Joel lupaus pyhästä hengestä
VALTTER LUOTO JOEL LUPAUS PYHÄSTÄ HENGESTÄ JOELIN KIRJAN KOMMENTAARI
Samalta tekijältä ilmestynyt aikaisemmin Vanhan testamentin selitysteosten sarjassa: Ruut Moabilainen. Ruutin kirjan kommentaari. Aikamedia 2009. Aamos oikeudenmukaisuuden julistaja. Aamoksen kirjan kommentaari. Aikamedia 2010. Joosua luvatun maan valloittaja. Joosuan kirjan kommentaari. Aikamedia 2011. Hoosea rakkauden profeetta. Hoosean kirjan kommentaari. Aikamedia 2012. 2012 Valtter Luoto ja Aikamedia Oy Kaikki oikeudet pidätetään. ISBN 978-951-606-982-4 Raamatunlainauksissa on käytetty Suomen evankelis-luterilaisen kirkon kirkolliskokouksen vuonna 1992 käyttöön ottamaa suomennosta, ellei toisin mainita. Sivunvalmistus Aikamedia Oy Otavan Kirjapaino Oy, Keuruu 2012
Sisältö Lukijalle... 7 Johdatus Vanhan testamentin profeettoihin... 9 Johdatus Joelin kirjaan...13 Tekijä ja kirjan ajoittuminen... 13 Tekstin jaottelu... 16 Sanoma... 18 Joelin kirjan otsikko (1:1) ja ensimmäinen osa (1:2 2:17)...21 Otsikko (1:1)... 21 Heinäsirkkojen hyökkäys (1:2 2:17)... 22 Valittakaa ja vaikeroikaa! (1:5 20)... 27 Herran päivä (2:1 11)... 48 Vielä on mahdollista kääntyä (2:12 17)... 62 Joelin kirjan toinen osa (2:18 4:21)...73 Jumala vastaa katuville (2:18 27)... 73 Herra vuodattaa henkensä ihmisiin (3:1 5)... 86 Joel 3:1 5 ja Uusi testamentti... 95
Kansat tuomitaan (4:1 16)... 100 Tulevaisuuden lupauksia Juudalle ja Jerusalemille (4:17 21)... 118 Kirjassa esiintyvät raamatunkohdat... 127 Lähdekirjallisuutta... 141
Lukijalle Joelin kirjan eksegeettinen kommentaari on viides teos Vanhan testamentin profeettakirjoja käsittelevässä kommentaarisarjassa. Koska sarjassa on aikaisemmin ilmestynyt jo kaksi profeettakirjoja selittävää teosta, en puutu enää tämän teoksen johdannossa Vanhan testamentin profeettainstituutioon siltä osin, mitä olen jo esittänyt aikaisemmissa teoksissa. Lukijalle on kuitenkin hyödyllistä tutustua siihen, mitä yleistä profeetta Aamoksen ja Hoosean kirjoja käsittelevissä kommentaareissa sanotaan Vanhan testamentin profeetoista. Edellisten teosten tapaan pitäydyn melko tarkasti Joelin kirjan eksegeettisen sisällön tarkastelussa. Sidon Joelin kirjan sanoman siellä täällä myös Uuden testamentin sanomaan auttaakseni lukijaa havaitsemaan joitakin koko Raamatun läpi kulkevia yhteyksiä. Sen sijaan pidättäydyn erilaisten hermeneuttisten tulkintojen ja homileettisen aineksen esittelystä yksin jo sen vuoksi, ettei kirja paisuisi liian laajaksi. Toivottavasti teksti kuitenkin antaa lukijalle riittävästi vihjeitä myös Raamatun tekstin hengellisen sanoman avautumiselle. Raamatunlainaukset ovat Suomen evankelis-luterilaisen kirkon vuonna 1992 käyttöön ottaman suomennoksen mukaisia, jollei muuta mainita. Raamatunkäännöksiin viittaan seuraavilla lyhenteillä: VKR 1776 tarkoittaa Anders Lizeliuksen toimittamaa Vanhaa kirkkoraamattua, KR 1933 yleisen kirkollis-
