Lyydia menestyvä liikenainen Vuosi oli noin 50 jkr. Lähetyssaarnaajat olivat juuri saapuneet Euroopan puolelle Makedoniaan Paavalin saaman näyn perusteella. Heidän ensimmäinen etappinsa oli Filipin kaupunki, jossa varakkaat roomalaiset sotilashenkilöt viettivät eläkepäiviään. Filippi oli läpeensä roomalainen paikkakunta; sieltä ei löytynyt edes kymmentä juutalaista miestä, jotka olisi tarvittu synagogan perustamiseen. Mutta muutama juutalaisten Jumalaan uskova nainen Filipistä kuitenkin löytyi. Näin kertoo Luukas Paavalin ja Silaan ensimmäisestä sapatista tuossa kaupungissa: Sapattina menimme kaupungin ulkopuolelle joen rantaan; arvelimme, että siellä olisi rukouspaikka. Istuuduimme sinne ja puhuimme naisille, joita siellä oli koolla. Meitä kuuntelemassa oli myös muuan Lyydia, jumalaapelkäävä nainen, joka oli kotoisin Tyatirasta ja kävi kauppaa purppurakankailla (Apt.16:13-14a). Lyydiasta saamme kuulla neljä asiaa. Ensinnäkin, että hän oli kotoisin Tyatirasta, Vähän Aasian Lyydia-nimisestä maakunnasta. (Jotkut Raamatun selittäjät arvelevatkin, että Lyydia tarkoittaa tekstissämme kansallisuutta eikä erisnimeä. Mutta mielestäni on todennäköisempää, että Luukas käytti erisnimeä, kuten sitä yleensä käytetään.) Toiseksi Lyydiasta sanotaan, että hän oli Jumalaa pelkäävä. Tämä nainen oli siis syntyjään pakana, mutta jossakin elämänsä vaiheessa hän oli kiinnostunut juutalaisten Jumalasta ja antanut kastaa itsensä proselyytti-kasteella. Jumalaa pelkäävää henkilö ei kuitenkaan ollut varsinaisesti kääntynyt juutalaiseksi eikä siis noudattanut Mooseksen lakia. Oletettavasti proselyyttikaste oli toimitettu Tyatirassa, jossa oli juutalaisyhteisö, toisin kuin 1 / 5
Filipissä. Uskon asiat olivat tulleet Lyydialle nyt niin tärkeiksi, että hän kokoontui lauantaisin ystävättäriensä kanssa joen rantaan lukemaan Raamattua kreikan kielellä ja rukoilemaan. Parempi sekin kuin ei mitään - synagogaahan Filipissä ei ollut. Luukas nimittää Lyydiaa perhekuntansa pääksi, mikä tarkoittaa, että hänellä oli lapsia, muttei miestä. Toisin sanoen Lyydia oli leski. Perhekuntaan katsottiin tuohon aikaan kuuluvan paitsi lapset, myös palvelijat ja liikeyrityksen työntekijät. Ja vielä neljänneksi Luukas kertoo meille Lyydian ammatin: hän oli purppurakauppias. Lyydian maakunnan purppuran tunsi Homeroskin; se oli maailmankuulua. Kaikki väriaineet olivat kalliita ennen kuin kemialliset värit keksittiin, mutta aivan erityisesti tämä pitää paikkansa purppurasta. Sen väriainetta saatiin murex-nimisestä Välimeren simpukasta, joita tarvittiin satoja yhden ainoan värigramman valmistamiseen. Purppuraliikkeen omistaja oli yleensä varakas henkilö. Purppura oli kuninkaallinen ja keisarillinen väri. Punainen silkkiviitta, jota keisari käytti, maksoi yhtä paljon kultaa kuin sillä oli painoa. Ja nyt siis purppuranmyyjä Lyydia tuli uskoon ja kastettiin jo ensimmäisenä sapattina, jonka Paavali ja hänen seurueensa Filipissä