SALMEN TAISTELU 1808 VÄNRIKIN MARKKINAMUISTO

Transkriptio

1 SALMEN TAISTELU 1808 VÄNRIKIN MARKKINAMUISTO Jalot lausuin nimet, heille kiitosta ja kunniaa! Monet heidän vertaistensa povehensa peitti maa, Döbeln lepää, Duncker lepää: kysy heidän aikojaan, niistä tietää, niinkuin tässä, halpa sotavanhus vaan. Miks en kaatua ma saanut missä monet urhot nuo, missä juhliansa vietti Suomen sankarjoukko tuo, miss ol onni meille lempein, maine kirkkaimmallahan, kentill Alavuden, Salmen, Siikajoen, Lapuan. J.L. Runeberg, Vänrikki Stoolin tarinat

2 Te Deum Kesäsodan tapahtumat Salmella ennen Alavuden taistelua. Armeijan toiminta Salmella alkoi oikeastaan jo Tuolloin Lapuan taistelun johdosta vietettiin Te Deum, eli laulettiin ylistyshymni. Tämän jälkeen kello iltapäivällä armeija lähti Salmelle, jossa ainakin Karjalan jääkärien 2. pataljoona majoittui Jylhän taloon tai sen alueelle. Seuraavana päivänä, 25.7 kello 15.00, tämä sama pataljoona marssi Ruonalle, mutta palasi takaisin entiseen majapaikkaansa Salmelle. 26 ja 27.7 oli Salmella jo useampi ryhmittymä. Ainakin Karjalan jääkärien 1. ja 2. pataljoona sekä Savon jääkärien 2. pataljoona olivat Salmella valmiusasemissa. A.S. Kilpeläisen teoksessa "Etuvartio" kerrotaan, että 28.7 kello 9.00 aamulla lähtivät molemmat jääkäripataljoonat sekä koko 4. prikaati Menkijärven kautta Alajärvelle. Epäselväksi jää, tarkoitetaanko tässä vain Karjalan jääkäripataljoonia vai myös Savon jääkäripataljoonaa. Kuitenkin samana iltana tuli näille joukoille käsky palata takaisin, koska venäläisten pelättiin hyökkäävän Ruonalle. Kierros Alajärvellä oli siis ylimääräinen manööveri. Joukot määrättiin lähtemään takaisin Salmelle 29.7 kello 5.00, mutta lähtemään päästiin vasta kello Salmelle joukot saapuivat illalla kello Kaikki joukot eivät kuitenkaan siirtyneet takaisin Salmelle vaan osa päällystöstä ja miehistä majoittui myös Takalaan ja Ruonalle. Nälkäkuolema uhkaa Joukot viipyivät Salmella aina elokuun 7. päivään asti. Ruoka tosin oli loppunut jo 4. päivä ja miehille jaettiin kahden päivän ruoka rahana. Nälkä vaivasi venäläisiäkin. Suomalaisten sissitoimininnan takia venäläiset joutuivat syömään sieniä, heinää ja juuria. Sissitoimintaa johtivat vääpeli Roth ja hänen alipäällikkönsä vääpeli Spoof, jotka pyysivät lisäapua ylipäällikkö Klingsporilta. Tapansa mukaan Klingspor oli ylivarovainen, eikä suostunut antamaan apuvoimia. Tämä oli virhe. Kuvassa kolminaulaisten kanuunoitten ammuksia. Ylipäällikkö Klingsporilla olisi ollut mahdollisuus muuttaa sodan kulku suotuisammaksi hyvin pienellä sotilaallisella lisäpanostuksella. Nimittäin Lapuan voiton jälkeen oli 15.7 lähetetty vääpelit Roth ja Spoof neljänkymmenen miehen kanssa venäläisten selustaan aiheuttamaan kaaosta. Tämä partio pääsi venäläisten huomaamatta Virroille ja sieltä Tampereen lähistölle asti. Rothin johtama sissiryhmä kasvoi vapaaehtoisten voimin yli sataan mieheen, ja se uhkasi venäläisten läsnäoloa Tampereella.

