Näkökulmia museo-olosuhteisiin

Näkökulmia museo-olosuhteisiin Ennaltaehkäisevä konservointi, Mobilia 20.-21.4.2010 Anne Vesanto Konservointikeskus, Jyväskylä

Kokoelmatyö Kokoelmanhallinta luettelot tietokannat kokoelmapoliittiset ohjelmat tallennus- ja kokoelmayhteistyö jne. Kokoelmansäilytys/ Kokoelmanhoito ennaltaehkäisevä konservointi konservointi tilat, tavat, käyttö säilytys näyttely lainat jne.

Esineiden säilymiseen vaikuttavat asiat Esineen materiaalit, esineen rakenne ja valmistustapa Näyttelypaikan ja säilytyspaikan lämpötila Ilman kosteuspitoisuus Lika, pöly ja ilmansaasteet Valon määrä ja valon eri säteilylajit Tuhohyönteiset, home ja biologiset tekijät Esineiden käsittely

Ilmasto: lämpötila ja kosteus LÄMPÖTILA Vaurioita aiheuttaa korkea tai nopeasti äärimmäisyyksiin muuttuva lämpötila. VAURIOITUMISEN MUODOT: Vahat tms. pehmenevät aineet muuttavat olomuotoaan. Lämpö aiheuttaa metallien ja kiven laajenemisen ja edelleen esim. käyristymisen. Lämpö edesauttaa kemiallisia reaktioita siten, että 10 o C nousu lämpötilassa kaksinkertaistaa reaktionopeuden. Ts. materiaalien vaurioituminen kiihtyy.

Eri esineryhmille suositellaan tiettyjä lämpötiloja varsinkin säilytystiloihin: Yleisohje on 18-21 o C, normaali, viileähkö huonelämpötila. Erityisryhmiä ovat nahka- ja turkisesineet alle 15 o C, eläin- ja kasvitieteelliset kokoelmat 14-18 o C, valokuvaja filmiarkistomateriaali 2-5-8 o C. Lämpötilan vahingollisuuteen liittyy myös kosteuden vaikutukset. Ihmiset ja eläimet ja ovat herkkiä lämpötilan vaihteluille, mutta esineisiin vaikuttaa enemmän kosteuden vaihtelut. Lisäksi lämpötilan, ilmankosteuden ja ilman epäpuhtauksien yhteisvaikutukset vaurioittavat materiaaleja.

Ilmankosteuden vaikutukset eri materiaaleihin Jatkuvasti liian kosteata: home, mittamuutokset, vettyminen, korroosio, suolojen kiteytyminen, lasiviat, kondensaation aiheuttamat vesivauriot. Jatkuvasti liian kuivaa: kuivuminen, haurastuminen, kutistuminen, rakenteen epätasapaino, vääntyminen, halkeilu, lohkeaminen, suolojen kiteytyminen, liimojen ja tukimateriaalien kuivuminen ja irtoaminen. Nopeat ja jyrkät vaihtelut liian kuivasta liian kosteaan: pitkään jatkuva materiaalin kutistuminen ja laajentuminen aiheuttaa vääntymistä, halkeilua, materiaalikerrosten irtoamista; suolojen liikkuminen ja kiteytyminen; kondensaation aiheuttamat vesivauriot ja korroosio.

Sisäilmastokysymysten määrittely 1980-luvulla / mm. Garry Thomson, Nathan Stolow: Eri materiaalit reagoivat tunnetusti eri tavoin ja usein hyvin rajusti lämpötilan ja ilmankosteuden muutoksiin, joten esineiden hyvinvoinnin takaamiseksi on sisäilmastoa (= lämpötila ja kosteus) säädeltävä. On otettava huomioon Esineen aikaisemmat ilmasto-olosuhteet Esineelle mahdollisesti tehdyt korjaukset Esineen nykyinen kunto ja vaurioitumisaste Museon maantieteellinen sijainti ja paikallinen ilmasto Rakennus, jossa esine sijaitsee Museoyleisön hyvinvointi Esineen mahdollinen lainaus sijoituspaikan ulkopuolelle; matkat, näyttelyolosuhteet

Suhteellisen kosteuden arvojen määrittely museon maantieteellisen sijainnin mukaan: Keski-Eurooppa, Skandinavian eteläosat: - leudot ja kosteat talvet, lämpimät ja kosteat kesät - rakennukset kestävät korkeita = n. 50% RH-arvoja - esineet ovat tottuneet tähän kosteuteen. Pohjoinen ja eteläinen pallonpuolisko: - kylmät ja kuivat talvet (rakennuksia lämmitetään), lämpimät ja kosteat kesät - rakennukset kestävät 35-45% RH - esineet ovat tottuneet tähän kosteuteen - korkeampi RH% edellyttää vaativampaa rakennus- ja LVI-tekniikkaa.

Luotiin säilyttämisen toimintakulttuuri Sovittiin yleisistä käytänteistä, joiden tiedettiin ja osin oletettiin takaavan hyvän/kohtuullisen säilyvyyden ja joiden mukaisesti museot pystyivät toimimaan, mutta todettiin, että varsinkin kosteusherkimpien materiaalien osalta tarvitaan lisätutkimusta. On kallista ja teknisesti haastavaa ylläpitää hyvin tiukkoja olosuhdevaatimuksia. Sen sijaan sallitaan vuotuiset olosuhdevaihtelut vuodenaikojen mukaan ja määrätyissä rajoissa, hitaasti muuttuen. LVI-tekniikka pystyy siihen ja rakennukset kestävät näin paremmin (kondensaatio vähenee), esineiden vaurioitumisesta ei ole riittävästi tutkimustietoa.

