C 317/7 II (Valmistavat säädökset) KOMISSIO Ehdotus Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiiviksi elektronisen rahan liikkeeseenlaskijoiden liiketoiminnan aloittamisesta, harjoittamisesta ja toiminnan vakauden valvonnasta (98/C 317/06) KOM(1998) 461 lopull. 98/0252(COD) (Komission esittämä 21 päivänä syyskuuta 1998) EUROOPAN PARLAMENTTI JA EUROOPAN UNIONIN NEUVOSTO, jotka ottavat huomioon Euroopan yhteisön perustamissopimuksen ja erityisesti sen 57 artiklan 2 kohdan ensimmäisen ja kolmannen virkkeen, ottavat huomioon komission ehdotuksen, ottavat huomioon talous- ja sosiaalikomitean lausunnon, noudattavat perustamissopimuksen 189 b artiklassa määrättyä menettelyä, toimiluvan ja toiminnan vakauden valvonnan keskinäisen tunnustamisen kannalta, mikä mahdollistaa yhden, koko yhteisön kattavan toimiluvan myöntämisen ja kotijäsenvaltion toiminnan vakauden valvonnan periaatteen soveltamisen, sähköinen kauppa kehittyy nopeasti, minkä vuoksi on toivottavaa laatia sellaiset sääntelypuitteet, joiden avulla voidaan hyödyntää elektronisen rahan kaikki mahdolliset edut ja erityisesti vältetään teknisen innovaation vaikeuttaminen; niinpä tällä direktiivillä luodaan teknologian kannalta neutraalit oikeudelliset puitteet, joilla yhdenmukaistetaan elektronisen rahan liikkeeseenlaskijoiden toiminnan vakauden valvonta siinä määrin kuin on tarpeen niiden toiminnan vakauden ja hyvän liiketoimintatavan kannalta ja erityisesti niiden taloudellisen koskemattomuuden varmistamiseksi, sekä katsovat, että neuvoston direktiivin 77/780/ETY ( ), sellaisena kuin se on viimeksi muutettuna Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivillä 98/.../EY, 1 artiklan ensimmäisen luetelmakohdan b alakohdassa tarkoitettujen luottolaitosten toimiala on rajoitettu, on tarpeen ottaa huomioon näiden laitosten erityisluonne ja toteuttaa asianmukaiset toimenpiteet elektronisen rahan liikkeeseenlaskijoiden liiketoiminnan aloittamista, harjoittamista ja toiminnan vakauden valvontaa koskevien jäsenvaltioiden lakien, asetusten ja hallinnollisten määräysten yhteensovittamiseksi ja yhdenmukaistamiseksi, valittu lähestymistapa on rajoitettu ainoastaan sellaisen olennaisen yhdenmukaistamisen saavuttamiseksi, joka on tarpeen ja riittävä elektronisen rahan liikkeeseenlaskijan ( ) EYVL L 322, 17.12.1977, s. 30. neuvoston direktiivin 89/646/ETY ( ), sellaisena kuin se on viimeksi muutettuna direktiivillä 92/30/ETY ( ), liitteen 5 kohdan nojalla luottolaitokset saavat io laskea liikkeeseen ja hallinnoida maksuvälineitä elektroninen raha mukaan luettuna ja harjoittaa tätä toimintaa koko yhteisön alueella vastavuoroisen tunnustamisen ja kattavan toiminnan vakauden valvontajärjestelmän alaisena, joita niihin sovelletaan Euroopan pankkidirektiivien mukaisesti, on sekä perusteltua että toivottavaa ottaa käyttöön erillinen järjestelmä elektronisen rahan liikkeeseenlaskijoiden toiminnan vakauden valvontaa varten, joka vaikka onkin mitoitettu luottolaitosten toiminnan vakauden valvontajärjestelmän ja erityisesti direktiivien 77/780/ETY ja 89/646/ETY mukaisesti eroaa siitä, koska elektronisen rahan liikkeeseenlaskua ei voida elektronisen rahan erityisluonteen vuoksi eli sen vuoksi, että se on ( ) EYVL L 386, 30.12.1989, s. 1. ( ) EYVL L 110, 28.4.1992, s. 52.
