4 Okei, Stacia oli periaatteessa dissannut Blaken. Se ei silti muuttanut sitä tosiasiaa, että Stacia oli ehdottoman upea. Kuin jumalatar. Koska Stacia kuului vampyyrivanhimpiin, se ei ollut itse asiassa kovin kaukana totuudesta. Vampyyrimaailmassa vanhimmat olivat jumalan kaltaisia. Blake katsoi syrjäkarein Staciaa. Tämän päällä oleva musta nahka näytti siltä kuin se olisi maalattu naisellisiin kurveihin. Naisen melkein mustat hiukset näyttivät hätkähdyttäviltä norsunluunvalkoista ihoa vasten. Sileä ja lyhyeksi leikattu kampaus paljasti täydelliset simpukanmuotoiset korvat, joissa oli valikoima kultaisia korvakoruja. Kun Stacia pyörähteli isokokoisen gootin kanssa nauraen ja leikkien seksuaalisia leikkejään, kultainen kulmarengas ja naparengas iskivät viekoittelevasti silmää. Stacia oli katsomisen arvoinen, Blake tajusi, vaikka tämä olikin aivan erilainen kuin Meghan, joka oli kuin auringon valo Stacian pimeän yön rinnalla. Meghan oli hauskuutta pelottavan Stacian rinnalla, koska aiemmasta kiellostaan huolimatta Blaken oli myönnettävä, että hän pelkäsi hiukan Staciaa. Stacia voisi viedä hänen henkensä sormia napsauttamalla. Hän olisi hölmö, jos ei kunnioittaisi naista, ja kuitenkin...
Tänä iltana Staciassa oli jotakin erilaista. Jotakin melkein... inhimillistä. Blake unohti vierellään olevan nuoren naisen ja piti silmällä vampyyrivanhinta. Ei tämä toki tarvinnut suojelijaa. Nuori mies Stacian kanssa saattoi olla lihasvuori, mutta hän oli vain kuolevainen. Blake tiesi sen, koska gootista ei huokunut vampyyrivoimaa. Nuoresta miehestä ei olisi vastusta Stacialle, vaikka tämä oli pikkuruinen otus. Blake tajusi, että hän piti siroista naisista. Stacia oli samanpituinen kuin Meghan, mutta paljon naisellisempi herkullisine kurveineen. Ei Blake tosin ollut kiinnostunut Staciasta, koska hänellä oli elämässään tarpeeksi ongelmia naisten kanssa. Hän hylkäsi tanssiparinsa taakseen vilkaisematta. Stacialla ei sitä vastoin näyttänyt olevan mitään ongelmia löytää itselleen mies, Blake ajatteli marssiessaan takaisin baaritiskille. Hän ihmetteli, miksi Stacian kiihkeä tanssi gootin kanssa vaivasi häntä niin kovasti. Ehkä koska Stacian käsitys tanssista oli... Blake nielaisi ja taisteli vastaan jylisevää voimaa, jota Stacia lähetti ympärilleen leikkiessään gootin kanssa. Hän ei ollut ainoa, joka tunsi sen. Hän aisti, että myös muut vampyyrit yökerhossa kokivat sen. Stacian vampyyrivoimat olivat vähäisemmille vampyyreille kuin houkutteleva syötti.
Mutta Stacian voimakkaan vampyyrisuudelman kokemisesta maksettava hinta voisi olla tappava, jos tämä niin halusi. Tänä iltana Stacia näytti kuitenkin keskittyvän muiden tarpeiden tyydyttämiseen, Blake ajatteli. Hän siemaili viiniä katsellessaan, miten Stacia keinui nuorta miestä vasten. Siveli käsillään tämän käsivarsien liiankin suuria lihaksia. Blake vilkaisi omia käsivarsiaan. Hän oli hoikka ja jäntevä, eikä hänellä ollut mitään hävettävää, hän totesi ja käänsi jälleen katseensa Stacian ja gootin temppuiluun. Nuori mies oli lumoutunut ja autuaan tietämätön siitä, että tuossa vartalossa, jota hän niin innokkaasti hyväili käsillään, piili tuhoava voima. Siinä oli enemmän voimaa kuin kenelläkään muulla tässä huoneessa. Himo ja kiihko houkuttelivat otteeseensa, mutta saattoivat imeä uhrin tyhjiin, jos niille antoi periksi. Blake vetäisi värähtäen henkeä tuntiessaan Stacian vetovoiman jopa toiselta puolelta yökerhoa. Hän tunsi kiihottuvansa intohimon virrasta, jota Stacia levitti ympärilleen. Mutta Blake ei ollut ainoa, joka kiihottui. Kun Stacia kääntyi kohti baaritiskiä, heidän katseensa kohtasivat, ja Blake tajusi naisen aistivan hänen heräävän intohimonsa. Intohimon, joka oli paljon voimakkaampaa kuin mitättömän kuolevaisen nuorukaisen kiihko. Irrottamatta katsettaan Blakesta Stacia kohotti kätensä ja hyväili gootin kasvoja.
