Kevät 2012 UNIVERSITY OF OTAGO MATKARAPORTTI k90548
Aluksi University of Otago on Uuden-Seelannin vanhin ja maailman eteläisin yliopisto. Tätä kauemmaksi Helsingistä ei oikein voi enää mennä opiskelemaan. Lähdin University of Otagoon kevääksi 2012 suorittamaan kandin sivuaineopintoni. Dunedinissa on paikallisten mukaan Uuden-Seelannin paras opiskelija meininki ja kaupungissa riittää muutenkin paljon tekemistä. Uusiseelantilaiset tulevat molemmilta saarilta opiskelemaan juuri Otagoon ja yliopistossa on myös paljon vaihtareita ympäri maalimaa. Jos olet aina halunnut päästä käymään Uudessa-Seelannissa, niin et varmasti pety valitessasi vaihtokouluksesi University of Otagon. Ennen lähtöä Koska vaihto oli vasta kevätlukukaudella, oli siihen valmistautumiseen runsaasti aikaa. University of Otago lähetti pari viikkoa vaihtopaikan hyväksymisen jälkeen minulle sähköpostia, missä he pyysivät täyttämään yliopiston oman hakemuksen. Hakemuksessa piti jo tässä vaiheessa valita mitä kursseja aikoo vaihdon aikana suorittaa. Vaihtokokonaisuutta varten tuli valita neljä kurssia, mikä vastaa noin 33 opintopistettä. University of Otagon kotisivuilla löytyi helposti yliopiston kurssitarjonta, mistä pystyin valitsemaan mieleiseni. Hakemukseen valitut kurssit voi vielä vaihtaa myöhemmin jos haluaa, mutta suosittelen jo katsomaan tässä vaiheessa kunnolla mitä haluaa opiskella. Hakemukseen piti myös liittää suoritusote, oikeaksi todistettu kopio passista sekä todistus englannin kielen taidoista. Kv-toimisto allekirjoitti suoritusotteen ja hakemuksen viimeisen sivun, todisti passin oikeaksi, allekirjoitti myös todistuksen englannin kielen taidosta sekä postitti koko pinkan Uuteen-Seelantiin. Pari viikkoa tämän jälkeen University of Otago lähetti varmistuksen sähköpostitse, että minut on hyväksytty opiskelemaan kevätlukukaudeksi. Samalla sain selvät ohjeet mitä pitää tehdä ennen vaihtoa ja ensimmäisinä päivinä perillä sekä pienen infopaketin yliopistosta. Ennen vaihtoa oleviin asioihin kuului muun muassa lentolippujen ostaminen, opiskelijaviisumin hankkiminen, majoituksen järjestäminen, vakuutuksen ottaminen sekä halutessaan tutor-ohjelmaan liittyminen. Ostin omat lentolippuni jo hyvissä ajoin ennen vaihtoa. Otin saman tien meno-paluun, koska ajattelin että on mukava tulla takaisin Suomeen juhannukseksi (koeviikko päättyi 20. kesäkuuta). Lentoliput maksoivat vähän reilut 1600 euroa ja matka-aika oli 35 tunnin hujakoilla. Perille pääsee muutaman tunnin nopeamminkin lentämällä Suomesta suoraan joko Hong Kongin, Bangkokin tai
Singaporen kautta Aucklandiin ja ottamalla sieltä sisäisen lennon Dunediniin. Oma reittini oli HEL- LHR-SYD-CHC-DUD. Opiskellakseen Uudessa-Seelannissa suomalaisten tarvitsee hakea opiskelijaviisumia. Tätä varten viisumihakemus ja passi tulee lähettää Uuden-Seelannin lähetystöön Haagiin. Jätin viisumin hakemisen aika viimetinkaan, koska matkustelin paljon viime vuoden lopulla ja tarvitsin passiani. Koko prosessiin kannattaa kuitenkin varata aikaa noin kuukausi. Omalla kohdallani passi tuli viisumin kera takaisin neljässä