C 317/8 FI 15.10.98 seteleitä ja metallirahoja korvaava maksuväline, pitää talletusten vastaanottamisena, mikä direktiivin 89/646/ETY 3 artiklan nojalla on kiellettyä muilta kuin luottolaitoksilta, elektronisen rahan liikkeeseenlaskuun liittyvien erityisriskien huomioon ottamiseksi, tämän toiminnan vakauden valvontajärjestelmän on oltava tarkemmin kohdennettu ja siten yksinkertaisempi kuin luottolaitoksiin sovellettava toiminnan vakauden valvontajärjestelmä, erityisesti pienemmän alkupääomavaatimuksen ja direktiivien 89/647/ETY ( ), 92/121/ETY ( ) ja 93/6/ETY ( )soveltumattomuuden osalta, on kuitenkin tarpeen säilyttää tasapuoliset toimintaedellytykset elektronista rahaa liikkeeseenlaskevien luottolaitosten ja elektronisen rahan liikkeeseenlaskijoiden välillä ja siten varmistaa tasapuoliset kilpailuedellytykset useammanlaisten yritysten välillä käyttäjien eduksi, tämä toteutuu, koska elektronisen rahan liikkeeseenlaskijoiden toiminnan vakauden valvontajärjestelmän edellä mainittujen yksinkertaisempien piirteiden vastapainona on säännöksiä, jotka ovat tiukempia kuin luottolaitoksiin sovellettavat säännökset, joilla rajoitetaan erityisesti sitä liiketoimintaa, jota elektronisen rahan liikkeeseenlaskijat saavat harjoittaa, ja varmistetaan toiminnan vakaus harkituilla rajoituksilla, jotka koskevat sijoituksia ja joiden tavoitteena on varmistaa, että elektronisen rahan liikkeeseenlaskijoiden liikkeessä olevaan elektroniseen rahaan liittyvien rahoitusvastuiden takeena on aina erittäin likvidit omaisuuserät, joiden riskipitoisuus on pieni, on mahdollista, että elektronista rahan liikkeeseenlaskuun liittyviä toiminnallisia ja muita sivutoimintoja harjoittavat yritykset eivät ole toiminnan vakauden valvonnan alaisia, joten on tarkoituksenmukaista myöntää toimivaltaisille viranomaisille tiettyä toimivaltaa näihin yrityksiin nähden, on asianmukaista antaa toimivaltaisille viranomaisille mahdollisuus luopua joistakin tällä direktiivillä sellaisille elektronisen rahan liikkeeseenlaskijoille säädetyistä vaatimuksista, jotka toimivat ainoastaan kyseisen jäsenvaltion alueella ja joiden toiminta ei ylitä tiettyä kynnystä, tämän direktiivin antaminen on tarkoituksenmukaisin keino toivottujen tavoitteiden saavuttamiseksi; tämä direktiivi on rajoitettu niihin vähimmäisvaatimuksiin, joiden avulla nämä tavoitteet saavutetaan eikä siinä vaadita enempää kuin on tarpeen tätä tarkoitusta varten, ja ( ) EYVL L 386, 30.12.1989, s. 14. ( ) EYVL L 29, 5.2.1993, s. 1. ( ) EYVL L 141, 11.6.1993, s. 1. pankkialan neuvoa-antavaa komiteaa on kuultu tämän direktiivin antamisesta, OVAT ANTANEET TÄMÄN DIREKTIIVIN: 1 artikla Soveltamisala, määritelmät ja harjoitettavan toiminnan rajaaminen 1. Tätä direktiiviä sovelletaan elektronisen rahan liikkeeseenlaskijoihin. 2. Tätä direktiiviä ei sovelleta direktiivin 77/780/ETY 2 artiklan 2 kohdassa tarkoitettuihin laitoksiin. 