1 Entisen Elimäen pitäjän kartanoiden syntyhistoria 1600 luvun alussa (Koski myös entistä Anjalan pitäjää) Keskityn tässä esitelmässä lähinnä Elimäen pitäjään, koska se on jotenkin tutumpi ja läheisempi. Ratkaiseva vuosiluku oli 1608, jonka jälkeen Elimäen talonpojat menettivät maansa ja vapautensa kolmeksisadaksi vuodeksi. Kaikki lähti siitä kun Ruotsi-Suomen kuningas Kaarle IX kävi sotaa Kirkholman taistelussa Liivinmaalla 1605 Puolan katoliseen uskoon kääntynyttä sukulaistaan Sigismundia vastaan. Taistelussa kuninkaan joukot joutuivat alakynteen ja kuningas itse hengenvaaraan, kun hänen altaan ammuttiin hevonen kuoliaaksi. Ruotsalainen upseeri, liivinmaalainen ratsumestari Henrik Wrede huomasi kuninkaan olevan vaarassa ja antoi oman ratsunsa kuninkaan käyttöön, pelastaen hänet varmalta kuolemalta. Nuori upseeri sai kuitenkin itse surmansa taistelussa. Wreden kuolemaan vaikutti kohtalonomaisesti hänen oma naapurinsa liivinmaalla, von der Renkke, joka taisteli Sigismundin puolella, ja oli vanhastaan Wreden vihamies. Naapuri huomasi tilaisuuden ja pisti miekallaan Wreden kuoliaaksi. Kiitollisuutensa osoitukseksi henkensä pelastamiseksi kuningas lahjoitti v. 1608 Elimäen neljänneksen Wreden leskelle, eli niin kuin lahjoituskirjassa 27. heinäkuuta lukee: Me nyt tällä avoimella kirjeellämme lahjoitamme ja annamme Henrik Wreden eloonjääneelle rouvalleen Gertrud von Ungernille hänen elinajakseen ja sitten Wreden oikeille miespuolisille rintaperillisille ja niin heidän perillisilleen ja niiden jälkeen perilliseltä perilliselle ikuiseksi ja pysyväksi omaisuudeksi Elimäen neljänneksen Kymenkartanon läänissä Suomessa, missä veroja on 45 ja tiloja 135, heidän nautittavakseen, viljeltäväkseen ja haltuunsa kaikkine maksuineen ja ylöskantoineen. Tämä lahjakirja oli sellainen kohtalonpiirto Elimäen historiaan, että sen vaikutukset ulottuivat yli 300 vuoden päähän. Tällä hetkellä eli vuonna 2012 ainoastaan yksi kartano on Wrede suvun hallinnassa: Wredeby ). Ehkä tässä välissä on paikallaan luetteloida Elimäen kartanot sivukartanoineen ja milloin ne ovat aloittaneet toimintansa. Mustila 1608 Moisio 1608 (sivukartano Pitkäsilta) Peippola 1609 (sivukartano Teuroinen) Hämeenkylä 1613 Myllylä 1600-luvulla (sivukartano Villikkala) Soiniitty Värälä Tolkkila Sivukartanoita olivat myös Löytty, Naaraoja, ja Porrassuo. Kuninkaan lahjakirjan saatuaan Wreden leski saapui Elimäelle ja synkkä päivä oli 2.12.1610. Leski joka oli tällä välillä jo ehtinyt avioitua uudelleen vouti Jaakkima Berendsin kanssa, tuli Elimäelle ja kartanon paikaksi oli valittu Peippola. Matti Eskonpoika Ropakko ajettiin omaisineen kotoaan, hänen kymmenen huoneen kartanonsa poltettiin ja vieläpä vouti apulaisineen pahoinpiteli isäntää, repien mm. puolet tämän parrasta.
