Rautiaiset II. Käärmelahti

Rautiaiset II Käärmelahti 1679-1900

2 3

Kirjaan ovat aineistoa luovuttaneen: Anja Karlsson, Eskilstuna, Ruotsi Reijo Keski-Orvola, Kuopio Pekka Knuutinen, Siilinjärvi Paavo Rautiainen, Kuopio Hannu Räisänen, Maaninka http://freeluettelo.fi/hannu.raisanen Jorma Tamio, Tampere Kristina Östermen, Södertälje, Ruotsi Sisällysluettelo Lukijalle...6 Maaningan asutus...7 Käärmelahti...7 Maaningan kyliä 1700-luvulla...9 Maaninkaa kuvina...9 Käärmelahden Rautiaisten alkuperä...11 Muistoja, Anja Karlsson Eskilstuna...12 David Johan Rautiainen 1856 1936...14 Juho Rautiaisen 1858 1926 elämä...15 Kalle August Rautiainen 1925-1986...16 Kauko Ensio Rautiainen 1939-2003...17 Maaningan tuomari Erik Berndt von Konow...18 Antti Rautiaisen arvoitus...18 Tervon murha...19 Oskarin viimeinen kirje...20 DNA-tutkimus...22 Kaukaisin tunnettu esi-isä...23 Lars Larsson Rautiaisen jälkeläisiä...24 Nimihakemisto Lars Larsson Rautiaisen jälkeläisiä...83 Samuel Johansson Rautiaisen jälkeläisiä...96 Nimihakemisto Samuel Johansson Rautiaisen jälkeläisiä...113 Koonnut: Paavo Rautiainen Kannen kuva Reino Ruotsalainen: Lapinlahti kesäkuu 1926 Kuvassa vasemmalta: Heikki Katainen, Helmi Rautiainen, Abel Väänänen, Kusti Venäläinen, Eino Rautiainen Anna Asikainen Takakannen kuva Jorma Tamio Taavetti(1856) ja Helvi Rautiainen oikealla, Helena Rautiainen (Pulkki)

6 7 Lukijalle Tämä kirja pyrkii pääosin keskittymään Maaningan Käärmelahdesta lähtöisin oleviin Rautiaisiin ja heihin liittyviin sukuihin. Rautiaisten lähtökohta lienee Viipurin Karjala. Sieltä he ovat kulkeutuneet Rantasalmen ja Juvan (Joroinen) kautta Pohjois-Savoon. Käärmelahden Rautiaiset näyttäisivät heittäneen ketunlenkin Joroisista Keski-Suomen kautta Kuopion pitäjään ja sieltä Käärmelahteen. Rautiainen-nimen alkuperä liittyy selvimmin ammattinimikkeeseen seppä eli rautio, raudan käsittelijä- ja muokkaaja ja jopa kesyttäjä. Ammattinimike oli vielä kansan käytössä 1800-luvun loppupuolella. Saman nimen eri versioita ovat Rautia, Rautio, ehkä myös ulkonäköön viittaavat Rautaparta ja Partanen. Rautiaisia esiintyy Karjalassa 1500-luvulla mm. Pekko Maununpoika Rautiainen v. 1543 Jääskissä ja Juho ja Pekka Rautiainen Antreassa vuonna 1543. Rautiaisia löydetään 1500-luvun asiakirjoista myös eri puolilta Savoa, kuten Juvalta, Rantasalmelta ja Tavinsalmelta. Nimi Rautiainen on ollut olemassa kauan ennen sukunimien yleistymistä. 1880-luvulla Rautiaiset kuuluivat savolaisten suursukujen joukkoon eli heitä löytyi varsinaisen Savon pitäjistä yli 500 henkeä. Nykyään Rautiaisia on koko Suomen alueella noin 8000. On hyvä muistuttaa näiden itäsuomalaisten talonpoikaisnimien arvosta, vaikka vaakunoita ei ritarihuoneen seinältä löydykään. Nämä nimet ovat olleet käytössä jo yli viidensadan vuoden ajan. Länsi-Suomessa oltiin pitkään pelkkiä Juho Juhonpoikia ja vasta sukunimilaki, joka tuli voimaan 1921, lopullisesti yhtenäisti sukunimikäytännön, kun se määrättiin kaikille pakolliseksi. Rautiaiset ovat käsitelleet aikojen saatossa muutakin kuin rautaa. Juuriltaan he näyttäisivät olevan vahvasti talonpoikaista väestöä. Heissä on olut myös käsityöläisiä sekä lahjakkaita kuvataiteen harrastajia. Löytyy myös joitakin ammattitaiteilijoita. Perimätieto kertoo, että tuon nimen kantajille eivät maalliset paheet ja inhimilliset heikkoudet olleet vieraita. Käärmelahden Rautiaisten kantaisä on Lars Larsson Rautiainen (s. n. 1653 k.1726). Hän muuttaa Kuopion Toivalasta, Maaningan Käärmelahteen ison vihan aikana. Muuttoon on saattanut vaikuttaa venäläisten silloiset sortotoimet? Myös osa Pohjois-Karjalan Rautiaisista on lähtöisin Kuopion pitäjästä. Rautiaisia löytyy kaikista Pohjois-Savon pitäjistä. DNA-tutkimuksessa löytyy yhteys Kainuun Rautiaisiin, se ajoittuu n. 1000-luvulle ja sijoittuu todennäköisesti Karjalaan. Uusimmat DNA-tulokset viittaavat, että Lars Larsson Rautiaisen lähtökohta saattaa olla 1600-luvulla Keski-Suomessa. Ero Keski-Suomessa, Sumiaisissa asuneeseen Erik Antinpoika Rautiaiseen on DNA67 tutkimuksessa vain 1. DNA-tuloksissa on muistettava sukututkimuksen ja DNA-tutkimuksen erilaiset aikaskaalat jolloin ajoitus voi olla hyvinkin epätarkkaa. 1500-luku Tavinsalmen pitäjä Rautiaisia on hyvin vähän ko. alueella. Siellä ovat Lars Rautiainen ja hänen poikansa Anders Larsson. Heidänkin asuinpaikakseen verotustiedoissa mainitaan Joroisten Järvikylä. Lisäksi mainitaan Nils ja Mats Nilsson Rautiainen. Heidän tarkempi asuinpaikkansa ei ole tiedossa.. 1600-luku Tavinsalmen ja Kuopion pitäjät Samuel Rautiainen on syntynyt 1685. DNA-tulosten perusteella Samuel ja Lars Larsson Rautiainen ovat hyvin läheisiä sukulaisia. Samuel asui Kuopion Hiltulanlahdessa kersantin virkatalossa, jota viljeli hänen poikansa Anders, 1700-luvin alkupuolella.. Samuelin jälkeläisiä on levinnyt Nilsiään ja Pohjois-Karjalaan. Muita ovat Anders Kuopionniemi Savilahti, Lasse Tavinsalmi, Stefan Maaninkavesi Savilahti, Olof Kuopio, Lars Kuopio, Mats Hirvilahti, Mats Larsson Lamperila ja Johan Akonvesi. Vuoden 1644 läänintileissä, vuoden 1642 verorästiluettelossa löytyy nimi Lisa Rautiatar, löysäläinen. Hän on yksi harvoista naisista jonka nimi on läänintileistä. Lisa lienee ollut jonkin itsellisen ammatin harjoittaja. Savossa Rautiaisten suurimpia asutusalueita olivat Rantasalmi ja Joroinen. Sieltä asutus on levinnyt Kuopioon ja sen ympäristö pitäjiin. Maaningan asutus Maaningan, kuten muitten Pohjois-Savon pitäjien asutus alkaa eteläisemmän Savon asukkaitten eränkäyntialueista. Alkuperäiset asukkaat olivat lappalaisia. Tavinsalmen pitäjässä oli 1561 kuusi lappalaista. Eränkäynti on ollut tärkeä toimeentulon takia, koska maanviljelys ei ole turvannut kokonaan elantoa. Eränkäynnin tuottoja voitiin käyttää esimerkiksi veronmaksuun. Luonnollisimpia eräteitä olivat vesistöt. Siitä kertoo monet järvien nimet kuten Matkusjärvi Kuopion eteläpuolella. Sieltä oli vesiyhteys Kallaveden kautta Suurelle Ruokovedelle ja sieltä Pienelle