Kunnan osaliitos Sipoon kunnan, Vantaan kaupungin ja Helsingin kaupungin välillä. Kuntajakoselvittäjä Pekka Myllyniemi. Kunnat

Kunnan osaliitos Sipoon kunnan, Vantaan kaupungin ja Helsingin kaupungin välillä Kuntajakoselvittäjä Pekka Myllyniemi Kunnat SISÄASIAINMINISTERIÖN JULKAISUJA 53/2006

SISÄASIAINMINISTERIÖ KUVAILULEHTI Julkaisun päivämäärä 30.11.2006 Tekijät (toimielimestä, toimielimen nimi, puheenjohtaja, sihteeri) Kuntajakoselvittäjä Pekka Myllyniemi Julkaisun laji Raportti Toimeksiantaja Sisäasiainministeriö Toimielimen asettamispäivä 26.9.2006 Julkaisun nimi (myös ruotsinkielisenä) Kunnan osaliitos Sipoon kunnan, Vantaan kaupungin ja Helsingin kaupungin välillä Julkaisun osat Tiivistelmä Sisäasiainministeriö päätti 19 päivänä joulukuuta 1997 annetun kuntajakolain (1196/1997) 6 :n 2 momentin ja 8 :n perusteella määrätä toimitettavaksi erityisen selvityksen kuntajaon muuttamisesta osakuntaliitoksella Sipoon kunnan, Vantaan kaupungin ja Helsingin kaupungin välillä. On tutkittava, onko tarvetta, ja minkälaista tarvetta, pääkaupunkiseudun yhdyskuntarakenteen kehityksen turvaamiseksi laajentaa Helsingin kaupungin aluetta itään. Sisäasiainministeriö katsoo, että asian laajuuden, vaikeuden ja yleisen merkittävyyden vuoksi erityisen selvityksen toimittaminen on tarpeellista. Samalla ministeriö on, asianomaisia kuntia kuultuaan, asettanut kuntajakoselvittäjäksi valtiotieteen maisteri Pekka Myllyniemen. Kuntajakoselvittäjä ehdottaa, että Helsinkiin liitetään Lounais-Sipoosta Vaihtoehto 2:n mukainen alue, joka tarkasti esitetään oheisessa kartassa ja siihen liittyvässä kuvauksessa. Samalla esitetään, että Vantaan kaupungista liitetään Helsinkiin ns. Västerkullan kiila. Kunnan osaliitos voidaan kuntajakolain 5 :n 1 momentin mukaan tehdä, jos minkään kunnan valtuusto ei vastusta muutosta, tai jos muutos ei vaikuta minkään kunnan asukasmäärään yli viidellä prosentilla tai maapinta-alaan yli kymmenellä prosentilla. Muutoin tällainen kuntajaon muutos voidaan tehdä vain erityisen painavilla 3 :n mukaisilla edellytyksillä. Tässä kuntajakoselvityksessä on tutkittu Helsingin kaupunginvaltuuston esityksen lisäksi toisaalta sellaisia liitosvaihtoehtoja, jotka täyttävät kuntajakolain 5 :n 1 momentin edellytykset: enintään 5 % asukasluvusta ja enintään 10 % maapinta-alasta ja vaihtoehtoja, joissa asukasluku ylittää 5 %. Tutkituista vaihtoehdoista ne, joissa 5/10 % täyttyy, eivät tule kysymykseen siksi, että niissä liitettävä alue ei ole pitkällä tähtäyksellä riittävä. Yhdyskuntarakenteen eheyttäminen edellyttää vähintään 20 000 asukkaan ja 10 000 työpaikan sijoittumisen alueelle. Selvitystyössä on erikseen käsitelty esitetyn kunnan osaliitoksen oikeudellisia edellytyksiä. Esityksen mukaisella kuntajaon muutoksella voidaan edistää kuntajakolain edellyttämällä tavalla yhdyskuntarakenteen toimivuutta. Selvityksessä on todettu, ettei kuntajakolain 5 :n 1 momentissa säädetyissä asukasmäärää tai pinta-alaa koskevissa rajoissa pysyvä muutos, ole riittävä yhdyskuntarakenteen eheyttämisen vaatimia tavoitteita silmälläpitäen. Sen jälkeen on arvioitu, että laajemmalla osaliitoksella voidaan tavoitteet saavuttaa ja että tällaiselle liitokselle on kuntajakolain 5 :n 2 momentissa tarkoitetut erityisen painavat edellytykset. Helsingin seudun ja pääkaupunkiseudun kehittämisellä on merkitystä paitsi alueelle itselleen, myös koko maan kilpailukyvylle ja kehittämiselle. Helsingin yhdyskuntarakenteen kehittämistä itään ja kehittämisen edellyttämien alueiden siirtämistä Sipoosta ja Vantaasta Helsinkiin voidaan perustella erityisesti kuntajakolain 3 :ssä säädetyillä kuntien toimintakyvyn ja toiminnan taloudellisuuden edistämiseen sekä alueen elinkeinojen toimintamahdollisuuksien parantamiseen liittyvillä perusteilla. Kuntajaon muutos on perusteltavissa alueen kuntien ja maan kokonaisedun näkökulmasta. Pitkällä aikavälillä kunnan osaliitos edistäisi myös kuntajakolain 3 :ssä säädetyllä tavalla palveluiden järjestämistä alueen asukkaille ja parantaisi alueen elinolosuhteita. Avainsanat (asiasanat) Aluesuunnittelu, asemakaava, kunnallistalous, kuntaliitos, kunnan osaliitos, pääkaupunkiseutu, yhdyskuntarakenne, oikeudelliset edellytykset, erityisen painavat edellytykset, väestötiedot, yleiskaavaus, Muut tiedot Myös sähköisenä osoitteessa WWW.intermin.fi/julkaisut. Verkkoversion ISBN numero on 952-491-143-4 Sarjan nimi ja numero Sisäasiainministeriön julkaisusarja 53/2006 Kokonaissivumäärä 62 Jakaja Sisäasiainministeriö Kieli Suomi ISSN 1236-2840 Hinta 25 euroa + alv Kustantaja Sisäasiainministeriö ISBN 952-491-142-6 Luottamuksellisuus julkinen