kokouksen vuonna 1933 käyttöön ottamaa Vanhan testamentin suomennosta ja KR 1992 Suomen evankelis-luterilaisen kirkon vuonna 1992 käyttöön ottamaa suomennosta. Luovutan Joelin profeetallista sanomaa käsittelevän teokseni lukijoiden käsiin rukoillen, että Joelin välittämä ennustus voisi olla todellisuutta kristittyjen keskuudessa. Tämän jälkeen on tapahtuva, että minä vuodatan henkeni kaikkiin ihmisiin. Ja niin teidän poikanne ja tyttärenne profetoivat, nuorukaisenne näkevät näkyjä, vanhuksenne ennusunia. (Joel 3:1) Mutta jokainen, joka huutaa avukseen Herran nimeä, pelastuu. (Joel 3:5) Oulunkylän Veräjälaaksossa keskellä helmikuisia valkoisia hankia ja paukkuvaa pakkasta 2012 Valtter Luoto 8
Johdatus Vanhan testamentin profeettoihin Vanhan testamentin profeetoista on laajempi kuvaus tekijän laatimissa Aamoksen ja Hoosean kirjan kommentaareissa, 1 joihin tämänkin kommentaarin lukijan olisi hyödyllistä tutustua. Niissä tarkastellaan profeettojen asemaa juutalaisessa yhteiskunnassa Vanhan testamentin aikana ja heidän erilaista tehtäväänsä pappeihin verrattuna. Tässä yhteydessä ei ole tarpeen toistaa samoja asioita, vaan otan esille vain muutamia lisänäkökulmia Vanhan testamentin profeettoihin. Ensimmäisen temppelin aikana aina sen hävittämiseen asti vuonna 586 ekr. juutalaisten pyhät kirjoitukset eivät vielä olleet saavuttaneet sitä kanonista, vakiintunutta asemaa, jonka ne saivat myöhempien vuosisatojen kuluessa. Toisen temppelin aikana, joka alkoi kansan palaamisesta takaisin Siioniin vuonna 538 ekr. ja päättyi temppelin hävittämiseen vuonna 70 jkr., juutalaisten uskonnollis-kansallisessa elämässä tapahtui monia muutoksia. Niitä koettiin etenkin Aleksanteri Suuren valloitettua koko Lähi-idän vuonna 330 ekr. Tuona aikana tapahtui kaksi keskeistä asiaa: juutalaisten synagogaseurakunnat ja synagogajumalanpalvelukset va- 1 Luoto 2010, 11 23; Luoto 2011, 9 17.
kiintuivat ja Raamatun kirjoitukset 2 saivat keskeisen aseman juutalaisten uskonnollisessa ja yhteiskunnallisessa elämässä. Ennen tätä kehitystä oli tavallista, että Jumala ilmoitti oman sanansa ja suunnitelmansa profeettojen suulla. Juuri siihen aikaan sijoittuu nyt käsiteltävänä olevan profeetta Joelin julistus. Profeettojen lisäksi myös papit saattoivat kysyä Jumalan mieltä käyttäen apunaan muun muassa urimia ja tummimia. 3 Kun sitten profeettojen ääni vaimeni Haggain, Sakarjan ja Malakian jälkeen ja temppelin papisto oli menettänyt asemansa temppelijumalanpalvelusten lakattua, kirjoitettu Jumalan sana nousi entistä tärkeämpään asemaan. Tällöin syntyi se Israelin kansa, jota alettiin nimittää kirjan kansaksi. Profeetat eivät enää olleet niin keskeisessä asemassa Jumalan tahdon ilmoittajina kuin he olivat olleet tätä edeltävällä ajalla. Profeettojen merkitys Raamatussa on hyvin suuri. Sana profeetta esiintyy eri muodoissaan Raamatussa yli 660 kertaa, joista kaksi kolmasosaa Vanhassa testamentissa. Kuusitoista profeettaa, jotka kirjoittivat Vanhan testamentin seitsemäntoista profeetallista kirjaa, elivät noin 420 vuoden aikajaksolla. Vanhan testamentin aikana Israelissa oli satoja profeettoja, mutta vain kuudentoista profeetan kirjat tulivat mukaan Raamatun kaanoniin. Vanhan testamentin historiallisissa kirjoissa tai varhaisemmissa profeettakirjoissa on esillä profeettoja, joiden elämästä ja teoista kerrotaan paljon enemmän kuin heidän sanomastaan. Muutamista profeetoista on mainintoja sekä heidän elämästään että sanomastaan. Heitä ovat esimerkiksi Gad (1. Sam. 22; 2. Sam. 24), Natan (2. Sam. 7, 12; 1. Kun. 1) ja Hulda (2. 2 Kristityt ovat tottuneet nimittämään Raamatun alkuosaa Vanhaksi testamentiksi, mutta juutalaisille se on vain Raamattu eli Pyhät kirjoitukset. 3 Urim ja tummim olivat ehkä tietynlaiset kivet, jotka toimivat arvontavälineinä. Niiden avulla saatiin tietää, oliko Jumalan vastaus myöntävä vai kieltävä. 10