3. Tässä direktiivissä tarkoitetaan: a) elektronisen rahan liikkeeseenlaskijalla yritystä, joka on muu yritys kuin neuvoston direktiivin 77/780/ETY 1 artiklan ensimmäisen luetelmakohdan a kohdassa tarkoitettu luottolaitos ja joka laskee liikkeeseen elektronisen rahan muodossa olevia maksuvälineitä tai joka sijoittaa sellaisen toiminnan tuoton eikä ole neuvoston direktiivin 93/22/ETY alainen ( ); b) elektronisella rahalla rahallista arvoa, joka on: i) elektroniseen välineeseen kuten mikrosiruun tai tietokoneen muistiin elektronisesti tallennettua rahaa; ii) jonka muut yritykset kuin liikkeeseenlaskija hyväksyvät maksuvälineenä; iii) tuotettu sitä varten, että se annetaan käyttäjien käyttöön seteleitä ja metallirahoja korvaavana elektronisena välineenä; iv) tuotettu sitä varten, että sillä voidaan toteuttaa rajoitetun arvoisten maksujen siirtäminen elektronisesti. 4. Elektronisen rahan liikkeeseenlaskijoiden muu liiketoiminta kuin elektronisen rahan liikkeeseen lasku rajoitetaan: a) siihen läheisesti liittyviin rahoituspalveluiden ja muiden kuin rahoituspalveluiden tarjoamiseen kuten elektronisen rahan hallinnointiin suorittamalla toiminnallisia ja muita sivutoimintoja, jotka liittyvät sen liikkeeseenlaskuun ja muiden maksuvälineiden liikkeeseenlaskuun ja hallinnointiin direktiivin 89/646/ETY liitteen 5 kohdan tarkoituksessa; ja ( ) EYVL L 141, 11.6.1993, s. 27.
C 317/9 b) sellaisten muiden kuin rahoituspalveluiden tarjoamiseen, joita tarjotaan elektronisen välineen avulla. Elektronisen rahan liikkeeseenlaskijoilla ei saa olla omistusosuuksia muissa yrityksissä paitsi silloin, kun nämä suorittavat toiminnallisia tai muita sivutoimia, jotka liittyvät kyseisen laitoksen liikkeeseen laskemaan tai jakamaan elektroniseen rahaan. 2 artikla Pankkidirektiivien soveltaminen 1. Ellei nimenomaisesti toisin säädetä, viittaukset luottolaitoksiin Euroopan yhteisön asetuksissa, muissa direktiiveissä kuin 77/780/ETY ja 89/646/ETY, suosituksissa ja lausunnoissa eivät koske elektronisen rahan liikkeeseenlaskijoita. sopimuksessa määritellään, voidaanko talletettu elektroninen raha maksaa takaisin vai ei, ja tarvittaessa takaisinmaksun edellytykset, sen vaatimat muodollisuudet ja takaisinmaksuaika. 3 artikla Alkupääoma ja omien varojen jatkuvuuden periaate 1. Elektronisen rahan liikkeeseenlaskijan alkupääoman on oltava vähintään 500 000 ecua. Riippumatta jäljempänä olevan 2 ja 3 kohdan säännöksistä omat varat eivät saa olla alle tämän määrän. 2. Elektronisen rahan liikkeeseenlaskijan omien varojen on aina oltava vähintään 2 prosenttia sen liikkeessä olevaan elektroniseen rahaan liittyvien rahoitusvaateiden nykymäärästä tai edeltävien kuuden kuukauden kokonaismäärän keskiarvosta sen mukaan kumpi määrä on suurempi. 2. Direktiivin 77/780/ETY 2 artiklan 5 ja 6 kohtaa, 3 artiklan 3 kohdan b, c ja d alakohtaa, 3 artiklan 7 kohtaa, 4 ja 6 artiklaa, 7 artiklan 2 ja 3 kohtaa, 8 artiklan 2, 3 ja 4 kohtaa, 10 ja 14 artiklaa ja direktiivin 89/646/ETY 4, 6, 10, 12 artiklaa, 18 artiklan 2 kohtaa, 23 ja 24 artiklaa ei sovelleta. Direktiivin 89/646/ETY 18 21 artiklan mukaista sijoittautumisvapautta ja palveluiden tarjoamisen vapautta ei sovelleta muuhun elektronisen rahan liikkeeseenlaskijan liiketoimintaan kuin elektronisen rahan liikkeeseenlaskuun. 3. Direktiivejä 91/308/ETY ( ) ja 92/30/ETY ( ) sovelletaan elektronisen rahan liikkeeseenlaskijoihin. 