Ruokovedelle. Maaningan alueella tihein asutus oli Pienen Ruokoveden ja Maaninkajärven ympärillä. Myöhemmin tämän asutuksen hallinnoimiseksi perustettiin Tavinsalmen kuninkaankartano. Eränkäynti alueita Maaningalla on ollut Rantasalmen Kurosilla Kurolanlahdessa, Rantasalmen Raatikaisilla Käärmelahdessa ja Juvan Joroisten Hyttisillä Varpaistensaaressa. Eränkäyntialueet ovat olleet myöhemmin pysyvän uudisasutuksen kohteena. Kuninkaankartanon rakentaminen aloitettiin 1543. Sen pani alkuun Savon vouti Klemetti Henrikinpoika Krook, Klemetti kirjuri. Kartano rakennettiin 30 peninkulman päähän Savonlinnasta Kainuun erämaitten suuntaan. Siihen otettiin maita ja vesiä omistus- ja nautintaoikeuksista välittämättä, joten se aiheutti tyytymättömyyttä talonpojissa. Sen sijaintipaikasta ei ole varmaa tietoa, arvellaan paikan olleen Hussolansaari. Savolaiseen tapaan asia ei miellyttänyt nautintaoikeuksien haltioita, vaan siitä tehtiin valitus kuninkaalle 1545. Valituksen mukaan kartano oli rakennettu lapinmaahan josta viisi pitäjää saa elatuksen ja parhaille kalavesille. Tämän perusteella alue ennen hallinnon järjestämistä oli koko maakunnan yhteistä erämaata. Klemetti kirjurin seuraaja Kustaa Fincke perusti Tavisalmen pitäjän kuninkaan luvalla 1547. Savonlinna päällikön Kustaa Fincken mukaan se sijaitsi kaukana rajasta ja siitä ei ollut hyötyä kuninkaalle eikä talonpojille. Hänen mielestään kartano sopi paremmin hallintokeskukseksi kuin sotilasvarustukseksi. Kartanon ensimmäisenä voutina (nimismiehenä) toimi Hartwick Andersson. Ensimmäiset verotiedot alueetta ovat vuodelta 1548. Tavinsalmen pitäjän, joka käytännössä piti sisällään koko Pohjois-Savon, hallintokeskus sijaitsi Maaningalla. Kuopio oli siihen aikaan sivuosassa. Myöhemmin, n. 1627 pitäjän nimeksi vakiintui Kuopio pitäjä, johon myös Maaninka kuului. Maaninka sai kappelioikeudet 1765 mutta kuului Kuopion emäseurakuntaan. Itsenäinen seurakunta perustettiin vasta 1871. Maaninka liittyi Kuopioon 2015. Pohjois-Savon asutuksen katsotaan alkaneen vuonna 1542. Kuningas Kustaa Vaasa julisti asumattomat erämaat kuuluviksi kruunulle ja avoimiksi uudisasutukselle. Tavinsalmen pitäjä oli oikeastaan puolipitäjä, siinä oli vain kaksi neljänneskuntaa, Saamainen ja Savilahti. Jälkimäiseen neljänneskuntaan kuului kuusi kymmenyskuntaa Vehmasmäki, Kuopionniemi, Jännevirta, Maaninkavesi, Pielavesi ja Nerkkoojärvi. Huomattavin asutuskausi ajoittuu vuosille 1540 1570, silloin sen katkaisi pitkäaikainen sota. Sen päätyttyä nuijasota laajentui myös Savoon. Nämä levottomuudet aiheuttivat asutustoiminnan pysähtymisen vuosisadan lopulla. Käärmelahti Pienen Ruokoveden länsirantaa 1500 luvun puolessa välissä hallitsi kuninkaankartano. Itärannalla eli Maaningan Käärmelahdessa Savilahti III (Maaninkajärvi) asui mm. vuoden 1561 verollepanomaakirjan mukaan: Arviokunta 1773, Oluf Peer Sigfredsson Hatainen Asuinpaikka Maaninkavesi Ruokoniemi Sigfred Hatainen 1546 57 Olli Sigr:ca Hatainen 1558 Per Sigdsson Hatainen 1559 Anders Sigdsson Hatainen 1557, 1561 Arviokunta 1775, Peer Hans Persson Radikainen ja Oluf Cuosmainen A) Peer An:ca Ratikainen 1546, asuinpaikka Käärmelahti Ukonniemi. Hannus Per:ca Ratikainen 1558 Olli Halttuinen 1551 1559 yhtiömies, asuinpaikka Rantasalmi Tuusmäki Halttula eli Kolkontaipale Per Antinpoika Hyttoinen 1551 yhtiömies, Asuinpaikka Käärmelahti Varpaisensaari Tämän kirjan ovat toimittaneet yhdessä Paavo Rautiainen, Kuopio ja Jorma Tamio, Tampere Antti Lapvetelen 1546 - yhtiömies Arviokunta 1779, Peer Jönsson, Staphan Oluf Hidersson Kinnoinen, Laur Hyttinen, Joan Kinnoinen A) Per An:ca Hyttinen 1546 57, asuinpaikka Käärmelahti Varpaisensaari Lasse Andersson Hyttinen 1558

8 9 Henrik Hyttinen 1561 B) Henrik Jo:ca Kinnoinen 1546 57, asuinpaikka Käärmelahti Lapinjärventaival Staffan Henrichsson Kinnoinen 1557 Antti Ollinpoika Hatainen 1558-59 yhtiömies (arviokunta 1773) Olof Hendersson Kinnoinen 1558 yhtiömies (arviokunta 1689) Rautiaiset muuttavat Käärmelahteen 1712 1720 välillä Kuopion Toivalasta. Edellä mainituilta vuosilta ei ole olemassa asiakirjoja, ne ovat kadonneet ison vihan aikana. Viimeinen merkintä Lars Larsson Rautiaisesta löytyy Toivalan henkikirjasta vuodelta 1709, sen jälkeen poika Pohl näyttää ottaneen isännyyden. Seuraava merkintä on Maaningan Käärmelahden henkikirjassa 1724. Muuton aikana perheeseen kuuluu Isä Lars Larsson Rautiainen ja äiti Charin Toivainen. Elossa olevat lapset Charin, Pohl, Johan ja Mats sekä lasten puolisot. He asettuvat Käärmelahti kuuteen (myöhemmin Käärmelahti 24), Rautialaan. Sieltä Rautiaiset leviävät muihin Maaningan kyliin sekä muualle Suomeen. Muuttosuuntana on myös Viipuri ja Pietari Venäjällä. Tällä hetkellä (Syyskuu 2016) ei tietojeni mukaan Maaningalta löydy yhtään Rautiaista. Käärmelahdessa 1800-luvun alussa asuvia Rautiaisia: Käärmelahti 6, Rautiala: Petter Rautiainen (kts. Käärmelahti 8); Maria Rautiainen ja puoliso Esajas Laakkonen. Lapsia: David ja Henrik; Lars Rautiainen ja puoliso Anna Tuovinen. Lapsia: Anna Catharina, Maria ja poika Petter ja puoliso Christina Haatainen; Georg Rautiainen ja puoliso I Maria Väänänen, II Margaretha Ruotsalainen. Poika Lars ja puoliso Caisa Juutilainen; Joseph Rautiainen; Elisabeth Rautiainen ja puoliso Jacob Gustav Hoffren Käärmelahti 7: Maria Rautiainen ja puoliso Stephan Honkanen Käärmelahti 8: Petter Rautiainen ja puoliso Maria Savolainen. Lapsia: Catharina, Maria, Pohl, Johan ja puoliso Maria Jääskeläinen ja Petter ja puoliso Anna Ny; Joseph Rautiainen, puoliso Anna Stina Jääskeläinen Käärmelahdessa 1800-luvun lopussa asuvia Rautiaisia: Käärmelahti 2 Wellero: Kalle Rautiainen Käärmelahti 7 Jaakkola: Anna Maria Rautiainen, puoliso Aron Räsänen. Lapsia: Petter Annanpoika Rautiainen Käärmelahti 8 Iivola: Johanna Rautiainen ja puoliso Aaro Räsänen; Josef Rautiainen Käärmelahti 12 Harjula: Kalle Lassinpoika Rautiainen Käärmelahti 17 Kinnula: Akaatta Rautiainen; Wilhelmina Rautiainen ja puoliso