SISÄLOISHÄÄTÖ ILMAN STRESSIÄ

PAIKALLISVALELULIUOS emodepsidi-pratsikv atsikvanteli Heisimadot Suolinkaiset Hakamato Taenia taeniaeformis Dipylidium caninum Echinococcus multilocularis Toxocara cati Toxascaris leonina Ancylostoma tubaeforme SISÄLOISHÄÄTÖ ILMAN STRESSIÄ Profender on ainoa paikallisvaleluliuos, joka häätää sekä heisi- että sukkulamadot kissaa stressaamatta. R Profender paikallisvaleluliuos pienelle kissalle (0,5-2,5 kg), keskikokoiselle kissalle (>2,5-5,0 kg), suurelle kissalle (>5,0-8,0 kg). Vaikuttavat aineet: Profender sisältää 21,4 mg/ml emodepsidiä ja 85,8 mg/ml pratsikvantelia. Lääkemuoto: Paikallisvaleluliuos. Kohde-eläinlaji: Kissa. Käyttöaiheet: Kissoille seuraavien sukkula- ja heisimatolajien aiheuttamien sekatartuntojen hoitoon ja ennaltaehkäisyyn: Sukkulamadot; Toxocara cati (aikuiset ja kehitysvaiheet, sekä toukka-asteet L3 ja L4), Toxascaris leonina (aikuiset ja kehitysvaiheet, sekä toukka-aste L4), Ancylostoma tubaeforme (aikuiset ja kehitysvaiheet, sekä toukka-aste L4), Heisimadot, Dipylidium caninum (aikuiset loiset), Taenia taeniaeformis (aikuiset loiset), Echinococcus multilocularis (aikuiset loiset). Vasta-aiheet: Ei saa käyttää kissanpennuilla, jotka ovat alle kahdeksan viikon ikäisiä tai painavat alle 0,5 kiloa. Haittavaikutukset: Liiallista syljeneritystä ja pahoinvointia voi esiintyä joskus. Tämän on arveltu liittyvän siihen, että kissa nuolee valmisteen antokohtaa heti käytön jälkeen. Varotoimet: Laita vain ihon pinnalle ja terveelle iholle. Älä anna lääkityn kissan tai muiden samassa taloudessa asuvien kissojen nuolla lääkkeen antokohtaa niin kauan kuin se on märkä. Ihmisten on vältettävä valmisteen pääsyä iholle, silmiin tai suuhun. Vältä antokohdan koskettamista niin kauan kun se on märkä, pidä myös lapset erossa hoidetusta eläimestä tänä aikana. Lääkettä usein käyttävien ihmisten tulisi käyttää kertakäyttökäsineitä lääkettä antaessaan. Mahdollisesti raskaana olevien naisten pitäisi välttää altistumista aineelle tai käyttää kertakäyttökäsineitä lääkettä antaessaan. Lasten tulisi välttää pitkäaikaista, intensiivistä lähikontaktia hoidetun kissan kanssa ensimmäisten 24 tunnin aikana lääkkeen antamisesta. Käyttö tiineyden ja laktaation aikana: Voidaan käyttää tiineyden ja laktaation aikana. Yhteisvaikutukset: Samanaikainen käyttö muiden P-glykoproteiinisubstraattien tai -inhibiittorien (esimerkiksi ivermektiinin, muiden makrosyklisten laktoneiden, erytromysiinin, prednisolonin tai syklosporiinin kanssa) saattaa johtaa farmakokineettisiin yhteisvaikutuksiin. Tällaisten yhteisvaikutusten kliinisiä seurauksia ei ole tutkittu. Annostus ja antotapa: Suositeltavat vähimmäisannokset ovat 3 mg emodepsidiä/elopainokg ja 12 mg pratsikvantelia/elopainokg, mikä vastaa 0,14 ml Profenderia/elopainokg. Yksi annostus hoitokertaa kohden on tehokas. Vain ulkoiseen käyttöön. Valmiste annetaan takaraivolle, jotta kissan olisi mahdollisimman hankala päästä nuolemaan sitä. Pakkaukset: 0,35 ml, 0,70 ml ja 1,12 ml kerta-annospipetit: Läpipainopakkaus sisältää 2 tai 40 pipettiä. 17.11.2006

Vääntöä vaikka väkisin Valtuuskunnan 28. lokakuuta pitämä kokous oli tiukinta valtuutetun urallani kokemaani vääntöä. Keskustelu pysyi onneksi rakentavana. Monenkirjavista mielipiteistä saimme muokattu linjauksia, joilla pyrimme muuttamaan tulevaisuutta kannaltamme parhaaseen mahdolliseen suuntaan. Yhteiskunnassa on käynnissä useita eläinlääkäreihin voimakkaasti vaikuttavia muutoksia. Liitto on vastannut niihin monin keinoin muun muassa palkkaamalla yksityissektorin asiamiehen ja järjestämällä alkamassa olevan Ympäristöterveydenhuollon johtaja -koulutuksen yhteistyössä Helsingin yliopiston ja Tampereen yliopiston täydennyskoulutuskeskuksen kanssa. Runsas toiminta vaatii veronsa. Jäsenmaksun suuruudesta virisi valtuuskunnan kokouksessa kiivas keskustelu. Hallituksen esitys sai rinnalleen kaksi vastaehdotusta. Tervetulleista menojen kurissa pitämisvaatimuksista huolimatta selkeitä säästökohteita ei löydetty eikä sijoitustoiminnan koko tuottoa haluttu käyttää rutiinitoimintaan. Tällä haavaa sekä jäsenmaksuprosenttia että kattoa päätettiin korottaa. Minimi säilyi entisellään toisen vastaehdotuksen mukaisesti. Lääkkeiden luovutussäädösten muutoksilla voi olla jopa tulevaa eläinlääkintähuoltolakia suuremmat vaikutukset maalaispraktikon päivittäiseen työhön. Tästä syystä Olli Soinista ja Olli Ruohoa oli pyydetty alustamaan aiheesta. Valtuuskunta katsoi, että lääkkeiden luovutuksen hallittu vapauttaminen on perusteltua. Eniten polemiikkia heräsi lääkkeiden luovutusoikeuden pitämisestä vain vastaavan eläinlääkärin käsissä. Jonkin verran epäiltiin kentän valmiutta tuleville muutoksille. Katsottiin, että asian tiimoilta on järjestettävä runsaasti koulutusta sekä eläinlääkäreille että tuottajille jo ennen säädösten voimaan tuloa ylilyöntien välttämiseksi. Eläinlääkintähuoltorintamalla ei ole juuri edistytty viimeisen vuoden aikana. Ympäristöterveydenhuollon osalta seutukunnallistamista ei lienekään syytä kiirehtiä. Voimme kaikessa rauhassa odotella, mitä PARAS-hanke tuo tullessaan. Nyt suurimmat paineet liittyvät päivystykseen sekä suurten tilojen terveydenhuoltoon. Niiden osalta hallinnolliset muutokset voivat olla liian hitaita. Neljässä vuodessa ehdimme menettää pahan kerran asiakkaiden luottamuksen, mikäli päivystysaikaista eläinlääkintää ja erikoistuneiden karjatilojen kaipaamaa eläinlääkärin saatavuutta ennalta sovittuna aikana ei pystytä turvaamaan. Toivon, että PARAS-hankkeen tuomaa seutukunnallistamista odoteltaessa saadaan käyntiin maakunnallisia kokeiluhankkeita eläinlääkinnän uudelleen organisoimiseksi alueen eläinkanta huomioon ottaen. Tällainen alueen omat tarpeet ja erityispiirteet huomioiva hanke on jo menossa Kanta-Hämeessä Etelä-Suomen lääninhallituksen ohjauksessa. Projektissa selvitetään alueen peruseläinlääkintähuollon, päivystyksen ja virkaeläinlääkäritehtävien vaihtoehtoiset järjestämismahdollisuudet. EHJÄ-hankkeeksi nimettyyn projektiin osallistuu useita tahoja. Vastaavaa aktiivisuutta on etenkin päivystysten osalta herätelty muuallakin päin Suomea. Mielestäni praktiikka tulisi järjestää uudelta pohjalta. Kuntarajoihin sidotut praktiikka-alueet ja päivystyspiirit ovat tulleet tiensä päähän. Seutukunnallinen yhteistyö sekä yksityisten että kunnallisten eläinlääkärien kesken ja tehtävien jako paikallisen tarpeen mukaan on välttämätöntä asiakkaiden tarpeiden täyttämiseksi. Päivystys kannattaisi järjestää keskitetyn maksullisen puhelinpalvelun ohjauksessa maakuntaa kiertävien kollegoiden ja maakunnallisten klinikoiden yhteistyöllä. Päivystysten organisointi olisi mielestäni Fennovetille sopivaa liiketoimintaa. Tuomas Herva valtuuskunnan puheenjohtaja 631

E L Ä I N L Ä Ä K Ä R I S U O M E N E L Ä I N L Ä Ä K Ä R I L E H T I F I N S K V E T E R I N Ä R T I D S K R I F T 12/2006 Tieteellinen artikkeli 635 Eläintiheyden, ryhmäkoon ja karsinan pohjamateriaalin vaikutus kasvavien lihanautojen kasvuun ja hyvinvointiin kirjallisuuskatsaus Effect of animal density, group size and pen ß oor material on the growth and welfare of growing cattle a literature review Leena Tuomisto, Leena Ahola ja Paula Martiskainen Muut artikkelit 646 Maksullinen päivystyspuhelin Kuopion seudulla Heidi Kangas 649 Uusi tuotantoeläinlääkärin täydennyskoulutus Sirpa Mustonen 652 Eläinlääkäreille saatiin Aslak-kuntoutus Minnami Mikkola 656 HACCP ja Hygram riskinarvioinnin työkaluina siipikarjateurastamossa Outi Lepistö 660 Kymmenvuotias Fennovet laajentaa vuonna 2007 Sirpa Mustonen 664 Opintomatka IPVS-konferenssiin Kööpenhaminaan Pirkko Hämeenoja 666 Eläinlääkärilehti 51 vuotta sitten Tuotantoeläinlääkärin diplomi s. 649 Eläinlääkäreille kuntoutusta s. 652 Vakiot: 631 Pääkirjoitus: Vääntöä vaikka väkisin 634 Ledare: Hård armbrytning 667 Kuukauden kotivieras: Turkiskuoriaiset 668 Puheenjohtajan palsta: Näin naapurissa 669 Eläinlääkäriseurojen kesäpäivät 670 Ajankohtaista eläintautitutkimuksesta 671 Microglossus 672 Henkilöuutiset 674 Kurssit 676 Eläinlääkärilehden sisältö 2006 683 Fennovet järjestää 684 Avoimet työpaikat Fennovet laajentaa s. 660 Eläinlääkäriseurojen kesäpäivät s. 669 Ur innehållet Den vetenskapliga litteraturöversikten berättar om vilken inverkan djurtätheten, gruppstorleken och kättans golvmaterial har på köttnötdjurens tillväxt och välfärd. De övriga artiklarna berättar om den avgiftsbelagda jourtelefonen i Kuopiotrakten, om Aslak-rehabilitering som har blivit tillgänglig för veterinärer, om ett nytt redskap för riskhantering på ett fjäderfäslakteri och om det tio år gamla Fennovet. Reserapporten kommer från en svinkongress i Köpenhamn och husgästen som denna månad bereder oss glädje är pälsängern. Veterinärtidskriftens innehåll för hela året ingår också i detta nummer. Tieteellisesti tarkistettu Genomgått vetenskaplig granskning Kansikuva/Pärmbild: Joulupukki ja poro./julgubben med sin ren. Kuva: Lehtikuva /Martti Kainulainen.