S i s ä a s i a i n m i n i s t e r i ö l l e Sisäasiainministeriö päätti 19 päivänä joulukuuta 1997 annetun kuntajakolain (1196/1997) 6 :n 2 momentin ja 8 :n perusteella määrätä toimitettavaksi erityisen selvityksen kuntajaon muuttamisesta osakuntaliitoksella Sipoon kunnan, Vantaan kaupungin ja Helsingin kaupungin välillä. On tutkittava, onko tarvetta, ja minkälaista tarvetta, pääkaupunkiseudun yhdyskuntarakenteen kehityksen turvaamiseksi laajentaa Helsingin kaupungin aluetta itään. Sisäasiainministeriö katsoo, että asian laajuuden, vaikeuden ja yleisen merkittävyyden vuoksi erityisen selvityksen toimittaminen on tarpeellista. Samalla ministeriö on, asianomaisia kuntia kuultuaan, asettanut kuntajakoselvittäjäksi valtiotieteen maisteri Pekka Myllyniemen Kuntajakoselvittäjän on suoritettava edellä mainitun kuntajakolain 8 :n 1 ja 2 momenteissa tarkoitettu selvitys ja, jos se antaa aihetta, laadittava 3 momentissa tarkoitettu ehdotus kuntajaon muuttamisesta. Mikäli selvityksessä päädytään siihen, että kuntajakoa tulisi muuttaa, selvittäjän on laadittava sitä tarkoittava ehdotus. Selvittäjän tekemän muutosehdotuksen käsittelyssä sovelletaan, mitä kuntajaon muutosesityksen käsittelystä on säädetty. Selvityksessä on myös arvioitava kuntajaon muutoksen vaikutuksia kuntien talouteen. Selvitystyö alkoi 26.9.2006 ja sen tuli olla asiasisällöltään valmiina viimeistään marraskuun lopussa 2006. Selvityksen lopputulos on toimitettava sisäasiainministeriölle 30.11.2006 mennessä, jolloin selvitystyö päättyy. Selvittäjän ehdotus Selvittäjä on tarkastellut Helsingin, Sipoon ja Vantaan ominaisuuksia ja siinä yhteydessä myös Helsingin kaupungin kasvua nykyiseen kokoonsa. Kuntienvälistä yhteistyötä selvittäjä on kuvannut aluesuunnittelun kehityksestä lähtien. Uudenmaan osalta selvittäjä toteaa, kuinka Uusimaa aiemmin oli yhtenäinen kokonaisuus Uudenmaan maakuntana ja Uudenmaan lääninä. Vuonna 1994 historiallinen maakunta jakaantui kahteen, Uudenmaan ja Itä-Uudenmaan maakuntiin. Lääni korvaantui vuoden 1997 lääniuudistuksessa Etelä-Suomen läänillä, minkä jälkeen Uuttamaata ei ole yhtenäisesti suunniteltu eikä kehitetty. Selvittäjä on myös kuvannut aluejakoa pääkaupunkiseutuun/ytv alueeseen, Helsingin seutuun ja muuhun Uuteenmaahan sekä laajaa metropolialuetta. Pääkaupunkiseudun yhdyskuntarakenteen ongelmia selvittäjä on arvioinut ja toteaa alueen jääneen kehittymättä itään, koska siihen ei yhteistä tahtoa ole löytynyt, mikä johtuu muun ohella siitä, että pintaalaltaan erittäin suuri Helsingin ja Vantaan naapurikunta Sipoo ei kuulu pääkaupunkiseudun kanssa samaan maakuntaan. Helsingin hallinnolliset rajat ovat jo jonkin aikaa haitanneet toimintaedellytyksiä pääkaupunkiseudulla. Lukuisia ehdotuksia pääkaupunkiseudun ongelmien ratkaisemiseksi on tehty. Valtioneuvoston kanslia kutsui vuonna 1989 ylipormestari Raimo Ilaskiven selvittämään asiaa, mutta hän ei vienyt valmisteluaan julkisuuteen. Espoo, Helsinki, Kauniainen, Sipoo ja Vantaa ryhtyivät vuonna 1999 laatimaan yhteistä maankäytön kehityskuvaa, joka selvitys valmistui vuoden 2001 alussa, mutta Sipoon osalta se ei johtanut käytännön toimiin. Erilaisia kehittämisen rakennemalleja tarkasteltiin nk. HESPO projektissa. Vuonna 2000 valtion, pääkaupunkiseudun ja kehyskuntien välillä laadittiin yhteistoiminta-asiakirja seudun asuntotilanteen parantamiseksi sekä siihen liittyen maapolitiikan ja liikenteen kehittämiseksi. Selvitysmies Jussi-Pekka Alasen ehdotuksen pohjalta Helsingin seudulla ja erityisesti pääkaupunkiseudulla on aloitettu sopimusperusteinen yhteistyö. 2

Helsingin kaupunginvaltuusto teki 21.6.2006 päätöksen, jossa päätöksessä Helsinki teki ehdotuksen valtioneuvostolle määrättyjen Lounais-Sipoon osien ja Vantaalta Västerkullan kiilan alueen liittämisestä Helsingin alueeseen. Helsingin kaupunginvaltuuston päätettyä 21.6.2006 esittää valtioneuvostolle Lounais-Sipoon liittämistä Helsinkiin Sipoon kunnanvaltuusto päätti 28.8.2006 nopeuttaa omaa yleiskaavoitusta ja valitsi yleiskaava 2025 luonnoksen pohjaksi maankäytön ja liikenteen rakennemallin, joka mahdollistaisi 40 000 asukkaan kasvun vuoteen 2025 mennessä, mikä merkitsisi runsaan 6 %:n keskimääräistä vuotuista kasvua. Näin voimakas väestönkasvu on aivan poikkeuksellinen. Suomen kuntien väestönkasvut vuosina 1988 2005 ovat enimmillään olleet 3 %. Näin suuri kasvu toteutuessaan johtaisi kunnan talouden kestämättömään tilanteeseen. Sipoo on teettänyt VTT:llä selvityksen kunnan valitseman rakennemallin toteuttamismahdollisuuksista, joka kuitenkin on taloudellisten arvioiden johdosta epärealistinen. Harkimo ja Ekström ovat kehittäneet oman Sipoon yleiskaava 2025 toteuttamismallin, joka taloudelliselta osaltaan perustuu maankäyttömaksujen käyttöön. Molempien toteuttamismallien vaatima radikaali kunnallispoliittisen linjan muutos ei ole uskottava. Sipoolla on ollut erityisiä ongelmia maankäytön ohjauksessa. Sipoo ei riittävällä tavalla pysty omin päätöksin vastaamaan pääkaupunkiseudun yhdyskuntarakenteen vinoutumien poistamiseen. Toisaalta Helsingin kaupunginvaltuuston päättämä esitys Lounais-Sipoon osien liittämisestä Helsinkiin haittaa liikaa Sipoon kehittämisen edellytyksiä. Kunnan osaliitos voidaan kuntajakolain 5 :n 1 momentin mukaan tehdä, jos minkään kunnan valtuusto ei vastusta muutosta, tai jos muutos ei vaikuta minkään kunnan asukasmäärään yli viidellä prosentilla tai maapinta-alaan yli kymmenellä prosentilla. Muutoin tällainen kuntajaon muutos voidaan tehdä vain erityisen painavilla 3 :n mukaisilla edellytyksillä. Tässä kuntajakoselvityksessä on tutkittu Helsingin kaupunginvaltuuston esityksen lisäksi toisaalta sellaisia liitosvaihtoehtoja, jotka täyttävät kuntajakolain 5 :n 1momentin edellytykset: enintään 5 % asukasluvusta ja enintään 10 % maapinta-alasta ja vaihtoehtoja, joissa asukasluku ylittää 5 %. Tutkituista vaihtoehdoista ne, joissa 5/10 % täyttyy, eivät tule kysymykseen siksi, että niissä liitettävä alue ei ole pitkällä tähtäyksellä riittävä. Yhdyskuntarakenteen eheyttäminen edellyttää vähintään 20 000 asukkaan ja 10 000 työpaikan sijoittumisen alueelle. Kuntajakoselvittäjä on päätynyt siihen, että alue, joka on riittävä pääkaupunkiseudun eheyden kannalta, mutta ei kohtuuttomasti haittaa Sipoon kunnan toimintaedellytyksiä ja kehitystä, on selvityksessä nimetty vaihtoehto 2. Alue on esitetty selvitysraportin luvussa 5 olevassa kartassa. Kuntajakoselvittäjä ehdottaa, että Helsinkiin liitetään Lounais-Sipoosta Vaihtoehto 2:n mukainen alue, joka tarkasti esitetään oheisessa kartassa ja siihen liittyvässä kuvauksessa. Samalla esitetään, että Vantaan kaupungista liitetään Helsinkiin ns. Västerkullan kiila. Selvitystyössä on erikseen käsitelty esitetyn kunnan osaliitoksen oikeudellisia edellytyksiä. Esityksen mukaisella kuntajaon muutoksella voidaan edistää kuntajakolain edellyttämällä tavalla yhdyskuntarakenteen toimivuutta. 3