3 Vihdoinkin kohti Alavutta Salmelle sijoitettujen joukkojen lähtö Ainakin Salmelta joukot lähtivät 7.8. etenemään kohti etelää. Lähtöön pakotti ehkä muonankin loppuminen, eli jonnekin päin oli jokatapauksessa lähdettävä. Klingsporin armeijan etujoukkoina toimineet turkulaispataljoona ja yksi ratsueskadroona etenivät aina Alavudelle saakka ilman vastarintaa. Tämä etujoukko joutui kuitenkin perääntymään takaisin Kuortaneelle venäläisten painostuksen takia. Peräytyessään 9.8 turkulaiset polttivat Sarvikkaan sillan. Vasta 16.8 lähti koko pääjoukko liikkeelle Adlercreutzin johdolla. Noin 4000 miestä marssi sateessa kohti Alavutta. Marssi kesti ilmeisesti koko päivän, ja illalla leiriydyttiin Kuhalammen ja Sarvikkaan väliselle alueelle. Jos pääjoukko oli Ruonan maastossa, niin matkaa Sarvikkaaseen kertyi 19 kilometriä. Etenemisvauhti oli kohtalainen, kun ottaa huomioon kapeat tiet. Yöllä oli pientä laukaustenvaihtoa etuvartioiden välillä. Seuraavana päivänä 17.8 pääjoukko lähti Sarvikkaan ja Kuhalammen maastosta etenemään jälleen kohti Alavutta. Kello alkoi taistelu venäläisten etujoukon kanssa, joka peräytyi hyvässä järjestyksessä Alavuden kirkolle asti. Huomatessaan Gripenbergin joukkojen uhkaavan oikeaa sivustaansa venäläiset joutuivat peräytymään jälleen. Venäläisten joukkojen päällikkö eversti Erikson veti joukot Härkösen talojen etupuolelle. Venäläisillä oli tässä vaiheessa yllään juhlapuvut, johon kuului valkoiset housut. Kysymyksessä oli joko yritys vaikuttaa Ruotsi-Suomen joukkoihin tai sitten venäläisillä oli ollut juuri paraati, kunniamerkkien jakotilaisuus tai muuta sellaista. Kilpeläisen mukaan näky on ollut juhlava. Adlercreutzin joukot löivät venäläiset ja jatkoivat takaa-ajoa vielä 13 kilometriä. Pimeyden laskeuduttua takaa-ajoa ei enää jatkettu. Omatkin tappiot olivat aika suuret. Miehistöä kaatui tai haavoittui noin 200. Venäläisten tappiot olivat Carl Johan Adlercreutz Kenraali Adlercreutzin pääjoukko, noin miestä käsittävä armeija, kohtasi venäläisten eversti Eriksonin johtamat 2400 miestä Alavuden taistelussa Adlercreutzin elämänkerrasta lisää henkilögalleriassa. Venäläiset paniikissa Vääpeli Rothin sissijoukko oli viimeistään 19.7 aloittanut venäläisten häiritsemisen linjojen takana. Roth oli päässyt joukkoineen yllättävän syvälle vihollisen selustaan. Adlercreutzin pääjoukko oli vielä tässä vaiheessa Lapualla, kun Roth oli jo Visuvedellä. Visuvedellä Roth kaappasi venäläisen kuormaston ja poltti Visuveden yli menevän maantiesillan. Tämä aiheutti venäläisten huoltoon melko varmasti katkoja. Venäläisten huolto vaikeutui entisestään seuraavina päivinä Rothin sissiosaston toimien takia. Sissiosasto kaappasi heti seuraavana päivänä (20.7) Ruoveden Ruhalan kestikievarissa olleen venäläisen kuormaston, jonka materiaalin Roth siirrätti Soukonsaareen. Soukonsaaresta tulikin sissiosaston tukikohta. Visuveden ja Ruoveden välisellä alueella osasto pystyi nopeasti siirtymään veneillä paikasta toiseen. Rothin sissiosaston toiminta kiihtyi entisestään. Osasto poltti taas seuraavana päivänä (21.7) Kantinsalmen sillan ja kaappasi Kurussa venäläisen aluksen, joka oli jauholastissa. Tämän aluksen Roth joutui polttamaan. Kolmessa päivässä Roth oli tuhonnut kolme venäläistä huoltokuljetusta. Tämän takia venäläiset polttivat paniikissa itse oman suuren varastonsa Virroilla, ettei se joutusi Rothin käsiin. Venäläisten nälänhätä kasvoi.