viikossa. Viisumi on ilmainen suomalaisille, mutta passin lähettämisestä takaisin lähetystö veloittaa 30 euroa. Kämppä Dunedinissa järjestyy kaikista helpoiten University Flatsin kautta. Suosittelen tätä vaihtoehtoa lämpimästi sekä uusiin ihmisiin tutustumisen että erittäin hyvän palvelun takia. Uni Flatsin asunnoissa asuu yleensä 3-6 vaihtaria ja kiwi-host (paikallinen opiskelija). Hakemuksen pystyi täyttämään netissä ja tarjous asunnosta tuli sähköpostiin hyvissä ajoin ennen vaihdon alkua. Opiskelijakämppien taso vaihtelee aika paljon Dunedinissa eikä kannata odottaa samanlaista tasoa kuin täällä Suomessa. Omalla kohdallani kävi aika hyvä tuuri asunnon suhteen, mutta vierailin myös aika räjähtäneissä paikoissa. University of Otago velvoittaa, että siellä opiskelevilla ulkomaalaisilla on oltava voimassa oleva yliopiston hyväksymä vakuutus. Kaikista vaivattominta oli ottaa yliopiston tarjoama Studentsafevakuutus. Hakemus oli helppo täyttää ja sen pystyi lähettämään sähköpostilla. Vakuutuksen hinta taisi olla vähän alle 300 NZD ja sen pystyi halutessaan maksamaan vasta saavuttuaan yliopistolle. Koulun tutor-ohjelmasta (International Mentor Programme) en oikein osaa sanoa paljoa. Täytin hakemuksen ja sain pari sähköpostiviestiä tutoriltani, mutta en kertaakaan tavannut häntä. Tutoria ei oikeastaan tarvitsekaan mihinkään, jos asuu Uni Flatsin asunnossa, koska Kiwi-host osaa kertoa kaiken tarpeellisen opiskelusta ja elämisestä Dunedinista. Viimeistään viikko ennen saapumista Dunediniin kannattaa varata koulun järjestämä 15 NZD taksikuljetus lentokentältä asunnolle. Tämä on ehdottomasti halvin vaihtoehto. Matka lentokentältä kaupunkiin on 30 km ja normaalisti taksi maksaa noin 70 NZD. Jos haluat ajaa autoa Uudessa-Seelannissa, niin tarvitset suomalaisen ajokortin lisäksi myös kansainvälisen ajokortin, jonka pystyy hakemaan autoliitolta. Yhden vuoden voimassa oleva IDP maksaa 34. Autovuokraamoissa pärjää ihan normaalilla ajokortilla.
Ensimmäiset viikot Saavuin Dunediniin 5. päivä helmikuuta. Lentokentältä tullessani koukkasin taksilla University Flatsin toimiston kautta, mistä sain avaimet kämppään sekä petivaatteet. Uni Flatsin tarjoama petivaatepaketti on ihan kätevä, mutta se maksoi 115 NZD, mikä on mielestäni aika paljon, koska kaikki paitsi pyyhe pitää vielä palauttaa lähtiessä. Jos jaksaa nähdä itse vähän vaivaa, niin voi käydä kaupasta ostamassa oman setin halvemmalla. Vaihtareiden suositeltiin saapuvan Dunediniin viimeistään 17. helmikuuta, joten minulla oli pari viikkoa aikaa tutustua paikalliseen menoon ja laittaa omat asiat järjestykseen ennen koulurientojen alkua. Avasin pankkitilin Bank of New Zealandista (BNZ). Tili, kortti ja verkkopankki olivat ilmaiset ja muutenkin palvelu pelasi hyvin. Muita vaihtoehtoja on esim. ANZ ja The National Bank. Yksi asia, mikä kannattaa varmistaa ennen pankin valintaa, on että sinun Suomen pankilla on nostotili valitsemassasi Uusi-Seelantilaisessa pankissa ja päinvastoin. Opin tämän kantapään kautta, kun siirsin rahaa takaisin Uudesta-Seelannista Suomeen ja välittäjäpankki otti