Selvityksessä on todettu, ettei kuntajakolain 5 :n 1 momentissa säädetyissä asukasmäärää tai pinta-alaa koskevissa rajoissa pysyvä muutos, ole riittävä yhdyskuntarakenteen eheyttämisen vaatimia tavoitteita silmälläpitäen. Sen jälkeen on arvioitu, voidaanko tavoitteet saavuttaa laajemmalla osaliitoksella ja onko tällaiselle liitokselle kuntajakolain 5 :n 2 momentissa tarkoitetut erityisen painavat edellytykset. Helsingin seudun ja pääkaupunkiseudun kehittämisellä on merkitystä paitsi alueelle itselleen, myös koko maan kilpailukyvylle ja kehittämiselle. Helsingin yhdyskuntarakenteen kehittämistä itään ja kehittämisen edellyttämien alueiden siirtämistä Sipoosta ja Vantaasta Helsinkiin voidaan perustella erityisesti kuntajakolain 3 :ssä säädetyillä kuntien toimintakyvyn ja toiminnan taloudellisuuden edistämiseen sekä alueen elinkeinojen toimintamahdollisuuksien parantamiseen liittyvillä perusteilla. Kuntajaon muutos on perusteltavissa alueen kuntien ja maan kokonaisedun näkökulmasta. Pitkällä aikavälillä kunnan osaliitos edistäisi myös kuntajakolain 3 :ssä säädetyllä tavalla palveluiden järjestämistä alueen asukkaille ja parantaisi alueen elinolosuhteita. Koska Sipoosta Helsinkiin siirrettäväksi ehdotetulla alueella asuu yli viisi prosenttia Sipoon väestöstä, tulee siirto voida perustella kuntajakolain 5 :n 2 momentin mukaisesti erityisen painavilla kuntajakolain 3 :n mukaisilla edellytyksillä. Erityisten painavien edellytysten voidaan katsoa täyttyvän, koska Helsingin ja pääkaupunkiseudun yhdyskuntarakenteen tasapainoinen kehitys on välttämätöntä alueen ja koko maan kehityksen kannalta. Näin ollen tärkeä yleinen etu vaatii kunnan osaliitoksen toteuttamista. Kuntajakolain 1 :n mukaan kuntajakoa kehitetään kuntien alueellista eheyttä ja yhdyskuntarakenteen toimivuutta edistävällä tavalla. Vuoden 2007 alusta voimaan tulevan lainmuutoksen myötä kunnan tulee lisäksi muodostua työssäkäyntialueesta tai muusta sellaisesta toiminnallisesta kokonaisuudesta, jolla on taloudelliset ja henkilöstövoimavaroihin perustuvat edellytykset vastata palveluiden järjestämisestä ja rahoituksesta. Lounais-Sipooseen ja Västerkullan alueelle suunnitellut asunto- ja työpaikka-alueet tulevat joka tapauksessa yhdyskuntarakenteellisesti ja toiminnallisesti olemaan osa Helsinkiä, minkä vuoksi alueen maankäytön, asumisen ja liikenteen suunnittelu on perusteltua toteuttaa myös hallinnollisesti osana Helsinkiä. Kuntajakoselvittäjän ehdotuksessa on otettu huomioon suhteellisuusperiaate, joka edellyttää, että ei liitetä laajempaa aluetta kuin erityisen painavat edellytykset vaativat. Tämän johdosta selvittäjän ehdotuksessa on päädytty pienempään alueeseen kuin mitä Helsingin kaupunki on esittänyt. Myös vaikutus Sipoon asukaslukuun on huomattavasti pienempi kuin Helsingin kaupungin esityksessä Kuntajaon muutoksessa on otettava myös huomioon kuntajako kunnan asukkaiden itsehallinnon alueellisena perustana. Selvittäjän ehdotuksessa on otettu huomioon myös se, että Sipoon tulee olla muutoksen jälkeen elinkelpoinen ja toimintakykyinen kunta, jolla on taloudelliset ja henkilöstövoimavaroihin perustuvat edellytykset vastata palveluiden järjestämisestä ja rahoituksesta. Sipoo mm. voisi omilla päätöksillään toteuttaa rakenteen uudistamisen Talman, Nikkilän ja Söderkullan alueella. 4

Kiitokset Selvitystyö on tehty sisäasiainministeriön kuntaosastossa ns. etätyönä. Selvittäjä on saanut monipuolista tukea osaton virkamiehiltä. Esitän parhaimmat kiitokset ylitarkastaja Suvi Savolaiselle, neuvotteleva virkamies Mika Rossille, hallitusneuvos Arto Suloselle, neuvotteleva virkamies Rainer Alaselle, ylitarkastaja Markku Möllärille ja erityisasiantuntija Olli T. Alholle. Tukea olen saanut myös Suomen Kuntaliiton lakiasiain johtajalta Kari Prättälältä. Osastosihteeri Aija Sormunen on taittanut loppuraportin. Helsingin kaupungilta, Vantaan kaupungilta ja Sipoon kunnalta olen saanut pyytämäni tiedot, samoin niiltä lukuisilta valtion viranomaisilta, joihin olen ollut yhteydessä ja edelleen Uudenmaan liitolta ja Itä-Uudenmaan liitolta. Sipoon kuntalaiset ovat aktiivisesti kriittisin kommentein opastaneet selvittäjää työssään. Helsingissä 30.11.2006 5

SISÄLTÖ KUVAILULEHTI RAPORTIN LUOVUTUSKIRJE 1 TOIMEKSIANTO JA TEHTÄVÄN SUORITUS 7 2 ALUEKUVAUS JA ALUEEN YHDYSKUNTARAKENNE 9 2.1 Helsinki, Vantaa, Sipoo 9 2.1.1 Helsinki 9 2.1.2 Sipoo 11 2.1.3 Vantaa 11 2.1.4 Helsingin, Sipoon ja Vantaan tunnuslukuja 12 2.2 Kuntien välinen yhteistyö 13 2.2.1 Aluesuunnittelu 13 2.2.2 Uusimaa 15 2.2.3 Aluekeskusohjelma ja kaupunkipoliittiset toimenpiteet 18 2.2.4 Pääkaupunkiseutu, YTV ja muu Uusimaa 18 2.2.5 Metropolialue 21 3 PÄÄKAUPUNKISEUDUN YHDYSKUNTARAKENTEEN ONGELMAT JA TEHDYT 22 EHDOTUKSET RAKENTEEN KEHITTÄMISEKSI 3.1 Pääkaupunkiseudun yhdyskuntarakenteen ongelmat 22 3.2 Ehdotukset yhdyskuntarakenteen ongelmien ratkaisemiseksi 25 3.2.1 Yleistä 25 3.2.2 Helsingin seudun yhteistoiminta-asiakirja 26 3.2.3 Ilaskiven selvitys 26 3.2.4 Sopimusperusteinen yhteistyö pääkaupunkiseudulla ja laajemmalla Helsingin seudulla 29 3.2.5 Uudenmaan liiton ja Itä-Uudenmaan liiton yhdistämisen merkitys 32 3.2.6 Helsingin kaupunginvaltuuston päätös 33 3.2.7 Sipoon kunnan valitus Helsingin esityksestä ja Sipoon kunnan yleiskaavan 2025 rakennemallit 35 4 SIPOON YLEISKAAVA 2025 36 4.1 Yleiskaavan 2025 laatiminen 36 4.2 Sipoon kunnan väestönkasvuedellytysten arviointi 37 4.2.1 40 000 asukaan väestönkasvun vertailu toteutuneeseen kasvuun 37 4.2.2 Asukasluvun kasvun vaikutus kunnan talouteen 38 4.2.3 VTT:n konsultoima toteuttamismalli 38 4.2.4 Harkimon Ekströmin toteuttamismalli 39 4.2.5 Mallien arviointi 39 5 KUNTAJAKOSELVITTÄJÄN EHDOTUS PERUSTELUINEEN 42 5.1 Kuntajaon muutosten oikeudellisista edellytyksistä 42 5.2 Kuntajaon muutoksen tarve 44 5.3 Kunnanosaliitoksen vaihtoehdot 46 5.4 Kuntajakoselvittäjän ehdotus 48 5.5 Ehdotuksen oikeudellinen perustelu 53 LIITTEET 6