4 Otto von Fieandt ( ) Fieandtilla oli Karstulassa käytössään noin miestä. Venäläisten päälliköllä Wlastoffilla (Vlastov) oli 3200 miestä, eli tuplasti enemmän. Lähteissä mainitaan, että venäläisillä oli kolminkertainen ylivoima, mutta näin ei ollut. Otto von Fieandtista enemmän henkilögalleriassa. Menetetty mahdollisuus Vääpeli Rothin sissiosasto yritti jopa vallata Tampereen venäläisiltä. Venäläisten mielestä uhka oli niin vakava, että he osittain vetäytyivätkin Tampereelta ja suunnittelivat siirtymistä kokonaan Hämeenlinnaan. Tämä vääpeli Spoofin johtama Tampereen valloitusyritys epäonnistui. Ensinnäkin Spoofin osasto oli liian pieni, korkeintaan sata miestä. Toiseksi, miten Klingspor olisi voinut lähettää lisäjoukkoja, kun venäläiset sitoivat hänen pääarmeijansa kokonaisuudessaan Alavuden taisteluun. Toisaalta Rothin sissiosastolla olisi ollut mahdollisuus jatkaa huoltokuljetusten tuhoamista ja siten näännyttää venäjän armeija siihen pisteeseen, että sen olisi pitänyt peräytyä Keski-Suomeen. Oriveden tienristeyksen pitäminen olisi aiheuttanut vakavia huolto-ongelmia venäläisille, koska tie sekä Tampereelta Alavuden suuntaan että Jyväskylän suuntaan olisi ollut poikki. Roth ei saanut pyytämiään apujoukkoja, joten osaston oli pakko palata pääarmeijan yhteyteen. Tappio Karstulassa Klingspor hätääntyy ja vetää joukot takaisin Kuortaneelle. Venäläiset olivat peräytyneet Alavudelta aina Virroille Herraseen asti. Ruotsalais-suomalaiset joukot pääsivät Virroillakin hyvään vauhtiin, ylittivät joen huolimatta rikotusta sillasta ja ajoivat venäläiset joukot Virtain kirkolle. Päivä oli 21.8, ja tämän pitemmälle eivät omat joukot päässeet. Nimittäin samana päivänä oli Karstulassa Otto von Fieandt hävinnyt taistelun kolme kertaa suuremmalle venäläisarmeijalle. Karstulan kirkolta oli vain 90 kilometriä Lintulahden tietä Ruonalle. Saarrostuspelon takia ylipäällikkö Klingspor määräsi elokuun 22 päivänä, että kaikkien Ähtärissä, Virroilla ja Alavudella olevien joukkojen oli peräännyttävä nopeasti Ruonalle ja Salmelle. Otto von Fieandt Kuustoist tiimaa kesti kai, vihdoin selkähänsä sai, täytyi täyttää pakosalle, heittää kaikki perhanalle. J.L. Runeberg, Vänrikki Stoolin tarinat Saarrostusuhka ei koskettanut pelkästään Lintulahden suuntaa. Venäläisillä oli mahdollisuus katkaista kaikkien ruotsalais-suomalaisten joukkojen perääntyminen pohjoiseen katkaisemalla rannikolla menevä tie Kokkolan kohdalla ja viimeistään Oulussa. Tämän takia Klingspor pyysi kuningasta, ilmeisesti jo ennen Ruonan ja Salmen taistelua, lähettämään laivoja armeijan siirtämiseksi Pohjanlahden yli Länsipohjaan. Tästä voisi päätellä, että ylipäällikkö Klingspor oli taistelujen tässä vaiheessa jo henkisesti luovuttanut. Klingspor olisi voinut toimia toisinkin. Hän olisi voinut jatkaa hyökkäystä, koska venäläisistä joukoista oli jo saatu sotilaallinen ja henkinen yliote. Ruoveden tienristeyksen valtaaminen olisi merkinnyt saarrostusja sivustauhkaa Keski-Suomessa oleville venäläisjoukoille. Armeija olisi voinut vielä nopeammin hyökätä Ähtärin kautta kulkevaa tietä suoraan Jyväskylään. Klingsporin varovaisuuden takia näin ei kuitenkaan tehty.