Kun. 22). Vanhan testamentin kertovassa kirjallisuudessa kerrotaan profeetoista, mutta niissä profeetat ovat äänessä vain vähän. Varsinaisissa profeetallisissa kirjoissa profeetat puhuvat meille, mutta profeetoista itsestään niissä on tietoja hyvin vähän. Vanhan testamentin profeetalliset kirjat ovat Raamatun vaikeimmin selitettäviä kokonaisuuksia. Niiden lukeminen ja ymmärtäminen voi tuntua joskus raskaalta. Tässä auttaa, jos ymmärtää jotakin Vanhan testamentin profetian luonteesta ja tehtävästä sekä kirjojen muodosta. Moni on saattanut myös huomata, kuinka vaikeaa profeetallista kirjaa on lukea yhtenä kokonaisuutena. Ehkä niitä ei ole tarkoitettukaan siten luettaviksi. Useimmiten ne, etenkin pitemmät kirjat, ovat kokoelma profeetan eri yhteyksissä suullisesti esille tuomia sanomia. Niitä ei ole kerrottu kronologisessa järjestyksessä. Raamatun profeetalliset sanomat koskevat menneisyyttä, nykyisyyttä ja tulevaisuutta. Me yhdistämme profeettojen sanomat tavallisesti tulevaisuuteen, mutta suurin osa niistä koskee menneisyyttä ja heidän omaa aikaansa. Profeetat puhuivat toki paljon myös tulevaisuudesta, mutta useimmiten kyseessä oli Israelin ja Juudan tai naapurivaltioiden lähitulevaisuus eikä niinkään nykyihmisten tulevaisuus. Jos ajattelemme profeettoja liiaksi tulevaisuuden ennustajina, ohitamme niiden ensisijaisen tehtävän, Jumalan sanoman tuomisen silloin eläneille ihmisille. Tosin osa profetioista suuntautuu aina messiaaniseen ja eskatologiseen lopun aikaan koskettaen näin myös meidän aikaamme. Vanhan testamentin historiallisessa tilanteessa profeetoilla oli eräänlainen yhteiskunnallinen virka. He olivat kuin taivaallisen hallituksen suurlähettiläitä maan päällä. He eivät tuoneet jotakin aivan uutta sanomaa, vaan he muistuttivat Jumalan sanan ilmoituksesta. Profeetat olivat saaneet Jumalalta erityiskutsun tehtävään, eikä kukaan voinut tulla profeetaksi syntymänsä 11
perusteella. Vanhan testamentin aikana papiksi tultiin syntymän perusteella, koska pappistehtävä oli uskottu tietylle suvulle. Tässä profeetan tehtävä erosi merkittävästi papin tehtävästä. Pappien tuli opettaa kansalle, mitä laki sanoo. Profeettojen tehtävänä taas oli muistuttaa laista ja kehottaa kansaa elämään lain mukaan. On luonnollista, että laki, joka oli kaiken pohjana ja jota oli noudatettava, sai seurakseen profeettakirjoitukset, jotka muistuttivat kansaa lain pitämisestä seuraavasta siunauksesta tai lain hylkäämisestä seuraavasta tuomiosta. Vanhan testamentin aikana, kuten kaikkina aikoina, oli myös vääriä profeettoja. He olivat julistajia, joita Jumala ei ollut kutsunut, mutta jotka kuitenkin sanoivat toimivansa Jumalan profeettoina. Silkkaa valhetta julistavat profeetat minun nimissäni! Minä en ole heitä lähettänyt, en ole antanut heille tehtävää enkä puhunut heille. Valhenäkyjä, tyhjiä ennustuksia ja petollisia kuvitelmiaan he