Ihmisoikeusliitto ry Dnro 18/2015 Anna-Maija Sorjanen 26.5.2015 1 (11) Anna-maija.sorjanen@ihmisoikeusliitto.fi Lausuntopyyntönne: 27.4.2015 SELVITYS EPÄILTYJEN/SYYTETTYJEN TIEDONSAANTIOIKEUDESTA SEKÄ OIKEUDESTA KÄÄNNÖKSIIN JA TULKKAUKSIIN (Kysymykset perustuvat direktiivin (2010/64/EU) oikeudesta tulkkaukseen ja käännöksiin rikosoikeudellisissa menettelyissä takaamiin oikeuksiin). Poliisikuulustelut 1 : 1. Miten käytännössä selvitetään tarvitseeko epäilty/syytetty tulkkausta? V: Jos hän ei ymmärrä suomen/ruotsinkieltä tai muutoin poliisin havaintojen mukaan ei osaa sitä riittävästi tai jos hän itse tai hänen mahdollinen avustajansa katsoo, että tulkkaus on tarpeen, tulkki järjestetään. 2. Miten huolehditaan käytännössä siitä, että epäilty/syytetty saa tarvitsemansa tulkkauksen? V: Poliisi tilaa tulkin, joka voi olla myös poliisin omaa henkilökuntaa. Myös avustaja voi järjestää tulkin. 3. Miten varmistutaan käytännössä siitä, että epäilty /syytetty voi esitutkinnassa käyttää kieltä, jota hän ymmärtää ja osaa puhua riittävästi? V: Ks. vastaukset edellä. 4. Onko tulkkaus maksutonta syytetylle/epäillylle? V: On 5. Onko olemassa joku aikaraja, johon mennessä tulkkaus on järjestettävä sitä tarvitsevalle epäillylle/syytetylle? Miten käytännössä taataan tulkkaus viipymättä (artikla 2:1)? 1 Direktiivin 2010/64/EU artiklat 2 & 4. Ks. myös esitutkintalaki 4:12 Muulla kuin suomen-, ruotsin- tai saamenkielisellä on oikeus esitutkinnassa käyttää kieltä, jota hän ymmärtää ja osaa puhua riittävästi, sekä viittomakielisellä oikeus käyttää viittomakieltä. Esitutkintaviranomaisen on selvitettävä, tarvitseeko asianosainen tulkkausta. Esitutkintaviranomaisen on huolehdittava siitä, että asianosainen saa tarvitsemansa tulkkauksen.
2 (11) Oikeudenistunnot 2 : V: Poliisi tilaa tulkin kuulusteluun automaattisesti etukäteen, ellei ole erityistä aihetta tästä poiketa kuten esim. avustajan kanssa sovittu, että hän tuo kuulusteluun oman tulkkinsa. Jos etukäteen ei tiedetä, että henkilö tarvitsee tulkin, kuulustelu todennäköisesti lykkääntyy riippuen siitä miten nopeasti tulkki on saatavissa. 1. Miten käytännössä huolehditaan siitä, että epäilty/syytetty saa tarvitsemansa tulkkauksen? V: Tuomioistuin tilaa tulkin, ellei sovita, että avustaja järjestää tulkin. 2. Miten käytännössä varmistutaan siitä, että epäilty/syytetty voi käyttää oikeudenkäynnissä kieltä, jota hän ymmärtää ja puhuu riittävästi? V: Viime kädessä paikan päällä tehtyjen havaintojen perusteella. 3. Onko olemassa joku aikaraja, johon mennessä tulkkaus on järjestettävä epäillylle/syytetylle?? Miten käytännössä taataan tulkkaus viipymättä (artikla 2:1)? V: Ei ole. Tiedossamme ei ole, millaisia mahdollisia takeita asiasta on. Käytännössä harvinaisempien kielten tulkkien löytäminen on hankalampaa kuin yleisempien, ja mahdollisesti voi johtaa joissakin tapauksissa viiveisiin. Yleiset kysymykset (koskien koko oikeusprosessia): 1. Kenen vastuulla on määritellä tulkkauksen tarve syytetyn/epäillyn ja hänen avustajansa välisessä kommunikaatiossa, silloin kun se liittyy suoraan poliisikuulusteluihin tai oikeusistuntoihin? Miten varmistutaan siitä, että epäilty/syytetty ymmärtää ja puhuu riittävästi kieltä, jota käytetään tässä kommunikaatiossa? V: Avustajan tulee päämiehensä näkemys huomioiden määritellä tulkkauksen tarve heidän välisissään kommunikaatioissa samoin kuin varmistua siitä, että he ymmärtävät toisiaan. Onko olemassa joku aikaraja, johon mennessä tulkkaus on järjestettävä epäillyn/syytetyn ja hänen avustajansa väliseen kommunikaatioon? V: Ei suoranaisesti. 2. Miten taataan tulkkaus harvinaisemmille kielille, (joiden osalta ei välttämättä ole olemassa ammattitulkkeja)? V: Hyvin harvinaisten kielten tilanteissa voidaan joutua käyttämään kahta tulkkia ko. kielestä esim. ensin englantiin/ranskaan siitä edelleen suomeen ja päinvastoin. Emme osaa sanoa, miten tulkkaus näille kielille taataan jos niin tehdään. 3. Onko syytetyllä/epäillyllä mahdollista haastaa päätös siitä, ettei tulkkausta tarjota? Missä tilanteessa voidaan evätä tulkkaus? 2 Direktiivin 2010/64/EU artiklat 2 & 4. Ks. myös Laki oikeudenkäynnistä rikosasioissa (luku 6a, pykälä 2, momentti 3): Muulla kuin suomen-, ruotsin- tai saamenkielisellä vastaajalla tai asianomistajalla syyttäjän ajamassa rikosasiassa on oikeus maksuttomaan tulkkaukseen rikosasian käsittelyssä. Tuomioistuimen on viran puolesta huolehdittava siitä, että vastaaja tai asianomistaja saa tarvitsemansa tulkkauksen.