2 Kartanolaitos syntyi julmuuden, epäoikeudenmukaisuuden ja katkeruuden saattelemana. Samoja elementtejä se käytti laajentaessaan valtaansa ja perustaessaan perillisille uusia kartanoita. Ei auttanut vaikka lampuodin ja torpparin asemaan alistetut entiset itsenäiset talonpojat valittivat viranomaisille ja itse kuninkaalle. Tutkintokäräjiä kyllä pidettiin mm. Elimäen talonpoikien valituksista 5.5.1616 Kyminkartanossa. Siellä asiat todettiin ja Jaakkima Berendsin sekä hänen rouvansa todettiin tehneen monet lainrikkomukset, mutta hyvitystä ei saatu. Heikkojen hallitsijoiden valtakaudella aateliset vahvistivat valtaansa lähes rajattomaksi ja he ylenkatsoivat oikeuden päätöksiä. Johtipa tämä tilanne sata vuotta sitten lähes kapinaan, kun ensinnä Värälän talonpojat ja myöhemmin muut yhtyen syksyllä v. 1772 lopettivat taksvärkin teon. Yli 200 lampuotia uhmasi isäntiään, lähetystöjä kävi Tukholmassa, mutta turhaan. Kun Elimäen kartanoläänitys oli annettu lahjaksi nimenomaan uhrautuvuudesta taistelussa, kilpistyivät valitukset muita pahemmin ja seuraavana vuonna 1773 sotaväenosastot lyhyen laukaustenvaihdon jälkeen palauttivat kapinalliset kuriin ja nuhteeseen. Torpparin elämä oli työtä ja vain työtä. Aamusta puoli viideltä iltaan yhdeksään kesäisin lähes joka päivä piti olla hovin pellolla. Omat askareet piti tehdä öisin ja pyhäisin. Vaikka työmäärä oli suuri, kohtelu oli usein erittäin huonoa. Varsinainen herrasväki ei yleensä ollut missään tekemisissä alustalaisten kanssa, korkeintaan yhteisellä juhannuskokolla saatettiin tavata, mutta pehtoorit ja voudit pitivät yllä kovaa kuria ja työtahtia ja heihin myös etupäässä torpparien katkeruus kohdistui. Oli luonnollista, että kun talonpojat lakiin vetoamalla eivät saaneet olojaan paremmiksi, eivätkä menetettyjä oikeuksiaan takaisin, taksvärkin suorituksiin liitettiin vilppiä ja laiminlyöntiä. Pakkotyöhän ei sovi suomalaiseen luonteeseen, ja tämä johti sitten työnvalvojien taholta kurinpalautukseen. Kartanolaitos voimistui täällä niin paljon, että koko Elimäen pitäjään ei jäänyt kun neljä kylää itsenäiseksi. Raussila, Ratula, Vilppula ja Nappa. Ei edes Kaarle XI reduktioni, mikä muualla Suomessa helpotti talonpoikien asemaa, vaikuttanut täällä kuninkaan lahjoituskirjan takia. Se miksi Napan ja Vilppulan kylät säästyivät torppariajalta, saattoi johtua siitä, että kun Viipurin ylisessä maantiessä oli lossiyhteys Napan kylästä Ruotsulaan, niin Napan talonpojilla oli ehkä velvollisuus hoitaa lauttayhteys Kymijoen yli. Sama saattoi päteä myös Vilppulan talonpojilla, koska eräs sotatie tuli Löytystä Vilppulan kylän halki. Ns. Kososen rannasta oli lauttayhteys Kouvolaan alakylän kohdalla. Kymijoen herruudesta on taisteltukin. On ollut Isoa Vihaa, Pikku Vihaa ja Kustaan sota 1788 1790 joka päättyi Tillolan taisteluun, jossa Venäläiset valtasivat Keltin varustuksen, samassa rytäkässä he polttivat Napan, Vilppulan, Tolkkilan, Värälän ja Keltin talot. Se että paloivatko Värälän ja Tolkkilan kartanot, en osaa sanoa. Rauha kirjoitettiin Värälässä, parooni Wreden omistaman kartanon lähellä, ns. Värälän rauha 14.8.1790. Siinä samassa sodassa venäläiset polttivat myös Anjalan kartanon 25.7.1789. Anjalan kartanon sivukartanoita olivat Wredeby ja Rabbelung, jotka erotettiin 1800 luvun alkupuolella. Uusi kartano rakennettiin 1790 luvulla ja siellä se seisoo Kymijoen rannalla tänäkin päivänä (Ankkapurha ). Vaikka kartanoajan muistot olivatkin synkkää historiaa, oli toki seikkoja, jotka olivat myönteisiä. Ensinnäkin Elimäen aateliset tulivat Liivinmaalta, missä maanviljelyksen ja karjanhoidon kehitys oli paljon pidemmällä kuin meillä. Niinpä kartanoiden maanviljelystekniikan kehittyminen omilla viljelyksillä edistyi, ja niistä sitten torpparit koettivat soveltaa omiin olosuhteisiinsa. Kun kartanoiden peltoja ruvettiin säännöllisesti ojittamaan, kehittyi Elimäelle mm. pätevä ojankaivajien ammattikunta. Elimäkeläisiä ojankaivajia kävi ansioissa ympäri Etelä-Suomea 1600 luvulla. Myös karjanhoito kehittyi aimo harppauksin kartanoitten ansioista. Esim. 1680 luvulla oli
