Adoptioneuvonnan toimintaprosessit Toimintaprosessien kuvauksia 5.4.2011, versio 2.0 Aki Miettinen, Tietojenkäsittelytieteen laitos, Itä-Suomen yliopisto Päivi Röppänen, Shiftec-tutkimusyksikkö, Itä-Suomen yliopisto Heli Viinikainen, HIS-yksikkö, Itä-Suomen yliopisto
Versio Päiväys Kohdat Muutoksen sisältö Tekijät 1.9 29.10.2010 Dokumentin viimeistely Asiakastietojärjestelmäryhmään 9.11.2010 PR, HV AM 1.91 4.3.2011 Koko doku Lisätty viittauksia Oikeusministeriön adoptiolainsäädännön uudistamista koskevaan mietintöön PR, HV AM, 1.92 24.3.2011 Koko doku Pieniä täsmennyksiä PR 2.0 5.4.2011 Hyväksytty Tikesos-hankkeen johtoryhmässä PR 2
Sisältö 1 Johdanto... 4 2 Adoptio ja adoptioneuvonta... 6 3 Adoptioneuvonnan tavoitetilan toimintaprosessit... 8 3.1 Adoptioneuvontaan kuuluva selvittäminen... 9 3.2 Adoptiolapsen sijoittaminen... 13 3.3 Adoptioneuvonnan hallintoasian käsittely... 16 3.4 Adoption vahvistaminen... 20 3.5 Adoption jälkipalvelu... 20 Lähteet... 21 3
1 Johdanto Sosiaalialan tietoteknologiahankkeessa (Tikesos) tuotettavissa toiminnallisissa määrittelyissä kuvataan sosiaalihuollon tavoitetilan toimintaprosesseja ja niihin liittyvää asiakastietojen käsittelyä. Prosessikuvauksissa keskitytään sosiaalihuollon asiakastietojen sähköisen tiedonhallinnan kannalta keskeisten toimintaprosessien mallintamiseen JHS 152 -suosituksen mukaisesti (JHS-suositukset 2008) ja kuvaustaso on yleinen. Tarkoituksena on tukea asiakasasiakirjojen sisällön, rakenteen ja metatietojen määrittelyä sekä luoda malleja aiempaa sujuvammille ja automatisoidummille käytännöille, joita asiakastietojen sähköinen hallinta mahdollistaa. Vuoden 2011 aikana Tikesos-hankkeessa tuotetaan soveltamisopas toimintaprosessien kuvausten hyödyntämiseen. Opas julkaistaan hankkeen kotisivuilla. Tässä dokumentissa kuvataan adoptioneuvonnan tavoitetilan toimintaprosesseja ja sähköistä asiakastietojen hallintaa. Tikesos-hankkeessa on tuotettu seuraavat määritysdokumentit, joiden mukaisesti adoptioprosessiin liittyvät tiedot suositellaan kirjaamaan asiakastietojärjestelmään: Asiakkaan perustiedot sosiaalihuollon asiakastietojärjestelmissä (Kortelainen 2006). Dokumentissa mallinnetaan kaikille sosiaalihuollon palveluille yhteisten asiakastietojen tietokuvaukset. Palvelun antajan perustiedot sosiaalihuollon asiakastietojärjestelmissä (Kortelainen 2007). Dokumentissa kuvataan kaikille sosiaalihuollon palveluille yhteiset palvelun antajaa koskevat tietokuvaukset. Adoptioprosessin asiakastiedot sosiaalihuollon asiakastietojärjestelmissä (Väinälä 2007). Dokumentissa kuvataan ja määritellään adoptioprosessissa käytettävät ja sosiaalihuollon asiakastietojärjestelmiin tallennettavat asiakastiedot. Dokumenttien sisältämien tietokuvauksien pohjalta hankkeessa määritetään adoptioprosessiin liittyviä tietosisältöjä ja asiakasasiakirjojen rakenteita. Palvelukohtaisten asiakasasiakirjojen rakennemääritykset pohjautuvat Tikesos-hankkeessa määriteltäviin sosiaalihuollon asiakasasiakirjojen yleiseen kansalliseen rakenteeseen sekä yleisiin asiakirjatyyppeihin (mm. hakemus, kertomus, laskelma, päätös). Kaikki määritysdokumentit julkaistaan hankkeen kotisivuilla www.tikesos.fi. Adoptioprosessiin liittyy lomakkeita, joita tarvitaan adoption vahvistamiseen tuomioistuimessa. Lomakkeet ovat Hakemus lapseksiottamisen vahvistamiseksi (Ottolapsilomake 3) ja sen liitteeksi tarvittavat Todistus ottolapsineuvonnan antamisesta (Ottolapsilomake 2) sekä Suostumus lapseksiottamiseen (Ottolapsilomake 1). Adoptioprosessissa käytettäviä ja asiakastietojärjestelmiin tallennettavia asiakastietoja määritellyt työryhmä on todennut, että lomakkeiden sähköiseen muotoon saaminen on tärkeä ja kiireellinen kehittämiskohde ja että nykyinen laki lapseksiottamisesta kaipaisi uudistusta mm. nimikkeistön osalta (Väinälä 2007, 38). 4
