Hyvät teryleeniklubilaiset, Hyvää joulua ja Onnellista uutta vuotta! Kolme kuukautta on kulunut kun lähdimme Suomesta. Täytyy pyydellä anteeksi, että olimme aika epäsosiaalisia viimeisinä kuukausina. Oli niin monta käytännön asiaa, jotka piti tehdä ja järjestää ennen muuttoa, joten aikataulu kävi niukaksi kesän edetessä. Möimme siis asuntomme Joensuussa ja muutimme tavarat osin mökille, pääosan 20 neliön varastoon Joensuussa. Ennen muuttoa kävimme läpi maallisen omaisuutemme, heitimme suuret määrät tavaraa roskiin, veimme kierrätyskeskukseen ja Punaisen ristin Konttiin, mm. laatikkokaupalla kirjoja. Molemmilla oli vielä työhuoneet, jotka piti osittain myös tyhjentää seuraavaa asujaa varten. Yllättävän paljon oli myös kaikenlaista alasajoa ja järjestämistä, jottä ulkomailta käsin pystyy kotimaan asioita hoitamaan. Ostimme Helsingistä asunnon, joka ei ollut vielä valmis kun lähdettiin. Asunto valmistui viime kuussa ja nyt sinne on muutettu muuttofirman toimesta meidän tavarat Joensuusta ja Paavon tavarat Helsingistä, koska Paavo tultuaan Filippiineiltä tulee siihen asumaan. Jussin serkku on ystävällisesti ollut asoiden hoitajana lopputarkastuksessa ja muutossa. Tänä kolmena kuukautena asiat täällä Jeddassa ovat asettuneet järjestykseen, niinkuin ne nyt voivat tässä maassa ylipäätään olla.työpaikkani on King Saud Bin Abdulaziz University for Health Sciences, College of Nursing. Opetan biokemiaa tuleville sairaanhoitajille, tytöille, joten opettajatkin ovat kaikki naisia. Aloitin opettamisen heti kun tulin töihin ja luentoja on joka päivä. Luentojen valmistamiseen menee paljon aikaa, sillä mitään valmista minulla ei tietenkään ollut etukäteen. Työ ei ole kovin vaativaa, täytyy vain omia vanhoja opetusmateriaaleja mukauttaa täkäläisen oppikirjan mukaiseksi ja tehdä englannin kielelle. Tutkimusta ei voi ainakaan tällä hetkellä tehdä ollenkaan. Asun ulkomaalaisille tarkoitetulla aidatulla ja vartioidulla asuntoalueella, compoundilla. Tässä asuu sairaalan ja Medical ja Nursing collegen väkeä. Sairaala ja asunto ovat kaupungin ulkopuolella, mutta college on kaupungissa, jonne meidät opettajat päivittäin kuljetetaan bussilla. Asunto, 3h +kk, on kalustettu ja varustettu. Alueella on kauppa, ravintola, kuntoilu- ja pelitilat, uima- allas, palloilukenttiä. Compoundilla voi olla normaaleissa vaatteissa, töissä ja työmatkoilla käytämme, opettajat ja oppilaat valkoisia työtakkeja. Kaupungilla täytyy olla abaya päällä. Päätä, edes hiuksia ei kuitenkaan tarvitse peittää. Jeddassa ei ole julkista liikennettä, joten elämä täällä on aika rajoitettua erityisesti naisille. Saudinaisilla on omat autonkuljettajat, mutta me ulkomaalaiset usein otetaan porukassa taksi, minne menemmekin vapaa- aikana. Ostoksille ja uimarannalle on kyllä bussikuljetukset talon puolesta. Kulttuuritarjontaa täällä ei ole omasta takaa ollenkaan. Pari kertaa olen käynyt lähetystöjen järjestämissä konserteissa. Olen liittynyt luonnonhistorian seuraan, jonka järjestämiin retkiin ja esitelmätilaisuuksiin olen osallistunut. Sukellusharrastuksen aloitin myös, suoritin alimman PADI- sukelluskurssin äskettäin. Punainen meri on hieno paikka katsella koralleja ja värikkäitä kaloja myös snorkkeloiden ja vesi on tietenkin lämmintä. Jussin luona Malesiassa kävin viikon vierailulla pyhiinvaelluslomallani (Hajj). Jussin olisi tarkoitus tulla tänne kun molemmilla vaihtuu lukukausi tammikuussa. Jouluna minulla ei ole lomaa, ei edes vapaapäiviä, sekä aattona että joulupäivänä on luentoja. Pikkujoulu- ja kohta jouluaikakin on käsillä, niinpä tällä viestillä toivotan/toivotamme sinne, siellä missä tätä juhlaa vietetään hauskaa pikkujoulua ja rauhallista joulua! Sinikka, Jedda 21.12.2011 sinikka.parkkinen@uef.fi http://sinikkaparkkinen.tumblr.com/