634 Hård armbrytning Vid fullmäktigemötet den tjugoåttonde oktober gick den hårdaste armbrytning jag har upplevt under min bana som fullmäktig av stapeln. Till all lycka förblev diskussionen konstruktiv. Av ett mångfald av åsikter lyckades vi bygga upp linjedragningar som hoppeligen ändrar på framtiden på ett sätt som är möjligast bra för oss I samhället pågår flera förändringsprocesser som i stor utsträckning inverkar på veterinärer. Förbundet har på flera olika sätt reagerat på dessa, bland annat genom att anställa en ombudsman för privatsektorn och genom att, i samarbete med Helsingfors universitet och centralen för vidareutbildning vid Tammerfors universitet, anordna den ledarskapsutbildning för miljöhälsovården som håller på att påbörjas. En omfattande verksamhet kräver sitt pris. En livlig diskussion om medlemsavgiftens storlek uppstod på fullmäktiges möte. Styrelsens förslag fick två motförslag. Trots välkomnade krav om att hålla kostnaderna under kontroll hittades inga klara sparobjekt och man ville inte använda hela placeringsinkomsten till rutinverksamhet. För tillfället beslöt man höja både medlemsavgiftsprocenten och den övre inkomstgränsen. I enlighet med det andra motförslaget blev den undre gränsen oförändrad. Förändringar i bestämmelserna om att överlåta läkemedel kan ha en större inverkan på en landsortspraktikers vardagliga liv än den kommande lagen om veterinärvård. Därför hade man bett Olli Soininen och Olli Ruoho att hålla inledningsanföranden i saken. Fullmäktige ansåg att en behärskad frigivning av överlåtning av läkemedel är motiverad. Den största polemiken skapade åsikten om att rätten till att överlåta läkemedel skulle förbehållas endast för ledande veterinären. Till en viss grad betvivlade man fältets beredskap att godta de kommande förändringarna. För att undvika överslag ansåg man att det, innan bestämmelserna träder i kraft, bör anordnas omfattande skolning i ämnet både för veterinärer och producenter. Under det senaste året har få framsteg skett på veterinärvårdsfronten. I fråga om miljöhälsovården torde man inte ens påskynda regionaliseringen. Vi kan i lugn och ro invänta vad PARAS-projektet för med sig. De största trycken för tillfället härrör sig till jouren samt hälsovården för stora gårdar. För deras vidkommande kan de administrativa förändringarna vara för långsamma. Om man inte kan garantera tillgång till det som utlovats, nämligen veterinärvården på jourtid och den veterinärvård som specialiserade nötgårdar behöver, kan man inom loppet av fyra år helt mista kundernas tilltro. Jag hoppas att vi, under tiden vi väntar på den regionalisering som PARAS-projektet skapar, får i gång försöksprojekt för att på landskapsnivå omorganisera veterinärvården med djurbeståndet som utgångsläge. Ett sådant projekt, som beaktar områdets egna behov och särdrag, har redan påbörjats i Egentliga Tavastland under ledning av Södra-Finlands länsstyrelse. Projektet utreder områdets alternativa organisationsmodeller för basveterinärvården, jourverksamheten och tjänsteveterinäruppgifterna. I projektet, som har döpts till EHJÄ, deltar många olika aktörer. En motsvarande aktivitet, i synnerhet angående jourverksamheten, har påbörjats också på andra håll i Finland. Jag anser att praktiken borde omorganiseras utgående från nya premisser. Praktik- och jourområden som begränsas av kommungränser har kommit till sin vägs ände. För att uppfylla kundernas behov är det av nöden med ett regionalt samarbete samt ett samarbete mellan kommunala och privata veterinärer. Jouren vore det lönande att arrangera kring en centraliserad avgiftsbelagd telefontjänst via ett samarbete mellan ambulerande kolleger och landskapsbaserade kliniker. En lämplig affärsverksamhet för Fennovet vore enligt mig att organisera jourerna. Tuomas Herva fullmäktigeordförande Suomen Eläinlääkärilehti Finsk Veterinärtidskrift Suomen Eläinlääkäriliitto ry:n jäsenlehti Medlemsblad för Finlands Veterinärförbund r.f. Vuodesta 1893 www.sell.fi Päätoimittaja Huvudredaktör: Antti Nurminen (vastaava toimittaja, ansvarig redaktör) puh. 0400 888 612 antti.nurminen@sell.fi Tieteellinen toimittaja Vetenskapligt redaktör: Jouko Koppinen, jouko.koppinen@fimnet.fi Toimitussihteeri Redaktionssekreterare: Anna Parkkari puh. (09) 7745 4817 faksi (09) 7745 4818 toimitus@sell.fi Kirjoitusohjeet Direktiv för skribenter: Kotisivulla on kirjoitusohjeet erikseen tieteellisille artikkeleille ja muille artikkeleille. Tieteellisen ohjeen alussa kerrotaan, mihin käsikirjoitukset lähetetään arvioitavaksi. Osoite on: www.sell.fi, kohta Eläinlääkärilehti, kohta kirjoitusohjeet. Tarvittaessa tilaukset: riitta.puro@sell.fi. Ilmoitusasiat Anmälningsärenden: Pirkko Nousiainen puh. 040 559 3871 pirkko.nousiainen@sell.fi Poikkeuksena työpaikkailmoitukset, jotka lähetetään toimitussihteerille toimitus@sell.fi. Toimitusneuvosto Redaktionsråd: puheenjohtaja Tuomas Herva jäsenet Mari Heinonen, Janne Lunden, Taina Kivistö, Jouko Koppinen, Antti Nurminen, Minna Viitanen, Raisa Iivonen ja sihteeri Anna Parkkari Toimitus Redaktion: Suomen Eläinlääkäriliitto Mäkelänkatu 2 C, 4. krs 00500 Helsinki puh. (09) 7745 4817 faksi (09) 7745 4818 toimitus@sell.fi Pääkirjoituksen ruotsinnos/ Översättning av ledaren Leif Wikman Painos Upplaga: 2 300 Tilaushinnat 2006 Prenumerationspriser 2006: 90 e, eläinlääketieteen opiskelijoille, jotka eivät vielä ole liiton jäseniä ja liiton eläkkeellä oleville jäsenille 35 e, pohjoismaisten eläinlääkäriliittojen jäsenet 45 e. 90 e, för vet.med. studerande och pensionerade 35 e, för medlem nordiska veterinärförbund 45 e. ISSN 0039-5501 Painopaikka Uusimaa Oy, Porvoo Aikakauslehtien liiton jäsen

Leena Tuomisto, Leena Ahola ja Paula Martiskainen Eläintiheyden, ryhmäkoon ja karsinan pohjamateriaalin vaikutus kasvavien lihanautojen kasvuun ja hyvinvointiin kirjallisuuskatsaus Effect of animal density, group size and pen floor material on the growth and welfare of growing cattle a literature review YHTEENVETO Ahtaissa kasvatusoloissa lihanautojen rehun syönti, kasvu ja rehuhyötysuhde ovat heikompia kuin tilavammissa oloissa kasvaneilla eläimillä. Ahtaissa oloissa lihanaudat likaantuvat herkemmin ja häntävauriot sekä käyttäytymisongelmat ovat tavallisia. Ahtaus häiritsee erityisesti nautojen makuukäyttäytymistä ja lisää eläinten välisiä aggressioita. Nautojen kasvu voi olla heikompaa, kun ryhmässä on 30 60 eläintä kuin jos niitä on sitä vähemmän. Suurissa ryhmissä toisten eläinten tunnistaminen on vaikeaa, jolloin eläinten väliset aggressiot lisääntyvät. Suuret ryhmäkoot sopivatkin oloihin, joissa naudoilla on runsaasti tilaa ja ne voivat muodostaa pienempiä alaryhmiä. Karsinan pohjamateriaalilla ei ole juuri vaikutusta lihanautojen kasvuun ja teurastuloksiin. Paljaalla rakolattialla lihanaudoilla kuitenkin on vaikeuksia makuulle asettumisessa ja ylösnousussa. Myös jalkaongelmia ja häntävaurioita esiintyy enemmän paljaalla rakolattialla kuin olkipohjalla. Jalkaongelmat ovat kuitenkin tavallisia myös vinokuivikepohjalla. Valintakokeissa naudat suosivat makuualustana eniten olkipohjaa ja vähiten paljasta rakolattiaa. Yhteenvetona voidaan todeta, että lihanautojen hyvinvoinnin parantamiseksi eläimillä on oltava riittävästi tilaa, ryhmäkoon on oltava sopiva suhteessa eläinten käytettävissä olevaan tilaan ja makuualueen on oltava pehmeäpintainen. SUMMARY High animal density impairs feed intake, daily weight gain and feed conversion ratio in growing cattle. Furthermore, in crowded circumstances animals are dirtier, and tail tip lesions and behavioural disorders are more common than in higher space allowances. Low space allowance especially disturbs resting behaviour and increases aggressive behaviour. In groups of 30 60, animals may not grow as well as in groups with fewer animals. Furthermore, as group size increases, recognition of other animals becomes more difficult, which may result in increased aggression between the animals. Accordingly, large cattle groups are feasible only when there is sufficient space for the animals to form smaller subgroups. The floor material of the pen has little effect on the production of growing cattle. On concrete slatted floors, however, animals have more difficulties in lying down and getting up, and have more foot problems and tail tip lesions than on bedding. Foot problems are common also on sloped floors. According to preference studies, straw is the most and concrete slats the least preferred floor type. In conclusion, in order to improve the welfare of growing cattle, the animals should have sufficient amount of space, group sizes should be adjusted to space allowance and the surface of the lying area should be soft. 635

