Hyvä käyttäjä! Tämä pdf-tiedosto on ladattu Tieteen Kuvalehti Historia -lehden verkkosivuilta (www.historianet.fi). Tiedosto on tarkoitettu henkilökohtaiseen käyttöön, eikä sitä saa luovuttaa kolmannelle osapuolelle. Tekijänoikeudellisista syistä osa kuvista on poistettu. Ystävällisin terveisin Toimitus
KUULUISAT TAISTELUT Venäjän armeija hyökkäsi Suomeen ja löi helposti Ruotsin joukot, jotka yrittivät pitää puoliaan kipeästi kaivattujen vahvistusten tuloon saakka. 3 Venäläiset kukistivat Ruotsin joukot ja etenivät Ruotsiin. 1808: Venäjä hyökkäsi Suomeen N ORJA ORAVAINEN S UOMI 1 Venäläiset hyökkäsivät Suomeen. TANSKA R UOTSI 2 Ruot sin joukot vetäytyivät vahvistusten toivossa kohti pohjoista. 60 Historia 3 2008 4 Samaan aikaan Ruotsin armeijan pääjoukot odottivat Tanskan rajalla.
Venäjä valloitti Suomen Ruotsi kutistui puoleen SUOMI/1808 Ruotsin kuningas ei luottanut Napoleoniin ja liittoutui Ison- Britannian kanssa. Kun Venäjä sitten Ranskan tuella valloitti Ruotsille kuuluvan Suomen, britit eivät rientäneetkään liittolaisensa Ruotsin avuksi. Vuonna 1808 Venäjä hyökkäsi tuolloin Ruotsille kuuluneeseen Suomeen. Ruotsin joukot taistelivat odottaen vahvistuksia, joita ei koskaan tullut. Suomen kohtalo ratkaistiin Oravaisten taistelussa. BENJAMIN HOLST Hämärä oli juuri laskeutumassa Oravaisten seudulle, kun Ruotsin armeija saapui kylään. Kenraali Carl Johan Adlercreutz oli päättänyt yöpyä joukkoineen Oravaisissa, missä Pohjanmaan aukeat tarjosivat hyvän näkyvyyden lähiympäristöön. Venäläiset olivat lähestymässä etelästä, mutta heidän ei uskottu hyökkäävän ennen aamunkoittoa. Vaikka sotilaat olivat uupuneita satojen kilometrien marssitaipaleen jäljiltä, ilmassa väreili jännitys: pian käytävä taistelu olisi ratkaisevan tärkeä. Jos venäläiset saataisiin pysäytettyä Oravaisissa, ruotsalaisten täydennysjoukoilla oli pieni mahdollisuus ehtiä ajoissa Suomeen. Jos taas viivytystaistelu hävittäisiin, 700 vuotta Ruotsin valtakuntaan kuulunut Suomi menetettäisiin Venäjälle. Adlercreutz oli määrännyt rykmentin yliluutnantin asettamaan etuvartion Lillträsket-järven yli johtavalle sillalle muutaman kilomerin päähän Oravaisista etelään. Valinta kohdistui nuoreen upseeriin Wilhelm von Schweriniin, joka oli tehnyt esimiehiinsä hyvän vaikutuksen. Von Schwerin oli tullut Suomeen vain muutamaa viikkoa aiemmin, mutta hän oli jo ehtinyt hankkia mainetta kanuuna patteriston johtajana. Hän oli vain 15-vuotias, mutta oli tehnyt jämäkkyydellään ja rohkeudellaan vaikutuksen sotilastovereihinsa. Viikkoa aikaisemmin von Schweriniä oli kutsuttu virallisessa raportissa kylmäpäiseksi. Nyt hän odotti venäläisiä kanuunat ladattuina. Osa hänen miehistään oli asettunut levolle toisten poltellessa tupakkaa ja puhellessa hiljaa. Von Schwerin tähysti sillan toisessa päässä olevaan pimeään metsään, jonne venäläisten odotettiin ilmestyvän muutaman tunnin kuluttua. Vielä oli kuitenkin rauhallista. Venäläisten hyökkäys Suomeen Puoli vuotta aiemmin 21.2.1808 tsaari Aleksanteri I oli lähettänyt 24 000 miehen sotajoukon rajan yli Suomeen osana Venäjän ja Ranskan välistä liittolaissopimusta. Napoleon oli luvannut Venäjälle rauhan sillä ehdolla, että Venäjä hyökkäisi