teille julistavat. (Jer. 14:14.) Uudessa testamentissa Jeesus varoitti vääristä profeetoista lopun aikoina. Jos joku silloin sanoo teille: Täällä on Messias, tai: Messias on tuolla, älkää uskoko. Sillä vääriä messiaita ja vääriä profeettoja ilmaantuu, ja he tekevät suuria tunnustekoja ja ihmeitä, niin että he johtavat, jos mahdollista, valitutkin harhaan. (Matt. 24:23 24.) Profeettojen kirjoitukset saivat paikkansa juutalaisen yhteisön kaanonissa ja saivat vähitellen hyväksytyn auktoriteettiaseman lain rinnalla. 4 Profeettakirjoilla on keskeinen asema myös kristittyjen Raamatun kaanonissa. Vanhan testamentin profeetallisiin kirjoihin kuuluu enemmän yksittäisiä kirjoja kuin mihinkään muuhun Vanhan testamentin kirjojen ryhmään. 4 Profeettakirjojen asemasta kaanonissa ks. enemmän Luoto 2010, 11 15. 12
Johdatus Joelin kirjaan Tekijä ja kirjan ajoittuminen Joelin kirja on saanut nimensä profeetta Joelista (hepr. jo el Herra on Jumala ), jonka julistusta kirja sisältää. Joelista itsestään kirjassa on vain niukka maininta: hänet esitellään Joeliksi, Petuelin pojaksi. Tekstissä olevien mainintojen ja painotuksien johdolla on arveltu, että hän olisi ollut Jerusalemin juutalaisen seurakunnan jäsen. Missään ei mainita, että nimenomaan Joel olisi kirjoittanut tämän kirjan. On kuitenkin luonnollista ajatella, että profeettakirjojen tapaan kirjan sisältö koostuu Joelin julistamasta profeetallisesta sanasta. Sen jälkeen kun se oli julistettu, sanoma saatettiin kirjalliseen asuun. Ei ole mitään syytä asettaa kyseenalaiseksi, etteikö Joel olisi ollut todellinen historiallinen henkilö ja profeetta, joka on vastuussa kirjan sisällöstä. 5 Tutkijat ovat keskustelleet paljon siitä, kuinka yhtenäinen kokonaisuus kirja on ja onko siinä myöhemmässä toimitusvaiheessa tehtyjä lisäyksiä. Niitä on yritetty tunnistaa. Tarkemmasta tekstikritiikistä kiinnostuneet voivat lukea asiasta laajemmista kom- 5 Garrett 1997, 284.
mentaareista. 6 Kysymys kirjan ajoituksesta on tietysti aivan eri asia silloin, jos Joelin kirjaa pidetään useamman kuin yhden kirjoittajan työnä. Tämä teos ei puutu liiemmälti tekstikriittiseen näkökulmaan, vaan lähtökohtana on yksinkertaisesti se, että teksti välittää meille profeetta Joelin julistaman sanoman. Joelin toiminnan ajoittaminen ja kirjan syntyaika ovat olleet tutkijoille vaikea asia. Vanhan testamentin profeettakirjoissa viitataan usein profeetan aikana hallinneisiin kuninkaisiin tai muihin historian tunnistettaviin tapahtumiin. Joelin kirjassa tällaisia viittauksia ei ole. Lisäksi Joelia ei mainita muualla Vanhassa testamentissa. Siksi arvelut ajankohdasta vaihtelevat varhaisesta kuningasajasta aina maanpakolaisuuden jälkeiseen aikaan. Joelin vaikutusajasta on vallalla kolme erilaista näkemystä. Varhaisin ajoitus sijoittaa Joelin 800-luvulle ekr. ja myöhäisin pakkosiirtolaisuuden jälkeen 400-luvulle ekr. Näiden väliin jää näkemys, jonka mukaan Joel vaikutti 600-luvulla ekr. Juutalainen traditio sijoittaa Joelin 800-luvulle ekr., minkä käsityksen myös varhaisimpaa ajoitusta kannattavat kristilliset kommentaattorit ovat omaksuneet. 