JOHDANTO Suomalaiselle naudanlihantuotannolle on ollut luonteenomaista kasvattaa eläimet parressa tai pienissä ryhmissä rakolattiapohjaisissa karsinoissa lämpimissä rakennuksissa. Viime vuosina eläinten teuraspainot ovat nousseet ja yksikkökoot suurentuneet. Suurin osa lihanaudoista kasvatetaan suuressa eläintiheydessä rakolattiapohjaisissa karsinoissa ja pieni osa eristämättömissä kylmäpihatoissa, joissa eläimillä on käytössään kuivitettu makuualue. Rakolattialla kasvatettavien eläinten makuumukavuutta on osalla tiloista pyritty parantamaan kiinteillä betonipohjaisilla makuualueilla. Lypsylehmillä käytetään kumimattoja pehmentämään kovaa betonipartta tai käytäviä, mutta lihanautojen karsinoissa tämäntyyppisiä ratkaisuja ei juuri käytetä. Tuotanto-olosuhteet eivät juuri muistuta naudan luontaista elinympäristöä, johon eläimet ovat evoluution myötä sopeutuneet. Sopeutumisvaikeudet voivat ilmetä naudoilla esimerkiksi kasvun ja terveyden heikkenemisenä sekä epänormaalina käyttäytymisenä. 1 Eläimen käytettävissä oleva tila, toisista eläimistä muodostuva sosiaalinen ympäristö ja karsinassa käytetyt materiaalit ovat tärkeitä tuotantoeläinten hyvinvointiin vaikuttavia tekijöitä. Tässä kirjallisuuskatsauksessa selvitämme eläintiheyden, ryhmäkoon ja karsinan pohjamateriaalin vaikutusta kasvavien lihanautojen kasvuun ja hyvinvointiin. ELÄINTIHEYS Eläintiheys ja kasvu Sonnien (210 650 kg) on havaittu kasvavan rakolattialla heikommin suuressa eläintiheydessä (2,0 m 2 /eläin) kuin pienessä eläintiheydessä (4,2 m 2 /eläin). 2 Hiehot (460 570 kg) kasvavat rakolattialla huonommin, kun tilaa on 1,5 m 2 eläintä kohden kuin, kun sitä on 2,0, 2,5 tai 3,0 m 2 eläintä kohden. 3 Kun härkien (510 640 kg) kasvua verrattiin rakolattialla neljässä eri eläintiheydessä (1,5, 2,0, 3,0 ja 4,0 m 2 /eläin), kasvu oli heikointa suurimmassa eläintiheydessä (1,5 m 2 /eläin) ja parhainta pienimmässä eläintiheydessä (4,0 m 2 / eläin). 4 Sonnit, härät ja hiehot siis kasvavat heikommin 2-8 ja niiden rehunkulutus ja/tai rehuhyötysuhde 2,4,5,6 ovat heikommat suuressa eläintiheydessä kuin väljemmissä oloissa pienemmässä eläintiheydessä. Eläintiheys ei kuitenkaan vaikuta ruhon lihakkuuteen ja rasvaisuuteen 4,6 tai lihan laatuun. 6 Tilavissa oloissa hakepohjaisissa ulkoaitauksissa eläintiheyden (6, 12 tai 18 m²/eläin) ei ole havaittu vaikuttavan härkien (470 660 kg) kasvuun, rehunkulutukseen, rehuhyötysuhteeseen tai ruhon laatuun. 9 Tuotannon heikkenemisen on esitetty olevan biologinen kustannus eläimen sopeutumisesta ahtauden aiheuttamaan sosiaaliseen stressiin. 10 Stressin aiheuttama syönnin vähentyminen voi johtua muutoksista hormonien erityksessä, mutta rehuhyötysuhteen heikkenemisen fysiologinen mekanismi ei vielä ole selvillä märehtijöillä. Aikaisemmin tehtyjen tuotantokokeiden perusteella tutkijat ovat päätelleet, että 250 500 kg painavien sonnien ja härkien kasvu, rehunkulutus ja rehuhyötysuhde ovat kasvatussysteemistä riippumatta optimaalisia, kun tilaa eläintä kohden on vähintään 4,7 m². 10 Eläintiheys ja käyttäytyminen Makuutilan vähäisyys vähentää nautojen makuukäyttäytymisen synkronisuutta 8,11 ja voi myös lyhentää eläinten makuulla viettämää aikaa. 3,4,12 Kun tilaa on vain 1,5 m² kutakin yli 400 kg:n painoista eläintä kohden, karsinan kaikkien eläinten on vaikeaa tai mahdotonta asettua makuulle samanaikaisesti, jolloin eläinten vuorokaudessa makuulla viettämä aika on jopa noin kaksi tuntia lyhyempi kuin väljemmässä tilassa. 3,4,12 Ahtaissa oloissa eläimet asettuvat makuulle ja nousevat ylös useammin epänormaalilla tavalla kuin väljemmissä oloissa. 2,13 Hiehoilla ja härillä esiintyy eläinten välistä agonistista käyttäytymistä (uhkailu, puskeminen, alistuminen) 14 ja sonneilla aggressioita 15 enemmän ahtaissa kuin tilavissa oloissa. Agonistisen ja aggressiivisen käyttäytymisen lisääntyminen johtuu lisääntyvistä yksilötilan loukkauksista, koska ahtaudessa oman yksilötilan säilyttäminen vaikeutuu. 16 Myös karsinan tärkeisiin alueisiin kuten ruokailutilaan tai makuupaikkaan kohdistuva kilpailu lisää aggressioita. 16 Sonneilla esiintyy enemmän rakenteiden oraalista manipulointia 15 ja hiehoilla epänormaalia pään tai turvan nojaamista toista eläintä tai rakenteita vasten 7,11 ahtaammissa kuin tilavammissa oloissa. Toisaalta eläintiheyden ei ole havaittu vaikuttavan stereotyyppisen käyttäytymisen määrään härillä 4 tai epänormaalin oraalisen käyttäytymisen määrään hiehoilla. 7 Vasikat leikkivät vähemmän ahtaissa kuin tilavissa oloissa. 17 Eläintiheys ja terveys Vaikka stressi voi heikentää eläimen immuunijärjestelmän toimintaa ja vaikuttaa veren valkosolujen määrään sekä veren koostumukseen, 18 useimmissa tutkimuksissa eläintiheyden ei ole havaittu vaikuttavan lihanautojen immuunijärjestelmän toimintaan. 3,7,9 Eläintiheydellä ei ole havaittu olevan vaikutusta myöskään veren hematologisiin arvoihin. 3,4,7,9 Lisämunuaisen kuorikerroksen aktivoituminen stressin seurauksena vaikuttaa negatiivisesti eläimen immuunijärjestelmään. 18 Suuren eläintiheyden vaikutukset nautojen stressifysiologiaan ovat kuitenkin epäselvät. Ahtaissa oloissa pidet- 636

tyjen lihanautojen kortisolivaste ACTH-injektiolle on ollut joko pienempi 7,19 tai samanlainen 3,19 kuin tilavammissa oloissa pidetyillä eläimillä. Toisaalta lehmillä suuri eläintiheys on aiheuttanut suurentuneen kortisolivasteen ACTH-injektiolle. 20 Suuri eläintiheys lisää nautojen riskiä sairastua tarttuviin tauteihin, koska eläinten väliset kontaktit lisääntyvät ja tartunnan leviäminen eläinten välillä helpottuu. 21 Ahtaus lisää makaavien eläinten tallaamista. 22 Toisen eläimen sorkan alle jäädessään makaavan eläimen häntä voi ruhjoutua, mistä voi seurata hännän tulehtuminen. 23 Lihanaudoilla esiintyy häntävaurioita sitä enemmän mitä suuremmassa eläintiheydessä eläimiä kasvatetaan. 6,23,24 Tilatutkimuksessa lihanautojen on havaittu olevan sitä likaisempia mitä ahtaammissa oloissa eläimiä pidetään sekä rakolattialla että olkikuivitetuissa karsinoissa. 25 Myös koeoloissa rakolattialla 4,6 ja hakepohjaisissa ulkoaitauksissa 9 pidetyt sonnit ja härät ovat olleet likaisempia ahtaissa kuin tilavammissa oloissa. Eläintiheydellä ei kuitenkaan ole havaittu olevan vaikutusta rakolattialla kasvatettujen hiehojen puhtauteen. 5,7 RYHMÄKOKO Ryhmäkoko ja kasvu Ryhmäkokojen vertailussa sonnivasikoiden kasvussa ei ole ollut eroja 5 20 eläimen ryhmissä. 26,27 Ryhmäkoon (3, 5 tai 7 eläintä) ei ole havaittu vaikuttavan myöskään vaalean vasikanlihan tuotantoon käytettyjen vasikoiden rehun syöntiin, kasvuun, rehuhyötysuhteeseen tai ruhon ja lihan laatuun. 28 Ryhmäkoolla (6 tai 12 eläintä) ei ole vaikutusta hiehojen kasvuun, rehunkulutukseen tai rehuhyötysuhteeseen. 5 Sonnien on sitä vastoin todettu kasvavan rakolattialla sitä heikommin mitä suuremmassa ryhmässä (10, 20 ja 40 eläintä 29 tai 20, 30 ja 40 eläintä 30 ) niitä on pidetty. Feedlot-kasvattamossa tehdyissä kokeissa sonnit joko kasvoivat paremmin 30 kuin 60 eläimen ryhmässä (32,7 m 2 /eläin) tai ryhmäkoolla (34 tai 68 sonnia, 28,9 m 2 /eläin) ei ollut vaikutusta eläinten kasvuun. 31 Ryhmäkoko ja käyttäytyminen Pitkään samassa ryhmässä olleiden eläinten välinen nahistelu on vähäistä vakaan arvojärjestyksen vuoksi. 32 Arvojärjestyksen vakaana säilyminen edellyttää, että naudat tunnistavat toisensa ja muistavat oman asemansa lauman hierarkiassa suhteessa muiden laumanjäsenten asemaan. 1 Hiehoilla, härillä ja lehmillä on havaittu agonistista käyttäytymistä sitä enemmän mitä suuremmissa ryhmissä (8 91 eläintä) eläimiä on pidetty. 14 Aggressiot lisääntyvät, koska suuressa ryhmässä lajitoverin sosiaalisen aseman muistaminen on vaikeampaa kuin pienessä ryhmässä. 33 Nautojen on arvioitu pystyvän tunnistamaan 50 70 lajitoveriaan. 1 Laajoilla alueilla laiduntavissa suurissa laumoissa naudoilla on kuitenkin taipumus muodostaa pienempiä, noin 10 15 eläimen alaryhmiä. 33,34 Alaryhmien muodostuminen vähentänee suuresta ryhmäkoosta aiheutuvia haittoja. 33 Ryhmäkoko ja terveys Feedlot-kasvattamoissa esiintyy buller steer -syndroomaa sitä enemmän mitä suuremmassa ryhmässä (100 400 eläintä) härkiä kasvatetaan. 35 Buller steer -syndrooma tarkoittaa tilannetta, jossa tietyt härät sallivat muiden härkien toistuvasti hypätä selkäänsä. 35 Seurauksena on astuttavien eläinten uupuminen, kasvun heikkeneminen, loukkaantuminen ja jopa kuolema. Suurien ryhmien monimutkaisten sosiaalisten suhteiden on arveltu olevan syynä syndrooman yleistymiselle suurissa härkäryhmissä. 35 Lihanautojen hyvän kasvun turvaamiseksi eläimillä on oltava riittävästi tilaa. Hyvinvoinnin parantamiseksi ryhmäkoon on oltava sopiva suhteessa eläinten käytettävissä olevaan tilaan ja makuualueen on oltava pehmeäpintainen. KARSINAN POHJAMATERIAALI Karsinan pohjamateriaali ja kasvu Tutkimuksissa, joissa karsinan pohjamateriaalien vaikutuksia on selvitetty samoissa eläintiheyksissä kasvaneilla eläimillä, pohjamateriaalin (rakolattia tai olkipohja) ei ole havaittu vaikuttavan sonnien, härkien tai hiehojen kasvuun, rehunkulutukseen tai rehuhyötysuhteeseen, 4,5,36,37 ruhon rasvaisuuteen tai lihakkuuteen 4,36,37 tai lihan laatuun. 36,37 Lowe ja muut 38 vertasivat härkien kasvua rakolattian ja olkipohjan lisäksi rei itetyllä kumimatolla ja kumimattosuikaleilla päällystetyllä rakolattialla. Pohjamateriaalilla ei ollut vaikutusta härkien kasvuun, rehunkulutukseen tai ruhon ja lihan laatuun. Myöskään Ruis-Heutinck ja muut 2 eivät havainneet karsinan pohjamateriaalin vaikuttavan sonnien rehunkulutukseen. Sonnit kuitenkin kasvoivat paremmin rakolattiapohjaisessa karsinassa, jonka palkeista osa oli kumipäällysteisiä, kuin kiinteäpohjaisessa, osittain kuivitetussa karsinassa. Mossberg ja muut 39,40 vertasivat sonnivasikoiden ja sonnien tuotantoa rakolattiapohjaisissa karsinoissa ja kylmäpihatossa tilavammissa, osittain kuivitetuissa betonipohjaisissa karsinoissa. Karsinatyypillä ei ollut vaikutusta vasikoiden tai sonnien kasvuun, rehunkulutukseen tai rehuhyötysuhteeseen, mutta 637