Joulukuussa 2010 julkaistiin Oikeusministeriön toimesta adoptiolainsäädännön uudistamista koskeva mietintö, jossa Laki lapseksiottamisesta 153/1985 ehdotetaan kumottavaksi ja korvattavaksi uudella adoptiolailla (sisältyy mietintöön). Uuden lain tavoitteena on edistää lapsen edun toteutumista adoptioasioissa, kehittää kotimaista adoptioprosessia ottamalla lakiin tarkemmat säännökset adoptioneuvonnasta ja saattamalla myös kotimaiset adoptiot lupamenettelyn alaiseksi kansainvälisten adoptioiden tavoin. (Oikeusministeriö 2010.) Uuden lakiehdotuksen hyväksymisestä tai adoptiolainsäädännön uudistamisen aikataulusta ei ollut tarkempaa tietoa saatavissa tätä dokumenttia tehtäessä. Tämän dokumentin toimintaprosessikuvauksissa termi lapseksiottaminen on korvattu termillä adoptio, myös adoptioneuvontaan liittyvien asiakasasiakirjojen sisältö- ja rakennemäärityksissä adoption vahvistamiseen liittyvät lomakkeet on nimetty uudelleen. Adoptioneuvontaan liittyvät sähköiset asiakasasiakirjat ovat (Adoptioneuvonnan sisällölliset asiakirjarakenteet 2011): 1) Ilmoitus adoptioneuvonnan tarpeesta 2) Suostumus lausuntopyyntöön 3) Adoptioneuvonnan lausuntopyyntö 4) Selvitys adoptionhakijoista 5) Selvitys adoptiolapsesta 6) Selvitys perheen sisäisestä adoptiosta 7) Kotiselvitys 8) Suostumus adoptioon 9) Lausunto suostumuksesta adoptioon 10) Yli 12-vuotiaan lapsen suostumus adoptioon 11) Adoptioneuvonnan kuulemiskertomus 12) Todistus adoptioneuvonnan antamisesta 13) Hakemus adoption vahvistamiseksi 14) Ilmoitus adoption vahvistamisesta 15) Ilmoitus adoptioneuvonnan keskeyttämisestä 16) Päätös adoptioneuvonnan keskeyttämisestä 17) Asiakaskertomus 18) Adoptioneuvonnan lausunto 5
2 Adoptio ja adoptioneuvonta Adoptio eli lapseksiottaminen on oikeudellinen toimenpide, jonka tarkoituksena on edistää lapsen parasta vahvistamalla lapsen ja vanhemman suhde lapseksiotettavan ja lapseksiottajan välille (Laki lapseksiottamisesta 153/1985 1 ). Adoptiossa vanhemman oikeudet ja velvollisuudet siirtyvät biologisilta, lapsesta luopuvilta vanhemmilta adoptiovanhemmille. Adoptoitava lapsi saa adoptioperheessään oikeudellisesti saman aseman kuin biologien lapsi eikä adoptiota voida purkaa. Adoptiota voivat hakea 25 vuotta täyttäneet aviopuolisot. Avopareilla ei ole adoptio-oikeutta. Yksinäinen henkilö voi adoptoida vain ulkomailta, koska yksinhakijoilla ei ole mahdollisuutta saada kotimaista adoptiolasta. Kotimaisessa perheen sisäisessä adoptiossa vähintään 18-vuotias henkilö voi adoptoida yksin puolisonsa lapsen. Laki ei aseta adoptiota hakeville vanhemmille yläikärajaa, mutta lapsen ja vanhemman välisen ikäeron tulisi olla pääsääntöisesti pienempi kuin 45 vuotta. Ehdotuksessa uudeksi adoptiolaiksi täsmennetään adoptionhakijan ikään liittyviä edellytyksiä. Ehdotuksen mukaan lapsen ja hakijan välisen ikäeron tulisi olla vähintään 18 vuotta ja enintään 42 vuotta, eikä adoptionhakija saisi olla yli 50 vuotias. Näistä vaatimuksista voitaisiin kuitenkin poiketa tietyin edellytyksin. (Oikeusministeriö 2010, 44.) Kotimaisia adoptioita on vuosittain muutama kymmenen. Tilastokeskuksen mukaan vuonna 2007 Suomessa syntyneitä lapsia