Kirjallisuudenhistoriaa pikakelauksella Länsimaisen kirjallisuuden aika- ja tyylikaudet antiikista postmodernismiin julkeaa yleistämistä ja yksinkertaistusta
Antiikki (600 ekr. 400 jkr.) Kreikan ja Roman kukoistus Opittiin merkitsemään tekstejä muistiin. Mytologia Tärkeimmät länsimaiset kirjallisuudenlajit saivat alkunsa. Kirjallisuus on mimesistä, todellisuuden jäljittelyä.
Keskiaika (400-luvulta 1200-luvulle) Uskonnollinen, hierarkkinen maailmankuva, kristillinen kirjallisuus Raamattu kirjojen kirja, antiikin mytologia syrjään Tavallinen kansa lukutaidotonta Mysteerit, miraakkelit ja moraliteettinäytelmät Maallinen kirjallisuus kirjavaa kansanviihdettä Trubaduurit ja minnelaulajat Tekijänoikeus tuntematon käsite
Renessanssi (1300-luvulta alkaen) Italialainen dolce stil nuovo, suloinen uusi tyyli renessanssin alkusysäys Kansankieli, uudet kirjakielet Ihmiskeskeisyys, humanismi Sanonnan tuoreus ja omakohtaisuus, teologisten kaavojen hylkääminen Antiikin perinteen arvostus Tekijyys, kirjailijayksilö Taustalla taloudellinen nousu, mesenaatit Kirjapainotaito Löytöretket, keksinnöt
Klassisismi (1600-luku) Ranskan hovi ja ylhäisten salongit Antiikkia ihailtiin ja jäljiteltiin. Tarkat ohjeet, antiikin klassiset runomitat Selkeys, sopusuhtaisuus, tasapaino Sääntöjen noudattaminen, kurinalaisuus ja uskottavuus Puhdas muoto oli taideteoksen tärkein ominaisuus. Draaman tuli noudattaa ajan, paikan ja toiminnan lakia. Tragediassa yläluokan henkilöt, komediassa porvarilliset
Valistus (1700-luku) Kirjallisuus kasvattaa ja opettaa. Uskottiin ihmiskunnan jatkuvaan kehittymiseen, kekseliäisyyteen ja edistymiseen. Kirjastolaitos ja lehdistö kehittyvät. Arvostettiin rationalismia, käytännön hyötyä ja kokemusperäisyyttä. Kirjallisuus kuvaa luontoa ja ylistää luonnollisuutta. Luonnosta tehdään ihmisen palvelija. Kirjallisuus kuvaa maailmanvalloitusta. Satiirin klassikoita syntyy.
Romantiikka (1700-luvun loppu ja 1800-luvun alku) Taide on uniikkia, poikkeusyksilön jumalallisesta inspiraatiosta luomaa tunteiden ilmaisua. Voimakkaat tunteet, kauhu, rakkaus, intohimo Luonto tunteiden tulkkina Runoilijanerolla yhteys maailmansieluun Ylevä sankari Yksilöllisyys, yksinäisyyden tunne Eksoottinen miljöö Historia, myytit ja sadut Kansallisuusaate, kansanrunouden kerääminen, kansallistunne, kansalliskirjallisuudet
Realismi ja naturalismi (1800-luvun loppupuoli) Taide on todellisuuden pikkutarkkaa kuvausta, jonka tavoite on paljastaa yhteiskunnan epäkohtia. Yhteiskunnallinen vaikuttamispyrkimys tendenssikirjallisuudessa Arkisuus, jopa kurjuus ja epämiellyttävyys Tavallinen ihminen Psykologinen tarkkuus Yksityiskohtainen kuvailu
Symbolismi (1800- ja 1900-luvun vaihde) Taidetta tehtävä taiteen vuoksi! Muototietoinen, vahvakuvainen ja tarkkapiirteinen runous Symboli voi viestiä jotain kaikille ihmisille yhteistä ja pyhää. Taiteilija pääsee sielun hurmiossa olevaisen ytimeen, ikuisen kauneuden äärelle. Vertauskuvallisuus, runollisuus Aistillista rakkautta, unen ja kuoleman mysteerejä
Modernismi (1900-luku) Pirstaleisen maailmankuvan taustalla sota, suhteellisuusteoria ja psykoanalyyttinen teoria Juonen kronologisuuden rikkoutuminen, epälooginen tai katkeileva juoni Nopeat näkökulman vaihdokset Tyylin eheys Piilotajuisten ja tietoisten ainesten sekoittuminen Tajunnanvirtatekniikka Perinteistä irtisanoutuminen, uutuus, kokeilut Vapaa mitta, arkipäivän puhekieli, loppusoinnuttomuus, täsmälliset runokuvat Asiantuntijoiden oikeat tulkinnat
Postmodernismi (1970-luvulta alkaen) Faktan ja fiktion, korkean ja matalan sekoittaminen Huumori, ironia ja parodia Metafiktio: kertoja kommentoi itseään ja kertomustaan Intertekstuaalisuus, lainaaminen ja yhdistely Modernismin tyylipuhtauden kyseenalaistaminen, eri aikakausien tyylien estoton yhdistely Keskenään kiistelevät tulkinnat
Lähteet Hytönen (2002): Seitsemän elämää Lukion kirjallisuuden tehtäviä 2 Opettajan opas. Otava. Kirstinä (2000): Kirjallisuutemme lyhyt historia. Tammi. Mikkola ym. (2004): Äidinkieli ja kirjallisuus Käsikirja. WSOY.