3 (11) V: Käytännössä syytetyn/epäillyn mahdollisuus haastaa kysymyksessä mainittu päätös on joko tehdä hallintokantelu ylemmälle viranomaistaholle tai kantelu laillisuusvalvontaviranomaiselle (eduskunnan oikeusasiamies tai valtioneuvoston oikeuskansleri) ja toisaalta esitutkinnan puutteiden osalta voi kääntyä syyttäjän puoleen tai asian edettyä käräjäoikeuteen vedota asiaan siellä. Käräjäoikeudessa ja hovioikeudessa tapahtuneiden puutteiden osalta niihin voi vedota mahdollisen muutoksenhaun yhteydessä. Esitutkinnassa nimenomaista velvollisuutta tehdä kirjallinen päätös tulkkauksesta ei ole, mutta päätöstä voidaan pyytää esitutkintalain yleissäännöksen (ETL 11:1) nojalla. Jos sellainen päätös annetaan, mikä on harkinnanvaraista, ei siitä ole muutoksenhakuoikeutta, ellei sitten vedota suoraan perustuslakiin, jolloin muutoksenhakuoikeuden voidaan mahdollisesti katsoa olevan. Tuomioistuinkäsittelyssä voisi mahdollisesti pyytää ns. käsittelyratkaisua tulkkauksen osalta, mutta tiedossamme ei ole sellaisia ratkaisuja. Käytännössä asia pyrittäneen ongelmatilanteessa järjestämään yleisimmin siten, että avustaja hankkii tulkin. 4. Millä tavalla otetaan huomioon artiklan 6 3 vaatimus koulutuksesta? V: Ei ole tiedossamme. Kääntäminen Poliisikuulustelut/Esitutkinta: 1. Mitkä asiakirjat tulee kääntää oikeudenmukaisen oikeudenkäynnin turvaamiseksi? Mitä asiakirjoja pidetään asian kannalta olennaisina (esitutkintalaki 4:13)? V: Tämä arvioidaan tapauskohtaisesti. Esitutkinnassa ennen sen ns. loppulausuntovaihetta poliisi esittää ylipäänsä hyvin niukasti kirjallista aineistoa kielestä riippumatta. Toisinaan myös tiedon saaminen kirjallisesti siitä teosta, josta henkilöä epäillään, voi olla haastavaa ja vaatia asianajajan, sillä poliisi ei sellaista tietoa automaattisesti kirjallisesti anna. Tämä koskee kaikenkielisiä. Mikäli asia on sellainen, että poliisi antaa siitä kirjallisen tiedon suomeksi, tuskin ongelmaa on sen käännättämisessäkään ainakaan suullisen kääntämisen osalta. Kirjalliset käännökset tuossa vaiheessa ovat epätodennäköisiä, mutta mahdollisia. Ns. loppulausuntovaiheessa on käytännössä luultavasti tarpeen, että avustaja arvioi ja osoittaa mitkä asiakirjat on tarpeen kääntää. Käytännössä tämä tapahtunee useimmiten siten, että aineistosta käydään neuvottelu päämiehen kanssa siten, että tulkki samalla suullisesti kääntää keskeiset asiakirjat. Tuossa vaiheessa ainakin ilmennee mahdollinen kirjallisten käännösten tarve ja avustaja niitä sitten käytännössä tarpeen mukaan hankkii tai pyytää poliisia hankkimaan. 3 Jäsenvaltioiden on pyydettävä tuomareiden, syyttäjien ja rikosoikeudellisissa menettelyissä mukana olevien oikeusalan työntekijöiden koulutuksesta vastaavia tahoja kiinnittämään erityistä huomiota tulkin välityksellä tapahtuvan viestinnän erityispiirteisiin tehokkaan viestinnän varmistamiseksi, sanotun kuitenkaan rajoittamatta tuomioistuinten riippumattomuutta ja eri tapoja, joilla oikeuslaitokset ovat järjestäytyneet unionissa.
