Tempaus ja Kristuksen tulemus

Tempaus ja Kristuksen tulemus Kuolleitten ylösnousemisen toivo Meillä kristityillä on Raamatun ilmoituksen mukaan kuolleiden ylösnousemisen toivo. Apt.23:6; 24:15,21 Toivo tarkoittaa iankaikkista elämää ruumiillisessa muodossa uudessa maassa ja uusissa taivaissa, jotka Jumala on valmistava Kristuksessa pelastetuille sieluille. Ilm.21 Sielu tarkoittaa tässä kohden ihmistä kokonaisuudessaan niin kuin monissa Raamatun teksteissä tekee. Paavali kirjoittaa seurakunnan ylösottamisesta ja nukkuneiden pyhien kuolleista heräämisestä mm. ensimmäisessä kirjeessään tessalonikalaisille. 1.Tessalonikalaiskirje: 4:13 Mutta me emme tahdo pitää teitä, veljet, tietämättöminä siitä, kuinka poisnukkuneiden on, ettette murehtisi niinkuin muut, joilla ei toivoa ole. 4:14 Sillä jos uskomme, että Jeesus on kuollut ja noussut ylös, niin samoin on Jumala Jeesuksen kautta myös tuova poisnukkuneet esiin yhdessä hänen kanssaan. 4:15 Sillä sen me sanomme teille Herran sanana, että me, jotka olemme elossa, jotka jäämme tänne Herran tulemukseen, emme suinkaan ehdi ennen niitä, jotka ovat nukkuneet. 4:16 Sillä itse Herra on tuleva alas taivaasta käskyhuudon, ylienkelin äänen ja Jumalan pasunan kuuluessa, ja Kristuksessa kuolleet nousevat ylös ensin; 4:17 sitten meidät, jotka olemme elossa, jotka olemme jääneet tänne, temmataan yhdessä heidän kanssaan pilvissä Herraa vastaan yläilmoihin; ja niin me saamme aina olla Herran kanssa. 4:18 Niin lohduttakaa siis toisianne näillä sanoilla. Paavalin opetuksesta käy selvästi ilmi se, että elossa olevat pyhät ja valitut eivät ehdi Herran luokse ennen niitä, jotka ovat nukkuneet pois. Kristuksessa kuolleet nousevat ylös ensin; sitten jäljelle jääneet pyhät temmataan heidän kanssaan pilvissä Herraa vastaan yläilmoihin. Tämä kuvaus ei täsmää sellaisen opetuksen kanssa, että ensimmäinen ylösnousemus tai seurakunnan tempaus tarkoittaisi kuolleiden pyhien nousemista ylös maan päälle, hallitsemaan ihmiskuntaa tuhannen vuoden ajan, mistä Ilmestyskirjassa puhutaan. Ilm.20:1-9 Se kuvaa pikemminkin sitä, että seurakunta temmataan pilviin Herran luokse ja siellä pilvissä olevat pyhät ovat koko maailman eloonjääneiden ihmisten ihmeteltävänä sinä päivänä, kun tämä kaikki tapahtuu. Paavali puhuu yhdestä ainoasta päivästä opettaessaan näitä asioita. 2.Tessalonikalaiskirje: 1:3 Me olemme velvolliset aina kiittämään Jumalaa teidän tähtenne, veljet, niinkuin oikein onkin, koska teidän uskonne runsaasti kasvaa ja keskinäinen rakkautenne lisääntyy itsekussakin, kaikissa teissä, 1:4 niin että me itsekin Jumalan seurakunnissa kerskaamme teistä, teidän kärsivällisyydestänne ja uskostanne kaikissa vainoissanne ja ahdistuksissa, joita teillä on kestettävänä 1:5 ja jotka ovat osoituksena Jumalan vanhurskaasta tuomiosta, että teidät katsottaisiin arvollisiksi Jumalan valtakuntaan, jonka tähden kärsittekin, 1:6 koskapa Jumala katsoo oikeaksi kostaa ahdistuksella niille, jotka teitä ahdistavat, 1:7 ja antaa teille, joita ahdistetaan, levon yhdessä meidän kanssamme, kun

Herra Jeesus ilmestyy taivaasta voimansa enkelien kanssa 1:8 tulen liekissä ja kostaa niille, jotka eivät tunne Jumalaa eivätkä ole kuuliaisia meidän Herramme Jeesuksen evankeliumille. 1:9 Heitä kohtaa silloin rangaistukseksi iankaikkinen kadotus Herran kasvoista ja hänen voimansa kirkkaudesta, 1:10 kun hän sinä päivänä tulee, että hän kirkastuisi pyhissänsä ja olisi ihmeteltävä kaikissa uskovissa, sillä te olette uskoneet meidän todistuksemme. 1:11 Sitä varten me aina rukoilemmekin teidän puolestanne, että meidän Jumalamme katsoisi teidät kutsumisensa arvoisiksi ja voimallisesti saattaisi täydelliseksi kaiken teidän halunne hyvään ja teidän uskonne teot, 1:12 että meidän Herramme Jeesuksen nimi teissä kirkastuisi ja te hänessä, meidän Jumalamme ja Herran Jeesuksen Kristuksen armon mukaan. 2:1 Mutta mitä tulee meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen tulemukseen ja meidän kokoontumiseemme hänen tykönsä, niin me pyydämme teitä, veljet, 2:2 ettette anna minkään hengen ettekä sanan ettekä minkään muka meidän lähettämämme kirjeen heti järkyttää itseänne, niin että menetätte mielenne maltin, ettekä anna niiden itseänne peljästyttää, ikäänkuin Herran päivä jo olisi käsissä. 2:3 Älkää antako kenenkään vietellä itseänne millään tavalla. Sillä se päivä ei tule, ennenkuin luopumus ensin tapahtuu ja laittomuuden ihminen ilmestyy, kadotuksen lapsi, 2:4 tuo vastustaja, joka korottaa itsensä yli kaiken, mitä jumalaksi tai jumaloitavaksi kutsutaan, niin että hän asettuu Jumalan temppeliin ja julistaa olevansa Jumala. 2:5 Ettekö muista, että minä, kun vielä olin teidän tykönänne, sanoin tämän teille? 2:6 Ja nyt te tiedätte, mikä pidättää, niin että hän vasta ajallansa ilmestyy. 2:7 Sillä laittomuuden salaisuus on jo vaikuttamassa; jahka vain tulee tieltä poistetuksi se, joka nyt vielä pidättää, 2:8 niin silloin ilmestyy tuo laiton, jonka Herra Jeesus on surmaava suunsa henkäyksellä ja tuhoava tulemuksensa ilmestyksellä, 2:9 tuo, jonka tulemus tapahtuu saatanan vaikutuksesta valheen kaikella voimalla ja tunnusteoilla ja ihmeillä 2:10 ja kaikilla vääryyden viettelyksillä niille, jotka joutuvat kadotukseen, sentähden etteivät ottaneet vastaan rakkautta totuuteen, voidaksensa pelastua. 