adoptoitiin yhteensä 163, näistä kahden vanhemman adoptioita oli 62 ja yhden vanhemman adoptioita eli perheen sisäisiä adoptioita 101. Ulkomaisia adoptioita toteutetaan vuosittain muutama sata, vuonna 2007 adoptoitiin yhteensä 207 ulkomailla syntynyttä lasta. Adoption edellytyksenä on adoptioneuvontaan (laissa: ottolapsineuvontaan) osallistuminen. Se on lakisääteistä sekä adoptiolasta haluaville vanhemmille että lapsen adoptioon antamista harkitsevalle äidille tai vanhemmille. Aikuisadoptiossa adoptioneuvontaan osallistuminen on pakollinen myös adoptoitavalle henkilölle itselleen. Tikesos-hankkeessa on valmistunut vuonna 2010 Sosiaalipalvelujen luokitus (Laaksonen ym. 2010) ja siihen liittyvä sanasto (Kortelainen ym. 2010), joissa adoptioneuvonta määritellään sekä sosiaalihuollon palvelutehtäväksi että siinä annettavaksi sosiaalipalveluksi. Sanaston (Kortelainen ym. 2010, 27) mukaan adoptioneuvonnan tavoitteena on antaa lapsen adoptioon liittyvää tukea ja ohjausta ja valvoa lapsen edun toteutumista adoptiossa. Laki lapseksiottamisesta (153/85) määrittelee adoptioneuvonnan tehtäväksi valvoa lapsen etua sekä auttaa lasta ja vanhempia ennen adoption vahvistamista sekä tarvittaessa myös sen jälkeen. Lain mukaan adoptioneuvonnan aikana selvitetään ovatko edellytykset adoptiolle olemassa, huolehditaan lapsen sijoittamisesta, seurataan sijoituksen onnistumista lapsen etua silmälläpitäen sekä huolehditaan, että vanhemmat hoitavat adoption vahvistamisen. Asetus lapseksiottamisesta (508/1997) korostaa, että adoptioneuvonnan aikana on "erityisesti selvitettävä, voidaanko lapsen ja lapseksiottajan välille perustaa lapsen kannalta myönteinen ja pysyvä lapsen ja vanhemman suhde. Tässä tarkoituksessa ottolapsineuvonnan antajan on hen- 6
kilökohtaisesti keskusteltava alaikäisen lapseksiotettavan kanssa, jos se lapsen ikä ja kehitystaso huomioon ottaen on mahdollista." Adoptioneuvonnan voi antaa joko oman kunnan sosiaalitoimisto tai kunta voi ostaa palvelun Pelastakaa Lapset ry:ltä (PeLa). Adoptioneuvonta eroaa monista muista sosiaalihuollon palvelutehtävistä siten, että adoptioneuvonnassa ei tehdä päätöstä lapsen adoptiosta, vaan sen tekee aina oikeuslaitos joko Suomessa tai muualla. Adoptioneuvontaa antavan sosiaalityöntekijän tehtävänä on neuvonnan lisäksi tehdä adoption hakijoista lausunto kolmatta osapuolta varten. Sosiaalihuollon roolina on siis suositusten antaminen, mutta adoptiopäätös voidaan tehdä myös vastoin sosiaalityöntekijän lausuntoa. (Väinälä 2007, 9.) 7
3 Adoptioneuvonnan tavoitetilan toimintaprosessit Sosiaalihuollon palveluprosessi on sosiaalihuollossa annettavaan sosiaalipalveluun liittyvä palveluprosessi. Sosiaalihuollon palveluprosesseja ovat esimerkiksi hallintoasian käsittely, sosiaalipalvelun järjestäminen ja sosiaalipalvelun tuottaminen. Palveluprosessi jakautuu sosiaalihuollon palveluprosessin vaiheisiin. (Kortelainen ym. 2010, 25.) Tässä luvussa kuvataan adoptioneuvonnan tavoitetilan toimintaprosessit. Lähtökohtana on, että adoptioneuvonnassa tarvittavat ja sen aikana muodostettavat asiakirjat ovat sähköisiä ja ne tallennetaan ja haetaan valtakunnallisesta sähköisestä arkistosta. Prosessikuvauksiin on mallinnettu kaikki adoptioneuvontaan liittyvät sähköiset asiakasasiakirjat paitsi asiakaskertomus. Asiakaskertomukseen tehdään merkintöjä ja muistiinpanoja adoption asiakkuuksiin liittyvistä palvelutapahtumista ja siihen kirjataan myös adoptioneuvonnan teemoihin liittyvät keskustelut (Adoptioneuvonnan