4 (11) 2. Milloin käännökset on käytännössä toimitettava syytetylle/epäillylle? Mitä tarkoitetaan käytännössä kohtuullisella ja riittävällä ajalla puolustuksen valmistelemiseen (HE 63/2013, s. 30)? V: Vaikea sanoa, mitä tämä käytännössä tarkoittaa, kun nimenomaisia aikarajoja ei ole. Käännösten saaminen puolustuksen valmistelun kannalta hyvissä ajoin edellyttää aktiivisuutta epäilty/vastaajan avustajalta, joka on paras henkilö arvioimaan, mikä on riittävä aika puolustuksen valmisteluun. Käytännössä avustajat joutuvat hankkimaan käännöksiä usein itse ja siten joutuvat myös usein ensikädessä vastaamaan niistä aiheutuvista kustannuksista. 3. Koskeeko oikeus käännöksiin myös epäillyn/syytetyn ja hänen avustajansa välistä kommunikointia ja miltä osin? Missä ajassa käännökset on toimitettava? V: Ei nimenomaisesti koske. Käytännössä kustannukset näistä saadaan valtion varoista, jos epäilty/vastaaja on oikeutettu oikeusapuun tai puolustajan määräykseen, jolloin ne saatetaan sisällyttää avustajan laskuun tai sitten kääntäjä/tulkki lähettää laskunsa suoraan oikeudelle. Oikeudenistunnot: 4. Milloin käännökset on käytännössä toimitettava syytetylle/epäillylle? Mitä tarkoitetaan käytännössä kohtuullisella ja riittävällä ajalla puolustuksen valmistelemiseen? V: Haastehakemuksesta toimitetaan käännös käytännössä yleensä haastamisen yhteydessä. Seuraava asiakirja, jonka tuomioistuin viran puolesta käännättää, on yleensä tuomio, ellei sitten oikeudesta käännökseen luovuta. 5. Koskeeko oikeus käännöksiin myös epäillyn/syytetyn ja hänen avustajansa välistä kommunikointia ja miltä osin? Missä ajassa käännökset on toimitettava? Ovatko käännökset maksuttomia? V: Laissa oikeudenkäynnistä rikosasioissa, 6 a luvun 5 :ssä, on nimenomainen säännös siitä, että tarpeelliset ja kohtuulliset kustannukset tällaisista neuvotteluista korvataan valtion varoista, jos vastaajan oikeusturva sitä edellyttää. Yleiset kysymykset (koskien koko oikeusprosessia): 6. Voiko epäilty tai syytetty haastaa päätöksen siitä, että käännöstä ei tarjota? Miten tämä tapahtuu käytännössä? V: Esitutkinnan osalta viittaamme siihen, mitä edellä on lausuttu mahdollisuudesta haastaa tulkkausta koskeva päätös. Käytännössä sen parempia mahdollisuuksia saada myöskään käännöstä koskevaa päätöstä tai haastaa sitä, ei ole. Avustajat turvautuvat käytännössä ennemmin siihen, että he hankkivat käännökset itse, mikäli siitä ei aiheudu heille kovin suuria kustannuksia, joiden takaisinsaaminen on epävarmaa. Mikäli käännettävä aineisto
5 (11) on laaja, on olemassa varteenotettava riski siitä, että käännökset jäävät saamatta ainakin riittävän ajoissa tehokkaan puolustuksen takaamiseksi. 7. Tuleeko kaikki ne asiakirjat kääntää, jotka syytetyn/epäillyn on allekirjoitettava oikeusprosessin aikana? V: Niitä ei kaikkia tarvitse kääntää eikä käytännössä myöskään käännetä kirjallisesti. Epäillyn/syytetyn on allekirjoitettava lähinnä omat kuulustelupöytäkirjansa esitutkinnassa, mitä ennen tulkki kääntää ne hänelle suullisesti. Usein niitä ei käännetä kirjallisesti, vaikka niitä voidaan tietyissä tilanteissa käyttää todisteina oikeudenkäynnissä. 8. Onko mahdollista luopua oikeudesta käännökseen? Mitä edellytyksiä luopumiselle on asetettu? Miten käytännössä luopuminen tapahtuu? V: Kyllä voi luopua oikeudesta käännökseen. Yleensä epäilty/vastaaja itse tai hänen avustajansa ilmoittaa, ettei käännöstä tarvita, jos niin on. Käytännössä ainoa yleensä automaattisesti toimitettava käännös on haaste ja syyttäjän haastehakemus. 9. Millä tavalla käännösten ja tulkkausten laatua ja puolueettomuutta valvotaan? Onko olemassa laaduntarkkailua, ja kuka siitä on vastuussa? V: Tietojemme mukaan ei ole erityistä tai systemaattista laaduntarkkailua, eikä se ilmeisesti käytännössä ole erityisesti kenenkään vastuulla, ellei sitten oikeusministeriön. Oikeusministeriö ymmärtääksemme kilpailuttaa oikeushallinnon käyttämät tulkit ja kääntäjät tietyksi ajanjaksoksi kerrallaan ja vastuu näiden palvelujen laadusta jää käytännössä ilmeisesti lähinnä ko. palvelujen tuottajille ja mahdolliseen harkintaan tarjouksia arvioitaessa ja/tai asetettaessa ehtoja kilpailutuksen yhteydessä. Poliisin käyttämien palvelujen osalta ei meillä ole tarkempia tietoja. 