5 Etujoukot murskataan Vetäytyminen Virroilta oli ilmeisen vauhdikas. Ainakin Karjalan jääkärien molemmat pataljoonat olivat vetäytymiskäskyä seuraavana päivänä (23.8) jo Kuortaneella. Karjalan jääkärien 2 pataljoona oli majoittunut illalla Salmelle Petäjäniemeen. Salmelta 2 pataljoona lähti 1 pataljoonan sekä 4 prikaatin kanssa Lintulahden tielle valmiusasemiin. Seuraavien päivien aikana joukkoja siirrettiin Kuortaneella paikasta toiseen. Niiden tehtävä oli asemien varustelutyöt pääasiassa Ruonalla. 31. Elokuuta 1. Syyskuuta Kamenski ja Kulnev Joukot perääntyvät Ruonan sillan taakse Noin seitsemän päivän ajan jännitettiin ja odotettiin venäläisten hyökkäystä. Se tapahtuikin 31.8 ja yllättävän rajusti. Venäläiset olivat nimittäin vaihtaneet komentajaansa jo Kenraalimajuri Nikolai Rajevskin tilalle tuli jo silloin pelkoa herättävä nuori kenraaliluutnantti Nikolai Kamenski. Kamenski oli vasta 31-vuotias, kun hänet komennettiin venäläisten pääjoukon ylipäälliköksi. vänrikki Stoolin tarinoissa Mont oli Venään urhoa, joist aikakirjat kertovat, jotk ennen sotaa maineessa jo meill olivat. Barclay, Kamensky, Bagration, tääll oli tulleet huutohon; ei pelkkä lasten leikki tuo, sen ties, kun ryntää nuo. Varsinainen taistelu vasta alkaa Elokuun 31. ja syyskuun 1. päivän välisenä yönä Kamenski oli tuonut koko pääjoukkonsa Ruonalle. Odotettavissa oli ankara taistelu seuraavan päivän aikana. Venäläisiä oli 7700 sotilasta ja 36 tykkiä. Joissakin lähteissä mainitaan venäläisiä olleen 9000, mikä lienee liioittelua. Suomalaisia oli 4700 miestä ja 21 tykkiä. Venäläisillä oli selvä 3000 miehen ylivoima, joten heidän voittonsa tuntui varmalta. Venäläisten ylivoima Kuhalammella 31.8 oli murskaava. Siellä Uudenmaan 1 jalkaväkipataljoonan kimppuun hyökkäsi everstiluutnantti Kulnevin 1600 miestä. Kulnev ajoi suomalaiset joukot Ruonalle saakka. Taistelu Ruonan sillan itä- ja eteläpuolella kesti viisi tuntia aina iltaan asti. Illalla suomalaiset joukot juoksivat perääntyen sillan yli ilmeisen sekavassa tilanteessa. Nimittäin suomalaisten seassa juoksi venäläisiä sillan yli. Nämä saivat aikaan pienen sillanpääaseman suomalaisten puolelle, mutta karkotettiin tykkitulella takaisin. Vasta tämän jälkeen saatiin silta poltetuksi. Vaan Kulnevist ei tiettykään, ennekuin sota lähestyi, kuin myrsky merell äkkiään hän silloin ilmestyi, niin ankarana, outona kuin pilvest ukkossalama, ja nähtiin koht ens lyönnistään, mit oli miehiään. J.L. Runeberg, Vänrikki Stoolin tarinat Taistelu alkoi molemminpuolisella tykkitulella. Sillan kohdalle oli asetettu 4 kolminaulaista tykkiä sen takia, että silta oli vain osittain palanut. Venäläisillä oli vielä mahdollisuus rynnätä sillan yli. Suomalaisten asemat olivat sen verran hyvät, että Kamenski ei uskaltanut lähteä suoraan rintamahyökkäykseen. Sen sijaan hän yritti kiertoliikettä Herojan kautta mutta se epäonnistui. Koko päivän kestänyt taistelu päättyi tuloksettomana. Yöllä venäläiset lähtivät perääntymään kohti Alavutta ja suomalaiset kohti Salmen kylää.