Ruotsiin, mikäli ruotsalaiset eivät katkaisisi siteitään Napoleonin arkkiviholliseen Isoon-Britanniaan. Ruotsin kuningas Kustaa IV Aadolf kieltäytyi liittoutumasta Ranskan ja Venäjän kanssa. Hän ei luottanut Napoleoniin ja oli toisaalta vakuuttunut omien sotajoukkojensa kyvystä sotia niin Ranskaa kuin Venäjääkin vastaan erityisesti, mikäli Iso-Britannia tulisi apuun. Suomalaiset eivät salanneet sitä, että kokivat venäläisten sortavan heitä. Se näkyi myös taiteessa. Suomen hiljainen vastarinta Vuosina 1808 1809 käydyn Suomen sodan seurauksena Suomi joutui Venäjän vallan alle. Se synnytti kansallismielisyysliikkeen, jonka myötä monet ruotsinkieliset opettelivat suomea ja suomalaistivat nimensä. Venäjä vastasi sulauttamalla Suomen armeijan tsaarin armeijaan ja tekemällä venäjästä virallisen kielen. Sensuuri otettiin käyttöön, ja tsaari saattoi halutessaan kumota Suomessa säädetyt lait. Suomalaiset kapinoivat useaan otteeseen, ja Venäjän vallankumouksen seurauksena Suomi saattoi vihdoin julistautua itsenäiseksi vuonna 1917. MARY EVANS Historia 3 2008 61
KUULUISAT TAISTELUT Tanska oli liitossa Ranskan kanssa ja uhkasi Ruotsia etelästä ja lännestä, Venäjä puolestaan idästä. Ruotsin ainoa liittolainen Iso-Britannia taas ei voinut lähettää uljasta sotalaivastoaan merelle kylmän talven vuoksi. Venäjän edustajat olivat saaneet Ruotsin sodanjohdon uskomaan, että Suomeen oli hyökkäämässä 60 000 venäläissotilasta ei siis 24 000, mikä vastasi kuta kuinkin Ruotsin omia Suomeen sijoitettuja joukkoja. Jotta venäläiset eivät murskaisi Ruotsin armeijaa, se määrättiin perääntymään, kunnes kuningas ja kenties myös Iso-Britannia lähettäisivät avuksi lisäjoukkoja. Vetäytyminen sujui vauhdilla, ja muutaman viikon kuluessa venäläiset olivat valloittaneet jo lähes koko Etelä- Suomen. Jälkikäteen kävi ilmi, ettei vahvistuksia ollut tulossa. Kuningas piti puolustusta Tanskaa vastaan Suomen rintamaa tärkeämpänä, koska Napoleon oli sijoittanut omia joukkojaan Tanskaan. Vihollinen hyökkäsi Viiden aikaan aamulla hiljaisuuden puhkaisivat von Schwerinin etuvartioaseman tienoilta kuuluvat satunnaiset laukaukset. Silminnäkijät kertoivat myöhemmin, että nuori von Schwerin taisteli tuntikausia yrittäen pitää Lillträsketin siltaa hallussaan, koska halusi antaa pääjoukolle aikaa valmistautua taisteluun venäläisten kanssa. Ensimmäinen laukaus kohti von Schweriniä tuli hänen ollessaan lähdössä tiedustelukierrokselle. Ammus osui kuitenkin vain hattuun eikä vahingoittanut nuorta upseeria. Vaikka vihollinen oli lukumäärältään ylivoimainen, von Metsästä ilmaantuvat ruotsalaisjoukot olivat täysin vailla järjestystä. Upseereja ei enää ollut hengissä. Eric Gustaf Ehrström, silminnäkijä Schwerinin miehet pysyivät kanuunoidensa luona. Pian venäläiset kuitenkin saartoivat pienen urhean joukkion. Kuin ihmeen kaupalla ja osin ehkä von Schwerinin kylmäpäisyyden ansiosta hänen patterinsa onnistui murtautumaan venäläisten saartorenkaan läpi. Läpimurron hinta oli kuitenkin kova: von Schweriniin osui kolme luotia ja yksi kanuunankuula. Von Schwerinin urheutta kuvataan mm. ruotsalaisen Lars Widdingin romaanissa Ratsumestarin aika, jossa sankaria vastaa nuori Uno Vallerius: Hänestä