2:11 Ja sentähden Jumala lähettää heille väkevän eksytyksen, niin että he uskovat valheen, 2:12 että kaikki ne tuomittaisiin, jotka eivät ole uskoneet totuutta, vaan mielistyneet vääryyteen. 2:13 Mutta me olemme velvolliset aina kiittämään Jumalaa teidän tähtenne, veljet, te Herran rakastetut, sentähden että Jumala alusta alkaen valitsi teidät pelastukseen Hengen pyhityksessä ja uskossa totuuteen. 2:14 Siihen hän on myös kutsunut teidät meidän evankeliumimme kautta, omistamaan meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen kirkkauden. Kirjoitin edellisessä opetustekstissäni siitä, miten seurakuntaa ei oteta ylös pilviin ennen kuin laittomuuden ihminen ilmestyy. Seurakunta on maan päällä pedon valtakunnan aikana. Tästä on todistuksena monta eri Raamatun kohtaa. Ilmestyskirja sanoo, että maan päällä on pyhiä ja valituita silloin, kun ensimmäinen peto käy taistelua pyhiä vastaan ja voittaa heidät. Ilm.13:5-8 Pyhiä ja valittuja on maan päällä myös silloin, kun ihmiset ottavat pedon merkin ja kumartavat häntä tai pedon kuvaa. Ilm.13:9-15:2; 20:4 Pyhät ja valitut saavat voiton pedosta, pedon nimestä ja sen luvusta sekä pedon merkistä. Paavali opettaa Herran päivästä, Kristuksen tulemuksesta ja meidän kokoontumisestamme hänen luokseen niin kuin kaikki tämä tapahtuisi yhtenä päivänä. Kirjeiden lukujako on lisätty

myöhemmin helpottamaan Raamatun tutkimusta. Alkuperäinen kirje on edennyt katkeamatta edellä lainaamallani tavalla luvusta yksi lukuun kaksi. Siinä ei mainita mitään eroa sen välillä, mikä on Kristuksen näkyvä tulemus ja meidän kokoontumisemme Herran päivänä pilviin Herran luokse. Paavali puhuu Herran päivästä myös ensimmäisessä kirjeessään Tessalonikan seurakunnalle. 1Tess.5:2 Se päivä yllättää jumalattomat niin kuin varas, mutta uskoville se ei tule yllätyksenä. Tämä tarkoittaa sitä, että me olemme valmiit kohtaamaan Herran, kun hän saapuu. Emme elä sillä hetkellä synnin orjina vaan palvelemme Herraa ja odotamme häntä vapaina synnistä. Paavalin toisessa kirjeessä kuvataan uskovien saama lepo tapahtuvaksi sinä päivänä, kun Kristus saapuu taivaasta voimansa enkelien kanssa tulen liekissä. 2Tess.1:7-8 Tämä on yhtäpitävä kuvaus Jeesuksen sanojen kanssa, joiden mukaan enkelit keräävät hänen näkyvässä tulemuksessaan pyhät ja valitut pilviin. Matt.24:29-31 Paavalin mainitsemat pyhät, jotka tulevat yhdessä Herran kanssa hänen tulemuksessaan, ovat siten enkeleitä eikä uskovaisia. 1Tess.3:13 Sinä samana päivänä, kun jumalattomia kohtaa Jumalan viha ja tuomio, nostetaan seurakunta pilviin ja me kokoonnumme Herran luona yhdeksi seurakunnaksi. Mitenkään muuten ymmärrettynä ei opetus pysy ristiriidattomasti kasassa. Tähän johtopäätökseen olen nyt tullut, kun katson eri kohtia peräjälkeen ja yhdistän niitä toisiinsa. Yhdestä päivästä puhuminen tässä yhteydessä, enkelien ilmestyminen tulen liekissä, laittomuuden ihmisen tuho ja Ilmestyskirjan kuvaus Kristuksen tulemuksesta sekä sitä seuraavasta ensimmäisestä ylösnousemuksesta puhuvat kaikki samaa kieltä, yhden ainoan näkyvän tempauksen puolesta. Ilm.19:11-20:6 Kun Kristus saapuu ja seurakunta temmataan, niin se päivä yllättää jumalattomat niin kuin varas. 1Tess.4:13-5:11 Huomaa tässä kohden se, että jumalattomilla on suuri rauha ennen Kristuksen tulemusta ja Herran päivän koittamista. Jos seurakunta otettaisiin ylös ensin salaisella tavalla ja sen jälkeen vuodatettaisiin vihan maljat jäljelle jääneiden päälle, niin jumalattomilla ei varmasti olisi rauha maan päällä Herran päivänä tai ennen sitä! Ilm 16 Koska tuo samainen päivä on vihan ja tuomion päivä, ei se voi tarkoittaa salaista tempausta vaan Kristuksen näkyvää tulemista pilvissä. Ihmiset vaikeroivat ja parkuvat silloin, kun näkevät tämän tapahtuvan ja enkeleiden kokoavan pyhät sekä valitut neljältä ilmansuunnalta Herran luokse. Jos pedon vallan aikana vuodatettaisiin vihan maljoja maan päälle, eivät ihmiset sanoisi toisilleen: Rauha, rauha: ei mitään hätää! kun Herran päivä koittaa. Näin he kuitenkin tekevät ennen Kristuksen tulemusta. Ei ole mitään toista Herran päivää, joka tarkoittaisi salaista tempausta ja sitten toista Herran päivää, joka tarkoittaisi tuomion ja vihan päivää. On vain yksi Herran päivä, mistä olen kirjoittanut aiemmassa opetustekstissäni. Danielin mukaan petovaltakunnan kuningas onnistuu oveluutensa ansiosta petoksessaan ja tuottaa turmion pyhien kansalle keskellä rauhaa. Dan.8:19-27 Jumalan vihan maljat on siten vuodatettu ja vitsaukset ovat ohi, kun Herran päivä ja Kristuksen tulemus tapahtuvat. Peto saa petoksillaan aikaan rauhan, jonka aikana hän tekee pahaa valituille ja pyhille. Tämä ei ole todellakaan kuvausta vihan maljojen vuodattamisesta pedon valtakunnan aikana! vrt. Ilm.13-16 Kaikki se ahdistus ja vitsaukset, mitkä kohtaavat maanpiiriä, ovat vasta synnytystuskien alkua. Jumalan viha täyttyy vasta Kristuksen tulemuksessa, kun seurakunta otetaan ylös pilviin. Silloin kansakunnat parkuvat ja vaikeroivat nähdessään Ihmisen Pojan tulevan pilvissä suurella voimalla. Tätä ennen he ovat eläneet ikään kuin ei mitään hätää olisi. He ovat naineet ja naittaneet, istuttaneet ja rakentaneet, ostaneet ja myyneet: tehneet kaikkea, mitä normaaliin elämään kuuluukin. Luuk.17:26-37 Kaksi miestä on pellolla: toinen jätetään ja toinen otetaan. Kaksi naista jauhaa kivillä: toinen jätetään ja toinen otetaan. Kaksi makaa vuoteella: toinen otetaan ja toinen jätetään. Matt.24:36-42 Miten nämä kuvaukset voidaan yhdistää aikaan juuri ennen Kristuksen näkyvää tulemusta, mistä Jeesus näissä kohdissa puhuu? Jako salaiseen tempaukseen ja näkyvään toiseen tulemukseen on teennäinen, ihmisten keksimä tulkinta pyhistä kirjoituksista. Sen tarkoitus on pikemmin eksyttää seurakuntaa kuin johdattaa sitä totuuteen ja valvomiseen. Sillä niin on, että penseät kristityt eivät tiedä sitä aikaa eivätkä hetkeä vaan se päivä yllättää heidät kuin varas. Uskoville se päivä ei tule

