1(5) Jyväskylän ammattikorkeakoulu Rehtori Jussi Halttunen Opetus- ja kulttuuriministeriö kirjaamo@minedu.fi Viite: Opetusministeriön lausuntopyyntö OKM/40/010/2014 LAUSUNTO HALLITUKSEN ESITYKSESTÄ EDUSKUNNALLE LAEIKSI YLIOPISTOLAIN JA AMMATTIKORKEAKOULULAIN MUUTTAMISESTA - säännökset erikoistumiskoulutuksista Jyväskylän ammattikorkeakoulu haluaa kiinnittää huomiota seuraaviin seikkoihin esitetyissä säännöksissä. YLEISTÄ Jyväskylän ammattikorkeakoulu katsoo, että tehty esitys on kannatettava osaamisen jatkuvan kehittämisen, elinikäisen oppimisen turvaamisen ja elinkeino- elämän asiantuntijuuden jatkuvan parantamisen näkökulmista. Esityksen tavoitteena on (1) parantaa työelämän ja työelämässä toimivien asian- tuntijoiden ja asiantuntijoiksi tähtäävien osaamista korkeakoulujen tutkimus- ja kehittämisosaamiselle ja painoaloille perustuvalla koulutuksella. Tarkoituksena on, että erikoistumiskoulutukset (2) tuovat koulutusjärjestelmään tarkoituksenmu- kaisen vaihtoehdon tutkinnon jälkeiseen osaamisen täydentämiseen sen sijaan, että nykyisin tutkintoon johtavaa koulutusta käytetään erikoistavana jatkokoulu- tuksena. Erikoistumiskoulutus (3) mahdollistaa tutkintojen kokonaisuuden ja tutkintojen sisällön kehit- tämisen siten, että työelämässä tarvittava erikoistuminen voidaan toteuttaa tähän tarkoitukseen sopivalla koulutusmallilla. Esityksen tavoitteena on (4) yhtenäistää yliopistojen ja ammattikorkeakoulujen erikoistavaa koulutusta koskevat säännökset ja luoda koulutuksille nykyistä selkeämmät säädöksiin perustuvat tavoitteet ja asema osana koulutusjärjestelmää. (5) Koulutuksiin osallistuvien opiskelijoiden asemaa ja oikeusturvaa parannetaan. Tavoit- teena on myös (6) vahvistaa korkeakoulujen keskinäistä yhteistyötä ja autonomiaa erikoistumiskoulutuksista päättämisessä ja (7) parantaa koulutusten valtakunnallista tunnustamista ja vaikuttavuutta. Nämä tavoitteet ovat hyviä päämääriä. SOPIMUSMENETTELY Esityksen tavoitteena on vahvistaa korkeakoulujen keskinäistä yhteistyötä ja autonomiaa sekä luoda ohjausjärjestelmä, jolla erilaisten erikoistumiskoulutusten määrä pysyisi hallittavana. Samalla niitä luotaisiin vain sellaisiin koulutus- ja yhteiskuntapoliittisesti merkittäviin tarpeisiin, jotka vastaavat erikoistumis- koulutuksen tarkoitusta ja luonnetta.