sisällölliset asiakirjarakenteet 2011). Prosessikuvauksissa oletuksena on, että käytössä on sosiaalihuollon sähköinen asiointipalvelu ja liittymät asiointipalvelun, asiakastietojärjestelmän (ATJ) sekä arkiston välillä. Sosiaalihuollon asiointipalvelulla tarkoitetaan asiakkaan käyttämää järjestelmää sosiaalihuollon sähköiseen asiointiin, asiakastietojärjestelmä on palvelun järjestäjän/tuottajan käyttämä sosiaalihuollon tietojärjestelmä ja arkisto on kansallinen sosiaalihuollon sähköinen arkisto. Sosiaalipalvelujen luokituksessa (Laaksonen ym. 2010) on palvelutehtäväkohtaisesti luokiteltu paitsi sosiaalipalvelut ja palvelumuodot, myös niihin liittyvät palveluprosessit ja prosessien vaiheet. Luokituksen mukaisia adoptioneuvonnan ydinprosesseja ovat adoptioneuvontaan kuuluva selvittäminen, adoptiolapsen sijoittaminen ja adoptioneuvonnan hallintoasian käsittely (kuva 1). Adoptioneuvontaan kuuluva selvittäminen sisältää adoptioneuvontaan kuuluvan selvittämisen käynnistymisen ja toteuttamisen sekä adoptioneuvontaan kuuluvan selvityksen laatimisen, adoptiolapsen sijoittaminen sisältää adoptiolapsen sijoittamisen suunnittelemisen, sijoittamisen ja sijoituksen arvioimisen sekä sijoittamisprosessin lopettamisen. Adoptioneuvonnan hallintoasian käsittelyssä tehdään asiakkaan ilmoitukseen perustuva päätös adoptioneuvonnan keskeyttämisestä. 8
Adoptioneuvonnan ydinprosessit Adoptioneuvontaan kuuluva selvittäminen Adoption vahvistaminen Adoptiolapsen sijoittaminen Adoption jälkipalvelu Adoptioneuvonnan hallintoasian käsittely Kuva 1. Adoptioneuvonnan ydinprosessit sekä tukiprosessit adoption vahvistaminen sekä adoption jälkipalvelu. Adoptioneuvonnan toimintaprosessikuvauksissa on hyödynnetty Pelastakaa Lapset ry:n (www.pelastakaalapset.fi), Interpedian (www.interpedia.fi) ja Helsingin kaupungin sosiaaliviraston (http://www.hel.fi/sosv) adoptioprosessikuvauksia sekä Adoptio ja adoptiokäytännöt Suomessa pro gradu -tutkielmaa (Timonen 2006). 3.1 Adoptioneuvontaan kuuluva selvittäminen Adoptioneuvontaan kuuluvan selvittämisen vaiheet on esitetty kuvassa 2. Kuva 2. Adoptioneuvontaan kuuluva selvittäminen. Adoptioneuvontaan kuuluvassa selvittämisessä adoptiota harkitseva henkilö tai aviopari hakeutuu adoptioneuvontaan eli ilmoittautuu adoptioneuvontajonoon täyttämällä sähköisen ilmoituksen adoptioneuvonnan tarpeesta (kuva 3). Samalla ilmoituksella myös lapsensa luovuttamista harkitseva biologinen vanhempi ilmoittautuu adoptioneuvontaan. Ilmoituksen keskeisiä tietotarpeita ovat adoptioneuvontaa hakevan henkilön/henkilöiden perustiedot. Biologiset vanhemmat ilmoittavat myös adoptioon luovutettavan lapsen tiedot. Kun ilmoitus adoptioneuvonnan tarpeesta on lähetetty, palvelunantaja (henkilön kotikunnan sosiaalitoimi tai PeLa) ottaa asian käsittelyyn ja tarkastaa, että adoptionhakijoilla on lainmukaiset edellytykset adoptioon (ikä ja siviilisääty) sekä arkistoi ilmoituksen. Vuonna 2009 esimerkiksi Helsingissä adoptionhakijat pääsivät adoptioneuvontaan noin vuoden päästä jonoon ilmoittautumisesta. 9