kuitenkaan niin kuin varas vaan me valvomme ja rukoilemme, voimaa saaneina, että kestämme seisoa Ihmisen Pojan edessä hänen tulemuksessaan. Luuk.21:34-36; 12:40-48 Raamatun ilmoituksen perusteella on selvää, että seurakunnan luopumus tapahtuu ennen Kristuksen toista tulemusta. Matt.24:1-14; 2Tess.2:1-12 Sitä ennen on oleva sotia, nälänhätää, maanjäristyksiä ja suuria luonnonmullistuksia. Kansakunnat pauhaavat ja nousevat toinen toistaan vastaan. Tämä on tapahtunut viime vuosisadalla. Kansallistunto on noussut ja monet liittovaltiot on jaettu kansallisiin valtioihin: Neuvostoliitosta tuli Itsenäisten Valtioiden Yhteisö, Jugoslavia hajosi Serbiaksi, Montenegroksi, Bosnia-Hertsegovinaksi ja Kosovoksi, Tsekkoslovakia jakaantui Tsekin ja Slovakian tasavalloiksi, Afrikan, Aasian, Etelä- Amerikan ja Tyynen valtameren siirtomaat itsenäistyivät. Kaikki puut ovat puhjenneet lehteen, joten kesä on lähellä. Luuk.21:29-30 Puut kuvaavat kansoja ja viikunapuu Israelia. Viikunapuu on puhjennut lehteen eli Israel on palannut takaisin omaan maahansa. On mahdollista, että juutalaiset kokevat suuren herätyksen ajan ennen Kristuksen tulemusta. Room.11:23-29 Toisaalta emme ehdi käydä loppuun Israelin kaupunkeja ennen tämän tapahtumista. Matt.10:23 Joka tapauksessa nämä ovat Kristuksen tulemusta edeltäviä merkkejä, joihin Herra itse kehotti opetuslapsia kiinnittämään mielensä. Jeesuksen tulemus ei tapahtunut apostolien aikana: muutoin koko Uusi Testamentti odotuksineen on valhetta. Jeesuksen kuvaukset koskettavat viimeistä sukupolvea, joka elää maan päällä. Tämä armotalouden aikakausi on langennut meidän osaksemme veljet. Pyhä Henki avaa sanaansa yhä selvemmin ennen Kristuksen paluuta ja seurakunnan ylösottoa. Sana ei tue sellaista näkemystä, että Kristuksen tulemus olisi kaksijakoinen, joista ensimmäinen tapahtuu salaa ja sitä seuraa vihan maljojen vuodattaminen. Joku voi vastustaa ajatusta vihan maljojen vuodattamisesta ja vitsauksista maan päälle seurakunnan aikana sillä toteamuksella, ettei Herra ole säätänyt meitä vihaan vaan saamaan pelastuksen Kristuksen kautta ja hän pelastaa meidät vihalta. 1Tess.1:10; 5:9; Room.5:9 Hän ymmärtää vihan tarkoittavan vihan maljoja Ilmestyskirjan 16. luvussa. Miten Jumala voisi sallia tämän perusteella seurakunnan olevan maan päällä silloin, kun vihan maljat vuodatetaan? Eikö kosto ulottuisi silloin väärin perustein seurakuntaan, kun sen pitäisi kohdistua jumalattomiin? Minä uskon kuitenkin Jumalan vihan tarkoittavan sitä kostoa, mikä kohtaa jumalattomia samana päivänä, kun seurakunta temmataan pilviin. Tätä tukee Paavalin yhtäjaksoinen kuvaus yhden päivän tapahtumista, jolloin seurakunta kokoontuu Herran luokse ja laittomuuden ihminen surmataan tulen liekissä. 2Tess.1:3-2:12; Ilm.19:11-21 Onko täysin mahdoton ajatus, että valitut ja pyhät ovat maan päällä keskellä vihan maljojen vuodatusta? Heidän täytyy olla, jos tempaus tapahtuu samana päivänä, jolloin Jumala kostaa jumalattomille, keskellä rauhan aikaa: uskovat pääsevät sinä päivänä lepoon ja jumalattomia kohtaa samana päivänä kadotus Herran kasvoista. 1Tess.4:13-5:11; 2Tess.1:3-2:12 Tempauksen jälkeen ei ole siten mahdollista enää pelastua, vaikka salaisen ylösoton puolustajat sellaista väittävät. 2Tessalonikalaiskirje: 1:7 ja antaa teille, joita ahdistetaan, levon yhdessä meidän kanssamme, kun Herra Jeesus ilmestyy taivaasta voimansa enkelien kanssa 1:8 tulen liekissä ja kostaa niille, jotka eivät tunne Jumalaa eivätkä ole kuuliaisia meidän Herramme Jeesuksen evankeliumille. 1:9 Heitä kohtaa silloin rangaistukseksi iankaikkinen kadotus Herran kasvoista ja hänen voimansa kirkkaudesta, 1:10 kun hän sinä päivänä tulee, että hän kirkastuisi pyhissänsä ja olisi ihmeteltävä kaikissa uskovissa, sillä te olette uskoneet meidän todistuksemme. Miten on sitten mahdollista, että vihan maljat vuodatetaan ja uskovaiset joutuvat kärsimään niistä ennen tempausta? Ajattele Mooseksen ajan tapahtumia Egyptissä. Varjeliko Jumala Israelin kansan niiltä vitsauksilta, mitkä kohtasivat vain egyptiläisiä, so. jumalattomia? Kyllä varjeli. Mikä estää Jumalaa varjelemasta seurakuntaa, kun vihan maljat vuodatetaan? Entä sitten, vaikka uskovaisia kuolisi vihan maljoissa tai he joutuisivat kärsimään ajallisesti? Eikö