10. Voiko epäilty/syytetty valittaa käännösten tai tulkkauksen laadusta tai puolueettomuudesta? Miten käytännössä tämä tapahtuu? Kerrotaanko epäillylle/syytetylle mahdollisuudesta valittaa? V: Ei voi valittaa muuten kuin kantelemalla siitä ylemmälle taholle tai yleiselle laillisuusvalvojalle, eikä valittamismahdollisuudesta kerrota. Oikeudenkäynnissä asiaan voi vedota muutoksenhaun yhteydessä osana kysymystä oikeudenkäynnin oikeudenmukaisuudesta. 11. Mitä erityisiä toimenpiteitä on olemassa haavoittuvaisessa asemassa olevien epäiltyjen ja syytettyjen oikeuksin toteutumisen varmistamiseksi direktiivin johdannon kohdan 27 4 mukaisesti: Miten oikeudet turvataan: 4 Velvollisuus huolehtia epäillyistä tai syytetyistä henkilöistä, jotka ovat mahdollisesti heikossa asemassa erityisesti minkä hyvänsä sellaisen fyysisen vamman vuoksi, joka vaikuttaa heidän kykyynsä viestiä tehokkaasti, on edellytys lainkäytön oikeudenmukaisuudelle. Syyttäjien, lainvalvontaviranomaisten ja oikeusviranomaisten olisi sen vuoksi varmistettava, että tällaiset henkilöt voivat tosiasiallisesti käyttää tässä direktiivissä säädettyjä oikeuksia, esimerkiksi
6 (11) V: Tietojemme mukaan mitään erityisiä toimenpiteitä ei tätä varten ole. 1) henkilöille, joilla on fyysinen vamma (esim. aistivamma) 2) kehitysvammaisille henkilöille 3) epäillyille/syytetyille lapsille ja/tai heidän huoltajilleen 12. Kirjataanko tulkkauksen ja käännösten käyttö ja niiden muoto ylös? Miten käytännössä tämä tapahtuu? V: Esitutkinnasta ja pakkokeinoista annetussa asetuksessa (SK 122/2014) on nimenomainen säännös koskien tulkkauksen käytön kirjaamista esitutkintapöytäkirjaan. Käytännössä poliisi kirjaa tulkkauksen käytön kuulustelussa kuulustelupöytäkirjaan. Oikeudenkäynnissä kirjaamisvelvollisuus on mainittu laissa oikeudenkäynnistä rikosasioissa, 6 a luvun 4 :ssä. Tulkkauksesta, suullisista käännöksistä oikeuden istunnossa ja luopumisesta oikeudesta käännöksiin on säännöksen mukaan tehtävä merkintä tuomioistuimen pöytäkirjaan tai ratkaisuun. Tiedonsaantioikeus (Kysymykset perustuvat direktiivin 2012/13/EU tiedonsaantioikeudesta rikosoikeudellisissa menettelyissä takaamiin oikeuksiin) Poliisikuulustelut/Esitutkinta 1. Mitä tietoa syytetylle/epäilylle on annettava poliisikuulustelujen yhteydessä? Miten tiedonanto tapahtuu käytännössä? Millä perusteilla käytännössä tiedonsaantioikeutta voidaan rajoittaa? Mitä pidetään käytännössä esitutkintalain (4:15) mukaisena erittäin tärkeänä yleisenä tai yksityisenä etuna? Kuka tekee arvion tiedonsaannin rajoittamisesta? V: Esitutkintalain säännöksistä ilmenee, mitä tietoja on annettava. Käytännössä oikeuksista ilmoitetaan poliisihallituksen laatimilla lomakkeilla. Lomakkeet on käännetty monille kielille. Vapautensa menettäneille on oma lomakkeensa, ja toinen lomake on kohdistettu rikoksesta epäillyille ja tarkoitettu annettavaksi heille ennen kuulustelua ja alustavaa puhuttelua. Kummassakin lomakkeessa ilmoitetaan nimenomaisesti mm. että teillä on oikeus olla myötävaikuttamatta rikoksen selvittämiseen ja oikeus puhua (nämä oikeudet on lomakkeessa nostettu otsikkotasolle). Huolimatta esitutkintalain 4 luvun 16 :n 1 momentin 6 kohdan nimenomaisesta velvollisuudesta ilmoittaa oikeudesta vaieta, lomakkeissa ei ole mainittu sellaista oikeutta. Sen sijaan tekstin mukaan teillä on myös oikeus olla vastaamatta poliisin kyseistä rikosta koskeviin kysymyksiin. Käytännössä tiedot oikeuksista annetaan antamalla kuulusteltavalle kyseinen poliisin lomake. Kuulustelupöytäkirja usein alkaa siten, että siihen merkitään epäillylle annetun poliisin lomake, mutta kyseistä lomaketta ei liitetä pöytäkirjaan, joten jälkikäteen sen sisällöstä ei ole mahdollista varmistua. Allekirjoittamalla kuulustelupöytäkirjan epäilty siten vahvistaa ottamalla huomioon mahdollisen haavoittuvuuden, joka vaikuttaa heidän kykyynsä seurata menettelyä ja tehdä itsensä ymmärretyiksi, ja toteuttamalla asianmukaisia toimenpiteitä sen varmistamiseksi, että nämä oikeudet taataan.