Kuva 3. Adoptioneuvontaan kuuluvan selvittämisen käynnistyminen. Adoptioneuvontaan kuuluvan selvittämisen toteuttaminen alkaa, kun palvelunantaja ottaa adoptionhakijoihin tai biologisiin vanhempiin yhteyttä (kuva 4). Mikäli edellytykset adoptioneuvonnan saamiselle ovat olemassa, sovitaan ensimmäinen tapaaminen. Riippuen siitä, kuka adoptioneuvontaan on ilmoittautunut (adoptionhakija tai biologinen vanhempi), eroaa adoptioneuvonnan selvittämisen toteuttaminen. Adoptionhakijoiden tapauksessa keskeistä on perehtyä heidän tietoihinsa ja taustoihinsa. Hakijat täyttävät joko selvityksen adoptionhakijoista tai tekevät selvityksen perheen sisäisestä adoptiosta. Biologiset vanhemmat antavat selvityksen adoptiolapsesta. Mikäli biologiset vanhemmat päätyvät luovuttamaan lapsensa, pyritään heiltä saamaan mahdollisimman kattavasti tietoja lapsen taustoista. Biologiset vanhemmat voivat myös esittää toiveita adoptioperheestä. Adoptiolapsesta kerätyt tiedot ovat tärkeitä ja niiden säilytys myöhempää käyttöä varten on merkityksellistä. Näitä tietoja tarvi- 10
taan mahdollisen jälkipalvelun järjestämisessä, minkä lisäksi adoptiolapsella itsellään on myöhemmin oikeus saada tietoa taustastaan. Tietojen säilyttämisvastuu on palvelunantajalla. Mikäli palvelunantajana on PeLa, tulee adoptionhakijoiden ja biologisten vanhempien lisäksi antaa suostumus lausuntopyyntöön eli siihen, että PeLa voi pyytää heidän kotikuntansa sosiaalihuollon toimielimeltä lausuntoa adoptionhakijoiden tai lapsen olosuhteista (Adoptioneuvonnan lausuntopyyntö). Kansainvälisessä adoptiossa suositellaan, että samanaikaisesti adoptioneuvonnan aloittamisen kanssa hakijat rekisteröityvät adoptiopalveluun adoptiohakijoiksi. Kansainvälisiä adoptioita järjestäviä palveluantajia ovat PeLa, Interpedia ja Helsingin kaupungin sosiaalivirasto. Kuva 4. Adoptioneuvontaan kuuluvan selvittämisen toteuttaminen. Adoptionhakijoiden neuvonnan sisältö ja kesto on hyvin yksilöllinen, ylärajaa ei kestolle ole. Neuvonta kestää yleensä vähintään 6 kuukautta, perheen sisäisen adoption tapauksessa muutamasta kuukaudesta vuoteen. Biologisten vanhempien tapauksessa neuvontaan kuuluu yleensä 2-4 tapaamiskertaa, adoptionhakijoiden kohdalla tapaamisia on yleisimmin 5-7, joista yksi on kotikäynti. Neuvontaan kuuluvassa selvityksen laatimisvaiheessa (kuva 5) adoptionhakijat perehdytetään ja valmennetaan adoptiovanhemmuuteen sekä selvitetään adoptiohakijoiden soveltuvuus adoptiovanhemmiksi. Käytännössä tämä tapahtuu käymällä läpi eri teemoja. Adoptionhakijat tekevät teemoihin liittyviä kotitehtäviä, joita käydään läpi yhdessä sosiaalityöntekijän kanssa. Prosessin aikana adoptionhakijoista kirjataan teemojen mukaisesti tietoja asiakaskertomukseen, johon kirjataan myös adoptioneuvonnan tapahtumatiedot. 11
Sosiaali- ja terveysministeriön Opas ottolapsineuvonnan antajille (1998) määrittelee selvityksen laatimisvaiheessa läpikäytävät asiat seuraavasti: Ikä ja perhetilanne. Sosioekonomiset tekijät (toimeentulo ja asumistaso, perheen velat ja taloudellinen tilanne, työpaikka ja ammatti, työajat, lapsen päivähoidon ja koulukäynnin järjestäminen, tulevaisuuden suunnitelmat työn ja asumisen osalta, asunnon koko ja sijainti). Terveydentila (lääkärintodistus, mielenterveydelliset kysymykset, perheessä mahdollisesti olevan sairaan tai vammaisen lapsen terveydentila ja hoidettavuus). Motiivit ja lasta koskevat toivomukset (mm. lapsettomuus, valmius adoptiolapsen vastaanottamiseen, perheen valmius ja halukkuus adoptoida vanhempi lapsi, vanhempien valmennus lapsen mukanaan tuomaan muutokseen). Kasvatuskyvyt ja valmiudet kansainväliseen lapseksiottamiseen. Arviointi (tehdään koko neuvonnan ajan). Kotiselvitys (selostus lapseksiottajista) kansainvälisissä adoptioissa. Sisältää edellä mainitut asiat sekä hakijoiden henkilö- ja taustatiedot ja kuvauksen asian valmistelusta (tapahtumatiedot). Vuonna 2007 laaditussa arviomuistiossa lapseksiottamisesta