Jumalan viha kuvaa enemmänkin tulevaa iankaikkista häpeää, mihin jumalattomat joutuvat kuin vain jotakin hetken kestävää maanpäällistä vaivan aikaa? 2Tess.1:3-10 Kristuksen tulemuksessa eivät kaikki jumalattomat ole edes läsnä: miten se voisi kuvata sitä vihaa, mikä kohtaa kaikkien aikojen kaikkia jumalattomia? Jumalan viha kohtaa jäljellä olevia ihmisiä maan päällä: sitä en kiistä. On täysin mahdollista, että ihmisiä kuolee kirjaimellisesti vitsausten aikana (Ilm.9) ja vihan maljojen aikana sekä Kristuksen tulemuksessa. 2Piet.3:10-13; 2Tess.1:3-2:12; Ilm.19:11-21 Viimeisen vihan maljan polkeminen kuvataan kuitenkin vasta sen jälkeen tapahtuvaksi, kun seurakunta on temmattu ylös "sinä päivänä", jona tämä suuri viha jumalattomia kohtaa. 2Tess.1:7-8; Ilm.6:17, 14:17-20 Tätä kuvaa myös Harmageddonin taistelu. Ilm.16:16-21 Sen on yhtenevä Herran tulemuksen kanssa. Ilm.19:11-21 Samana päivänä portto saa tuomionsa: "hänen vitsauksensa tulevat yhtenä päivänä". Ilm.18:8 Mikään näistä asioista ei tapahdu ennen "viimeisen pasuunan" soittoa, mikä tapahtuu sinä päivänä, kun seurakunta otetaan ylös taivaaseen. Ilm.11:12-19 Sitä ennen on Jumala lähettänyt kuusi enkeliä ja kuusi vitsausta on vaivannut ihmisiä. Ilm.8-9 Niiden seurauksena jopa kolmasosa ihmisiä kuolee. Tämä kaikki tapahtuu siis kuuden enkelin pasuunan soiton jälkeen. Seurakunta otetaan ylös vasta seitsemännen enkelin puhaltaessa pasuunaan. 1Kor.15:52; Ilm.11:15 Tämä asia on kerrottu ihan selvästi kirjaimen perustasolla Raamatussa. Sitä ei tarvitse arvuutella, onko seurakunta ollut maan päällä kuuden ensimmäisen pasuunan aikana. Se on sanottu suoraan, että seurakunta on silloin maan päällä. Jumala lyö siten vitsauksilla maata seurakunnan ollessa maan päällä, ennen tulemustaan. Helluntaiseurakunnissa ja muissa vapaissa suunnissa on yleistynyt voimakkaasti oppi kahdesta seurakunnan ylösotosta. Jotkut opettavat vieläkin useampia tempauksia, mutta yleisin lienee tämä opetus kahdesta eri tempauksesta. Käsittelen sitä lyhyesti ennen kuin siirryn tutkimaan, miten temmata (harpadzo) verbiä käytetään Raamatussa ja mitä se siis tarkoittaa. Opetus kahdesta tempauksesta on suurin piirtein tällainen. Ensin temmataan seurakunta salaisesti pilviin Herraa vastaan. Tyhmät neitsyet jäävät maan päälle kolkuttamaan ovea, mutta Herra ei avaa heille. Matt.25:1-13 Vääriin omavanhurskaisiin vaatteisiin puetut teeskentelijät heitetään ulos hääaterialta. Matt.22:13; Ilm.3:5; 16:15 Hääateria alkaa pilvissä ja vain Kristuksen vanhurskaudella puetut sielut saavat osallistua siihen - ne, jotka ovat valkaisseet vaatteensa Karitsan veressä ja pitäneet kiinni hänen todistuksensa sanasta. Ilm.19:7-8, 7:14 Maan päällä alkaa vihan aikakausi, jolloin Jumala vuodattaa vihan maljat maan päälle. Ilm.16 Tänä aikana maan päällä on vielä ihmisiä, jotka tulevat uskoon ja pääsevät Herran luokse antamalla henkensä kieltäytyessään kumartamasta petoa tai sen kuvaa. Ilm.13:10-18 Nämä marttyyrit nousevat ylös Kristuksen toisessa näkyvässä tulemuksessa. Ilm.20:4 Heidän kanssaan nousee ilmeisesti ylös myös muita Kristuksessa vainon tähden kuolleita pyhiä, jotka odottavat edelleen ruumiin ylösnousemusta vihan aikakautena. Ilm.6:9-11 On mahdollista, että näiden Jumalan sanan todistuksen tähden teloitettujen joukossa on kuitenkin vain niitä, jotka ovat kuolleet pedon valtakunnan aikana ja Jumalan vihan maljojen vuotaessa maan päälle. Joka tapauksessa ei ole selvää, milloin seurakunnan ensimmäinen tempaus tapahtuu Ilmestyskirjan kuvauksissa: sen sijaan marttyyrien tempaus tapahtuu Kristuksen näkyvässä tulemuksessa, josta alkaa tuhannen vuoden aikakausi, jolloin Kristus hallitsee yhdessä pyhien kanssa jäljelle jääneitä ihmisiä. Sitä ennen peto ja väärä profeetta on heitetty eläviltään tuli- ja tulikivijärveen sekä saatana heitetty vankeuteen, ettei hän kansoja villitsisi ennen kuin ne tuhat vuotta ovat kuluneet loppuun. Sen jälkeen saatana päästetään vielä hetkeksi vapaaksi ja hän villitsee maan neljällä kulmalla olevat kansat sotaan pyhien leiriä ja rakastettua kaupunkia vastaan. Taivaasta lankeaa kuitenkin tuli, mikä kuluttaa vastustajat. Tämän jälkeen tulee toinen ylösnousemus, jossa syntiset ja jumalattomat tuomitaan tuli- ja tulikivijärveen tekojensa tähden. Tämä on tuomion ylösnousemus. Kuolleet tuomitaan tekojensa mukaan ikuiseen eroon Herran kasvoista ja hänen kirkkautensa voimasta. Ilm.19:19-20:15

Seurakunnan ylösotto on tuon tulkinnan mukaan kaksiosainen. Ensin temmataan uskolliset pyhät eli viisaat neitsyet, joilla on öljyä lampuissaan eli Pyhää Henkeä sydämissään. Sen jälkeen ihmisiä tulee vielä uskoon ja tyhmätkin neitsyet jäävät maan päälle todistamaan Jeesuksesta. Peto saa vasta silloin täyden vallan maan päällä, kun pidättävä tekijä eli seurakunta on poistettu tieltä. Tämä ei ole kuitenkaan Raamatun opetus asioista. Luimme edellä Paavalin kirjeestä, ettei meidän kokoontumisemme Herran luokse tapahdu ennen kuin ilmestyy tuo laiton, jonka Jeesus on surmaava tulemuksessaan suunsa henkäyksellä. 2Tess.2:1-12 Seurakunta on siten maan päällä eikä Herran luona pilvissä, kun peto saa vallan ja voittaa taistelussa pyhät. Ilm.13:5-8 Tämä taistelu on hengellistä sodankäyntiä, jolloin seurakunta menee syvään luopumukseen eksyen ja eksyttäen. Pyhiä ja valituita kehotetaan lähtemään ulos luopuneesta seurakunnasta, mitä kuvataan Ilmestyskirjassa nimellä portto. Ilm.17-18 Pyhät ja valitut ovat mukana maksamassa portolle sen synneistä kaksin verroin siihen maljaan, mitä se on juottanut pyhille apostoleille ja profeetoille. Ilm.18:5-8,20 Uskovaiset eivät sodi kuitenkaan tämän maailman asein, panssarivaunuin ja konekiväärein, vaan tuomalla julki totuuden sanaa, paljastamalla porton synnit seurakuntaa, Jumalaa ja kaikkia ihmisiä vastaan. Portto suuttuu tästä pyhien toiminnasta ja alkaa vainota heitä. Lopun aikana ei suvaita aitoa ja puhdasta kristinuskoa vaan vainotaan Jeesuksen todistajia. Valta ja kunnia annetaan luopuneessa kirkossa pedolle ja väärä profeetta, joka on itse toinen