välistä 25 euroa, koska BNZ:llä ei ollut nostotiliä OP:ssa. Dunedin on aika hiljainen ennen kuin opiskelijat saapuvat, joten ennen koulun alkua on myös hyvin aikaa hieman matkustella ja nauttia Uuden-Seelannin kesästä. Uudessa-Seelannissa on vilkkaat käytettyjen autojen markkinat ja ehdottomasti kannattaa harkita oman auton ostamista. Vasemman puoleiseen liikenteeseen tottuu nopeasti ja tieverkosto on hyvä. Ostin itse auton $1700 ja sain myytyä sen $1500 ennen kuin lähdin. Käytettyjä autoja löytyy autohuutokaupoista, kuten Turners Auctions, tai nettihuutokaupoista (esim. trademe.co.nz). Autot pitää katsastaa 6kk välein (VoF) ja rekisteröinti maksun (Rego) voi maksaa 3-12 kuukaudeksi kerrallaan. Vakuutusta ei ole pakko ottaa, mutta kannattaa harkita Third Party vakuutusta, joka kattaa toiselle autolle aiheutuneet vahingot. Third Party vakuutuksen voi ottaa 3, 6, 9 tai 12 kuukaudeksi. Lyhyin 3kk vakuutus maksaa noin $150, mutta siitä ylöspäin hinta ei nouse kuin noin $10 per kuukausi. Bensan hinta Uudessa-Seelannissa vaihteli $2,20 molemmin puolin. Minulle kertyi noin 7000 km, joten jos haluat reissata ystävien kanssa ympäri eteläsaarta, niin auto on ehdottomasti paras vaihtoehto.
Opiskelu Ennen koulun alkua piti käydä vielä hyväksyttämässä lukukauden aikana suoritettavat kurssit. Varsinainen Course Approval oli 17., 20. ja 21. päivä helmikuuta, mutta jos haluisi välttää jonottamisen, niin sen pystyi tekemään jo aiemmin 13. 16. helmikuuta. Opiskeltavat kurssit sai valita aika vapaasti Commerce-laitoksen alta löytyvistä aineista. Tämän lisäksi oli vielä mahdollisuus opiskella yksi kurssi paikallisia kieli- tai kulttuuriopintoja. Aikaisemmat opinnot Suomessa tietenkin rajoittivat valikoimista sen verran, etten saanut ottaa oman pääaineen kursseja tai samoja kursseja mitä olen opiskellut jo Suomessa. Orientaatioviikolla 20. 25.2 oli joka ilta eri esiintyjiä ja viikonloppuna esiintyvät artistit olivat ihan Uuden-Seelannin kärkikastia. Orientaatioviikolla oli muutenkin paljon tapahtumia ja vaikka suurin osa niistä oli pääosin ensimmäisen vuoden opiskelijoilta täynnä, niin varsinkin suosituimmissa tapahtumissa kävi myös paljon muita opiskelijoita. Keskiviikkona 22. helmikuuta oli erikseen uusien kansainvälisten opiskelijoiden orientaatiopäivä. Aamulla oli infotilaisuus ja päivemmällä Taieri Gorge junaretki sekä illalla BBQ. Luennot alkoivat maanantaina 27. helmikuuta ja niitä kesti aina 1. kesäkuuta saakka. Tärkeimmistä päivistä vielä huhtikuun alkupuoliskolla (6.-15. päivä) oli reilun viikon pituinen Mid-Semester break, jolloin Dunedin tyhjeni opiskelijoista hetkeksi, ja lukukauden päätti koeviikko 6.