7 Tämän varhaisimman ajoituksen mukaan Joelia pidetään vanhimpana kirjaprofeettana, ja perusteluina esitetään muun muassa tekstin viittauksia Egyptiin ja Edomiin. Koska kirjassa ei ole mitään mainintoja kuninkaista, sen on ajateltu sijoittuvan aikaan, jolloin juutalaisilla ei ollut omaa kuningasta. Niinpä Joelin kirja on sijoitettu Juudan kuninkaan Joasin (836 797 ekr.) alaikäisyysaikaan. 8 Lisäksi Joelin kirjan paikan 6 Garrett 1997, 284 285; Allen 1976, 19 25; Crenshaw 2008, 21 29; Harrison 1969, 876 879. 7 Näin mm. Credner, Ewald, Pusey, Keil ja von Orelli. Edelleenkin monet selittäjät pitäytyvät tässä näkemyksessä sijoittaen Joelin vuosille 870 860 ekr. (Allen 1976, 19). 8 Puukko 1945, 236. 14
kaanonissa Hoosean ja Aamoksen välissä on ajateltu viittaavan varhaiseen ajoitukseen. Nykyisin monet eksegeetit sijoittavat Joelin kuitenkin myöhempään, maanpakolaisuuden jälkeiseen aikaan noin 400-luvulle ekr. Saksalaisen Vanhan testamentin professorin Rudolf Smendin mukaan tämä ajoitus on parhaiten perusteltavissa ja varhaisen ajoituksen kannattaminen alkaa olla jo harvinaista. 9 Tätäkin näkemystä perustellaan sillä, että tekstissä ei mainita kuninkaita. Teksti olisi siis syntynyt aikana, jolloin Jerusalemissa ei ollut kuningasta, mikä viittaa maanpakolaisuuden jälkeiseen aikaan. Tekstistä käy lisäksi ilmi, että temppeli ja papit olivat tärkeässä asemassa, mikä kertoo siitä, että he olivat yhteisön johtajina. Jerusalemin temppeli rakennettiin kaupungin hävityksen jälkeen uudelleen vuonna 515 ekr., joten tämän näkemyksen mukaan Joelin kirja olisi syntynyt tuon ajan jälkeen. Lisäksi Joel ei viittaa tekstissään lainkaan pohjoiseen Israelin kuningaskuntaan vaan kuvaa Israelnimityksellä koko Jumalan kansaa samoin kuin tehdään maanpakolaisuuden jälkeiseltä ajalta olevissa Aikakirjoissa. Tämän perusteella arvellaan, että kirja on syntynyt aikana, jolloin pohjoinen kuningaskunta oli jo hävitetty. Myös maininta Jerusalemin muurista kertoo ajasta, jolloin Jerusalemin muurit olivat taas pystyssä. Muitakin argumentteja on esitetty näiden molempien ajoituksien puolesta tai niitä vastaan. Lisäksi jotkut asettavat Joelin 600-luvulle ekr. 10 Professori Puukko on todennut: Jooelin vaikutusaika on riidanalainen. Vanhemmat selittäjät sijoittavat sen 9:nteen vuosisataan, uudemmat tavallisesti maanpaon jälkeiseen aikaan. Tuskin erehtyy, jos olettaa Jooelin julistuksen kuvastavan oloja Juudassa noin 500-450 ekr. 11 9 Smend 1989, 172. 10 Näin mm. Carl A. Keller (Allen 1976, 21). 11 Puukko 1940, 178. 15
Tässä yhteydessä ei ole tarkoituksenmukaista tarkastella kysymystä Joelin kirjan ajoittumisesta enempää. Todistelut eri näkökohtien puolesta ja toisia vastaan eivät kuitenkaan ole niin ehdottomia ja aukottomia, että niiden perusteella voitaisiin ilman muuta asettua jonkin näkemyksen taakse. Voimme hyvin yhtyä uskonpuhdistaja Calvinin ajatukseen: Koska Joelin toiminnan ajasta ei ole olemassa varmuutta, on parempi jättää asia päättämättä, koska vielä saamme huomata, että sillä ei ole suurtakaan merkitystä. Se, että emme tiedä Joelin toiminnan aikaa, ei merkitse Joelin kirjan lukijalle suurtakaan menetystä. On tietysti tekstejä, joiden ymmärtäminen vaatii historian tuntemusta, mutta Joelin sanoman kohdalla tämä ei ole niinkään tärkeää, koska hänen sanomansa tulee selväksi huolimatta hänen toimintansa ajoituksen ongelmasta. 