peto, eksyttää seurakuntaa ja kaikkia uskonnollisia ihmisiä saaden heidät vihaan valittuja ja uskollisia vastaan. Me voitamme kuitenkin Jeesuksen todistuksen ja Karitsan veren kautta, niin kuin Ilmestyskirja etukäteen meille lupaa. Olkaamme vielä vähän aikaa uskolliset, niin saapuu hän, joka vapauttaa meidät lyhyestä ahdistuksen ja koetuksen hetkestä, mikä on kohtaava koko maanpiiriä. Edellä oleva tulkinta kaksiosaisesta seurakunnan tempauksesta on ongelmallinen. Se johtaa joitakin sielullisia veljiä valvomattomuuteen, kun he luulevat, että on mahdollista pelastua vielä tempauksen jälkeen. Jeesus sanoo kuitenkin selvästi, ettei hän avaa ovea niille, jotka ovat vääryyttä tehneet. Matt.7:21-23; 25:11-13 Ellet ole mukana ensimmäisessä ylösnousemuksessa, niin jäät auttamattomasti pelastuksen ulkopuolelle. Pyhät enkelit keräävät Jumalan valtakunnasta vihansa kohteeksi kaikki ne, jotka aiheuttavat pahennusta eli elävät synnissä. Matt.13:36-43 Jumalan vihan viinikuurna poljetaan silloin kaupungin ulkopuolella. Ilm.14:14-20 Tässä kuvataan ensin seurakunnan ylösotto eli ensimmäinen ylösnousemus. Sitä seuraa Jumalan vihan päivän ja vihan kiivauden viinimaljan vuodattaminen niiden ylle, jotka eivät pelastu. Ilm.16:19 Alkuaineet sulavat kuumuudessa ja Herra tuhoaa suunsa henkäyksellä viholliset viimeisessä taistelussa. 2Piet.3:11-13; Ilm.19:19-21 Seurakunta temmataan ylös Paavalin opetuksen mukaan viimeisen pasunan soidessa. 1Kor.15:52 Tämän on oltava viittaus Ilmestyskirjan pasuunoihin, vaikka Paavali oli kuollut jo siinä vaiheessa, kun Johannes kirjoitti Ilmestyskirjan. Herra on ilmoittanut tämän asian Paavalille ennen kuin Johannes kirjoitti Jeesuksen ilmestyksen. Ilmestyskirjassa sijoitetaan viimeisen eli seitsemännen pasuunan soitto tilanteeseen, jota ennen kaksi Jumalan profeettaa on lyönyt maata kaikkinaisilla vitsauksilla, tapettu pyhässä kaupungissa ja sitten he ovat nousseet ylös kuolleista. Ilm.11:1-19 Jumalan viha kohtaa maanpiiriä täydessä voimassaan vasta seitsemännen pasuunan soiton jälkeen. vrt. Ilm.16:19 Tätä ennen on tapahtunut jo kuusi vitsausta, joiden aikana on mm. kolmasosa ihmisistä saanut surmansa. Ilm.6:13-21 On siis selvää, että seurakunta on todellakin maan päällä vitsausten vuodattamisen aikaan, mutta onko se temmattu ylös pilviin vihan maljojen vuodattamista ennen: se jääköön tässä kirjoituksessa käsittelemättä. En ole itsekään täysin varma siitä asiasta, vaikka näen vihan maljojen vuodattamisen tapahtuvan seurakunnan ollessa maan päällä. Ilm.16:2,9; vrt. 15:2; 7:15 Tempaus ja ruumiin ylösnouseminen Palaan käsittelemään verbiä temmata Uuden Testamentin kirjoituksissa. Verbi `temmata on kreikaksi `harpadzo ja tarkoittaa suomeksi `ryöstää tai `temmata. Verbiä käytetään evankelista Filippuksen tapauksessa, kun Pyhä Henki tempasi hänet pois eikä

hoviherra enää häntä nähnyt. Tämän jälkeen Filippus tavattiin Asdodissa evankeliumia julistamassa. Apt.8:39-40 Puuttumatta siihen, oliko kyseessä yliluonnollinen ilmiö vai pelkästään Pyhän Hengen tapa "ryöstää" Filippus pois hoviherralta ja johdattaa hänet toiseen paikkaan evankeliumia julistamaan, on verbi varmasti tarkoittanut tässä yhteydessä ruumiin siirtymistä paikasta toiseen. Verbiä käytetään apkryfisessä Viisauden kirjassa (4:11) kohdassa, jossa luultavimmin viitataan Hanokin pois tempaamiseen. (vrt. 1Moos.5:24) Tämä tapahtuma on perinteisesti ymmärretty ruumiin ottamiseksi ylös ennen kuolemaa. Myös Elias otettiin taivaaseen ruumiissa ollessaan, kun tuliset vaunut noutivat hänet kotiin. 2Kun.2:11 Tämän maallisen ruumiin nouseminen ylös taivaaseen ei ole siten mikään vieras ajatus Raamatun kirjoittajille vaan pikemminkin se on kuolleiden ylösnousemuksen toivo, mitä Jeesukseen uskovaiset odottivat. Jeesuksen nouseminen ruumiillisesti ylös haudasta on kristinuskon opin peruskappaleita. Ilman uskoa ruumiin ylösnousemukseen ei kristitty voi olla edes pelastunut, jos Paavalin kiivas toteamus tässä kohden pitää paikkansa. 1Kor.15:12-28 On siis uskottava kirjaimellisesti se, että Jeesus otettiin ylösnousemusruumiissa ylös taivaaseen ja myös me nousemme ylös kuolleista Kristuksen esikuvan tavalla. Opetuslapset näkivät sen, kun Jeesus otettiin ylös taivaaseen. Herra on tuleva samalla tapaa takaisin. Apt.1:9-11 Tämä on puhetta kirjaimellisesti Herran ruumiin nousemisesta taivaaseen eikä vain jokin kielikuva. Liiallinen hengellistäminen johtaa siihen, että meiltä katoaa ristiinnaulittu ja ylösnoussut vapahtaja. Näemme kaiken vain aineettomana henkenä, emmekä ymmärrä oikein Jumalan sanaa, joka koskettaa myös tätä ruumistamme. Vaikka Jeesuksen taivaaseen ottamisesta on käytetty eri verbiä (analambano) ja se tapahtuu hitaasti verrattuna meidän ruumiimme tempaukseen, on sen merkitys kirjaimellisesta ruumiin nousemisesta taivaaseen meille tärkeä esikuva ja lujan sekä varman toivomme kohde. Hebr.6:19-20 Käsitys, jonka mukaan kuolleitten ylösnouseminen ei tarkoita tämän maallisen ruumiin ylösnousemusta, ei ole totuudessa pysyvä. Kuolleista herääminen tarkoittaa Jeesuksen ylösnousemuksen esikuvan mukaan nimenomaan ruumiin ylösnousemusta eikä hengen ylösnousemusta. 