Näihin uusiin ympäristöihinkin asettautumiseen on mennyt aikaa, joten täytyy pyytää anteeksi myös syksyn ajan vallinnutta radiohiljaisuutta. Minulla on samat alkutekstit kuin Sinikalla, joten hyppään suoraan Kuala Lumpuriin. Tai oikeastaan Subang Jayaan, KL:n metropolialueen yhteen kaupunkiin, jossa asun 3h+2khh+k täysin kalustetussa asunnossa. Tämä on 21 kerroksinen kerrostalo, hyvin tyypillinen Kuala Lumpurissa. Täällä asuu paljon opiskelijoita, sillä tässä lähistöllä on useita AMK- ja yliopistotasoisia oppilaitoksia. Malesialaiset perheet asuvat paljon omakotitaloissa, jotka on rakennettu kuin rivitalot. Tämä metropoliseutu ei ole täyteen ahdettu rakennuksia, vaan rakentaminen on melko väljää, joten omakotialueita mahtuu joka puolelle paitsi aivan keskustaan. KL:n (kuten me täällä Kuala Lumpuria tuttavallisesti kutsumme) keskustaan, Petronas torneille on n. 25 minuutin juna tai linja- automatka. Tornit näkyvät asuintaloni uima- allastasanteelta. Työpaikkani, Monash University Sunway Campus on noin puolen tunnin kävelymatkan päässä. Siis Suomen keleissä n. 30 min. Tässä 31C lämpötilassa tahti on hitaampaa. En kuitenkaan kävele töihin vaan yleensä kuljen linja- autolla tai melko eksoottisella minibussilla alkumatkan ja kävelen pysäkiltä noin 15 minuuttia yliopistolle. Kiireen iskiessä menen teksillä, joka maksaa RM 10 (2.50e). Linja- autokyyti maksaa 1 ringitin (25 senttiä). Joten matkustaminen ei täällä ole hinnan kiroissa. Julkinen liikenne on ilmeisesti paremmin järjestetty kuin Jeddassa, mutta silti surkeaa Suomen oloihin nähden. Sen seurauksena ihmiset käyttävät omia autoja, mikä taas aiheuttaa melko mittavia liikenneruuhkia pitkin päivää. Myös minä aloitin suoraan työt ensimmäisenä päivänä, kun tuloiltana dekaani oli pitänyt käskynjaon. Olen teknillisessä tiedekunnassa sähkö- ja tietokonetekniikan professori ja laitoksen johtaja. Minulla ei ole ollut opetusta tällä lukukaudella, sillä tulin kesken lukukauden. Työpaikkanihan on australialaisen yliopiston Malesian kampus. Kampus on keskittynyt tähän asti kandidaattikoulutukseen, mutta nyt strategiaa on muutettu ja suuntaamme voimavaroja jatkokoulutuksen ja tutkimuksen vahvistamiseen. Minun tehtävänäni on ollut rakentaa kampuksen tieteenalojen välistä laajaa tutkimusprojektia, jolle pyrimme saamaan Malesian ministeriöiden rahoituksen. Olen sukkuloinut paikallisissa yliopistoissa etsimässä yhteistyökumppaneita ja kiertänyt yrityksiä vähän eri puolilla maata houkuttelemassa mukaan projektiin. Projektin aiheena on älykäs valaistus ja orgaaninen elektroniikka. Malesia tuottaa n. 10% maailman LED- valoista mutta ongelmana on, että suuret tuottajat ovat vain eurooppalaisten yritysten tuotantolaitoksia. Omaa tutkimukseen ja osaamiseen perustuvaa tuotantoa ei ole paljoakaan. Hallituksen tavoitteena on muuttaa tätä teollisuuden perusrakennetta ja siihen saumaan työnnymme vonkumaan rahaa. Kulttuuritaustaltaan tämä on hyvin monipuolinen maa. Suurin väestöosuus on muslimeja, sitten etniseltä taustaltaan kiinalaisia ja intialaisia. Niinpä katukuvassakin on monenkirjavaa joukkoa, tarkkaan vartalon ja hiukset peittävästä asusta mikroshortseihin ja t- paitaan. On täällä kyllä merkein osoitettuja kieltojakin: vessan pöntön