7 (11) myös saaneensa tiedon oikeuksistaan. Käytännössä esitutkintalain 4:15:n kysymyksessä mainittuun säännökseen ei käytännössä ilmeisesti juuri vedota, eikä sen soveltaminen ole kovinkaan helposti, jos lainkaan, puolustuksen kontrolloitavissa. Sen sijaan poliisi vetoaa yleisesti siihen, että tietojen antamisesta olisi haittaa asian selvittämiselle. 2. Miten käytännössä toteutuu esitutkintalain (4:16) mukainen ilmoitus epäillyn oikeuksista ja (4:17) kirjallinen ilmoitus vapautensa menettäneen oikeuksista, ja (7:10) ennen kuulustelua tehtävät ilmoitukset? Annetaanko kaikki nämä tiedot? Annetaanko tiedot kirjallisesti vai suullisesti? Missä vaiheessa tiedot annetaan? V: Käytännössä poliisi antaa epäillylle lomakkeen, jossa on lueteltu oikeudet (ETL 4:16 ja 4:17). Kuten edellä on mainittu, lomakkeessa ei ole mainittu oikeudesta vaieta vaan sen sijaan nimenomaisesti oikeudesta puhua. Lomake saatetaan lähettää kuulusteltavalle myös kirjallisen kuulustelukutsun yhteydessä, mikäli henkilö kutsutaan kuulusteluun kirjallisesti. 3. Miten tiedonsaantioikeus vaikuttaa syytetyn/epäillyn ja hänen avustajansa väliseen kommunikaatioon? Mitä tietoa on annettava ja mihin mennessä? V: Käytännössä tietoja annetaan usein vähitellen enemmän tutkinnan edetessä kunnes ennen tutkinnan päättymistä annettavaa loppulausuntoa varten puolustus saa koko esitutkinta-aineiston, jos se on kokonaisuudessaan viety pöytäkirjaan. Usein aluksi annetaan lähinnä vain tieto siitä mistä henkilöä epäillään ja tämä tieto on toisinaan vielä tuossa vaiheessa melko epätarkka. Toisinaan esitutkinnassa annetaan tietoja puolustuksen kannalta hyvinkin tyydyttävästi alusta alkaen, mutta se riippuu paljon tapauksesta ja kyseisen poliisiyksikön toimintakulttuurista. Yleisesti ottaen tiedonsaantioikeus toteutuu esitutkintavaiheessa heikosti ja puolustuksen kannalta varsin myöhäisessä vaiheessa. 4. Annetaanko muita kuin artiklassa 3 5 listattuja tietoja syytetylle/epäillylle? V: Nimenomaisesti annetaan tieto oikeudesta valitsemaansa avustajaan. Oikeudenistunnot 1. Mitä tiedonsaantioikeudet toteutuvat oikeudenkäynnin aikana? Mitä tietoa silloin on annettava? Missä muodossa (kirjallisesti/suullisesti)? Missä vaiheessa prosessia? V: Haastevaiheessa saadaan tieto syytteestä. Jos asiassa on valmisteluistunto, siinä voidaan saada asiaan lisätietoja. Syyttäjä kertoo asiasta enemmän pääkäsittelyn asiaesittelyssä ja 5 Oikeus saada tietoja oikeuksista 1. Jäsenvaltioiden on varmistettava, että epäillyille ja syytetyille annetaan viipymättä tietoja vähintään seuraavista prosessuaalisista oikeuksista, sellaisina kuin näitä oikeuksia sovelletaan niiden kansallisen oikeuden mukaan niiden tehokkaan käytön mahdollistamiseksi: a) oikeus avustajaan; b) mahdollinen oikeus maksuttomaan oikeudelliseen neuvontaan ja edellytykset sen saamiseksi; c) oikeus saada syytettä koskevat tiedot 6 artiklan mukaisesti; d) oikeus tulkkaukseen ja käännöksiin; e) oikeus vaieta. 2. Jäsenvaltioiden on varmistettava, että 1 kohdan nojalla säädetyt tiedot annetaan joko suullisesti tai kirjallisesti sekä selkeällä ja helposti ymmärrettävällä kielellä ottaen huomioon haavoittuvassa asemassa olevien epäiltyjen tai haavoittuvassa asemassa olevien syytettyjen erityistarpeet.