annetun lain uudistamistarpeista esitetään, että kotimaista adoptioprosessia lähennettäisiin kansainvälisissä adoptioissa nykyisin noudatettavaan menettelyyn ja että siinäkin laadittaisiin kotiselvitys (Antila 2007, 11). Myös vuonna 2010 laaditussa lakiehdotuksessa todetaan, että kotimaisessakin adoptioprosessissa tulisi nykyistä selvemmin erottaa toisistaan adoptioneuvonnassa tapahtuva adoption edellytysten selvittely ja tämän selvittelyn päätteeksi tapahtuva, erillisen lupaviranomaisen tekemä, hakijoiden soveltuvuuden arviointi (Oikeusministeriö 2010, 49-50). Tämä on otettu lähtökohdaksi myös kuvassa 5. Adoptioneuvontaan kuuluvan selvityksen laatimisen jälkeen kotimaisessa adoptiossa jäädään odottamaan tietoa perhettä tarvitsevasta lapsesta. Lapsitietoa odotetaan yleensä noin 2-5 vuotta. Kansainvälisessä adoptiossa adoptionhakijoiden on kotiselvityksen saatuaan haettava adoptiolupaa Suomen kansainvälisen lapseksiottamisasioiden lautakunnalta. Adoptiolupa on voimassa maksimissaan 2 vuotta, mutta lupaa voidaan tarvittaessa pidentää kahdella vuodella. Kun adoptiolupa on saatu, hakemuspaperit lähetetään valittuun kontaktiin ulkomailla adoptiopalvelunantajan kautta ja jäädään odottamaan lapsitietoa. Biologisilla vanhemmilla on oikeus päättää lapsensa luovuttamisesta adoptoitavaksi. Myös isän suostumus tarvitaan, jos lapsi on syntynyt avioliitossa tai isyys on vahvistettu. Mikäli biologiset vanhemmat eivät ole antaneet suostumusta adoptioon, ei alaikäisen lapsen adoptiota voida vahvistaa muuten kuin "erittäin painavista syistä". Äidillä on lapsen syntymän jälkeen kahdeksan viikon harkinta-aika, ennen kuin hän voi antaa suostumuksen adoptioon. Adoptiolakiuudistusta koskevassa mietinnössä halutaan vahvistaa biologisen isän asemaa adoptioprosessissa ja esimerkiksi adoptiosuostumuksen antamiseen liittyvää pakollista harkinta-aikaa ehdotetaan sovellettavaksi myös isään (Oikeusministeriö 2010, 48). Harkinta-aikana lasta voidaan hoitaa esimerkiksi lastenkodissa tai hoitoperheessä. Adoptioneuvontaa antava sosiaalityöntekijä antaa vielä lausunnon suostumuksesta adoptioon, jossa hän arvioi onko äiti riittävästi toipunut synnytyksestä. Mikäli lapsesta adoptiotarkoituksessa luopuva on alaikäinen, pitää hänen huoltajiaan kuulla. Kuulemisesta täytetään adoptioneuvonnan kuulemiskertomus. 12
Kuva 5. Adoptioneuvontaan kuuluvan selvityksen laatiminen. 3.2 Adoptiolapsen sijoittaminen Kotimaisessa adoptiossa adoptiolapsen sijoittaminen sisältää adoptiolapsen sijoittamisen suunnittelemisen, adoptiolapsen sijoittamisen ja sijoituksen arvioimisen sekä sijoittamisprosessin lopettamisen (kuva 6). Kuva 6. Adoptiolapsen sijoittaminen. Adoptiolapsen sijoittamisen suunnittelemisessa (kuva 7) palvelunantaja etsii lapselle sopivat adoptiovanhemmat ja tekee päätöksen lapsen sijoittamisesta. Päätöksen lähtökohtana on lapsen etu, mutta myös biologisten sekä adoptionhakijoiden toiveet otetaan huomioon. Päätös kirjataan asiakaskertomukseen. Kun sijoituspäätös on tehty, ilmoittaa palvelunantaja siitä adoptionhakijoille. He saavat myös tiedossa olevat taustatiedot lapsesta, hänen terveydestään ja luovuttamiseen johtaneista syistä. Lapsella on oikeus itseään koskeviin tietoihin ja vastuu tietojen antamisesta on ensisijaisesti adoptiovanhemmilla. 13