3 Peippolan kartanossa yli 200 lehmää. Näin se historia toistaa itseään. Taas on rakennettu maaseudulle paljon suuria karjarakennuksia viime vuosina. Ensimmäiset Ayshire- rotuiset lehmät ilmestyivät Elimäelle jo v:sta 1847 lähtien. Kartanot aloittivat myös meijeritoiminnan v. 1864 Moisiossa ja Myllylässä aloitettiin juustonvalmistus Sveitsistä tulleiden juustomestareiden veljesten Stauffereiden johdolla. Myös Koskiston talonpojat perustivat Koskiston meijerin v. 1905, erikoistuen Emmental juustojen valmistukseen. Kartanoiden ansiota oli myös, että pientä teollisuutta syntyi. Oli sahoja, myllyjä ja vieläpä viinatehdas. Sellainen oli Myllylässä Villikkalan polttimo osakeyhtiö, joka oli toiminnassa vuosina 1868 1888. Se maksoi myös veroa kunnalle varta vasten perustettuun viinaverorahastoon, jonka rahoilla sitten rakennettiin 1879 uusi kunnantalo. Torppariajan loppuminen Elimäen kunnanhallinnon kenties merkittävämpiä päätöksiä kautta aikojen on ollut Moision ja Villikkalan kartanoiden osto. Kartanot olivat menneet myyntiin silloisen omistajan taloudellisten vaikeuksien takia. Sattumalta tieto tuli silloisen kunnallislautakunnan esimiehen mv. Matti Tuomalan tietoon, joka kantoi huolta kunnalliskodin saamisesta kuntaan. Kunnanhallituksen puheenjohtajan, vapaaherra Otto Wreden kanssa asiaa vietiin nopeasti eteenpäin. 1.5.1906 pidettiin kuntakokous, jossa asia periaatteessa hyväksyttiin. Vielä samassa kuussa kuntakokous kokoontui uudelleen 28.5.1906 ja päätti ostaa mainitut kartanot kunnalle, mikäli valtio lainaisi rahat 1,800,000 mk. Tuomalan kommentti Se on komija läjä hopeamarkkoi, itte asias 9000 kiloo Asia ajettiin niin hyvin, että rahat saatiin ja kauppakirja allekirjoitettiin 10.4.1907. Tällä kaupalla kunta osti maata yhteensä n 9000 ha, mikä n. ¼ osa Elimäen pitäjästä. Välittömästi aloitettiin jakotoimitukset ja pian oli 214 entistä torpparia oman tilansa isäntiä. Näin Elimäen kunta aloitti omaehtoisesti suuren maareformin. Torpparivapautuksen, 12 vuotta ennen lain, Lex Kallion, velvoituksia. Tämän asutuksen jälkeenkin kunnalle jäi vielä suuria maa-alueita, mikä oli tarpeen, kun Elimäelle muutti n, 3000 henkilöä siirtoväkeä Karjalasta, pääosin Jääskeläisiä 1940 luvun lopulla. Tämän johdosta syntyi monta karjalaiskylää entisistä kartanon maista. Muun muassa Tolkkilaan, Värälään, Teuroisiin, Soiniittyyn ja Mettälään. HEITTOLAUKAUKSIA! Tässä pieni näytepala Elimäen murteesta Markus Saurin näytelmästä, Täksvärkkärit. Annetah ajan kulku, viäl on kerran torpparkii ihmiin. Viel on jokahiin torppans herraja silloin ei enää tehlä taksvärkkii, vaan jokahiin saa tyäns ja riistans ittelleh. Viel ei olt aika tullu, mut kerran ne jotk on ylentänny ittes, poljetah maah ja meitilt tää taakka otetah pois, ja Jumala seh tekee. Sit emme tielä millon se aika tulee, mut tulee se. Oikastah selkä ja heitetäh viha. ANJALA. Regina koulu; Rabbe Wrede perusti Regina Wreden testamenttivarojen turvin kiertävän koulun luvun opetusta varten jo vuonna 1803. Wrede suvun omistuksessa oli mm. Keltin kosket n. 1760luvulla.