viettivät. A:sta ei kristinuskon opetusta tarvinnut kuitenkaan aloittaa, koska Lyydia ja hänen perhekuntansa tunsivat jo valmiiksi Vanhan testamentin. Asiat vain loksahtivat paikoilleen ja Lyydia tajusi, että Jeesus on paitsi Vanhan testamentin ennustama Messias myös hänenkin oma Vapahtajansa. Yhdessä Lyydian kanssa kastettiin lapset ja palvelijat. Purppurakaupasta tuli tuona sapattina kristitty koti. Hän sanoi sitten meille: Jos kerran pidätte minua Herraan uskovana, tulkaa kotiini ja jääkää vieraikseni. Hän vaatimalla vaati meitä tulemaan (ib.15). Lyydialla oli vieraanvaraisuuden armolahja. Hänhän suorastaan pakotti Paavalin, Silaan, Luukkaan ja Timoteuksen asumaan luonaan. Isoon ja mukavaan taloon oli tietysti helppo pyytää vieraita. Samalla viikolla lähetyssaarnaajat joutuivat vankilaan, josta heidät kylläkin pian vapautettiin. Siinä yhteydessä Filipin vanginvartija perhekuntineen tuli uskoon ja kastettiin. Nyt naisvaltaisessa seurakunnassa oli mukana myös roomalainen valtion virkamies. 2 / 5
Yhteensä Paavali ja hänen seurueensa eivät viipyneet Filipissä kuin muutamia päiviä (Apt.16:12b). Sen jälkeen nuori seurakunta joutui selviytymään ilman ulkopuolista apua. Kokoontumispaikkana heillä varmaankin toimi Lyydian koti. Juutalaiskristittyjen puuttuessa oli purppurakauppiaan Raamatun tuntemuskin Filipin seurakunnalle tärkeä asia. Johtuneeko sitten naisten vaikutuksesta vai mistä, mutta filippiläiset kristityt kuuluivat Paavalin harvojen taloudellisten tukijoiden joukkoon. Jo hänen seuraavaan etappiinsa Tessalonikaan sadan kilometrin päähän he ehtivät lähettää kaksi pakettia - eikä Paavali viipynyt siellä kuin pari kolme viikkoa! Mikään muu Paavalin perustama seurakunta ei osannut ajatella näin pitkälle. Niin kuin itsekin tiedätte, te filippiläiset olitte ainoa seurakunta, joka evankeliumin julistustyön alkuvaiheessa, kun olin lähtenyt Makedoniasta, antoi minulle vastalahjaksi taloudellista tukea. Jo silloin, kun olin Tessalonikassa, te lähetitte minulle avustusta parikin kertaa (Fil.4:15-16). Kenenkähän idea pakettien lähettäminen mahtoi olla? Voisin vaikka lyödä vetoa, että Lyydian. Kukoistavaa liikeyritystä pyörittävä nainen tajusi, että lähetyssaarnaajat tarvitsevat elääkseen muutakin kuin henkimaailman asioita. Pakettien lähettämisestä ei muuten kerrota Apostolien teoissa, vaan Filippiläiskirjeessä. Tämä ilon kirje on kirjoitettu joko Efeson vankilasta viisikymmentäluvulla tai Rooman vankilasta kuusikymmentäluvulla. (Itse kallistun edellisen vaihtoehdon kannattajaksi.) Filippiläiskirjettä on kutsuttu ilon kirjeeksi. Siinä Paavali ei sano seurakunnalle ainuttakaan kriittistä sanaa, vaan kiittää sitä lämpimäisti yhteistyöstä ja viimeisimmästä paketista. Filipin seurakunta oli lähettänyt sen hänelle vankilaan. Tunnustan saaneeni kaiken ja enemmänkin. Minulla on kaikkea yllin kyllin nyt, kun olen saanut Epafroditokselta teidän lähettämänne lahjan, joka on hyvältä tuoksuva, otollinen, Jumalan mielen mukainen uhri (ib.18) 3 / 5