1Kor.15:12-28 Hengen ei tarvitse nousta ylös, koska henki menee suoraan Jumalan tykö jo silloin, kun pyhät nukkuvat pois! Snj.12:7; Fil.1:23 Poisnukkuneiden sielut ovat näkyvässä muodossa - ilmeisesti eräänlaisessa henkiruumiissa - Jumalan valtaistuimen alla. Ilm.6:9 He odottavat yhdessä muiden uskovien kanssa ruumiin lunastusta ja ylösnousemusta. Room.8:23 Jumala on tarkoittanut iankaikkisen elämän ruumiillisessa muodossa tapahtuvaksi, samoin kuin ensimmäinen paratiisi oli tarkoitettu ruumiissa asustavalle ihmiselle, joka on elävä sielu. Millainen on ylösnousemusruumis? Sitä ei ole kuvattu yksityiskohtaisen tarkasti kirjoituksissa. Raamatussa kerrotaan, että Jeesus ilmestyi opetuslapsille ylösnousemisensa päivänä lukittujen ovien takana. Luuk.24:36ss.; Joh.20:19 Jeesus söi ja joi yhdessä opetuslasten kanssa: hänen ruumiinsa oli luuta ja nahkaa, mitä pystyi koskettamaan. Tuliko Jeesus huoneeseen seinien läpi niin kuin usein sanotaan? Sitä Raamattu ei kerro. Jumalalle on kuitenkin mahdollista yliluonnollisten asioiden toteuttaminen. Hän voi koota ruumiin atomit yhteen, niin että niistä muodostuu aikuinen terve ihminen, vaikka ruumis olisi kuollut sikiönä äidin kohtuun tai palanut tuhkaksi ja savuksi ilmaan ydinräjähdyksessä. Jumalalle on tällainen mahdollista, sillä hän on tehnyt koko maailmankaikkeuden siitä, mikä ei näy. Hebr.11:3 Emme voi silti sanoa tarkalleen ottaen sitä, millainen on meidän majamme taivaassa, se ruumis, joka meille annetaan ja johon meidät puetaan. Tiedämme Jumalan ilmoituksen perusteella vain sen, että olemme taivaassa enkelien kaltaiset, emmekä mene enää miehelle ja naiselle, naimisiin. Matt.22:30 Verbi `harpadzo - `temmata, `ryöstää - esiintyy Uudessa Testamentissa 13 kertaa. Sen ymmärtäminen ei tuota useimmissa kohdissa vaikeuksia. Roomalaiset sotilaat tulivat ottamaan apostoli Paavalin väkisin pois ihmisjoukon keskeltä. Apt.23:10 "Tempaus" oli silloin selvästi ruumista koskeva tempaus eikä vain hengellinen kuva ihmisen sielun irtaantumisesta kuoleman hetkellä tästä ruumiista. Muut kohdat, missä sana esiintyy, on lueteltu tässä.

Matt.11:12; 12:29; 13:19; Joh.6:15; 10:12,28,29; Apt.8:39; 23:10; 2Kor.12:2,4; 1Tess.4:17; Jda,1:23; Ilm.12:5 Uutta Testamenttia on tutkittava siltä pohjalta, miten sanoja siellä käytetään. Verbin harpadzo merkitys ei ole sielun tempausta tarkoittava vaan se koskee ihmisen ruumiiseen kohdistuvaa toimintaa. Sana esiintyy myös vertauskuvana Jeesuksen vertauksessa kylväjästä, joka kylvää siementä. Saatana "tempaa" pois Jumalan sanan siemenen joidenkin ihmisten sydämistä. Matt.13:19 Raamatun kokonaisilmoituksen ja seurakunnan perinteisen näkemyksen perusteella on selvää, että kuolleiden ylösnousemuksen toive koskee tämän maallisen ruumiin muuttumista katoamattomaksi, aivan kuten Raamatussa opetetaan. 1Kor.15:35-58 Katoavaisuus tarkoittaa Uuden Testamentin terminologiassa selvästi ruumiin mätänemistä ja maatumista. Jumala sanoi paratiisissa syntiin langenneelle Aadamille, että maasta sinä olet otettu ja maaksi pitää sinun jälleen tuleman. 1Moos.3:19 Psalmista toteaa, ettei jumalattoman asuinsija häntä enää tunne, jumalatonta ei enää ole. Ps.37:10 Tämä on kuvausta ruumiin katoamisesta maan päältä, ei henkisen tietoisuuden lakkaamista ruumiin kuoleman jälkeen. Jeesuksen ruumis ei nähnyt katoavaisuutta, koska hän nousi ylös kuolleista kirjaimellisesti siinä ruumiissa, mikä hänellä oli ja mikä oli kuollut. Apt.2:22-36 Pukeutuminen katoamattomuuteen tarkoittaa siten sitä, että tämä maallinen ruumis atomeineen muuttuu kuolemattomaksi ruumiiksi, joka ei koskaan maadu. Tämä tapahtuu meille silmänräpäyksessä. 1Kor.15:52 Toinen otetaan ja toinen jätetään, niin kuin Jeesus tempausta kuvasi. Matt.24:40-41 Paavalin opettama seurakunnan ylösotto ja pois nukkuneiden pyhien kuolleista herääminen ei tarkoita vain "hengen" nousemista Jumalan tykö vaan se tarkoittaa nimenomaan ruumiin antamista sille hengelle, joka on jo nyt Herran tykönä! Pois nukkuneet odottavat em. tavalla Herran luona ruumiin ylösnousemista ja meidätkin on hengessä "asetettu taivaallisiin Kristuksessa Jeesuksessa". Ilm.6:9; Ef.2:7 Tämä on viittaus siihen yhteyteen, mikä meillä on Pyhässä Hengessä Jumalan kanssa. Me olemme yksi Henki Herran kanssa ja tulleet osallisiksi Pyhästä Hengestä. 1Kor.6:16; 2Kor.13:13 Kuolleiden herääminen ja ruumiin ylösnouseminen ei tarkoita sitä, että meillä olisi jo nyt valmiina ylösnousemusruumis taivaassa, jonne pääsemme ruumiin kuolemassa tai Herran tulemuksessa. Tällaista näkemystä voidaan kuitenkin perustella mm. Paavalin sanoilla: 2.Korinttolaiskirje: 5:1 Sillä me tiedämme, että vaikka tämä meidän maallinen majamme hajotetaankin maahan, meillä on asumus Jumalalta, iankaikkinen maja taivaissa, joka ei ole käsin tehty. 5:2 Sentähden me huokaammekin ikävöiden, että saisimme pukeutua taivaalliseen majaamme, 5:3 sillä kun me kerran olemme siihen pukeutuneet, ei meitä enää havaita alastomiksi. 5:4 Sillä me, jotka olemme tässä majassa, huokaamme raskautettuina, koska emme tahdo riisuutua, vaan pukeutua, että elämä nielisi sen, mikä on kuolevaista. 5:5 Mutta se, joka on valmistanut meidät juuri tähän, on Jumala, joka on antanut meille Hengen vakuudeksi. 5:6 Sentähden me aina olemme turvallisella mielellä ja tiedämme, että, niin kauan kuin olemme kotona tässä ruumiissamme, me olemme poissa Herrasta; 5:7 sillä me vaellamme uskossa emmekä näkemisessä. 5:8 Mutta me olemme turvallisella mielellä ja haluaisimme mieluummin muuttaa pois ruumiista ja päästä kotiin Herran tykö. 5:9 Sentähden me, olimmepa kotona tai olimmepa poissa, ahkeroitsemme olla hänelle mieliksi.