8 (11) lisätietoja kertyy usein vielä syyttäjän todistelun ja joskus jopa vasta syyttäjän loppulausunnon yhteydessä, mitä tulee teon yksilöintiin. Syyttäjä voi täsmentää syytettään koko oikeudenkäynnin ajan, myös muutoksenhakuvaiheessa, ja on osoittautunut, että pitkässä oikeudenkäynnissä syyte voi muuttua oikeudenkäynnin aikana puolustusmahdollisuuksien toteutumisen kannalta vahingollisella tavalla. Syyteharkintavaiheessa, mutta myös oikeudenkäynnin aikana joskus vielä muutoksenhakuasteessakin, pyydetään usein poliisilta lisätutkintoja, joissa kertyy uutta aineistoa ja tietoa. Poliisin tulisi lain mukaan merkitä esitutkintapöytäkirjaan sellainen asiassa kertynyt aineisto, jota ei sen epäolennaisuuden/tarpeettomuuden vuoksi ole liitetty pöytäkirjaan. Käytännössä näitä merkintöjä jää toisinaan tekemättä ja esitutkinnan puolueettomuudesta tai asianmukaisuudesta herää sen seurauksena epäilyksiä. Yksi erityisistä ongelmista liittyy poliisitutkinnan ja esitutkinnan välisen rajanvedon häilyvyyteen ja siihen, että se on vain poliisin harkinnassa. Lain mukaan asianosaisella on oikeus esitutkinnassa kertyneisiin tietoihin. Tätä tulkitaan usein siten, ettei poliisitutkintavaiheessa kertyneitä tietoja ole oikeutta saada. Tämän seurauksena mahdollisesti puolustuksen kannalta merkityksellistä aineistoa voi jäädä puolustuksen tiedonsaantimahdollisuuksien ulkopuolelle ja melko usein herää kysymyksiä ja epäilyksiä esitutkinnan objektiivisuudesta ja avoimuudesta. Asian siirryttyä syyttäjälle, syyttäjä määrää esitutkintatoimista, mutta syyttäjällä ei ole vastaavaa organisatorista käskyvaltaa suhteessa poliisiin, joka ei välttämättä noudata syyttäjän määräyksiä. Tuomioistuinvaiheessa tuomioistuin voi kehottaa syyttäjää teettämään asiassa lisätutkinnan (ns. esitutkinnan täydentäminen), mutta myöskään tuomioistuin ei voi velvoittaa poliisia siihen. Tuomioistuimessa voidaan esittää myös ns. editiovaatimus vaatimalla, että esim. poliisi velvoitetaan esittämään jokin asiakirja. Tuo asiakirja täytyy kuitenkin osata ainakin jollain tavoin yksilöidä ja tietää sen olemassaolosta sekä osata perustella sen mahdollinen relevanssi todisteena asiassa. Lisäksi poliisin kieltäytyessä esittämästä jotain asiakirjaa, asianosainen voi vaatia, että se tekee kieltäytymisestä päätöksen, josta voi valittaa hallinto-oikeuteen. Siinäkin tapauksessa on osattava yksilöidä se asiakirja, jota pyydetään. Hallinto-oikeustie tietojen saamiseksi samaan aikaan yleisessä tuomioistuimessa vireillä olevassa oikeudenkäynnissä on pitkäkestoinen ja tehoton tiedonhankintakeino puolustautumisen kannalta. 2. Miten tiedonsaantioikeus vaikuttaa syytetyn/epäillyn ja hänen avustajansa väliseen kommunikaatioon? Mitä tietoa on annettava ja mihin mennessä? V: Avustajan tulee osaltaan vaikuttaa siihen, että päämies on perillä oikeuksistaan ja auttaa häntä pääsemään niihin. 3. Annetaanko muita kuin artiklassa 3 listattuja tietoja syytetylle/epäillylle? V: Nimenomaisesti annetaan tieto oikeudesta valitsemaansa avustajaan. Oikeuksia koskeva ilmoitus pidätyksen yhteydessä (letter of rights, artikla 4)
9 (11) 1. Mitä tietoa (oikeuksista) ilmoitus sisältää? Mitä tietoa oikeuksista on ilmoituksessa, joka koskee pidätettyä/vangittua lasta? V: Tietoa oikeudesta tulla kohdelluksi asianmukaisesti, oikeudesta tarvittaessa tulkkaukseen ja käännöksiin, oikeus saada tietää vapaudenmenetyksen syy, oikeudesta saada tietää säilytystilan oloista, oikeudesta saada ilmoittaa vapaudenmenetyksestä lähisukulaiselle tai muulle läheiselle henkilölle, oikeudesta saada perushuoltoa, oikeudesta saada tietää siirtämisestä toiseen paikkaan, oikeudesta vaatetukseen, oikeudesta lepoon, oikeudesta ruokailuun, oikeudesta ulkoiluun, oikeudesta omaisuuteen, oikeudesta terveydenhuoltoon, oikeudesta kirjeenvaihtoon ja puheluihin, oikeudesta tapaamisiin, oikeudesta muutoksenhakuun, ilmoitukset rikoksesta epäillylle (oikeus avustajaan, oikeus olla myötävaikuttamatta rikoksen selvittämiseen ja oikeus puhua, kielelliset oikeudet, oikeus saada tieto esitutkinta-aineistosta poikkeuksin); tietoa vangitsemisasian käsittelystä ja oikeudesta esittää tuomioistuimelle vangitsemisasian uudelleenkäsittelyä, tutkintavangin lisäoikeuksista (oikeus tulla kuulluksi sijoituspaikasta ennen siitä päättämistä ja oikeus mahdollisuuksien mukaan seurata mediaa ym. sekä oikeus osallistua jumalanpalveluksiin); ulkomaalaislain perusteella säilöönotettujen oikeuksista; ilmoitukset kiinniotetulle, jota pyydetään luovutettavaksi eurooppalaisen pidätysmääräyksen nojalla; sekä tiedot vapautensa menettäneen velvollisuuksista (velvollisuus alistua tarkastuksiin, antaa henkilötuntomerkit yms.). Lapsia koskien ei ymmärtääksemme ole erityistä ilmoitusta, mutta yleisessä ilmoituksessa on kappale, jonka mukaan poliisin on lähtökohtaisesti ilmoitettava sosiaaliviranomaiselle alle 18-vuotiaasta vapautensa menettäneestä. 2. Missä vaiheessa ilmoitus annetaan epäillylle/syytetylle? V: Käsityksemme mukaan ilmoitus annetaan kiinnioton jälkeen, kun hänet on tuotu poliisin tiloihin. Lainvalmistelun yhteydessä eduskunnan lakivaliokunta totesi mietinnössään (LaVM 7/2014) olevan riittävää, että ilmoitus annetaan kiinniotetulle epäillylle, kun hänet tuodaan poliisilaitokselle. 3. Miten varmistetaan se, että oikeuksia koskeva ilmoitus on laadittu selkeällä ja helposti ymmärrettävällä kielellä? Miten varmistetaan se, että epäilty/syytetty ymmärtää sisällön? V: Poliisilta saadun tiedon mukaan vapautensamenettäneiden oikeuksia koskeva ilmoitus on laadittu 15 eri kielellä. Suomenkielinen versio on seitsemän (7) sivua pitkä teksti oikeuksista, ja se on kohdistettu erilaisille ihmisryhmille. Sen ymmärrettävyys ei välttämättä ole paras mahdollinen jo pituutensa ja lainsäädäntöön perustuvien ilmoituksessakin mainittujen oikeuksiin sisältyvien poikkeuksien vuoksi. Rikoksesta epäillyn oikeuksia koskeva ilmoitus on poliisilta saadun tiedon mukaan laadittu 10 eri kielellä ja pituudeltaan noin puolitoista (1,5) sivua. Mikäli kyseinen lomake annetaan vasta kuulustelun alkaessa tai vain vähän sitä ennen, kuten ilmeisesti joskus tapahtuu, voinee kyseenalaistaa epäillyn todellisen mahdollisuuden ymmärtää oikeutensa ja käyttää niitä.