6 Taistelu Salmella - Kurjuutta ja tappioita Ruonan taistelusta kohti Salmen kylää. Adlercreutz antoi käskyn vetäytyä Salmelle 1. päivä syyskuuta kello Yöllä vesisateessa ja pimeässä suoritettu perääntyminen ei ainakaan kohottanut mielialoja. Schulman kirjoittikin tästä tilanteesta seuraavasti:...tästä surkeasta retkestä alkoivat yhä jatkuvasti vastoinkäymiset, jotka erä erältä olivat karttumassa pitkäksi sarjaksi tappiota ja kurjuutta." Ruonan taistelun aikana Salmella oli reservissä kolme pataljoonaa, yhteensä noin 1066 miestä. Nämä joukot olivat ruotsalaisia Länsi-Pohjan ja Jämtlannin rykmenteistä. Komentajana toimi eversti Odert Reinhold von Essen ja joukkojen tarkoitus oli estää venäläisten mahdollinen saarrostus järven länsipuolelta. Nämä ruotsalaisjoukot valmistelivat todennäköisesti myös taisteluhautoja ja tykkiasemia niille joukoille, jotka vetäytyivät Ruonalta. Vaikka venäläiset olivatkin jo osittain vetäytymässä kohti Alavutta, niin silti väsymätön tiedustelija everstiluutnantti Kulnev saapui tarkastamaan vielä viimeisiä Ruonalla olevia vartioitaan. Silloin hän huomasi aamuyön hämärässä, että suomalaisten nuotiotulet olivat sammumassa. Kulnev lähetti heti kasakkapartioita joen yli. Saatuaan tiedon Adlercreutzin pääjoukon vetäytymisestä, ylipäällikkö Kamenski korjautti Ruonan sillan ja jatkoi hyökkäystä viipymättä. Salmen taistelun alkuhetkistä lähtien voidaan päätellä, että venäläisten uusi ylipäällikkö Kamenski oli salamasota -tyyppisen sodankäynnin kannattaja. Turhia sen enempää miettimättä ja suunnittelematta Kamenski käski everstiluutnantti Kulnevin ja everstiluutnantti Lukovin hyökkäämään perääntyvän suomalaiskolonnan jälkijoukon kimppuun. Ilmeisesti jo kello 6.00 aamulla venäläiset saivat suomalaisten jälkijoukon kiinni Kuopiontien risteyksessä. Tähän taisteluun osallistui Hämeen jääkäripataljoona, jota Adlercreutz itse komensi. Venäläisten on täytynyt kulkea juoksumarssia, muuten he eivät olisi saaneet suomalaisia kiinni. Lisäksi Kulnevin kasakat liikkuivat ratsain, joten on todennäköistä, että taistelu alkoi ensin heitä vastaan. Kuopiontien risteyksessä venäläiset pääsivät jo risteyksen pohjoispuolelle, levittäytyen rintamaksi metsään. Tämä taistelu ei ollut mikään pieni partiokahakka, niinkuin jotkut lähdeteokset antavat ymmärtää. Taisteluun osallistui ainakin edellä mainittu Hämeen jääkäripataljoona sekä 1 ja 2 Karjalan jääkäripataljoona. Oman arvioni mukaan suomalaisten joukkojen määrä tässä taistelussa oli korkeintaan 510 miestä, mukaanlukien päällystö. Pataljoonat tuskin olivat täysvahvuisia, joten määrä liikkuu miehen välillä. Adlercreutz pääsee pakoon Kuopiontien risteyksen taistelussa tapahtui yksi armeijan kannalta vaarallinen tilanne. Taistelua oli käyty rankkasateessa viisi tuntia ja toisen prikaatin päällikkö Adlercreutz itse halusi nähdä, mikä oli tilanne. Metsässä suomalaisten rintama murtui ja Adlercreutz jäi saarroksiin esikuntansa kanssa. Pienen osastonsa kanssa Adlercreutz murtautui kuitenkin saarrostusrenkaan läpi ja pääsi Salmelle. Adlercreutz johti sekä Ruonan että Salmen taistelua ja toimi samalla ylipäällikkö Klingsporin yliadjutanttina. Jos Adlercreutz olisi jäänyt vangiksi, niin koko armeijalta olisi puuttunut johto kesken taistelun. Yhtämittaista taistelua käytiin Ruonalla ja Salmella kolme päivää, Tapahtumat Salmen taistelussa olivat vauhdikkaita, niinkuin tämäkin tapahtuma osoittaa. Tässä taistelussa jäi vangiksi ylipäällikkö Klingsporin veljenpoika, luutnantti D. M. Klingspor, joka toimi Adlercreutzin adjutanttina.