2(5) Tähän tavoitteeseen pääsemiseksi työvälineeksi säädöksissä tarjotaan keskinäistä sopimusmenettelyä esim. akkreditointijärjestelmän sijaan. Sopimusmenettely jää kuitenkin epämääräiseksi ja se sisältää ongelmia. Sopimusmenettely olisi avoin kaikille niille korkeakouluille, jotka antavat korkea- koulututkintoon johtavaa koulutusta sillä alalla, jolla erikoistumiskoulutus järjes- tetään. Sopijaosapuolina olisivat kaikki mainitulla alalla koulutusvastuulliset ammattikorkeakoulut tai niiden enemmistö. Myös työelämän tulee olla edustettuna sopimuksessa, vaikkakaan ei sopimusosapuolena. Enemmistöllä tarkoitetaan, että yli puolet mahdollisista sopijaosapuolista on sopimuksessa mukana. Yksittäisen ammattikorkeakoulun päätöksellä erikoistumiskoulutusta voidaan järjestää vain, jos sillä on ainoana koulutusvastuu korkeakoulututkinnosta sillä alalla, jolla erikois- tumiskoulutus järjestetään. Miten määritellään sopimusmenettely ja siihen liittyvä alakohtainen korkeakoulujen enemmistö? Miten tällöin ajatellaan ala, jolla erikoistumiskoulutusta järjestetään? Jos esimerkiksi joku korkeakoulu tuottaa laaja- alaista, kahta koulutusvastuuta koskevaa erikoistumiskoulutusta kuten esim. hankintaosaamisen koulutusta logis- tiikan koulutusvastuulla (tekniikan ja liiketalouden alat), mikä on tällöin se korkeakoulujen enemmistö, joka asiasta voi sopia? Tekniikan alan logistiikan koulu- tusvastuulliset yksiköt ja niiden edustamat työelämäorganisaatiot vai liiketalouden logistiikan koulutusvastuulliset yksiköt ja niiden edustamat työelämäorganisaatiot vai nämä kaikki yhdessä? Jos vaihtoehtona on ensimmäinen, sopimuspohja vääristyy, jos jälkimmäinen, sopimusmenettely on liian kankea ja laajapohjainen ollakseen hallittavissa. Monitieteisen tai alaisen erikoistumiskoulutuksen tulisi esityksen mukaan sijoittua sopimusosapuolia määriteltäessä sille alalle, jolle se pääosin kuuluu. Tämä ei ole kuitenkaan aina selkeää ja saattaa hidastaa sellaisten erikoistumiskoulutusten kehittämistä, joissa luodaan aivan uusia, useita aloja ylittäviä osaamisalueita. Tällainen osaamisalue voi olla esimerkiksi ICT- osaamisen tai yrittäjyyden kehittäminen ja soveltaminen sosiaali- ja terveysalan, koulutusalan ja talousalan järjestelmien tietoturvallisuuden käytänteissä. Toisaalta voi olla, että jollakin pienellä alalla (esim. agrologin koulutusvastuu) pieni määrä yksiköitä voi päättää erikoistumiskoulutuksista muita vähemmistöön jääviä kuulematta. Vaarana on tässä sopimusmenettelyssä sekä sen kankeus ja liiallinen laajuus sekä sirpaloituminen liian pienimuotoisiin kokonaisuuksiin. Sopimusmenettelyllä, kuten se nyt kuvataan lakiesityksessä ja sen perusteluissa, ei todennäköisesti saavuteta tavoitetta korkeakoulujen välisen yhteistyön syventymisestä. Päinvastoin, keski- näinen kilpailu kiristynee ja koulutusmarkkinoiden tarjonta erilaistuu siten, että erikoistumiskoulutusten määrä esitettyjen tavoitteiden vastaisesti ei pysy hallittavana eivätkä asiakkaat tunnista erikoistumiskoulutuksen asemaa korkea- koulutuksen kokonaisuudessa. Sopimusmenettelyn ehdotuksessa hyvää on se, että siinä sovittaisiin koulutuksen laajuudesta, tavoitteista, kohderyhmästä, opiskelijan asiantuntemuksen osoit-