4. Direktiivin 89/646/ETY 3 artiklaa sovellettaessa elektronisen rahan vastikkeeksi saatuja varoja ei pidetä talletuksina artiklan tarkoittamassa merkityksessä, jos perustana olevat sopimusjärjestelyt: a) selvästi ilmaisevat elektronisen rahan erityisluonteen metallirahojen ja seteleiden elektronisena korvikkeena; ja b) eivät mahdollista varojen maksamista etukäteen myöhemmin vastaanotettavan elektronisen rahan vastikkeeksi. Elektronisen rahan lunastettavuus ei sinänsä ole riittävä syy katsoa, että käyttäjä on siirtänyt varat talletuksiksi direktiivin 89/646/ETY 3 artiklassa tarkoitetussa merkityksessä. Liikkeeseenlaskijan ja käyttäjän välisessä ( ) EYVL L 166, 28.6.1991, s. 77. ( ) EYVL L 110, 28.4.1992, s. 52. 3. Jos elektronisen rahan liikkeeseenlaskija ei ole harjoittanut liiketoimintaa kuutta kuukautta aloituspäivä mukaan luettuna, sen omien varojen on oltava vähintään 2 prosenttia sen liikkeessä olevaan elektroniseen rahaan liittyvien rahoitusvaateiden nykymäärästä tai kuuden kuukauden tavoitteellisen kokonaismäärän keskiarvosta sen mukaan, kumpi määrä on suurempi. Laitoksen liikkeessä olevan elektronisen rahan kantaan liittyvien rahoitusvaateiden kuuden kuukauden tavoitteellinen kokonaismäärä osoitetaan laitoksen toimintasuunnitelmalla, johon on tehty toimivaltaisten viranomaisten mahdollisesti vaatimat muutokset. 4 artikla Sijoituksia koskevat rajoitukset 1. Elektronisen rahan liikkeeseenlaskija voi sijoittaa määrän, joka vastaa vähintään sen liikkeessä olevaan elektronisen rahaan liittyvien rahoitusvaateiden määrää, ainoastaan seuraaviin omaisuuseriin: a) erittäin likvideihin omaisuuseriin, joilla on luottoriskin arvioinnissa nollapainotus direktiivin 89/647ETY 6 artiklan 1 kohdan a alakohdan 1, 2, 3 ja 4 alakohdan ja 7 artiklan 1 kohdan mukaisesti; b) A alueen luottolaitoksiin tehtyihin avista-talletuksiin ja velkainstrumentteihin; i) jotka ovat erittäin likvidejä; ii) jotka eivät kuulu 1 kohdan a alakohtaan; iii) jotka toimivaltaiset viranomaiset katsovat kelpoisuusehdot täyttäviksi direktiivin 93/6/ETY 2 artiklan 12 kohdan merkityksessä;
C 317/10 FI 15.10.98 iv) joiden liikkeeseenlaskijoina ovat yritykset, joilla ei ole suoraa tai epäsuoraa omistusosuutta kyseiseen elektronisen rahan liikkeeseenlaskijaan eivätkä kuulu samaan konserniin tällaisten yritysten kanssa eikä elektronisen rahan liikkeeseenlaskijalla ole suoraa tai epäsuoraa omistusosuutta kyseisessä yrityksessä. 2. Artiklan 1 kohdan b alakohdassa tarkoitetut sijoitukset voivat olla korkeintaan kaksikymmentä kertaa elektronisen rahan liikkeeseenlaskijan omia varoja vastaava määrä ja niihin sovelletaan rajoituksia, jotka ovat vähintään yhtä tiukat kuin luottolaitoksia koskevat rajoitukset direktiivin 92/121/ETY mukaisesti. 3. Elektronisen rahan liikkeeseenlaskusta ja 1 kohdassa tarkoitetuista sijoituksista johtuvilta markkinariskeiltä suojautuakseen elektronisen rahan liikkeeseenlaskijat voivat käyttää erittäin likvidejä korkoihin ja valuuttoihin liittyviä taseen ulkopuolisia eriä pörssissä vaihdettavien johdannaisinstrumenttien muodossa, joihin ei sovelleta direktiivin 89/647/ETY liitettä II. Johdannaisinstrumenttien käyttö ensimmäisen virkkeen mukaisesti on sallittua ainoastaan jos tavoitteena on poistaa markkinariskit kokonaan ja jos siinä onnistutaan mahdollisimman hyvin. 