5:10 Sillä kaikkien meidän pitää ilmestymän Kristuksen tuomioistuimen eteen, että kukin saisi sen mukaan, kuin hän ruumiissa ollessaan on tehnyt, joko hyvää tai pahaa. "Maja, joka ei ole käsin tehty ja on iankaikkinen" kuvaa ilmeisesti "Jumalan majaa ihmisten keskellä" eli itseään Jeesusta Kristusta, meidän Jumalaamme, joka kirkkaan kointähden tavoin asustaa sydämissämme. Ilm.21:3 Jumala levittää taivaassa telttamajansa meidän yllemme. Ilm.7:15 Tämä kuvaa sitä, että Jumala on oleva kaikki kaikissa. 1Kor.15:28 Tätä edeltää kuitenkin ruumiin ylösnousemus, mistä puhutaan monissa eri kohdin ja minkä Jeesus ennusti. Apt.24:14-16; Joh.5:24-29 Kun mielemme on poissa Kristuksesta ja suuntautunut maallisiin asioihin, kuvaa Paavali sitä voimakkaasti sanoen: "Olemme poissa Herrasta." 2Kor.6:5 Tämä ei voi Raamatun kokonaisilmoitus huomioon ottaen tarkoittaa sitä, että uskovainen seilaa jatkuvasti Kristuksen ja maailman välillä, ollen toisena hetkenä kadotettu ja toisena pelastettu. Paavalin käyttämä ilmaisu on tässä kohden jotakin muuta kuin kirjaimellisesti ymmärrettävä todellisuus. Se on hänen tapansa painottaa Jumalan ja uskovaisen välisen yhteyden suurta merkitystä uskon vaelluksen aikana. Paavali kirjoittaa toisaalla, että hän tunsi miehen, joka "temmattiin kolmanteen taivaaseen". (harpadzo") 2Kor.12:2-4 Hän ei tiennyt, oliko se mies ruumiissaan vai poissa ruumiistaan: tämäkään kohta ei puolla näkemystä, jonka mukaan seurakunnan ylösotto eli tempaus koskee vain hengen nousemista Jumalan tykö eikä tämän maallisen ruumiin muuttumista. Merkille pantavaa on se, että kolmas taivas on sama kuin paratiisi Paavalin terminologiassa. Kadonnut tai uusi paratiisi on siis olemassa jossakin, minne uskovaiset siirtyvät odottamaan tulevaa ruumiin ylösnousemusta nukkuessaan pois tästä pahasta maailmasta. Tämä on lohdullinen sanoma niille, jotka joutuvat tekemisiin oman tulevan tai lähimmäisen kuoleman kanssa. Elämä ei pääty siihen vaan saamme olla heti kuoleman hetkestä alkaen Herran kanssa. Fil.1:23 On olemassa hengen maailma, jota emme näe. Ristinryöväri pääsi "paratiisiin" Herran luokse sinä päivänä, kun Herra kuoli. Luuk.23:43 Molempien ruumiit olivat maan päällä, joten he menivät hengessä Isän valtakuntaan, mistä Raamattu kertoo. Dan.7:13-14; Hebr.9:24 Siellä tämä ristinryöväri odottaa nyt ruumiimme lunastusta ja ylösottoa. Room.8:23 Tämä on se kuolleitten ylösnousemuksen toivo, mistä Raamatussa meille kerrotaan. Apt.23:6; 24:15,21 Opetus, jonka mukaan tämä maallinen ruumiimme ei nouse ylös kuolleista, ei pysy totuudessa ja on ristiriidassa Raamatun ilmoituksen kanssa. Tämä asia on helppo todeta, jos vain tahdomme uskoa sen, mitä on kirjoitettu. 2.Timoteuksen kirje: 2:18 jotka ovat totuudesta eksyneet, kun sanovat, että ylösnousemus jo on tapahtunut, ja he turmelevat useiden uskon. Paavali ja apostolit odottivat ylösnousemusta. He eivät olleet sitä vielä saavuttaneet. Paavali kirjoitti tästä toisaalla hyvin selvästi. Filippiläiskirje: 3:10 tunteakseni hänet ja hänen ylösnousemisensa voiman ja hänen kärsimyksiensä osallisuuden, tullessani hänen kaltaisekseen samankaltaisen kuoleman kautta, 3:11 jos minä ehkä pääsen ylösnousemiseen kuolleista. Paavali ei opettanut uudestisyntymistä ensimmäisenä ylösnousemuksena. Hän opetti muun Jumalan sanan ilmoituksen kanssa yhtäpitävästi, että me odotamme ruumiin ylösnousemista. 1Kor.15:12-58; Room.8:17-28 Opetus, jonka mukaan meidän toivomme ei ole ruumiin ylösnousemisen toivo, ei ole Jumalasta. Uskovaisten ei pidä sekaantua sellaiseen oppiin. Se on eksytystä, mikä "turmelee monien uskon".