3(5) tamisesta sekä mahdollisesti koulutuksen rakenteesta, työssä oppimiseen liittyvistä vaatimuksista, hyväksilukemisen periaatteista, tavoiteajoista ja perittävistä maksuista ja lisäksi sopimuksen määräaikaisuudesta tai jatkuvuudesta. Sopimus- rekisterin ylläpito on kannatettava asia. JAMK esittää, että sopimusmenettelyssä enemmistöperiaatteesta luovutaan ja sopimusmenettelyä koskeva kohta kirjoitetaan uudelleen. Riittää, että erikois- tumiskoulutusta järjestävät ammattikorkeakoulut keskenään arvioivat työelämän kanssa tehtyjen tarveanalyysien pohjalta pitkäaikaisen erikoisosaamisen tarpeen ja sopivat siihen mitoitettavat erikoistumiskoulutukset. Samalla on tarpeen sopia, millä tavalla ammattikorkeakoulujen laatujärjestelmissä huomioidaan erikoistumis- koulutusten laadunhallinta kansallisesti ja kansainvälisesti. Tällä tavalla myös tavoite korkeakoulujen autonomian vahvistumisesta toteutuisi. ERIKOISTUMISKOULUTUSTEN TAVOITTEET Ammattikorkeakoulujen ja yliopistojen erikoistumiskoulutusten tavoitteiden määrittelyssä korkeakoulujen erilaiset tehtävät erottuvat ja toisaalta säädöksissä on selkeä yhtenäinen pohja kaikille korkeakouluille. JAMK katsoo tämän olevan hyvä asia. JAMK pitää tärkeänä, että säädökset eivät estä tarpeen niin vaatiessa korkeakoulu- sektoreiden yhteistyössä toteutettavia erikoistumiskoulutuksia. Tällaisten koulu- tusten sopimuskäytänteet voivat olla hyvin haastavia esitetyillä ehdoilla. Ammattikorkeakoulujen alueellisen osaamisen kehittämisen tehtävät ovat lähtökohtana erikoistumiskoulutusten kehittämiselle. Tämä näkökulma tulisi kirjata selkeämmin näkyviin tavoitteisiin. RAHOITUS JAMK katsoo, että erikoistumiskoulutusten rahoituspohjaa ei pidä ankkuroida opintopistemaksukattoon 80 euroa / opintopiste. Se ei ole tulevaisuuden korkea- koulutuksen ennakoitavien muutosten mukaista, koska toisaalta erikoistumis- koulutusten rahoitus perustuu pitkälti koulutusmarkkinoiden ja työelämän kysynnän mukaan. Opintopistemaksurajoite jää nopeasti laahaamaan jälkeen jos ja kun indeksitarkistuksia ei samalla sidota opintopisterajoitteeseen. Luonnoksessa esitetään, että erikoistumiskoulutuksessa suoritetut opintopisteet tulisivat rahoitustekijäksi yliopistojen myötä myös ammattikorkeakoulujen rahoitusmalliin vuonna 2017 opetus- ja kulttuuriministeriö jakaessa ammattikor- keakoulujen perusrahoituksen. Esityksestä ei kuitenkaan käy ilmi, miten tämä tulisi vaikuttamaan ammattikorkeakoulujen rahoitusmallin kokonaisuuteen. Muute- taanko siltä osin rahoitusperusteita laajemmin vai sisällytetäänkö muutos esim avoimen ammattikorkeakoulun ja muiden erillisopintojen opintopistesuorituksiin (4 %)?