7 Salmen taistelun tapahtumat Venäläisten rynnäkkö muuttuu pistintaisteluksi Salmen taistelu oli yksi ratkaisevista taisteluista Suomen sodassa. Taistelun sanotaan olleen erittäin kovan, koska kirjallisten lähteiden mukaan taistelu muuttui molemminpuolisen tulittamisen jälkeen pistintaisteluksi. Myös tappiot alkoivat painaa Ruotsi-Suomen armeijaa. Joukkojen sijoitus Salmella Suomalaiset pääsivät vetäytymään Kuopiontien risteyksen metsätaisteluista omiin hyvinvarustettuihin asemiinsa Salmelle. Suomalaiset joukot oli sijoitettu Salmella kolme kilometriä pitkään linjaan. Asemat olivat ainakin lähdekirjallisuuden mukaan hyvät. Olihan niitä ehditty valmistella ainakin yli viikon ajan ennen Ruonan taistelua. Lisäksi suojavallit tykeille ja miehille olivat Salmenmäen reunassa, joka vielä tuolloin oli metsää eikä peltoa, niinkuin nyt. Tämän linjan takana oli vielä reservejä. Kaikkein uloimpana oikealla järven takana oli von Essenin osasto, johon kuului kaksi pataljoona Länsipohjan rykmentistä ja yksi pataljoona Jämtlannin rykmentistä. Salmenmäellä oli oikealla 1. prikaati ja neljän tykin patteri. Linjan keskellä oli 4. prikaati ja loput tykeistä. Linjan vasemmassa reunassa oli Uudenmaan jääkäripataljoonat ja Uudenmaan jalkaväkipataljoonat. Ainakin osa Uudenmaan jääkäripataljoonasta kuului 1. prikaatiin, joten on syytä olettaa, että 1. prikaati hajautettiin molemmille sivustoille. Taistelutapahtumat 2. syyskuuta Suomalaisten joukkojen taistelu metsässä Salmenkylän ja Kuopiontien risteyksen välillä kesti aamupäivällä kello 11.00:n asti. Tästä taistelusta suomalaiset pääsivät irtautumaan ja vetäytyivät omiin asemiinsa Salmelle. Vasenta sivustaa suojeli vetäytymisvaiheessa yksi osasto savolaisia jääkäreitä, jotka ryhmittyivät linjaksi suoraan Jylhästä itään. Samaan aikaan venäläiset suorittivat saartoliikettä suomalaisten vasempaa siipeä kohti majuri Hudinskin johdolla. Kello Kamenski määräsi joukot rynnäkköön kohti suomalaisten asemia. Taistelu muuttui pistintaisteluksi, jota käytiin metsässä Salmenkylän edustalla. Metsän reuna oli tuolloin huomattavasti lähempänä kylää kuin nyt. Ruotsin sota-arkiston kartan mukaan metsän reuna oli korkeintaan 200 metrin päässä Salmenmäestä. Vasemmalla sivustalla Uusmaalaiset joukot estivät majuri Hudinskin joukkojen etenemisen mutta venäläisen kenraaliluutnantti Mihailovski-Danilevskin mukaan venäläiset pääsivät suomalaisten asemiin ja tykkipattereille. Tämä tieto ei pidä paikkansa vaan suomalaiset vetäytyivät järjestyksessä saatuaan vetäytymiskäskyn Klingsporilta. Kamenski, Nikolai Mikhailovits Kamenski nousi venäläisten pääarmeijan ylipäälliköksi ensisijaisesti taitavuutensa johdosta. Taisteltuaan vuodet Preussissa hänet määrättiin Etelä- Suomeen Heinäkuussa hänestä tuli ylipäällikkö. Hän aloitti heti joukkojen vahvistamisen niin, että niistä tuli ylivoimaisia suomalaisiin verrattuna. Kamenskin tunnetuimpiin voittoihin kuuluvat nimenomaan Ruona, Salmi ja Oravainen. Kamenski johti joukkoja vielä Länsi-Pohjan taisteluissa.