kylmäpihatossa sonnien ruhoihin kerääntyi vähemmän rasvaa kuin rakolattialla. Tutkijat arvelivat, että kylmäpihatossa kasvaneiden sonnien vähäisempi rasvoittuminen johtui karsinan alhaisemmasta eläintiheydestä ja pitävämmästä lattiamateriaalista, mikä saattoi lisätä eläinten liikkumista verrattuna rakolattiakarsinoissa kasvaneisiin eläimiin. 39,40 Karsinan pohjamateriaali ja käyttäytyminen Rakolattialla sonnit asettuvat makuulle ja nousevat ylös epänormaalilla tavalla useammin kuin olkipohjalla 2,13 tai kumipäällysteisillä palkeilla. 2,41 Lisäksi ne keskeyttävät makuulle asettumisen useammin rakolattialla kuin olkipohjalla. 22,42 Lattian liukkauden ja kovan pinnan on esitetty olevan syynä vaikeuksiin liikesarjojen suorittamisessa rakolattialla. 12 Lopulta eläimet alkavat vältellä asennon vaihtamista rakolattialla ja ylipäätään asettuvat makuulle ja nousevat ylös harvemmin kuin olkipohjalla. 2,12,22,36 Sonnien on havaittu makaavan enemmän rakolattiakarsinoissa kuin olkipohjalla 36 tai kumipäällysteisillä palkeilla, 2 kun taas toisissa tutkimuksissa pohjamateriaalin laadulla ei ole ollut vaikutusta eläinten makuuaikaan. 4,43 Erityisesti rakolattialla sonnit liukastelevat nuollessaan itseään. 41 Mahdollinen liukastumisvaara rakolattialla näyttäisi jopa vähentävän joitakin toimintoja, kuten venyttelyä 2 ja astumisyrityksiä. 2,36 Toisaalta karsinan pohjamateriaalin ei ole havaittu vaikuttavan sonnien tai härkien stereotyyppiseen käyttäytymiseen, 4,43 toisen eläimen puskemiseen 36,37,43 tai turkin hoitoon. 4,37 Karsinan pohjamateriaali ja terveys Kortisolierityksen mittaus viittaa siihen, että makuulle asettuminen on lihanaudoille stressaavampaa rakolattialla kuin olkipohjalla. 44 Karsinan pohjamateriaalin ei kuitenkaan ole havaittu vaikuttavan eläinten immuunijärjestelmän toimintaan 4 tai veren hematologisiin arvoihin. 4,37 Rakolattiakasvatuksessa lihanautojen sairastuvuus 45 ja kuolleisuus 46 ovat suurempia ja eläimiä poistetaan ennenaikaisesti enemmän 46,47 kuin olkipohjalla. Ontumista esiintyy enemmän 45,46 ja vakavampana 45 rakolattialla kuin olkipohjalla kasvaneilla eläimillä. Kuivitetulla vinopohjalla ontumista on kuitenkin havaittu vieläkin enemmän kuin rakolattialla tai olkipohjalla. 46 Sonnien 41 ja juottovasikoiden 48 etupolvien nivelissä on havaittu enemmän vaurioita rakolattialla kuin kumipäällysteisillä palkeilla. Ruis-Heutinck ja muut 2 löysivät sonneilta vakavia etupolven nivelvaurioita eniten rakolattialla, seuraavaksi eniten betonipohjaisissa, osittain kuivitetuissa karsinoissa ja vähiten rakolattialla, jonka palkeista osa oli kumipäällysteisiä. Osittain kuivitetuissa karsinoissa kasvava kuivikekerros aiheutti pohjalle korkeuseroja. Tutkijoiden mukaan korkeuserot saattoivat lisätä sonnien etupolviin kohdistuvaa painetta, mikä voi selittää nivelvaurioiden korkeaa esiintyvyyttä kyseisessä karsinatyypissä. 2 Dumelow 49 havaitsi sonnien etupolvien ja kintereiden turvotusta sekä ihon ja ihonalaiskerroksen paksuuntumista eniten kokonaan rakolattiapohjaisessa karsinassa, seuraavaksi eniten rakolattiakarsinassa, jonka pohjasta puolet oli korvattu kaltevalla ja kiinteällä betonipohjalla, ja vähiten rakolattiakarsinassa, jonka pohjasta 75 % oli korvattu kaltevalla ja kiinteällä betonipohjalla. Nivel- ja iho-oireet olivat siis harvinaisempia betonipohjalla, mutta toisaalta sonnit olivat sitä likaisempia mitä suurempi osa rakolattiasta oli korvattu kiinteällä betonilattialla. Lihanautojen sorkat kasvavat pidemmiksi osittain tai kokonaan oljella kuivitetuissa karsinoissa kuin rakolattialla. 5,36,50 Sorkkasairauksia esiintyy kuitenkin molemmissa karsinatyypeissä. Kantasyöpymää 5 ja sorkkamätää 36 on havaittu enemmän rakolattialla kuin kuivitetuissa karsinoissa kasvatetuilla eläimillä. Toisissa tutkimuksissa kantasyöpymä 50 ja sorkkavälin ajotulehdus 39 ovat vaivanneet enemmän kuivitetuissa karsinoissa kuin rakolattialla kasvatettuja eläimiä. Häntävaurioita esiintyy enemmän rakolattialla kuin muilla pohjamateriaaleilla kasvatetuilla eläimillä. 24,51 Olkipohjalla vakavia häntävaurioita ei juuri esiinny olkipohjan pehmeän pinnan vuoksi, sillä se antaa periksi hännän jäädessä sorkan alle ja ehkäisee vakavamman ruhjoutumisen. 24 Nautojen mieltymys eri pohjamateriaaleihin Valintakokeet osoittavat nautojen makaavan mieluummin pehmeällä kuin kovalla alustalla. 52 54 Härkien makaamiseen suosimat pohjamateriaalit mieluisimmasta epämieluisimpaan olivat oljella kuivitettu lattia, sahanpurulla kuivitettu lattia, rei itetyllä kumimatolla päällystetty rakolattia ja paljas rakolattia. 54 Monien seikkojen on esitetty vaikuttavan nautojen mieltymyksiin. Tärkein pohjamateriaalin valintaan vaikuttava tekijä on ilmeisesti alustan miellyttävyys eläimen ollessa makuuasennossa. 54 Kun alustan pinta on joustava, nauta välttyy makuuasennossa ulkoneviin luihin kohdistuvalta kivuliaalta paineelta. 55 Lisäksi valintaan todennäköisesti vaikuttavat alustan pitävyys sorkan alla ja miellyttävyys seistessä 54 sekä etenkin kylmissä olosuhteissa alustan eristävät ominaisuudet. 56 JOHTOPÄÄTÖKSET Eläintiheys Ahtaissa oloissa lihanaudat kasvavat heikommin, ovat sairaampia ja likaisempia ja niillä esiintyy 638