Pekka Rytkönen Käärmelahti 22 Ahola: Ville Rautiainen; Juho Rautiainen; Aatu Rautiainen Käärmelahti 26: Helena Sohvi Rautiainen ja puoliso Torsti Eskelinen Käärmelahti 27 Heikkilä: Fredrika Rautiainen; Lars Petter Rautiainen ja puoliso Anna Lisa Heikkinen Maaningan kyliä 1700-luvulla Venäjänsaari sijaitsee Kallaveden jatkeena olevan suuren Ruokoveden länsirannalla, Kuopioon kuuluneen Hirvilahden ja Kurolanlahden puolivälissä. Venäjänsaarella on sijainnut luutnantin virkatalo (boställe). Lampuoti Mats Koponen on ollut sen vuokraviljelijä 1770 1787. Kurolanlahti on suuren Ruokoveden pohjoispäässä ns. Kuopion länsirannalla. Kurolanlahdessa on asunut Lars Johanson Rautiainen vaimonsa Ingeborg Eskelisen kanssa 1755 1771. Hän muutti sieltä Kuopion Riistavedelle. Lapvetelälahti Leinolanlahti sijaitsee nykyisen Kuopion länsirannalla Venäjänsaaren lähellä. Lapvetelässä on asunut David Johan Rautiainen s.1820 k.1889 Tuovilanlahti Maaninkajärven Havukkasalmen pohjoispäässä, Maaningan ja Pielaveden rajaseudulla. Se on ajoittain joko kokonaan tai osittain kuulunut Pielaveteen. Tuovilanlahdessa sijaitsee Korkeakoski, Suomen korkein vapaana virtaava koski. Se laskee vetensä Maaninkajärveen. Sieltä löytyy Carl Gustaf Rautiainen s. 1800 Tavinsalmella k. 1855 Tuovilanlahti, Pielavesi. Vianta itään Tuovilanlahdesta, Maaninkajärven yläosassa. Nimen alkuperä saattaa olla Saamenkielessä ja lähtöisin alueella sijaitsevasta Viannankoskesta. Siellä sijaitsee myös Ahkiolahden kanava, joka yhdistää Onkiveden ja Maaninkajärven. Kylässä on asunut Brita Katrina Rautiainen miehensä Johan Piipon kanssa. Haatala Maaninkaveden länsipuolella, nykyisen Maaningan keskustan kohdalla. Haatalassa on myös sijainnut sotilasvirkatalo (fourier boställe). 1780-luvulla siellä on asunut lampuoti Anders Toivainen. 1800-luvun alkupuolella siellä asui Carin Rautiainen ja miehensä Johan Kuivalainen. Halola Maaninkajärven itäpuolella nykyisen kirkonkylän alapuolella. Halolassa asui 1800-luvun alkupuolella Maaningan tuomari Erik von Konow. Hänen talossaan oli piikana Elisabeth Rautiainen. Lisa synnyttää 1829 yksinäisen lapsen Kuopiossa. Hän muuttaa Pietariin 1832 ja avioituu siellä Andreas Stankewitschìn kanssa. Hän tuo poikansa Berndt Rautiaisen isänsä Lars Rautiaisen luo Nilsiän Kuuslahteen. Väänälä Suuren Ruokoveden länsirannalla. Kurolanlahdesta pohjoiseen. Toinenkin Väänälä löytyy Maaningan Pulkonkosken läheltä Tavinsalmi oli Pohjois-Savon hallintopitäjä aina vuoteen 1627 jolloin sen aseman sai Kuopio. Se sijaitsee Suuren Ruokoveden yläosassa, siihen kuului myös Pienen Ruokoveden erottama Tavinniemi. Sinne muutti Johannes Pohlson Rautiainen 1700 luvun loppupuolella Käärmelahdesta. Kehvo sijaitsee Kallaveden pohjoisrannalla. Kuului myhemmin Kuopion maaseurakuntaan ja nykyään Siilinjärven kuntaan. Toivala kuului aiemmin Kuopion maaseurakuntaan. Sijaitsee Kuopiosta pohjoiseen. Kasurila Kuopiosta pohjoiseen, lähellä Siilinjärveä. Käärmelahti on ensimmäinen Maaningan kylä johan Rautiaiset asettuvat muuttaessaan 1712 1720 pois Kuopion Toivalasta.. Se sijaitsee Pienen Ruokoveden pohjoispäässä. Siellä on myös Rautialan talo, joka on ensimmäinen asuinpaikka, johan Maaningan Rautiaisten kantaisä Lars Larsson Rautiainen on kirkonkirjoihin merkitty. Maaninkaa kuvina Käärmelahti 31 Salmela: Aaro Rautiainen ja puoliso Maria Wilhelmiina Räsänen. Lapsia: Taavetti, Antti, August, Johanna, Augusta, Aatam, Otto ja Anna Rautiainen Käärmelahti 33 Hartaanharju: Antti Rautiainen ja puoliso Maria Elisabeth Kock. Lapsia: Taavetti puoliso Iita Mehtonen, Helena Sofia, Anders Adolf ja August Rautiainen puoliso Maria Löfberg Kylänloppulaisia ja juuret Käärmelahdessa Petter Rautiainen, Johan Rautiainen, Nestor Pekanpoika Rautiainen, Aatami Rautiainen Aukusti Aataminpoika Rautiainen, Ananias Rautiainen, Edvard Ananiaanpoika Rautiainen, Anna Rautiainen, Aaro Rautiainen, Anders Adolf Rautiainen, Maria Rautiainen, Ananias Petterinpoika Rautiainen, Daavid Johan Rautiainen, Johannes Rautiainen, Juho Vihtori Rautiainen, Petter Rautiainen, Jooseppi Rautiainen, Taavetti Rautiainen. Maaninkajärvi Ahkionlahden kanavalta, kuva Jorma Tamio Kiviharjun autio pihapiiri, kuva Jorma Tamio

10 11 Käärmelahden Rautiaisten alkuperä Käärmelahden Rautiaisten tarina alkaa oikeastaan Lapinlahdelta. Tätini, Helmi Johanna Ruotsalainen (Rautiainen) s. 1908 Lapinlahdella, antoi minulle 13 nimen luettelon sisaruksistaan. Hän myös sanoi, etteivät Rautiaiset ole alkuperältään savolaisia vaan lähtöisin Keski-Suomesta. Ikää hänellä silloin oli jo yli 90 vuotta, joten muisti saattoi jo hieman pettää. Hänen esi-isänsä Johan Larsson Rautiainen s.1796 muutti 1831 Maaningan Käärmelahdesta Iisalmen Naarvanlahteen (Lapinlahti). Hänen poikansa Iivari on Helmin isoisä. Lapinlahden kirkkoherran virastossa sain haltuuni Jussi Rautiaisen perunkirjan liitteen, josta löytyi hänen kaikkien lastensa (18) nimet. Myöhemmin perhe lisääntyi Kerttu Rautiaisella s. 1913 Helsingissä. Kertun äiti Ada Rautiainen (k.1915) on Jussin tytär ensimmäisestä avioliitosta. Käärmelahti heinäkuu2014, kuva Hannu Räisänen Käärmelahti Hyttilä 2014, kuva Hannu Räisänen Anne Rantala otti minuun yhteyttä syksyllä 2015. Hänen enonsa Eino Johannes Rautiaisen Y-DNA37 tulos erosi vain yhdellä minun tuloksestani. Sen jälkeen 67 markkerin tutkimuksessa oli sama etäisyys. Einon kaukaisin tunnettu esi-isä on Eric Antinpoika Rautiainen, Sumiainen Keski-Suomi. Tämän perusteella Käärmelahden Rautiaisten kantaisän Lars Larsson Rautiaisen juuret näyttävät menevän Keski-Suomeen. Tieto siitä näyttää kulkeneen suvussa suullisena perinteenä. Savolaisuus tulee kuitenkin Joroisista tai Rantasalmelta, näistä pitäjistä myös Keski-Suomen Rautiaiset ovat todennäköisesti lähtöisin. Käärmelahtea 2014, kuva Hannu Räisänen Käärmelahtea 2014, kuva Hannu Räisänen Ahkiolahden kanava 2010, kuva Paavo Rautiainen Korkeakoski 2010, kuva Paavo Rautiainen Helmi Ruotsalaisen lista, tästä kaikki alkoi.