8 Lopullinen perääntyminen Salmelta Vetäytyminen tapahtui 2.9 kello mennessä. Ensin irtautui Jylhässä ollut prikaati tykistöineen, jonka tilalle tuli 1. prikaati suojaamaan. Ilmeisesti tämä ensimmäinen Jylhästä lähtenyt osasto oli 4. prikaati, jonka asemat olivat keskellä. Seuraavaksi irtautui vasemman sivustan joukot maantielle ja lopuksi lähti suojaamassa ollut 1. prikaati. Tässä vaiheessa jäivät kauimpana vasemmalla olleet Uusmaalaiset oman onnensa nojaan. He joutuivat perääntymään metsien kautta kohti omaa armeijaa. Venäläisten joukkojen sanotaan olleen niin väsyneitä, etteivät ne tässä vaiheessa pystyneet seuraamaan suomalaisia. Kamenski olisi varmaankin halunnut tarmokkaasti jatkaa suomalaisten takaa-ajoa. Suomalaisten jälkijoukkoa häiritsi kuitenkin osasto husaareja mutta kysymyksessä oli varmaankin vain tiedustelutehtävä, eikä niinkään taistelu. Näin Salmen taistelu oli päättynyt. Loppuarviointi taistelusta Suomalaisten joukkojen tappion syitä on monia. Ensimmäiseksi syyksi nousee historiankirjoista pinnalle se, että venäläisillä oli kertakaikkiaan paremmat komentajat kuin suomalaisilla. Venäläiset olivat käyneet sotaa useammalla suunnalla ennen Suomen sotaa, ja siten heidän komentajillaan oli paremmat taidot kuin ruotsalaisilla komentajilla. Etenkin Klingsporia on arvosteltu taitamattomaksi ylipäälliköksi. Hänen sanotaan olleen parempi hovikeikari kuin sotapäällikkö. Hän oli aivan liian varovainen, kun taas Kamenski, Kulnev, Bagration ja De Tolly olivat rohkeita taktikkoja. Markku Honkola

9 HENKILÖGALLERIA Adlercreutz, Carl Johan Barclay de Tolly, Mikael Fieandt, OttoHenrik von Kamenski, Nikolai Mikhailovitsh Klingspor, Wilhelm Mauritz Kulnev, Jakov Petrovitsh Päivitetään seuraavan kerran

10 LÄHDELUETTELO Ala-Kulju, Reino (1968). Kyrönmaa XIV, Kuortaneen kirja, s Etelä-Pohjalaisen osakunnan kotiseutujulkaisuja. Helsinki. Bulgarin, Faddei (1996). Sotilaan sydän. Suomalaisen kirjallisuuden seuran toimituksia. Helsinki. Kilpeläinen, A.S. (1925). Etuvartio. Maanpuolustuksen kehityksestä ja vaiheista Pohjois-Karjalassa Ruotsin vallan aikana. WSOY. Porvoo. Lappalainen, Jussi, Wolke, Lars Ericson ja Ali Pylkkänen (2007). Sota Suomesta. Suomen sota Suomalaisen kirjallisuuden seuran toimituksia Helsinki. Persson, Anders (1986) Gerillakriget i Finland. Otava. Keuruu. Runeberg. J.L. (1889). Vänrikki Stoolin tarinat. 4. painos. Suomennosta uudestaan tarkastanut ja korjannut Paavo Cajander. Kansanvalistusseura. Helsinki. Schulman, H. (1909). Taistelu Suomesta Porvoo. Muuta Ensimmäisellä sivulla alareunassa on kuvattuna oikeita kolmen naulan tykin ammuksia. Ne ovat suomalaisen tykistön ammuksia, koska ne löytyivät noin 200 metriä Salmenmäestä kaakkoon.