1. Toimeksianto ja tehtävän suoritus Määräys kuntajaon muuttamista koskevan erityisen selvityksen toimittamisesta ja kuntajakoselvittäjän asettaminen Sisäasiainministeriö on päättänyt 19 päivänä joulukuuta 1997 annetun kuntajakolain (1196/1997) 6 :n 2 momentin ja 8 :n perusteella määrätä toimitettavaksi erityisen selvityksen kuntajaon muuttamisesta osakuntaliitoksella Sipoon kunnan, Vantaan kaupungin ja Helsingin kaupungin välillä. On tutkittava, onko tarvetta, ja minkälaista tarvetta, pääkaupunkiseudun yhdyskuntarakenteen kehityksen turvaamiseksi laajentaa Helsingin kaupungin aluetta itään. Sisäasiainministeriö katsoo, että asian laajuuden, vaikeuden ja yleisen merkittävyyden vuoksi erityisen selvityksen toimittaminen on tarpeellista. Samalla ministeriö on, asianomaisia kuntia kuultuaan, asettanut kuntajakoselvittäjäksi valtiotieteen maisteri Pekka Myllyniemen Tehtävä Kuntajakoselvittäjän on suoritettava edellä mainitun kuntajakolain 8 :n 1 ja 2 momenteissa tarkoitettu selvitys ja, jos se antaa aihetta, laadittava 3 momentissa tarkoitettu ehdotus kuntajaon muuttamisesta. Selvityksen tulee tuottaa tiedot, joiden perusteella voidaan arvioida 1. Onko tarvetta kuntajaon muutokselle Sipoon kunnan, Vantaan kaupungin ja Helsingin kaupungin välillä, 2. Mitä aluetta muutos koskisi, 3. Täyttyvätkö kuntajakolain mukaiset edellytykset kuntajaon muutokselle, 4. Onko olemassa kuntajakolain 5 :n 1 momentin mukaisia erityisiä edellytyksiä kunnan alueen supistumisessa ja laajenemisessa ja 5.Onko olemassa erityisen painavia kuntajakolain 3 :n mukaisia edellytyksiä, mitä kuntajakolain 5 :n 2 momentti 1 momentin mukaisten erityisten edellytysten mahdollisesti puuttuessa vaatii. Mikäli selvityksessä päädytään siihen, että kuntajakoa tulisi muuttaa, selvittäjän on laadittava sitä tarkoittava ehdotus. Selvittäjän tekemän muutosehdotuksen käsittelyssä sovelletaan, mitä kuntajaon muutosesityksen käsittelystä on säädetty. Selvityksessä on myös arvioitava kuntajaon muutoksen vaikutuksia kuntien talouteen. Selvittäjän ehdotus on toimitettava välittömästi sen valmistuttua asianomaisille kunnille. 7

Toimikausi Selvitystyö alkaa 26.9.2006 ja sen tulisi olla asiasisällöltään valmiina viimeistään marraskuun lopussa 2006. Selvityksen lopputulos on toimitettava sisäasiainministeriölle 30.11.2006 mennessä, jolloin selvitystyö päättyy. Selvitystyön organisointi Kuntajakoselvittäjä toimii virkavastuulla, ja hänellä on salassapitoa koskevien säännösten estämättä oikeus saada viranomaisilta tehtävänsä suorittamista varten tarpeelliset tiedot ja muuta apua. Kuntajakoselvittäjän ja asianomaisten kuntien niin halutessa kunnat voivat asettaa selvitysmiestä paikallisessa asiantuntemuksessa ja jatkuvassa vuorovaikutuksessa avustavan neuvotteluelimen. Kuntajakoselvittäjän yhteyshenkilöinä sisäasiainministeriössä toimivat neuvotteleva virkamies Mika Rossi ja ylitarkastaja Suvi Savolainen. Selvitys rahoitetaan sisäasiainministeriön talousarvion momentilta 26.97.32.4 Tehtävän suoritus Selvitystyö, aineiston kokoaminen, käsittely ja raportin kirjoittaminen on tapahtunut etätyönä selvittäjän kotona Lohjalla. Peruskeskustelut on käyty sisäasiainministeriön kuntaosastossa ylitarkastaja Suvi Savolaisen, neuvotteleva virkamies Mika Rossin, hallitusneuvos Arto Sulosen, neuvotteleva virkamies Rainer Alasen, ylitarkastaja Markku Möllärin ja erityisasiantuntija Olli T. Alhon sekä Suomen Kuntaliiton lakiasiain johtajalta Kari Prättälän kanssa. Selvittäjä on kaksi kertaa työn kuluessa informoinut alue- ja kuntaministeri Hannes Mannista. Selvityksen toimittamiseksi kuntajakoselvittäjä hankki tarpeellista materiaalia erityisesti Sipoon kunnalta ja Helsingin kaupungilta. Sipoon kunnanjohtajan ja kaavoituspäällikön kanssa tutustuttiin Lounais-Sipoon alueeseen. Selvittäjä oli yhteydessä myös YTV:hen, Uudenmaan liittoon ja Itä- Uudenmaan liittoon. Valtion viranomaisista selvittäjä kävi keskusteluja ja sai materiaalia Ympäristöministeriön, Uudenmaan ympäristökeskuksen, liikenne- ja viestintäministeriön, Uudenmaan tiepiirin ja Uudenmaan TE -keskuksen edustajien kanssa. Näiltä viranomaisilta selvittäjä sai pyytämänsä materiaalin. Selvittäjä tutustui Sipooseen myös keskusteluissa Sipoon Puolesta ry:n edustajien kanssa ja selvittäjälle luovutettiin Helsingin esitystä vastustava adressi, jossa on yli 14 000 allekirjoitusta. Selvittäjälle luovutettiin myös mielipidekirjoituksia mapillinen. Selvittäjä osallistui kahteen Sipoossa järjestettyyn kansalaiskeskusteluun, joissa oli yhteensä lähes 800 osallistujaa. Selvittäjälle on Helsingin hiippakunnan tuomiokapitulista toimitettu 31.8.2006 päivätty muistio Hakunilan seurakunnan kirkkoherranvirastossa pidetystä kokouksesta, jossa tuodaan esille vaikeudet, jotka aiheutuisivat alueen seurakunnille Lounais-Sipoon alueen liittämisestä Helsingin kaupungin alueeseen. 8