reunalle ei saa nousta seisomaan ja siitä kyykistyä kakkimaan. Junassa ei myöskään ole suotavaa suudella, kunnioitathan kanssamatkustajain arvoja. Tavallisessa arkielämässä kaikki näyttävät elävän sulassa sovussa. Politiikassa, ja ehkä pinnan alla muutenkin, sen sijaan on jännitteitä. Täällä on ensi vuonna taas vaalit tulossa ja keskusteluun on noussut se pitäisikö alkuperäisiä Malesian niemimaan asukkaita, malaijeja, suosia auttaen heitä saamaan koulutusta ja työtä. Se väestönosa on nimittäin keskimäärin heikoimmassa asemassa. Esim. etniseltä taustaltaan kiinalaiset, mutta jo sukupolvia malesialaiset, pärjäävät keskimääräistä paremmin. Hyvin pärjäävä väestönosa on tietysti sitä mieltä, että tämä johtuu ihmisistä itsestään. Malaijit ovat toimintavoiltaan enemmän sademetsän asukkaita ja kiinalaiset työteliäitä ja toimeen tarttuvia. Malesian historiassa
politiikka on kai kohdellut eri ryhmiä epätasa- arvoisesti ja se näkyy edelleen jonkinlaisena luottamuspulana. Syksyllä oli myös esillä kysymys siitä, että yhdessä Pohjois- Malesian sulttaanikunnassa oli haluja ottaa virallisesti käyttöön myös islamin laki (hudut). Tämä nosti kuitenkin (luonnollisesti) keskustelun siitä voivatko ihmiset olla eriarvoisia lain edessä, muslimit tuomitaan islamin lain ja muut siviililain mukaan. Se keskustelu on nyt kuitenkin laantunut. Sää täällä on jokseenkin vakio: 31C +- 2C ja iltapäiväukkosia, päivän pituus 12h +- 10 min. Syys-, lokakuussa satoi ehkä vähän vähemmän, mutta nyt koillismonsuunien aikaan sataa oikeastaan päivittäin. Ruoka täällä on erityisen tärkeä osa elämää. Kaikki ihmiset, taksikuskia myöten, kysyvät ensimmäisenä mitä pidän malesialaisesta ruuasta ja pystynkö syömään niin maustettua ruokaa. No pidän ja pystyn. Ruoka täällä on hyvää ja etnistä. Täältä löytyy vaikka minkä seudun evästä, on japanilaista, korealaista, espanjalaista, balilaista, Kiinan hakkaa ja hokkieta, jne. Ja ravintoloita on käsittämätön määrä. Niitä on mitä parhaimmista hienostoravintoloista tienvarren yhden hengen katukeittiöihin. Näyttää että täällä on ravintolapäivä joka päivä. Esimerkiksi työmatkani varrella on usein muuan rouva pystyttänyt puutarhapöytänsä yhteen kadunkulmaan ja mättää siitä ohikulkijoille aamupalaksi tai lounaaksi banaanilehdellä vuorattuun kartonkitötteröön kansallisruokaa, nasi lemakia: riisiä, maustettua kana- tai lihakastiketta, maapähkinöitä, kuivattuja minisardiineja sekä maustekastiketta (sambalia). Ilmeisesti juuri sambalin, oletettavasti rouvan oma salainen resepti saa aikaan sen, että nasi lemak ostetaan juuri siitä kadunkulmasta. Jussi Kuala Lumpur 21.12.2011 jussi.parkkinen@uef.fi Kadunvarsikeittiö Subang Jayassa
Ostoskeskuksen jäähalli Sunway Pyramid Mall issa, Kuala Lumpurissa, työmatkani varrella. Syksyllä siellä oli kansainvälinen jääkiekkoturnaus, jossa mm. Hong Kong peittosi Kanadan ja Malesia (valitettavasti) Thaimaan Petronas kaksoistornit ja Sinikan asuntoaluetta
Sinikan asuntoaluetta: osoite alkukielellä ja näkymä keittiön ikkunasta
Sinikka taateliostoksilla, työpaikalla Saudien kansallispäivänä ja Arabian kansa piknikillä
Elämää Arabian aavikolla
Maailman toiseksi suurin moskeija Malesiassa, sulttaanikuntani pääkaupungissa Shah Alamissa ja pyhiinvaelluksen juhla moskeijan pihalla. Pihassa teurastettiin lehmiä, joista kolmasosa annettiin vähäosaisille. Näitä ruokapusseja mies kärrää kottikärryssä.
Sinikka Subang Jayassa hedelmäostoksilla ja Kuala Lumpurissa olevan luolaan rakennetun hindutemppelin sisäänkäynti