kivituhkapäällysteinen kulkuväylä rajautuu selkeästi nurmialueeseen kulkuväylän vasemmassa reunassa. Oikeassa reunassa kulkuväylä rajautuu myös nurmeen, mutta rajaus ei ole niin selkeä. Kulkuväylä eroaa ympäristöstään sekä väri- että materiaalikontrastilla. Kulkuväylän leveys määräytyy sen käytön, sijainnin ja huoltotavan mukaan. Kulkuväylän vähimmäisleveydeksi luontoympäristössä suositellaan 1200 mm. Leveyden ollessa 1800 mm, sopii kaksi pyörätuolia ohittamaan toisensa (ks. liite 1). Kulkureitin vapaa korkeus ulkotiloissa tulee olla 2200 mm. Jos kulkureitillä on törmäysvaaraa aiheuttavia esteitä (esim. opastauluja, valopylväitä), törmäämisen mahdollisuus tulee estää istutusten, kaiteiden tai muiden rakenteiden avulla. (Mts. 25.) 4.4 Levähdyspaikat Kulkuväylän varrelle on hyvä sijoittaa levähdyspaikkoja reitin pituuteen nähden sopivin välein. Lyhyillä reiteillä sopiva lepopaikkojen väli on 50 100 metriä, pidemmillä reiteillä 100 250 metriä ja yli kolmen kilometrin reiteillä n. 1 km. Useampien kilometrien pituisilla retkeilyreiteillä levähdyspaikkoja tulisi olla noin tunnin matkan välein, joka tarkoittaa kävelyreiteillä 4 5 km:n väliä. Levähdyspaikkojen sijainnin suunnittelussa kannattaa myös ottaa huomioon maaston pinnanmuotojenvaihtelu, esimerkiksi pitkän nousun jälkeen levähdyspaikka on tarpeen. (Verhe & Ruti 2007, 25, 58.) Levähdyspaikka tulee sijoittaa kulkuväylän ulkopuolelle. Levähdyspaikalle tulee kuitenkin olla esteetön pääsy siten, että kaikilla on mahdollisuus käyttää sitä. Siellä on
18 hyvä olla erikorkeudella olevia istuimia, käsinojallisia ja nojattomia. Pöytä sekä roskaastia on myös hyvä sijoittaa tauonviettopaikalle. Kalusteiden sekä roska-astian tulee erottua selkeästi ympäristöstä, jotta ne ovat hyvin havaittavissa. Roska-astian tulee olla kannellinen, minkä käyttökorkeus on enintään 900 mm. (Mts. 25 26.) Osalla levähdyspaikoista olisi hyvä olla mahdollisuus päästä tuulen ja sateen suojaan. Pidempien ulkoilureittien varrelle tulee sijoittaa myös ruuan valmistukseen sekä yöpymiseen soveltuvia levähdyspaikkoja. Tällaisilla paikoilla varustuksena tulee olla tulisija, puuvaja, istuimia sekä pöytiä, puucee ja jätepiste. Lisäksi yöpymistä varten tarvitaan telttapaikkoja, laavu tai kota ja vedensaantipiste. Varusteita suunniteltaessa tulee ottaa huomioon erilaisten käyttäjien tarpeet, ja rakentaessa tulee pyrkiä tekemään kaikille soveltuvia ratkaisuja. (Mts. 58 59.) Levähdyspaikkoja mitoittaessa tulee ottaa huomioon, että paikalle jää tarpeeksi vapaata tilaa pyörätuolin käyttäjää, rollaattoria tai lastenvaunuja varten. 4.5 Luiskat Tasonvaihto on järkevää toteuttaa luiskalla silloin, kun tasoero on alle yhden metrin. Tätä suuremmissa tasoeroissa luiskasta tulisi kohtuuttoman pitkä, joten yli metrin tasoeroissa tulee käyttää hissiä tai nostolaitetta. Luiska ei koskaan voi olla ainoa vaihtoehto, vaan matalassakin tasoerossa luiskan yhteydessä tulee olla myös helppokulkuiset portaat. (Tasoerot 2008.) 4.5.1 Luiska vs. portaat Pyörällisellä apuvälineellä kulkevan on mahdotonta käyttää portaita kulkureittinään, tämän vuoksi portaiden yhteydessä pitää olla aina myös portaaton vaihtoehto tason vaihtamiseksi. Pelkkä luiska ei kuitenkaan ole hyvä vaihtoehto, koska jäykkänivelisten tai esimerkiksi kyynärsauvoilla kulkevien on turvallisempaa ja miellyttävämpää käyttää portaita kuin luiskaa. Tämän vuoksi luiskan ja portaiden rinnakkaiskäyttö on tärkeää. Paras vaihtoehto olisi käyttää niin pieniä tasoeroja, että tasonvaihdot saataisiin toteutettua kulkuväylän pienellä (enintään 2 %) kaltevuudella. (Luiskat 2006.)