4 MUSTILAN ARBORETUM. Sen perusti todellinen valtiomies, Mustilan isäntä A F Tigerstedt v.1902. Sitä voidaan tänä päivänä pitää todellisena satumetsänä, varsinkin ennen juhannusta kun alppiruusut kukkivat. VAAKUNA Elimäen vaakunan yläkentän aihe on satu Kirkholman taistelusta 1605. Siinä kuvataan hevosta, joka ammuttiin kuoliaaksi kuninkaan alta. Kuningas oli Kaarle IX. Alakentässä on kuvattu kaksi taksvärkkikapulaa ristikkäin, muistutuksena 300-vuotisesta torppariajasta. Keskellä on nelilehtinen apila, se kuvaa Elimäkeä vanhana maatalouspitäjänä. KYMENKARTANON LÄÄNI Entinen lääni Kymijoen vesistön varrella. Alkaen Kustaa Vaasan 1556 perustama voutikunta. Lääninjakoa 1831 muutettaessa suurin osa Kymijoen alueesta liitettiin Mikkelin lääniin. KUNNANVALTUUSTO Tiettävästi maan ensimmäisenä maalaiskuntana Elimäen kuntakokous 8.3.1868 asetti kunnanvaltuuston johon tuli 18 jäsentä jakaantuen asukasmäärien suhteessa eri kyläkuntien kesken. Sen puheenjohtajat olivat samoja kuin kuntakokouksenkin puheenjohtajat. Ensimmäisenä puheenjohtajana oli Villikkalan herra Fredrik af Forselles ja varapuheenjohtajana oli Myllylän herra Oskar af Forselles. 15.11.2012 PERTTI HUTRI Tietolähteet: Kymenlaakso ja Etelä-Karjala sanoin ja kuvin Suuri maatilakirja 1965 Etulinjassa itään ja länteen 2011 Maausko näytelmä vuodelta 1906 Liitteet: Suomen perustuslain synty Anjalan kartano Elimäen pitäjän kirkko Pestoomarkkinat
5 Liite 1 Suomen perustuslain synty Wredebyn kartanossa Anjalassa. Vuosi 1917 oli Suomessa suurten muutosten aikaa. Kun keisarin valta oli keväällä kutistunut, ryhdyttiin valmistelemaan Suomen uutta hallitusmuotoa jota varten nimitettiin erityinen komitea. Sen ydinhenkilöt; puheenjohtaja K.J.Stålhberg sekä lakimiehet Anton Kotonen ja Rabbe Axel Wrede siirtyivät Helsingin hälystä Anjalaan Wredebyn kartanoon laatimaan perustuslakiehdotusta. Wredebyssä valmisteltu asiakirja muodosti rungon myöhemmin käyttöön otetulle vuoden 1919 hallitusmuodolle. Liite 2 Anjalan kartanossa asui aikoinaan ehkä kuuluisin Anjalalainen, nimittäin Mathilda Wrede (s. 1864 ). Hän oli siitä kuuluisa, että hän asettui aina heikomman puolelle. Siksipä hänestä tulikin mm. vankien ystävä. Hänen ns. testamentissaan sanotaan minun kansani on sekä valkoista että punaista, heidän täytyy oppia viihtymään samassa maaperässä ja samassa ilmassa, heidän täytyy kasvettua yhteen, yhdeksi ainoaksi kansaksi. Kerrotaan, että Kakolan vangit veistivät kyyneleitä vuodattaen hänelle suurikokoisen ja kauniin hautamuistomerkin, jonka alla heidän parhain ystävänsä Mathilda Wrede lepää. Liite 3 Elimäen pitäjän kirkko Kun Elimäen seurakunta rakennutti nykyisen kirkkonsa, siihen vaikutti ratkaisevalla tavalla Peippolan kartanon silloinen omistaja Kasper Wrede 1600 luvulla. Kirkko rakennettiin silloiseen Peippolan kylään, ja Wrede lahjoitti tontin. Myös hirret josta kirkko rakennettiin, olivat hänen lahjoittamiaan. Perimätiedon mukaan ne oli kaadettu Takamaalla, josta ne olivat vedettykirkonmäelle. Myös alttaritaulu joka on kirkossa vielä tänäkin päivänä, on Wreden sotasaaliina 30-vuotisesta sodasta tuoma. Siinä on vuosiluku 1632. Liite 4 Vuonna 1975 Eli8mäen kulttuurilautakunta pestoomarkkinat herätti uudelleen henkiin. Siitä lähtien markkinoille keksittiin oma teema. Tässä muutamia esimerkkejä: 1975 Kansainvälinen naisten vuosi 1978 Karjalaisuus keskuudessamme 1980 Kartanoperinne 1990 Värälän rauha 1991 Pioneerit Korialla 1999 Martat 100 v 2006 Juhlavuosi 2006