vuoti kovasti verta, mutta hän ei viitsinyt poistua kesken kaiken kirkolla olevaan kenttäsairaalaan vaan jatkoi kuin ei mitään olisi tapahtunut. Koska hänen oikea käsivartensa roikkui holtittomana ja haittasi hänen liikehtimistään, hän pyysi erästä sotilasta sitomaan sen hänen kylkeensä kiinni. Sitten hän otti miekan vasempaan käteensä. Myös Vänrikki Stoolin tarinoissa kerrotaan von Schwerinin urheudesta: Tykit paukkuivat, ens taisteluaan Schwerin kävi nyt; rivit pirstotut väistyi jo, hänpä se vaan ei väistynyt, oli hälle patteri kuin kotilies, sen tulta kuin viisi hän hoitaa ties; kasakoit tuli parvi, hän niiltä jo parran poltti kuin mies. Von Schwerinin joukko onnistui pidättelemään venäläisiä niin kauan, että paikalle kiiruhtaneet lisäjoukot ehtivät viedä haavoittuneen nuorukaisen turvaan eikä hän joutunut venäläisten sotavangiksi. Von Schwerin vietiin Oravaisten kenttäsairaalaan, ja jonkin aikaa näytti siltä, että hän selviäisi. 15-vuotias sotasankari kuoli kuitenkin lopulta vammoihinsa 27. syyskuuta 1808. Taistelu kiihtyi Von Schwerin ei ollut sodan ainoa sankari. Heihin lukeutui myös kenraali Adler creutz, joka oli kesällä 1808 saavuttanut useita voittoja venäläisistä. Oravaisten taistelu käänsi sodan Venäjän eduksi. Ruotsin joukot joutuivat perääntymään ja jättämään haavoittuneita jälkeensä. ATENEUM
Runebergin Vänrikki Stoolin tarinoissa häntä ylistetään sumeilematta: Ken joen rannall on tuo miesi ylhäinen, jok yli vetten, maiden katsahtaapi? Jo ryhti, huulten uhka, säihke silmien, kädessä miehekkäässä miekka tulinen urosta, sotilasta muistuttaapi. Adlercreutzin 5 500 sotilaalla oli Lillträsketin pohjoispuolella vastassaan yli 7 000 venäläistä näiden ylitettyä sillan, jota von Schwerin oli aiemmin niin urheasti puolustanut. Sen sijaan, että olisi perääntynyt kauemmas pohjoiseen, Adler creutz määräsi joukkonsa Oravaisissa asemiin, joissa ne pystyivät tehokkaasti puolustautumaan ja hidastamaan venäläisten etenemistä. Vanhoihin latoihin perustettiin puolustusasemia, ja Ruotsin joukot muodostivat puolustuslinjan, joka myötäili kylää ympäröivän metsän reunaa. Pian alkoi kuulua sotilaiden miekkojen kalsketta ja hajanaisten laukausten pauketta, ja helvetti pääsi valloilleen. Tuhannet musketit avasivat yhtäkkiä tulen kummallakin puolella. [...] Vaaleat ruudinsavupilvet leijuivat vihreän niityn yllä, jossa kuhisi sotilaita kuin muurahaisia. [...] Venäläisten tykistö vastasi tuleen sellaisella voimalla, etten koskaan ollut kuullut sellaista kanuunoiden jylyä, kertoi ruotsalainen Carl Johan Ljunggren, joka oli mukana historiallisessa Oravaisten taistelussa. Kun kiivas tykkituli oli hieman laantunut, venäläiset aloittivat rynnäkön kohti ruotsalaisten puolustuslinjaa sekä vasemmalta että oikealta sivustalta. Muutaman kerran taisteluhuuman valtaamat ruotsalaiset irtautuivat puolustuslinjasta ja iskivät ankarasti venäläisiä vastaan. Moinen hullunrohkeus kostautui kuitenkin pian, kun venäläiset saartoivat muodostelmasta irtautuneet. Adlercreutzin taktiikka, joka perustui edullisten taisteluasemien säilyttämiseen, näytti toimivan: puolustuslinja piti. Menestyksen rohkaisemana Adlercreutzin joukot kävivät vastahyökkäykseen, joka