Blake tunsi käden pyyhkäisyn aivan kuin se olisi koskettanut hänen omaa poskeaan. Niin pehmeä. Niin kylmä. Stacia liikutti lantiotaan edestakaisin, ja Blaken oli pakko puristaa baaritiskin reunaa, koska hän tunsi liikkeen ja tiukat farkut kiristivät kipeästi hänen erektiotaan. Koko ajan Stacia katsoi häntä ja oli selvästi tietoinen vaikutuksestaan. Stacia jatkoi, kunnes Blake oli murtumispisteessä ja sitten hän vihdoin vetäytyi irti nuoresta miehestä kyllästyneenä tämän heikkouteen. Stacia lähti kävelemään kohti Blakea, koska hän tiesi, että tämän vartalon ja veren suoma nautinto ylittäisi kaiken, mitä mitättömällä kuolevaisella olisi tarjota. Ja taivas auttakoon, Blake oli valmis antamaan sen Stacialle, vaikka se olisi virhe. Paha virhe. Stacia ei voisi koskaan rakastaa ketään. Mutta rakkaus oli kovin yliarvostettua, Blake ajatteli noustessaan jakkaralta ja kävellessään kohti Staciaa. Gootti ei selvästikään pitänyt siitä, että hänet hylättiin noin vain. Hän nappasi kiinni Stacian käsivarresta ja pyöräytti tämän ympäri ilmaistakseen tyytymättömyytensä. Stacia vetäytyi irti nuoren miehen otteesta ja kohotti kätensä. Gootti vajosi polvilleen ja hänen kasvoiltaan heijastui epäusko, kun hän tunsi menettävänsä oman kehonsa hallinnan.
Vastoin parempaa tietoaan Blake astui lähemmäksi ja tarttui Stacian käteen. Hän oli vain viitisentoista senttiä naista pitempi, eikä hänen tarvinnut kumartua paljon kuiskatessaan tämän korvaan: - Anna nuoren houkan mennä, muru. Stacia katsoi häntä terävästi ja hän tunsi, miten naisen voiman kohina virtasi ja lämmitti hänen kättään. Nuori mies horjui ja alkoi muuttua siniseksi. Blake ei kuitenkaan tiennyt, mitä Stacia teki, ennen kuin tämä lähetti hänelle vision omasta mielestään. Hän näki, miten Stacian käsi puristi hitaasti goottipojan sydämestä elämää ulos. Ellei Stacia irrottaisi otettaan, nuori typerys olisi pian hengetön. - Jos viet tämän loppuun... - Kun vien tämän loppuun, Stacia oikaisi ja ravisteli nuorukaista aivan kuin huvin vuoksi. - Päästä hänet. Teit jo asiasi selväksi, Blake pyysi ja yllättävää kyllä, Stacia teki niin. - Kiitos, Blake sanoi, mutta Stacia pudisti päätään. - Älä turhaan kiittele, Blake. Jos et jo tähän mennessä tiennyt sitä, minä odotan tästä korvausta, Stacia sanoi ja kääntyi lähteäkseen, kun gootin ystävät piirittivät heidät. Kaksi ystävistä auttoi nuoren miehen takaisin pöytään, toiset kaksi asettuivat Stacian ja Blaken eteen. Asento ilmaisi heidän olevan valmiita taisteluun, ja heidän ilmeensä olivat tylyt.
Blake kohotti kätensä. - Te ette halua tehdä tätä, hän totesi matalalla äänellä. - Juuri niin. Te ette halua tehdä tätä. Ette ainakaan täällä, Foley, baarin omistaja, sanoi tullessaan lähemmäksi. Nuoret miehet katsoivat Foleya. Toinen heistä nyökkäsi ja sanoi: - Selvitetään tämä ulkona. Blake aikoi vastustella, ettei se ollut tarpeen, mutta Stacia ja mieskaksikko olivat jo harppomassa kohti kujalle johtavaa takaovea. Hitto, Blake ajatteli ja lähti heidän peräänsä. Hän vihasi sitä, että joutui olemaan sankari. Lue jännittävä jatko-osa Caridad Pineiron Vampyyrijumalattaresta ensi viikolla!