Paavali myöntää, että vankilaan lähetetty paketti tuli todella hyvään tarpeeseen. Se ei ollut vain lähetille annettu avustus, vaan myös Jumalalle uhrattu ruokauhri, samanlainen kuin vanhan liiton suloisesti tuoksuvat uhrit olivat olleet. Kristittyjen ei tarvitse uhrata mitään Jumalalle suoraan, mutta he voivat antaa omastaan lähimmäiselleen, vaikkapa vankilassa istuvalle lähetyssaarnaajalle. Sellaisesta uhrista Jumalakin iloitsee. Paavali kävi Filipissä kolmannella lähetysmatkallaan 50-luvun puolivälissä mennen tullen. (Apt.20:2-6; 2.Kor.7:5). Kaikilla matkoillaan hän keräsi avustusta Jerusalemin köyhille kristityille. Korinttilaiskirjeestä pääsemme selville, että rahaa oli koottu myös Makedoniassa (johon Filippikin kuului). Hämmästyttävää kyllä, Paavali kertoo Makedonian kristittyjen olevan tässä vaiheessa rutiköyhiä. Mitä ihmettä oli tapahtunut Lyydian miljoonaomaisuudelle? Veljet, tahdomme teidän tietävän, minkä armon Jumala on suonut Makedonian seurakunnille. Vaikka vaikeudet ovat raskaasti koetelleet niitä, uskovien ilo oli niin ylitsevuotava, että he äärimmäisessä köyhyydessäänkin osoittivat runsasta anteliaisuutta. Voin vakuuttaa, että he antoivat voimiensa mukaan, jopa yli voimiensa. Omasta aloitteestaan he pyytämällä pyysivät, että antaisimme heidän osallistua yhteiseen rakkaudentyöhön, pyhien avustamiseen. Eivätkä he tehneet vain sitä mitä olimme toivoneet, vaan ennen kaikkea antoivat Jumalan tahdon mukaisesti itsensä Herralle ja myös meille (2.Kor.8:1-5). Näyttää siltä kuin Filipissä olisi jossain vaiheessa tapahtunut kristittyjen omaisuuden ryöstö, josta Heprealaiskirjekin puhuu (10:34). Talot ja tavarat oli uskovilta viety. Niin oli varmaan käynyt myös Lyydian purppurafirmalle. Siitä huolimatta Filipin/ Makedonian kristityt kelpasivat kreikkalaisille uskonveljilleen antamisen esikuvaksi. Voimme jopa sanoa, että sieltä löytyivät koko Uuden testamentin anteliaimmat ja myös iloisimmat seurakunnat. 4 / 5
Tuhat kertaa on lähetyshistoria osoittanut, ettei antamiseen vaikuta se, onko antajalla rahaa vai eikö ole. Se mikä vaikuttaa, on usko Jumalan armoon Kristuksessa. Lyydia kelpaa meille esimerkiksi juuri sen vuoksi, että hän antoi iloiten omastaan, olipa rikas tai köyhä. Hänellä oli myös silmää huomata Jumalan valtakunnan työntekijän tarpeet. Tunnen erään suomalaisen mummoporukan, joka on yli kymmenen vuotta lähetellyt Viipurista käsin paketteja ympäri Venäjää. Moni vapautuva vanki ja yksinhuoltajaäiti on saanut heidän kauttaan vaatteet päälleen. Rakkaus on kekseliäs. Ehkä sinullekin löytyisi paikka jostain tuollaisesta projektista. Tai voithan ottaa mallia Lyydiasta siinä suhteessa, miten hän piti hengellisestä isästään huolta. Kysäisepä joskus paimeneltasi, voisitko auttaa häntä jossakin käytännön asiassa. Näin voit ehkä säästää hänen aikaansa ja energiaansa Jumalan valtakunnan työtä varten. 5 / 5