Kuva 7. Adoptiolapsen sijoittamisen suunnitteleminen. Kotimaiseen adoptioon liittyvässä adoptiolapsen sijoittamisessa ja sijoituksen arvioimisessa (kuva 8) lapsi sijoitetaan perheeseen ja sijoitusta seurataan. Seuranta-ajan pituutta ei ole laissa määritelty, yleensä se on noin kolme kuukautta. Seurannan aikana sosiaalityöntekijä tukee lapsen ja perheen sopeutumista toisiinsa. Seurannan tarkoituksena on varmistua myönteisen suhteen kehittymisestä. Seuranta-ajan tiedot kirjataan asiakaskertomukseen. Mikäli myönteinen suhde lapsen ja perheen välillä lähtee kehittymään lähdetään hakemaan adoption vahvistamista. Siihen tarvitaan yli 12-vuotiaan lapsen suostumus adoptioon. Myös nuoremman lapsen tahtoon tulee kiinnittää huomiota. (Laki lapseksiottamisesta 1985/153 8.) Mikäli lapsen sopeutuminen perheeseen ei onnistu, on yhtenä vaihtoehtona lapsen uudelleen sijoitus. Myös kansainvälisissä adoptioissa sosiaalityöntekijä seuraa sijoittamisen onnistumista ja laatii seurantaraportteja, jotka lähetetään ulkomaiselle palvelunantajalle. Kansainvälisessä adoptiossa seuranta-aika ja raportointikäytännöt vaihtelevat. 14
Kuva 8. Adoptiolapsen sijoittaminen ja sijoituksen arvioiminen. Sijoittamisprosessin lopettamisessa (kuva 9) palvelunantaja laatii todistuksen adoptioneuvonnan antamisesta. Adoptioneuvonnan antaja kirjaa todistukseen arvion adoptiovanhempien mahdollisuuksista ja kyvyistä huolehtia vanhemmille kuuluvista velvollisuuksista sekä arvion lapsen ja vanhemman välisen suhteen mahdollisesta syntymisestä tai jo syntyneestä suhteesta. Adoption vahvistamista haetaan hakemuksella adoption vahvistamiseksi. Hakemuksen liitteeksi tarvitaan biologisten vanhempien allekirjoittama suostumus adoptioon ja todistus adoptioneuvonnan antamisesta. Palvelunantaja välittää hakemuksen liitteineen käräjäoikeuteen ja saa sieltä tiedon adoption vahvistamisesta. Tieto ilmoitetaan myös lapsen biologisille vanhemmille (ilmoitus adoption vahvistamisesta). Adoptioneuvontaa antava sosiaalityöntekijä voi tarvittaessa antaa tuomioistuimelle myös adoptioneuvonnan lausunnon, joka voi koskea esimerkiksi sitä miksi adoptio tulisi vahvistaa vaikka adoptiolapsen isyys on vahvistamatta. 15
Kuva 9. Sijoittamisprosessin lopettaminen. 3.3 Adoptioneuvonnan hallintoasian käsittely Adoptioneuvonnan hallintoasian käsittelyprosessissa tehdään päätös adoptioneuvonnan keskeyttämisestä (kuva 10). Kuva 10. Adoptioneuvonnan hallintoasian käsittely. Mikäli adoptioneuvonnan asiakas haluaa keskeyttää neuvonnan, ilmoittaa hän siitä palvelunantajalle (Ilmoitus adoptioneuvonnan keskeyttämisestä) (kuva 11). Adoptioneuvonnan antaja ei voi keskeyttää neuvontaa ilman asiakkaan ilmoitusta. Adoptiolainsäädännön uudistamista 16
koskevassa mietinnössä ehdotetaan lakiin säännöstä, jonka mukaan palvelunantaja voisi keskeyttää neuvonnan antamisen adoptionhakijoille, jos on ilmeistä, että neuvonta ei voi johtaa adoptioon (Oikeusministeriö 2010, 40). Kuva 11. Adoptioneuvonta-asian vireilletuleminen. Adoptioneuvonnan hallintoasian käsittelyssä palvelunantaja tarkistaa ilmoittajan asiakkuustiedot (kuva 12) ja tekee päätöksen adoptioneuvonnan keskeyttämisestä (kuva 13). Päätös menee tiedoksi asiakkaalle. 17
Kuva 12. Adoptioneuvonta-asian selvittäminen. 18
Kuva 13. Adoptioneuvonta-asian ratkaiseminen. 19