12 Tässä teoksessa kysymys ajoituksesta pysyy avoimena ja viittaan paikoitellen eri vaihtoehtojen mukaisiin selityksiin. 13 Tekstin jaottelu Joelin kirjan asema heprealaisessa kaanonissa on ollut alusta alkaen suhteellisen selvä, kuten muidenkin profeettakirjojen. Hepreankielinen alkuteksti on säilynyt varsin hyvänä, joten sen ymmärtämisessä ei ole merkittäviä tekstikriittisiä ongelmia. Joelin kirjan alkuteksti pohjautuu käsikirjoituksiin, jotka ovat peräisin vuosilta 800 1000 jkr. 14 12 Allen 1976, 19. 13 Aamoksen kirjan kommentaarin Vanhan testamentin profeettoja käsittelevässä johdanto-osassa Joelin kirja on sijoitettu varhaisempaan aikaan eli 800 700-luvuille ekr. (Luoto 1010, 23). 14 Cairo Codex, 9.vuosisata jkr., Aleppo Codex, 10. vuosisata jkr. ja Leningrad Codex, 11. vuosisata jkr. (Würthwein 1973, 38 40). 16
Kirjan lukujaossa on eroavaisuuksia eri raamatunkäännösten välillä. Kun Canterburyn arkkipiispa Stephen Langton laati latinalaiseen Vulgataan lukujaon noin vuonna 1205, hän jakoi Joelin kirjan kolmeen lukuun: 1:1 20, 2:1 32 ja 3:1 21. Sama jako siirtyi Septuagintaan ja hepreankieliseen painettuun rabbiiniseen versioon 1516 1517. Tätä jakoa noudattavat monet englanninkieliset raamatunkäännökset samoin kuin vanhemmat suomennokset. Toinen rabbiininen heprealainen Raamattu vuosilta 1524 1525 uudisti jaon neljään lukuun (1:1 20, 2:1 27, 3:1 5, 4:1 21), jota jakoa nykyiset heprealaiset tekstiversiot noudattavat. 15 Kirkkoraamattu 1992 noudattaa myös kirjan jakoa neljään lukuun. Joelin kirja voidaan jakaa osiin monella eri tavalla, kuten eri kommentaareista on havaittavissa. Tässä teoksessa jaan kirjan kahteen osaan erillisen otsikkojakeen (1:1) jälkeen, vaikka Joelin kirja on itse asiassa rakenteeltaan monitahoisempi. Ensimmäinen osa sisältää jakson 1:2 2:17 ja toinen osa 2:18 4:21. Hieman yksinkertaistaen voidaan sanoa, että alkuosassa pääpaino on jo tapahtuneissa asioissa, kun taas jälkimmäisessä osassa katse kääntyy tulevaisuuteen ja teksti saa apokalyptisiä sävyjä kuvaillessaan lopunajan tapahtumia. Ensimmäinen osa puhuu Jerusalemin tuomiosta heinäsirkkavitsauksen ja pohjoisesta maahan tunkeutuvan, tarkemmin määrittelemättömän vihollisen välityksellä. Toinen osa sisältää Jumalan antamia tulevaisuudennäkyjä. Niissä tulee esille Jumalan tuomio kansoille, jotka ovat kohdelleet Israelia väärin, ja Jumalan lupaama aineellinen ja hengellinen siunaus omalle kansalleen, joka tekee parannuksen ja tahtoo palata takaisin Jumalansa luo. Kirja voidaan jakaa luontevasti myös kolmeen asiakokonaisuuteen: tuomioon, parannuksen tekoon ja pelastumiseen. 15 Barton 2001, 5. 17
Tässä kommentaarissa pitäydyn KR 1992:n mukaisessa väliotsikoinnissa. Tarkempi jaottelu käy ilmi teoksen sisällysluettelosta. Kirjan yksityiskohtaisemmista rakenneanalyyseistä kiinnostuneet voivat tutustua niihin laajemmista kommentaareista, joita on mainittu teoksen lopussa olevassa kirjallisuusluettelossa. Sanoma Joelin kirjan teologia rakentuu muiden profeettakirjojen tapaan Jumalan ja Israelin väliselle liitolle. Sen pohjalta kirjan alussa tuodaan ensin esille Israelille koituva Jumalan rangaistus siitä, että se ei ole pitänyt liittoa