12 13 Anja Karlsson (Rautiainen) vuonna 1950 s.1932 Muistoja, Anja Karlsson Eskilstuna Oskarin lapset Isoisäni Vilhelm Jauhiainen syntyi Pielavedellä 1877. Hänet vihittiin avioliittoon Eva Stina Vainikaisen kanssa 1899. Tästä avioliitosta heillä oli kolme lasta. Helmi kuoli vuoden ikäisenä. Elsa ( äitini) syntyi 1906 ja Kerttu 1909. He muuttivat Pielaveden Taipaleenkylästä Karttulan seurakuntaan, Talluskylän Koroksenpäähän. Kerttu avioitui August Rautiaisen kanssa ja äitini Elsa Augustin veljen Oskarin kanssa. Oskari ja Elsa saivat neljä lasta Eva Katriina, Helga, Anja ja Toivo Oskari. Eva Katriina menehtyi kolmen viikon ikäisenä yskään. Silloin he asuivat Rappumäen lähellä olevassa torpassa. Kerttu ja August Rappumäessä. Näitä asumuksia kutsuttiin mäkitupalaisiksi. He saivat asua vuokralla ja käydä metsätöissä, ottaa polttopuut metsästä ja heinät pelloilta. Vuokrasopimus oli yleensä viisikymmentä vuotta.ensimmäiset muistikuvani alkoivat Koroksenpäässä Ville-ukin ja Eva Stinan luona. Harmaa pieni mökki, siinä tupa ja kamari. Harmaa seiväsaita oli maantien laidassa. Kaksi lehmää ja muutama lammas, joita saimme hoitaa siskoni Helgan kanssa. Toivo oli neljän kuukauden ikäinen. Elettiin vuotta 1934. Olin silloin kaksivuotias enkä muista isästäni mitään. Äiti oli kylän meijerissä töissä ja mummo hoiteli meitä. Ukki sairasti keltatautia ja kuoli pian sen jälkeen kun muutimme sinne. Ukki keitti lääkettä aidanseipäissä kasvavista jäkälistä, joita saimme hänelle kerätä. Aina, kun ukki oli ruokalevolla päivisin, hiivin hänen selkänsä taakse lämpöisen peiton alle. Hänen kuoltuaan vietiin petivaatteet ulos tuulettumaan ja meiltä kiellettiin niitten päällä leikkiminen. Kerran menimme katsomaan äitiä meijerille ja se oli myös kiellettyä. Eikä me saatu mennä joellekkaan yksin, mutta mummo antoi luvan paistaa perunalastuja hellan päällä. Kerran olin kaatamassa kuumaa kahvia pannusta, joka osui käsivarteeni. Tästä tapahtumasta on arvet vieläkin. Lauantaiöisin kulki tanssiporukkaa maantiellä. Kerran eräs humalainen mies koputti ovelle. Mummo ei avannut, mutta mies riuhtaisi oven auki ja tuli sisälle. Mummo komensi meitä: Äkkiä saappaat jalkaan ja nuttu päälle!. Oli paljon lunta ja kova pakkanen. Sukkia ei ehditty laittaa jalkaan. Lähdettiin kilometrin päähän naapuriin, jossa emäntä antoi voileipää ja maitoa keskellä yötä. Kotiinmeno pelotti aamulla, jos se Mustin mörkö oli vielä siellä. Onneksi ei ollut. Eräänä päivänä tuli käymään aivan tuntematon täti. Hänellä oli karamellipussi meille. Mummon kanssa he supattelivat asioita, joista en ymmärtänyt mitään. Paperikassissa oli minun vaatteita. Äiti ei ollut kotona. Kahvitauon jälkeen vieras täti ehdotti, että lähtisin hänen mukaansa. Mummo lähti saattelemaan. Olin kolmevuotias. Mentiin pellon laitaa jonkin matkaa, kun ymmärsin mistä oli kysymys. Alkoi itkettää, tein tenää, piilouduin mummon pitkän hameen taakse, enkä päästänyt irti. Helga itki ja mummo itki. Käännyttiin takaisin mummolaan. Vieras täti sai jatkaa matkaansa. Viikon kuluttua ehdotti äiti, että lähdetään käymään kylässä, mutta ei sanonut minne mennään. Se sama paperikassi askarrutti mieltäni, kun menimme samaan suuntaan kuin edellisellä kerralla, kolme kilometriä metsäpolkua. Äidin piti kantaa minua välillä.viimein olimme perillä torpassa, jossa se karamellitäti laittoi ruokaa. Siellä oli kolme lasta; iso tyttö Aino ja hiljainen iso poika Arvi. Viisivuotias Esa ja isä-kalle, joka oli suutari ammatiltaan. Oli lehmiä, lampaita ja hevonen. Sika ja kanoja, joita minä sain ruokkia myöhemmin. Paikan nimi oli Kaura-aho. Siellä oli vain tupa ja kamari asuttavana. Koira, joka pidettiin ulkona oman koppinsa luona, aina silloin kun ei oltu metsällä. Ruokailun jälkeen Aino ehdotti, että mennään rannalle syömään puolukoita. Minä suostuin. Sillä aikaa äiti oli lähtenyt sanomatta minulle mitään. Olin surullinen, katselin ikkunasta tielle päin joka päivä ja uskoin että kohta äiti tulee. Kukaan ei kertonut miksi minut jätettiin sinne. Ei puhuttu isästä, missä hän oli. Seitsemän vuotiaana aloitin koulun, jossa kaverit kyselivät. He tiesivät enemmän kuin minä, mutta kerran minä kehaisin, että minulla on kaksi isää. Kalle ja Oskari, joka oli kuollut serkkuni kertoman mukaan. Eräällä välitunnilla eräs tyttö sanoi, että tuo on veljesi ja osoitti yhtä pientä poikaa, jolla ei ollut nenäliinaa. Hän kuulemma asui lähellä koulua. Olin unohtanut hänet, eikä kukaan kertonut mihin hänet vietiin mummolasta. Siskoni Helgan tapasin Syrjälässä, kun käytettiin lehmää härän luona. Pihalla tuli vastaan äitini ja Helga. Siitäkään ei puhuttu minulle etukäteen. Äiti oli piikana siinä talossa ja Helga oli saanut lähteä mukaan. Tämä tapaaminen kesti puoli tuntia. Koulussa Helgaa kutsuttiin räkänokaksi kun ei ollut nenäliinaa millä pyyhkiä. Tukka oli letittetty pariin saparoon korvien taakse. Mielestäni ne olivat kovin rumat. Torpassa riitti työtä jokaiselle. Esa otti aina minut mukaansa, kun menimme iltaisin katsomaan linnunloukkuja, joita hän laittoi metsäpolkujen varsille. Linnuista otettiin höyhenet talteen ja muut osat perattiin paistettavaksi uunissa. Kannettiin puita ja vettä ulos ja sisään. Kahdeksan ikäisenä minulla oli oma kasvimaa, jota kerhoneuvoja kävi katsomassa. Esan kanssa ongittiin kaloja kesällä ja kuivattiin talven varalle. Pojat yrittivät opettaa minua uimaan. Veivät syvällä olevalle kivelle ja sanoivat, että sinun on pakko uida rantaan. Meinasin hukkua. Esa veti tukasta ylös ja vannotti etten saa kertoa kotona. Naapurissa oli kerran hautajaiset, minä en saanut lähteä mukaan, mutta kaikki muut saivat. Sitä en ymmärtänyt. Menin äkäpäissäni vinttiin pariksi päivää, oli nälkä, huusivat syömään, mutta en mennyt. Pissasin vanhan maitokoneen torveen ja laskin katon rajasta ulos. Leikin räsynukkieni kanssa, oikeata ei ollut. Naapurin Liisa kävi joskus äitinsä kanssa meillä ja silloin me oltiin isoja tyttöjä Amerikasta saatujen korkokenkien kanssa. Liisan kanssa järjestettiin kerran meidän kukon hautajaiset. Kutsuttiin äidit laulamaan ja laitettiin kukkia haudalle. Meillä ei syöty koskaan kanoja, vain munat. Minulla oli Lemmikki-niminen lehmä, jota sain lypsää ja hoitaa. Olin yhdeksän vuotias, kun osakseni annettiin lehmien palojen riipiminen. Piti hakea joka päivä metsästä suuri vakallinen lehtiä, joitaannettiin lehmille lypsyn aikana. Tein sitä paljain käsin, yksin, kyllästytti, potkin vakkoja edessäni metsään mennessä. Äiti-Kerttu lupasi piiskaa, jos rikon vakat. Pojat vohkivat kessuja isältään, minä kielin kuka otti. Esa yritti saada minutkin polttamaan sanomalehteen käärittyä sätkää, etten