3.4 Adoption vahvistaminen Kotimaisen adoption vahvistaminen tapahtuu adoptionhakijoiden kotipaikkakunnan tuomioistuimessa, jonne adoptionhakijat toimittavat hakemuksen adoption vahvistamisesta liitteineen. Tieto vahvistamispäätöksestä tulee adoptioneuvonnan antajalle väestörekisterikeskuksen kautta ja heidän tulee ilmoittaa päätöksestä lapsen biologisille vanhemmille. 3.5 Adoption jälkipalvelu Adoption jälkipalvelusta on säädetty laissa varsin vähän. Lain perusteella on epäselvää mitä jälkipalveluun kuuluu, kenellä on velvollisuus sen antamiseen ja kenellä oikeus sen saamiseen. Adoptiolakiin ehdotetaankin otettavaksi nykyistä tarkemmat säännökset jälkipalvelusta eli adoption vahvistamisen jälkeen annettavasta adoptioneuvonnasta (Oikeusministeriö 2010, 49). Laki lapseksiottamisesta (153/85) puhuu ainoastaan adoption jälkeen annettavasta tuesta ja adoption osapuolten oikeudesta tietojen saantiin oikealla tavalla ohjattuna. Laki edellyttää, että kunnan sosiaalihuollon toimielin, ottolapsitoimisto ja palvelunantaja säilyttävät adoptioneuvonnan tai kansainvälisen lapseksiottamispalvelun yhteydessä tehdyt tai vastaanotetut adoption eri osapuolia koskevat asiakirjat vähintään 100 vuotta niiden laatimisesta. Adoption eri osapuolilla voi olla tarve selvittää adoptioon liittyviä tietoja vuosiakin adoption jälkeen. 20
Lähteet Adoptioneuvonnan sisällölliset asiakirjarakenteet 2011. Versio 28.2.2011, ei julkisesti saatavilla. Antila Tuomo 2007. Arviomuistio lapseksiottamisesta annetun lain uudistamistarpeista. Saatavilla: http://www.om.fi/satellite?blobtable=mungoblobs&blobcol=urldata&ssuriapptype=blobserv er&ssuricontainer=default&ssurisession=false&blobkey=id&blobheadervalue1=inline;%20fi lename=adoptiomuistio.pdf&ssurisscontext=satellite%20server&blobwhere=1243790098175&bl obheadername1=content-disposition&ssbinary=true&blobheader=application/pdf Asetus lapseksiottamisesta 508/1997. JHS-suositukset 2008. JHS 152 Prosessien kuvaaminen. Versio 6.6.2008. JUHTA - julkisen hallinnon tietohallinnon neuvottelukunta. Saatavilla: http://www.jhs-suositukset.fi/suomi/jhs152 Kortelainen Pekka 2006. Asiakkaan perustiedot sosiaalihuollon asiakastietojärjestelmissä. Tietokuvaukset, standardit, luokitukset ja suositukset. Versio 1.0. 14.12.2006. Saatavilla: http://www.sosiaaliportti.fi/file/66621f83-bc02-49ec-80f3-814a5d0ae610/perustiedot+1.0.pdf Kortelainen Pekka 2007. Palvelun antajan perustiedot sosiaalihuollon asiakastietojärjestelmissä. Tietokuvaukset, standardit, luokitukset ja suositukset. Versio 1.0. 31.7.2007. Saatavilla: http://www.sosiaaliportti.fi/file/b651ff27-eb61-485f-b7a2- ecd1c276caf9/palvelun+antajan+perustiedot+1.0.pdf Kortelainen Pekka, Kärki Jarmo, Laaksonen Maarit, Lehmuskoski Antero, Väyrynen Riikka, Suhonen Mari, Suhonen Sirpa 2010. Sosiaalipalvelujen luokituksen sanasto. v0.95. 10.5.2010. Saatavilla: http://www.sosiaaliportti.fi/file/09ead9fb-cf11-4f3e-b879- e1b9cf0d3490/sosiaalipalvelujen+luokituksen+sanasto.pdf Laaksonen Maarit, Lehmuskoski Antero, Kärki Jarmo, Kortelainen Pekka, Väyrynen Riikka 2010. Sosiaalipalvelujen luokitus. Versio 0.95. 30.4.2010. Saatavilla: http://www.sosiaaliportti.fi/file/b1262a0b-de8b-4fc6-aa25-65f88b70e05e/sosiaalipalvelujen+luokitus.pdf Laki lapseksiottamisesta 153/1985 Oikeusministeriö 2010. Adoptiolainsäädännön uudistaminen. Mietintöjä ja lausuntoja 84/2010. Saatavilla: http://www.om.fi/1290609328682 Ottolapsineuvonta. Opas ottolapsineuvonnan antajille. Sosiaali- ja terveysministeriö, 1998. 21
Timonen Maria-Piritta 2006. Adoptio ja adoptiokäytännöt Suomessa. Pro Gradu -tutkielma, Kuopion yliopisto. Väinälä Anna (toim.) 2007. Adoptioprosessin asiakastiedot sosiaalihuollon asiakastietojärjestelmissä. Tietokuvaukset ja suositukset. Versio 1.0. 20.9.2007. Saatavilla: http://www.sosiaaliportti.fi/file/7cbc10ca-db67-4c8f-adf3- fc2f4e88dfea/adoptioneuvonta+1.0.pdf 22