Vaihtoraportti Koulutusohjelma: TLT Vaihto-ohjelma: ERASMUS Kohdekoulu: Czech Technical University in Prague Opetuskieli: Englanti Ajankohta Syyslukukausi 2007 Valmistelut Olin jo muutaman vuoden hautonut mielessäni vaihtoon lähtemistä, mutta hakupapereita en ollut saanut jätettyä ennen maaliskuuta 2007, joka käytännössä olikin viimeinen hetki sillä opintoja oli dippatyön lisäksi jäljellä enää kaksi kurssia. Lisäksi asuntooni oli syksyllä tulossa putkiremontti, joten pääsin sopivasti pois sen alta. Alunperin tarkoitukseni oli hakea johonkin Aasian kohteeseen, mutta se kariutui kun pakollisen TOEFL-kielikokeen kaikki koeajat Helsingissä oli täyteen varattu useita kuukausia eteenpäin, ja hakupapereiden jättämisen takarajaan oli vain joitakin viikkoja. Niinpä etsin sopivaa Erasmus-kohdetta, johon siis riittää koulun kielenopettajan antama kielitodistus. Ongelmana Erasmus-kohteissa on, että suuressa osassa kohteista tarvitsee osata paikallista kieltä. Koska en kokenut että saksan taitoni olivat lukiopohjalta sillä mallilla, että pystyisin suorittamaan kursseja saksaksi, rajoittui mahdollisten Erasmus-kohteiden määrä varsin suppeaksi. Praha vaikutti mukavalta ja melko edulliselta paikalta, koulun englanninkieliset sivut olivat selkeät ja englanninkielisten kurssien valikoima melko laaja, joten päätin ensisijaisesti hakea Prahan Teknilliseen Korkeakouluun. Olin kuullut aikaisemmin vaihdossa olleilta tuttaviltani, sekä myös yhdeltä professorilta, että suuri osa etukäteen valituista kursseista yleensä vaihtuu kurssien peruuntumisen tai jonkin muun syyn takia. Siksi sisällytin Learning Agreementiin vain joitakin tutkintooni hieman liittyviä kursseja sen enempää miettimättä kiinnoistaisiko minua oikeasti suorittaa niitä. Ensimmäisellä viikolla Prahassa kyllä huomasin, että Learning Agreement kannattaa tehdä huolellisesti. Tsekki on EU-maa, eikä siten mitään viisumia tai muita lupia tarvita. Matkavakuutus kannattaa ottaa sillä puolen vuoden tai koko vuoden aika kerkeää tapahtumaan kaikenlaista. Julkinen terveydenhoito Tsekissä on kuitenkin ilmaista, kunhan haet ennen reissuun lähtöä Kelalta ilmaisen Eurooppalaisen Sairaanhoitokortin. Ainakin Prahassa julkinen sairaanhoito toimi omalla osallani jopa paremmin kuin yksityinen. Kun vakuutusyhtiöni suosittelemalla yksityisellä lääkäriasemalla ei ollut tarjota tarvittavaa hoitoa, otin taksin parin kilometrin päässä olevaan julkiseen sairaalaan, jossa hoitoa sai pienen odottelun jälkeen. Itse en tajunnut ennen matkalle lähtöä hakea muita kun koulun stipendiä, mutta useat vaihtokaverit saivat jopa tuhansia euroja stipendit lähettämällä vain muutamia hakemuksia. Prahaan matkustin kaverini kyydillä joka oli sattumalta samaan aikaan autolla menossa Zurichiin töihin loppuvuodeksi. Siten sain paljon tavaraa mukaan, josta varmasti puolet olisi jäänyt ottamatta, mikäli olisin matkustanut lentokoneella. Matka kesti torstaiaamusta perjantai-iltaan ja yön nukuimme Varsovalaisessa hotellissa. Kilometrejä matkalta kertyi noin 1800.