pystyisi kertomaan isälle. Juuri kun olin vetämässä sätkästa sauhua nurkan takana, äiti ilmestyi paikalle ja siitä seurasi oikein kunnon selkäsauna minulle, mutta ei Esalle. Oli myös luvattava, etten koskaan enää tupakoisi. Se oli sitten ensimmäinen ja viimeinen kerta. Ja hyvä niin. Muistikuvia Kaura-ahosta Isä Kalle oli mestari kengänteossa. Hän istui iltamyöhään työpöytänsä äärellä ja minä katselin vierestä. Joskus hän rallatteli pieniä laulunpätkiä, oli aina hyvällä tuulella. Sain auttaa valmiiden kenkien kiillottamisessa. Naulat hän teki koivupuusta ja saumat hän ompeli käsin pikilangalla. Kaikilla tarvikkeilla oli oma tuoksunsa, jotka ovat jääneet mieleen, jopa tupakan savun haju käyrävartisesta piipusta. Vanha käkikello seinällä muistutti ajan kulusta lyömällä joka tunnin päästä. Olin ylpeä koulussa, kun sain näyttää hienoja kenkiäni. Kuusivuotiaana virkkasin nukelle vaatteita. Opettaja Emmi sai minut lukemaan Raamattua, vaikka en kaikkea ymmärtänytkään. Kotona luin salaa kamarissa, muuten pojat olisivat alkaneet kiusata. Raamattu oli ainoa kirja talossa ja Savon Sanomat haettiin kyläkaupasta pari kertaa viikossa. Niissä minua kiinnosti kuolinilmoitusten runot. Mutta yksi asia harmitti. Olin aloittanut koulun Talluskylässä. Päivä aloitettiin aina virrellä. Jokaisen piti hankkia virsikirja itselleen. Olin pyytänyt sitä kotona useamman kerran, mutta jostain syystä en saanut. Päätin hoitaa homman itse menemällä kyläkauppaan, josta ostettiin kaikki tavarat ja maksettiin kuukauden lopussa. Kerroin, että tarvitsen heti kirjan, jonka voitte laittaa Kaura-ahon laskuun. Kotona en kertonut mitä olin tehnyt. Halusin vain olla kuin muutkin oppilaat. Laskua maksettaessa asia tuli esille sillä seurauksella, että minua uhattiin poliisilla. Painajaisuniini ilmestyi karhu, joka ajoi minua tuvan ovelle saakka. Serkkuni Hilkka kävi samassa koulussa ja kysyi kerran, jos haluaisin lähteä heille koulusta suoraan. Hän asui Rappumäessä. Mummo Eva Stiina oli myöskin siellä loppuvuotensa ukin kuoleman jälkeen. Pitkän koulumatkan jälkeen saimme setä-augustin paistamia lettuja lakkahillon kanssa. Parempaa ei voisi toivoa. Mummo tuputti minulle salaa karamellejä eikä antanut toisille. Sitä en silloin ymmärtänyt ennenkuin myöhemmin elämässäni. Kaura-ahoon tuli joskus mustalaisia, kerjäsivät yösijaa. Hevoskuorma täynnä lapsia ja talvipakkanen. Meillä pieni tupa ja kamari. Yösija annettiin kuitenkin. Saivat nukkua tuvan lattialla. Annettiin ruokaa ja leipää vielä mukaankin. Heiniä hevoselle ja kauroja pussiin. Tänään he kerjäävät kaduilla ja lyövät leirinsä mihin sattuu pitkin maailmaa. Eivät ole vieläkään oppineet elämään kuin muut ihmiset. Miksi? Vaativat koko ajan, että heitä pitää ymmärtää ja antaa samat edellytykset kuin työtätekeville kansalaisille. Pitkää samettihametta ei voi jättää pois, koska se on heidän kulttuurinsa. Eihän mekään mennä juhlavaatteissa töihin. Maassa maan tavalla-mentaliteetti pitäisi riittää heillekin. Ne seitsemän vuotta, jotka olin Kaura-ahossa saivat minut ymmärtämään mihin kastiin kuulun. Sen määräsivät olosuhteet, joissa olin kasvanut ja miltä juurilta lähtenyt. Ihmettelin vain usein, miksi ei puhuttu enemmän lasten kanssa. Kuritettiin, mutta ei neuvottu. Minä rupesin näyttämään mieltäni. Minusta tuli änkyrä. En halunnut olla metsässä riipimässä lehtiä yksin. Sanoin kahtena kesänä että minä lähden Kerttu äiti kysyi mihin sinä lähdet? ja nauroi ajatukselleni. Jankutin lähtemistäni, kunnes eräs mies naapurikylästä tuli hakemaan. Oli hankittu uusi paikka minun tietämättä siitä mitään. Muutot Oli jotenkin ankea mieli sinä sunnuntaina, kun Pekkalan isäntä tuli hakemaan minua Kaura-ahosta. Vähän jännitti, miten tulen viihtymään siellä uudessa, tuntemattomassa paikassa. Isäntä kertoi, että heillä oli kasvattipoika Raimo, joka oli ollut heillä monta vuotta. Talossa oli sairaalloisen lihava emäntä, joka tarvitsi apua hushollin hoidossa. Raimo oli kaksitoista, minä kymmenen. Raimon tehtäviin kuului hakata puita ja kantaa vettä sisälle koulunkäynnin ohella. Minun tehtäviini kuuluivat ison tuvan lattian pesu lauantaina, tiskaaminen ja pyykkien silitys, lakanoitten mankelointi käsipelin. Usein saimme lypsää lehmän, jotta saimme maitoa mukaan kouluun voileipien kanssa. Raimolle oli jo luvattu, että jos hän tekee töitä Pekkalassa, niin hän saa periä koko talon, kun Pekka ja Hilda kuolevat. Parin vuoden kuluttua sain omalta äidiltäni (Elsalta) kirjeen, jossa hän kertoi menneensä uusiin naimisiin Väinö Husson kanssa ja että heillä on jo viisi lasta. Asuivat Talluksen rannnalla Tiukulahdessa. Äiti ehdotti, että tulisin asumaan heille. Minä jo uskoin että nyt se taivas aukeaa, kun pääsee äidin luo. Samana iltana jätin tuvan pöydälle paperilapun, jossa pyysin isäntäväkeä laittamaan vaatteeni kassiin lähteäkseni aamulla. Aamulla oli kassi valmiina suuremmitta puheitta. Rantaan, jossa äitini piti odottaa oli useita kilometrejä. Pekkalan isäntä ajoi ohitseni tiellä, mutta ei sanonut Hyppää kyytiin - näin se kiltti isäntä yhtäkkiä muuttui. Rannassa odotti äiti. Meillä oli aikaa jutella, mutta niin pian kun aloitin kyselemään isästäni, hän muutti puheenaihetta tai meni hiljaiseksi. Eräällä rannalla häämötti mökki, Syvä-niminen ja siellä oli siskoni Helga. Sitäkään en ollut kuullut. Veljeni

14 15 Toivo oli kuulemma jossain Tervossa päin kasvattina. Soudettiin ja soudettiin. Vihdoin oltiin perillä Tiukulahdessa. Viisi erikokoista lasta rannalla odottamassa meitä. Isäpuolen pingoittunut ilme kertoi, että olen jo liikaa siihen pieneen torppaan. Kesällä oli nukkumapaikka aitassa, mutta talvella vanhassa pikkutuvassa jonkun muun lapsen kanssa. Ruokaa ei aina ollut omillekkaan. Työtä kyllä riitti. Kävin sieltä koulua vuoden kaksi. Äiti pääsi kerran lomapaikkaan pariksi viikoksi ja minun piti pitää huolta lapsista ja lypsää lehmät. Helgan piti olla kaverina, mutta hän pelkäsi lehmiä lypsyn aikana.sattuipa vahinkokin, kun Hilkka ei halunnut lakaista lattiaa ja ajoin häntä takaa. Oliuunille menossa, putosi rikkinäisen lasipurkin päälle. Veri ei lakannut vuotamasta. Minä sain moitteita. Yritettiin leipoa pullaa, otettiin peltiä uunista, pitkot livahti likavesikorvoon, joka sattui olemaan uunin edessä. Siat saivat sinä päivänä hyvää ruokaa. Pikku Leo söi porkkanoita suoraan penkistä. Oli kai nälkä. Äiti tuli kotiin lomapaikasta, jonka kunta tarjosi suurperheisille. Kerran oltiin syömässä aamiaista. Isäpuoli marisi jotain minusta, että kun tulen heidän leipiään syömään. Äitiä alkoi itkettää. Mies lähti pöydästä ja pölläytti äitiä tukasta mennessään mitä siinä vetistelet. Se riitti