2. Aluekuvaus ja alueen yhdyskuntarakenne 2.1 Helsinki, Sipoo, Vantaa 2.1.1 Helsinki Helsinki Suomen pääkaupunki ja Suomen suurin kaupunki sijaitsee Etelä-Suomessa Suomenlahden rannalla. Helsingin rajanaapureita ovat pohjoisessa ja idässä Vantaa ja lännessä Espoo. Sipoon kanssa Helsingillä on vain merirajaa. Helsingissä on noin 560 000 asukasta. Kaupungin pinta-ala on 686 km², josta 184,5 km² on maata ja loput 500 km² vesialueita. Väestötiheys on yli 3000 asukasta/km2. Helsingissä on 315 saarta ja rantaviivaa 98 kilometriä. Runsaiden täyttöaluiden vuoksi rantaviiva on muuttunut voimakkaasti viimeisen parin sadan vuoden aikana. Helsinki muodostaa yhdessä Espoon, Vantaan ja Kauniaisten kanssa pääkaupunkiseudun, jossa asuu yhteensä noin miljoona ihmistä. Helsingin alueellinen laajeneminen Helsinki perustettiin alun perin Koskelan kylän alueelle Vantaanjoen suulle, nykyisen Arabianrannan lähettyville Vanhankaupunginlahden viereen. Kaupunki sai nimensä lähettyvillä olleesta Helsinginkoskesta. Nopeasti huomattiin kuitenkin, ettei kaupunki vastannut odotuksia, lähinnä Vanhankaupunginlahden mataluuden takia. Kaupunki päätettiin kenraalikuvernööri Pietari Brahen toimesta siirtää paremmalle satamapaikalle Vironniemelle vuonna 1640, nykyisen Kruununhaan kohdalle. Helsingin esikaupungeista 1920-luvulla oli tehty kuntia ja kauppaloita. Niiden liittäminen Helsinkiin oli ollut vireillä jo 1920-luvun loppupuolelta saakka. Selvitysmies Yrjö Harvia laati vuonna 1936 valmistuneen mietinnön alueliitokseksi, josta päätettiin kuitenkin vasta vuonna 1944. Vuoden 1946 alusta Helsingin kaupunki laajeni alueeltaan yli viisinkertaiseksi, kun kaupunkiin liitettiin Haagan kauppala, Oulunkylän, Kulosaaren ja Huopalahden kunnat kokonaisuudessaan sekä huomattavia osia Helsingin maalaiskunnasta. Helsingin vuoden 1946 alueliitosta perusteltiin yhtenäisen kaupunkialueen kokonaisvaltaisen kehittämisen tarpeella. Kokonaisvaltainen kehittäminen ei ollut mahdollista niin kauan kuin Helsinki ympäristöineen jakautui useaan hallinnollisesti itsenäiseen kuntaan. Selvitysmies Harvian mielestä koko Helsingin taloudellinen vaikutusalue tuli saattaa yhtenäisen kunnallishallinnon alaiseksi. (Timo Herranen, Helsingin esikaupunkialue ja muuttuva kaupunkisuunnittelu, Helsingin kaupungin tietokeskuksen julkaisusarja Kvartti 1/92) Kaupungin maapinta-alan lisäys oli yhteensä yli 16 000 hehtaaria. Pinta-ala oli aikaisemmin ollut vajaat 3000 hehtaaria. Helsingin maalaiskunta menetti lähes puolet asukasmäärästään. Pääkaupungin väkiluku oli nyt 340 000, kun se oli ollut 155 000 vuonna 1918. Viimeinen merkittävä alueliitos tapahtui, kun Vuosaari liitettiin Helsinkiin 1966. Alueliitosten historia on kuvattu kartassa 1. 9

Kartta 1: Helsingin kasvu nykyiseen kokoonsa. Lähde: Helsingin kaupunki 10

2.1.2 Sipoo Sipoo sijaitsee Itä-Uudenmaan maakunnassa, Etelä-Suomen läänissä. Kunnassa on asukkaita 18 719 (31.12.2005). Kunnan pinta-ala on 366,75 km², josta 2,65 km² on vesistöjä. Väestötiheys on 50 asukasta/km². Kunta on kaksikielinen. 58,5 prosenttia asukkaista puhuu suomea ja 40 prosenttia ruotsia äidinkielenään. Sipoon rannikolla on suosittuja kesäasutussaaria, joista suurimpia ovat Löparö, Norrkullalandet, Simsalö ja Kaunissaari (ruots. Fagerö). Asutus keskittyy kunnan pientaajamiin (Box, Martinkylä, Söderkulla, Talma, Västerskog ja Itäsalmi) sekä Nikkilään. Sipoon asukasmäärä on kasvanut 1980 90-luvuilla pääkaupunkiseudun muuttoliikkeen vuoksi. Asukkaiden työssäkäynti suuntautuu kuitenkin pääasiassa Helsinkiin. 2.1.3 Vantaa Vantaa on väkiluvultaan Suomen neljänneksi suurin kaupunki. Vantaa sijaitsee Etelä-Suomen läänissä, Uudenmaan maakunnassa, Suomenlahden rannikon välittömässä läheisyydessä. Vantaasta tuli kaupunki vuonna 1974, jota ennen se tunnettiin Vantaan kauppalana, ja sitä ennen Helsingin maalaiskuntana. Vantaalla on 187 281 asukasta (31.12.2005). Kaupungin maapinta-ala on 241 km2 ja väestötiheys 778 asukasta/km2. Kaupunki on kehittynyt nykyiselleen maaltamuuton ja hyvien liikenneyhteyksien seurauksena. Kaupungin luonteelle on ominaista esikaupunkimaiset lähiöt. Vantaalla sijaitsee Suomen päälentoasema, Helsinki-Vantaan lentoasema, ja Vantaa tunnetaankin kansainvälisesti ilmailukaupunkina. Merkittävimmät kaupunginosat ovat Tikkurila, Hakunila, Koivukylä, Korso, Martinlaakso ja Myyrmäki. Vantaa on yksi pääkaupunkiseudun neljästä kunnasta. Naapuruskunnat ovat pohjoisessa Tuusula ja Kerava, idässä Sipoo, etelässä Helsinki, lännessä Espoo ja luoteessa Nurmijärvi. Vuoden 1946 suuressa alueliitoksessa noin kolmasosa Helsingin maalaiskunnasta liitettiin valtioneuvoston päätöksellä Helsingin kaupunkiin. Samalla maalaiskunta menetti kaksi kolmasosaa asukkaistaan sekä suurimmat keskuksensa Malmin ja Pitäjänmäen. Maalaiskunta sai vuonna 1954 suuren osan Korson alueesta Tuusulasta ja Keravasta sekä vuonna 1959 pienen alueen Tuusulasta. Vuonna 1966 Vuosaari liitettiin maalaiskunnasta Helsinkiin. 11

2.1.4 Helsingin, Sipoon ja Vantaan tunnuslukuja Pinta-ala Helsinki Sipoo Vantaa Pinta-ala km2 685,2 366,8 242,7 Maapinta-ala km2 184,5 364,1 240,8 Väestö Helsinki Sipoo Vantaa Väkiluku 2005 560 905 18 719 187 281 Väkiluku 2003 559 330 18 397 184 039 Väestötiheys as./km2 3 040 50 778 Väestön kokonaismuutos % 03-05 0,3 1,8 1,8 Väestöennuste v.2010 572 648 20 230 196 311 Taajamaväestö 2001 543 622 14 855 175 963 Taajama-aste 2001 % 100 84,2 99,2 Kunnallistalous 2005 Helsinki Sipoo Vantaa Verotulot/asukas 3 535 3 028 3 260 Vuosikate euro/as 587 329 171 Lainakanta euro/as 1 318 2 219 2 491 Veroprosentti 2004 17,50 18,75 18,50 Asuminen 2003 Helsinki Sipoo Vantaa Asuntojen keskikoko 2004 m2 63 106 74 Ahtaasti asuvia asuntokuntia 2004 10,2 12,8 10,9 Asuntokuntia omistusasunnoissa 45,1 79,6 55,8 Asuntokuntia vuokra-asunnoissa 50,5 16,7 38,1 Työvoima Helsinki Sipoo Vantaa Työllinen työvoima yhteensä 274 865 8 948 94 735 Työttömyysaste 9,4 4,4 8,1 Huoltosuhde 1,03 1,06 0,94 Työpaikkaomavaraisuus % 135 59,1 99,4 Yritykset Helsinki Sipoo Vantaa Yritystoimipaikat 38 449 1 065 8 902 Liikenne Helsinki Sipoo Vantaa Henkilöautoja /1000 as 405 558 492 12