kunniassa kaikilta osin. Vanhan testamentin suuri teema on, että tuomio alkaa Jumalan omasta kansasta. Sama teema toistuu myös Uudessa testamentissa. On tullut tuomion aika, ja tuomio alkaa Jumalan huoneesta (1. Piet. 4:17). Jumalan ja Israelin välinen liitto pitää sisällään myös Jumalan armahtavaisuuden ja hänen tarjoamansa parannuksenteon ja paluun mahdollisuuden liiton rikkoneelle kansalleen. Joelin kirjan kaksi vahvaa pääteemaa ovat Herran päivä ja Jumalan lupaama aineellinen ja hengellinen siunaus omalle kansalleen. Tunnetuin kohta tässä tulevaisuuteen suuntautuvassa ennustuksessa on Jumalan lupaama Hengen vuodatus kaiken lihan päälle. Apostoli Pietari lainaa helluntaisaarnassaan juuri tätä Joelin kirjan ennustusta soveltaen sitä ensimmäisen helluntaipäivän tapahtumiin. Tämän Pietarin antaman selityksen pohjalta kristillinen seurakunta on voinut omistaa Joelin lupauksen Pyhästä Hengestä myös itselleen. Herran päivä oli juutalaisille erityinen Jumalan ilmestymisen päivä, jolloin Jumala tuli taistelemaan oman kansansa puolesta sen vihollisia vastaan. Se oli perinteisen odotuksen mukaan israe- 18
lilaisille hyvä päivä ja sen vihollisille tuomion päivä. 16 Profeetta Aamos tyrmäsi tämän odotuksen ilmoittaen, että Herran päivä merkitsisi tuomiota myös Jumalan omalle kansalle (Aam. 5:18). Tästä lähtien Herran päivä sisälsi sekä tuomion että siunauksen sanoman. Sanoma tulossa olevasta Herran päivästä kulkee läpi koko Joelin kirjan. Joelin kirjan mukaan Jumalan tuomio kohtaa Herran päivänä kaikkia Israelin vihollisia, mutta katuvalle Jumalan omalle kansalle koittaa suuri siunauksen aika. Siion on oleva Jumalan asuinpaikka läpi aikojen. Kirja päättyy voitolliseen toteamukseen: Herra itse asuu Siionissa. Vanhan testamentin profeettakirjojen tapaan Joelin kirja päättyy toivon sanomaan. Tuomio ja tuho eivät ole Jumalan viimeinen sana, vaan sitä ovat toivo ja Jumalan pelastustarjous. Hesekielin mukaan Jumalan henki antoi ihmisille uuden sydämen (Hes. 36:24 32). Nyt Joelin ennustuksen mukaan Jumalan henki antaa ihmisille erilaisia profeetallisia lahjoja. Lupaus Jumalan hengen vuodatuksesta on merkki lopun ajoista tai viimeisistä päivistä, kuten Pietari nimittää aikaa helluntaisaarnassaan. Joelin kirjan sanomasta professori Antti Puukko toteaa sattuvasti, että se on rohkaisuna myös kaikille niille nykyajan ihmisille, jotka suurten ahdistusten ja koettelemusten jälkeen odottavat yleistä uskonnollista herätystä tavallista väkevämmän Jumalan henkivaikutuksen seurauksena. 17 Vaikka Joelin sanoma on suunnattu alun perin Israelin kansalle ja vaikka ensimmäisenä kristillisenä helluntaina Joelin ennustaman Hengen vuodattamisen kokivat juutalaiset Jeesuksen seuraajat, tämä Jumalan lupaus laajenee kattamaan koko ihmiskunnan. Raja juutalaisten ja pakanoiden väliltä poistuu Jumalan kootes- 16 Ks. Jesajan kirjan luvut 13 ja 34 ja Hesekielin luku 7. 17 Puukko 1945, 238. 19
sa itselleen taas oman kansansa, kristillisen seurakunnan. Pakanakristityt ovat voineet tulla Israelin Jumalan yhteyteen Jeesuksen Kristuksen sovitustyön perusteella. Se on poistanut israelilaisia ja pakanoita erottavan vihollisuuden muurin, kuten Paavali kirjoittaa efesolaisille (Ef. 2:12 18). 20