minulle. Päätin etten koskaan tulisi hänen ruokapöytäänsä enää. Seuraavana päivänä kipitin Itä-Karttulaan. Tiesin, että siellä on eräs mies, joka järjestää paikkoja lapsille. Kerroin tapahtuman ja hänellä oli heti tiedossa eräs talollinen, joka tarvitsi lapsenpiikaa. Samalla saisin käydä kouluni loppuun sieltä käsin. Karttulassa käyntini jälkeen äiti oli perunapellolla, Hilkka tuli tupaan ja huomasi aikeeni, että olin pakkaamassa vaatteitani. Huusi äidille, että nyt Anja lähtee. Olin jo veräjän yli menossa, kun äiti tuli pihaan ja huusi : Nyt jos lähet, nii et tarvii takasin tulla!. Anja Karlsson on Oskari Rautiaisen tytär. Oskari s. 1899 Tervossa k. 1934 Tervossa on Käärmelahdessa syntyneen Johannes Pohlson Rautiaisen jälkeläinen. David Johan Rautiainen 1856 1936 Rautiaiset asuivat Tavinsalmen kylään kuuluvassa Hämeenmäessä yhteensä yli neljäkymmentä vuotta. Ensin isännöi Pellonpään Hämeenmäen torppaa Pekka Paavonpoika vuosina 1812 1831 ja Hussolan Hämeenmäen torppaa vuosina 1832 1850. Seuraavana vuonna torpparina jatkoi edellisen poika Taavetti Juho ja hän viljeli torppaa aina vuoteen 1858, jolloin siirtyi Käärmelahti 26:n Kärmetsaaren Metsäharjuun. Metsäharjussa oltiin vuodet 1859 1880 lampuoteina ja torppareina. Taavetti Juho Rautiainen syntyi 1.7.1856 Maaningalla Tavinsalmi 4:n eli Hussolan Hämeenmäen torpassa. Isä oli Taavetti Juho Pekanpoika Rautiainen ja äiti Maria Häiväläinen. Perheeseen syntyi kaikkiaan neljä lasta ja Taavetti oli heistä nuorin, muut sisarukset olivat Helena s. 1848, Lassi s. 1850 ja Anna s. 1853.1870-luvun loppupuolella Taavetti Rautiaisen joukot olivat lyhyen jakson Lapinlahdella, josta löytyi Anna-tyttärelle mies Joel Kuosmanen. Kuosmanen tuli lampuodiksi vuonna 1880 Lapvetelä 4:ään eli Alaleinolaan ja vanha Taavetti, tuolloin jo kuusikymppinen asui vävynsä taloudessa. Samassa taloudessa työskenteli myös 1856 syntynyt poika Taavetti renkinä. Hän oli myöhemmin eri taloissa Lapvetelän kylässä renkinä ja loisena. Hän meni naimisiin vuonna 1883 Wilhelmiina Lintusen s. 1864 kanssa. Heille syntyi Maaningalla kolme lasta Taavetti Juho s. 1884, Anna Maria s. 1886 ja k.1887, Antti s. 1887. Miina Lintunen kuoli 20.4.1889. Taavetti Rautiainen muutti vuonna 1892 lapsineen Karttulaan Tallus 5 Koroksenpään torppariksi. Hän oli mennyt naimisiin mäkitupalaisen lesken Hilda Maria Huuskosen kanssa joko 25.7.1891 tai 25.11.1891, molemmat merkinnät löytyvät Karttulan seurakunnan vihittyjen luettelosta. Hilda Maria Huuskonen oli ollut naimisissa Pekka Juhana Kuosmasen s. 8.12.1862 ja k. 8.9.1888. Heidät oli vihitty 30.5.1886. Avioliitosta ehti syntyä poika Emil Kuosmanen vuonna 1887. Hilda oli Tallus 14:n eli Vipuharjun tytär ja isä oli Taneli Huuskonen. Pekka Kuosmanen tuli siis vävyksi Vipuharjuun. Taneli Huuskonen kuoli toukokuussa 1886. Isännän kuoltua taloon muutti Matti Heimonen Keiteleeltä. Hän oli naimisissa Maria Henriikka Huuskosen kanssa. Maria oli Hildan vanhempi sisko ja otti miehineen talon isännyyden ja Pekka Kuosmanen joutui Hildansa kanssa lähtemään vuonna 1887 Tallus 5 Suontakasen torppaan. Taavetti Rautiainen muutti siis vaimoineen ja lastensa ja anoppinsa kanssa Rappumäen torppaan vuonna 1891. Vuonna 1902 Halla Oy osti 29/120 osan Mattilan perintötilasta nro 5 Talluksen kylästä. Myyjinä olivat Taavetti Tuhkanen ja Hilda Kustaava Leskinen. Kauppahinta oli 17.000 markkaa. Taavetti Rautiainen vuokrasi arentilainen Antti Tiirikaiselta 2.6.1903 Rappumäen torpan kymmeneksi vuodeksi. Vuosivuokraksi sovittiin 60 markkaa ja kaksi viikkoa työtä. Laki vuokra-alueiden lunastamisesta eli torpparilaki vuodelta 1918 mahdollisti torpan lunastamisen itsenäiseksi ja Halla Oy myi 30 hehtaarin suuruisen torpan Rautiaiselle 8.000 markan kauppahintaan 12.9.1923. Rappumäessä syntyi Taavetille ja Hildalle seuraavat lapset: Ester s. 1892, Otto s. 1894, Taneli s. 1896, Oskar s. 1899, August s. 1903, Hilda Maria s. 1906 ja Helvi s. 1911. Helvin nuori elämä päättyi surmatyön seurauksena 30.11.1933. Tuosta veriteosta tuomittiin Maaningan puolella Kaijanmäessä asuva Tauno Tuovinen. Kuva Paavo Rautiainen 2015 Rappumäen torppa, Tervo. Kuva Paavo Rautiainen 2015 Juho Rautiaisen 1858 1926 elämä Juho syntyi 0.11.1858, Lapinlahden Mikkajärvellä. Isä oli renki Iivari Rautiainen. Iivarin isä Johan Larsson Rautiainen muutti Maaningan Käärmelahden Rautialasta 1831 Iisalmen Naarvanlahteen (myöhemmin Lapinlahti) vaimonsa Helena Väänäsen ja lastensa kanssa. Juhon äidin Agneta (Agatha) Roivaisen sukujuuret menevät Nicolaus Petri Roivakseen 1580 1654 joka toimi aikoinaan Iisalmen kirkkoherrana. Juhon vanhemmat muuttivat Naarvanlahteen jossa hänen äitinsä Agneta kuolee 1863. Isä Iivari menee naimisiin Johanna Ryynäsen kanssa 1864. Iivari Rautiainen kuolee Naarvanlahdessa 1892. Kirkonkirjassa lukee hänen kohdallaan kylän köyhä. Iivarin lapsista on silloin elossa ainoastaan Juho. Juho pääsee ripiltä 1879 ja muuttaa rengiksi Lapinlahden Ollikkalaan. Avioituu 1986, puoliso Maria Loviisa Alt s. 1867, Naarvanlahti. Muuttaa perheineen 1893 Karvasalmelle ja sieltä takaisin Ollikkalaan. Heillä on viisi lasta joista neljä kuolee 1900-luvun alkupuolella. Ainoastaan Taavetti Johannes Rautiainen, s. 1887 k. 1952 Kuopiossa, elää aikuisikään. Maria Alt kuolee 1899. Juho avioituu 1900 Maria Johanna Korhosen s. 6.9.1881, Lukkarila Nilsiä, kanssa. Aluksi he asuvat Ollikkalassa josta muuttavat vuosisadan alkupuolella Lapinlahden kirkolle. Ei ole tiedossa milloin Juho on oppinut teurastajan ammatin. Lapinlahdella hän kuitenkin toimii teurastajana ja joutuu ammattinsa vuoksi 1910 jopa käräjille, saaden sakkorangaistuksen. Juholle ja Marialle syntyy kaikkiaan kolmetoista lasta, joista kahdeksan kuolee varhain, vain viisi elää pitempään ja neljällä heistä on jälkeläisiä. Juhon perheeseen kuluu myös tyttären Ada Rautiaisen kuoleman jälkeen (1815 Helsinki) hänen yksinäinen lapsensa Kerttu Kaarina Rautiainen s. 1813. Maria näyttää olleen tomera ihminen, lapsen teon lisäksi hän on teurastanut eläimiä jos Jussi on sortunut huonotapaiseen elämään. Iikan Jussi on Paavo Rautiaisen isoisäni. Juho Rautiainen Iikan Jussi kuolee 1926. Nuorin lapsi on silloin vain vuoden vanha. Taavetti Rautiainen asui Rappumäen kivisellä mäellä kuolemaansa asti vuoteen 1936. Hänen August-poikansa poika Taavetti syntyi viisi päivää ukkinsa Taavetin kuoleman jälkeen ja on tuumannut joskus minulle: Vanhalla päästiin uutiseen. Eno-Taavetti onkin toistaiseksi viimeinen monien Taavetti Rautiaisten ketjussa, jonka vaiheita tutkiessani on minulla haastetta ja mielenkiintoa riittänyt. David Johan Rautiainen on Jorma Tamio isoisän isä.