enemmän käyttäytymisongelmia kuin tilavissa oloissa. Tutkimukset siis osoittavat, että lihanaudat eivät pysty sopeutumaan ahtaisiin kasvatusoloihin. Suomen eläinsuojelusäädöksissä esitettyjä ryhmäkasvatettavien nautojen vähimmäistilasuosituksia (rakolattialla 1,8 2,5 m 2 /eläin eläimen koosta riippuen ja kiinteällä pohjalla 2,5 4,0 m 2 /eläin eläimen koosta riippuen) 57 on pidettävä lihanautojen kasvatuksessa ehdottomana miniminä. Etenkin rakolattialla ja kasvatuksen loppuvaiheessa naudoilla tulisi kuitenkin olla käytössään vähimmäissuosituksia enemmän karsinatilaa, koska rakolattialla tilasuositukset ovat kiinteää pohjaa alhaisemmat ja eläinten teuraspainot ovat nousseet suomalaisten suositusten laatimisen jälkeen. Tavoitteena voisivat olla Euroopan komission suositukset, joiden mukaan tilaa tulee olla 500 kg:n painoiseksi kasvavilla naudoilla vähintään 3 m²/eläin. 58 Tätä suuremmilla eläimillä jokaista 500 kg ylittävää 100 kg kohden tilaa tulee lisätä 0,5 m² eläintä kohden. Ryhmäkoko Tutkimusten perusteella suhteellisen pieni ryhmäkoko (5 20 eläintä) on turvallinen valinta lihanautojen tuotantoa ajatellen. Eläinten kasvu voi olla heikompaa, kun ryhmässä on 30 60 eläintä kuin sitä vähemmän, mutta suurien ryhmäkokojen vaikutuksista lihanautojen kasvuun kaivataan lisätutkimuksia. Myös nautojen sosiaalisen käyttäytymisen perusteella pieni ryhmäkoko on suurta ryhmäkokoa suositeltavampi. Ryhmäkoon ylärajana voidaan pitää 50 70 eläintä, jonka ylittyessä naudan kyky tunnistaa lajikumppaninsa heikkenee. Suuret ryhmäkoot soveltuvat lähinnä oloihin, joissa naudoilla on runsaasti tilaa ja pienempien alaryhmien muodostaminen on mahdollista. Karsinan pohjamateriaali Karsinan pohjamateriaalilla ei ole juuri vaikutusta lihanautojen kasvuun ja teurastuloksiin. Eläimillä kuitenkin esiintyy enemmän käyttäytymis- ja terveysongelmia paljaalla rakolattialla kuin olkipohjalla tai kumipäällysteisillä palkeilla. Jalkaongelmat ovat kuitenkin yleisiä myös vinokuivikepohjalla. Jalkaongelmien ehkäisemiseksi vinopohjan kaltevuus ei suositusten mukaan saa ylittää kymmentä prosenttia. 58,59 Valintakokeissa naudat suosivat makuualustana eniten olkipohjaa ja vähiten paljasta rakolattiaa. Lihanautojen hyvinvointia voidaan parantaa tarjoamalla niille pehmeä makuualusta kuivittamalla osa karsinasta makuualueeksi tai päällystämällä osa palkeista kumipäällysteellä. Kiinteitä lattioita ja kuivikkeita käytettäessä on tärkeää huolehtia riittävästä lattian puhdistamisesta ja kuivikkeiden käytöstä eläinten puhtauden ja sorkkaterveyden vuoksi. Sorkkien kasvun hillitsemiseksi karsinassa tulee olla myös kovapohjaisia alueita. KIITOKSET Kiitämme A-Tuottajat Oy:n Rakentava Kumppanuus -hanketta ja Itä-Suomen eläinterveydenhuollon kehittämishanketta kirjallisuuskatsauksen toteuttamiseen annetusta taloudellisesta tuesta. Erityiset kiitokset esitämme A-Tuottajat Oy:n alkutuotantopäällikkö Juha Alatalolle ja projektieläinlääkäri Tuomas Hervalle. Kiitämme myös professori Jaakko Monosta ja yliopettaja Risto Kauppista kirjoituksen aikaisempien versioiden kommentoinnista. LÄHDEKIRJALLISUUS 1. Fraser AF, Broom DM. Farm animal behaviour and welfare. 3. painos. Oxon: CABI Publishing; 2002. 2. Ruis-Heutinck LFM, Smits MCJ, Smits AC, Heeres JJ. Effects of floor type and floor area on behaviour and carpal joint lesions in beef bulls. Konferenssiesitysten kokoelmassa: Blokhuis HJ, Ekkel ED, Wechsler B, toim. Improving health and welfare in animal production: Proceedings of sessions of the EAAP Commission on animal management and health; 21-24.8.2000; Haag, Alankomaat. Wageningen: Wageningen Pres; 2000, 29 36. 3. Fisher AD, Crowe MA, O Kiely P, Enright WJ. Growth, behaviour, adrenal and immune responses of finishing beef heifers housed on slatted floors at 1.5, 2.0, 2.5 or 3.0 m 2 space allowance. Livest Prod Sci. 1997;51:245 54. 4. Hickey MC, Earley B, Fisher AD. The effect of floor type and space allowance on welfare indicators of finishing steers. Irish J Agric Food Res. 2003;42:89 100. 5. Hindhede J, Sørensen JT, Jensen MB, Krohn CC. Effect of space allowance, access to bedding, and flock size in slatted floor systems on the production and health of dairy heifers. Acta Agric Scand, Sect A, Anim Sci. 1996;46:46 53. 6. Andersen HR, Jensen LR, Munksgaard L, Ingvartsen KL. Influence of floor space allowance and access sites to feed trough on the production of calves and young bulls and on the carcass and meat quality of young bulls. Acta Agric Scand, Sect A, Anim Sci. 1997;47:48 56. 7. Fisher AD, Crowe MA, Prendiville DJ, Enright WJ. Indoor space allowance: effects on growth, behaviour, adrenal and immune responses of finishing beef heifers. Anim Sci. 1997;64:53 62. 8. Mogensen L, Nielsen LH, Hindhede J, Sørensen JT, Krohn CC. Effect of space allowance in deep bedding systems on resting behaviour, production, and health of dairy heifers. Acta Agric Scand, Sect A, Anim Sci. 1997;47:178 86. 9. Hickey MC, French P, Grant J. Outwintering pads for finishing beef cattle: animal production and welfare. Anim Sci. 2002;75:447 58. 10. Ingvartsen KL, Andersen HR. Space allowance and type of housing for growing cattle. A review of performance and possible relation to neuroendocrine function. Acta Agric Scand, Sect A, Anim Sci. 1993;43:65 80. 11. Nielsen LH, Mogensen L, Krohn C, Hindhede J, Sørensen JT. Resting and social behaviour of dairy heifers housed in slatted floor pens with different sized bedded lying areas. Appl Anim Behav Sci. 1997;54:307 16. 12. Jensen MB, Krohn CC, Hindhede J, Sørensen JT. Resting behaviour of heifers housed in pens with slatted floor, the effect of space allowance and access to a bedded lying area. Konferenssiesitysten kokoelmassa: Rutter SM, Rushen J, Randle HD, Eddison JC, toim. Proceedings of the 29 th International Congress 639

of the International Society for Applied Ethology; 3-5.8.1995; Exeter, Iso-Britannia. Potters Bar: Universities Federation for Animal Welfare; 1995, 183 4. 13. Graf B. Spaltenbodenhaltung bei Mastochsen. Landbauforschung Völkenrode Sonderheft. 1979;48:73 88. 14. Kondo S, Sekine J, Okubo M, Asahida Y. The effect of group size and space allowance on the agonistic and spacing behavior of cattle. Appl Anim Behav Sci. 1989;24:127 35. 15. Wierenga HK. Behavioural problems in fattening bulls. Kirjassa: Schlichting MC, Smidt D, toim. Welfare aspects of housing systems for veal calves and fattening bulls. Luxemburg: Commission of the European Communities; 1987, 105 22. 16. Wierenga HK. The influence of the space for walking and lying in a cubicle system on the behaviour of dairy cattle. Konferenssiesitysten kokoelmassa: Baxter SH, Baxter MR, MacCormack JAD, toim. Farm animal housing and welfare. Seminar in the CEC Programme of Coordination of Research on Animal Welfare; 28 30.7.1982; Aberdeen, Skotlanti. Haag: Martinus Nijhoff; 1983, 171 80. 17. Jensen MB, Vestergaard KS, Krohn CC. Play behaviour in dairy calves kept in pens: the effect of social contact and space allowance. Appl Anim Behav Sci. 1998;56:97 108. 18. Broom DM, Johnson KG. Stress and animal welfare. 1. painos. Lontoo: Chapman & Hall; 1993. 19. Ladewig J, Schlichting MC, Beneke B, von Borell E, Stuhec I, Smidt D. Physiological aspects of social space in heifers and pigs. Kirjassa: Zayan R, toim. Social space for domestic animals. Alankomaat: Martinus Nijhoff; 1985, 151 9. 20. Friend TH, Polan CE, Gwazdauskas FC, Heald CW. Adrenal glucocorticoid response to exogenous adrenocorticotropin mediated by density and social disruption in lactating cows. J Dairy Sci. 1997;60:1958 63. 21. Rosengren H, Katainen A, Heinola T. Tuotantoeläinten tarttuvat taudit ja tuotantoympäristön rakenteelliset ja toiminnalliset ratkaisut. Kotieläinhygienian julkaisuja 23. Helsinki: Helsingin yliopisto; 2000. 22. Lidfors L. Behaviour of bull calves in two different housing systems: Deep litter in an uninsulated building versus slatted floor in an insulated building. Rapport Institutionen for Husdjurshygien 30. Skara: Sveriges Lantbruksuniversitet; 1992. 23. Madsen EB, Nielsen K. A study of tail tip necrosis in young fattening bulls on slatted floors. Nord Vet Med. 1985;37:349 57. 24. Schrader L, Roth H-R, Winterling C, Brodmann N, Langhans W, Geyer H ym. The occurrence of tail tip alterations in fattening bulls kept under different husbandry conditions. Anim Welfare. 2001;10:119 30. 25. Kirkland RM, Steen RWJ. Studies on the effects of housing system on the behaviour, welfare and performance of beef cattle and on factors affecting the cleanliness of housed cattle. Kirjassa: Annual Report Agricultural Research Institute of Northern Ireland, 2000 2001. Hillsborough: Agricultural Research Institute of Northern Ireland; 2001, 30 9. 26. Hristov V. Calf fattening as affected by group size. I announcement. Anim Sci. 1974;3:16. 27. Von Schlichting M, Smidt D, Müller C. Aspekte zur tiergerechten Aufstallung von Mastkälbern in Gruppen. Tierarztliche Umschau. 1990;45:785 91. 28. Gottardo F, Dorigo M, Cozzi G. Effect of number of animals per pen on growth performance and meat quality of veal calves. Ital J Anim Sci. 2005;4 Suppl 2:260 2. 29. Neumann W, Scheibe G, Hennings J. Ergebnisse über Wechselbeziehungen zwischen Umwelt- Verhalten-Leistung in der industriemäßigen Jungrindermast. Tierzucht. 1974;28:132-4. 30. Plyaschenko SI, Yakovlev LA. Optional group size in fattening of bulls. Zhivotnovodstvo. 1987;8:49 50. 31. MacNeil MD, Gregory KE, Ford JJ. Management of yearling bulls in a feedlot. J Anim Sci. 1989;67:858 64. 32. Hafez ESE, Bouissou MF. The behaviour of cattle. Kirjassa: Hafez ESE, toim. The behaviour of domestic animals. Lontoo: Bailliére Tindall; 1975, 203 37. 33. Phillips CJC. Cattle behaviour. 1. painos. Iso-Britannia: Farming press; 1993. 34. Hinch GN, Thwaites CJ, Lynch JJ, Pearson AJ. Spatial relationships within a herd of young sterile bulls and steers. Appl Anim Ethol. 1982;8:27 44. 35. Acosta JE, Schake LM, Brown GC, Vermedahl LD. Influence of implants, feed additives and pen size upon incidence of buller steers. Texas Agric Expt Station. 1981;3758/3830:130 3. 36. Andersen HR, Krohn CC, Foldager J, Munksgaard L, Klastrup S. Influence of housing and feeding on behaviour, feed intake, growth and carcass and meat quality. Beretning fra Statens Husdyrbrugsforsøg. No. 700. Tanska: Statens Husdyrbrugsforsøg; 1991. 37. Gottardo F, Ricci R, Fregolent G, Ravarotto L, Cozzi G. Welfare and meat quality of beef cattle housed on two types of floors with the same space allowance. Ital J Anim Sci. 2003;2:243 53. 38. Lowe DE, Steen RWJ, Beattie VE, Moss BW. The effects of floor type systems on the performance, cleanliness, carcass composition and meat quality of housed finishing beef cattle. Livest Prod Sci. 2001;69:33 42. 39. Mossberg I, Lindell L, Johnsson S, Törnquist M, Engstrand U. Two housing systems for intensively reared bulls slaughtered in two weight ranges. Acta Agric Scand, Sect A, Anim Sci. 1992;42:167 76. 40. Mossberg I, Lindell L, Johnsson S, Törnquist M. Insulated and uninsulated housing systems for growing bulls fed grass silage ad libitum. Acta Agric Scand, Sect A, Anim Sci. 1993;43:107 15. 41. Smits AC, Plomp M, Goedegebuure SA, Smits MCJ. Behaviour and health of bulls on concrete and rubber topped slatted floors. Konferenssiesitysten kokoelmassa: 45th annual meeting of the European Association for Animal Production; 5 8.9.1994; Edinburgh, Iso- Britannia. 1994, 205. 42. Andreae U, Smidt D. Behavioural alterations in young cattle on slatted floors. Hohenheimer Arbeiten. 1982;121:51 61. 43. Lowe DE, Steen RWJ, Beattie VE, Moss BW. The effect of housing system on the behaviour, welfare and performance of beef cattle. Konferenssiesitysten kokoelmassa: Proceedings of the British Society of Animal Science. 1999, 53. 44. Ladewig J. Physiological results of welfare research in fattening bulls. Konferenssiesitysten kokoelmassa: Schlichting MC, Smidt D, toim. Welfare aspects of housing systems for veal calves and fattening bulls. Proceedings of an EC Seminar; 16 17.9.1986; Mariensee, German Federal Republic. Luxemburg: Commission of the European Communities; 1987, 123 9. 45. Murphy PA, Hannan J, Monaghan M. A survey of lameness in beef cattle housed on slats and on straw. Konferenssiesitysten kokoelmassa: Wierenga HK, Peterse DJ, toim. Cattle housing systems, lameness and behaviour. Proceedings of a seminar on the influence of the design of housing systems for cattle on lameness and on behaviour; 3 4.6.1986; Bryssel, Belgia. Dordrecht: Martin Nijhoff; 1987, 67 72. 640