4. Jäsenvaltiot asettavat tarkoituksenmukaiset rajat markkinariskeille, joita elektronisen rahan liikkeeseenlaskijoille saattaa syntyä 1 kohdassa tarkoitetuista sijoituksista. 6 artikla Hyvän liiketavan ja varovaisuusperiaatteen noudattaminen toiminnassa 1. Elektronisen rahan liikkeeseenlaskijan on toiminnassaan noudatettava hyvää liiketapaa ja varovaisuutta, käytettävä hyvän liiketavan mukaisia hallinto- ja kirjanpitomenetelmiä sekä huolehdittava riittävästä sisäisestä valvonnasta. Näissä on otettava huomioon yrityksen taloudelliset ja muut riskit. 2. Jos elektronisen rahan liikkeeseenlaskija harjoittaa 1 artiklan 3 kohdan a alakohdassa tarkoitettua liiketoimintaa yhdessä toisen yrityksen kanssa, joka hoitaa toiminnallisia tai muita kyseiseen liiketoimintaan liittyviä tehtäviä, ja jonka hoitamiin tehtäviin liittyviä riskejä ei seurata osana toiminnan vakauden valvontaa, yhteistyön perustana olevissa sopimusjärjestelyissä on sovittava siitä, että elektronisen rahan liikkeeseenlaskijalla on oikeus seurata ja rajoittaa näitä riskejä ja peruuttaa välittömästi ja ehdoitta yhteistyön perustana olevat sopimusjärjestelyt, jos näiden oikeuksien tehokas käyttäminen ei käytännössä ole mahdollista tai toimivaltaisten viranomaisten pyynnöstä 3 kohdan c alakohdan mukaisesti 3. Varmistaakseen sellaisen elektronisen rahan liikkeeseenlaskijan tehokkaan valvonnan, joka on yhteistyössä toisen yrityksen kanssa 2 kohdassa kuvatulla tavalla, jäsenvaltioiden on huolehdittava siitä, että niiden toimivaltaiset viranomaiset voivat: 5. Sovellettaessa 1 kohtaa omaisuuserät arvostetaan hankinta- tai markkina-arvoonsa sen mukaan, kumpi niistä on alempi. a) vaatia, että toinen yritys antaa kaikki sellaiset tiedot, jotka ovat merkityksellisiä elektronisen rahan liikkeeseenlaskijan valvonnassa; 6. Jos 1 kohdassa tarkoitettujen omaisuuserien arvo laskee alle liikkeessä olevaan elektroniseen rahaan liittyvien rahoitusvaateiden arvon, toimivaltaisten viranomaisten on varmistettava, että kyseinen elektronisen rahan liikkeeseenlaskija toteuttaa tarvittavat toimenpiteet tilanteen korjaamiseksi viipymättä. Tässä tarkoituksessa ja ainoastaan väliaikaisesti toimivaltaiset viranomaiset voivat sallia, että laitoksen elektroniseen rahaan liittyvien rahoitusvaateiden takeena on muita kuin 1 kohdassa tarkoitettuja omaisuuseriä korkeintaan sellainen määrä, joka ei ylitä viittä prosenttia näistä vaateista tai laitoksen omien varojen määrästä sen mukaan, kumpi näistä on alempi. 5 artikla Toimivaltaisten viranomaisten tarkastukset Toimivaltaiset viranomaiset tarkastavat 3 ja 4 artiklan noudattamisen vähintään kaksi kertaa vuodessa elektronisen rahan liikkeeseenlaskijoiden toimittamien tietojen perusteella. b) tehdä tai teettää ulkopuolisilla tarkastajilla tarkastuksia toisen yrityksen toimipaikassa tällaisten tietojen todentamiseksi; ja c) vaatia elektronista rahaa liikkeeseenlaskijaa korjaamaan viipymättä mahdolliset puutteet ja tarpeen vaatiessa peruuttaa välittömästi toisen yrityksen kanssa tehtävää yhteistyötä koskevat sopimusjärjestelyt. 7 artikla Poikkeus 1. Jäsenvaltiot voivat olla soveltamatta tämän direktiivin 1 artiklan 4 kohtaa, 3 artiklan 1 kohtaa, 8 artiklaa ja direktiivien 77/780/ETY ja 89/646/ETY elektronisen rahan liikkeeseenlaskijaan, jos sen yksin tai yhteistyössä toisen elektronisen rahan liikkeeseenlaskijan kanssa harjoittaman 1 artiklan 3 kohdan a alakohdassa tarkoitetun liiketoiminnan kokonaismäärä täyttää seuraavat ehdot:
C 317/11 a) sen tuottamien, liikkeessä olevaan elektroniseen rahaan liittyvien rahoitusvaateiden kokonaismäärä ei yleensä ylitä 10 miljoonaa ecua eikä koskaan 12 miljoonaa ecua; ja b) liittyy elektroniseen rahaan, jonka perustana olevat sopimusjärjestelyt määräävät, että elektroniseen tallennusvälineeseen, joka on käyttäjien käytössä maksujen suorittamista varten, tallennettavan elektronisen rahan enimmäismäärä on 150 ecua. Elektronisen rahan liikkeeseenlaskija, jonka osalta on tehty poikkeus jonkin edellämainitun artiklan soveltamisen osalta, ei voi nauttia direktiivin 89/647/ETY tarkoittamasta sijoittautumisvapaudesta eikä palvelujen tarjoamisen vapaudesta. 2. Sovellettaessa tätä direktiiviä sellaisiin yrityksiin, jotka hakevat poikkeusta 1 kohdan mukaisesti tai joille on hyväksytty poikkeus: a) toimivaltaisilla viranomaisilla tarkoitetaan kansallisia viranomaisia, jotka ovat vastuussa elektronisen rahan liikkeeseenlaskijoiden valvonnasta; ja b) omilla varoilla tarkoitetaan neuvoston direktiivin 89/299/ETY ( ) määritelmän mukaisia omia varoja. 8 artikla Ennen direktiivin voimaantuloa toimineiden yritysten toimilupa 1. Toimilupa katsotaan olevan niillä tämän direktiivin soveltamisalaan kuuluvilla elektronisen rahan liikkeeseenlaskijoilla, jotka ovat aloittaneet toimintansa pääkonttorinsa sijaintijäsenvaltion säädösten mukaan, jotka olivat voimassa ennen tämän direktiivin täytäntöönpanemiseksi annettujen säädösten voimaantuloa. Jäsenvaltioiden on velvoitettava tällaiset elektronisen rahan ( ) EYVL L 124, 5.5.1989, s. 16. liikkeeseenlaskijat toimittamaan kohtuullisen ajan kuluessa kaikki tarvittavat tiedot, joiden perusteella toimivaltaiset viranomaiset voivat arvioida, täyttävätkö nämä yritykset tämän direktiivin mukaiset vaatimukset, mitä toimenpiteitä on toteutettava vaatimusten täyttämiseksi tai onko toimilupa syytä peruuttaa. 2. Tämän artiklan 1 kohdan ensimmäisen virkkeen edellytys ei koske elektronisen rahan liikkeeseenlaskijoita, joita koskee 7 artiklan mukainen poikkeus. Jos tällainen poikkeus edellyttää toimivaltaisten viranomaisten etukäteen myöntämää hyväksyntää, edellytys lakkaa olemasta voimassa silloin, kun hyväksyminen annetaan. 9 artikla 1. Jäsenvaltioiden on saatettava tämä direktiivin noudattamisen edellyttämät lait, asetukset ja hallinnolliset määräykset voimaan viimeistään 31 päivänä joulukuuta [1999]. Niiden on ilmoitettava tästä komissiolle viipymättä. Näissä jäsenvaltioiden antamissa säädöksissä on viitattava tähän direktiiviin tai niihin on liitettävä tällainen viittaus, kun ne virallisesti julkaistaan. Jäsenvaltioiden on säädettävä siitä, miten viittaus tehdään. 2. Jäsenvaltioiden on toimitettava tässä direktiivissä tarkoitetuista kysymyksistä antamansa keskeiset kansalliset säännökset kirjallisina komissiolle. 10 artikla Tämä direktiivi tulee voimaan kahdentenakymmenentenä päivänä sen jälkeen, kun se on julkaistu Euroopan yhteisöjen virallisessa lehdessä. 11 artikla Tämä direktiivi on osoitettu kaikille jäsenvaltioille.