kohdistui venäläisten linjan keskikohtaan. Isku yllätti venäläiset, jotka joutuivat vetäytymään takaisin Lillträsketin rantaan. Ruotsalaisten voitonriemua ei kuitenkaan kestänyt kauan. Venäläiset määräsivät taisteluun uusia, hyvävoimaisia sotilaita, ja pian ruotsalaiset joutuivat vuorostaan perääntymään. Perääntyminen oli kauheaa! Emme perääntyneet tietä pitkin vaan maastossa. Satoi ja oli niin pimeää, että emme nähneet eteemme [...] Metsästä ilmaantuvat ruotsalaisjoukot olivat täysin vailla järjestystä. Upseereja ei enää ollut hengissä, kirjoitti silminnäkijä Eric Gustaf Ehrström päiväkirjaansa. Ruotsi menetti Suomen Oravaisten taistelussa kuoli, haavoittui tai vangittiin 1 200 Ruotsin armeijan sotilasta ja noin 900 venäläistä. Oravaisten tappiolla oli myös merkittäviä strategisia seurauksia: ruotsalaisjoukkojen oli peräännyttävä aina Ruotsin omalle maaperälle saakka. Armeijan perääntyminen jatkui koko syksyn, ja sen keskeytti vain lyhyeksi jäänyt aselepo. 17. maaliskuuta 1809 Ruotsin joukot vetäytyivät Ahvenanmaalta ja Uumajasta, ja Venäjän armeija, joka oli edennyt jo hyvän matkaa yli Suomen ja Ruotsin rajan, marssi päättäväisesti kohti Tukholmaa. Elokuussa Ruotsin joukot nousivat maihin Ratanin kylän tienoilla venäläisten rintamalinjan pohjoispuolella. Venäläiset pakotettiin vetäytymään, mutta kahdeksan tunnin taistelun jälkeen ruotsalaiset näkivät, että taistelu tulisi päättymään tappioon, ja alkoivat perääntyä. Suomen sodan viimeinen taistelu käytiin Piitimen seudulla Pohjois-Ruotsissa, missä Ruotsi-Suomen joukot taistelivat niin kiivaasti, että venäläiset katsoi- Ruotsin kuningas pantiin viralta Kuningas Kustaa IV Aadolfia pidettiin syypäänä katkeraan tappioon. Upseerit syrjäyttivät hänet jo ennen sodan loppua. Suomen sodan edetessä tyytymättömyys kuninkaaseen kasvoi. Kustaa IV Aadolfin Napoleonia kohtaan tuntema viha oli suistanut maan sotaan, joka uhasi jakaa valtakunnan kahtia. Kun kuningas ilmoitti maaliskuussa 1809 matkustavansa Suomeen ja ottavansa armeijan komentoonsa, seitsemän upseeria tuli tapaamaan häntä ja ilmoitti: Koko kansa on sanaton KUSTAA IV AADOLF Kuningas 1792 1809 SCANPIX/CORBIS valtakunnan surullisen tilan sekä lähestyvän matkanne Wilhelm von Schwerinistä tuli sodan sankari. Hän sai useita osumia Oravaisten taistelussa ja kuoli vain 15-vuotiaana. vat parhaaksi suostua rauhanneuvotteluihin. Rauhansopimus allekirjoitettiin syyskuussa 1809. Sen ehtojen mukaan Ruotsin oli luovuttava Suomesta, joka vastasi noin puolta koko valtakunnan pinta-alasta. LUE LISÄÄ: Martin Hårdstedt: Suomen sota 1808 1809, WSOY 2007 Jussi T. Lappalainen: Sota Suomesta: Suomen sota 1808 1809, Tammi 2007 Allan Sandström: Sveriges sista krig, Libris 1994 www.multi.fi/~goranfri/index.html johdosta, jonka olemme vakaasti päättäneet estää. Kuningas määrättiin kotiarestiin ja syrjäytettiin lopulta 10. toukokuuta 1809. Suomen menetyksen jälkeen kuningas perheineen muutti Sveitsiin. Hieman myöhemmin hän erosi puolisostaan ja matkusteli ympäri Eurooppaa. Exmonarkki kuoli halvaukse en sveitsiläisessä kapakassa vuonna 1837. Kuninkaan viraltapanomääräys käynnisti verettömän vallankaap pauksen. IBL BILDBYRÅ ATENEUM Historia 3 2008 63