Saapuminen Jo hyvissä ajoin ennen lähtöä oli buddyni, eli paikallinen iso-henkilö, ottanut minuun yhteyttä, jotta sopisimme tapaamisen lentokentälle kun saavun. Koska tulin kuitenkin autolla, ja CTU:lta saamista papereista tiesin, missä asuntolassa majoittuisin, menin suoraan asuntolaan ja näin buddyn vasta seuraavana päivänä. Kämpän avaimet sai kevyen paperityöskentelyn jälkeen talon alakerrassa olevasta vastaanotosta ja huoneeseen pääsi saman tien. Ensimmäisten päivien aikana on paljon jonottamista ja odottamista. Esimerkiksi matkakortin ja opiskelijakortin saaminen vaati ensin erinäisten papereiden ja leimojen hakemista koululta, ja sitten useiden tuntien jonottamista varsinaista korttia haettaessa. Jos paperit ja valokuvat eivät olleet ensimmäisellä kerralla kunnossa, täytyi uusien papereiden kanssa tulla jonottamaan uudet kolme tuntia, kuten esimerkiksi minulla kävi. Opiskelu Prahaan opiskelemaan lähtijöiden kannattaa tehdä Learning Agreement huolellisesti. Ensimmäisellä viikolla ilmoittaudutaan kursseille, ja ei, se ei todellakaan tapahdu sähköisesti kuten esimerkiksi TKK:ssa. Kaikki kyseiselle osastolle tulleet vaihto-opiskelijat ohjataan samaan luentosaliin ja kaikille jaetaan Study Record, eli pieni vihkonen, johon merkitään kurssit, joille haluaa osallistua. Sitten jonotetaan vihko kädessä parin sadan muun opiskelijan kanssa, jotta saisi leiman kunkin merkitsemänsä kurssin kohdalle. Etukäteen ilmoittautuneet, eli ne joilla kyseinen kurssi ollut merkittynä Learning Agreementiin, ovat etusijalla, ja muita kursseja saa vain jos niillä on vielä tilaa. Minulla leimojen jonottaminen kesti muistaakseni noin 4 tuntia, kun en heti juossut jonon kärkeen tilaisuuden alettua. Loppujen lopuksi pääsin niille kursseille joille oikeasti halusinkin. Mikäli haluaa kursseja toiselta osastolta, on mentävä kyseisen osaston vastaavaan tilaisuuteen, ja lisäksi muun muassa pyydettävä kurssia vetävältä professorilta lupa osallistua kurssille, eli jälleen lisää etsimistä ja jonottamista. Czech Technical University - Electrical Engineering Department
Kurssit joita suoritin olivat varsin vaihtelevatasoisia. Viidestä käymästäni kurssista neljästä sain parhaan arvosanan ja yksi jäi suorittamatta. Eli hyvän arvosanan saa varsin helposti, ja yhdellä kurssilla opettaja jopa kysyi minkä arvosanan mielestäni ansaitsisin ja vastattuani pilke silmäkulmassa excellent sain myös sen. Suosittelen kaikille tsekin kielikurssia ja Tsekin kulttuurikurssia, jotka ovat International Student Clubin järjestämiä, mutta silti täysin yhtä oikeita kursseja kuin itse koulunkin järjestämät kurssit. Näille kursseille ilmoittautuminen tosin onnistuu käsittääkseni vain paikanpäällä, joten niitä ei todennäköisesti pysty vielä Learning Agreementiin sisällyttämään. Ainakin hieman kannattaa tsekkiä osata, sillä paikallisten englanninkielen taito, tai edes halu yrittää on välillä melko alhainen. Esimerkiksi ravintolassa tilaus onnistuu usein helpommin, kun tuntee muutaman lauseen ja yleisimmät ruoannimet tsekiksi. Kulttuurikurssilla vierailijaluennoitsijat luennoivat muun muassa Tsekin taiteesta, politiikasta ja taloudesta. Lisäksi kurssina aikana tehtiin useita vierailuja museoihin ja konsertteihin sekä tutustutaan Prahan arkkitehtuuriin oppaan johdolla, ja käydään tietenkin lätkämatsissa. Yllättävää oli että edellä mainittujen, luonnollisesti pelkästään vaihto-opiskelijoille tarkoitettujen kurssien lisäksi myös muilla käymilläni kursseilla oli lähes pelkästään vaihtoopiskelijoita. Tämä selittyi sillä, että CTU:ssa lähes kaikki kurssit järjestetään tsekiksi, minkä lisäksi osa kursseista järjestetään myös englanniksi. Paikalliset kävivät sitten tsekinkielisillä ja vaihtarit englanninkielisillä kursseillä. Tästä syystä paikallisten kanssa ei koulussa juurikaan kontakteja syntynyt. Kaksi muuta suorittamaani kurssia olivat Ecology & Economy ja Fundamentals of Fiber Optics. Multimedia Technology-kurssi jäi lopulta suorittamatta, vaikka kävin lähes kaikilla kurssin luennoilla ja harjoituksissa. Harmi sinänsä, koska kurssi oli käymistäni kursseista ehkä mielenkiintoisin ja selvästi parhaiten