16 17 Teoksia Kalle August Rautiainen 1925-1986 Kalle oli, syntyessään Johannes Rautiaisen (IikanJussi) perheeseen, kahdeksastoista lapsi. Isä Jussi kuoli 1926 Kallen ollessa yksivuotias. Äiti Kuoli 1929 ja Kalle jäi orvoksi neljä vuoden ikäisenä. Hän pääsi kasvattilapseksi Anttilan tilalle Lapinlahden Tölvälle. Tilaa pitivät sisarukset Maria ja Juho Hiltunen. En tiedä milloinka Kallen taiteellinen lahjakkuus huomattiin mutta 40-luvulla hänet olisi hyväksytty Ateneumiin. Kasvattivanhemmat eivät päästäneet, Kallesta piti tulla maanviljelijä. Niin tulikin ja taiteilu sai jäädä harrastukseksi. Hän oli myös kotiseutu harrastaja. Kalle on kerännyt vanhoja maataloustyökaluja ja varastoinut ne Anttilan tilan aittaan. Aitta on edelleenkin Kallen poikien omistuksessa. Aikoinaan hän toimi myös Lapinlahden kotiseutuyhdistyksen puheenjohtajana. Kauko Ensio Rautiainen 1939-2003 Kauko syntyi talvisotaa edeltävänä keväänä Kuopion Itkoniemellä. Varhain lapsena huomattiin pojan olevan taiteellisesti lahjakas. Hän herätti matkalaisissa huomiota lumiveistoksillaan, kun asui juna-aseman vastapäätä. Ikää hänellä ei vielä ollut kuin vähän yli kymmenen vuotta. Myöhemmin yritettiin saada hänet opiskelemaan jotakin alaa, jossa hän voisi käyttää kykyjään hyödykseen. Perheellä ei ollut varoja koulutukseen, eikä pojalla itsellään ollut kovin suuria haluja opiskeluun. Hän muutti Ruotsiin perheineen suuressa muuttoaallossa 1965. Vanhemmalla iällä hän maalasi vähän öljyväreillä, kunnes muut harrastukset veivät voiton. Kauko kuoli 64 vuoden iässä, kohtuuttoman varhain. Teoksia Ylhäällä Vasa 1978, oikealla lahja Lyydialle 1949 Maria ja Juho Hiltunen, reliefit Isän muotokuva n.1988 Jäljennös Pekka Halosen taulusta Luonnokset veljistä, tehty 50-luvulla Jaakko Juhani Paavo

18 19 Maaningan tuomari Erik Berndt von Konow Maaningan pitäjänkirjassa mainitaan Tavastien aatelissuku mutta on unohdettu kokonaan von Konowit. Suku on lähtöisin Brandenburgin kreivikunnasta, joten he ovat saksalaista alkuperää. Gustav Adolf von Konowin pojat merkittiin Ruotsin ritarihuoneen kirjoihin aatelissukuna vuonna 1776, Suomen ritarihuoneella he ovat aatelissuku numero 151. Eversti Carl Johan von Konow osallistui Suomen sotaan ja mainitaan korpraalinsa Braskin kanssa Runebergin Vänrikki Stoolin tarinoissa. Hän toimi myös 1800-luvun alussa Kuopion pataljoonan komentajana. Erik Berndt von Konow syntyy 1776 Harjussa Hämeessä. Vanhemmat olivat majuri Gregori von Konow ja Ulrika Eleonora Blåfield. Hän tuli ylioppilaaksi Turussa 1791 ja suoritti tuomarintutkinnon 1795. Oli Auskultanttina Vaasan hovioikeudessa ja oli tuomarina Tornion- ja Kuopion tuomiokunnissa. Toimiessaan Kuopion tuomiokunnassa hän asui aluksi Maaningan Halolassa ja muutti myöhemmin Kuopioon. Ensimmäinen puoliso oli Eva Sofia Forstén joka kuoli 1728 Kuopiossa. Toinen puoliso Eva Sofia Tavist. Heillä oli avioliiton ulkopuolella 1830 syntynyt poika Evert Brynolf. Erik otti pojan nimilleen joten hänestä tuli von Konow. Poika opiskeli papiksi ja toimi myöhemmin mm. Enon kirkkoherrana. Erik Berndt von Konow kuoli Kuopiossa 1847. Turkulainen taidemaalari Veikko Rautiainen on kirjoittanut kirjan Isäni Kalle Rautiainen, myös taidemaalari, siinä hän kertoo sukunsa tarinan: Maaningan kihlakunnan tuomarilla von Konowilla oli palvelijatar, sukunimeltään Rautiainen. Mentyään palvelijattaren kanssa kihloihin teki tuomari hänelle pojan. Vihkimisen viivästymisestä suuttuneena läksi nuori äiti vanhempiensa luo. Sillä aikaa meni tuomari toisen palvelijattaren kanssa naimisiin ja heidän pojastaan tuli myöhemmin Iisalmen rovasti. Palvelijatar Rautiainen toi tästä tiedon saatuaan poikansa isän luokse, joka hyväluontoisena miehenä otti pojan nimelleen ja kasvatettavakseen. Tämä poika sai nimen Berndt von Konow. Berndtin äiti muutti myöhemmin Amerikkaan jossa hän avioitui. Nuoren bastardin lupaavalta näyttänyt elämä kääntyi kuitenkin surulliseksi. Berndtin opinnot Helsingin Keisarillisessa Aleksanterin Yliopistossa keskeytti ylioppilasrettelö. Berndt yhtenä osallistujana erotettiin yliopistosta. Kotiin palattuaan hän riitautui isänsä kanssa. Ylpeänä ja itsepäisenä hän luopui aatelisnimestään ja otti käyttöön äidin nimen Rautiainen ja meni sotapalvelukseen. Berndt von Konow on syntynyt Maaningalla 1822. Hän haavoittui Kriminsodassa englantilaisten pommituksessa Turun Airistolla. Hän sai urhoollisuudestaan Yrjön ristin. Haavoittuminen katkaisi hänen sotilasuransa ja hän sai sotamiehentorpan Launolan talon maalta Naarvanlahdessa. Entinen ylioppilas ja upseeri sortui ruumiillista työtä tekeväksi pieneläjäksi. Hän avioitui Anna Lisa Pylkkösen kanssa. Avioliitossa syntyi neljä lasta joista 2.11.1853 syntynyt David Johan on isäni Kalle Rautiaisen Isä. Onko tämä tarina tarua vai totta? Berndt Rautiaisesta löytyy myös toisenlaista tietoa. Berndtin äiti Elisabeth Rautiainen syntyi 1806 Maaningan Käärmelahdessa. Vanhemmat olivat Lars Larsson Rautiainen ja Catharina Juutilainen. Elisabeth palveli piikana tuomari von Konowin taloudessa Maaningalla ja Kuopiossa. Oli piikana myös postimestari Lojanderin taloudessa. Elisabeth synnytti aviottoman lapsen Kuopiossa 1829. Lapsi sai kasteessa nimen Berndt. Hän muutti 1832 poikansa kanssa Venäjälle Pietariin. Meni siellä avioon puolalaisen Andreas Stankewitschin kanssa 1838. Berndt ei varmaankaan tullut toimeen isäpuolensa kanssa koska äiti toimitti pojan isänsä Lars Rautiaisen luokse n.1839 Nilsiän Kuuslahteen. Berndt muutti 1845 Iisalmen Naarvanlahteen. Siellä hän oli Johan Savolaisen talossa renkinä 1850, samana vuonna hän nai Anna Elisabeth Pylkkösen. Perheessä oli lapsia Petter 1850, David Johan 1853, Victor 1858 ja vaimon avioton tytär Gustava Fredrika 1848. Berndt osallistuu Krimin sotaan (1853 1856) Kuopio pataljoonan ensimmäisessä komppaniassa ja haavoittuu sodassa vaikeasti. Sotapalveluksensa vuoksi hän saa sotilastorpan Lapinlahden Onkivedeltä. Berndt Rautiainen kuoli 1859 Naarvanlahdessa noin 30 vuoden ikäisenä ja perhe jatkoi elämäänsä äärimäisessä köyhyydessä. Berndt Rautiaisen tarina näyttää hieman ristiriitaiselta. Virallisista asiakirjoista ei löydy mitään yhteyttä Erik von Konowiin. Ei myöskään ole poissuljettu Erikin mahdollinen isyys. Siihen aikaan paremmalla väellä oli tapana huolehtia aviottomista lapsistaan. Se ei ollut häpeä vaan ennemminkin mieskunnon osoitus. Esimerkiksi Erik von Konow ottaa omalle nimelleen taloudenhoitajalleen Eva Tavistille (ei ole Tavastien aatelissukua) tekemänsä aviottoman lapsen Evert Brynolfin. Berndt ei ole koskaan asunut von Konowien luona, hänestä huolehti isoisä Lars Larsson Rautiainen. Yrjön ristin saamisesta ei löydy tietoja. Kunniamerkki oli Venäjän armeijan korkein ansiomerkki, joten sen aikaisissa lehdissä siitä pitäisi olla maininta. Kuopion pataljoona puolusti rannikkoa tietojen mukaan Haminan seudulla. Veikko Rautiaisen kirjassaan kertomien tietojen ja asiakirjoissa olevien tietojen välillä on jonkin verran eroja. Savolainen tulkinta asiasta on, että vastuu jää kokonaan lukijalle. Antti Rautiaisen arvoitus Maaningan pitäjäkirjassa (Myö Muaningan helemassa huppaellaan 2015) on kuva harmaahiuksisesta miehestä. Kuvateksti kertoo hänen olevan Antti Rautiainen. Maaningan kunta jakaa apurahoja Antin nimellä olevasta rahastosta maatalouden opiskelijoille. Rahaston alkuunpanijasta kirjassa ei ole muuta tietoa ja epäillään, ettei niitä löydykään. Muita Rautiaisia, muutamaa kuvatekstiä lukuun ottamatta, kirja ei mainitse, vaikka heitä on riittänyt muihinkin ympäristön pitäjiin. Tietojen puuttumista Antti Rautiaisesta on ihmetelty Koivusaaren kyläkirjatyöryhmässä (Uutis-Jousi 1.10.