2.2 Kuntien välinen yhteistyö 2.2.1 Aluesuunnittelu Aluesuunnittelu, joka on nykyisten maakuntien synnyn taustalla, alkoi vapaaehtoisena yhdistystoimintana vuonna 1946, jolloin muodostettiin Helsingin ja sen ympäristön Aluesuunnitelmaliitto ry (10.7.1946 31.3.1957). Yhdistyksen perustajia olivat Helsinki, Helsingin maalaiskunta, Espoo, Kerava, Kauniainen. Tuusula tuli mukaan vuonna1955. Järvenpää oli mukana 1956 1960, samoin Sipoo 1956 1960. Aluesuunnitelmaliiton sijalle perustettiin Helsingin seutukaavaliitto ry, joka toimi 1.4.1957 31.12.1964. Vuoden 1958 rakennuslain myötä seutukaavoitus tuli lakisääteiseksi. Koko maa jaettiin seutukaavaalueisiin. Uudellamaalla seutukaavoitus tuli koskemaan koko maakuntaa. Valtakunnansuunnitteluneuvosto oli ottanut kantaa yhtenäisen Uudenmaan puolesta, mutta valtakunnansuunnittelutoimiston ja sisäasiainministeriön kanta neljästä eri suunnittelualueesta voitti. Uudenmaan läänin alueelle tuli neljä seutukaava-aluetta: Helsingin, Länsi-Uudenmaan, Läntisen Uudenmaan ja Itä-Uudenmaan. Helsingin seutukaavaliitto toimi kuntainliittona 1.1.1965 31.12.1992. Siihen kuuluivat Helsinki, Espoo, Helsingin maalaiskunta (Vantaa 1972 alkaen), Kerava, Kauniainen, Järvenpää, Nurmijärvi, Tuusula, Vihti, Hyvinkää, Hyvinkään maalaiskunta (yhdistyi Hyvinkään kaupungin kanssa 1.1.1969). Muut kolme Uudellamaalla toimivaa seutukaavaliittoa olivat Länsi-Uudenmaan seutukaavaliitto, Läntisen Uudenmaan seutukaavaliitto ja Itä-Uudenmaan seutukaavaliitto Helsingin seudulla elettiin kiihkeän kasvun vuosikymmeniä koko sodanjälkeisen ajan. Valtio alkoi harjoittaa kehitysaluepolitiikkaa jo 1960-luvulla tasapainottaakseen kehitystä maan syrjäisemmissä osissa. Kasvavan Helsingin seudun ongelmiin ei pyritty vaikuttamaan. Viisikymmentäluvun alussa seudulla asui 12 prosenttia suomalaisista, vuonna 1965 jo noin 16 prosenttia. Helsingin maalaiskunnassa kasvu oli nopeinta. Seudun hallitun kasvun korostaminen samaan aikaan, kun elinkeinorakenne muuttui nopeasti, ei näyttänyt välttämättä houkuttelevalta. Suosiota ei saatu toisellakaan suunnitteluperiaatteella, joka oli yhdyskuntarakenteen eheyttäminen. Sen avulla pyrittiin keskittämään rakentamista jo käytössä oleville alueille, toimivien yhdyskuntien kehittämiseen ja täydentämiseen, kun paineita oli esimerkiksi hajaasutusalueille rakentamiseen. Aluerakentajat rakensivat kokonaisia uusia alueita, jolloin väestörakenne muovautui niiden perusteella. Helsingin seutukaavaliiton pääkaupunkiseudun ulkopuolisten kuntien muodostamaa aluetta nimitettiin aluksi äärialueeksi, vuodesta 1974 kehysalueeksi. Uudenmaan seutukaavaliitot tekivät aktiivista yhteistyötä koko olemassaolonsa ajan. Uusmaalaisen yhteistyön lisäksi suuntauduttiin sekä länteen, Varsinais-Suomeen että pohjoiseen Hämeeseen. Merkittävää oli, ettei seutukaava-alue rajannut suunnittelualuetta pidettiin luonnollisena ja tarpeellisena tarkastella koko Uuttamaata ja kaikkia neljää seutukaava-aluetta yhdessä. 1980-luvun lopulla Helsingin seutukaavaliitto ja useat muut lausunnonantajat esittivät Uudenmaan neljän seutukaavaliiton yhdistämistä. Vuonna 1993 valtioneuvoston päätöksellä yhdistettiin 13

kuitenkin vain kolme Uudenmaan neljästä seutukaava-alueesta, Itä-Uusimaa jäi omaksi alueekseen. Samana vuonna valmisteltiin myös aluekehittämistehtävien siirtoa lääninhallituksilta maakunnan liitolle. Vuoden 1993 alussa yhdistyivät Helsingin seutukaavaliitto ja Länsi-Uudenmaan seutukaavaliitto sekä myös Uudenmaan suomenkielinen maakuntaliitto. Alueeseen lisättiin kuntien anomuksesta valtioneuvoston päätöksellä kolme uutta kuntaa, Mäntsälä ja Pornainen Itä-Uudenmaan liitosta sekä Kirkkonummi Läntisen Uudenmaan seutukaavaliitosta. Uusi kuntayhtymä sai nimen Uudenmaan liitto Nylands Förbund. Vuoden 1994 alusta liiton alue käsitti 24 kuntaa, kun siihen liittyivät loputkin Läntisen Uudenmaan seutukaavaliiton kunnat. Liitosta tuli selkeämmin kaksikielinen. Uudellemaalle jäi kaksi liittoa Uudenmaan liitto ja Itä-Uudenmaan liitto. Uudenmaan ruotsinkielisen maakuntaliiton arveltiin voivan edelleen toimia itsenäisenä, koska Uudenmaan liiton alue ei kattaisi koko maakunnan toimialuetta. Sittemmin liitto lakkautettiin ja siitä muodostettiin koko etelärannikolla toimiva Sydkustens landskapsförbund. Aluepolitiikan alkuvaiheet ajoittuvat 1960-lukuun, jolloin luotiin määräaikainen lainsäädäntö kehitysalueita varten. Seuraavalla vuosikymmenellä säädettiin laki alueellisen kehityksen edistämisestä, missä lääninhallitusten rooli oli keskeinen. Alueellisia kehittämissuunnitelmia tuli laatia yhteistyössä seutukaavaliittojen ja piirihallintoviranomaisten kanssa ja kuulla tarvittaessa kuntia sekä elinkeinoelämän ja järjestöjen edustajia. Suuri aluehallinnon uudistus oli vuoden 1994 alusta voimaan tullut laki alueiden kehittämisestä, jossa maakunnan liitoilla oli keskeinen rooli. Käytännössä koko maan maakunnan liitot toimivat aluekehittämisviranomaisina vuoden 1994 alusta lähtien. Maakunnan liitot saivat uuden tehtävän ja lisää vastuuta aluekehittämislain myötä vuonna 1994. Ympäristöasioiden aluehallintoa vahvistettiin vuonna 1995 perustamalla ympäristöministeriön alaiset alueelliset ympäristökeskukset, joihin yhdistettiin vesi- ja ympäristöpiirit ja lääninhallitusten ympäristöyksiköt. Vuonna 1997 lääninhallinto koki suuren mullistuksen, kun läänien lukumäärää vähennettiin kahdestatoista kuuteen. Uudistuksen yhteydessä osa läänien tehtävistä siirrettiin maakunnan liitoille, osa valtion aluehallintoon perustetuille työvoima- ja elinkeinokeskuksille. Aluekehityslain perusteella maakunnan liitot vastasivat yleisestä alueiden kehittämisestä, edunvalvonnasta ja myös siihen liittyvistä kansainvälisistä tehtävistä. Aluekehittäminen oli uusi elementti uuden liiton työssä, mutta lakisääteinen kaavoitustyö säilytti asemansa liiton prioriteeteissa. Seutukaavaliittojen yhdistymisen jälkeen tuli tehtäväksi laatia muun muassa eri osissa maakuntaa erilaisilla periaatteilla laadittujen kaavojen yhdistäminen. Uusia kaavoja tuli myös laadittavaksi. Vuoden 1999 maankäyttö- ja rakennuslaki muutti kaavoituskäytännön perusteellisesti. Kokonaan uutena elementtinä suunnittelujärjestelmään tulivat Valtakunnalliset alueidenkäyttötavoitteet, joista valtioneuvosto päättää. Maakunnan suunnitteluun kuuluvia tehtäviä ovat maakuntakaavan lisäksi maakunnan kehittämisen periaatteet määrittelevä maakuntasuunnitelma ja hankkeiden toteuttamiseen paneutuva maakuntaohjelma. Seutukaavan tilalle tuli maakuntakaava, joka on sisällöltään seutukaavaa yleispiirteisempi. Maakuntakaavan merkitystä kuitenkin korosta se, että se samoin kuin seutukaava aikaisemmin on saatettava asianomaisen ministeriön vahvistettavaksi. Maakuntakaava välittää valtakunnalliset ja maakunnalliset maankäyttöintressit kuntatason kaavoitukseen. 14