järjestetty. E&E ei varsinaisesti liittynyt TKK:n opintoihini juurikaan, mutta sisälsi kuitenkin ihan mielenkiintoista asiaa esimerkiksi ilmastonmuutoksesta. Kurssin luennoitsijana toiminut professori tuntui pitävän suomalaisista opiskelijoista paljon. Meitä olikin kurssin noin 20 opiskelijasta neljä. Professori kertoi ensimmäisellä luennolla, että edellisen vuoden kurssilla hänen onnistui kommunikoida lähes ainoastaan suomalaisten opiskelijoiden kanssa, koska suomalaiset puhuivat rauhallista ja ymmärrettävää englantia. Teksasilaisten jenkkivaihtareiden leveää englantia professori ei kunnolla ymmärtänyt, ja espanjalaiset eivät sen sijaan osanneet kunnolla englantia. Fiber Optics-kurssi sen sijaan oli lähes täyttä kaaosta. Kurssin professori ei puhunut oikeastaan ollenkaan englantia, vaikka kurssi nimen omaan oli englanninkielinen kurssi. Assistentti puhui sen verran että opiskelijoille selvisi kurssin kulku. Luentoja ei ollut, ja koko syksyn aikana järjestettiin yksi harjoitus. Kurssin rungon muodosti kurssikirjan kappaleista tehtävät tiivistelmät, joita palautettiin kahden viikon välein, mutta joita tuskin kukaan ikinä tarkasti. Ainoa varsinainen tentti minulla oli E&E-kurssilla, eikä siihen tarvinnut erikseen ilmoittautua. Tenttipäiviä oli useita, joten ajattelin että huonosti menneen tentin voi varmasti mennä uusimaan. Ja niinpä meninkin, eikä ongelmia vaikuttanut olevan. Kun olin kurssin jälkeen hakemassa Study Record-vihkooni merkintää kurssin suorittamisesta, professori kuitenkin selitti ettei tenttejä ihan noin vain voi tulla tekemään uudestaan. Tällä kertaa asia katsottiin kuitenkin sormien läpi ja sain kurssista uusintatentistäni saaman paremman arvosanan. Kaikki vaihto-opiskelijat olivat oikeutettuja saamaan CTU:lta reilun sadan euron stipendin. Stipendistä ei kuitenkaan ollut mitään mainintaa missään jaetuissa ohjeissa tai esitteissä.
Jossain vaiheessa syksyä vaihtareiden keskuudessa rupesi vain leviämään sana tällaisesta stipendistä, jonka saisi oman osaston toimistosta. Pienen selvittelyn jälkeen sain itsekin haettua noin 4000 korunaa käteisenä vain näyttämällä opiskelijakorttia ja passia. Asuminen Koulu järjestää majoituksen kaikille tuleville vaihto-opiskelijoille, jossain sen useista asuntoloistaan. Asuntolat sijaitsevat pääosin kahdessa eri paikassa, koulun lähellä Dejvicen kaupunginosassa ja muutaman kilometrin päässä Strahovissa. Itse asuin koko vaihtoajan Strahovin block 8:ssa, joka oli paikan 12:sta asuntolakolossista ainoa hyvässä kunnossa oleva. Muut Strahovin blockit olivat todella nuhjuisia, eivätkä missään mielessä täyttäneet nykyajan asumisen vaatimuksia. Solussani asui neljä vaihto-opiskelijaa kahdessa huoneessa, jotka jakoivat yhteisen keittonurkkauksen, vessan ja kylpyhuoneen. Huoneissa oli sänky, kirjoituspöytä, vaatekaappi, yöpöytä ja hylly kummallekin asukkaalle. Siivoja kävi kerran viikossa siivoamassa yleiset tilat ja viemässä roskat pois. Yleinen siisteys riippuu paljon solukavereista, jotka minulla oli kyllä tosi mukavia tyyppejä, mutta toisen huoneen saksalainen ei oikein jaksanut siivota sotkujaan. Esimerkiksi pari hajonnutta olutpulloa makasi eteisen lattialla pari päivää ja ruuantähteet lavuaarissa myös muutaman päivän, kunnes kävin sanomassa että nyt vois olla ihan hyvä siivota ne pois ennen kun tukehdutaan tähän hirveään hajuun. Strahov block 8. Strahov itsessään on hienolla paikalla kukkulan päällä keskustasta katsoen suoraan Vltava-joen toisella puolella. Suorin reitti kävelymatkan päässä sijaitsevaan keskustaan kulki hienon rinteellä sijaitsevan Petrin-puiston läpi. Alas keskustaan ja ylös Starhoviin pääsi myös puiston halki kulkevalla Funicularilla, eli pienellä köysiratajunalla. Koululle pääsi suoraan bussilla, mutta matka saattoi kestää ruuhkasta riippuen viidestä minuutista 45 minuuttiin. Strahovissa oli loistavat urheilumahdollisuudet. Pihalla oli seitsemän aidattua kenttää mm. jalkapallolle, koripallolle lentopallolle ja rantalentikselle. Lisäksi yhden talon seinään oli rakennettu 20 metrinen kiipeilyseinä. Myös ympäristön suuret puistot sopivat hyvin lenkkeilyyn ja rullaluisteluun.