Erään opin mukaan joku odottaa ruumiin ylösnousemusta, mutta ei tämän lihallisen ruumiin, vaan hengellisen ruumiin, sillä Raamattu selvästi opettaa: "kylvetään sielullinen ruumis, nousee hengellinen ruumis. Jos kerran on sielullinen ruumis, niin on myös hengellinen", 1.Kor.15:44 Tarkoittaako tämä sitä, ettei ylösnousemusruumis ole tämä sama ruumis ja tätä maata, josta olemme otetut? Tarkoittaako se, että tämä ruumis jää maan päälle Kristuksen temmatessa vain henkemme yläilmoihin? Vai mitä se tarkoittaa? Olen jo aiemmin todistanut Raamatun kirjoituksilla, että ylösnousemus koskee tätä ruumista, jossa me nyt olemme. Millaiseen muotoon Jumala nämä atomit sitten järjestelee: se on hänen tiedossaan. Se ruumis on "hengellinen" ruumis eikä koskaan katoa: se ruumis ei siis kuole eikä muutu maaksi jälleen. Mikään kohta Raamatussa ei kumoa sitä ajatusta, että se ruumis on tämä sama ruumis, joka meillä nyt on: samasta materiasta valmistettu. Jeesus ei saanut uutta ruumista, jossa hän meni taivaaseen vaan hänen vanha ruumiinsa muuttui ja otettiin ylös taivaaseen. Samalla tapaa tämä meidän vanha ruumiimme muuttuu "hengelliseksi ruumiiksi" ja otetaan ylös taivaaseen. Tässä ei ole mitään epäloogista vaan opetus on kautta linjan johdonmukainen. Oppia tämän ruumiin lopullisesta katoavaisuudesta ja jäämisestä maan päälle puolustetaan lisäksi niillä Raamatun kohdilla, joissa kerrotaan Jeesuksen menneen valmistamaan meille sijaa ja me muutamme taivaalliseen majaamme. Joh.14: 2Kor.5:1,8 Jälkimmäistä kohtaa käsittelin jo aiemmin, joten en puutu siihen enää toistamiseen. Mikä on se taivaallinen sija, jota Jeesus lähti meille valmistamaan? Onko se taivaallinen ruumis vai millaisesta asunnosta on kysymys? Kaikissa Raamatun kohdissa, joissa puhutaan ylösnousemuksesta, tarkoitetaan sillä tämän maallisen ruumiin muuttumista ja ylösottamista taivaaseen Herran luokse. Sija Jumalan luona taivaassa ei tarkoita sitä, ettei tämä ruumis nouse ylös viimeisenä päivänä, niin kuin Herra opetti. Joh.6:40,44 Tulisiko tämä opetus ymmärtää hengellisesti siten, että puhe on viimeisestä päivästä sen uskovan jumalatonta elämää, jolloin hän herää uuteen elämään Pyhän Hengen uudestisynnyttäessä hänet? Silloinhan ylösnousemus on jo tapahtunut vastoin sitä, mitä Raamatussa opetetaan! Paavali odotti ylösnousemusta kuolleista: miksi hän sitä odotti, jos hän oli jo noussut ylös? Fil.3:11 Vai tarkoittaako se viimeistä päiväämme tässä ruumiissa, päivää, jona kuolemme? Onko se päivä ylösnousemuksen päivä, jokaiselle ihmiselle oma päivänsä? Miten sitten pitäisi suhtautua opetukseen maailman lopusta, Kristuksen toisesta tulemuksesta, Herran päivästä, seurakunnan ylösotosta, tuhannen vuoden ajanjaksosta tulemuksen jälkeen ja viimeisestä tuomiosta eli tuomion ylösnousemuksesta? "Kristuksessa kuolleet nousevat ylös ensin: sitten meidät, jotka olemme jääneet tänne, temmataan yhdessä heidän kanssaan pilvissä yläilmoihin." 1Tess.4.17 Miksi Kristuksessa kuolleet nousevat ylös ensin ja mistä, jos he ovat jo taivaassa siinä ruumiissa, mikä on heidän lopullinen majansa? Jos ylösnousemus on tapahtunut, niin silloin meillä on jo nyt ylösnousemusruumis taivaassa Jumalan tykönä. Vai pitäisikö tämä ymmärtää siten, että Jeesus rakentaa sitä ruumista parhaillaan? Se on vasta sitten valmis, kun kuolemme tai kun Herra saapuu takaisin? Paavali kirjoitti kuitenkin, että meillä on asumus Jumalalta, iankaikkinen maja taivaissa, joka ei ole käsin tehty. 2Kor.5:1 Eihän tuo tarkoita hengellistä ruumista tai maallista ruumista vaan jotakin asuntoa, mihin hän sitä sijaa vertaa! Tämäkään ruumis, jossa me nyt olemme, ei ole käsin tehty : puhe ei ole siis ruumiista vaan asunnosta. Taivaallisessa Jerusalemissa on paljon asuntoja: yksi jokaiselle. Sen ei tarvitse merkitä ruumista, niin että meillä on maan päällä yhtä aikaa ruumis kuin taivaassa. Meillä ei ole tällä hetkellä ruumista taivaassa. Kun me kuolemme, on meillä jonkinlainen hengellinen ruumis, jossa voimme näyttäytyä ihmisille Herran kautta tai hänen kanssaan. Matt.17:3; Ilm.6:9 Onko tämä sitten se lopullinen maja, mikä meillä on oleva? Miten tämä sopii yhteen Kristuksen ylösnousemuksen kanssa? Miksi hänen ruumiinsa ei nähnyt katoavaisuutta, mutta meidän ruumiimme näkee ilman samankaltaista ylösnousemusta?

Miten perustellaan se, että taivaallinen ja hengellinen ruumis tarvitsee ylösnousemusta? Eikös se ole jo ylhäällä? Entä miksi henkemme tarvitsee ylösnousemusta? Eikös sekin ole ylhäällä? Meidäthän on asetettu taivaallisiin Kristuksessa Jeesuksessa. Mistä ihmeen ylösnousemuksesta Raamattu siis puhuu, jos kerran se ruumis ja maja, mihin meidät puetaan, on jo ylhäällä ja myös meidän henkemme on ylhäällä? Minä olen tässä kohden aivan ymmälläni. Ymmärrän hämärästi sen, että me siirrymme kuoleman hetkellä Herran luokse paratiisiin ja meillä on siellä jonkinlainen näkyväinen olomuoto, kenties ruumis, jossa henkemme asuu. Jos tuo ruumis on se lopullinen ruumis, mikä meillä on oleva, niin silloin tämä ruumis jää maan päälle ja lahoaa. Se jää niiden katseltavaksi, jotka jäävät maan päälle Herran tulemuksessa ja seurakunnan ylösotossa. Entä miten käy tuhannen vuoden ajanjakson aikana? Silloin Herrasta luopuneiden ruumiit ovat kaiken lihan nähtävänä. Jes.66:23-24 Missä ovat silloin vanhurskasten ruumiit? Jesajan ja Hiskian osalta minulla on valmista opetustekstiä. Niissä ei puolusteta sellaista opetusta, jonka mukaan tämä ruumis ei nouse ylös kuolleista vaan joku toinen hengellinen ruumis nousee ylös. Voit lukea sen kotisivultani (tuonela.pdf). Jumala kutsuu lopun ajan seurakuntaa luopumaan vääryydestä. Dan.12:10, 2Tim.2:19-3:18 Kaikenlainen väärä opetus, mikä aiheuttaa lahkolaisuuden syntiä ja hajaannusta uskovien leirissä tulee hyljätä. Jos minä olen ollut väärässä jossakin asiassa, on minun hyljättävä väärä opetus ja ojentauduttava totuuden sanan mukaiseen oppiin sekä elämään. Minun tulee muistaa se, että olen itsekin ollut erehtynyt monissa eri asioissa. Jumala ei ole minua sen takia hyljännyt. Jumala ei hylkää myöskään niitä veljiä, jotka ovat vilpittömästi erehtyneet jossakin opillisessa asiassa, mutta heidän perustuksensa on kunnossa: se on Jeesus Kristus. Jos joku panee turvansa Jumalan armoon ja Kristuksen Henki on hänessä, eivät erehdykset opissa voi häntä kadottaa. Pyhien yhteyden kannalta on kuitenkin tärkeätä, että luovumme kaikesta väärästä opista ja elämästä, mikä hajottaa seurakuntaa. Jos noudatamme totuutta rakkaudessa, voimme elää silloin Hengen yhteydessä Jumalan tahdon mukaan. Muussa tapauksessa joudumme häpeään, kun riitelemme tämän maailman tavoin emmekä voi olla yhtä mieltä edes kristinuskon alkeista. Kutsun kaikkia Jumalan lapsia mielenmuutokseen, pysyvään sellaiseen. Näin varjellumme väkeviltä eksytyksiltä, harhaopeilta ja ihmisten arpapeleiltä. Saakoon Jumala vaikuttaa meissä kaiken hyvän, että hänen tahtonsa tapahtuisi. Aamen, tule Herra Jeesus! Petteri Haipola 30.05.2006 Lähteet: Pyhä Raamattu ja Novumin sanakirja