Valtakunnallisia alueidenkäyttötavoitteita ovat ympäristöministeriön vuonna 2000 määritteleminä mm. toimiva aluerakenne ja eheytyvä yhdyskuntarakenne ja elinympäristön laatu sekä Helsingin ympäristön erityiskysymykset. Helsingin seutu on kaavoituksessakin erityisasemassa ja se näkyy myös alueidenkäytön valtakunnallisissa tavoitteissa. Raideliikenteen mahdollisuuksien hyödyntäminen ja sen laajentaminen ja tehokkuuden parantaminen ovat haasteita suunnittelulle. Yhdyskuntarakenteen hajautuminen on huolena edelleen. Uudellamaalla kaikki kulloinkin voimassaolevan lainsäädännön edellyttämät suunnitelmat on tehty Uudenmaan liiton ja Itä-Uudenmaan liiton toimesta erikseen. Yhtenäistä, koko Uuttamaata kattavaa vastuuta ei ole ollut kellään. 2.2.2 Uusimaa Uusimaa oli aiemmin yhtenäinen kokonaisuus historiallisena Uudenmaan maakuntana ja Uudenmaan lääninä. Vuonna 1994 historiallinen maakunta jakaantui kahteen, Uudenmaan ja Itä-Uudenmaan maakuntiin. Lääni korvaantui vuoden 1997 lääniuudistuksessa Etelä-Suomen läänillä. Tämän jälkeen Uuttamaata ei ole yhtenäisesti suunniteltu eikä kehitetty. Uusimaa ja etenkin rannikko on ollut perinteisesti ruotsinkielistä seutua, mutta Helsingin tultua Suomen pääkaupungiksi suomen kieli on yleistynyt Helsingin ympärillä ja on jo enemmistökielenä suuremmassa osassa maakuntaa. Uudenmaan maakunnan pinta-ala on 6 366 neliökilometriä ja väkiluku 1 329 004. Uusimaa on ylivoimaisesti Suomen väkirikkain maakunta ja maakunnassa asuu väkeä yhtä tiheästi kuin Saksassa keskimäärin. Sinne muuttaa vuodessa noin 10 000 20 000 ihmistä muualta Suomesta, mikä on johtanut tilanteeseen, jossa neljännes Suomessa asuvista asuu Uudellamaalla. Bruttokansantuote Uudellamaalla oli vuonna 2003 yhteensä 43 747 miljoonaa euroa. Uudenmaan elinkeinorakenne on palveluvaltainen. Valtion pääkaupungin ympärille on kerääntynyt kouluja, pääomaa ja työvoimaa. Varsinkin Kehä III:n ja pääradan varrella pääkaupunkiseudulla, Lohjan seudulla ja rannikolla on teollisuutta. Teollistuneimmat kunnat ovat Hanko, Lohja, Pohja ja Tammisaari. Eteläisen sijainnin ja hedelmällisen maaperän ansiosta maataloudenkin edellytykset ovat hyvät. Itä-Uusimaa maakuntana on Etelä-Suomen läänissä. Itä-Uusimaa on osa historiallista Uudenmaan maakuntaa, ja ennen vuoden 1997 lääniuudistusta Itä-Uusimaa oli osa Uudenmaan lääniä. Maakunnan pinta-ala on 2 823 neliökilometriä ja väkiluku 92 933 (31. joulukuuta 2005). Bruttokansantuote Itä-Uudellamaalla oli vuonna 2001 yhteensä 1 751 miljoonaa euroa. Itä-Uudellamaalla on kymmenen kuntaa, josta kaksi on kaupunkeja. Kunnat ovat Askola, Lapinjärvi, Liljendal, Loviisa, Myrskylä, Pernaja, Porvoo, Pukkila, Ruotsinpyhtää, Sipoo. Kahden maakunnan kunnat on kuvattu kartassa 2. 15

Pohja Mäntsälä PukkilaMyrskylä Lapinjärvi Hyvinkää Karkkila Liljendal Nummi-Pusula Askola Ruotsinpyhtää Järvenpää Pernaja Nurmijärvi Pornainen Vihti Tuusula Loviisa Kerava Porvoo Sammatti Lohja Vantaa Sipoo Karjalohja Kauniainen Siuntio Espoo Helsinki Karjaa Kirkkonummi Inkoo Itä-Uusimaa Tammisaari Hanko Uusimaa Helsingin seutu (14) Muu Uusimaa (11) Muu Itä-Uusimaa (9) Kartta 2 Uudenmaan ja Itä-Uudenmaan kunnat 16

Uudenmaan ja Itä-Uudenmaan väestö, kasvuennusteita, työpaikat Uusimaa Itä-Uusimaa Väkiluku 2000 1 304 595 89 604 Ennuste 2030 - omavaraislaskelma 1 350 257 91 342 kasvu 4% 2% - trendilaskelma 1 575 591 104 736 kasvu 21% 17% - maakuntaliitto 1 617 000 111 200 kasvu 24% 24% - työministeriö 1 590 000 103 800 22% 16% Pinta-ala km2 6 366 2 823 Väestöntiheys as/km2 2003 210,2 32,5 Työpaikat 2000 689 033 33 293 Maakuntaliiton työpaikkatavoite 2030 860 500 41 600 kasvu 25% 25% Lähde: Etelä-Suomen maakuntien liittouman julkaisu Etelä-Suomen aluerakenne 2030, väestö ja työpaikat Uudenmaan ja Itä-Uudenmaan asuntokanta 2002 Uusimaa Itä-Uusimaa Yhteensä asunnot 652 457 42 031 Erillinen pientalo 145 230 24 154 22% 57 % Rivi/ketjutalo 69 266 4 400 11% 10 % Asuinkerrostalo 427 800 12 505 66% 30% Muu/tuntematon 10 161 972 2% 2% Lähde: Etelä-Suomen maakuntien liittouma: Etelä-Suomen aluerakenne 2030, asuminen, ympäristö ja liikenne 17