Fucicular, jolla matka Strahovin ja keskustan välillä sujui mukavimmin Yksityis- tai kimppakämpän hankkiminen oli mahdollista, mutta olisi tullut huomattavasti kalliimmaksi. Monet vaihtariporukat hankkivatkin vuokra-asuntoja keskustan tuntumasta. Itsellänikin oli melkoiset ennakkoluulot huoneen jakamisesta vieraan ulkomaalaisen kanssa lähes puolen vuoden ajaksi, mutta ne osoittautuivat myöhemmin turhiksi. Omaa aikaakin kämpillä löytyi ihan mukavasti kun huonetoverit olivat milloin missäkin. Vapaa-aika Vaihto-opiskelijoiden vapaa-ajalle järjestettiin paljon ajanvietettä. International Student Club, eli ISC, järjesti viikoittain useita tapahtumia. Joka keskiviikko järjestettiin Country Presentation-bileet, joissa eri maista tulleet opiskelijat esittelivät maataan humoristisilla esityksillään. Yhtenä iltana on yleensä kaksi tai kolme esitystä, jonka jälkeen bileet jatkuivat samassa baarissa. Show koostui yleensä videosta, (juoma)peleistä sekä ruuan ja juoman tarjoilusta. Syyslukukauden päätösbileissä äänestettiin paras esitys, ja voittajat palkittiin ruhtinaallisella kolmen litran Becherovka-lekalla. Becherovka on muuten perinteinen tsekkiläinen yrttiviina, johon ei voi olla törmäämättä heti ensimmäisistä bileistä lähtien. Baaritarjontaa Prahassa riittää. Yleensä tuopin saa alle eurolla, mutta jossain turistialueen ravintoloissa voidaan yrittää pyytää lähes Suomen hintoja. Yökerhot eivät keskimäärin ehkä ole aivan yhtä siistejä ja trendikkäitä kuin esimerkiksi Helsingissä, mutta tunnelma on yleensä katossa. Lätkämatsissakin olutta tarjoillaan katsomoon reilun euron hinnalla. Prahassa on edullista monenlaista kulttuuria. Museoita on paljon, ja niistä yleensä saa opiskelijakortilla alennusta. Myös elokuvissa käynti kannattaa. Kaupungissa on muutama elokuvateatterikompleksi, jossa liput maksavat alle neljä euroa, ja näytöksiä pyörii sekä alkuperäisellä ääniraidalla, että dubattuina.
Paikalliskamppailu Prahan uudesta jäähallista, johon mahtuu noin 18 000 katsojaa ISC järjestää lukuisia matkoja eri kohteisiin Tsekissä, sekä läheisiin kaupunkeihin naapurimaissa. Näille yhdestä kolmeen päivään kestäville reissuille kannattaa ehdottomasti osallistua. Reissuilla on aikaa tutustua hyvin muihin vaihtareihin ja siten saada pysyvämpiä kontakteja. Prahasta on myös helppo lähteä omatoimisesti tutustumaan muihin Keski-Euroopan kaupunkeihin. Bussimatkat ovat halpoja, esimerkiksi edestakainen matka Budapestiin maksoi muistaakseni noin 25 euroa, ja matkaa on kuitenkin yli 500 kilometriä suuntaan. Ällistyttävimmät hinnat löytyivät kuitenkin Ryanairin lennoille. Lentoyhtiö lentää Tsekissä Brnon lentokentälle, joka sijaitsee noin kahden tunnin bussimatkan päässä Prahasta. Meidän yli kymmenen hengen vaihtariporukka sai lennot Barcelonaan 13 eurolla per henkilö. Syöminen Ruoka on Prahassa halpaa. Itse tein puolen vuoden aika alle viisi kertaa itse ruokaa kämpillä, vaikka normaalisti pidän ruuanlaitosta. Koululla ja Strahovissa on Menza, eli opiskelijaruokala, josta saa tyypillisen tsekkiläisen annoksen reilulla eurolla. Menzassa opiskelijakortti toimii maksuvälineenä, ja kortille voi ladata rahaa opiskelijaravintoloiden kassalla. Oikeassa ravintolassa selviää yleensä alle viidellä eurolla sisältäen myös juoman, tai pari. markus.piispanen at tkk.fi