-15). Antti on ollut tunnettu isäntä Koivusaaressa ja Hamulassa. Tietoja hänestä löytyy mm. kirjassa Suomen maatilat 1932 Antti Rautiainen syntyi Maaningalla 10/12 1876. Vanhemmat, renki Aaro Rautiainen s.1848 ja Maria Wilhelmiina Räsänen. Antti Rautiainen He asuivat Käärmelahden kylässä. Maria oli silloin 30 vuotias. Vuosisadan lopussa Antin perhe asuu Salmelassa, Käärmelahti 31. Perheeseen kuluu isä lampuoti Aaro Rautiainen, äiti Maria Räsänen kuolee 1892 ja lapset Taavetti k. 1899, Antti, August, Johanna ja Augusta, Otto ja Anna. Antti muuttaa 1908 Kuopion maaseurakunnan Koivusaareen. Rippikirjassa 1901 1910 hän on talollinen. Avioituu 1909 itseään huomattavasti vanhemman lesken Tiina Sohvi Rissasen s. 1851 kanssa. Tiinan isä, Iivari Rissanen, vaikuttaa varakkaalta. Hän omistaa Lapinlahden Naarvanlahdessa useita maatiloja. yhdellä niistä asuu Tiina Sohvi ja hänen ensimmäisen miehensä, Lassi Lustigin. Tiinan kuoltua Antti nai Tampereelta Siilinjärvelle 1925 muuttaneen Maria Ahosen s.1889 Helsingissä. Antti Rautiainen kuolee lapsettomana 1956 (Hamulassa?). Leski Maria kuolee Tampereella 1959. Antti Rautiaisen rahasto on perustettu 1940 Antin testamentilla. Se siirtyi Maaningan kunnan hallintaan 1960 lesken Maria Rautiaisen kuoltua. Rahaston alkupääoma on n. 2,2 Mmk. 2012 pääoma on 6.323,75. Alkuperäisten rahaston sääntöjen mukaan varat on sijoitettava turvatusti ja tuottavasti ja varoja jaetaan vain rahaston pääoman tuotosta, kuitenkin pääoma näyttää pienentyneen huomattavasti. Antin testamentti lahjoituksen varat ovat tulleet Koivusaari 6 sijainneen maatilan myynnistä. Suomen maatilat 1932 kirjan mukaan Rautialan tila on varakas, omaisuutta on kirjan mukaan seuraavasti: Rautiala, 10 km Siilinjärven asemalta ja 36 km Kuopiosta. Omistaja v:sta 1908 Antti Rautiainen. Pinta-ala 130 ha, josta peltoa 50 ja metsämaata 80 ha. Pellot tasaisia savimultamaita. Viljelyskiertoja 2: A. kesanto, ruis, 4 heinää, laidun, peruna; B. 5 heinää, laidun, 2 kauraa. V. 1930 oli 7 ha ruista, 7 kauraa, 2,5 ohraa, 0,5 perunaa, 19 heinää, 7 kesantoa ja 7 ha muussa käytössä. Talouskeskus viljelysten keskellä, kylätien varrella, Lyhyvejärven rannalla. Kaikki rakennukset puusta. Päärakennus (5 huon.) v:lta 1920. Karjakartano rakennettu 1922; siinä on 30 lehmän navetta, 5 hevosen talli ja sikala. Navetassa vesijohto (tuulimoottori) ja automaattiset juomakupit. Kotieläimiä: 5 hevosta, 25 lehmää, 1 sonni, 5 sikaa, 26 lammasta ja 10 kanaa. Karja ISK-, siat SY- ja lampaat maatiaisrotua. Myydään viljaa, maitoa, lihaa ja rehuja Kuopioon, maito osuusmeijeriin. Havumetsä. Koko metsäala on ojitettu ja metsää kylvetty 5 ha:n ala. Käyttövoimana höyrykone. Tervon murha Helvi Rautiainen Kahdeksan vuosikymmentä sitten raaka veriteko järkytti Tervon Talluskylän asukkaita. Teolla ei ollut vaikutusta ainoastaan surmatyön osapuolille vaan se aiheutti myös uhrin veljen perheelle, varsinkin lapsille, inhimillisen tragedian. Marraskuussa 1933 Tervon Talluskylän Rappumäessä katosi Helvi Rautiainen jäljettömiin. Hän oli palstatilallisen Taavetti Rautiaisen ja Hilda Huuskosen nuorin lapsi, syntynyt 1911 ja oli kadotessaan 23 vuotta vanha. Helvi oli silloin myös raskaana. Viranomaisten ja kyläläisten etsinnät eivät tuottaneet tulosta, eikä hänestä katoamisen jälkeen kuultu mitään. Kesäkuun alkupuolella 1934 kaksi metsäojankaivajaa löysivät Rappumäen lähellä sijaitsevalta Kaijanmäeltä palaneen vanerikoivupinon. Palopaikan jäänteitä tutkiessaan he löysivät tuhkan seasta naisten vaatteissa käytettäviä neppareita sekä pieniä luunkappaleita. Kylällä oli liikkunut huhuja Huosiaislammen jäällä nähdyistä verijäljistä ja kuulluista laukauksista sekä Kaijanmäellä poltetusta koivupinosta. Tämän perusteella miehet ilmoittivat löydöstä poliisille. Luunkappaleet lähetettiin Helsinkiin tutkittavaksi. Ne todettiin ihmisen luiksi. Lausunnossa sanottiin myös, että palamisesta olisi pitänyt jäädä jäljelle isompia luita, tuli ei ole voinut tuhota niitä. Tauno Tuovinen, pientilallisen poika, oli kaksikymmentäkuusivuotias nuori mies. Hän asui Kurolanlahdessa, Maaningan puolella, kuitenkin Rappumäen lähietäisyydellä. Tuovisilla oli kylällä tietty maine ja yleisesti heitä pelättiin. Tauno oli tuttu vieras Rappumäen torpassa ja oli yöpynytkin Helvin aitassa. Häntä pidettiin Helvin sulhasena ja lapsen isänä. Hänellä vain sattui olemaan toinenkin morsian, joka oli myös raskaana, mutta varakkaammasta perheestä. Tuovinen jopa kuulutettiin avioliittoon tämän toisen morsiamen kanssa. Helvin etsintöjen aikana Tauno istui vankilassa tuomiota väkijuomarikoksesta. Kesäkuun puolivälissä pidätettiin kuulusteluja varten Tauno Tuovinen ja hänen isänsä Juho Tuovinen. Poliisi epäili heillä olevan jotakin tekemistä jutun kanssa. Alustavissa kuulusteluissa he kielsivät kokonaan syyllisyytensä. Tauno kuitenkin sotkeutui puheissaan ja joutui tekemään osittaisia tunnustuksia. Myöhemmin hän perui puheensa. Kuulusteluissa Tuoviset sotkivat juttuun Helvin veljen Oskari Rautiaisen. Oskari otettiin talteen kuulemista varten. Asia sai onnettoman käänteen, Oskari hirttäytyi Karttulassa poliisikonstaapeli Koskisen aitassa. Poliisin kertoman mukaan hän ei ollut syyllistynyt asiaan mitenkään eikä häntä epäilty rikoksesta. Ennen tekoaan Oskari kirjoitti kirjeen vaimolleen, siinä hän pyysi vaimoa huolehtimaan lapsista. Perusteluksi teolleen hän kirjoitti, ettei jaksa elää kun Tuoviset syyttävät sisaren murhasta. Äiti ei kyennyt yksin huolehtimaan kolmesta pienestä lapsesta ja he joutuivat mieron tielle. Lapsuutensa he viettivät erillään kasvatuskodeissa. He pärjäsivät myöhemmin elämässä hyvin. Elossa heistä on vielä yksi sisarus