Esineet ovat elämänsä aikana jonkin verran tottuneet ympäröiviin olosuhteisiin. Tietty määrä vaurioitumista on jo tapahtunut. Esineen / kokoelman osan materiaali saattaa edellyttää erityisolosuhteita. Esineiden siirto maapallon eri osista toisiin, olosuhteista toisiin, vaurioittaa esineitä lainausehdoissa olosuhdevaatimukset ( luodaan esim. mikroilmasto) käytänteet myös lähilainauksiin.

ILMANKOSTEUS KYLLÄSTETTY ILMA S (saturation) KONDENSAATIO C (condensation) ABSOLUUTTINEN KOSTEUS AH (absolute humidity) SUHTEELLINEN KOSTEUS SK / RH (relative humidity)

SUHTEELLINEN ILMANKOSTEUS RH VAIHTELEE 0% - 100% Lämmin ilma pystyy sisältämään enemmän kosteutta kuin kylmä ilma. Kun lämpötila nousee, ilman suhteellinen kosteus laskee ja ilma kuivuu, jos vesihöyryä ei lisätä. RH nousee, kun ilman lämpötila laskee ja ilma kylmenee, vaikka ilman vesisisällön määrä olisi pysynyt samana. Jos ilma kylmenee liikaa, vesihöyryä alkaa kondensoitua vetenä kylmille pinnoille. RH-suositukset eri materiaaleille. RH-mittalaitteet: Kosteus- ja lämpöpiirturi (termohygrografi) Kosteus- ja lämpötilamittarit/anturit (dataloggerit). Ilmastointikoneissa olevat anturit.

Olosuhdetutkimukset 1990-2000 luvulla / Useita tutkijoita, mm. Mecklenburg, Tumosa, Erhardt: Tieteellisesti perustellut, tarkemmat tutkimukset ilmaston vaikutuksista eri materiaalien vaurioitumiseen; milloin materiaalien luontainen joustavuus katoaa ja vaurioituminen alkaa. Kritiikkiä tiukkojen olosuhdevaatimusten kalleudelle ja ylläpitovaikeudelle. Todettiin suurempi liikkumavara joidenkin materiaalien kohdalla, mutta edelleen herkimpiä on suojeltava tarkemmin. Edellyttää kokoelman kunnon tuntemista. Voi olla mahdollista 50 +/- 15% RH; RH 30-60% Smithsonian Institution (Washington D.C.) käyttää 45 +/- 8% RH ja 21 +/-2 o C = 37-53% RH ja 19-23 o C

Ilmastonmuutos & kestävä kehitys aiheuttavat muutostarpeen Konservointialan materiaalitutkimus on tuottanut lisää tietoa materiaalien vaurioitumisesta, syistä ja seurauksista (fysikaalinen, kemiallinen ja biologinen vaurioituminen). Kokoelmista pystytään tarkemmin erottelemaan erityisvaativat esineet ja materiaalit. Museokentällä asiantuntemus ei riitä säilyttämisen tiedon soveltamiseen. Päämäärä, resurssit ja yhteistyö puuttuvat.

CCI (Canadian Conservation Institute): Strategia kokoelmien säilyttämiseksi. David Grattan. www.cci-icc.gc.ca Reflections on Conservation. 2010. 1. Materiaalintutkimus, jolla saadaan lisää tietoa ja ymmärrystä ympäristön vaikutuksesta kokoelmiin. Tällöin pystytään toteamaan, mitkä olosuhteet ovat tosiasiallisesti tarpeen vaurioitumisen estämiseksi. Sopimattomat ympäristöolosuhteet aiheuttavat fysikaalista, kemiallista ja biologista vaurioitumista. Olosuhteiden pitäminen vakiona vähentää fysikaalista vaurioitumista. Viileät ja kuivat olosuhteet estävät kemiallista vahingoittumista. RH alle 65% estää biologista vaurioitumista.

2. Yhteistyö olosuhdeasiantuntijatahojen kanssa. Museokokoelmien materiaaliset erityispiirteet määräävät säilytysolosuhteet. Säilytystilat suunnitellaan ja rakennetaan tarkemmin olosuhdeosastoiden. Kaikki esinekokoelmat eivät tarvitse tiukkoja olosuhderajoja. Esim. erityisherkät puumateriaalit 50+/-5%RH, lämpötila +/-2 o C, mutta maatalouskoneet säilytetään kuivina. Asiantuntijayhteistyöllä päästään vaikuttamaan rakentamiseen, mahdollisesti joskus jopa rakentamisen sääntelyyn. Olosuhdevaatimusten madaltaminen soveltuvissa kohdissa säästää rahaa ja energiaa.

3. Kokoelmien riskikartoitus Budjetoidaan rahaa niiden asioiden poistamiseksi, jotka muodostavat suurimman vaaran kokoelmien säilymiselle. Koko henkilökunnan asia. Määrittele toimintaympäristö ja olosuhteet Tunnista riskit Analysoi riskit Arvioi mahdolliset vahingot toimintajärjestys Poista riskinaiheuttajat, minimoi vaikutukset, varaudu Riskikartoituksella museo löytää suurimmat uhkatekijät kokoelmiensa säilymiselle ja voi siten ohjata (rajalliset) taloudelliset resurssinsa niihin asioihin, joista on suurin hyöty.

Onnistumisen edellytykset Millä ammattitaidolla olosuhteita ylläpidetään? Kuinka hyvin asia ymmärretään? Asiantuntijayhteistyö sekä museon sisällä, museoiden välillä että ennen kaikkea museoiden ja LVI-alan ammattilaisten kesken! Olosuhdevaatimukset muokataan asiantuntevan kokoelmainventoinnin perusteella. Pyrkimyksenä tietyt asetusarvot - sallittava rajaarvot ei laboratorio-olosuhteita museoon.