10 (11) Artikla 6: Oikeus saada tietoa syytteestä 1. Mitä tietoja annetaan epäillylle/syytetylle rikoksesta, josta häntä epäillään tai syytetään? Missä muodossa tieto annetaan (kirjallisesti/suullisesti)? Missä vaiheessa oikeusprosessia tieto annetaan? V: Ks. vastauksemme edellä tiedonsaantioikeudesta esitutkinnassa ja oikeudenistunnoissa. 2. Miten epäiltyjä/syytettyjä tiedotetaan muutoksista koskien epäilyä/syytettä? V: Syyttäjä ilmoittaa teonkuvauksen muutoksesta kirjallisesti, mutta muutoksista koskien tosiseikkoja joista hän on ilmoittanut vain suullisesti, hän saattaa ilmoittaa suullisesti. Poliisin osalta varsinainen konkreettinen epäily paljastuu valitettavan usein riittävällä tarkkuudella vasta esitutkinnan päättyessä, loppulausuntovaiheessa. Esitutkintalain 4 luvun 9 sisältää velvollisuuden ilmoittaa mahdollisimman nopeasti, jos henkilön asema esitutkinnassa muuttuu. Oikeus tutustua asiaan liittyvään aineistoon (artikla 7) 1. Mihin todisteaineistoon syytetyllä/epäilyllä on oikeus tutustua (esim. asiakirjat, valiokuvat, audiotallenteet, videot, yhteenvedot)? V: Esitutkinnassa kertyneeseen aineistoon, joita voivat olla mm. asiakirjat, valokuvat, telekuuntelulitteroinnit, videot ja poliisin esitutkintapöytäkirjaan laatima selostus asiasta (johdanto) 2. Missä vaiheessa oikeusprosessia epäilty/syytetty voi tutustua aineistoon? V: Käytännössä usein vasta esitutkinnan päättyessä loppulausuntovaiheessa. 3. Missä tilanteessa voidaan kieltää/estää tutustuminen aineistoon? Kuka tekee päätöksen asiasta? V: Koko esitutkinnan ajan voidaan käytännössä kieltää/estää tutustuminen aineistoon, vaikka aina niin ei tehdä. Päätöksen asiasta tekee tutkinnanjohtaja, joka yleensä on poliisi. V: Yleisesti artiklan 7(1) osalta toteamme, että käsityksemme mukaan vangitsemiskäsittelyissä ja niitä ennen saatavat tiedot eivät usein ole riittäviä vapaudenmenetyksen laillisuuden tehokkaaksi riitauttamiseksi, eikä kansallinen lainsäädäntömme nähdäksemme sisällä ainakaan selvästi direktiivin säännöstä vastaavaa sääntelyä. 1. Millä kielellä on annettava: a) tieto prosessuaalisista oikeuksista b) oikeuksia koskeva ilmoitus pidätyksen yhteydessä c) tieto syytteestä/epäilystä d) asiaan liittyvä aineisto V: Epäillyn/vastaajan ymmärtämällä kielellä kuitenkin siten, että kohdissa c) ja d) mainitut tiedot voidaan antaa myös kääntämällä ne suullisesti.
11 (11) 2. Onko olemassa jokin menettely, jolla turvataan epäillyn/syytetyn oikeus haastaa tiedonsaannin epääminen koskien näitä tietoja (a, b, c, d)? V: Ei ole mitään sellaista menettelyä, josta emme olisi edellä jo maininneet. 3. Pidetäänkö näiden tietojen annosta virallisesti kirjaa (merkitään virallisesti ylös): a) tieto prosessuaalisista oikeuksista b) oikeuksia koskeva ilmoitus pidätyksen yhteydessä c) tieto syyttestä/epäilystä d) asiaan liittyvä aineisto? V: Näiden tietojen antaminen tulisi kirjata esitutkintapöytäkirjaan ja suurimmalta osaltaan kuulustelupöytäkirjaan (asetus esitutkinnasta ja pakkokeinoista (SK 122/2014)). Mitä erityisiä toimenpiteitä on olemassa haavoittuvaisessa asemassa olevien epäiltyjen ja syytettyjen oikeuksin toteutumisen varmistamiseksi? Miten oikeudet turvataan: 1) henkilöille, joilla on fyysinen vamma tai aistivamma 2) kehitysvammaisille henkilöille 3) epäillyille/syytetyille lapsille ja/tai heidän huoltajilleen Miten varmistetaan, että nämä henkilöt saavat tiedot seuraavista asioista helposti ymmärrettävästi: a) tieto prosessuaalisista oikeuksista b) oikeuksia koskeva ilmoitus pidätyksen yhteydessä c) tieto syyttestä/epäilystä d) asiaan liittyvä aineisto? V: Tiedossamme ei ole erityisiä toimenpiteitä, joilla varmistettaisiin edellä mainittujen ryhmien tiedonsaantioikeuden toteutuminen. Ilmeisesti tämä käytännössä jää avustajan huolehdittavaksi. Helsingissä 26. päivänä toukokuuta 2015 SUOMEN ASIANAJAJALIITTO Asianajaja Satu Wartiovaara Asianajotoimisto Turku & Wartiovaara Helsinki LIITTEET: Epäilty ilmoitukset Pohalta 25.5.2015.docx Vapautensa menettäneen oikeudet saatu Pohalta 22.5.2015.pdf Suomen Asianajajaliiton lausunnot valmistellaan oikeudellisissa asiantuntijaryhmissä, joiden toiminnassa on mukana noin 120 asianajajaa. Tämä lausunto on valmisteltu rikosprosessioikeuden asiantuntijaryhmässä.