4(5) JAMK esittää, että rahoituksen vaikutukset rahoitusmalliin tulee kuvata tarkemmin, jotta ammattikorkeakoulut voivat ennakoida rahoitusmallissa tapahtuvia muutoksia omiin toimintoihinsa. OPISKELIJAVALINTA JA KELPOISUUDET Esityksen mukaan opiskelija voitaisiin ottaa tutkintoon johtavan koulutuksen lisäksi suorittamaan myös erikoistumiskoulutusta. Vastaavasti kuin tutkintokoulu- tuksessa, myös erikoistumiskoulutuksessa ammattikorkeakoulu itse päättäisi opiskelijavalinnan perusteista ja valintakokeiden käyttämisestä. Hakijoihin olisi kuitenkin sovellettava yhdenvertaisia valintaperusteita. Esityksen mukaan opiskelijoiden valinnassa erikoistumiskoulutusta suorittavien osalta säännöksen tarkoittamia erilaisen koulutustaustan omaavia ryhmiä voivat muodostaa muun muassa eri alojen korkeakoulututkinnon suorittaneet sekä vailla korkea- asteen tutkintoa erikoistumiskoulutukseen hakeutuvat. JAMK katsoo että jos opiskelija voi opiskella sekä tutkintokoulutuksessa että erikoistumiskoulutuksessa yhtäaikaa, se voi koskea ylemmän ammattikorkea- koulututkinnon ja erikoistumiskoulutusten opintoja mutta ei ammattikorkea- koulututkinnon opintoja. Esitetyillä määrityksillä on riskinä, että erikoistumiskoulutuksen rooli ja asema korkeakoulutettujen täydennyskoulutuksen säädeltynä muotona hämärtyy. Erikois- tumiskoulutusten tavoitteenahan on mm. tutkinnon jälkeisen osaamisen täyden- täminen ja että erikoistumiskoulutus olisi suunnattu ensisijassa henkilöille joilla on ammattikorkeakoulututkinto tai ylempi ammattikorkeakoulututkinto. SUHDE AVOIMEEN AMMATTIKORKEAKOULUUN JAMK pitää tärkeänä, että erikoistumiskoulutuksen opinnoissa opiskelija voi tarvittaessa hyödyntää ylemmän ammattikorkeakoulututkinnon osia sekä päin- vastoin, erikoistumiskoulutuksessa suoritettuja, ylempään ammattikorkeakoulu- tutkintoon kuuluvia osia YAMK- koulutuksessa. Tässä suhteessa avoimen ammattikorkeakoulun suhdetta erikoistumiskoulu- tukseen on syytä selkiyttää. Avoin amk voi tarjota YAMK- opintoja, joita voi sisältyä erikoistumiskoulutuksiin. Tällöin opintojen maksullisuus määrittyy sillä perusteella, missä koulutusmuodossa opiskelija opintoja suorittaa. LAKIESITYS PYKÄLITTÄIN KOMMENTOITUNA 6a Tavoitteet ja osaamisen osoittaminen JAMK esittää muutosta kohtaan 3. Esityksen mukaan kohta on kirjoitettu seuraavasti: tavoitteena on, että opiskelija koulutustaustansa ja työkokemuksensa
5(5) pohjalta osaa arvioida ja kehittää erityisalansa ammatillisia käytäntöjä perustuen tutkimukseen tai taiteellisen toiminnan menetelmiin. JAMK esittää, että kyseinen tekstikohta muutetaan muotoon: Osaa arvioida ja kehittää erityisalansa ammatillisia käytäntöjä perustuen tutkimus- ja kehittämis- toiminnan tai taiteellisen toiminnan menetelmiin. Perusteena esitetään, että ammattikorkeakouluissa tutkimus- ja kehittämis- toiminnan näkökulma on tärkeä alueellisen elinkeinoelämän osaamisen kehit- tämiseksi ja parantamiseksi. Ammattikorkeakoulujen tehtävänähän on harjoittaa työelämää ja aluekehitystä edistävää ja alueen elinkeinorakennetta uudistavaa tutkimus-, kehittämis- ja innovaatiotoimintaa sekä taiteellista toimintaa. ASEMA TUTKINTOJEN VIITEKEHYKSESSÄ Erikoistumiskoulutuksen asema tutkintojen kansallisessa viitekehyksessä, joka pitäisi pikaisesti käsitellä eduskunnassa, tulee määritellä. MUUTA JAMK pitää hyvinä linjauksina esityksen perusteita, jotka koskevat aiemmin hankitun osaamisen menettelyjä, arviointia, ohjauksen tärkeyttä ja työelämä- kokemuksen merkitystä opiskelijavalinnassa. JAMK pitää hyvänä erikoistumiskoulutusten rakentumista yhtenäisistä kokonai- suuksista tai moduulimaisista osista, joille määritellään omat sisällöt ja osaamis- tavoitteet ja jotka voidaan suorittaa myös erikseen. Samoin on hyvä, että erikoistumiskoulutuksen enimmäislaajuutta ei säädellä asetuksella. Jyväskylässä Jussi Halttunen rehtori