-20. kesäkuuta. Opiskelu ei poikkea mitenkään merkittävästi siitä mihin olin tottunut Suomessa. Suurin ero oli, että luennot ovat vain 50 minuuttia pitkiä ja esseitä jouduin kirjoittamaan aika paljon. Luentoja oli 2-3 kertaa viikossa riippuen kurssista ja tutoriaaleja aina yksi 50 minuuttinen viikoittain tai joka toinen viikko. Opetus oli tietenkin englanniksi ja missään tunneilla ei ollut läsnäolopakkoa, vaikkakin joihinkin tutoriaaleihin oli suositeltavaa mennä. Millekään minun kursseistani ei tarvinnut ostaa kirjaa ja jos joskus tarvitsi katsoa jotain kirjasta, niin yliopiston kirjastoissa oli aika hyvä valikoima. Koska suoritin kandin sivuainekokonaisuuden vaihdossa, niin kaikki käymäni kurssit olivat tasoltaan ensimmäisen tai toisen vuoden kursseja. Kanditason kursseja oli hyvä valikoima ja yritin valita hieman erikoisempia kursseja, mitä Suomessa ei ole tarjolla. MAOR 102 Māori Society Kurssin aikana tutustuttiin Māori kulttuuriin ja yhteiskuntaan. Kurssi eteni perinteisistä uskomuksista ja tavoista aina nykypäivän ongelmiin. Kurssin vetäjä Suzanne Duncan oli ihan perus
hyvä luennoitsija, mutta jotkut vierailija luennoitsijoista, joita oli suhteellisen paljon kurssin aikana, oli toisinaan aika surkeita. Kurssi arvosteltiin kahden esseen (10% ja 20%), kahden verkossa tehtävän monivalintatestin (10% per testi) ja varsinaisen kokeen (50%) pohjalta. Suzanne käytännössä antoi kysymykset ja vastaukset tenttiin valmiiksi jo kurssin aikana, joten kurssia oli vaikea reputtaa. Kurssi oli erittäin suosittu vaihtareiden keskuudessa. Aluksi olikin mielenkiintoista oppia Māori kulttuurista ja heidän traditioistaan, mutta kun kurssi eteni enemmän kohti nykypäivää, niin alkoi kiinnostukseni aihetta kohtaan lopahtaa. Kurssilla käytiin minun makuuni liika läpi Māorien ongelmia viime vuosisadalta, enkä kokenut että niistä tiedoista olisi minulle mitään hyötyä. TOUR 101 Introduction to Tourism Kurssi oli nimensä mukaisesti johdatus turismiin. Siellä käytiin läpi turismin perussysteemi, joka jakautuu kolmeen osaan. Luennoitsijoita oli myös kolme ja jokainen heistä osasi opettaa oman aiheensa hyvin. Kurssi arvosteltiin kahden esseen (20% ja 30%) ja kokeen (50%) pohjalta. Kokeessa oli yksi pitkä essee ja neljä lyhyempää vastausta ja luennoitsija käytännössä kertoi ennen koetta, mitä kysymyksiä siihen tulee, joten kokeeseen oli helppo valmistautua. Mielestäni kurssi oli hyvä johdatus turismiin. Aika paljon esimerkeistä oli Uuteen-Seelantiin liittyviä, mutta se ei haitannut, koska oli mukava oppia samalla lisää Uudesta-Seelannista. TOUR 219 Destination Management Destination Management keskittyi turistikohteiden hallinnointiin ja kehittämiseen. Kurssia veti Brent Lovelock, joka oli hauska tyyppi. Tähän kurssiin sisältyi myös ilmainen kolmen päivän luokkaretki Queenstowniin. Kurssin aikana piti tehdä kaksi Readin Logia, joihin molempiin piti lukea kolme vapaavalintaista artikkelia ja vastata jokaisen artikkelin kohdalta tiettyihin kysymyksiin. Reading Logit muodostivat yhteensä 30% kokonaisarvosanasta. Esseen painoarvo oli 20%, ryhmäesitelmän 10% ja kokeen 40%. Kokeessa piti kirjoittaa kolme esseetä joista yksi käsitteli luokkaretken asioita ja kaksi muuta sai valita seitsemästä eri vaihtoehdosta. Kysymysten aihealueet kerrottiin jo hyvissä ajoin ennen koetta. Kurssi oli välillä ihan mielenkiintoinen, mutta huomasin, ettei turismin opiskelu ole kuitenkaan se minun juttu. Oli joka tapauksessa mukava koittaa jotain erilaista, mitä Suomessa ei ole tarjolla.