2.2.3 Aluekeskusohjelma ja kaupunkipoliittiset toimenpiteet Valtioneuvoston aluekeskusohjelmaa toteutetaan Uudellamaalla uuden ohjelmakauden aikana * Hyvinkään Riihimäen talousalueen aluekeskusohjelmalla sekä * kaupunkiohjelmilla: - Pääkaupunkiseudun kaupunkiohjelma, - Lohjan seudun ja Tammisaaren seudun yhteinen kehitysohjelma ja - Keskisen Uudenmaan KUUMA- kumppanuusohjelma 2.2.4 Pääkaupunkiseutu, YTV ja muu Uusimaa Pääkaupunkiseutu on noin miljoonan asukkaan tärkeä kasvukeskus, jonne muuttaa 8 000 10 000 uutta asukasta vuosittain. Alue on kuin yksi suurkaupunki, mutta historiallisista syistä se koostuu neljästä eri kaupungista. Nämä kaupungit ovat Helsinki, Vantaa, Espoo ja Kauniainen. Pääkaupunkiseutu sijaitsee Suomen eteläosassa Suomenlahden rannalla, joka on osa Itämerta. Alueen väkiluku vaihtelee 996 724:sta 1,3 miljoonaan, riippuen miten laaja alue otetaan huomioon. Helsingin työssäkäyntialueella asuu 1 459 557 ihmistä (Tässä tapauksessa lasketaan kunnat, joiden työvoimasta vähintään 10 % työvoimasta käy töissä Helsingissä). Alueella asuu siis noin neljännes Suomen väestöstä ja työpaikoista siellä sijaitsee lähes 29 prosenttia. Helsingin alue on Suomen suurin kaupungistunut alue ja on taloudellisesti, kulttuurin ja tieteen osalta, maan tärkein keskus. Kahdeksan Suomen kahdestakymmenestä yliopistosta ja useimmat suuryritysten pääkonttorit sijaitsevat pääkaupunkiseudulla, kuten myös Suomen päälentoasema, Helsinki-Vantaa. Alueen yhteistyöelin on YTV, joka hoitaa muun muassa seutuliikennettä ja jätehuoltoa. On arvioitu, että pääkaupunkiseudun kasvu pysähtyy vuoden 2030 paikkeilla, jolloin alueella asuisi noin 1,2 miljoonaa asukasta. Neljä kuntaa muodostaa käytännössä yhden suuren metropolialueen, mutta kunnat eivät ole yksi kaupunki vaan tekevät päätöksiä kukin omilla tahoillaan. Pääkaupunkiseutu on pinta-alaltaan 765 neliökilometriä ja väestömäärä noin miljoona. Asutus on väljää jopa Pohjoismaiden mittakaavassa, mutta tiivistä Suomen oloissa. Vihreyttä on paljon etenkin Helsingin ulkopuolella ja sitä pilkkovat hajanaisesti sijaitsevat kerrostalo- ja omakotitaloalueet, teollisuus- ja toimistorakennukset, moottoritiet ja rautatiet. Seudun pinta-ala on vain 0,2 prosenttia koko maasta, mutta väestöstä seudulla asuu noin viidennes. Pääkaupunkiseutu on myös voimakas työpaikka-alue. Alueella sijaitsee noin 590 000 työpaikkaa. Seudulla on tiiviistä maankäytöstä huolimatta myös laajoja virkistys- ja luonnonalueita. Helsingin kantakaupungissa sijaitseva pääkeskus toimii pääkaupunkiseudun ja valtakunnan keskuksena. Koska pääkaupunkiseutu on niin laaja alue, sen palveluja on hajautettu lähelle asukkaita aluekeskuksiin. Nämä aluekeskukset ovat keskustan "satelliitteja", joita on yhteensä yhdeksän: Helsingissä Itäkeskus ja Malmi, Vantaalla Tikkurila ja Myyrmäki sekä Espoossa Tapiola, Leppävaara, Espoon keskus, Matinkylä ja Espoonlahti. Ne tarjoavat lähialueiden asukkaille monipuolisia kaupallisia ja julkisia palveluja työpaikkojen ohella. Suurempaan Helsingin seutuun kuuluvat pääkaupunkiseudun (Helsinki, Espoo, Vantaa ja Kauniainen) lisäksi kehyskunnat eli Hyvinkää, Järvenpää, Kerava, Kirkkonummi, Mäntsälä, Nurmijärvi, Pornainen, Sipoo, Tuusula ja Vihti. Syynä tähän on, että ne ovat lähellä pääkaupunkiseutua ja työssäkäynti ja asiointi kuntarajojen yli on aktiivista. 18

Helsingin seudulla on (2004) asukkaita 1 233 000, vuoden 2025 ennuste on 1 500 000 asukasta. Vuonna 1975 asukkaita oli 904 670. Kehyskuntien osuus seudun asukkaista on noin 21 prosenttia. Vuosittainen asukasluvun kasvu on 1,3 prosenttia. Helsingin seudun kasvu säteilee myös laajemmin neljään maakuntaan, jotka ovat Uusimaa, Itä-Uusimaa, Kanta-Häme ja Päijät-Häme. Tällä alueella asuu kolmannes Suomen väestöstä. Tulevaisuudessa Helsingin seutua on tarkoitus laajentaa rautatieväylien avulla, jotta estettäisiin kaupunkirakenteen hajoaminen. Tällä halutaan vähentää tieliikenteen ympäristöhaittoja, lievittää ruuhkia ja estää kaupunkirakenteen jatkuva hajoaminen. Olemassa olevia väyliä ovat Riihimäen ja Karjaan suunnat. Vuonna 2006 valmistui Lahden oikorata, joka palvelee kaukoliikenteen lisäksi Järvenpäätä ja Mäntsälää. Kerava-Lahti -oikoradan jälkeen suunnitteluun tulevat Kehärata Vantaalle, Elsa-rata Nummelaan ja Lohjalle ja rata Klaukkalaan. Pitkällä aikavälillä tutkitaan raideliikenteen mahdollisuuksia Porvoon suunnassa, mikä riippuu Sipoon kaavoituspolitiikasta. Suunnitelmia tällä suunnalla ovat Helsingin metron jatkaminen Söderkullan suuntaan ja lähiliikenneradan rakentaminen Porvooseen. Helsingin seutua voidaan myös määrittää siten, miten suuri osa työvoimasta käy töissä pääkaupunkiseudulla. Pääradan radanvarsikunnista (Kerava, Järvenpää, Hyvinkää, Riihimäki) työssäkäynti on merkittävää junien nopeuden ja tiheän tarjonnan ansiosta. Uutta asutusta pyritäänkin tämän ansiosta rakentamaan radan varrelle, muina syinä sen ekologisuus ja teiden ruuhkautumisen vähentäminen. Työvoiman liikkuvuutta on kuvattu kartassa 3. Kunnat, joista yli 40 prosenttia työvoimasta käy töissä pääkaupunkiseudulla, ovat Järvenpää, Kerava, Kirkkonummi, Nurmijärvi, Sipoo, Siuntio, Tuusula ja Vihti. Kuntia, joista 10 40 prosenttia työvoimasta käy töissä pääkaupunkiseudulla, on huomattavasti enemmän. Kunnat ovat Askola, Hausjärvi, Hyvinkää, Inkoo, Karjaa, Karjalohja, Karkkila, Lohja, Loppi, Mäntsälä, Nummi-Pusula, Pernaja, Pornainen, Porvoo, Pukkila, Riihimäki, Sammatti ja Suomusjärvi. 19