46. Institut technique de l elevage bovin. Le taurillon. Pariisi: I.T.E.B; 1983. 47. Sundrum A, Rubelowski I. The meaningfulness of design criteria in relation to the mortality of fattening bulls. Acta Agric Scand, Sect A, Anim Sci. 2001;51 Suppl 30:48 52. 48. Smits AC, Wierenga HK. The influence of floor systems on behaviour of veal calves. KTBL-Schrift. 1991;344:140 9. 49. Dumelow J. Unbedded self cleaning sloped floors as alternatives to fully slatted floors for beef cattle housing. Konferenssiesitysten kokoelmassa: Collins E, Boon C, toim. Livestock environment IV. Proceedings of a conference held in Coventry, Iso-Britannia; 6 9.7.1993. St. Joseph: American Society of Agricultural Engineers; 1993, 209 16. 50. Lowe DE, Steen RWJ, Beattie VE. An assessment of lameness in finishing beef cattle accommodated on different floor types over the winter months. Konferenssiesitysten kokoelmassa: Proceedings of the 26th meeting of Irish Grassland and Animal Production Association; 14 15.3.2000. 2000, 151 2. 51. Drolia H, Luescher UA, Meek AH. Tail-tip necrosis in Ontario feedlot cattle: two case-control studies. Prev Vet Med. 1990;9:195 205. 52. Irps H. The influence of the floor on the behaviour and lameness of beef bulls. Konferenssiesitysten kokoelmassa: Wierenga HK, Peterse, DJ, toim. Cattle housing systems, lameness and behaviour. Proceedings of a seminar on the influence of the design of housing systems for cattle on lameness and on behaviour; 3 4.6.1986; Bryssel, Belgia. Dordrecht: Martin Nijhoff; 1987, 73 86. 53. Herlin AH. Comparison of lying area surfaces for dairy cows by preference, hygiene and lying down behaviour. Swed J Agric Res. 1997;27:189 96. 54. Lowe DE, Steen RWJ, Beattie VE. Preferences of housed finishing beef cattle for different floor types. Anim Welfare. 2001;10:395 404. 55. Irps H. Results of research projects into flooring preferences of cattle. Konferenssiesitysten kokoelmassa: Baxter SH, Baxter MR, MacCormack JAD, toim. Farm animal housing and welfare. Seminar in the CEC Programme of Coordination of Research on Animal Welfare; 28 30.7.1982; Aberdeen, Skotlanti. Haag: Martinus Nijhoff; 1983, 200 15. 56. Manninen E, de Passillé AM, Rushen J, Norring M, Saloniemi H. Preferences of dairy cows kept in unheated buildings for different kind of cubicle flooring. Appl Anim Behav Sci. 2002;75:281 92. 57. Maa- ja metsätalousministeriön päätös F20: Nautojen pidolle asetettavat eläinsuojeluvaatimukset 14/EEO/1997. 58. European Commission. The welfare of cattle kept for beef production. Report of the Scientific Committee on Animal Health and Animal Welfare; 2001. http://europa.eu.int/comm/food/fs/sc/ scah/out54_en.pdf. 59. Holmström M-H. Pihatot. Kirjassa: Yliaho M, Teräväinen H, toim. Nauta- ja sikatilan olosuhdeopas. Tieto tuottamaan 97. Maaseutukeskusten liiton julkaisuja nro 979. Keuruu: ProAgria Maaseutukeskusten liitto; 2002, 29 50. KIRJOITTAJIEN OSOITTEET Leena Tuomisto, FM, tutkija Maa- ja elintarviketalouden tutkimuskeskus Tutkimusasemantie 15 92400 Ruukki leena.tuomisto@mtt.fi Leena Ahola, FT, tutkija Kuopion yliopisto, Soveltavan biotekniikan instituutti PL 1627, 70211 Kuopio Paula Martiskainen, fil. yo, tutkija Kuopion yliopisto, Soveltavan biotekniikan instituutti ja Itä-Suomen eläinterveydenhuollon kehittämishanke (ELKE), www.elke.fi leena.tuomisto@mtt.fi puh. (08) 2708 4512 641

ASIAA ELÄINLÄÄKÄRILLE PROGESTERONIA VAPAUTTAVAT VAGINAKIERUKAT NAUDAN LISÄÄNTYMISHÄIRIÖIDEN HOIDOISSA ESTRADIOLIN KÄYTTÖKIELLON VAIKUTUKSET Juhani Taponen, ELT, kliininen opettaja, Helsingin yliopisto, Saaren eläinklinikka EU on rajoittanut estradiolin käyttöä tuotantoeläinten lääkinnässä 15.10.2006 alkaen. Suomessa merkittävin vaikutus tällä käyttörajoituksella on nautojen lisääntymishäiriöiden hoidoissa käytetylle progestageenikuurille, joka on annettu vaginakierukan muodossa. Aiemmin näihin kierukkakuureihin liitettiin estradiolia vapauttava kapseli lähes kaikissa käyttöindikaatioissa tiineyden tukemista lukuun ottamatta. Estradiolilla on ollut kaksi tarkoitusta. Ensinnäkin estradioli toimii naudalla luteolyyttisesti, jolloin munasarjoissa mahdollisesti ollut keltarauhanen häviää, eikä siten häiritse kiiman synkronoitumista. Toinen, luteolyyttistä vaikutusta merkittävämpi estradiolin tehtävä on ollut follikkeliaaltojen synkronointi. Progestageenikuurien ongelmana on, että kierukasta vapautuvan progesteronin pitoisuus jää fysiologisia pitoisuuksia pienemmäksi. Tämä häiritsee normaalia follikkelidynamiikkaa siten, ettei dominoiva follikkeli atresoidu. Tällöin follikkelin sisällä kypsyvä munasolu tulee yli-ikäiseksi ja alkaa rappeutua, jolloin tiinehtyminen heikkenee. Kierukan asentamisen yhteydessä kapselista vapautuvan estradiolin tehtävänä on ollut atresoida käynnissä olleen follikkeliaallon follikkelit. Tämän jälkeen uusi follikkeliaalto käynnistyi noin neljän vuorokauden kuluttua, jolloin kierukan poistamisen hetkellä munasarjoissa oli terve, ovulaatiokykyinen follikkeli. Tällöin kiiman synkronoituminen oli paras mahdollinen. Estradiolin käyttörajoituksen myötä entiset progesteronia vapauttavat vaginakierukkavalmisteet ovat poistuneet markkinoilta. Näitä korvaamaan on rekisteröity uusi valmiste, joka on muuten aiempien kaltainen, mutta ilman estradiolia vapauttavaa kapselia. Estradiolin poistamisella on merkittäviä vaikutuksia progestageenikuurin toimintaan. Koska follikkeliaaltoja ei enää kyetä synkronoimaan, on mahdollista, että kierukan poiston aikaan munasarjoissa onkin yli-ikäinen follikkeli ja erityisesti yli-ikäinen munasolu, jolloin tulevan kiiman fertiliteetti on heikentynyt. Follikkeliaaltojen synkronoitumattomuus voi johtaa myös kiiman entistä heikompaan synkronoitumiseen. Yli-ikäisen follikkelin ja munasolun kehittymisen riskiä voidaan pienentää lyhentämällä kuurin kestoa. Niillä eläimillä, joilla on kiimakierto käynnissä, lyhyt kuuri kuitenkin lisää sitä riskiä, että munasarjoissa onkin kierukan poistamisen aikaan vielä oma keltarauhanen häiritsemässä kiiman synkronoitumista. Tätä riskiä voidaan pienentää antamalla lehmälle prostaglandiini-injektio päivää ennen kierukan poistamista. Tämän hoitotavan mahdollistamiseksi käytännössä on tullut voimaan säädösmuutos, joka sallii yhden prostaglandiiniannoksen luovuttamisen karjanomistajalle tutkitun eläimen jatkohoitoon. Kaiken kaikkiaan on estradiolin 642

ASIAA ELÄINLÄÄKÄRILLE pois jättämisen myötä siis odotettavissa, että kierukan jälkeisen kiiman fertiliteetti heikkenee jonkin verran ja myös kiiman synkronoituminen heikkenee hieman. Näiden vaikutusten suuruudesta ei kuitenkaan ole tarkkaa tietoa. Niissä indikaatioissa, joissa vaihtoehtoisena hoitona kiiman ajoittamiseksi on prostaglandiini-injektio, on kierukkakuuri menettänyt etuaan prostaglandiini-hoitoon nähden, koska hoitokustannus on kasvanut ja toisaalta kiiman synkronoituminen on heikentynyt lähestyen pelkän prostaglandiiniinjektion synkronoimisvaikutusta. Uusi progesteronia vapauttava vaginakierukkavalmiste, PRID alpha on tällä hetkellä rekisteröity vain kiimakierron säätelyyn sykloivilla naudoilla seitsemän päivän pituisena kuurina ja yhdistettynä prostaglandiini-injektion kanssa annettuna päivää ennen kierukan poistoa. Käyttöindikaatioita on kuitenkin tulossa mahdollisesti myöhemmin lisää. Progestageenikuuria estradiolin kanssa on käytetty menestyksekkäästi kiiman synkronoinnin lisäksi myös muissa indikaatioissa, esimerkiksi kiimattomuuden, follikkeliatresian ja rakkulataudin hoidossa. Estradiolin poistaminen ei näissä patologisissa tapauksissa vaikuta varsinaisesti progestageenikuurin tehoon, mutta on odotettavissa, että tiinehtyminen kierukan jälkeiseen kiimaan siemennettäessä heikkenee hieman. Tämä johtuu pääasiassa follikkeliaaltojen synkronoitumattomuudesta. On kuitenkin muistettava, että hoito tähtää ensisijassa kiimakiertojen käynnistämiseen, mihin estradiolilla ei ole vaikutusta. Rakkulataudin hoidossa progesteronia ja estradiolia vapauttava vaginakierukka sekä luteotrooppiset injektiot, GnRH ja hcg, ovat olleet teholtaan samankaltaisia. Kierukan etuna on ollut tulevan kiiman selvästi parempi ennustettavuus. Tätä etua menetettäneen jonkin verran ilman estradiolia. Sen sijaan anestrus-hoidossa kierukka ilman estradioliakin käynnistää kiimakierron paljon tehokkaammin kuin GnRHtai hcg-injektio. Injektiohoitojen tehon edellytyksenä on, että munasarjoissa on hoitohetkellä ovulaatiokykyinen follikkeli. Progestageenikuuri ei ole tästä riippuvainen. Vaikka tällä hetkellä progesteronia vapauttava vaginakierukka on rekisteröity vain kiimansynkronointitarkoitukseen, sitä on mahdollista käyttää myös muiden lisääntymishäiriöiden hoitoihin. Seuraavassa on esitetty ohjeita ja suuntaviivoja näistä käyttömahdollisuuksista, erityisesti kuurin kestosta ja prostaglandiinin yhdistämisestä kuuriin eri hoitoindikaatioissa. On kuitenkin vielä korostettava, että valmisteella on rekisteröinti ja siten dokumentaatio koskien vain kiimansynkronointi-indikaatiota. Muiden indikaatioiden osalta ohjeet perustuvat käyttökokemuksiin entisestä progestageeni-estradioli-kombinaatiosta sekä teoreettisesta tietämyksestä estradiolin vaikutusmekanismeista. Yleisesti kierukkakuurin kesto voi olla 7 12 vuorokautta. Prostaglandiinin yhdistäminen kuuriin, annettuna päivää ennen kierukan poistamista, riippuu hoitoindikaatiosta ja kuurin pituudesta. Käytettäessä lyhyttä kuuria (7 10 vuorokautta) prostaglandiinin tarve riippuu siitä, mihin indikaatioon kierukkaa on käytetty. Sen sijaan pitkän kuurin (12 vuorokautta) tarkoituksena on nimenomaan prostaglandiinin välttäminen ja siten hoidon kustannuksen minimointi. Käytettäessä progestageenikuuria hiljaisen kiiman hoidossa tai yleisesti kiimansynkronointitarkoitukseen, eli hoidettaessa sykloivaa eläintä, voidaan käyttää joko lyhyttä (7 vuorokautta, rekisteröity käyttö) tai pitkää (12 vuorokautta) kuuria. Lyhyttä kuuria voidaan käyttää kaikissa tapauksissa, ja siihen tulee aina yhdistää prostaglandiini-injektio. Pitkä kuuri, ilman prostaglandiini-injektiota, voidaan valita, mikäli edellisestä havaitusta tai ainakin oletetusta kiimasta on yli kahdeksan päivää tai munasarjoista löytyy selvä, suuri keltarauhanen. Pitkän kuurin käyttöön tulee kuitenkin suhtautua hieman varauksella, koska sitä ei ole dokumentointu, ja saattaa olla, että kiimaantulo on hyvä, mutta fertiliteetti on totuttua huonompi. Yleisesti on huomattava, että kierukkakuuri on menettänyt estradiolin poistamisen myötä etuaan kiimansynkronoinnissa pelkkään prostaglandiini-injektioon verrattuna. 643

ASIAA ELÄINLÄÄKÄRILLE Kiima on odotettavissa 2 4 vuorokautta kierukan poistosta, ja siemennys kiimaoireiden perusteella. Sokkosiemennystä pitäisi välttää. Käytettäessä progestageenikuuria anestruksen, follikkeliatresian tai kystan hoidossa, jolloin hoidetaan siis sykloimatonta eläintä, käytetään lyhyttä kuuria (7 10 vuorokautta). Prostaglandiinia ei näissä tapauksissa tarvitse kuuriin yhdistää. Kiima on odotettavissa 2 4 vuorokautta kierukan poistosta, ja siemennys kiimaoireiden perusteella. Erityisesti on huomattava anestruksen ja sykloivan eläimen metestrus-vaiheen diagnosointivaikeudet, koska molemmissa tapauksissa munasarjalöydökset, ainakin palpatorisesti, ovat samankaltaiset. Mikäli epäiltäessä anestrusta ei kuitenkaan voida varmasti sulkea metestruksen mahdollisuutta pois, kannattaa kierukkakuuriin yhdistää prostaglandiini-injektio. TUOTETIETOUTTA PRID alpha 1,55 g depotlääkevalmiste, emättimeen, naudoille Vaikuttava aine: Progesteroni 1,55 g. Lääkemuoto: Depotlääkevalmiste, emättimeen. Progesteronia sisältävällä inertillä joustomuovilla päällystetty kierukka. Kohde-eläinlaji(t): Nauta (lehmät ja hiehot). Käyttöaiheet: Kiimakierron säätely sykloivilla naudoilla. Käytettävä yhdessä prostaglandiinin kanssa. Vasta-aiheet: Ei saa käyttää tiineillä naudoilla. Ei saa käyttää, jos poikimisesta on kulunut alle 35 vuorokautta. Ei saa käyttää eläimillä, joilla on sukuelinten infektio tai muu sukuelinsairaus. Erityisvaroitukset kohde-eläinlajeittain: Progesteronihoito yksinään suositellulla annoksella ei riitä indusoimaan kiimaa ja ovulaatiota kaikilla kiimakierrossa olevilla eläimillä. Munasarjojen toimivuus on varmistettava ennen progesteronihoidon aloittamista. Eläimiä koskevat erityiset varotoimet: Hoitoa tällä valmisteella ei suositella aloitettavaksi ennen kuin poikimisesta on kulunut vähintään 35 päivää. Erityiset varotoimenpiteet, joita eläinlääkevalmistetta antavan henkilön on noudatettava: Käytä suojakäsineitä valmisteen asettamisen ja poistamisen yhteydessä. Älä syö tai juo käsitellessäsi valmistetta. Pese kädet käytön jälkeen. 644

ASIAA ELÄINLÄÄKÄRILLE Haittavaikutukset: Seitsemän vuorokautta kestävän hoidon aikana voi kierukka aiheuttaa paikallisreaktion (emättimen seinämän tulehduksen), joka ilmenee mukopurulenttina emätinvuotona. Kierukan poistamisen seurauksena on vähäistä veristä vuotoa havaittu 1,5 prosentilla eläimistä. Kierukan poistamisen yhteydessä esiintyy emätinvuotoa noin 21 prosentilla hoidetuista eläimistä. Vuoto lakkaa itsestään ja 56 tunnin kuluttua, siemennyspäivänä, emätintulehdusta on enää 3,6 prosentilla eläimistä. Vuodolla ei ole vaikutusta siemennykseen eikä tiineeksi tulemiseen. Käyttö tiineyden tai laktaation aikana: Valmistetta voidaan käyttää laktaation aikana. Ei saa käyttää tiineillä naudoilla eikä naudoilla, joiden poikimisesta on kulunut alle 35 vrk. Laboratoriokokeissa rotalla ja kanilla on lihaksensisäisen ja ihonalaisen annostelun jälkeen sekä toistuvilla suurilla progesteroniannoksilla havaittu merkkejä sikiötoksisista vaikutuksista. Annostus ja antotapa: 1,55 g progesteronia/eläin seitsemän päivän ajan. Kierukka asetetaan asettimen avulla emättimeen. Kierukan tulisi pysyä paikoillaan 7 vuorokautta. 24 tuntia ennen kierukan poistamista eläimelle annetaan prostaglandiini-injektio. Yliannostus: Haittavaikutuksia ei havaittu, vaikka kierukka jätettiin vaginaan yli 12 päiväksi. Varoaika: Teurastus: 0 vrk. Maito: 0 vrk. Hoidon aikana lihaa ja maitoa voidaan käyttää elintarvikkeeksi. Pakkaukset: Pahvikotelo jossa 10 yksittäispakattua kierukkaa. Pahvikotelo jossa 10 yksittäispakattua asetusvalmista kierukkaa Myyntiluvan haltija: CEVA Sante Animale, Ranska. Markkinoija: Orion Pharma Eläinlääkkeet. Orion Oyj tukee tänä jouluna UniceÞn toimintaa. Kiitämme hyvästä yhteistyöstä sekä toivotamme rauhallista joulua ja menestystä vuodelle 2007. 645

Maksullinen päivystyspuhelin Kuopion seudulla Maksulliset eläinlääkäripäivystysnumerot otettiin käyttöön Kuopion, Maaningan ja Siilinjärven päivystysalueella kuluvan vuoden heinäkuussa Tämän hetken tuntuma on, että järjestelmä on parantanut asiakaspalvelua. Myös päivystävät eläinlääkärit ovat olleet tyytyväisiä. Puhelujen määrä ei ole tiettävästi muuttunut merkittävästi suuntaan eikä toiseen. TEKSTI: HEIDI KANGAS Koska aiemmista puhelumääristä ei ole ollut tarkkaa seurantaa, on tiedossa vain tuntuma lisämaksullisuuden vaikutuksesta puheluiden määrään: suureläinpuheluiden määrässä ei ole havaittu muutosta ja pieneläinpäivystäjien arviot puheluiden määrän muutoksesta vaihtelevat. Puheluhinnalla ei ainakaan ole ollut selkeää pieneläinpuheluita vähentävää vaikutusta. Asiakaspalvelu parani, kun päivystävän eläinlääkärin tavoittaa aina samasta numerosta. Asiakkaat ovat sujuvasti ottaneet käyttöön uudet puhelinnumerot maksullisuudesta huolimatta. Siihen on varmaankin vaikuttanut maltillinen puheluhinta sekä näkyvä tiedottaminen. Myöskään päivystävät eläinlääkärit eivät ole järjestelmää moittineet. Tällainen järjestelmä Päivystysaikana asiakas tavoittaa pieneläinpäivystäjän numerosta 0600 306 088 ja suureläinpäivystäjän numerosta 0600 306 099 hintaan 0,50 euroa minuutilta. Päivystysajan ulkopuolella eli virkaaikana näihin numeroihin soittava asiakas kuulee vakiotiedotteen, milloin numerosta vastaavat päivystävät eläinlääkärit ja mistä nu- meroista virka-aikana tavoittaa Kuopion, Maaningan ja Siilinjärven praktiikkaa tekevät kaupungin- ja kunnaneläinlääkärit. Kuopion kaupungin puhelinvaihde hoitaa pääsääntöisesti puheluiden ohjauksen edelleen 0600-numeroista. Päivystävien eläinlääkäreiden on mahdollista itse muuttaa ohjausta tarvittaessa, esimerkiksi päivystäjän vaihtumisen tai matkapuhelimen rikkoontumisen takia. Puhelujärjestely olisi mahdollista toteuttaa sitenkin, että päivystävät eläinlääkärit vastaisivat aina itse puheluiden käännöstä omaan puhelimeensa. Puheluiden ohjauksesta on tehty kirjallinen ohje. Ohjeessa ovat toiminnan yleinen kuvaus, eri osapuolten vastuut, ohje puheluiden käännöstä, 0600-vastaajaviestin vaihdosta ja yhteystiedot mahdollisia ongelmatilanteita varten. Puhelut ohjataan soittamalla ohjausnumeroon, jonne näppäillään ensin salasana ja sitten puhelinnumero, johon puheluiden halutaan kääntyvän. Tämän jälkeen automaatti toistaa, mihin numeroon puhelu on ohjattu. Lisäksi puhelunkäännön tehnyt tekee koesoiton. Selvitystyö ja käytäntöön vieminen Aiemmin asiakas sai tietoonsa päivystysvuorossa olevien eläinlääkä- 0600 306 088 Pieneläinpäivystys kuukausi kpl min Heinäkuu 434 977 Elokuu 466 1209 Syyskuu 425 851 0600 306 099 Suureläinpäivystys kuukausi kpl min Heinäkuu 217 347 Elokuu 147 250 Syyskuu 129 214 646

(.")!"/%0&/)./+ 012%3%1$)4(&) järjestää tarjouskilpailua. Selvitimme myös, olisiko mahdollista tilittää puheluista kertyvät tulot päivystäjille. Tämä olisi teknisesti mahdollista, mutta kustannukset söisivät tuoton. Kuopion kaupungin ympäristölautakunta vahvisti kesäkuussa puheluista perittävän maksun sille annetun esityksen mukaan. Ympäristölautakunta päättää myös Kuopion kaupungin vastaanotolla perittävästä klinikkamaksusta. Palvelun perustamisesta ei mennyt maksua eikä myöskään ylläpidosta tule eläinlääkintöhuol-!"#$%"##&#'$(#$)*+,*+- ELÄINLÄÄKÄRIPÄIVYS- TYS KUOPION ALUEELLA *+**#,)-(./!"#$%&'(&) 52,6%62(7/6(89*:;*8!<-2,= >>>8???? 012%3%183))&(( 62(7/66((,8$)4(&), 42,,%16%8(,,(,83)2, $)4(&)8C47216CCD H%13)6)18%&3%%:83), &2,A%8%'%)6))D @4A%)1,)-(./: A/16%8$)4(&) /4A%6%%,83%)3/# /4A%)31(&&%8A/3/ $B2'C16BAB&&(86%2 *+**#'%16%%A%%,D Päivystysalueeseen kuuluvat Kuopio, Siilinjärvi ja Maaninka. Lisäksi Varkaus ostaa pieneläintakapäivystyksen. Kuopion eläinlääkintöhuolto vastaa päivystysjärjestelyistä. Päivystysaikana yksi eläinlääkäri vastaa pieneläinpäivystyksestä ja toinen suureläinpäivystyksestä. Päivystysaika alkaa arki-iltoina kello 16 ja päättyy seuraavan arkipäivän aamuna kahdeksalta. Suureläinpäivystysrinkiin kuuluu neljä viranhaltijaa ja yksi vakituinen työsopimussuhteinen päivystäjä. GB2'C16C1%23%,%8$)4(&)6 /4A%)6)'%68$B2'C16B'B,8 (&B2,&BB3B.2,8 -%63%$)4(&2-((,D *+**#'%16%%A% '%32/62(7/6(8'2.3%#%23%,% %.3212,8ED**F>+D**8 KPY Palvelut Oy Pieneläinpäivystysrinkiin kuuluu tällä hetkellä yksi viranhaltija sekä yksi vakituinen ja yksi määräaikainen työsopimussuhteinen päivystäjä. reiden puhelinnumerot ainoastaan soittamalla lisämaksulliseen 0100- tiedotusnumeroon. Tiedotusnumeron tuotto menee kokonaisuudessaan palvelun tarjoajalle, ja se palvelee edelleen entiseen tapaan päivystäviä apteekkeja. Kun maaliskuussa saimme tiedon, että 0100-tiedotusnumero ei entiseen tapaan palvele eläinlääkäripäivystystä elokuun jälkeen, aloimme tutkia muita vaihtoehtoja. Asetimme tavoitteeksi löytää ratkaisun, joka olisi mahdollisimman asiakas- ja eläinlääkäriystävällinen ja jossa palvelusta syntyneet kustannukset saataisiin ohjattua päivystyspalvelun käyttäjien maksettavaksi. Lisämaksullisen eläinlääkäripäivystysnumeron luvallisuus selvisi maa- ja metsätalousministeriön elintarvike- ja terveysosaston osastopäällikkö Matti Aholta. Ahon mukaan puheluiden maksullisuus voidaan rinnastaa klinikkamaksun perimiseen. Palvelun tarjoajaksi valittiin KPY Palvelut Oy. Koska Kuopion kaupungin hankintapalvelulla on yhteistyösopimus KPY Palvelut Oy:n kanssa, asia eteni nopeasti, sillä palvelun ostosta ei tarvinnut 647

lolle kuluja. Puheluiden tuotto jaetaan palvelun tarjoajan ja Kuopion kaupungin eläinlääkintöhuollon kesken. Eläinlääkintöhuollon osuus kertyy myös Maaningan ja Siilinjärven hyödyksi, koska päivystyksestä syntyvät tulot ja menot jyvitetään päivystykseen osallistuvien kuntien kesken. Ennen numeroiden käyttöönottoa puhelinvaihde ja eläinlääkärit harjoittelivat puheluiden ohjausta. Tiedotimme systemaattisesti numeroiden muuttumisesta ja saimme myös hyvin ilmaista palstatilaa paikallislehdissä. Koska maksullisista palvelunumeroista keskusteltiin viime kesänä ahkerasti julkisuudessa, huolehdimme, että toimittaja myös itse varmisti MMM:stä maksullisuuden luvallisuuden ja toi tämän julki asiaa käsittelevässä artikkelissa. Käytännön kokemuksia Valtaosa puheluista tulee pieneläinpäivystäjälle. Heinäkuusta syyskuuhun kaikista vastatuista puheluista seitsemän puhelua kymmenestä soitettiin pieneläinpäivystäjälle. Pieneläinpuheluiden keston keskiarvo on ollut kaksi minuuttia 17 sekuntia ja suureläinpuhelujen minuutti 39 sekuntia. Ennen asiakas maksoi yli euron vain saadakseen tietää päivystävän eläinlääkärin numeron, nyt keskivertoasiakas saa samalla rahalla puhuttua asiansa päivystävän eläinlääkärin kanssa. Kirjoittaja toimii Kuopion kaupungin pieneläinpäivystäjänä ja on sijaistanut Kuopion I kaupungineläinlääkäriä. PÄIVYSTYS- PUHELUJÄRJESTELMÄ Eläimen omistaja tavoittaa päivystävät eläinlääkärit aina samoista lisämaksullisista 0600-numeroista, käytössä on omat numerot pien- ja suureläimille Puhelun hinta on asiakkaalle 0,50 euroa minuutilta. Veloitus alkaa, kun puhelu yhdistyy. Päivystysalueen eläinlääkintöhuolto saa tuloja päivystyspuheluihin vastaamisesta. Intervet tukee lahjoituksellaan Afrikan eläinlääkäreiden koulutusta Intervet tukee joululahjoituksellaan Afrikan eläinlääkäreiden ammattitaidon kehittämistä eläinten ja ihmisten parhaaksi antamalla varoja Animal Aid of Africa -järjestölle. Animal Aid of Africa on hyväntekeväisyysjärjestö, jonka tavoitteena on Saharan eteläpuolisen Afrikan maiden eläinlääkintähuollon kehittäminen kouluttamalla paikallisia eläinlääkäreitä. Eläinlääkäreiden ammattitaidon kohentuminen auttaa eläinten lisäksi kehittyvien yhteisöjen ihmisiä monin tavoin, esim. helpottaa kestävän elintarvikehuollon järjestämistä ja edesauttaa zoonoosien vastustamista. Lisätietoja järjestön toiminnasta löytyy osoitteesta www.animalaidafrica.co.za Rauhallista Joulua 648