ECON 207 Environmental Economics Kurssilla käsiteltiin lähinnä yhteisten kaikille avoimien resurssien aiheuttamaan ongelmaa ja miten asia voitaisiin ratkaista taloudellisesti järkevimmin. Kurssin ensimmäinen kolmannes keskittyi liikakalastukseen ja sen veti Viktoria Kahul. Kurssin jälkimmäinen osa keskittyi mm. ilmansaasteisiin ja eri malleihin ja sen veti Paul Thorsnes. Molemmat olivat hyviä luennoitsijoita ja he osasivat selostaa asiat selkeästi. Kurssilla ei tarvitse paljoa matemaattista taitoa vaan kyse on enemmän teoriasta ja eri malleista. Kurssin aikana oli kuusi monivalintakysymystenttiä ja kuusi tutoriaalia, joista oli molemmista mahdollista saada 20% arvosanasta. Kokeen painoarvo oli joko 60, 80 tai 100 prosenttia riippuen miten hyvin oli pärjännyt monivalintakysymystenteissä ja tutoriaaleissa. Mielestäni tämä oli kaikista hyödyllisin ja mielenkiintoisin kurssi minkä kävin Uudessa-Seelannissa. Asuminen ja eläminen Uudessa-Seelannissa Dunedinissa asuu 120 000 ihmistä, joista noin puolet on jotenkin tekemisissä koulun kanssa, joten yliopisto on iso osa kaupunkia. Dunedinista löytyy kaikki mitä opiskelija tarvitsee. Kaupunki on täynnä kahviloita, baareja ja ravintoloita. Kauppojakin löytyy riittävästi sekä erilaisia kulttuurillisia aktiviteetteja, kuten museoita, puutarhoja, elokuvateattereita, olutpanimoita jne. Keskustassa pystyy kävelemään kaikkialle. Kaupungissa on myös jonkunlainen bussiverkosto, mitä ei tullut testattua. Lisäksi vain parinkymmen minuutin ajomatkan päässä on Otago Penisula, missä on mahdollisuus nähdä pingviinejä, merileijonia, albatrosseja ja muita eläimiä luonnossa. Koulu tarjoaa erinomaiset liikuntatilat oikeastaan kaikenlaiseen liikuntaan. Kannattaa myös liittyä ylioppilaskunnan kerhoihin, joissa pääsee tutustumaan uusiin ihmisiin sekä tekemään hauskoja aktiviteetteja. Kerhoja on joka lähtöön ja niiden tapahtumien hinnat ovat hyvin opiskelijaystävällisiä. Liityin itse kajakkikerhoon ja kävin muutamana viikonloppuna laskemassa koskia upeissa maisemissa sekä harjoittelemassa eskimokäännöstä paikallisessa uimahallissa. Unipolin Recreation Centre järjestää myös erilaisia kursseja korujen tekemisestä kalliokiipeilyyn. Heiltä pystyy myös vuokraamaan kaikenlaisia välineitä teltoista surfilautoihin, mutta jos aikoo tehdä jotain harrastusta hieman useammin, niin kannattaa melkein ostaa omat välineet tai tuoda ne Suomesta.
Hintataso Uudessa-Seelannissa oli yleisesti ottaen vain hieman Suomea alhaisempi. Vaihtokurssi oli todella huono minun vaihdon aikanani, joten se vaikuttaa myös asiaan. Ruokakaupassa jotkut asiat ovat halvempia ja jotkut taas kalliimpia kuin Suomessa. Kaikista extreme-jutuista saa maksaa maltaita, joten jos on vain mahdollisuus, niin kannattaa tehdä niitä koulun kerhojen kautta. Matkailu on halpaa, jos sinulla on auto alla ja teltta takakontissa. Toinen vaihtoehto on käyttää busseja tai lentokoneita. Bussien opiskelijahinnat ovat suurin piirtein samat mitä joutuisit maksamaan bensasta, jos ajat saman pätkän autolla yksin. Lentojen hinnat Uudessa-Seelannissa ovat laskeneet viime vuosina ja kannattaa metsästää hyviä diilejä joko grabaseat.co.nz sivulta tai Jetstarilta. Uudessa-Seelannissa riittää tekemistä ja näkemistä muutamaksi vuodeksi ja puolessa vuodessa ehdin opiskelujen ohella tekemään vain osan kaikesta siitä mitä olisin halunnut tehdä. Suosittelenkin, että kannattaa lähteä reissuun jo tammikuun alussa, niin pääset nauttimaan Uuden-Seelannin parhaista kesäkeleistä ennen koulun alkua. Jos otat asunnon Uni Flatsin kautta, vuokrasuhde on kuitenkin vakio tammikuun alusta koeviikon loppuun. Asumiskustannukset pyörivät Uni Flatsin asunnoissa samoissa luvuissa mitä opiskelijakämpissä Suomessa, mutta asuntojen laatu ei aina yllä samalle tasolle. Asuntoje eristys on huono eikä niissä ole keskuslämmitystä. Tästä ei ole mitään haittaa kesällä, mutta kun talvi alkaa lähestyä toukokuun lopulla niin sisäpinnoille alkaa kerääntyä kosteutta ja hometta, jos huoneita ei tuuleta. Kannattaa varautua myös siihen, että talvella myös sisällä on kylmä. Meillä oli olohuoneessa ilmalämpöpumppu, mikä oli erittäin mukavaa, mutta omassa huoneessa hengitys huurtui. Kylmä ja kostea ilma talvella ei myöskään tee hyvää elektronisille laitteille, minkä huomasin oman läppärini kanssa. Dunedin sijaitsee meren rannalla eteläsaaren eteläosassa, joten se on ilmastoltaan hieman viileämpi kuin esimerkiksi Auckland. Päivälämpötila oli usein 22-15 asteen välillä, mikä oli mielestäni oikein mukava. Aurinko porottaa eri tavalla siellä päin maailmaa joten jo 20 asteen lämpötilassa onnistuu polttamaan itsensä. Päiväsin pärjäsi shortseilla ihan toukokuun loppuun saakka. Kesäkuussakin lämpötila pysytteli päivällä vielä 10 asteen tienoilla ja illalla laski noin 3 asteeseen. Talvivaatteille ei oikein tule käyttöä, ellei halua lähteä kesäkuun puolivälissä laskettelemaan, kun rinteet aukeavat. Vaihtokokemus Dunedinissa oli kaikkea mitä odotin. Uudessa-Seelannissa on niin paljon tekemistä ja näkemistä ettei varmasti ehdi tulla tekemisen puutetta loman aikana, jos vain rahat riittää.
Matkailu kannattaa ehdottomasti ja siihen on myös opiskelun lomassa aikaa. Koulun kautta en niinkään tullut tutustuttua ihmisiin, mutta eri kerhojen ja juhlien kautta opin tuntemaan monta hyvää tyyppiä. Uusiseelantilaiset ovat ystävällisiä ihmisiä ja suomalaisen on helppo tottua maan tavoille. Vaihdon aikana oppii omatoimisuutta ja kaikenlaisia pieniä asioita, joita joku tuttu voisi tehdä sinulle Suomessa. Harjoittelin esimerkiksi automekaanikon taitoja, kun joku rikkoi sivupeilini ja päätin käydä ostamassa käytetyn peilin ja vaihtaa sen itse autooni. Opiskelun osalta voin sanoa, että englanniksi esseiden kirjoitus parani huomattavasti ja luokkaretki oli mukava, muuten koulunkäynti ei poikennut mitenkään ihmeellisesti Suomessa totutusta. Jos päätät valita vaihtokohteeksesi Uuden-Seelannin ja University of Otagon niin onnittelen hyvästä valinnasta ja kysy ihmeessä minulta lisää tietoa sähköpostilla (jussipetteri.vaananen@aalto.fi), jos joku asia jäi askarruttaman: