Välimaan pilaantuneiden maiden käsittelykeskus Ympäristövaikutusten arviointiselostus 14.1.2005 3
Sisällysluettelo 1 Johdanto... 9 2 Hankkeen tausta... 9 2.1 Hankkeesta vastaava... 9 2.1.1 Niska & Nyyssönen Oy...9 2.1.2 Oulun jätehuolto...9 2.2 Hankkeen tarkoitus...9 2.3 Hankkeen liittyminen muihin hankkeisiin ja suunnitelmiin...10 2.4 Pilaantuneiden maiden käsittelykeskuksen tarve...10 3 YVA-menettely ja arvioinnin toteuttaminen... 12 3.1 YVA-menettely...12 3.2 Arvioinnin tarpeellisuus...13 3.3 Arviointimenettelyn osapuolet ja organisointi...13 3.3.1 Hankkeesta vastaava...13 3.3.2 Yhteysviranomainen...13 3.3.3 Ohjausryhmä...14 3.3.4 Kansalaiset...14 3.4 Arviointiohjelma ja arvioinnin käynnistäminen...14 3.5 Yhteysviranomaisen lausunto arviointiohjelmasta...14 3.6 Viranomaisen lausunnon huomioon ottaminen arviointiselostuksessa...15 3.7 Arviointiselostuksen nähtävilläolo ja YVA-menettelyn päättyminen...15 4 Muut säädökset, tarvittavat suunnitelmat ja hanketta koskeva... päätöksenteko... 16 4.1 Olemassa olevat luvat...16 4.2 Hanketta koskevat keskeiset säädökset ja tarvittavat luvat...16 5 Arvioidut vaihtoehdot... 18 5.1 Vaihtoehtojen muodostaminen...18 5.2 Vaihtoehto 0...18 5.3 Vaihtoehto 1...19 5.4 Vaihtoehto 2...20 6 Hankkeen kuvaus... 22 6.1 Hankkeen sijainti...22 6.2 Tehdyt suunnitelmat ja tutkimukset...22 6.3 Käsiteltävien ainesten määrä ja laatu...23 6.3.1 Pilaantuneet maamassat...23 6.3.2 Muu jätteenkäsittely...24 4
6.4 Pilaantuneen maan käsittelytoiminta - laitoksen yleiskuvaus...25 6.4.1 Laitoksen rakennukset ja kalusto...25 6.4.2 Vastaanotettavien massojen laadun varmistus...25 6.4.3 Maa-ainesten välivarastointi ja esikäsittely...26 6.4.4 Massojen käsittely...26 6.4.5 Alueen rakenteet...29 6.4.6 Vesien käsittely ja muut ympäristönsuojelutoimenpiteet...32 6.4.7 Energian ja luonnonvarojen käyttö...32 6.4.8 Liikenne ja kuljetukset...33 6.4.9 Kemikaalien käyttö ja varastointi...33 6.4.10 Riskit ja varautuminen häiriötilanteisiin...33 6.4.11 Ympäristöasioiden hallintajärjestelmä...34 7 Arvioinnin kohdentaminen... 34 7.1 Arvioidut ympäristövaikutukset...34 7.2 Arvioinnin rajaus...34 8 Ympäristön nykytila ja hankkeen vaikutukset... 36 8.1 Vaikutukset yhdyskuntarakenteeseen ja maankäyttöön...36 8.1.1 Yhdyskuntarakenteeseen ja maankäyttöön kohdistuvien vaikutusten selvittäminen...36 8.1.2 Kaavoitus ja maankäyttö...36 8.1.3 Vaikutukset vaihtoehdoittain...37 8.2 Vaikutukset maisemaan...40 8.2.1 Maisemaan kohdistuvien vaikutusten selvittäminen...40 8.2.2 Maiseman nykytila...40 8.2.3 Vaikutukset vaihtoehdoittain...40 8.3 Vaikutukset maa- ja kallioperään...42 8.3.1 Maa- ja kallioperän nykytilanne jätelaitoksen alueella...42 8.3.2 Vaikutukset vaihtoehdoittain...42 8.4 Vaikutukset pohjaveteen...44 8.4.1 Pohjavesiin kohdistuvien vaikutusten selvittäminen...44 8.4.2 Pohjavesiolosuhteet...44 8.4.3 Vaikutukset vaihtoehdoittain...46 8.5 Vaikutukset pintaveteen...47 8.5.1 Pintavesiin kohdistuvien vaikutusten selvittäminen...47 8.5.2 Vesistöolosuhteet...47 8.5.3 Vaikutukset vaihtoehdoittain...52 8.6 Vaikutukset ilmaan ja ilmastoon...54 8.6.1 Ilmasto ja ilmanlaatu...54 8.6.2 Pilaantuneen maan käsittelyn aiheuttamat vaikutukset ilmaan...55 8.6.3 Vaikutukset vaihtoehdoittain...57 8.7 Vaikutukset kasvillisuuteen ja eläimistöön...58 8.7.1 Kasvillisuuteen ja eläimistöön kohdistuvien vaikutusten selvittäminen... 58 8.7.2 Kasvillisuuden ja eläimistön nykytila...58 8.7.3 Vaikutukset vaihtoehdoittain...59 5
8.8 Vaikutukset luonnonvarojen käyttöön...60 8.9 Melu...61 8.9.1 Yleistä meluvaikutusten arvioinnista...61 8.9.2 Nykyinen melu...61 8.9.3 Vaikutukset meluun...62 8.10 Vaikutukset ihmisiin...65 8.10.1 Ihmisiin kohdistuvien vaikutusten selvittäminen...65 8.10.2 Terveysvaikutukset...65 8.10.3 Vaikutukset elinoloihin ja viihtyisyyteen...67 8.10.4 Liikenne...70 8.10.5 Vaikutukset vaihtoehdoittain...72 9 Vaikutusten ja vaihtoehtojen arviointi ja vertailu... 74 9.1 Yhteenveto vaikutuksista...74 9.1.1 Vaihtoehto 0:...74 9.1.2 Vaihtoehto VE-1:...74 9.1.3 Vaihtoehto VE-2:...75 9.2 Vaihtoehtojen toteuttamiskelpoisuus...76 10 Haitallisten vaikutusten torjunta ja lieventäminen... 77 11 Hankkeen vaikutuksien seuranta... 77 Lähteet... 78 Liitteet... 80 Liite 1. YVA-hankkeen organisaatio Liite 2. Pohjois-Pohjanmaan ympäristökeskuksen lausunto Liite 3. Havainnekuvat (VE 0, VE 1, VE 2 ja VE 2 poikkileikkaus) Liite 4. Kansanterveyslaitoksen lausunto 6
1 Johdanto Niska & Nyyssönen Oy:n ja Oulun Jätehuollon yhteistyösopimuksella on tehty ympäristövaikutusten arviointi pilaantuneiden maiden käsittelykeskuksen ja tuhkien loppusijoitusalueen perustamiseksi Kiimingin Välimaan entiselle kaatopaikalle. Hanke edellyttää ympäristövaikutusten arvioinnin (YVA) ennen rakentamiseen tarvittavien lupien myöntämistä. Arvioinnin aikana on selvitetty hankkeen mahdolliset ympäristövaikutukset sekä ympäristönsuojelun edellyttämät rakenteet ja toimenpiteet. Arviointi on tehty kesäkuussa 2004 valmistuneen arviointiohjelman ja siitä Pohjois-Pohjanmaan ympäristökeskuksen antaman lausunnon mukaan. Lausunnonantajilla, asukkailla ja muilla kansalaisilla on vielä mahdollisuus ottaa osaa arviointiin esittämällä mielipiteensä arviointiselostuksesta. 2 Hankkeen tausta 2.1 Hankkeesta vastaava 2.1.1 Niska & Nyyssönen Oy Niska & Nyyssönen Oy on vuonna 1992 perustettu yritys, jonka liikevaihto oli v. 2003 noin 55 miljoonaa euroa. Yrityksen henkilöstömäärä on noin 150 henkilöä. Niska & Nyyssönen Oy:n toiminta keskittyy kotimaahan, sekä Baltian maiden, Puolan, Unkarin sekä Venäjän rakennushankkeiden rakentamiseen, rakennuttamiseen, konsultointiin, projektinjohtamiseen sekä pilaantuneiden maiden käsittelyyn. Yhtiön vahvuutena on sen henkilökunnan hankkima laaja ja monipuolinen kokemus sekä yksityisistä, että julkisista rakennushankkeista edellä mainituilla kohdealueilla. Niska & Nyyssönen Oy:n toiminta ajatuksena on tuottaa ja toimittaa asiakkaan kannalta teknisesti ja taloudellisesti laadukkaita ja kilpailukykyisiä tuotteita, sekä kehittää rakentamista. 2.1.2 Oulun jätehuolto Oulun Jätehuolto on Oulun kaupungin liikelaitos, joka vastaa jätteen synnyn ehkäisystä, kierrätyksestä, hyötykäytöstä, jätteenkäsittelystä, kuljetuksen toimivuudesta sekä jäteneuvonnasta toiminta-alueellaan. Toiminnallaan Oulun jätehuolto parantaa toimialueensa asukkaiden elinympäristöä ja ympäristötietoutta sekä säästää luonnonvaroja. Oulun Jätehuollon toimintaalueeseen kuuluu 11 kuntaa ja noin 200 000 asukasta 2.2 Hankkeen tarkoitus Niska & Nyyssönen Oy ja Oulun Jätehuolto ovat tehneet yhteistyösopimuksen jätehuoltoyhtiön alueella muodostuvien pilaantuneiden maamassojen käsittelystä. Oulun Jätehuollolla ei nykyisellään ole mahdollisuutta vastaanottaa käsiteltäväksi ja loppusijoitetavaksi Oulun seudun maaperän kunnostushankkeista muodostuvia pilaantuneita maamassoja Ruskon jätekeskuksen riittämättömän kapasiteetin ja käsittelytoiminnan vaatiman erityisosaamisen 9
puutteen vuoksi. Niska & Nyyssönen Oy on investoinut kattavaan pilaantuneiden maiden käsittelylaitteiden ja menetelmien valikoimaan muissa käsittelypaikoissaan Forssassa ja Jyväskylässä Loimi-Hämeen Jätehuolto Oy:n ja Mustankorkea Oy:n kanssa yhteistyössä. Oulun Jätehuolto on vuokrannut Kiimingin kunnalta Välimaan kaatopaikka-alueen jätteenkäsittelyä varten, ja alueelle on kaavailtu sijoitettavaksi kehittyneet pilaantuneiden maiden käsittelytoiminnot ja Ouluun mahdollisesti rakennettavan jätteenpolttolaitoksen lentotuhkien käsittely. 2.3 Hankkeen liittyminen muihin hankkeisiin ja suunnitelmiin Oulun Energia on tehnyt selvityksiä ja ympäristövaikutusten arvioinnin kiinteää yhdyskuntajätettä polttoaineena käyttävän sähköä ja lämpöä tuottavan voimalaitoksen rakentamiseksi Ouluun. Laitoksen polttama jätemäärä on arviolta 172 000 tonnia vuodessa ja laitoksen polttoaineteho olisi 70 MW. Voimalaitoksesta syntyy tavanomaiseksi jätteeksi luokiteltavaa arinatuhkaa vuodessa noin 19 000 tonnia ja todennäköisesti ongelmajätteeksi luokiteltavaa lentotuhkaa noin 7 500 tonnia. Jätteenpolton lentotuhkalle ei ole Oulun seudulla tällä hetkellä luvanvaraista käsittelypaikkaa. Voimalaitoshankkeen toteutuksesta ei ole tehty lopullista päätöksiä, mutta laitoksen ympäristölupahakemus on jätetty Pohjois-Pohjanmaan ympäristökeskukseen käsiteltäväksi. Stora Enso Oyj on arvioinut Pateniemen saha-alueen kunnostuksen ympäristövaikutukset. Hankeen ympäristövaikutusten arviointiselostus on nähtävillä kuulutusajan 20.12.2004 11.2.2005. Pateniemen hankkeessa on arvioitu maaperän kunnostusvaihtoehtoina kolmea ratkaisua, joista yhdessä esitetään vietäväksi alueelta pois yhteensä noin 970 000 m 3 ktr lievästi ja voimakkaasti pilaantuneita maamassoja. Näille massoille ei ole tällä hetkellä riittävästi käsittelykapasiteettia Oulun seudulla. 2.4 Pilaantuneiden maiden käsittelykeskuksen tarve Oulun seutu on vilkkaasti laajeneva ja kasvava alue, jossa uusia asuinalueita ja muita toimintoja sijoitetaan rakennemuutosten mukanaan tyhjentämille vanhoille teollisuusalueille ja muille jo aikaisemmin käytetyille alueille. Maankäytön muuttumisen yhteydessä todetaan usein maaperän pilaantumista ja järkevin tapa on poistaa pilaantuneet massat alueelta, jolloin alueelle ei jää riskiä tai maankäyttörajoitusta. Toiminnot, joista yleisesti on tapahtunut maaperän pilaantumista ovat mm. huolto- ja jakeluasemat, korjaamot, romuttamot, kaatopaikat, sahat ja kyllästämöt, ampumaradat ja varastoalueet sekä isot teollisuusalueet, joilla käsitellään kemikaaleja. 10
Pohjois-Pohjanmaan alueellisen jätesuunnitelman 16.9.2002 mukaan alueella pilaantuneiden ja mahdollisesti pilaantuneiden maiden rekisterissä tietoja 1 158 kohteesta, joista noin 300 kohdetta on tutkittu. Jätesuunnitelmassa on esitetty seuraavia tavoitteita pilaantuneiden maamassojen käsittelylle Pohjois-Pohjanmaalla: Pilaantuneet maamassat esikäsitellään, käsitellään tai loppusijoitetaan taikka hyödynnetään siten, ettei niistä aiheudu haittaa tai vaaraa terveydelle tai ympäristölle. Voimakkaasti pilaantuneet maamassat esikäsitellään ja käsitellään kehittyneillä ja korkeatasoisilla menetelmillä. Pilaantuneiden maamassojen jatkokäsittelyedellytyksiä parannetaan yhteisellä välivarastoinnilla ja käsittelyllä. Alueelle luodaan riittävä pilaantuneiden maamassojen siirrettävien tai kiinteiden käsittelykeskusten verkko. Lievästi pilaantuneet, tavanomaisiksi jätteiksi katsottavat maamassat käytetään sellaisinaan tai esikäsiteltyinä esimerkiksi kaatopaikkojen peittämiseen. Kiimingin Välimaan hanke toteuttaa kaikkia näitä tavoitteita, ja toteutuessaan edesauttaa huomattavasti alentamaan kynnystä alueiden kunnostushankkeiden käynnistymiseen varsinkin Oulun seudulla. Oulun Jätehuollolle on jatkuvasti tarjolla käsiteltäväksi huomattava määrä pilaantuneita maaaineksia Oulun seudulta tulevista maaperän kunnostuskohteista. Ruskon jätekeskuksessa ei kuitenkaan ole mahdollisuutta käsitellä muita kuin öljypitoisia massoja ja yhdyskuntajätteen loppusijoitusalueen esipeittomaiksi soveltuvia lievästi pilaantuneita maamassoja. Tällä hetkellä suuri osa Oulun seudulla muodostuvista massoista joudutaan käsittelemään Ylivieskassa, jolloin ylimääräiset kuljetuskustannukset ja kilpailun puute käsittelyssä ovat pitäneet hinnat korkeina. Tämä hidastaa huomattavasti kunnostushankkeiden käynnistymistä Pohjois- Pohjanmaalla. Lisäksi pitkä kuljetusmatka lisää ympäristön kuormitusta. 11
3 YVA-menettely ja arvioinnin toteuttaminen 3.1 YVA-menettely Ympäristövaikutusten arviointimenettelyä koskevan lain ( YVA-laki -468/1994, muutettu 267/ 1999) tavoitteena on edistää ympäristövaikutusten arviointia ja yhtenäistä huomioon ottamista suunnittelussa ja päätöksenteossa. Samalla tavoitteena on lisätä kansalaisten tiedonsaantia ja osallistumismahdollisuuksia. YVA-menettelyllä pyritään ehkäisemään haitallisten ympäristövaikutusten syntyminen sekä sovittamaan yhteen eri näkökulmia ja tavoitteita. YVA -laissa on säädetty arviointimenettely ja sen osapuolet, asiakirjat sekä vaiheet. Laki edellyttää, että hankkeen ympäristövaikutukset on selvitettävä lain mukaisessa arviointimenettelyssä ennen kuin ryhdytään ympäristövaikutusten kannalta olennaisiin toimiin. Viranomainen ei saa myöntää lupaa hankkeen toteuttamiseen tai tehdä muuta siihen rinnastettavaa päätöstä ennen arvioinnin päättymistä. Ympäristövaikutusten arvioinnin tarkoituksena on, että hankkeesta vastaava ja lupia myöntävät viranomaiset ovat ennakkoon selvillä hankkeen ympäristövaikutuksista. Kuva 1. YVA-menettelyn päävaiheet. 12
Ympäristövaikutusten arviointimenettely ei ole päätöksenteko- tai lupamenettely. Arvioinnissa ei tehdä päätöstä hankkeen toteuttamisesta tai toteutettavasta vaihtoehdosta. Hankkeen toteuttamiseksi tarvittavat luvat haetaan erikseen kullekin luvan tarvitsemalle toiminnalle. Hanketta koskevasta lupapäätöksestä tai siihen rinnastettavasta muusta päätöksestä on käytävä ilmi, miten arviointiselostus ja siitä annettu yhteysviranomaisen lausunto on otettu huomioon. 3.2 Arvioinnin tarpeellisuus Välimaalle suunniteltavat pilaantuneiden maiden ja tuhkien käsittelytoiminnat ovat sellaisia jätehuollon hankkeita, jotka edellyttävät ympäristövaikutusten arviointimenettelyn. Arvioinnin tarpeellisuudesta säädetään asetuksessa (792/1994, muutettu 268/1999). Arviointivelvoite määrittyy hankkeen koon mukaan. Välimaalle suunniteltavassa hankkeessa käsitellään laitosmaisesti ja loppusijoitetaan ongelmajätteiksi luokiteltavia pilaantuneita maita ja jätehuollon tuhkia sekä tavanomaiseksi jätteeksi luokiteltavia lievästi pilaantuneita maita. Hankkeen mitoituskapasiteetti ylittää asetuksen 6 :n raja-arvot, joiden mukaan ympäristövaikutusten arviointi on tarpeen muun muassa kun: ongelmajätteiden käsittelylaitos tai sijoitus kaatopaikalle on mitoitettu vähintään 5 000 tonnin vuotuiselle jätemäärälle muiden jätteiden kuin ongelmajätteiden käsittelylaitokset, joiden mitoitus on enemmän kuin 100 tonnia jätettä vuorokaudessa muiden jätteiden kaatopaikat, jotka on mitoitettu vähintään 50 000 tonnin vuotuiselle jätemäärälle 3.3 Arviointimenettelyn osapuolet ja organisointi 3.3.1 Hankkeesta vastaava Tässä hankkeessa Niska & Nyyssönen ja Oulun Jätehuolto toimivat yhdessä hankkeesta vastaavana. Konsulttina arvioinnin tekemisessä on Suomen IP-Tekniikka Oy. Hankkeesta vastaava on toiminnanharjoittaja, joka on vastuussa hankkeen valmistelusta ja toteutuksesta. Hankkeesta vastaavan on oltava selvillä hankkeensa ympäristövaikutuksista. Arviointimenettelyssä hankkeesta vastaava laatii arviointiohjelman ja selvittää hankkeen ympäristövaikutukset ennen kuin hankkeen toteuttamiseksi ryhdytään ympäristövaikutusten kannalta olennaisiin toimiin. 3.3.2 Yhteysviranomainen Tässä hankkeessa yhteysviranomaisena toimii Pohjois-Pohjanmaan ympäristökeskus. Yhteysviranomainen huolehtii siitä, että hankkeen ympäristövaikutusten arviointimenettely järjestetään. Yhteysviranomaisen tehtävistä on säädetty YVA -laissa ja asetuksessa. Yhteysviranomaisen tehtäviin kuuluu mm. YVA -ohjelman ja selostuksen laittaminen nähtäville, julkiset kuulemiset, lausuntojen ja mielipiteiden kerääminen sekä kokoavan lausunnon antaminen arviointiohjelmasta ja selostuksesta. 13
3.3.3 Ohjausryhmä Hankkeesta vastaava on muodostanut arviointia varten ohjausryhmän. Ohjausryhmään kuuluvat Niska & Nyyssönen Oy:n ja Oulun Jätehuollon lisäksi Kiimingin kunnan, Pohjois- Pohjanmaan liiton, Pohjois-Pohjanmaan ympäristökeskuksen, Oulun lääninhallituksen, Pohjois-Pohjanmaan luonnonsuojelupiirin sekä konsultin edustajat. Ohjausryhmä on kokoontunut arvioinnin aikana kolme kertaa käsittelemään arvioinnin suorittamiseen kuuluvia asioita ja tehtyjä selvityksiä. Ohjausryhmän kokoonpano ja yhteystiedot ovat liitteessä 1. 3.3.4 Kansalaiset YVA-menettelyyn voivat osallistua kaikki ne kansalaiset, joiden oloihin ja etuihin kuten asumiseen, työntekoon, liikkumiseen, vapaa-ajanviettoon tai muihin elinoloihin hanke saattaa vaikuttaa. Kansalaiset voivat esittää kantansa hankkeen vaikutusten selvittämistarpeista silloin kun hankkeen arviointiohjelman vireilläolosta ilmoitetaan sekä esittää kannanottonsa tehtyjen selvitysten riittävyydestä. 3.4 Arviointiohjelma ja arvioinnin käynnistäminen Kaksivaiheisessa YVA -menettelyssä rajattiin aluksi tarkasteltavat toteuttamisvaihtoehdot sekä vaikutukset ja laadittiin selvitysten tekemistä varten arviointiohjelma. Arviointimenettely käynnistyi, kun Niska & Nyyssönen ja Oulun Jätehuolto toimittivat arviointiohjelman yhteysviranomaisena toimivalle Pohjois-Pohjanmaan ympäristökeskukselle. Ympäristökeskus kuulutti arviointiohjelmasta sekä asetti arviointiohjelman nähtäville 2.7.- 30.8.2004. Ympäristökeskus pyysi kunnilta ja viranomaisilta tarvittavat lausunnot sekä varasi kansalaisille mahdollisuuden mielipiteiden esittämiseen. Pohjois-Pohjanmaan ympäristökeskus antoi lausunnon arviointiohjelmasta 28.9.2004. Ympäristökeskus esitti omassa lausunnossaan myös yhteenvedon muista annetuista lausunnoista ja mielipiteistä. 3.5 Yhteysviranomaisen lausunto arviointiohjelmasta Yhteysviranomaiselle toimitettiin yhteensä seitsemän lausuntoa ja kannanottoa. Pohjois- Pohjanmaan ympäristökeskuksen lausunnossa (liite 2) todettiin, että arviointiohjelmassa on esitetty YVA-asetuksen 11 :ssä esitetyt asiat. Ympäristökeskus edellytti, että arviointityötä tarkennetaan seuraavilta osin: Arviointiselostuksessa tulee määritellä selostuksessa käytettävät käsitteet ja esittää yhteenveto käsiteltävien maa-ainesten ja tuhkien sisältämistä aineista ja yhdisteistä. Selostuksessa on huomioitava, että suljetulla kaatopaikalla tulee tehdä loppukunnostustoimenpiteet. Arviointiselostuksessa tulee tarkastella käsittelyalueen koko elinkaari ja arvioida kuinka kauan alue tulee olemaan aktiivisessa toiminnassa. Toiminnat, massojen liikuttelu ja rakennukset tulee esittää. Vaihtoehtojen sisältämät toiminnat tulee kuvata tarkemmin. Melu-, pöly-, ilma- ja vesipäästöjen terveys- ja ympäristövaikutukset tulee eritellä. Ne työvaiheet, joista voi aiheutua vaikutuksia ympäristöön on eriteltävä. 14
Melutapahtumien luonne tulee huomioida. Vaikutusten leviäminen, vaikutusaluerajaukset ja vaikutusten voimakkuus sekä vaikutusalueen häiriintyvät kohteet tulee esittää. Talousvesikäytössä olevat yksityiskaivot on selvitettävä. Pölyn leviämisen vaikutuksia asutukseen ja luonnontuotteiden hyödyntämiseen ja arvokkaisiin vesistöihin tulee arvioida. Tulee harkita kyselyselvitystä vaikutuspiirin asukkaille ja kesäasukkaille. Kuljetusreittivaihtoehdot ja aiheutuvat vaikutukset tulee esittää havainnollisesti kartoilla erityisesti Pateniemen pilaantuneiden maiden käsittelyn toteutuessa. On selvitettävä mahdollisuus johtaa koko jätteenkäsittelyalueen suotovedet yleiseen viemäriin. Yhteysviranomainen lähetti lausunnon tiedoksi muille lausunnonantajille ja mielipiteen esittäjille. Lausunto oli nähtävillä kahden kuukauden ajan 1.10.2004 alkaen Kiimingin kunnantalolla ja Pohjois-Pohjanmaan ympäristökeskuksessa sekä ympäristökeskuksen internetsivuilla. 3.6 Viranomaisen lausunnon huomioon ottaminen arviointiselostuksessa Arviointiselostuksen laatimisessa on otettu huomioon yhteysviranomaisen lausunto sekä ohjausryhmän kokouksessa 15.10.2004 annetun evästyksen mukaan muut arviointiohjelmasta annetut lausunnot ja mielipiteet. Arviointiselostuksessa on selvitetty ympäristön tila ja arvioitu vaikutusten merkittävyys, vertailtu eri vaihtoehtoja keskenään sekä suunniteltu toimenpiteet haitallisten vaikutusten lieventämiseksi. 3.7 Arviointiselostuksen nähtävilläolo ja YVA-menettelyn päättyminen Hankkeesta vastaava järjestää Kiimingin kunnassa arviointiselostuksen valmistuttua avoimen tiedotustilaisuuden tehdyn arvioinnin esittelemiseksi. Ympäristökeskus pyytää selostuksesta lausunnot ja mielipiteet YVA-lain edellyttämällä tavalla. Lausunnon antajilla ja mielipiteen esittäjillä on kuulutuksessa ilmoitettu (30 60 päivää) aika ilmaista mielipiteensä Pohjois-Pohjanmaan ympäristökeskukselle arvioinnin oikeellisuudesta ja riittävyydestä. Ympäristökeskus laatii oman lausunnon, jossa se ottaa huomioon muut annetut lausunnot ja mielipiteet. Arviointimenettely päättyy kun Pohjois-Pohjanmaan ympäristökeskus antaa lausuntonsa arviointiselostuksesta. Hankkeen edellyttämistä luvista päätetään erikseen ympäristönsuojelulaissa (86/2000) ja erityislaeissa säädetyllä tavalla. 15
4 Muut säädökset, tarvittavat suunnitelmat ja hanketta koskeva päätöksenteko 4.1 Olemassa olevat luvat Oulun Jätehuolto on saanut 17.6.2004 Pohjois-Pohjanmaan ympäristökeskukselta ympäristöluvan pilaantuneiden maamassojen vastaanotolle, välivarastoinnille ja käsittelylle stabiloimalla Välimaalla pienessä mittakaavassa. Luvan mukainen käsiteltävä jätemäärä on 20 000 tonnia vuodessa ja välivarastoitavien massojen kokonaismäärä saa olla koko toiminta-aikana korkeintaan 50 000 tonnia. Alueelle tuotavista maamassoista saa olla ongelmajätteiksi luokiteltavia korkeintaan 5 000 tonnia vuodessa tai koko toiminta-aikana. Lupapäätöksen mukaan massoja voidaan varastoida ennen niiden hyödyntämistä tai esikäsittelyä enintään kolmen vuoden ajan ja ennen niiden käsittelyä korkeintaan yhden vuoden ajan. Käsittelyä odottavat maamassat on peitettävä varastoinnin ajaksi. Lupapäätöksessä on lisäksi annettu määräyksiä mm. massojen laadun selvittämiselle, rakentamiselle, työn valvonnalle ja käsittelytoiminnasta raportoinnille. Ympäristölupapäätöksestä on tehty kaksi valitusta, ja asia on tällä hetkellä käsiteltävänä Vaasan hallinto-oikeudessa. 4.2 Hanketta koskevat keskeiset säädökset ja tarvittavat luvat Yhteysviranomaisen lausunto arviointiselostuksesta YVA-laki edellyttää, että hankkeen ympäristövaikutukset on selvitettävä lain mukaisessa arviointimenettelyssä ennen kuin ryhdytään ympäristövaikutusten kannalta olennaisiin toimiin. Viranomainen ei saa myöntää lupaa YVA-lain mukaisen hankkeen toteuttamiseen tai tehdä muuta siihen rinnastettavaa päätöstä ennen kuin se on saanut käyttöönsä arviointiselostuksen. Ympäristölupa Pilaantuneiden maiden ja jätteiden laitos- tai ammattimainen hyödyntäminen tai käsittely edellyttää ympäristönsuojelulain (86/2000) mukaisen ympäristöluvan. Laissa säädetään luvan myöntämisen edellytyksistä. Ympäristöluvassa annetaan tarpeelliset määräykset, joilla ehkäistään ja vähennetään pilaantumista ja sen vaaraa sekä pilaantumisesta aiheutuvia haittoja. Toiminnasta poistetun kaatopaikan loppukunnostustoimenpiteet tulee esittää ympäristökeskukselle toimitettavassa suunnitelmassa, jonka tekemisestä on annettu velvoite vuonna 1995 myönnetyssä ympäristöluvassa. Mikäli kaatopaikka otetaan uudelleen käyttöön, haetaan alueen käytölle lupa muun toiminnan lupahakemuksen yhteydessä. Jos ympäristölupahakemus koskee YVA-laissa tarkoitettua toimintaa, hakemukseen on liitettävä arviointiselostus ennen päätöksentekoa. Hakemukseen on lisäksi tarvittaessa liitettävä luonnonsuojelulain (1096/1996) 65 :ssä tarkoitettu arviointi (ns. Natura-arviointi). Ympäristöluvan myöntää Pohjois-Pohjanmaan ympäristökeskus. 16
Rakennuslupa tai toimenpidelupa Rakentamista varten laaditaan yksityiskohtaiset rakentamissuunnitelmat. Tarvittavat rakennukset edellyttävät maankäyttö- ja rakennuslain (132/1999) mukaiset rakennusluvat. Muut rakennelmat tai laitokset voivat tarvita toimenpideluvan. Rakennusluvan tai toimenpideluvan käsittelee Kiimingin kunnan rakennus- ja ympäristölautakunta. 17
5 Arvioidut vaihtoehdot 5.1 Vaihtoehtojen muodostaminen Ympäristövaikutusten arvioinnissa on selvitetty Välimaan entisen kaatopaikan alueella tapahtuvan pilaantuneiden maiden käsittelytoiminnan vaikutuksia. Arviointi tuottaa tietoa hankkeen ympäristövaikutuksista ja Välimaan alueen soveltuvuudesta pilaantuneiden maiden käsittelytoimintoihin. Oulun Jätehuollon Ruskon jätekeskuksessa ei ole tilaa uusille käsittely- ja loppusijoitustoiminnoille. Seudulliset pilaantuneen maan käsittelytoiminnat on tämän vuoksi päätetty sijoittaa Välimaan entisen kaatopaikan alueelle, joka on suunniteltu ja varattu jätteenkäsittelytoiminnoille. Oulun Jätehuollolla ei ole muita kaavoitettuja tai toiminnassa olevia jätteenkäsittelyalueita, minkä vuoksi arvioinnissa on ollut vain yksi sijaintipaikkavaihtoehto. Arvioitavaksi muodostettiin 0-vaihtoehto ja kaksi toiminnallista vaihtoehtoa. Vertailuvaihtoehdossa VE-0 pilaantuneita maita käsitellään kertaluontoisesti sellaisessa laajuudessa, joka on mahdollista ilman ympäristövaikutusten arviointimenettelyä. Vaihtoehtoon 1 (VE-1) sisältyy Oulun seudulta vuosittain syntyvien voimakkaasti pilaantuneiden maiden ja jätteenpolton tuhkien käsittely. Vaihtoehdossa 2 (VE-2) varaudutaan vuosittaisen käsittelytarpeen lisäksi myös Pateniemen saha-alueen tai muun kertaluontoisen suuren kunnostuskohteen maiden käsittelyyn ja sijoittamiseen. 5.2 Vaihtoehto 0 Välimaalle ei sijoiteta pilaantuneiden maiden käsittelykeskusta Välimaalle otetaan vastaan välivarastoitavaksi, käsiteltäväksi ja hyödynnettäväksi pilaantuneita maamassoja enintään kahtena vuotena, jonka jälkeen pilaantuneiden maiden käsittelytoiminnat alueella päättyvät. Alueella voidaan välivarastoida myöhempää käsittelyä varten koko toiminta-aikana enintään 50 000 t (siitä ongelmajätettä enintään 5000 t). Stabiloituja massoja käytetään kenttärakenteen tekemiseen (enintään 20 000 t/a). Lakkautetulla, esipeitetyllä yhdyskuntajätteen kaatopaikalla tehdään kaatopaikkamääräysten mukaiset loppukunnostustoimenpiteet, jonka jälkeen aluetta ei käytetä jätehuoltoalueena. Vuosittain syntyvät alle raja-arvopitoisuuksien olevat pilaantuneet maat sijoitetaan Ruskoon. Kertaluontoisen toiminnan jälkeen voimakkaasti pilaantuneet maat viedään nykykäytännön mukaisesti käsiteltäväksi muualle, esimerkiksi Ylivieskaan. 18
Kuva 2. Vaihtoehto 0. 5.3 Vaihtoehto 1 Vuosittain syntyvien voimakkaasti pilaantuneiden maiden käsittelytoiminnat ja jätteenpolttolaitoksen tuhkien loppusijoitus. Välimaalle otetaan vastaan ja välivarastoidaan käsiteltäväksi voimakkaasti pilaantuneita, rajaarvon ylittäviä maita Oulun seudulta 50 000 tonnia vuodessa. Käsittely tapahtuu stabiloimalla tai termisesti. Stabiloituja massoja käytetään käsittelykenttien pohjarakenteissa sekä suojavallirakenteissa. Loppusijoitusalueelle sijoitettavat käsitellyt maamassat täyttävät asetetut liukoisuusvaatimukset. Vuosittain syntyvät alle raja-arvopitoisuuksien olevat pilaantuneet maat sijoitetaan Ruskoon. 19
Kuva 3. Vaihtoehto 1. Alueelle perustetaan loppusijoitusalue, jonne sijoitetaan vuosittain 8 500 tonnia ongelmajätteeksi luokiteltavaa jätteenpolttolaitoksen tuhkaa. Loppusijoitusalueen rakenteet, joissa käytetään stabiloituja massoja, tehdään ongelmajätteen kaatopaikkavaatimusten mukaisesti. Lakkautetulla, esipeitetyllä yhdyskuntajätteen kaatopaikalla tehdään kaatopaikkamääräysten mukaiset loppukunnostustoimenpiteet. Pintarakenteissa käytetään stabiloituja massoja. 5.4 Vaihtoehto 2 Vuosittain syntyvien voimakkaasti pilaantuneiden maiden käsittelytoiminnat ja jätteenpolttolaitoksen tuhkien loppusijoitus sekä kertaluonteinen, suuren kunnostuskohteen pilaantuneiden maiden käsittely ja loppusijoitus. Välimaalle otetaan vastaan ja välivarastoidaan käsiteltäväksi voimakkaasti pilaantuneita, raja-arvon ylittäviä maita Oulun seudulta 50 000 tonnia vuodessa sekä Pateniemen kunnostuksesta tai vastaavasta hankkeesta kertaluonteisesti noin 1,5 milj. tonnia. Käsittely tapahtuu stabiloimalla, termisesti ja suoraan läjittämällä loppusijoitusalueelle. Stabiloituja massoja käy- 20
Kuva 4. Vaihtoehto 2. tetään käsittelykenttien ja loppusijoitusalueiden pohjarakenteissa sekä suojavallirakenteissa. Loppusijoitusalueelle sijoitettavat maamassat täyttävät asetetut liukoisuusvaatimukset. Pateniemen kunnostuksesta tulevat lievästi pilaantuneet maat (n. 750 000 tonnia) sijoitetaan suljetun yhdyskuntajätteen kaatopaikan päälle rakennettavalle uudelle tavanomaisen jätteen loppusijoitusalueelle. Vuosittain syntyvät alle raja-arvopitoisuuksien olevat pilaantuneet maat sijoitetaan Ruskoon. Alueelle perustetaan loppusijoitusalue, jonne sijoitetaan vuosittain 8 500 tonnia ongelmajätteeksi luokiteltavaa jätteenpolttolaitoksen tuhkaa. Loppusijoitusalueen rakenteet, joissa käytetään stabiloituja massoja, tehdään ongelmajätteen kaatopaikkavaatimusten mukaisesti. Lakkautettu yhdyskuntajätteen kaatopaikka kunnostetaan eristämällä se pilaantuneen maan kaatopaikan alle. Rakenteissa käytetään stabiloituja massoja. 21
6 Hankkeen kuvaus 6.1 Hankkeen sijainti Arvioitava hanke sijaitsee Kiimingin kunnan entisen Välimaan kaatopaikan alueella. Alue on metsäisellä ja soisella selännealueella noin viiden kilometrin etäisyydellä Kiimingin kunnan keskustaajamasta ja Kiiminkijoesta Yli-Iihin johtavan maantien (seututie) 849 tuntumassa. Kiimingin kunta on vuokrannut osan entisestä kaatopaikka-alueesta Oulun Jätehuollolle. Niska & Nyyssönen Oy toimii alueella yhtiöiden tekemän liiketoimintasopimuksen nojalla. Kiimingin kunnan omistaman alueen pinta-ala on noin 30 ha, josta tällä hetkellä on Oulun jätehuollolle vuokrattuna 11,4 ha:n määräala. Tämä arviointi tehdään kattamaan koko kunnan omistama alue. Kaatopaikka-alue rajoittuu Tornator Oy:n omistamiin maa-alueisiin. Kuva 5. Välimaan kaatopaikan sijainti. 6.2 Tehdyt suunnitelmat ja tutkimukset Kiimingin kunta on teettänyt Insinööritoimisto PSV:llä Välimaan kaatopaikan laajentamisen yleissuunnitelman vuonna 1994. Suunnitelma sisältää maaperä- ja pohjavesiselvityksen sekä hydrologisen tarkastelun. Suunnitelmaa on täydennetty vuonna 1996 tehdyllä Välimaan kaatopaikan 1.vaiheen tarkentamissuunnitelmalla (PSV-Maa ja Vesi Oy 29.8.1996). Alueen suotovesien ja vesistövaikutusten arvioimiseksi on vuonna 1998 laadittu (PSV-Maa ja Vesi Oy) velvoitetarkkailuohjelma. Vanhan täyttöalueen täyttötilanteen ja vaikutusten arvioimiseksi on tehty pintamittaus ja alueelle on asennettu kaksi uutta pohjaveden havaintoputkea vuonna 2003. Seurannan tulokset on raportoitu vuosiyhteenvedossa, jota on käytetty tämän arvioinnin lähtötietoina. 22
Ympäristövaikutusten arvioinnin yhteydessä on pohja- ja pintavesistä otettu vesinäytteitä. Toimintojen ja ympäristövaikutusten havainnollistamiseksi alueelta on otettu ilmavalokuvia ja alueella on tehty selvityksen vaatimia maastotarkastuksia. 6.3 Käsiteltävien ainesten määrä ja laatu 6.3.1 Pilaantuneet maamassat Normaali toiminta Ympäristövaikutusten arviointi sisältää ensisijaisesti Pohjois-Pohjanmaan alueella muodostuvien pilaantuneiden maamassojen käsittelyn ja loppusijoituksen (50 000 t/a). Käsiteltävät maamassat poistetaan joko maankäytön muuttumisen tai maa-aineksen sisältämän haitallisen aineen muodostaman ympäristö- tai terveysvaaran perusteella. Maaperän puhdistustarpeen arviointi perustuu yleensä SAMASE ohje- ja raja-arvoihin. Maamassat ovat pilaantuneet epäorgaanisilla ja orgaanisilla haitta-aineilla. Toimintoja, joista maaperään on päässyt epäorgaanisia haitta-aineita ovat mm. CCA-kyllästysaineita käyttäneet puunkyllästämöt, pintakäsittelylaitokset, konepajat, romuttamot sekä tekstiili- ja nahkateollisuus. Myös vanhoilta kaatopaikka-alueilla poistettavissa massoissa on todettu tutkimusten yhteydessä orgaanisia ja epäorgaanisia haitta-aineita. Tyypillisiä maaperän kunnostuksessa poistettavia epäorgaanisia alkuaineita ja yhdisteitä ovat arseeni, lyijy, kromi, nikkeli, kadmium, elohopea ja syanidit. Orgaanisilla haitta-aineilla maaperää pilanneita toimintoja ovat tyypillisesti mm. huoltoasemat ja polttoainevarastot, kemialliset pesulat, sahat ja kreosoottikyllästämöt, öljy- ja kemikaalivarastot. Tyypillisiä maaperää pilaavia orgaanisia yhdisteitä ovat mm. öljy-yhdisteet, kloorifenolit ja dioksiinit ja furaanit, liuottimet sekä PAH- ja PCB-yhdisteet. Vastaanotettavien maamassojen pitoisuustasot ylittävät raja-arvot, jotka on asetettu maaaineksen sijoittamiselle tavanomaisen jätteen kaatopaikalle. Vastaanotettavista massoista käsitellään stabiloimalla ja termisesti jakeet, joiden käsittely on teknistaloudellisesti mahdollista. Lisäksi termisesti ja stabiloimalla voidaan esikäsitellä massoja, jotka eivät ole suoraan kaatopaikkakelpoisia. Muut vastaanotettavat massat loppusijoitetaan suoraan ongelmajätteen kaatopaikalle. Pilaantuneiden maiden stabiloinnilla tarkoitetaan haitta-aineiden liikkuvuuden rajaamista sitomalla haitta-aineet kiinteään matriisiin kemiallisesti. Sementtistabiloinnilla voidaan käsitellä massoja, jotka ovat pilaantuneet pääsiassa metalleilla ja epäorgaanisilla yhdisteillä. Bitumistabilointiin soveltuvat epäorgaanisilla ja orgaanisilla haitta-aineilla pilaantuneet maat, joissa ei ole merkittäviä määriä haihtuvia hiilivety-yhdisteitä. Sementtistabiloinnilla käsiteltävät massat täyttävät seuraavat laatukriteerit käsittelyn jälkeen: materiaalin vedenläpäisevyysarvo on k 10-8 m/s rakenteen puristuslujuus betoninormien mukaisella testillä on 1 MN/m2 haitta-aineiden liukoisuudet pienempiä kuin hollantilaisen NEN 7345-diffuusiotestin enimmäispitoisuusohjearvot 1B 23
Bitumistabiloinnin osalta noudatetaan samoja laatukriteerejä lukuun ottamatta puristuslujuuden vaatimusta. Termisellä käsittelylaitoksella voidaan käsitellä massoja, jota sisältävät haihtuvia orgaanisia yhdisteitä: mm. polttoaineen komponentteja, hiilivetyliuottimia, PAH-yhdisteitä, kloorifenoleja, PCB-yhdisteitä, syanideja sekä dioksiineja ja furaaneja. Maamassoista käsittelyn yhteydessä haihtuneet raskasmetallit (esim. lyijy ja elohopea) poistetaan kaasujen käsittelyn yhteydessä savukaasuista. Pateniemi Pateniemen saha-alueen kunnostamisesta on tehty ympäristövaikutusten arviointi. Arvioitavat vaihtoehdot ovat alueen kunnostamatta jättäminen, alueen osittainen puhdistaminen tai koko saha-alueen puhdistaminen vapaan maankäytön sallivaan pitoisuustasoon. Enimmillään Pateniemestä tulee käsiteltäväksi maamassoja yhteensä noin 970 000 m 3 ktr. Näistä sahaalueen massoja on noin 670 000 m 3 ktr ja kaatopaikan jätetäyttöä noin 300 000 m 3 ktr. Pateniemen alueelta kunnostustyön yhteydessä poistettavien pilaantuneiden maamassojen haitta-ainepitoisuudet vaihtelevat suuresti. Pateniemen alueella on toiminut KY-5-sinistymisenestoainetta käyttänyt sahalaitos ja CCA-kyllästämö. Saha-alueen kloorifenolipitoisuudet ovat tutkimusten mukaan välillä 0 270 mg/kg ja dioksiini- ja furaanipitoisuudet välillä 0-67 200 pg I-TEQ/g. Kyllästämöalueen arseenipitoisuudet ovat välillä 1 790 mg/kg, kromipitoisuudet 4,5 1 800 mg/kg ja kuparipitoisuudet 5,7 810 mg/kg. Pateniemen kaatopaikka-alueen haitta-ainepitoisuudet ovat pienemmät kuin saha-alueella. Saha-alueen edustan sedimenttinäytteiden dioksiini- ja furaanipitoisuudet ovat suppealla alueella korkeimmillaan 1 340 pg I-TEQ/g. Kokonaisuudessaan Pateniemen alueen haittaainepitoisuudet ovat tyypillisiä suomalaisille kunnostetuille saha-alueille, kuitenkin dioksiini- ja furaanipitoisuudet ovat keskimäärin tavattuja pitoisuuksia alhaisempia. 6.3.2 Muu jätteenkäsittely Hankkeessa varaudutaan Oulun Energian tulevan jätteenpolttolaitoksen ongelmajätteiksi luokiteltavien voimalaitostuhkien käsittelyyn ja loppusijoitukseen. Jätteenpolttolaitos on suunniteltu rakennettavaksi Ouluun Kemiran teollisuusalueelle. Laitoksen toiminnan on suunniteltu alkavan vuoden 2006 aikana. Laitokselle on myönnetty ympäristölupa 15.7.2004. Luvasta on valitettu ja asia on käsiteltävänä Vaasan hallinto-oikeudessa. Ongelmajätteeksi luokiteltavan tuhkan määräksi on arvioitu 7 500-8 500 t/a. Tuhka on jätteenpolton yhteydessä muodostuvaa lentotuhkaa, joka erotetaan voimalaitoksella savukaasujen käsittelyprosessissa pussisuodattimilla. Tuhka sisältää polttoaineen palamatonta hienoainesta ja savukaasujen puhdistukseen käytettävien kemikaalien (kalsiumoksidi, natriumkarbonaatti ja ammoniakki) sekä aktiivihiilen jäämiä. Tuhka sisältää lisäksi raskasmetalleja. Tuhkan laatu ja kaatopaikkakelpoisuus selvitetään polton alkamisen jälkeen. Tuhkan käsittelymenetelmät Välimaalla ovat stabilointi tai loppusijoitus kaatopaikalle. 24
6.4 Pilaantuneen maan käsittelytoiminta - laitoksen yleiskuvaus 6.4.1 Laitoksen rakennukset ja kalusto Laitokselle tulee toimintaa varten toimisto- ja huoltorakennus, johon sijoitetaan alueella toimivien henkilöiden sosiaalitilat ja toimistotila. Rakennukseen voidaan yhdistää myös kaluston huollolle varattavat tilat. Lisäksi alueelle rakennetaan tuhkan vastaanottotoimintoja varten vastaanottohalli, johon tuhkat välivarastoidaan ennen loppusijoittamista täyttöalueelle. Laitoksella toimiva kalusto on Niska & Nyyssönen Oy:n tai ulkopuolisten urakoitsijoiden maanrakennuskalustoa, mm. kaivinkoneita, pyöräkuormaajia, sekoitus- ja seulakalustoa. Kaluston määrä on kerrallaan enimmillään kymmenen yksikköä riippuen vuodenajasta ja toiminnan laajuudesta. 6.4.2 Vastaanotettavien massojen laadun varmistus Käsiteltävät maamassat ovat pilaantuneiden maiden kunnostuskohteista poistettuja massoja. Kunnostettavien alueiden puhdistustoimenpiteillä on aina erillinen ympäristölupa tai viranomaispäätös. Maamassojen pitoisuustasot on selvitetty ennakolta ja lupapäätöksessä on annettu määräykset massojen kuljetukselle loppusijoitus- tai käsittelypaikkaan. Kuva 6. Periaatekaavio pilaantuneen maan käsittelystä. 25
Vastaanotettavista jäte-eristä pyydetään niitä koskevat tutkimustulokset, lupapäätökset ja muut laadunvalvontaan liittyvät asiakirjat massojen alueelle soveltuvuuden arvioimiseksi ennen vastaanotosta sopimista. Vastaanotto tapahtuu laitoksen aukioloaikoina vastaanottohenkilöstön ollessa paikalla. Jäte-erät punnitaan ennen niiden tuomista alueelle pääsääntöisesti Ruskossa ja ajetaan suoraan välivarastointi- tai loppusijoitusalueelle. Jäte-eriä koskevat tiedot merkitään käsittelylaitoksen käyttöpäiväkirjaan. Jäte-eristä otetaan tarvittaessa laadunvarmistusnäytteet. 6.4.3 Maa-ainesten välivarastointi ja esikäsittely Jäte-erät välivarastoidaan Välimaan alueella joko vanhan täyttöalueen päälle rakennettavalla välivarastointialueella tai massojen käsittelykentällä. Välivarastointi tapahtuu muovilla peitettävissä varastokasoissa, jolloin sadevedet eivät pääse huuhtomaan massoja. Termisesti käsiteltäviä massoja varten rakennetaan tarvittaessa erillinen kevyt varastohalli, johon voidaan varastoida erityyppisiä massoja sisätiloihin. Stabiloitavasta maa-aineksesta on poistetaan suuret kappaleet (> 80 mm) ja muu stabilointia häiritsevä materiaali seulomalla ennen massojen käsittelyä. Esikäsittelyllä pyritään saamaan käsiteltävä massa tasalaatuiseksi ja rakeisuudeltaan stabilointiin soveltuvaksi. Seulonnan lisäksi mahdollisesti käytettäviä esikäsittelymenetelmiä ovat mm. murskaus, välppäys tai muu lajittelu. Esikäsittely tapahtuu varastointi- ja käsittelykentillä. Esikäsittelyssä muodostunutta ylitettä ei luokitella alhaisen pitoisuustason vuoksi pilaantuneeksi ja tämän vuoksi jakeet voidaan loppusijoittaa vanhalle täyttöalueelle muotoilumassoiksi tai hyödyntää kaatopaikkarakenteissa, penkereissä tai esipeittorakenteissa. 6.4.4 Massojen käsittely Stabilointi Pilaantuneet maa-ainekset stabiloidaan orgaanisilla tai epäorgaanisilla sideaineilla kuten sementillä ja tuhkalla. Lisäksi pilaantuneiden maiden kemialliseksi stabiloimiseksi voidaan käyttää esimerkiksi ferrosulfaattia arseenin liukoisuuden pienentämiseksi. Bitumistabilointi on maa-ainesten sitomista vettä läpäisemättömään ja liukenemattomaan muotoon sekoittamalla pilaantunut maa-aines bitumiin, joka kapseloi haitta-aineet ja estää niiden kulkeutumisen massasta pois. Bitumi voi olla kuumaa bitumiemulsiota tai vaahdotettua bitumia. Kustakin maa-aineserästä tai ominaisuuksiltaan toisiaan vastaavista maa-aineksista yhdistetyistä eristä tehdään ennakkokokeet, joilla todetaan vaadittavan laatutason saavuttaminen ja jonka perusteella tehdään stabilointiresepti. Esikäsitellyt maa-ainekset sekä side- ja lisäaineet sekoitetaan keskenään massastabilointilaitteella tai asemasekoittimessa. Laitevalinta riippuu mm. maa-aineksen rakeisuudesta ja stabiloitavan maan määrästä. Stabiloitu massa levitetään tasatun pohjan päälle tai aikaisemmin tehdyn rakenteen päälle maanrakennuskoneilla ja tiivistetään kerroksittain (n. 300 mm) tiiviiksi rakenteeksi. Rakenne suojataan kerroksen saavutettua lopullisen tason asfaltilla, jolla sadevesien aiheuttama pinnan huuhtelu ja kentän käytöstä aiheutuva kuluminen estetään. 26
Kuva 7. Stabilointityömaa Niska & Nyyssönen Oy:n Jyväskylän kohteessa. Terminen käsittely Pilaantuneiden maamassojen termistä käsittelyä säätelee Valtioneuvoston päätös ongelmajätteiden poltosta 842/1997. Terminen desorptio on fysikaalinen menetelmä, jossa haitta-aineet erotetaan käsiteltävästä materiaalista lämmittämällä sitä. Käsittelylaitoksella maamassa kuumennetaan pyörivässä rummussa max. 800 C:ksi. Menetelmän periaatteena on saada haitta-aineet kaasuuntumaan ja varsinainen haitta-aineiden käsittely haitattomaan muotoon tapahtuu prosessin jälkipoltto-osassa, jossa lämpötila on vähintään 850 C. Mikäli maan klooripitoisuus ylittää 1 %, tulee jälkipolttolämpötilan olla vähintään 1100 C. Pilaantuneiden maiden sisältämät furaanin ja dioksiinien kokonaismäärät jäävät käytännössä niin pieniksi, että klooripitoisuutta ei erityisesti tarvitse ottaa huomioon. Jälkipolton savukaasuun sekoitetaan puhdistusreagensseja (esimerkiksi aktiivihiili, sammutettu kalkki ja natriumbikarbonaatti), jotka sitovat epäpuhtauksia reagenssihiukkasiin. Hiukkaspöly puhdistetaan pussisuodattimilla ennen savukaasujen johtamista ulkoilmaan piipun kautta. Termodesorptiolaite soveltuu kaikille haihtuvia orgaanisia yhdisteitä sisältäville maamassoille. Näitä ovat muun muassa polttoaineiden sisältämät polyaromaattiset hiilivedyt eli PAH-yhdisteet, PCB, dioksiinit ja furaanit. Usein pilaantunut maaperä sisältää sekä orgaanisia että epäorgaanisia haitta-aineita. Haihtuneet raskasmetallit esimerkiksi elohopea ja lyijy sidotaan savukaasureagenteilla suodinpölyyn, joka poistetaan prosessista ja jatkokäsitellään tarvittaessa. Syanidit puolestaan tuhoutuvat lämmön vaikutuksesta polttorummussa. Käsiteltyyn 27
Kuva 8. Terminen käsittelylaitos. maahan jäävät haihtumattomat yhdisteet kuten monet raskasmetallien yhdisteet voidaan muuntaa vähemmän haitalliseen muotoon jatkokäsittelemällä esimerkiksi stabiloimalla. Pilaantuneen maan orgaaninen aines palaa käsittelyssä tuhkaksi ja vesi höyrystyy. Polttouunista poistettava maamassa on orgaanisista haitta-aineista puhdasta ja se voidaan hyödyntää esimerkiksi maanrakennuksessa tai kaatopaikan peittomaana. Savukaasujen käsittelystä tuleva suodinpöly käsitellään stabiloimalla tai sijoittamalla kaatopaikalle. Massamäärä vähenee käsittelyn aikana orgaanisen aineksen osuudesta ja kosteudesta riippuen 10 30 %. Käsittelylaitoksen savukaasujen haitta-ainepitoisuuksia seurataan jatkuvatoimisin mittauksin savukaasujen puhdistimen jälkeen. Jatkuvatoimiset mittaukset tehdään muun muassa seuraavista aineista: typen oksidit (NOx), hiilimonoksidi (CO), happi (O2), hiukkasten kokonaismäärä, orgaanisen hiilen kokonaismäärä (TOC), kloorivetyhappo (HCl), fluorivetyhappo (HF) ja rikkidioksidi (SO2). Lisäksi prosessin toimintaa kuvaavia parametrejä, mm. lämpötilaa, kaasuvirtausta, vesipitoisuutta ja painetta tarkkaillaan jatkuvatoimisesti. Lisäksi savukaasuista mitataan kertaluonteisesti käsiteltävän maa-aineksen laadun perusteella määritettäviä parametreja. Rummusta poistettavasta käsitellystä massasta seurataan käsiteltyjen haitta-aineiden pitoisuuksia jäte-eräkohtaisesti. 28
6.4.5 Alueen rakenteet Käsittelykenttien rakenteet Alueelta poistetaan pintamaat ennen rakentamisen aloittamista. Käsittelykenttien pohjarakenteet tehdään tasattavan ja tiivistettävän hiekkamoreenisen pohjamaan päälle. Stabiloiduista maamassoista tehdyt rakenteet sijaitsevat pohjaveden pinnan yläpuolella. Kentän rakenne on seuraava alhaaltapäin luettuna: Kuivatuskerros 300 mm, sora tai murske k>1*10-3 m/s Stabiloitu maamassa, k<1*10-8 m/s Tasaushiekka 50-100 mm Asfaltti AB 22/120, 50 mm Stabiloidun massan kerrospaksuus voi olla suuri. Kerrospaksuuden tulisi olla vähintään 2 000 mm, jolloin rakenne on taloudellisesti toteutuskelpoinen. Käsittelykenttien pinta muotoillaan siten, että pinnan valumavedet saadaan kerättyä yhteen joko kentän reunoille keräyskouruihin tai kenttäalueille rakennettavien pintavesikaivojen kautta. Pintavedet johdetaan joko vesienkäsittelyyn tai puhtaiden vesien ojaan riippuen vesienkäsittelytarpeesta. Ongelmajätteeksi luokiteltavien pilaantuneiden maiden ja tuhkan loppusijoitusalueen rakenteet Loppusijoitusalueet rakennetaan vastaamaan ongelmajätteen kaatopaikoille edellytettyä rakennetta. Kaatopaikan pohjarakenne on tasatun ja tiivistetyn perusmaan päällä alhaalta päin lueteltuna seuraava: Tiivistyskerros 1000 mm, k<6,0*10-10 m/s Keinotekoinen eriste, esim. HDPE-muovi 2 mm Kuivatuskerros 500 mm, k<1*10-3 m/s Pintarakenteen rakenne on jätetäytöstä lukien seuraava: Esipeittokerros 300 mm Tiivistyskerros 500 mm, k<1,0*10-8 m/s Keinotekoinen eriste, esim. HDPE-muovi 1 mm Kuivatuskerros 500 mm, k<1*10-3 m/s Pintakerros 1000 mm Kunnostuskohteiden, kuten saha-alueiden ja kaatopaikkojen jäte sisältää runsaasti biohajoavaa ainesta. Mikäli kaatopaikalta muodostuu kaasua, kerätään se kaasunkeräyskerroksella ja käsitellään täyttöalueen päällä biologisesti. Pilaantuneiden maamassojen loppusijoitusalueen kaasunkeräyskerroksen ja käsittelyn tarve arvioidaan täyttötoiminnan yhteydessä alueelle tuotavien massojen laadun perusteella. Tuhkan loppusijoitusalueelle ei tarvitse rakentaa kaasunkäsittelyä, koska kaasua ei muodostu merkittävästi. 29
Kuva 9. Ongelmajätteen loppusijoitusalueen pinta- ja pohjarakenteen periaatteet. Kuva 10. Tavanomaisen jätteen loppusijoitusalueen pinta- ja pohjarakenteen periaatteet. Loppusijoitusalueet varustetaan pohjan kuivatuksen osalta salaojakerroksella ja putkistoilla, jotta suotovedet saadaan kerättyä pois täyttöalueelta. Suotovedet johdetaan käsiteltäväksi vesienkäsittelyyn. Loppusijoitusalueet rakennetaan vaiheittain siten, että mahdollisimman pieni osa alueesta pidetään avoinna kerrallaan. Tällä pyritään suotovesien määrän pitämiseen pienenä ja saamaan mahdollisimman nopeasti jo loppuun täytetty alue suljettua. Sulkemisen vaiheistaminen pienentää myös pölyhaittoja. Vanhan yhdyskuntajätteen täyttöalueen sulkeminen tai alueen hyödyntäminen varastoalueena ja lievästi pilaantuneiden maiden loppusijoitusalueena Kiimingin yhdyskuntajätteen kaatopaikan pinta-ala on noin 4,5 ha, josta on lopullisilla pintarakennekerroksilla suljettu noin 2,9 ha. Uudempi osa täytöstä, noin 1,6 ha on esipeitetty vuonna 2003 täyttötoiminnan loppumisen jälkeen. Kaatopaikan täyttöpenkereen paksuus on suhteellisen matala, enimmillään 5-7 metriä. Mikäli Välimaan kaatopaikalla käsitellään Pateniemestä tuotavia lievästi pilaantuneita (pitoisuus alle SAMASE-raja-arvon) maamassoja, nämä massat loppusijoitetaan vanhan täyttöalueen päälle. Vanhan ja uuden täytön väliin rakennetaan pilaantuneesta maasta väli- 30
pohjarakenne, jolla vanha täyttö eristetään uusista massoista ja uuden täytön suotovedet saadaan kerättyä asianmukaisesti talteen. Vanhan ja uuden täytön välipohjan rakenne on vanhasta täytöstä lukien seuraava: Kaasunkeräyskerros tai kaasunkeräysputkisto Tiivistyskerros 500 mm, k<6,7*10-10 m/s Keinotekoinen eriste, esim. HDPE-muovi 2 mm Kuivatuskerros 500 mm, k>1*10-3 m/s Pilaantuneilla mailla tehtävä lisätäyttö suljetaan toiminnan loppumisen jälkeen pintarakenteella, joka sisältää seuraavan rakenteen jätetäytöstä lukien: Tiivistyskerros 500 mm, k<1,0*10-8 m/s Kuivatuskerros 500 mm, k>1*10-3 m/s Pintakerros 1000 mm Mikäli Pateniemen saha-alueelta tai muusta vastaavasta kohteesta ei poisteta lievästi pilaantuneita maita, vanha kaatopaikka suljetaan vielä rakentamattomilta osin pintarakenteella, joka sisältää seuraavat rakennekerrokset jätetäytöstä lukien: Tiivistyskerros 500 mm, k<1,0*10-8 m/s Kuivatuskerros 500 mm, k>1*10-3 m/s Pintakerros 1000 mm Vanhan yhdyskuntajätteen kaatopaikan kaatopaikkakaasut käsitellään alueelle rakennettavalla biologisella kaasunkäsittelyjärjestelmällä. Tällä menetelmällä kaasu johdetaan joko täyttöalueen pintarakenteisiin tai erilliseen biosuotimeen, jossa metaani hapettuu hiilidioksidiksi ennen purkautumistaan ilmakehään. Kaasunkeräysrakenteet suunnitellaan ja mitoitetaan rakennussuunnitelman tekemisen yhteydessä. Vanhan täyttöalueen päälle rakennetaan tarvittaessa rakentamaan pilaantuneiden maiden varastointia varten välivarastokenttä pintasuojarakenteen päälle. Rakenne tehdään vastaavalla tavalla kuin pilaantuneiden maiden käsittelykenttä. Tuhkan vastaanotto ja käsittely Ongelmajätteeksi luokitellun tuhkan vastaanottoa varten rakennetaan vastaanottohalli. Halli tehdään joko ns. Best-halli-tyyppisenä pressuhallina tai peltiprofiilihallina. Halli sijoitetaan pilaantuneiden maiden käsittelykentän tai tuhkan läjitysalueelle johtavan tien varteen vanhan täyttöalueen luoteispuolelle. Tuhkaa varastoidaan halliin vähintään 1 000 t kerrallaan, jonka jälkeen välivarastoitu tuhka siirretään loppusijoitusalueelle ja esipeitetään yhdellä kertaa. Tällä voidaan varmistua siitä, että tuhka voidaan aina purkaa suojassa, eikä pölyhaittoja siten pääse tapahtumaan purkamisen aikana. Tällä menettelyllä myös loppusijoitusalue voidaan pitää aina esipeitettynä, eikä tuhka pääse pölyämään ympäristöön. 31
Kuva 11. Käsittelykeskuksen pinta- ja suotovesien keruujärjestelmä. 6.4.6 Vesien käsittely ja muut ympäristönsuojelutoimenpiteet Välimaan nykyisen täyttöalueen suotovedet käsitellään johtamalla vedet tasausaltaan kautta pintavalutuskentälle. Mikäli nykyisen alueen päälle tehdään lisätäyttö lievästi pilaantuneista maista, koko täyttöalueen vedet käsitellään tarvittaessa erillisellä puhdistamolla. Loppusijoitusalueiden ja käsittelykenttien suotovedet kerätään yhteen ja käsitellään erillisellä alueelle rakennettavalla puhdistamolla. Vesienkäsittelyyn soveltuu esim. aktiivihiilisuodatin tai muusta reaktiivisesta materiaalista valmistettu suodatusyksikkö. 6.4.7 Energian ja luonnonvarojen käyttö Suurin energiaa kuluttava toiminta on terminen käsittely, joka käyttää noin 500 kg polttoainetta tunnissa. Lisäksi alueella käytettävät työkoneet käyttävät polttoöljyä polttoaineenaan 10-25 kg tunnissa. Polttoaineen kulutus on riippuvainen vuosittaisen toiminnan laajuudesta. Lisäksi toiminnoissa kuluu sähköä valaistuksessa ja laitteiden lämmitykseen. Pilaantuneiden maa-ainesten käsittelyssä hyötykäyttöön sopimattomia maamassoja muutetaan käyttökelpoisiksi. Termisesti käsiteltyjä massoja voidaan hyödyntää jopa jätteenkäsittelykeskuksen ulkopuolella maanrakennuksessa tie- ja pengerrakenteissa. Seulonnassa erotettu karkea aines, joka ei sisällä haitta-aineita, voidaan käyttää täyttöalueiden esipeittoon ja vanhan kaatopaikan kaasunkeräyskerrokseen. Bitumistabiloidusta massasta voidaan rakentaa vanhan kaatopaikan pintasuojarakenteen tiivistyskerros, johon muuten jouduttaisiin käyttämään luonnonsavea tai kaupallisia Suomen ulkopuolelta tuotavia eristemateriaaleja. Sementtistabiloituja maamassoja voidaan käyttää hyödyksi alueen tie- ja kenttärakenteissa, stabiloidulla massalla voidaan kentissä korvata 800 1 000 mm paksut normaalisti luonnonmaa-aineksista tehtävät rakennekerrokset. Stabiloituja maamassoja voidaan käyttää myös loppusijoitusalueiden pohjarakenteessa korvaamassa savea tai geoeristeitä, jolloin luonnonvarojen säästö tulee esim. ongelmajätteen kaatopaikalla olemaan noin 10 000 m 3 ktr hehtaarin pinta-alaa kohden. Kaikkiaan rakennemateriaalien tarve on ongelmajätteen kaatopaikalla noin 38 000 m 3 ktr hehtaaria kohden, josta voidaan käsitellyillä jätemateriaalilla kattaa yli 50 %. 32
6.4.8 Liikenne ja kuljetukset Välimaalle tuotavat tuhkat sekä valtaosa alueelle vuosittain tuotavista pilaantuneista maaaineksista kuljetetaan Oulun suunnasta valtatietä 20 (Oulu-Kuusamo) sekä seututietä 849 (Kiiminki-Yli-Ii) pitkin. Pateniemestä tuotavat pilaantuneet maat kuljetetaan samaa reittiä. Kuljetukset tapahtuvat peräkärryllä varusteluilla kuorma-autoilla pääasiassa noin 20 m 3 :n kuljetuserissä. Kuljetusperiaatteet ja ehdot määritetään kunnostuskohteiden kohdekohtaisissa ympäristöluvissa tai ilmoituspäätöksissä. Välimaalle tulevat massat ovat sen laatuisia, että autojen lavat peitetään pressuilla kuljetuksen ajaksi. Autojen renkaat ja lavojen reunat puhdistetaan ennen kuljetuksen aloittamista ja kuorman purkamisen jälkeen, jotta pilaantuneita maita ei pääse tiealueille autojen rakenteissa. 6.4.9 Kemikaalien käyttö ja varastointi Käsittelykeskuksen alueella varastoidaan termisen laitoksen tarvitsemaa polttoainetta. Säiliöt ja jakelupaikat varustetaan KTM:n määräysten mukaisilla suojalaitteilla ja rakenteilla. 6.4.10 Riskit ja varautuminen häiriötilanteisiin Pilaantuneiden maiden käsittelytoiminnoista voi aiheutua vaaratilanteita tai ympäristöhaittoja poikkeustilanteissa. On tärkeää suunnitella toiminnot jo etukäteen huomioiden riskit ja toimenpiteet mahdollisessa poikkeustilanteessa. Toiminnassa on syytä varautua seuraaviin poikkeuksellisiin tilanteisiin ja onnettomuuksiin: Kuljetuksiin liittyvät onnettomuudet: Voi aiheuttaa haitallisten jäteaineiden joutumista ympäristöön ja siitä seuraavia ympäristö- ja terveyshaittoja. Jätejakeiden kuljetus asianmukaisella kalustolla vähentää jätteiden ympäristöön joutumisen riskiä mahdollisessa onnettomuudessa. Loppusijoitusalueiden sortumat ja kaatopaikkapalot: Voi aiheuttaa vaaratilanteita työntekijöille sekä levittää jätteen haitallisia aineita ympäristöön. Sortuma- ja palovaaraa vähennetään loppusijoitetun jätteen kerroksellisella täytöllä ja huolellisella tiivistämisellä. Vääränlaatuiset jätteet: Haitallisten aineiden leviäminen kaatopaikkavesien mukana ja niistä aiheutuvat haitat. Riskejä vähennetään ennakkotutkimuksin jo kunnostuskohteissa ja jätteiden laadun sekä kaatopaikkavesien seurannalla. Laiterikot: Voi aiheuttaa tai lisätä päästöjä lähinnä pilaantuneiden maiden käsittelylaitoksesta. Riskiä ehkäistään hyvällä ylläpidolla ja jatkuvatoimisilla mittauksilla, jolla prosessia voidaan seurata riittävän hyvin. Käsittelykeskukselle sekä laitteille laaditaan ohjeet vaaratilanteita varten. Lisäksi henkilökuntaa koulutetaan vaaratilanteiden ehkäisemiseen ja hallintaan sekä huolehtimaan henkilökohtaisten suojavarusteiden varastoinnista, käytöstä ja huollosta. Käsittelyalueelle tuotavat jätekuormat tarkistetaan vastaanottopisteessä. Loppusijoitusalueen täytöt tiivistetään huolellisesti ja vältetään jyrkkiä pengertäyttöjä. Täyttöalueen rakenteiden kuntoa ja toiminnan ympäristövaikutuksia tarkkaillaan jatkuvasti. Sivullisten liikkumista alueella rajoitetaan. 33
Vahinkotilanteita pyritään torjumaan ennakolta kieltämällä avotulen teko ja tupakointi alueilla, joissa on tulipalo- tai räjähdysvaara. Käsittelykeskuksen poikkeustilanteista tehdään poikkeamaraportti, joka toimitetaan valvontaviranomaisille ja Kiimingin kuntaan sekä edelleen tarpeen mukaan onnettomuus- ja vaaratilanteissa aluehälytyskeskukselle ja rikosasioissa poliisille. Mahdollisesta evakuoinnista huolehtivat viranomaiset. Tulipaloja varten loppusijoitusalueelle varataan riittävä määrä alkusammutuskalustoa sekä kemikaalionnettomuuksia varten suoja-varusteita. Tasausallas toimii sammutusvesivarastona. 6.4.11 Ympäristöasioiden hallintajärjestelmä Niska & Nyyssönen Oy:n laatupolitiikkana on yhteisesti sovitut toimintatavat, joiden avulla varmistetaan projekteissa halutun laadun saavuttaminen kerralla. Yrityksellä on sertifioitu ISO 9002 mukainen laatujärjestelmä, joka on myönnetty vuonna 1999. 7 Arvioinnin kohdentaminen 7.1 Arvioidut ympäristövaikutukset YVA -menettelyssä arvioidaan hankkeen tai toiminnan aiheuttamia välittömiä ja välillisiä vaikutuksia, jotka kohdistuvat: Ihmisten terveyteen, elinoloihin ja viihtyvyyteen; Maaperään, vesiin, ilmaan, ilmastoon, kasvillisuuteen, eliöihin sekä näiden keskinäisiin vuorovaikutussuhteisiin ja luonnon monimuotoisuuteen; Yhdyskuntarakenteeseen, rakennuksiin, maisemaan, kaupunkikuvaan ja kulttuuriperintöön; sekä Luonnonvarojen hyödyntämiseen Arvioinnissa on otettu huomioon hankkeen kaikki toiminnat ja niistä aiheutuvat muutostekijät ympäristöön. Arvioinnissa on tarkasteltu alueen rakentamisen, käytön ja toimintojen päättämisen sekä sen jälkeistä aikaa. 34
Kuva 12. Arviointialueen rajaus. 7.2 Arvioinnin rajaus Arvioinnin rajauksessa on otettu huomioon vaikutusten syntytapa ja luonne sekä vaikutusten mahdollinen leviäminen. Arvioinnin kohdistaminen ja arviointialueen laajuus perustuu vaikutusten luonteeseen: Käsittelykeskuksen kenttä- ja loppusijoitusalueet, vesienkäsittelyalue, käsittelykeskuksen sisäinen suoja-alue - toiminta-alueella tapahtuvien ympäristömuutosten aiheuttamat paikalliset vaikutukset: vaikutukset maaperään, pohjaveteen, kasvillisuuteen ja eläimistöön Käsittelykeskuksen lähivaikutusalue toiminta-alueella tapahtuvien ympäristöhäiriöiden ja päästöjen välitön leviämisalue: melu, pöly, päästöt ilmaan sekä niistä aiheutuvat vaikutukset lähiympäristöön ja sen käyttöön sekä lähimaisemaan. Lähivaikutusalueen laajuus arvioinnissa on 500 metriä käsittelykeskuksen alueesta. Käsittelykeskuksen valuma-alue vesiolojen muutos ja vesien mukana leviävien päästöjen vaikutukset. Käsittelykeskuksen kaukovaikutusalue välillisten ja etäälle leviävien häiriöiden leviämisalue: päästöjen mahdollinen kulkeutuminen, käyttörajoitukset, mielikuvahaitat, muutokset kaukomaisemassa. Käsittelykeskuksen toimintaan liittyvien muiden toimintojen vaikutusalue liikenteen vaikutukset: jätekuljetusten melu ja turvallisuus. Seudulliset vaikutukset muutokset seudullisiin taloudellisiin ja toiminnallisiin puitteisiin. 35
8 Ympäristön nykytila ja hankkeen vaikutukset 8.1 Vaikutukset yhdyskuntarakenteeseen ja maankäyttöön 8.1.1 Yhdyskuntarakenteeseen ja maankäyttöön kohdistuvien vaikutusten selvittäminen Maankäyttövaikutusten arviointia varten selvitettiin kaavatilanne eri kaavatasoilla, lähialueen maankäyttö sekä aluetta koskevat muut suunnitelmat. Arvioinnissa on tarkasteltu paikallisia ja seudullisia maankäyttötavoitteita sekä pilaantuneiden maiden käsittelymahdollisuuksien lisääntymisestä mahdollisesti aiheutuvia suoria tai välillisiä vaikutuksia yhdyskuntien rakenteeseen ja maankäyttöön. Vaikutusten arvioinnissa aineistona käytettiin karttoja, paikkatietoaineistoa ja asukkailta saatuja tietoja lähialueiden virkistyskäytöstä. Arviointi kohdistettiin paikallisiin häiriötekijöistä johtuviin maankäyttövaikutuksiin sekä välillisiin muualla tapahtuviin maankäyttö- ja yhdyskuntavaikutuksiin. 8.1.2 Kaavoitus ja maankäyttö Hankkeen sijoituspaikka on kokonaan entistä kaatopaikka-aluetta, johon kuuluvat vanha jätetäyttö, raivattu ja tasattu täytön laajennusalue, vesien tasausallas ja nuoresta puustosta muodostuva suojametsävyöhyke. Maantieltä johtaa kaatopaikka-alueelle yksityistie, jonka varrella on ampumaradaksi raivattu maa-alue. Ampumarataa ei ole otettu käyttöön. Kaatopaikkaa ympäröivät muualta metsätalousmaa ja suo-alue. Kiiminki kuuluu Pohjois-Pohjanmaan maakuntaan. Kunnan alueella on voimassa Oulun kaupunkiseudun seutukaava, jonka ympäristöministeriö on vahvistanut 8.1.1993. Kaava on voimassa kunnes maakuntavaltuuston 11.6.2003 hyväksymä maakuntakaava on saanut ympäristöministeriön vahvistamisen jälkeen lainvoiman. Maakuntakaavassa Välimaan alue on osoitettu jätteenkäsittelyalueeksi (EJ). Merkinnällä osoitetaan seudulliset jätteenkäsittely- ja/tai kaatopaikka-alueet. Aluetta koskee suunnittelumääräys: Kaatopaikan/jätteidenkäsittelyalueen pohjan tulee olla tiiveysvaatimuksiltaan lainsäädännön ja alueviranomaisen edellyttämällä tasolla. Jätteenkäsittelyalueet tulee sijoittaa riittävän etäälle tärkeistä, vedenhankintaan soveltuvista pohjavesialueista. Oulun seudun seutuvaltuusto hyväksyi 26.8.2003 Hailuodon, Haukiputaan, Kempeleen, Kiimingin, Muhoksen ja Oulunsalon kunnan sekä Oulun kaupungin alueelleen laatiman yhteisen yleiskaavan. Oulun seudun yleiskaava 2020 on saatettu ympäristöministeriön vahvistettavaksi. Yleiskaavassa Välimaan kaatopaikka-alue on osoitettu erityisalueeksi (E), joka on tarkoitettu seutua palvelevaa yhdyskuntateknistä tai energiahuoltoa varten. Välimaan jätteenkäsittelyalue sijaitsee alueella, joka soveltuu myös aiempaa laajempaan toimintaan. Alue on esitetty yleiskaavassa jätteenkäsittelypaikkana, jonka asema seudullisessa jätehuollossa tarkentuu ajan myötä. 36
Kuva 13. Ote Oulun seudun yleiskaavasta. Välikankaan seudulle on osoitettu yleispiirteisesti viheryhteystarve. Yhteystarve on tarkoitus toteuttaa reittinä, joka soveltuu patikointiin ja hiihtämiseen. Reitin paikka ratkaistaan kyseistä yleiskaavaa yksityiskohtaisemmissa kuntien suunnitelmissa. Välimaan seutu on muutoin maa- ja metsätalousvaltaista aluetta (M). Alue myös kuuluu arvokkaaseen vesistöalueeseen (av), jota koskee suunnittelumääräys: Vesistön valuma-alue, jonka käytön suunnittelussa ja alueella tehtävissä toimenpiteissä on otettava huomioon vesiensuojelu ja maankamaran suojelu sellaista eroosiota vastaan, joka vaikuttaa pintavesiin. Alueella ei ole voimassa kunnan yleiskaavaa eikä yleiskaavoitus ole kaavoitusohjelmassa. Lähin asutus sijaitsee noin kilometrin etäisyydellä Kiiminki-Yli-Ii tien varrella. Noin kahden kilometrin päässä pohjoiseen sijaitsee yli 20 vapaa-ajan asuntoa. 8.1.3 Vaikutukset vaihtoehdoittain Jätteenkäsittelylaitoksen sijoittaminen tulee tapahtua kaavassa sellaiseksi varatulle alueelle. Oulun Jätehuollon käytössä ovat Ruskon ja Välimaan jätekeskusalueet. Oulun seudun käsittelytoiminnoista suurin osa on keskitetty Ruskon jätekeskuksen alueelle, jossa on vain rajalliset mahdollisuudet toimintojen kasvattamiseen. Välimaan kaatopaikan alue on seudullisessa ja alueellisessa kaavoituksessa varattu jätehuoltoalueeksi, jonne voidaan sijoittaa jätteen loppusijoituspaikka. Terveys- ja viihtyvyyshaittojen ennaltaehkäisemisen vuoksi jätteenkäsittelylaitokset sijoitetaan erilleen muusta yhdyskuntarakenteesta. Suoja-alueella vähennetään mahdollisia esteettisiä, terveydellisiä ja viihtyisyyteen kohdistuvia haittoja asumiselle ja muille ympäristövaikutuksille herkille toiminnoille. Välimaan käsittelykeskuksen alue on sijoitettu etäälle taajamasta ja 37
muusta olemassa olevasta asutuksesta. Käsittelykeskus rajoittaa etenkin toiminta-aikanaan lähialueen mahdollisia uusia maankäyttömuotoja. Nykyisistä kaavoista poikkeavien toimintojen sijoittaminen edellyttää niiden osalta vaikutustarkastelun sopivuudesta alueelle. Välimaan suuntaan ei ole maankäyttöpaineita. Käsittelykeskus sijoittuu kokonaisuudessaan Kiimingin kunnan omistamalle ja Oulun Jätehuollolle vuokratulle alueelle. Hanke ei edellytä maan hankkimista ostamalla tai lunastamalla eikä myöskään aiheuta rajoituksia lähialueen metsätalouskäytölle. Käsittelykeskuksen alue on aidattu eikä asiaton liikkuminen alueella ole sallittu keskuksen koko toiminta-aikana. Toimintojen päättymisen ja käsittelyalueiden sulkemisen jälkeen alueella liikkuminen ja virkistyskäyttö ovat sallittuja. Käsittelykeskuksen sijainti kaukana asutuksesta ja muista ympäristöhäiriöille herkistä kohteista estää toimintojen välittömien ympäristö- ja terveysriskien ulottumisen niihin. Käsittelykeskuksen aiheuttamien meluhäiriöiden ja ilman laatuun kohdistuvan kuormituksen merkitys tulee ottaa huomioon seudullisen virkistysyhteyden linjauksessa viihtyisyysseikkana. Hankkeella ei ole välittömiä eikä ilmeisiä välillisiä vaikutuksia rakennuskantaan. Pilaantuneiden maiden kunnostuksen lähtökohtana on estää haitallisten aineiden laajempi leviäminen ympäristöön ja ehkäistä terveyshaittojen syntymistä. Maaperän kunnostus ajankohtaistuu usein alueiden käyttötarkoituksen muuttuessa esimerkiksi otettaessa teollisuusalueita asuinkäyttöön. Yhdyskuntarakenteen sisään jääneet käytöstä poistetut teollisuusalueet muodostavat mahdollisuuden yhdyskuntarakennetta eheyttävän maankäytön kehittämiseen. Yksittäisten kiinteistöjen kunnostaminen voi olla tarpeen tontti- ja korttelikohtaiselle maankäytön kehittämiselle. VE 0: Jätteenkäsittelytoiminnoille maakuntakaavassa ja yleiskaavassa varattu alue jää nykyiselleen hyödyntämättä. Pilaantuneiden maiden käsittelyyn soveltuvia muita alueita ei Oulun Jätehuollon toimialueelta ole kaavoissa varattu. Lakkautettu yhdyskuntajätteen kaatopaikka suljetaan. Jätteenkäsittelytoiminnat alueella päättyvät. Voimakkaasti pilaantuneiden maiden käsittely ja loppusijoitus sekä tuhkien loppusijoitus on järjestettävä Oulun Jätehuollon toimialueen ulkopuolisen toimijan kanssa. Pilaantuneiden maiden käsittelykapasiteetin puute saattaa vaikuttaa yhdyskuntarakenteen kehittämiseen. Käsittelykeskus ei aiheuta häiriöitä ympäristön maankäytölle tai toiminnoille. VE 1: Jätteenkäsittelytoiminnoille maakuntakaavassa ja yleiskaavassa varattu Välimaan alue otetaan kaavojen mukaiseen käyttöön. Tällä toteutetaan maakunta- ja yleiskaavan sekä Pohjois-Pohjanmaan jätesuunnitelman alueenkäyttö- ja toiminnallisia tavoitteita turvata tarpeelliset jätehuollon toimintamahdollisuudet. Pilaantuneiden maiden käsittelykeskus edistää seudullisesti puhdistettavien kohteiden saamista käyttöön. Tämä tukee valtakunnallisiin alueidenkäytön tavoitteisiin sisältyvää yhdyskuntien eheyttämistavoitetta. Käsittelykeskus ei aiheuta häiriöitä ympäristön nykyiselle maankäytölle tai toiminnoille eikä rajoita tiedossa olevia maankäytön kehittämistarpeita. Käsittelylaitostoiminnat sijoittuvat kunnan omistamalle maalle. Seudullisen virkistysyhteyden yksityiskohtaisessa suunnittelussa voidaan käsittelykeskuksen aiheuttama melu- ja maisemavaikutus ottaa huomioon tarpeellisella tavalla. 38
Kuva 14. Välimaan käsittelykeskuksen sijainti. VE 2: Vaikutukset kuten VE-1:ssä. Lisäksi vaihtoehto mahdollistaa Pateniemen alueen laajamittaisimman kunnostuksen ja käyttöönoton. Pateniemen maankäyttö- ja yhdyskuntarakennehyödyt riippuvat siellä tehtävän kunnostuksen laajuudesta. Vaihtoehto 2 tekee mahdolliseksi kaikkien pilaantuneiden maiden kuljettamisen pois Pateniemestä ja siten mahdollistaa lähes koko saha-alueen maankäytön kehittämisen tulevaisuuden tarpeita vastaavasti. Alueelle kaavoitettavat toiminnat voidaan sijoittaa vapaasti ilman rajoituksia, mikä parantaa kaavoituksen muiden lähtökohtien ottamista huomioon. 39
8.2 Vaikutukset maisemaan 8.2.1 Maisemaan kohdistuvien vaikutusten selvittäminen Vaikutukset maiseman rakenteeseen on arvioitu topografian muuttumisen perusteella. Lähialueen maisemavaikutukset on arvioitu tarkastelemalla loppusijoitusalueiden näkyvyyttä sekä kasvillisuuden muuttumisen perusteella. Alueen lähellä ei sijaitse arvokkaita maisema-alueita. 8.2.2 Maiseman nykytila Kiimingin seutu on pohjois-pohjalaista loivapiirteistä maisema-aluetta, jota luonnehtii metsäisten selänteiden ja avoimempien soiden vaihtelu. Välimaan ympäristössä maaston tyypilliset korkeuserot ovat enimmillään 5-10 metriä. Maisemassa ei ole selkeästi erottuvia harjuja tai muita mäkiä. Maaston alavat suoalueet sekä pienet järvet muodostavat avoimia maisematiloja, mutta muutoin maisema on enimmäkseen luonteeltaan sulkeutunutta. Voimakkaat hakkuut ja suoalueiden ojitukset ovat muuttaneet luonnonmaisemaa. Sivusuolla ojitetuille alueille kehittynyt puusto ja ympäröivien selänteiden nuoret metsät peittävät luonnollisen maisemarakenteen ilmentymisen. Seudun perinteinen asutus sijaitsee Kotajärven rantamilla noin 10 metriä kohoavalla Kiviharjulla. Lähin Tervajärven loma-asutus sijaitsee puuston suojassa alavalla pohjoisrannalla. Välimaan kaatopaikka on tekomuoto, joka kohoaa noin 12 metriä viereisen Sivusuon pintaa korkeammalle. Kaatopaikan lähiympäristön nuoren metsän latvuskerros on kaatopaikan yläpintaa matalammalla. Kaatopaikan laelta avautuu näkymä pohjoissuuntaan Sivusuolle, joka rajautuu Muuraismaiden selänteen metsiin. Sivusuolle kehittynyt puusto peittää vanhaa kaatopaikka-aluetta näkymästä seututielle 849. Kaatopaikan lähivaikutusalueen maisemassa ei ole kulttuurimaisemaelementtejä eikä alueella kulttuurihistoriallisia rakennuksia, rakenteita tai esihistoriallisia muinaisjäänteitä. Lähin kulttuurihistoriallinen suojelukohde on noin kahden kilometrin päässä Välimaalta länteen Laivakankaalla sijaitseva esihistoriallinen muinaismuistokohde. 8.2.3 Vaikutukset vaihtoehdoittain Pilaantuneiden maiden loppusijoitus merkitsee suurten massamäärien sijoittamista alueelle, mikä muuttaa alueen korkokuvaa. Loppusijoitusalueiden täyttöaikana osa alueesta on avointa tai pintamaalla peitettyä pääosin kasvipeitteetöntä aluetta. Loppusijoitusalueet muotoillaan kaatopaikkoja koskevien määräysten mukaisilla kaltevuuksilla ja peitetään kasvualustaksi sopivalla maakerroksella. Suljetulle täyttöalueelle istutettava kasvillisuus maisemoi täyttöalueen. Käsittelyalueen rakennukset ja kenttäalueet ovat luonteeltaan teollisuusmaisemaa. Avoimet loppusijoitusalueet ja välivarastoitavat maa-aineskasat pitävät alueen ilmeen muuttuvana ja keskeneräisenä. Alueiden kunnossapidolla, siivouksella sekä rakenteiden, kulkuväylien ja välialueiden viimeistelyllä sekä hoidolla voidaan vaikuttaa alueen ilmeeseen. Välimaan käsittelykeskuksen lähialueen maisemaan vaikuttavat tulevaisuudessa voimakkaasti alueella tehtävät metsätaloudelliset toimenpiteet. 40
Kuva 15. Näkymä suljetulta kaatopaikalta pohjoiseen Sivusuon suuntaan. VE 0: Nykyinen jälkihoidettu loppusijoitusalue kohoaa enimmillään noin 7-8 metriä olemassa olevien kenttärakenteiden yläpuolelle +63 mpy korkeuteen. Uudet kenttärakenteet ovat enintään kaksi metriä paksuja eivätkä aiheuta muutoksia nykyisissä korkosuhteissa. Alue ei merkittävästi erotu ympäröivästä maisemasta. Vaihtoehto ei käytännössä vaikuta ympäröivien alueiden maisemakuvaan. VE 1: Käsiteltyjen pilaantuneiden maiden loppusijoitusalueen lakitaso kohoaa sulkemisen jälkeen + 85 mpy korkeuteen. Tuhkan loppusijoitusalueen lakikorkeus on + 72 mpy. Tuhka-alue kohoaa viereisen Sivusuon pinnasta noin 20 metriä. Käsiteltyjen massojen loppusijoitusalue kohoaa 30 metriä suon pintaa korkeammalle. Pilaantuneen maan loppusijoitusalue kohoaa ympäröivästä maastosta yli 25 metriä. Täyttöalueet kohoavat myös täysikasvuisen puuston yläpuolelle ja erottuvat jätelaitoksen lähimaisemassa ja etenkin Sivusuolla selvästi. Sivusuon ojikolle kasvanut puusto peittää täyttöalueiden näkymisen Yli-Iin tielle. Käytön aikana täyttöalueet muodostavat Sivusuolla virkistyskäyttöön kohdistuvan maisemahäiriön. Toiminnan päättymisen jälkeen täyttöalue erottuu edelleen selvänä tekomuotona avomaisemassa lähiympäristöstä. Voimakkain maisemallinen vaikutus kohdistuu Sivusuon luonnontilaisimpaan maisemaosaan. Vaikutuksen merkittävyyttä vähentää suoalueen vähäinen virkistyskäyttö ja että lähiseudulla on muita laajempia ja koskemattomampia suomaisemaalueita. Kotajärven pohjoispuolen asutukselle (noin + 55 mpy) täyttöalueen näkyminen estyy Palokankaan ja Pieni Muuraismaan puuston peittämänä. Kasvillisuuden kehittyminen sulauttaa täyttöalueen paremmin ympäristöön. Mikäli lähiympäristön metsissä tehdään laajoja yhtenäisiä avohakkuita, tulee loppusijoitusalue näkymään laajemmalle. VE 2: Pilaantuneiden maiden loppusijoitusalueen laki kohoaa lähelle + 90 mpy, joka on 35 metriä Sivusuon pintaa korkeammalla. Suljetun kaatopaikan päälle tehtävä lisätäyttö nostaa kyseisen alueen laen samaan korkeuteen. Tuhkan loppusijoitusalueen laki jää noin + 70 mpy korkeuteen, mutta alue ulottuu suolla pidemmälle. Täyttöalueet kohoavat pinta-alaltaan laajimpana ja korkeimpana Sivusuolta tarkasteltaessa. Vaikutukset lähi- ja kaukomaisemassa ovat muuten samantapaiset kuten VE-1:ssä. Havainnekuvat VE-0-VE-2 esitetty liitteissä 3a-c. 41
8.3 Vaikutukset maa- ja kallioperään 8.3.1 Maa- ja kallioperän nykytilanne jätelaitoksen alueella Alueella tehdyissä maaperätutkimuksissa on kairaukset ulotettu enimmillään 5,5 metrin syvyyteen. Kairaukset eivät ulottuneet kalliopintaan asti. Kairausten ulottaminen syvemmälle ei ole ollut perusteltua maaperän hyvän kantavuuden vuoksi. Maaperä on heikosti vettä johtavaa. Välimaan jätelaitoksen alue sijaitsee pohjoiseen loivasti kohti Sivusuota viettävällä selänteellä. Alueen maaperä on moreenia, jonka kerrospaksuus on useita metrejä. Moreeni on huonosti vettä johtavaa hiekkamoreenia tai silttistä hiekkamoreenia. Moreenin vedenläpäisevyyskerroin vaihtelee välillä 2 x 10-9 m/s 8 x 10-9 m/s. Tiiviin moreenin päällä on pienialaisia ohutkerroksisia (alle 0,20 m) soistumia. Selänteellä jätelaitoksen ympäristössä on tehty lähes kauttaaltaan metsätaloudellisia ojituksia, jotka ulottuvat kauttaaltaan moreenimaahan. Sivusuon kivisestä moreenista muodostunut pohja on verraten epätasainen. Jätelaitoksen alueella turvekerroksen vahvuus Sivusuolla on alle 1 metri. Heikosti maatuneen pintaturpeen osuus on noin 0,2 metriä. Suon keskiosassa käsittelykeskuksen kohdalla turvekerroksen vahvuus on yli 1,5 metriä. Geologisen tutkimuslaitoksen (1982) tekemän tutkimuksen mukaan Sivusuon turpeet ovat kohtalaisen hyvin maatuneita saraturpeita. Lähimmät karkearakeiset lajittuneet maaperäkerrokset sijaitsevat jätelaitoksesta kahden kilometrin etäisyydellä Tervajärven eteläpuolella Tervajoen vartta ympäröivällä alueella. Kiimingin kunnan entinen kaatopaikka Välimaalla on ollut toiminnassa 1979-2003. Kaatopaikka on rakennettu kahdessa vaiheessa. Ensimmäinen vaihe on suljettu valtion jätehuoltotyönä 1997. Suljetun kaatopaikan osan pintarakenteet on tehty seuraavin rakentein jätetäytöstä lukien: esipeittokerros, tiivistyskerros 500 mm, kuivatuskerros 200 ja kasvukerros 400 mm. Vanhan täyttöalueen alla ei ole erillisiä suojarakenteita perusmaan päällä. Kaatopaikan laajennusalueen keski- ja kaakkoisosalla olevassa painanteessa on turpeen alapuolella ohut kerros huuhtoutunutta hiekkaa ja soraista hiekkaa, joka ulottuu syvimmillään 1,4 metrin syvyyteen maanpinnasta. Laajennusalueen käyttöönoton yhteydessä on pintaturve ja moreenin yläpuoliset salaojakerrokseksi soveltumattomat karkeammat maakerrokset poistettu. Pohjamoreenin pinta on tasattu ja alueelle on rakennettu salaojakerros putkistoineen. 8.3.2 Vaikutukset vaihtoehdoittain Pilaantuneen maan käsittelykeskuksen rakentaminen aiheuttaa muutoksia käsittelykeskusalueen maaperässä. Muutokset aiheutuvat pintamaan poistamisesta, rakennettavan alueen tasaamisesta ja kuivatusjärjestelyjen edellyttämistä rakenteista. Käsittelykeskukseen tuodaan sellaisia pilaantuneita maita, jotka kunnostuskohteissa hallitsemattomina saattavat aiheuttaa riskin terveydelle tai ympäristölle. Kunnostamisen suoria vaikutuksia ovat näiden riskien poistuminen. Välillisiä vaikutuksia ovat mm. maankäytön edellytysten parantuminen. 42
Kuva 16. Ote maaperäkartasta 1:20 000. Kuva 17. Välimaan maaperä on tiivistä moreenia. VE-0: Käsittelykentän rakentaminen tapahtuu alueelle, jossa on tehty pintamaan poisto ja pohjamaan tasaaminen. Kaatopaikan laajennusosa suljetaan, jonka jälkeen kaatopaikan sulkeminen vastaa kokonaisuudessaan sitä koskevia vaatimuksia Oulun Jätehuollon alueella on vain rajallisesti pilaantuneiden maiden käsittely- ja sijoitusmahdollisuuksia. Tämä edellyttää maamassojen viemistä alueen ulkopuolelle, jonka seurauksena kunnostukseen liittyvät kuljetuskustannukset nousevat. Tämä voi vaikuttaa riskikohteiden kunnostuksen viivästymiseen. VE-1: Käsittelykentän rakentamisen lisäksi jätekeskuksen alueelle rakennetaan kaksi loppusijoitusaluetta (yhteensä 7,7 ha). Pintamaiden kuorinnan ja perusmaan tasauksen jälkeen alueelle tehdään puhtaan maaperän suojaamiseksi pohjarakenteet stabiloiduista maista. Tuhkien ja käsiteltyjen pilaantuneiden maiden loppusijoitusalueet muodostavat pysyvät ympäristöstä eristetyt rakenteet, joista haitallisten aineiden leviäminen ympäristöön on estetty eristysrakentein. Alueelta kuorittu humuspitoinen pintamaa välivarastoidaan ja käytetään täyttöalueiden maisemoinnissa. Käsittelykeskuksen toteuttaminen edistää seudulla olevien pilaantuneiden maiden riskikohteiden kunnostamista ja parantaa siten maaperän tilaa Oulun seudulla. 43
VE-2: Käsittelykentän lisäksi jätekeskuksen alueelle rakennetaan kaksi uutta loppusijoitusaluetta (yhteensä 11,5 ha) sekä läjitetään lievästi pilaantuneita maita suljetun kaatopaikan päälle. Vaikutukset muuten kuten VE-1:ssä. Käsittelykeskuksen toteuttaminen edistää seudulla olevien pilaantuneiden maiden riskikohteiden kunnostamista ja parantaa siten maaperän tilaa Oulun seudulla. Vaihtoehto tekee mahdolliseksi ottaa vastaan Pateniemen alueen kaikki pilaantuneet maat. Tämä parantaa mahdollisuuksia tehdä Pateniemessä kunnostusratkaisu, jossa alueelle jäävät maaperän pilaantuneisuudesta aiheutuvat riskit minimoidaan. 8.4 Vaikutukset pohjaveteen 8.4.1 Pohjavesiin kohdistuvien vaikutusten selvittäminen Vesi- tai lumisateen mukana tulleesta vedestä osa haihtuu kasvillisuuden tai maan pinnalta. Osa valuu maan pinnalla tai pintakerroksissa alavammille paikoille pintavesiuomiin ja vesistöön. Osa sataneesta vedestä painuu syvemmälle maaperän kerroksiin muodostamaan pohjavettä. Pohjavesi voi purkautua lähteinä tai vajota kallion halkeamia ja ruhjeita myöten kalliopohjavedeksi. Välimaan entinen kaatopaikka on suljettu. Suljetulla kaatopaikalla jätteet hajoavat, jolloin vapautuu happea kuluttavia aineita, ravinteita ja muita kemikaaleja sekä mikrobit liukenevat tai muuten kulkevat jätetäytössä virtaavan veden mukana. Tämän vuoksi sulkemisen yhteydessä jätetäytön päälle on rakennettu ympäristöviranomaisten hyväksymän suunnitelman mukainen suotoveden syntyä vähentävä eristerakenne. Arvioitavan käsittelykeskuksen kenttä- ja loppusijoitusrakenteet toteutetaan siten, että haitallisia aineita sisältävien pinta- ja suotovesien johtuminen maaperään estetään. Arvioinnissa tarkasteltiin sellaisia käsittelykeskuksen toimintoja, jotka mahdollisesti voivat aiheuttaa muutoksia pohjavesioloissa tai pohjaveden laadussa sekä niistä seuraavia ympäristövaikutuksia. Arvioinnit on tehty asiantuntija-arvioina tarpeellisten laskelmien avulla. Tarkastelualueena oli käsittelykeskuksen lähi- ja valuma-alue. 8.4.2 Pohjavesiolosuhteet Yleiskuvaus Välimaan nykyisen kaatopaikka-alueen maaperä on tiivistä moreenia, mitä ilmentää myös painanteiden soistuminen. Alueen tiiviissä moreenissa pohjaveden muodostuminen ja virtaus on suhteellisen vähäistä. Pohjavesi alueella sijaitsee lähellä maan pintaa, noin 0,2-0,6 metrin syvyydellä maan pinnasta. Pohjaveden pinnan taso laskee maan pinnan tason mukaisesti kaakkoon. Sivusuon ojitus on laskenut pinta- ja pohjaveden pintaa suolla. Noin kahden kilometrin etäisyydellä Välimaasta etelään Kurkiselän alueella on runsaan soranoton paljastamia pohjavesilammikoita. Kyseisessä muodostumassa noin neljän kilometrin etäisyydellä on vedenottamo. 44
Kuva 18. Pohjavesialueiden ja talousvesikaivojen sijainti. Kaatopaikka-alue ei sijaitse luokitellulla pohjavesialueella eikä sellaisen läheisyydessä. Yhdyskuntien vedenhankinnan kannalta tärkeät pohjaveden muodostumis- ja ottamisalueet sijaitsevat Välimaalta noin 4,5 kilometrin etäisyydellä pohjoiseen vesistön erottamana. Alueen pohjavettä ei myöskään käytetä talousvetenä. Lähimmät asuinkiinteistöjen talousvesikaivot sijaitsevat Tervajärven eteläpuolella. Tervajoen ympäristössä on karkearakeista lajittunutta maata, jossa tapahtuu pohjaveden muodostumista. Tervajärven, Tervajoen sekä Kotajärven kylän asutuksen kaivot sijaitsevat moreenimaaperässä. Pohjaveden laatu Kaatopaikan pohjavesivaikutuksia tarkkaillaan Pohjois-Pohjanmaan ympäristökeskuksen 1998 hyväksymän tarkkailuohjelman mukaisesti. Pohjavesinäytteet otetaan pohjavesiputkista kolme kertaa vuodessa. Tarkkailupisteet on esitetty kuvassa 16. Näytteistä määritetään muun muassa veden kloridi-, fosfori-, typpi-, ammonium- ja nitraattipitoisuudet, jotka ilmaisevat kaatopaikkajätteen hajoamistuotteiden mahdollista leviämistä. Metallimääritykset tehdään viiden vuoden välein. 45
Yhdyskuntajätteiden kaatopaikkojen normaali kuormitus on ravinteiden pääseminen kaatopaikka-alueen ja ympäristön pohjaveteen. Vuonna 2004 otettujen seurantanäytteiden ravinneja suolapitoisuudet on esitetty taulukossa 1. Taulukko 1. Välimaan kaatopaikan pohjavesitarkkailun tulokset vuonna 2003. Piste PVP1 (KP:n eteläpuoli) PVP1 (KP:n eteläpuoli) PVP2 (Tasausaltaan vieressä) PVP2 (Tasausaltaan vieressä) PVP3 (KP:n itäpuoli suolla) PVP3 (KP:n itäpuoli suolla) PVP4 (KP:n koillispuoli suolla) PVP4 (KP:n koillispuoli suolla) Pvm Kok. N ug/l NH4-N ug/l Cl mg/l Kok P ug/l 1.6.2004 2300 1900 0,73 600 25.10.2004 1200 570 2,4 120 1.6.2004 130 75 130,0 32 25.10.2004 100 79 1,1 34 1.6.2004 470 410 7,8 81 25.10.2004 440 400 11,0 42 1.6.2004 7400 7200 56,0 190 25.10.2004 6100 5900 50,0 140 8.4.3 Vaikutukset vaihtoehdoittain VE-0: Kaatopaikan ympäristön pohjavedessä on havaittavissa kohonneita ravinnepitoisuuksia. Korkeimmat pitoisuudet on havaittu uusimman jätetäytön täytön viereen täytön kaakkoispuolelle asennetussa ja täytön viereen yläpuolelle asennetussa havaintoputkessa. Kaatopaikan itäpuolella suoalueella olevien havaintoputkien pitoisuustasot ovat huomattavasti alemmat. Tämä kertoo suoalueen hyvästä kuormituksen tehokkaasta pidätyskyvystä. Pitoisuuksilla ei ole merkitystä pohjaveden laatuun välittömästi kaatopaikan ulkopuolella. VE-1: Uusille loppusijoitusalueille rakennetaan tiiviysvaatimukset täyttävät pohjarakenteet, jotka estävät haitallisten aineiden leviämisen veden mukana alapuolisiin maakerroksiin tai pohjaveteen. Avoimena olevan loppusijoitusalueen koko pyritään pitämään mahdollisimman pienenä täytön läpi suotautuvan veden vähentämiseksi. Sulkemisen jälkeen tehtävä peittorakenne vähentää suotoveden määrää ja vähentää siten haitallisten aineiden liukenemista vesiin sekä riskiä joutua pohjaveteen. VE-2: Uusien loppusijoitusalueiden ympäristövaikutukset kuten VE-1:ssä. Vanhan yhdyskuntajätteen päälle tehtävä lisätäyttö vähentää syntyvän suotoveden määrää entisestään. 46
8.5 Vaikutukset pintaveteen 8.5.1 Pintavesiin kohdistuvien vaikutusten selvittäminen Käsittelykeskuksen rakentaminen muuttaa paikallisia vesiolosuhteita. Kenttä- ja pintarakenteet, loppusijoitusalueiden pinnanmuodot sekä vesien keruujärjestelmät muuttavat maan pinnalla ja maan pintakerroksessa tapahtuvia virtauksia. Käsittelykeskuksen alueella muodostuu pinta- ja suotovesiä, joiden johtaminen käsittelykeskuksen alueen ulkopuolelta edellyttää luvan. Luvassa voidaan antaa määräyksiä pois johdettavien vesien haitta-ainepitoisuuksille. Arvioinnissa on tarkasteltu hankkeesta mahdollisesti aiheutuvia muutoksia vesien virtauksissa, vesiin kohdistuvassa kuormituksessa sekä vaikutuksia pintavesien laatuun. Aineistona on käytetty tehtyjä vedenlaatuseurantoja sekä maastossa tehtyjä havaintoja. 8.5.2 Vesistöolosuhteet Vesistöt ja hydrologia Maasto on loivapiirteistä eikä Välimaan kaatopaikan läheisyydessä ole merkittäviä luonnonvesiuomia. Alavimmat maat ovat soistuneita. Kaatopaikka-aluetta ympäröivät alueet on ojitettu. Pintavedet kaatopaikka-aluetta ympäröivältä selänteeltä virtaavat ojia myöten useaan eri suuntaan. Välittömästi kaatopaikka-alueen pohjoispuolella on osittain ojitettu Sivusuo, jonka keskiosasta laskee valtaoja kohti kaakkoa. Valtaojan vedenpinta on lähellä suon pintaa. Kevään tulvaaikana suolla on mahdollisesti myös avovesipintoja. Vanhan täyttöalueen ulkoreunaan on rakennettu suotovesien keräystä varten salaojajärjestelmä, jolla vedet kerätään tasausaltaaseen. Vedet käsitellään suoalueella pintavalutuskentän avulla. Täyttöalueen ympärille on lisäksi rakennettu puhtaiden pintavesin alueelta poisjohtamiseksi avo-ojat. Kuva 19. Kaatopaikkavesien nykyinen pintavalutuskenttä. 47
Kuva 20. Vesistöt ja valuma-alueet. Kaatopaikalta tai sen lähiympäristöstä Sivusuolle laskevat vedet laskevat valtaojaa pitkin kaakkoon Pieni-Sivujärven ja Iso Ahvenlammen kautta Jolosjokeen ja edelleen Kiiminkijokeen. Ympärysojat on ulotettu paikoin esiintyvän huuhtoutuneen ja hyvin vettäjohtavan hiekkakerroksen alapuolelle. Ampumaradan länsipuolelta selänteen vedet virtaavat Sivusuon kautta luoteeseen ja Kotasuon kautta Kuusilampeen sekä edelleen Kotajärveen. Kaatopaikan eteläpuoleisen Sivurämeen ojaverkoston vedet virtaavat suo-ojaverkostoa pitkin kaakkoon. Kiimingin kunnan kautta virtaa Natura-verkostoon kuuluva Kiiminkijoki. Joki on suojeltu voimataloudelliselta rakentamiselta koskiensuojelulailla. Joki kuuluu erityistä suojelua vaativiin vesistöihin. Välimaan pohjoispuolella noin kahden kilometrin etäisyydellä sijaitsevat Tervajärvi-Tervaoja-Kotajärvi kuuluvat Kiiminkijoen Natura-aluekokonaisuuteen. Kaatopaikan lähialueen tai Sivusuon virtaamaoloista ei ole käytössä seurantatietoja. Virtaamien ja suon vedenpinnan korkeusvaihtelut noudattavat tavanomaista vuotuista vaihtelua. Suon hydrologiset olosuhteet ovat voimakkaasti muuttuneet ojituksien seurauksena. Suon keskiosan ojittamattomien alueiden turvekerrokset toimivat jossain määrin vedenkorkeusvaihteluja tasaavana. 48
Kuva 21. Vesinäytepisteiden sijainti. Vedenlaatu Välimaan jätteenkäsittelyalueen vesistövaikutuksia tarkkaillaan pintavesi- ja kuormitustarkkailulla Pohjois-Pohjanmaan ympäristökeskuksen 1998 hyväksymän tarkkailuohjelman mukaisesti. Tarkkailulla seurataan suotovesien käsittelyyn tulevan veden laatua, kaatopaikan aiheuttamaa kuormitusta sekä kaatopaikkavesien vaikutusta alapuolisessa metsäojassa. Tarkkailupisteet on esitetty kartassa (kuva 20). Vesinäytteet otetaan kolme kertaa vuodessa. Kemiallisten analyysien lisäksi vedestä tehdään myös jäteveden hygieenistä laatua ilmaiseva määritys (fekaaliset koliformiset bakteerit). Pohjois-Pohjanmaan ympäristökeskus on seurannut Jolosjärvestä alkunsa saavan Jolosjoen valuma-alueen vedenlaatua. Jolosjärven vedenlaatu on selvästi asutuksen ja maatalouden kuormittamaa. Jolosjokeen laskevien sivujokien vesien aiheuttama laimentuminen sekä veden luontainen puhdistuminen parantavat veden laatua. Jolosjoen purkukohdassa veden laatu on eri indikaattoreilla mitattuna parempi kuin Jolosjärvessä. Kaatopaikkavesien vaikutusta Jolosjoessa ei ole voitu havaita. Kaatopaikkavesien käsittelymenetelmänä on pintavalutus suolle, jota edeltää määrän ja laadun tasaaminen laskeutusaltaassa. Vesien johtamiseen maahan on Kiimingin kunnan rakennus- ja ympäristölautakunnan lupa vuodelta 2000. Jätetäytön läpi suotautuvat sade- ja sulamisvedet sekä käsittelykentän kautta valuvat vedet likaantuvat jätteiden ja niiden hajoamistuotteiden vaikutuksesta. Suljetun kaatopaikan suotovesien pitoisuudet pisteessä 2 (tasausaltaaseen tuleva suotovesi) sekä Sivusuon ojan kaatopaikan ylä- (P1) ja alapuolisen (P5) veden pitoisuudet vuoden 2004 näytteenoton yhteydessä on esitetty taulukossa 2. 49
Taulukko 2. Kaatopaikan pintavesinäytteiden analyysitulokset vuonna 2004. Piste Pvm Kok. N ug/l NH4-N ug/l Cl mg/l Kok P ug/l Fe ug/l P1, yläpuoli 1.6.2004 440 <5 1,7 7 1200 P1, yläpuoli 25.10.2004 400 8 1,4 3 ei määr. P5, alapuoli 1.6.2004 1 400 450 3,4 9 1 700 P5, alapuoli 25.10.2004 2 400 1 200 5,6 11 ei määr. P2, suotovesi 1.6.2004 62 000 51 000 96,0 12 20 000 P2, suotovesi 25.10.2004 57 000 38 000 130,0 120 ei määr. Nykyiseltä kaatopaikalta muodostuu suotovesiä pintarakenteilla suljetun alueen (2,9 ha) osalta noin 20 % sadannasta, vuodessa suotovesimäärä on noin 2 600 m 3. Vielä pintarakenteita vailla olevan alueen (1,6 ha) osalta suotovesiksi tulee imeytymällä ja pintavalunnan kautta noin 50 % sadannasta, eli noin 3 700 m 3 vuodessa. Siten nykytilanteessa muodostuvan suotoveden määräksi arvioidaan yhteensä noin 6 300 m 3 vuodessa. Vielä sulkematta olevan alueen pintarakenteiden rakentamisen jälkeen koko kaatopaikka-alueelta muodostuvan suotoveden määrä tulee olemaan noin 20 % sadannasta, eli noin 4 000 m 3 vuodessa. Kaatopaikan maapuhdistamon kohdalla Sivusuon ojan vedestä analysoidut pitoisuudet ovat vain hiukan korkeampia verrattuna ojan yläpuolisen vertailupisteen pitoisuuksiin. Merkittävimmillään vaikutus näkyy ammoniumtyppipitoisuuden kohoamisena. Tämä on tyypillistä yhdyskuntajätteen kaatopaikoille. Kaatopaikan aiheuttama kuormitus alapuolisessa vesistössä voidaan analyysien perusteella todeta erittäin vähäiseksi. Metallianalyysit näytepisteissä on tehty viimeksi kesäkuussa 2004. Analysoitujen arseenin (alle 5 ug/l), kadmiumin (alle 1 ug/l), kromin (alle 5 ug/l) ja kuparin (alle 5 ug/l) osalta ei määritystarkkuuden puitteissa voitu havaita kaatopaikkaveden vaikutusta alapuoliseen Sivusuon valtaojaan. Suo-ojan veden analysoidut metallipitoisuudet alittavat talousvedelle asetettujen laatuvaatimusten mukaiset pitoisuusarvot (STM 953/1994). Turve toimii maapuhdistamossa hyvänä metallien sitojana. Kaatopaikkavedet lisäävät jossain määrin veden rautapitoisuutta. Rauta esiintyy vesistöissä ferro- ja ferrirautana. Alhaisessa happipitoisuudessa ja ph:ssa rauta on liuenneessa ferromuodossa, jolloin se voi hapettua kalojen kidusten pinnalle ferriraudaksi. Alhaisissa lämpötiloissa rautaa saostavat bakteerit voivat nopeasti lisääntyä kalan kiduksilla aiheuttaen ferroraudan hapettumista. Samanlaista raudan saostumista voi tapahtua mätimunien päälle, jolloin alkioiden hengitys voi estyä. Turvallinen raudan pitoisuus vedessä on lohikaloille alle 0,1 mg/l ja särkikaloille 0,2 mg/l (EU:n kalavesidirektiivi 78/659/ETY). Raudan haittavaikutusta vähentää korkea liuenneen hapen pitoisuus vedessä. 50
Metsätalouden vesistövaikutuksia selvittäneen projektin (Saukkonen ja Kenttämies 1995) raudan mediaanipitoisuus tutkimusalueilta lähteneissä puroissa oli 230 330 ug/l. Turvemaavaltaisilla alueilla pitoisuudet olivat lähes kolminkertaisia (1900 ug/l) kivennäismaavaltaisiin alueisiin verrattuna (660 ug/l). Jokivesissä on havaittu myös esimerkiksi 3000 7000 ug/l rautapitoisuuksia. Kiiminkijoen vesistöalueella on tyypillistä veden korkea rautapitoisuus, joka on vakavin este alkuperäisiin suojeluarvoihin kuuluneen lohen menestymiselle. Kiiminkijoen yhteistarkkailussa vuonna 2003 (aikavälillä tammikuu-marraskuu) Haukiputaan näytteenottopisteessä rautapitoisuus on vaihdellut välillä 1500 2600 ug/l (keskiarvo 1948 ug/l). Kesäkaudella Kiimingin kunnan alueella olevalta Koitelinkosken alueelta otetuissa viidessä näytteessä rautapitoisuus vaihteli välillä 1500 2000 ug/l (keskiarvo 1740 ug/l). Yksittäisen 1.6.2004 otetun näytteen mukaan kaatopaikan kohdalla veden rautapitoisuus nousi 1200 ug/ l arvoon 1700 ug/l. Sivusuon veden rautapitoisuutta voi pitää tavanomaisena arvona alueen suoperäisten vesille. Suo-ojat eivät esimerkiksi pohjan laadun osalta ole soveliaita arvokalojen lisääntymisalueiksi, minkä vuoksi veden rautapitoisuutta ei voi pitää merkittävänä kalastollisena haittana. Välimaalle suunniteltava pilaantuneiden maiden käsittelykeskus ei aiheuta sellaisia luonnonsuojelulain tarkoittamia Natura alueen suojeluarvoja heikentäviä vaikutuksia, että erityinen Natura-arviointi olisi tarpeen. Käsittelyalueen vesien johtaminen yleiseen viemäriverkostoon Ympäristövaikutusten arvioinnin osana tarkasteltiin mahdollisuutta johtaa Välimaan käsittelykeskuksen puhdistamista edellyttävät jätevedet yleiseen viemäriverkkoon. Arvio Välimaalta johdettavien vesien vastaanottomahdollisuuksista perustuu pääosin jäteveden keskuspuhdistamon lupa-asioiden valmistelijan antamiin tietoihin (Sundström 2004). Kiimingin kunnan jätevedet johdetaan siirtoviemäriä pitkin Haukiputaalle Ervastinrannan keskuspuhdistamolle. Välimaalta lyhin matka viemäriverkkoon on Kiimingin keskustaajaman suuntaan rakennettavalla 5 6 km mittaisella painejohdolla. Verkoston kapasiteetti riittää vastaanottamaan käsittelykeskusalueen vedet. Ervastinrannan keskuspuhdistamon ympäristölupa on tällä hetkellä ympäristölupaviranomaisen käsittelyssä. Edellinen lupakäsittely katselmuksineen kesti runsaat kaksi vuotta. Lupahakemus perustuu tavanomaisen asumajäteveden mitoitus- ja puhdistamisperiaatteisiin. Puhdistamon AVL on 25 000 ja virtaama n. 5 500 m 3 /d. Haukiputaan puhdistamolle ei nykyään johdeta kaatopaikkavesiä. Välimaalta puhdistamolle johdettavien yhdyskuntajätteen ja pilaantuneen maa-aineksen suotovesiä vesien määrä tulisi vaihtoehdosta riippuen olemaan 10-20 m 3 /d. Varsinkin yhdyskuntajätteen suotovedet sisältävät runsaasti typpeä. Furaani ja dioksiini ovat yleensä yhdisteinä kiinni maa-aineksessa, joten niiden liukeneminen on vähäistä. Biologinen toiminta on vaikea tai olematonta. Haukiputaan puhdistamolla ei ole erityistä typenpoistoa. Nykyisin ja uuden lupahakemuksen mukaisessa prosessissa yhdyskuntajätevesien kokonaistypen vähenemä on 10 15%. Mikäli Välimaan jätevedet johdetaan Haukiputaan puhdistamolle, päätyisi suurin osa kaatopaikkavesien sisältämästä typpikuormasta Haukiputaan edustan merialueelle. 51
Kaatopaikkajätevesien metallit voivat saostua käsittelyprosessin aikana. Saostuminen riippuu muun muassa jäteveden happamuudesta. Mikäli jätevesilietteen metallipitoisuus kohoaa yli sallittujen arvojen, ei lietettä voida sijoittaa hyötykäyttöön vaan kaatopaikalle. Furaanit ja dioksiinit saattavat hajota teollisuusjätevesien käsittelyprosessin aikana mikäli jätevesilietteeseen muodostuu sopiva bakteerikanta. Yhdyskuntajätevesipuhdistamossa kyseisen bakteerikannan muodostuminen on epävarmaa, jolloin jäteveden mukana tulevat furaanit ja dioksiinit päätyisivät mereen. Meressä furaanit ja dioksiinit kertyvät eliöihin ja rikastuvat ravintoketjussa. Jätevesien johtaminen Haukiputaalle yhdyskuntajäteveden puhdistamolle lisäisi Haukiputaan edustan merialueen kuormitusta ja aiheuttaisi riskejä puhdistamolietteen hyötykäytölle. Vesimäärä on pienehkö puhdistamon virtaamaan verrattuna. Mahdollinen vastaanottaminen puhdistamolle edellyttää yhteisen sopimuksen määristä, pitoisuuksista ja kustannuksista, lupaviranomaisen hyväksyntää sekä tulevaa virtaaman ja laadun seurantaa. Puhdistamoyhtiöllä ei tässä vaiheessa ole halukkuutta Välimaan vesien vastaanottoon. 8.5.3 Vaikutukset vaihtoehdoittain VE-0: Yhdyskuntajätteen kaatopaikan osalta kuormitus pienenee jonkin verran nykyisestään sen jälkeen kun uudemmalle alueelle rakennetaan pintasuojarakenne. VE-1: Tavanomaisen jätteen täyttöalueen kuormitus on jatkossa suunnilleen yhtä suurta kuin vaihtoehdossa VE-0. Pilaantuneiden maiden käsittelyn osalta stabiloimalla käsiteltävien massojen kerrallaan pintasuojarakennetta vailla olevan käsittelykentän koko on enimmillään 10 000 m 2, jolloin vesien suotautuminen massan läpi on mahdollista. Kokemuksen mukaan kentän läpi suotautuvan veden määrä on ollut enimmillään 5 % sadannasta, eli noin 225 m 3 vuodessa. Asfaltilla päällystetyltä kentältä suotovesiä ei käytännössä muodostu. Käsittely- ja varastointikentältä muodostuu pintavesiä sadannan verran, eli noin 450 mm vuodessa. Haihdunta ei juurikaan vaikuta kenttäalueiden vesimäärään, koska vedet menevät suoraan viemärijärjestelmään kaivojen kautta Vuodessa muodostuva vesimäärä on noin 8 000 m 3, joka johdetaan käsiteltäväksi erillisessä puhdistamossa. Ve1:n loppusijoitettava käsitelty massa eristetään tiiviillä pintarakenteella, jolloin tältä alueelta likaisia suotovesiä ei toiminnan aikana muodostu. Tuhkan läjitysalueelta muodostuu likaisia suotovesiä täyttötoiminnan aikana sekä tuhkan läpi suotautuvista vesistä että täytön päältä pintavaluntana valuvista vesistä. Täyttötoiminnan aikana on avoinna enimmillään noin 5 000 m 2 :n alue, jolta muodostuu suotovesiä vuodessa enimmillään noin 1 100 m 3. Täyttöalueen sulkemisen jälkeen alueelta ei muodostu pois johdettavia likaisia vesiä tiiviin pintakerroksen vuoksi. Rakentamisvaiheessa suolla tehtävät kaivutyöt voivat aiheuttaa runsashumuksisten vesien muodostumista. Nämä vedet voidaan käsitellä esimerkiksi maaperän kautta imeyttämällä tai riittävillä laskeutusaltailla ennen vesistöön johtamista. Hydrologiset muutokset käsittelykeskuksen lähiympäristössä ovat vähäisiä johtuen lähiympäristön soiden vesien virtaamia tasaavasta vaikutuksesta. 52
VE-2: Vaihtoehdossa Ve2 yhdyskuntajätteen kaatopaikan kuormitus vähenee oleellisesti, koska nykyisen täytön päälle rakennetaan pilaantuneiden maiden täyttöä varten tiivis välipohjarakenne, joka estää sadevesien pääsemisen täyttöön. Toteutusvaihtoehdossa VE-2 muodostuu toiminnan aikana suotovesiä pilaantuneen maan käsittelyalueelta ja tuhkan läjitysalueelta sama määrä kuin vaihtoehdossa 1. Loppusijoitustoiminta on vaihtoehdosta VE-1 poiketen suoraa loppusijoitusta, jolloin voimakkaasti pilaantuneen maan loppusijoitusalueelta muodostuu kerrallaan 1,0 ha:n avoimen täyttöalueen auki ollessa suotovesiä vuodessa noin 2 200 m 3. Täyttöalueen sulkemisen jälkeen alueelta ei muodostu käytännössä suotovesiä tiiviin pintarakenteen tekemisen jälkeen. Lievästi pilaantuneen maan loppusijoitusalue, 4,6 ha, täytetään siten, että noin 1,0 ha täyttöalueesta on kerrallaan auki. Tältä alueelta muodostuu täyttötoiminnan aikana suotovesiä noin 2 200 m 3 hehtaaria kohden. Koko alueen täyttymisen jälkeen tältä alueelta muodostuvan suotoveden määrä on noin 20 % sadannasta, jolloin käsiteltävä vesimäärä tulee olemaan noin 4 100 m 3 vuodessa. Vedet käsitellään erillisessä puhdistamossa. Puhdistamo mitoitetaan puhdistamaan käsittelyalueilta muodostuvat vedet orgaanisten ja epäorgaanisten haitta-aineiden osalta siten, että alueelta ei muodostu haitallista pintavesikuormitusta. Työnaikaiset ja hydrologiset vaikutukset kuten VE-1. Toiminnasta muodostuvien suotovesien määrä eri vaihtoehdoilla toiminnan aikana ja toiminnan loppumisen jälkeen on esitetty taulukoissa 3 ja 4. Taulukko 3. Suotovesien määrä (m 3 ) vuodessa eri toteutusvaihtoehdoilla toiminnan aikana. Osa-alue Ve0 Ve1 Ve2 Yhdyskuntajäte 4 000 4 000 500 Stabilointi 8 000 8 000 8 000 Ongelmajätteeksi luokitellun maan loppusijoitus 0 0 2 200 Tuhkan loppusijoitus 0 1 100 1 100 Lievästi pilaantuneen maan loppusijoitus 0 0 4100 Yhteensä 12 000 13 300 15 900 Taulukko 4. Suotovesien määrä (m 3 ) vuodessa eri toteutusvaihtoehdoilla toiminnan loppumisen jälkeen. Osa-alue Ve0 Ve1 Ve2 Yhdyskuntajäte 4 000 4 000 500 Stabilointi 0 0 0 Ongelmajätteeksi luokitellun maan loppusijoitus 0 0 0 Tuhkan loppusijoitus 0 0 0 Lievästi pilaantuneen maan loppusijoitus 0 0 4 100 Yhteensä 4 000 4 000 4 600 53
8.6 Vaikutukset ilmaan ja ilmastoon 8.6.1 Ilmasto ja ilmanlaatu Ilmanlaadun nykytila Ilman epäpuhtauksia leviämiseen ja esiintymiseen ilmassa vaikuttaa päästöjen laadun ja määrän lisäksi vallitseva säätilanne. Epäpuhtauksien pitoisuuksiin vaikuttavia keskeisiä säätekijöitä ovat lämpötila, tuuli ja sade. Tarkkoja säätietoja Kiimingistä tai lähialueelta ei ole saatavissa. Oulun ja Oulunsalon ilmasto-oloihin vaikuttaa meren läheisyys (lämpötila, merituulet) siten, että olosuhteita Kiimingin kanssa ei voi pitää täysin yhteneväisinä. Oulun seudun pitkäaikainen sademäärä on noin 450 mm vuodessa. Käsittelykeskuksen alueella syntyvien suotovesien kannalta merkittäviä ovat syyssateet ennen maan jäätymistä. Välimaan seudulla tai Kiimingissä ei ole ilmanlaatuun vaikuttavia merkittäviä teollisia tai energiantuotannon kuormituslähteitä. Oulun kaupungin teollisuuden, energiantuotannon ja liikenteen päästöt muodostavat merkittävän seudullisen ilmanlaadun kuormituslähteen, jotka leviävät lounaistuulilla myös Kiimingin alueelle. Yleisesti ottaen seudulliset päästöt ovat vähentyneet viime vuosiin saakka, jonka seurauksena muun muassa Välimaan lähiympäristön vanhemmissa metsissä esiintyy jälleen naavaa. Merkittävin nykyään koettu ilmanlaatuhaitta liittyy puunjalostusteollisuuden hajupäästöihin. Välimaan vanhan kaatopaikan aiheuttama kuormitus Välimaan kaatopaikka muodostaa kaatopaikkakaasujen päästölähteen. Kaatopaikoilla syntyy anaerobisten mikrobien suorittaman hajotustoiminnan myötä pääosin metaanin ja hiilidioksidin muodostamia kaatopaikkakaasuja. Kaatopaikkakaasut ovat ns. kasvihuonekaasuja, jotka vallitsevan käsityksen mukaan lisäävät ilmaston lämpenemistä. Metaanin kasvihuonekaasuvaikutus on noin kaksikymmenkertainen hiilidioksidiin verrattuna. Tässä mielessä kaatopaikkojen metaanin keräilyllä on tärkeä merkitys kasvihuoneilmiön torjumisessa. Kaatopaikan metaaninmuodostuspotentiaaliin vaikuttavat biologisesti hajoavien hiiliyhdisteiden pitoisuus jätteessä sekä kaatopaikalla vallitsevat olosuhteet. Kaatopaikoille sijoitettavasta jätteestä metaani vapautuu hitaasti kun muut kasvihuonekaasupäästöt tapahtuvat välittömästi käsittelyn yhteydessä. Metaanin muodostuminen jatkuu jätteen hajoamisen elinajan, joka Välimaan kaatopaikan kaltaisella matalalla kaatopaikalla on vähintään 100 vuotta. Kaatopaikkakaasu sisältää myös vesihöyryä, vähän typpeä, happea ja vetyä sekä pieniä pitoisuuksia erilaisia rikki- ja halogeeniyhdisteitä ja muita hiilivetyjä kuin metaania. Ilmanlaatua koskevat raja- ja ohjearvot Valtioneuvoston antama asetus ilmanlaadusta (711/2001) koskee ulkoilman epäpuhtauksien raja-arvoja. Asetuksen tavoitteena on vähentää ulkoilman epäpuhtauksien aiheuttamia terveys- ja ympäristöhaittoja. Raja-arvot terveyshaittojen ehkäisemiseksi koskevat alueita, joilla asuu tai oleskelee ihmisiä ja joilla ihmiset saattavat altistua ilman epäpuhtauksille. Raja-arvot kasvillisuuden ja ekosysteemien suojelemiseksi on annettu välittömien kasvillisuusvaikutus- 54
ten ja ekosysteemeissä aiheutuvien vaikutusten ehkäisemiseksi laajoilla maa- ja metsäalueilla ja luonnonsuojelun kannalta merkityksellisillä alueilla. Raja-arvot terveyden ja ympäristön suojelemiseksi on annettu rikkidioksidille ja typpidioksidille sekä terveyshaittojen estämiseksi hiukkasille, lyijylle, hiilimonoksidille ja bentseenille. Mikään kyseisistä ilman epäpuhtauselementeistä ei esiinny kaatopaikkakaasuissa merkittävänä pitoisuutena. Terveydelliset ilmanlaadun raja-arvot Sosiaali- ja terveysministeriön asetuksella (190/2002) on vahvistettu luettelon työpaikan ilman haitallisiksi tunnetuista pitoisuuksiksi (ohjeraja-arvot). Arvot on julkaistu sosiaali- ja terveysministeriön työsuojeluosaston julkaisussa HTP-arvot 2002. Haitalliseksi tunnetut pitoisuudet ovat pienimpiä ilman epäpuhtauksien pitoisuuksia, joiden sosiaali- ja terveysministeriö katsoo voivan vahingoittaa työntekijää työturvallisuuslaissa tarkoitetulla tavalla. Jätteenpolttoa koskevat määräykset EU:n direktiivissä jätteenpoltosta (2000/76/EY) on säädetty muun muassa jätteenpolttotoimintaa koskevat vaatimukset, ilmaan joutuvien päästöjen raja-arvot, mittausvaatimukset sekä jätevesien ja polttojätteen käsittelyä koskevat vaatimukset. Raja-arvot on määrätty myös valtioneuvoston päätöksessä ongelmajätteen poltosta. 8.6.2 Pilaantuneen maan käsittelyn aiheuttamat vaikutukset ilmaan Kuljetus Pilaantuneet maat kuljetetaan peitettyinä, jotta kuormat eivät pölyä ja levitä haitallisia aineita ympäristöön. Stabilointi Stabiloinnissa sidotaan haitta-aineet kiinteään muotoon, joten haitta-aineiden päästöjä ilmaan ei synny. Stabilointiasemalla materiaalit sekoitetaan kylmänä, joten haitta-aineet eivät pääse höyrystymään. Stabilointiprosessissa pölyntorjunta on hoidettu niin, että täytemateriaalit syötetään prosessiin koteloidun kierukkakuljettimen kautta ja siiloihin syötetään maakosteita materiaaleja. Sekoittimessa pölyntorjunta hoidetaan tarvittaessa vesisumutuksella. Sekoitusaltaassa tapahtuvassa stabilointiaineen sekoituksessa käsitellään kosteita maaaineksia, mistä ei aiheudu pölyämistä. Terminen käsittely Termisen käsittelyn laitoksen päästöjä ilmaan hallitaan massojen käsittelytavoilla, polttotekniikalla sekä savukaasujen käsittelyllä ja seurannalla. Ilmaan haitallisia aineita voi joutua pilaantuneen maa-aineksen siirtokäsittelyssä tapahtuvan pölyämisen seurauksena. Välimaalle tulevat ongelmajätteeksi luokiteltujen massojen kuormat puretaan katetussa tilassa. Termisessä käsittelyssä massat siirretään välivarastokasoista tai varastointihallista katettua kuljetinta pitkin käsittelyrumpuun, jonka läpi maamassa kulkee käsittelyn aikana. Käsitelty maa-aines varastoidaan alueella joko käsittelyalueella tai van- 55
han täyttöalueen päällä ennen massan hyödyntämistä rakenteessa tai lisäkäsittelyä esim. stabiloimalla. Käsittelyn yhteydessä savukaasujen puhdistuksessa tuleva tuhka johdetaan laitoksesta astiaan, josta se loppusijoitetaan hallissa tapahtuvan välivarastoinnin kautta ongelmajätteen kaatopaikalle. Termodesorptiolaitoksen toimintahäiriö voisi myös aiheuttaa savukaasujen mukana tapahtuvia päästöjä. Termisen laitoksen päästöjä on tutkittu Forssan ja Jyväskylän käsittelyalueilla. Laitteistoa on testattu lievästi öljyisille -(5 000-10 000 mg/kg), voimakkaasti öljyisille maille (yli 10 000 mg/ kg), dioksiini- ja furaani -pitoisille maille, tetrakloorieteeni -pitoisille maille, SPU (suulakepuristettu polyuretaani) -jätteelle ja PCB -pitoisille maille. Käsittelylaitoksen välittömässä läheisyydessä mitattu korkein hiukkaspitoisuus oli 49 havainnosta 580 ug/m 3 keskiarvon ollessa 103 ug/m 3. Noin yhden kilometrin päässä olevissa mittauspisteissä vastaavat maksimipitoisuudet olivat 52-63 ug/m 3 ja keskiarvopitoisuudet 15 19 ug/m 3. Metallipitoisuudet olivat laitoksen läheisyydessä keskimäärin arseenin osalta 0.0133 ug/m 3 ja kadmiumin osalta 0.0011 ug/m 3. Noin 1,2 km etäisyydellä mitatut pitoisuudet olivat näiden metallien osalta noin 10 15 verrattuna jätteenkäsittelylaitoksen alueen pitoisuuksiin. PCBpitoisuus oli alhainen kaikilla mittauskerroilla ja tulokset ylittivät ainoastaan Mustankorkealla 4/11 näytteessä ja Keltinmäessä (1,2 km päässä) 1/11 näytteessä määritysrajan, pitoisuuden ollessa 0.004 ng/m 3. Dioksiini- ja furaanipitoisuudet vaihtelivat Mustankorkealle välillä 0.045 0.190 pg TEQ/m 3 ja asuinalueen näytteissä välillä 0.005-0.012 pg TEQ/m 3. Tulosten mukaan hiukkastasot olivat noin kilometrin päässä lähimmillä asuinalueilla pieniä ja vastasivat normaaleja asuinalueiden tasoja. Jätteenkäsittelylaitoksen alueella todettiin normaalia korkeampia hiukkaspitoisuuksia, mutta termisen käsittelylaitoksen osuutta koko kaatopaikan muun toiminnan hiukkaspitoisuuksista ei voitu erottaa. Orgaanisten aineiden osalta todettiin ilmeiseksi, että laitos vaikuttaa ilman haitta-ainepitoisuuksiin laitoksen välittömässä läheisyydessä. Laitoksen vaikutukset eivät tutkimusten mukaan ulotu enää 1 km etäisyydelle laitoksesta. Kaatopaikkakaasut Suljetulla yhdyskuntajätteen kaatopaikalla on kaasunkeräysjärjestelmä, jolla kaasut johdetaan täytöstä ilmaan. Hajoavan orgaanisen aineen määrä riippuu tuotavien massojen laadusta. Pilaantuneen maan loppusijoitusalueelle sijoitettavista kivennäismaista ei synny kasvihuonekaasuiksi laskettavia päästöjä. Erityisesti kunnostettavilta saha-alueilta tuotavissa maamassoissa voi olla mukana humusmaata, purua, puun kuorta tai muuta vastaavaa orgaanista hajoavaa ainetta. Kaasunkeräysjärjestelmä rakennetaan mikäli tuotavan loppusijoitettavan materiaalin laatu niin edellyttää. 56
8.6.3 Vaikutukset vaihtoehdoittain Termisessä desorptiossa haitta-aineet erotetaan käsiteltävästä massasta kuumentamalla sitä. Tällöin haitta-aineet kaasuuntuvat rummun sisätilaan. Haitta-aineet hävitetään prosessiilmasta jälkipoltossa, jonka savukaasut johdetaan puhdistuksen jälkeen ulkoilmaan. Käsitelty maa-aines on kuumennuksen jälkeen kuivaa ja herkästi pölyävää. Pölyämistä vähennetään kastelulla. Itse laitteiston käytössä kuluu polttoainetta useita satoja litroja tunnissa, joka riippuu mm. laitteiston koosta, käsiteltävästä maa-aineksesta ja haitta-ainepitoisuudesta Laitteistojen pölysuojauksissa lähtökohtana on työilman laadun turvaaminen ja sitä kautta työntekijöille aiheutuvan altistuksen ehkäiseminen. Pitoisuudet eivät vastaavissa kohteissa tehtyjen mittausten mukaan ylitä asetettuja raja-arvoja. Puusto rajoittaa pölyn leviämistä. Täyttöalueiden paljaat alueet altistuvat tuulille ympäristön latvuskerroksen yläpuolella. Täyttöalueet ovat alttiita etenkin pohjoispuolelta Sivusuon suunnasta tuleville tuulille. Pölyämistä estetään kostutuksella. Kostutukseen käytettävä vesi voidaan ottaa tasausaltaasta. Mahdollinen ilmaan joutuva pöly sekä savukaasut sekoittuvat ilmamassaan ja laimenevat. Puuston latvuskerros hidastaa ilmavirtauksia ja tehostaa pölyn laskeutumista. Käsittelykeskuksen ja lähialueen ilmanlaatuun ja kokonaispäästöihin vaikuttavat käytettävät käsittelymenetelmät (stabilointi, terminen desorptio, loppusijoitus käsittelemättä), jotka riippuvat kunnostettavaksi tuotavista massoista. VE-0: Kuormitus lähialueen ilmaan rajoittuu kahden vuoden aikana käsittelykeskuksen käyttöaikoihin. Käsittelykeskus ei aiheuta havaittavia ilmanlaatumuutoksia kilometrin etäisyydellä sijaitsevan lähimmän asutuksen alueella. VE-1: Käsittelykeskus aiheuttaa kuormitusta lähialueen ilmaan 20 30 vuoden toiminta-ajan käyttöaikoina. Käsittelykeskus ei aiheuta havaittavia tai terveyteen vaikuttavia ilmanlaatumuutoksia yhden kilometrin etäisyydellä sijaitsevan lähimmän asutuksen alueella. Vähintään kahden kilometrin etäisyydellä sijaitsevan Kotajärvi-Tervajärven alueella altistuminen jää edellistäkin vähäisemmäksi. VE-2: Käsittelykeskus aiheuttaa eniten kuormitusta ilmaan Pateniemen saha-alueen kunnostuksen aikana, jolloin laitoksen käyttöaikapäiviä on eniten. Muina vuosina käyttöaikapäivien lukumäärä on samaa suuruusluokkaa VE-1:n kanssa. Käsittelykeskus ei aiheuta havaittavia tai terveyteen vaikuttavia ilmanlaatumuutoksia yhden kilometrin etäisyydellä sijaitsevan lähimmän asutuksen alueella. Vähintään kahden kilometrin etäisyydellä sijaitsevan Kotajärvi- Tervajärven alueella altistuminen jää edellistäkin vähäisemmäksi. Pateniemen saha-alueen käsiteltävät massat saattavat sisältää hajoavaa orgaanista jätettä. Tällöin tulee harkittavaksi kaasunkeräysjärjestelmän rakentaminen. 57
8.7 Vaikutukset kasvillisuuteen ja eläimistöön 8.7.1 Kasvillisuuteen ja eläimistöön kohdistuvien vaikutusten selvittäminen Kasvillisuuteen ja eläimistöön kohdistuvia vaikutuksia on tarkastelu luonnon monimuotoisuuden säilymisen kannalta. Arviointi perustuu kirjallisiin lähteisiin, paikalla tehtyihin maastohavaintoihin sekä asukkailta saatuihin tietoihin. Arviointi koskee käsittelykeskusalueella ja sen välittömässä läheisyydessä tapahtuvia vaikutuksia sekä hankkeen merkitystä vaikutusalueen arvokohteiden kannalta. 8.7.2 Kasvillisuuden ja eläimistön nykytila Välimaan käsittelykeskuksen alue sijaitsee laajalla suo- ja metsäseudulla. Pääosa seudun metsistä on voimaperäisen metsätalouden piirissä. Laajamittaisista suo-ojituksista huolimatta seudulla on runsaasti myös ojittamattomia soita. Käsittelykeskus sijaitsee pääosin matalalla selänteellä, jolla maaperän tiiviydestä johtuen on pienialaisia ohutturpeisia soistumia. Käsittelykeskusta ympäröivillä alueilla kasvaa nuorta uudistuksen jälkeistä tasaikäistä kasvatusmetsää. Pääpuulajina on mänty. Metsämaa on kauttaaltaan ojitettu ilmeisesti uudistushakkuun jälkeen. Maaperä viettää kohti Sivusuota, jonka keskiosa käsittelykeskuksen pohjoispuolella on rimpistä lyhytkorsinevaa ja ruohoista kalvakkanevaa. Alkuperäisinä suotyyppeinä ovat olleet Kuva 22. Suljettua kaatopaikka-aluetta. 58
jänteinen rimpineva, kalvakka- ja lyhytkortinen neva sekä rahkaneva. Suon alava keskiosa on lähes luonnontilainen. Sivusuon laitaosan rämealueet on ojitettu metsätaloustarkoituksessa. Muuttuma edustaa isovarpurämeojikkoa. Käsittelykeskusalueen lounaispuolella noin 500 metrin etäisyydellä sijaitsee ojittamaton nevasuo ja suolampi. Vanhan kaatopaikan peittomaalle on kehittynyt itsestään ruoho- ja heinäkasvillisuutta, jonka joukossa on kasvijätteen mukana levinnyttä puutarhakasvillisuutta. Jätetäytön eteläpuolella on lähes paljas kaatopaikan pohjaksi valmisteltu hiekkapintainen kenttä. Maastossa elokuussa 2004 tehdyssä tarkastuksessa käsittelykeskuksen alueelta tai sen välittömästä lähiympäristöstä (300 metriä jätekeskuksen alueelta) ei havaittu luonnonsuojelulain, metsälain tai vesilain mukaisia arvokkaita tai suojeltavia luontotyyppejä tai lajistoa. Myöskään viranomaistietojen mukaan käsittelykeskuksen läheisyydestä ei tunneta erityistä suojeltavaa kasvillisuutta tai eläimistöä. Lähimmät luonnonsuojelualueet sijaitsevat lähes viiden kilometrin etäisyydellä kaatopaikka-alueesta Oulu-Kuusamo valtatien eteläpuolella. Kaatopaikan toiminnasta aiheutui lähialueelle ajoittain haittoja rotista. Sulkemisen jälkeen ongelma on lakannut. Käsittelykeskus sijaitsee Kiiminkijokeen laskevan Jolosjoen valuma-alueella. Jolosjoki on yksi Kiiminkijoen suurimmista sivujoista. Kiiminkijoki on suojeltu voimataloudelliselta rakentamiselta koskiensuojelulailla ja kuuluu erityistä suojelua vaativiin vesistöihin. Joki kuuluu pohjoismaiseen suojeluvesien luetteloon ja EU:n Natura 2000 verkostoon. Kiiminkijoen Natura-alueeseen sisältyvät seuraavat suojeltavat luontotyypit (suluissa osuus pinta-alasta): humuspitoiset lammet ja järvet (1%): Luonnontilaisia järviä ja lampia, joiden vesi on turpeen ja happaman humuksen ruskeaksi värjäämää. Fennoskadian luonnontilaiset jokireitit (80%): Luonnontilaisia tai lähes luonnontilaisia jokireittejä tai niiden osia. Pikkujoet ja purot (10%) : Luontotyyppiin kuuluvat luonnontilaiset virtaavat pikkujoet ja pienvedet, kuten purot ja lähteiset purot. 8.7.3 Vaikutukset vaihtoehdoittain Käsittelykeskuksen rakentaminen muuttaa kokonaisuudessaan sijoittamispaikan luonnonolosuhteet. Ympäristöolosuhteiden muutos voi ulottua vesiolosuhteiden tai ilmasto-olosuhteiden vaikutuksesta laitoksen välittömälle lähialueelle. Käsittelykeskuksen rakentaminen ja toiminta aiheuttavat melua sekä toimiessaan päästöjä ilmaan. VE-0: Käsittelykeskuksen alue laajenee nykyisen alueen lounaispuolelle. Tulevan käsittelykentän paikalta poistetaan puusto ja raivataan maapohja noin kahden hehtaarin alueelta ojitettua nuorta talousmetsää. Laajennusalueella tai sen lähellä ei ole tärkeitä elinympäristöjä tai suojeltavia luonnonarvoja. VE-1: Käsittelykeskuksen alue laajenee nykyiseltä alueelta etelään, itään ja pohjoiseen. Uusien alueiden pinta-ala on yhteensä noin 8,5 ha. Tulevien käsittelykenttä- ja loppusijoitusalueiden paikoilta poistetaan puusto ja raivataan maapohja. Raivattavat ja rakennettavat alueet ovat ojitettua nuorta talousmetsää sekä ojitettua suota. Laajennusalueella tai sen lähellä 59
Kuva 23. Yleisnäkymä käsittelykeskuksen alueesta. ei ole tärkeitä elinympäristöjä tai suojeltavia luonnonarvoja, joihin hanke aiheuttaisi suoria tai välillisiä haitallisia vaikutuksia. Hankkeessa ei muuteta läjitysalueiden ulkopuolisen suon vedenpinnan korkeutta tai vesien virtaussuuntaa. VE-2: Käsittelykeskuksen alue laajenee nykyiseltä alueelta etelään, itään ja pohjoiseen. Uusien alueiden pinta-ala on yhteensä noin 12,5 ha. Tulevien käsittelykenttä- ja loppusijoitusalueiden paikoilta poistetaan puusto ja raivataan maapohja. Raivattavat ja rakennettavat alueet ovat ojitettua nuorta talousmetsää sekä ojitettua suota. Tuhkan loppusijoitusalue ulottuu ojitetulle, mutta korkean vesipinnan johdosta lähellä luonnotilaista olevalle suolle. Rakentamisen aikana tuhkan täyttöalueen pohjaa korotetaan puhtailla mailla siten, että pohja on vedenpinnan yläpuolella. Laajennusalueella tai sen lähellä ei ole tärkeitä elinympäristöjä tai suojeltavia luonnonarvoja, joihin hanke aiheuttaisi suoria tai välillisiä haitallisia vaikutuksia. Tuhka-alueen sijoituksella ei muuteta täyttöalueen ulkopuolisen suon vedenpinnan korkeutta tai vesien virtaussuuntaa. 8.8 Vaikutukset luonnonvarojen käyttöön Pilaantuneiden maamassojen käsittelyllä haitattomaan muotoon voidaan merkittävässä määrin vähentää luonnonmaa-ainesten käyttöä maanrakennuksessa. Stabiloituja maamassoja on käytetty merkittäviä määriä lähinnä kenttärakenteissa, melusuojarakenteissa ja yleisimmin kaatopaikkojen pintasuojarakenteissa. Välimaan käsittelyalueen osalta massoja voidaan hyödyntää vielä sulkematta olevien alueiden rakenteissa ja käsiteltyinä muissakin Kiimingin alueen kohteissa. 60
8.9 Melu 8.9.1 Yleistä meluvaikutusten arvioinnista Valtioneuvosto on antanut melutason ohjearvoista päätöksen (993/1992), jossa ulkotilojen melutasoille on annettu seuraavia ohjearvoja (LA eq = äänen pitkän ajan keskiarvotaso, jonka äänentason taajuuksia on korjattu ihmiskorvan kuuloaistimusten mukaisiksi): Taulukko 5. Valtioneuvoston antaman päätöksen mukaiset meluohjearvot. Ohjearvot ulkona LA eq 7-22 (db) LA eq 22-7 (db) Asumiseen käytettävät alueet 55 50 Virkistysalueet taajamissa ja niiden välittömässä läheisyydessä 55 50 Hoito- ja oppilaitoksia palvelevat alueet 55 50 Uudet asuinalueet, virkistysalueet, hoito- ja oppilaitoksia palvelevat alueet Loma-asumiseen käytettävät alueet, leirintäalueet, taajamien ulkopuoliset alueet, virkistys- ja luonnonsuojelualueet 55 45 45 40 Valtioneuvoston päätöksellä (621/2001) rajoitetaan ulkona käytettävien laitteiden melupäästöjä. Asetuksen soveltamisalaan kuuluu kaikkiaan 63 laitetta, joilta edellytetään melumerkintää. Näistä 22 laitetyypille on määritelty melupäästöjen enimmäisarvot. Asetuksella toteutetaan EU:n toukokuussa 2000 antamaa ns. laitemeludirektiiviä (2000/14/EY) ulkona käytettävien laitteiden melupäästöjä koskevan jäsenvaltioiden lainsäädännön yhtenäistämisestä. Jos melu sisältää impulsseja tai ääneksiä tai on kapeakaistaista, mittaustuloksiin lisätään 5dB ennen niiden vertaamista ohjearvoihin. Melun voimakkuuteen vaikuttaa ensisijaisesti etäisyys melulähteeseen (geometrinen hajaantumisvaimennus), joka karkeasti ottaen tarkoittaa 6 db:n vaimenemista, kun etäisyys melulähteeseen kaksinkertaistuu. Lisäksi melun voimakkuuteen vaikuttaa äänen absorboituminen väliaineeseen, kasvillisuuden aiheuttama vaimennus sekä esteiden (maastonmuodot, rakennukset yms.) aiheuttama vaimennus. Äänen absorboituminen ja kasvillisuus vaimentavat äänen eri taajuuksia eri tavoin. Yleensä ottaen ilma ja kasvillisuus vaimentavat korkeita taajuuksia matalia paremmin. Absorboitumiseen vaikuttaa suuresti myös mm. ilman lämpötila ja kosteus. Lisäksi mm. ilmakehän lämpötilakerrostuneisuus vaikuttaa melun etenemiseen ja heijastumiseen. 8.9.2 Nykyinen melu Välimaan kaatopaikan toiminta on lakkautettu eikä siitä siten aiheudu melua. Seututien 849 liikenne aiheuttaa melua. Lähiseudulla ei ole muita merkittäviä melulähteitä. Yli-Kiimingin kunnan puolella noin kahdeksan kilometrin etäisyydellä on vireillä monitoimikeskushanke, joka sisältää moottoriurheilu-, ampumaurheilu- ja harrasteilmailutoimintoja. 61
8.9.3 Vaikutukset meluun Käsittelylaitosalueen melulähteet Uusien käsittely- ja loppusijoitusalueiden rakentamisvaiheen sekä toiminnan aikaiset merkittävimmät melupäästölähteet ovat rakentamiseen ja käsiteltyjen massojen siirtämiseen käytettävän maansiirtokaluston liikennöinti sekä pilaantuneiden maiden käsittelylaitteet. Rakentamisen aikana ei ole oletettavissa merkittäviä louhinta- tai kiviaineksen murskaustöitä. Loppusijoitusalueen kasalle nousevan kuorma-auton ja siellä työskentelevän maansiirtokoneen meluemission (äänitehotason) lähtöarvona laskennassa käytettiin melulaskentaohjelman sisäisestä kirjastosta saatuja arvoja (kuorma-auto107,7 ja maansiirtokone 111 db(a)). Maa-aineksen termisen desorptiolaitoksen aiheuttamaa melua on mitattu Forssan Kiimassuon jätteenkäsittelyalueella vuonna 2002 (Insinööritoimisto Paavo Ristola OY 2002). Käsittelyprosessin alussa maa-aineksista seulotaan suurikokoinen jae pois. Käsittelyprosessissa melua aiheutuu työkoneesta (pyöräkuormaaja) sekä polttolaitteen puhaltimista ja kuljettimista yms.. Melua mitattiin yhteensä 36 pisteessä. Mittausten perusteella voidaan arvioida, että termodesorptiolaitoksen melutaso ympäristössä alittaa päiväajan ohjearvon 55 db(a) noin 80 110 metrin etäisyydellä avoimessa ja tasaisessa maastossa. Prosessialueelta saatuja tuloksia käytettiin melulaskennan lähtötietona. Stabilointilaitteen lähtömelutasona käytettiin sekoitusasemalta mitattua kokonaismelua (sisältää myös kuormaajan ja kuorma-autojen melun), joka on ollut 55 metrin etäisyydellä keskimäärin 66 dba ja maksimitaso 77 dba. Mainittujen toimintojen meluemissiot tapahtuvat pääasiassa päiväsaikaan. Desorptiolaitos on käyttöaikanaan jatkuvatoiminen. Päästöpaikat vaihtelevat riippuen melua aiheuttavan lähteen sijainnista jätelaitoksen alueella. Melun leviämislaskenta Melun leviämistarkastelu tehtiin laskennallisesti käyttämällä SoundPlan melulaskentaohjelmaa. Laskentaa varten yhdistettiin maastokartan ja käsittelykeskusalueen vaihtoehdon VE-2 layout suunnitelman korkeustiedot maastomalliksi. Melulaskenta suoritettiin 20 metrin välein oleviin pisteisiin. Melulaskenta tehtiin ISO 9613 standardin mukaan. Ohjelmalla tulostettiin kartalle 45 dba, 55 db(a), 60 db(a) ja 65 db(a) melukäyrät. Laskentaa varten maastomalliin sijoitetut melulähteet olivat: käsittelykentällä desorptiolaitos ja stabilointilaitos: kullakin kolmella loppusijoitusalueella kuorma-auto ja maata tasaava maansiirtokone Laskennassa saatu melun leviämistulos edustaa pahinta mahdollista tilannetta: laskennassa oletettiin, että käsittelykeskuksen kaikki toiminnat ovat käynnissä yhtä aikaa loppusijoitusalueiden melulähteet on sijoitettu korkeimmalle kohdalle, mikä vähentää melun maavaimennusta. 62
Kuva 24. Melun leviäminen. Melun leviäminen ja vaihtoehtojen vaikutukset Melulähteiden välittömässä läheisyydessä ulkoilman melu ylittää 65dB(A). Melu kuitenkin vaimenee nopeasti niin, että asuinalueiden päivämeluohjearvo 55dB(A) alittuu pääasiassa jo jätekeskuksen alueella. Loma-asumisen ja taajamien ulkopuolisten virkistysalueiden meluohjearvo 45 db(a) taso saavutetaan noin 300 500 metrin etäisyydellä käsittelykeskuksen alueesta. Yöaikaista melua aiheutuu termisen laitoksen toimiessa. Loppusijoitusalueet estävät melun leviämisen pohjoiseen Kotajärven ja Tervajärven suuntaan eikä termisen laitoksen aiheuttama melu ylitä yöajan ohjearvoa 40dBA. Sääolosuhteista riippuen käsittelykeskuksesta saattaa ajoittain kuulua lähinnä kuorma-autojen sekä maansiirtokoneiden käytöstä aiheutuvaa ääntä sekä Tervajärven että Kotajärven asutukselle. Melu on samantyyppistä kuin asutusta pääosin huomattavasti lähempänä sijaitsevan seututie 849 liikenne aiheuttaa. Laitosmelussa on jonkin verran muun muassa seulonnassa ja kuormien purkamisessa syntyviä iskuääniä, joiden leviämistä kohoavat täyttöalueet rajoittavat. Liikenteen melu Liikenteen aiheuttamat meluvaikutukset kohdistuvat pääasiassa seututien 849 varrelle valtatieltä 20 Yli-Iin suuntaan, koska käsittelykeskukselle johtavan tien varressa ei ole asutusta. Melu laskettiin pohjoismaisen melumallin (vuodelta 1981, tarkistettu osin vuonna 1993) mukaan. Melun arvioinnissa epävarmuutta aiheuttavat liikennemäärien ennustamisen tarkkuus ja melumallin tarkkuus, voi vaihdella +/- 2dB. Melun laskennassa käytettiin nykyistä keskivuorokausiliikennemäärää sekä raskasliikenteen osuutta. Käsittelykeskuksen liikennemäärän laskennassa otettiin huomioon kuljetusten aiheuttama muutos kokonaisliikennemäärään ja raskaan liikenteen osuuteen. Vaihtoehdon VE-2 liikennemäärinä käytettiin suurinta 63
mahdollista liikennemäärää, jonka toteutumista ei kuitenkaan voi pitää Pateniemen kunnostusaikaa kokonaisuudessaan kuvaavana. Seututien 849 nykyisen liikenteen aiheuttama melutaso 10 metrin etäisyydellä tien keskilinjasta ilman vaimennuksia on esitetty taulukossa. Taulukko 6. Liikenteen melutasot 10 metrin etäisyydellä tiestä. Nopeusrajoitus 60 km/h 80 km/h Nykyinen liikenne 58 db 61 db Nykyinen + käsittelykeskuksen liikenne VE-0 ja VE-1 Nykyinen + käsittelykeskuksen liikenne VE-2 61 db 63 db 62 db 65 db Taulukko 7. Liikenteen melualueen laajuus - etäisyys (m) tien keskiviivasta. Nopeusrajoitus 60 km/h 80 km/h Nykyinen liikenne 30 50 Nykyinen + käsittelykeskuksen liikenne VE-0 ja VE-1 Nykyinen + käsittelykeskuksen liikenne VE-2 50 65 55 70 Tieliikenteen melu koetaan etenkin raskaan liikenteen osalta yksittäisinä melutapahtumina. Toistuvat ja yhtäjaksoiset melutapahtumat lisäävät melusta aiheutuvia terveysvaikutuksia. Ekvivalenttimelu (db(a)) kuvaa yhteenlaskettavaa meluvaikutusta. Nykytilanteessa Yli-Iin tien lähimmät asuinkiinteistöt (30 metriä tien keskiviivasta) sijaitsevat 55dB(A) melualueella. Käsittelykeskuksen toiminta-aikoina 55dB(A) melualue ulottuu noin 50 metrin etäisyydelle tien keskiviivasta. Käsittelylaitosvaihtoehtojen VE-0, VE-1 ja VE-2 aiheuttaman tieliikenteen lähtömelutason ero ei käytännössä ole huomattavissa. Merkittävin vaihtoehtojen ero muodostuu VE-2:n Pateniemen kunnostuksen aikaisesta pitkäkestoisimmasta vuosittaisesta melukuormituksesta. Liikenteen meluhäiriötä voidaan jossain määrin rajoittaa nopeusrajoituksen, esimerkiksi jatkamalla seututiellä 849 60 km/h nopeusrajoitusta Yli-Iin suuntaan taajama-asutuksen pohjoispuolelle. 64
VE 0: Käsittelykeskuksen aiheuttama melu ei ylitä asuin- ja loma-asuntoalueilla annettuja ohjearvoja. Melua aiheuttavat toiminnat ovat nykyisen maanpinnan tasalla, jolloin melu vaimentuu lähimmän asutuksen suuntaan maanpinnan ja vanhan jätetäytön vaikutuksesta. Liikenteen melutapahtumat kuljetusreitin lähimpien kiinteistöjen kohdalla lisääntyvät kun pilaantuneita maita tuodaan kunnostuskohteista käsittelykeskukseen. Asumista koskeva meluarvo ylittyy tietä lähimpien kiinteistöjen (noin 50 metriä tien keskiviivasta) alueella yhteensä 50 arkipäivänä. Kenttärakenteen valmistumisen jälkeen laitos- ja liikennemelutilanne palautuvat nykytasolle. VE 1: Käsittelykeskuksen aiheuttama melu ei ylitä asuin- ja loma-asuntoalueilla annettuja ohjearvoja. Käsittelykentän laitteiden melu vaimentuu lähimmän asutuksen suuntaan nykyisen ja tulevien loppusijoitusalueiden peittovaikutuksen vuoksi. Loppusijoitusalueiden laella työskentelevien koneiden meluhäiriö vaimenee etäisyyden vaikutuksesta. Liikenteen melutapahtumat kuljetusreitin lähimpien kiinteistöjen kohdalla lisääntyvät kun pilaantuneita maita tuodaan kunnostuskohteista käsittelykeskukseen. Asumista koskeva meluarvo ylittyy tietä lähimpien kiinteistöjen (noin 50 metriä tien keskiviivasta) alueella noin 50 arkipäivänä vuodessa. Muina aikoina vuodessa laitos- ja liikennemelutilanne palautuvat nykytasolle. VE 2: Käsittelykeskuksen aiheuttama melu ei ylitä asuin- ja loma-asuntoalueilla annettuja ohjearvoja. Käsittelykentän laitteiden melu vaimentuu lähimmän asutuksen suuntaan nykyisen ja tulevien loppusijoitusalueiden peittovaikutuksen vuoksi. Liikenteen melutapahtumat kuljetusreitin lähimpien kiinteistöjen kohdalla lisääntyvät kun pilaantuneita maita tuodaan kunnostuskohteista käsittelykeskukseen. Asumista koskeva meluarvo ylittyy tietä lähimpien kiinteistöjen (noin 50 metriä tien keskiviivasta) alueella Pateniemen kunnostuksen aikana yhteensä 2-3 vuoden arkipäivinä ja sen jälkeen noin 50 arkipäivänä vuodessa. Muina aikoina vuodessa laitos- ja liikennemelutilanne palautuvat nykytasolle. 8.10 Vaikutukset ihmisiin 8.10.1 Ihmisiin kohdistuvien vaikutusten selvittäminen Ihmisiin kohdistuvien vaikutusten arvioinnilla (IVA) tarkoitetaan sosiaalisia (SVA) ja terveyteen kohdistuvia vaikutuksia (TVA). Sosiaaliset vaikutukset liittyvät ihmisten elinoloihin ja hyvinvointiin. Niitä voivat aiheuttaa pelot, päästöt, pöly-, melu-, haju-, maisema- ja tärinähaitat sekä välilliset vaikutukset. Välillisesti hanke saattaa vaikuttaa kaavoitukseen, maa- ja metsätalouteen, virkistysalueisiin ja asuinkiinteistöjen arvoon. Koetuilla vaikutuksilla tarkoitetaan ihmisten kokemia, ei-mitattuja vaikutuksia. 8.10.2 Terveysvaikutukset Maaperän kunnostustoimet ovat tarpeellisia mikäli maaperän pilaantuneisuus ylittää käytössä olevat terveydellisin perustein määritellyt raja- tai ohjearvot. Kunnostuskohteissa ei hallita pilaantuneen maaperän haitta-aineiden fysikaalista tai biologista kulkeutumista. Haitta-aineet voivat altistaa ihmisiä esimerkiksi käyttöveden, hengitettävän pölyn tai ravintona käytettäviin kasveihin ja eläimiin kertymisen kautta. Kunnostuksen tarkoituksena on ehkäistä haitallisten aineiden leviäminen laajemmalle maaperään ja pohjavesiin sekä ehkäistä terveyshaittoja aiheuttavan altistuksen syntyä. 65
Käsiteltävien maamassojen mahdollisesti sisältämiä haitta-aineita: Välimaalle otetaan vastaan sekä orgaanisilla että epäorgaanisilla aineilla pilaantuneita maita. Maaperän pilaantuneisuutta aiheuttavat orgaaniset aineet esiintyvät yleensä aineryhmittäin eivätkä yksittäisinä yhdisteinä. Tällaisia ovat muun muassa kloorifenolit ja dioksiinit sekä öljyhiilivedyt. Terveydelle ja ympäristölle haitalliset metallit ovat myös yleisiä maaperän pilaantumista aiheuttavia aineita. Käsiteltävien maiden sisältämät haitta-aineet riippuvat kunnostuskohteiden pilaantumisen aiheuttaneista toiminnoista. Yleisiä maaperän pilaantumista aiheuttaneita toimintoja ovat mm. saha- ja kyllästämöalueet, öljytuotteiden varastointi ja jakelu, pintakäsittelylaitokset ja ampumaradat. Sahaja kyllästämöalueiden kunnostuksessa tyypillisiä haitta-aineita ovat muun muassa Pateniemen maaperään joutuneet aineet: Kloorifenolit: olivat Ky-5 sinistymisenestoaineen pääasiallinen tehoaine. Kloorifenolit voivat ärsyttää ihoa, silmiä, hengityselimistöä ja ruuansulatuselimistöä sekä aiheuttaa niissä tulehduksia ja kipua. 2,4,6-trikloorifenoli on luokiteltu ihmiselle syöpää aiheuttavaksi ja muut kloorifenoleista mahdollisesti syöpää aiheuttaviksi. Kloorifenolit eivät kerry elimistöön eivätkä rikastu ravintoketjussa. Kloorifenolien liukoisuus riippuu ph:sta. Kloorifenolit eivät haihdu merkittävissä määrin. Ne hajoavat kompostoitumalla ja valon vaikutuksesta. Dioksiinit: on yhteisnimitys polyklooratuille dibentso-p-dioksiineille ja furaaneille (PCDD/F). Erilaisia PCDD/F yhdisteitä on yhteensä 210. Dioksiiniyhdisteiden myrkyllisyys vaihtelee. Dioksiinit saattavat vaikuttaa mm. aineenvaihduntaan, entsyymituotantoon, hormonitoimintaan sekä aiheuttaa hermostollisia ja immuunisysteemin muutoksia. Varmuudella dioksiinit ja furaanit aiheuttavat ihooireita ja hampaiden kiillevaurioita. Dioksiineissa on todennäköisesti syöpää aiheuttavia yhdisteitä. Ihminen saa dioksiineja pääasiassa ravinnosta, mm. kalasta, kananmunista ja lihasta. Dioksiinit rikastuvat ravintoketjussa ja kertyvät rasvakudokseen. Maaperässä dioksiinit sitoutuvat tiukasti maan orgaaniseen ainekseen ja niiden liikkuminen maaperässä ja pohjaveden mukana on merkityksetöntä. Dioksiinipitoiset maahiukkaset voivat levitä pölyn ja pintavesivirtausten mukana. Dioksiinit saattavat hajota pintamaassa fotolyyttisesti tai haihtua aivan maan pinnassa. Arseeni: on myrkyllinen elimistöön kertyvä alkuaine. Arseeni on luokiteltu syöpää aiheuttavaksi. Arseeni voi kulkeutua liukenemalla pohjaveteen. Liukoisuus riippuu ph:sta ja kiinnittyminen on tehokkainta neutraalissa maassa. Kromi: raskasmetalli, joka esiintymismuodosta riippuen on joko välttämätön hivenaine tai myrkyllinen. Kromin liukoisuus riippuu ympäristön ph:sta. Kupari: myrkyllisyydestä ei ole yksiselitteistä näyttöä. Hengitettynä kuparipöly voi aiheuttaa yskää, päänsärkyä ja kurkkukipua. Toistuva kosketus voi aiheuttaa ihon herkistymistä. Kupari liukenee ainoastaan erittäin happamissa olosuhteissa. Välimaalle vastaanotettavien jätteenpolttotuhkien haitta-aineet ovat peräisin poltetun jätteen haitallisista aineista sekä polttoprosessin aikana syntyneistä haitallisista yhdisteistä. Energiajätteen palaessa syntyy kaasumaisia ja höyrymäisiä orgaanisia aineita, kloorivetyä (HCL), fluorivetyä (HF), dioksiineja, furaaneja, elohopeaa ja raskasmetalleja. Jätteenpolttoasetus asettaa tiukat päästörajat edellä mainituille epäpuhtauksille. Osa kaasumaisista aineista sidotaan tai muutetaan haitattomaan muotoon kalsiumoksidi- tai aktiivihiilikäsittelyllä. Savukaasut puhdistetaan haitta-aineista suodattamalla, jolloin nämä aineet jäävät samalla lentotuhkaan. Tarkempia tietoja suunnitellun energiajätelaitoksen lentotuhkan koostumuksesta ei ole käytettävissä. Jätteen laatu ja esikäsittelytarpeet tutkitaan ennen lentotuhkan sijoittamista loppusijoitusalueelle. 66
Kuva 25. Pienryhmätyöskentelyä Kotajärvellä. Pilaantuneiden maiden käsittelykeskuksessa haitta-aineet joko poistetaan ja hävitetään maa-aineksesta tai muutetaan vähemmän haitalliseen tilaan tai eristetään. Alkuperäisilta paikoilta poistetut pilaantuneet maat sijoitetaan tarkasti rajatulle alueelle hallittaviin olosuhteisiin. Pilaantuneiden maiden loppusijoitusalueiden rakenteilla ehkäistään haitallisten aineiden jäämäpitoisuuksista aiheutuvan ympäristökuormituksen syntyä. Ennen käsittelykeskuksen toimintojen käynnistämistä tulee niille olla ympäristölupa, jossa asetetaan muun muassa toiminnan ehdot ja sallitut päästöt ympäristöön. Termisen käsittelyn päästöjen osalta noudatetaan ympäristön ja terveyden suojelemiseksi annettuja EU:n jätteenpolttomääräyksiä. Liitteenä 4 on kansanterveyslaitoksen lausunto, joka koskee Pateniemen entisen saha-alueen dioksiineilla ja furaaneilla pilaantuneiden maiden ja alueen kunnostustyön mahdollisia vaikutuksia terveyteen (PSV-Maa ja Vesi Oy; Pateniemen saha, ympäristövaikutusten arviointiselostus 2004). Muun muassa tekniset suojaustoimenpiteet ja ympäristöolosuhteet huomioon ottaen Pateniemen pilaantuneiden maa-ainesten käsittely ja loppusijoitus Välimaan alueella vaihtoehdon VE-2 mukaisesti ei aiheuta terveysvaaraa tai -haittaa. 8.10.3 Vaikutukset elinoloihin ja viihtyisyyteen Tietoja ihmisten elinympäristöstä ja -oloista sekä näkemyksiä hankkeen mahdollisista ihmisiin kohdistuvista vaikutuksista selvitettiin Kotajärvi-Tervajärven sekä Talkkunamaan asukkaille järjestetyillä keskustelutilaisuuksilla. Tilaisuuksien järjestämiseksi oltiin yhteydessä kylätoi- 67
mikuntien puheenjohtajiin, jotka kutsuivat asukkaat mukaan. Alkuperäisenä tarkoituksena oli muodostaa teemahaastattelua varten 7 8 hengen pienryhmät, jotka edustaisivat monipuolisesti kylien väestöä. Kotajärvi-Tervajärvi alueen asukkaiden laajasta osallistumishalusta johtuen tilaisuus järjestettiin ohjattuna pienryhmätyöskentelynä. Keskustelutilaisuuteen osallistui 16 paikallista asukasta tai vapaa-ajanasukasta. Talkkunamaan tilaisuuteen osallistui vain kaksi asukasta. Kotajärvi-Tervajärven asukkaiden joukossa oli syntyperäisiä kyläläisiä, kylälle muuttaneita sekä vapaa-ajan asukkaita. Talkkunamaan asukkaat ovat muuttaneet alueelle. Pienryhmissä käsiteltiin seuraavia aihepiirejä: asukkaiden kotiseutua, asuin- ja lähiympäristöä sekä niiden ominaisuuksia, elämäntapaa ja elämänlaatua, elinpiiriä, harrastuksia, elinkeinoja sekä niiden kannalta tärkeitä paikkoja tai maisemia asukkaiden kokemia ympäristöön nykyisin liittyviä ympäristöongelmia ja kokemuksia entisestä kaatopaikkatoiminnasta asukkaiden näkemyksiä pilaantuneen maan käsittelykeskuksen toiminnasta ja vaikutuksista Elinympäristö ja viihtyisyys Kylän asutus on alkujaan 1700-luvulta. Kotajärvi-Tervajärven asukkaille on tärkeätä elinympäristön luonnonläheisyys. Luontoon kuuluvat metsät ja vesistöt, jotka ovat tärkeitä viihtyisyyden ja vapaa-ajan vieton kannalta. Metsissä ulkoilu, marjastus, sienestys, metsästys, kalastus ja hankihiihto ovat asukkaille tärkeitä. Kylältä Hannuskylän suuntaan on kyläläisten luontoreitti. Luonnon puhtaus ja rauhallisuus ovat tärkeitä arvoja. Elämäntapaan asukkailla kuuluu puutarhaviljely. Alkuperäisille kyläläisille kotiseutu, historia ja siellä tehty elämäntyö on tärkeä. Muualta alueelle muuttaneet arvostavat luonnonympäristöä niin, että ovat olleet valmiit hyväksymään pidemmät työmatkat asumisen ja elämänlaadun parantamiseksi. Vapaaajan asuntojen käyttökausi on pitkä ja niillä viihdytään myös viikolla. Elinkeinoina ovat maa- ja metsätalous sekä työssäkäynti muualla. Vanhan kaatopaikan vedet pilaavat asukkaiden mukaan Tervajärven ja Tervajoen sekä Kotajärven vesiä käyttökelvottomiksi. Asukkaiden havaintojen mukaan veden laatu on parantunut kaatopaikan sulkemisen jälkeen. Nykyisistä ympäristöhäiriöistä tuotiin esille lisäksi kaatopaikan sulkemisen jälkeen alkanutta roskaantumista kun metsiin viedään luvattomasti jätekuormia ja romua. Kaatopaikan rottahaitat ovat vähentyneet sulkemisen jälkeen. Kaatopaikalta ei aiheudu nykyisellään hajuhaittoja. Kaatopaikalta ei myöskään kuulunut koneista aiheutunutta meluhäiriötä. Yli-Iin tien rekkaliikenne on sekä meluhäiriö että lasten liikenneturvallisuusongelma. Asukkaat olivat huolestuneita käsittelykeskuksen aiheuttamista häiriöistä ja ympäristön saastumisesta. Saasteiden pelätään leviävän vesien mukana sekä ilmassa. Laskeumien epäillään heikentävän marjojen ja sienien käyttömahdollisuuksia. Termisen käsittelyn päästöjen pelätään aiheuttavan terveyshaittoja. Laitteistojen virheettömään toimintaan ei täysin luoteta, vaan toiminnan pelätään aiheuttavan käyttöhäiriötilanteissa päästöjä. Lisääntyvän liikenteen pelätään aiheuttavan turvattomuutta ja vaaratilanteita. Hanke koetaan uhkana ja pelätään, 68
Kuva 26. Talkkunamaan kyläläiset ovat rakentaneet omin voimin kevytliikenteen tien. että se alentaa kiinteistöjen arvoa. Osa asukkaista ei haluaisi jäädä hankkeen vaikutusalueelle, mutta toisaalta ei haluttaisi lähteä poiskaan. Käsittelykeskuksen epäiltiin rajoittavan asutuksen kehittymistä alueella, mikäli kunta rajoittaa rakennuslupien myöntämistä. Asukkaiden mukaan Suomessa on tilaa, jossa laitos voisi olla kaukana asutuksesta. Kysyttiin, että miksi käsittelykeskusta ei sijoiteta Ruskoon tai Kemiran jo pilaantuneelle alueelle mikäli käsittelykeskus on päästöjen puolesta haitaton. Asukkaita kiinnostivat myös korvausvastuut mahdollisissa ympäristövahinkotapauksissa. Yhteenvetokeskustelussa useat ilmaisivat vastustavansa käsittelykeskuksen sijoittamista Välimaalle. Talkkunamaan kylän alueeseen kuuluu noin 50 taloa. Alueelle on muuttanut paljon lapsiperheitä. Alueella houkuttelevat isot tontit, kirkonkylän palvelujen läheisyys, mutta kuitenkin lasten kannalta rauhallinen ympäristö. Alueelta käydään yleensä Oulussa töissä. Lapset käyvät koulua kirkonkylällä. Pyörätie on tehty kylätoimikunnan talkootyönä. Luonnossa liikkuminen tai luontoon liittyvät harrastukset ei olleet korostetusti esillä. Lakkautetun kaatopaikan roskaantumis- ja rottaongelmat oli koettu haittoina samoin kuin Kotajärvi-Tervajärvelläkin. Muita kaatopaikkaan liittyviä ympäristöhaittoja ei ole koettu. Oulun teollisuuden hajut ja päästöt on aiemmin koettu merkittäviksi haitoiksi. Käsittelykeskusta ei sinänsä vastustettu. Hanketta pidetään tarpeellisena. Toisella osallistujista on työnsä puolesta kokemusta maaperän kunnostushankkeissa tapahtuvasta pilaantuneiden maiden kuljetuksista sekä Ylivieskan käsittelyalueesta. Vesien hallinta ja saasteiden joutuminen pohjavesiin kuitenkin arveluttavat. Liikkumista ja lähialueen käyttöä Välimaalla 69
hankkeen ei arveltu haittaavan. Liikenteen lisääntyminen aiheuttaa turvattomuutta. Pyörätietä ja 60 km/h nopeusrajoitusaluetta tulisi jatkaa Yli-Iin suuntaan Talkkunamaan liittymän ohi. Elinkeinot Välimaan alue on metsätalousaluetta. Kaatopaikka-alue sijaitsee muutaman kilometrin etäisyydellä Yli-Kiimingin kunnan rajasta. Kiimingin naapurikunnat Yli-Ii ja Yli-Kiiminki ovat poronhoitoaluetta. Poronhoitoalueen rajalla ei ole aitaa, joten poroja liikkuu myös Kiimingin puolelle. Kaatopaikka-alueen vierellä ei ole jäkälikköä eikä muuta ruoka-aluetta, joten se ei houkuttele poroja. Sivusuon kautta poroja kulkee satunnaisesti etenkin syksyisin Yli-Kiimingistä päin Yli-Iin Jakkukylän suuntaan ruokintapaikoille. Porot eivät oleskele ja ruokaile säännöllisesti Välimaan kaatopaikan lähivaikutusalueella. Kaatopaikan aitaus estää poroja menemästä kaatopaikka-alueelle. Kotajärvi-Tervajärven kylällä on maa- ja metsätaloustiloja, joiden lähimmät viljelykset ovat yli kahden kilometrin etäisyydellä kaatopaikka-alueesta. 8.10.4 Liikenne Välimaan pilaantuneiden maiden käsittelykeskus sijaitsee seututien 849 varressa noin viisi kilometriä Kiimingin keskustasta pohjoiseen. Tie- ja katuverkon liikennekuormitus Kiimingin keskustan tuntumassa on esitetty kuvassa 27. Oulun tiepiirin ja Kiimingin kunnan vuonna 2003 laadituttamassa Kiimingin liikenneturvallisuussuunnitelmassa on analysoitu liikenneonnettomuudet vuosilta 1992 2001. Analyysin perusteella valtatien 20 ja paikallistien 848 liittymässä on tapahtunut eniten onnettomuuksia kymmenen vuoden tarkastelujakson aikana. Hankkeen liikennetuotokset Tavanomaisissa kunnostushankkeissa poistettavaa pilaantunutta maata kuormaa yksi kaivukone. Tyypillisessä tilanteessa samaan aikaan käynnissä on vain yksi kunnostuskohde. Kunnostuskapasiteetti on tällöin 1 000 tonnia vuorokaudessa (t/d), mikä aiheuttaa Välimaalle 25 täysperävaunuyhdistelmän (kuorma á 40 tonnia) liikennekuormituksen. Pateniemen saha-alueen tapaisissa kohteissa kunnostukseen osallistuu samaan aikaan useampia kaivukoneen ja 10 15 täysperävaunun työryhmää. Mikäli kaivu tehdään kolmella koneella (3 000 t/d), aiheutuu Välimaalle 75 täysiperävaunuyhdistelmän liikennekuormitus. Tehokkaimmillaan kunnostuksen voi olettaa tapahtuvan viidellä kaivuyksiköllä (5 000 t/d), jolloin liikennekuormitus vastaavasti kohoaisi 130 täysiperävaunuun vuorokaudessa. Vaihtoehdot VE-0 ja VE-1 ovat liikenteen kannalta samankaltaisia. Molemmissa vaihtoehdoissa liikenteen lisäys poikkileikkaustasolla (meno- ja paluuliikenne yhteensä) Välimaalle johtavilla teillä on 50 raskasajoneuvoyhdistelmää. Vaihtoehdossa VE-0 liikenteen lisäys koskee kahtena vuotena kunakin noin kuukauden mittaista ajanjaksoa. Vaihtoehdossa VE-1 pilaantuneiden maiden kuljetukset jatkuvat laitoksen koko toiminta-ajan. Vuosittain pilaantuneiden maiden kuljetuksia tapahtuu noin kahden kuukauden ajan. 70
Kuva 27. Nykyiset liikennemäärät (Lähde: Kiimingin liikenneturvallisuussuunnitelma 2003). Vaihtoehdossa VE-2 liikenteellisesti merkittävimmät kuljetukset aiheutuvat Pateniemen tai vastaavan alueen kunnostuksesta. Kunnostustyön kokonaiskesto käytettävän kaluston määrästä riippuen 450-750 päivää. Kunnostus kuitenkin jaksottuu todennäköisesti 5 8 vuoden ajalle. Pateniemen kunnostuksen aiheuttama liikenteen lisäys poikkileikkaustasolla on vastaavasti 150-260 raskasajoneuvoyhdistelmää vuorokaudessa. Mikäli samaan aikaan on käynnissä jokin muu kunnostuskohde, voi Välimaan käsittelykeskuksen aiheuttama liikenne poikkileikkaustasolla olla enimmillään 310 ajoneuvoyhdistelmää vuorokaudessa. Ajoreitit Pilaantuneiden maiden kuljetusreiteissä tulee pyrkiä käyttämään päätieverkkoa. Se on kantavuudeltaan, geometrialtaan ja ajettavuudeltaan parhaiten hankkeen synnyttämille kuljetuksille soveltuva. Vaihtoehdoissa VE-0 ja VE-1 pääosa käsiteltävistä massoista tuodaan Oulun suunnasta valtatietä 20 pitkin. Vaihtoehdossa VE 2, jossa Välimaalla käsitellään myös Pateniemen pilaantuneet maamassat, tulisi reittinä Pateniemestä Välimaalle käyttää valtatie 4 valtatie 20 seututien 849 yhteyttä. Vaihtoehtoiset yhteydet Alakylä-Haipuskylä-Kiiminki tai Alakylä- Takalonkylä-Rasunperä ovat liikenneturvallisuuden kannalta huonoja. Vaikka mainittujen yhteyksien liikennemäärät sinänsä eivät ole kovin suuria eivät kyseiset ajoreitit sovellu liikenneturvallisuussyiden (tien kapea poikkileikkaus, kohtaamistilanteet, hitaat maatalousajoneuvot, kevytliikenne) vuoksi raskaan liikenteen käyttöön. Liikenneturvallisuuden kannalta on tarkoituksenmukaista pitäytyä pilaantuneiden maiden kuljetuksissa pääväylillä. 71
Kuva 28. Pilaantuneen maan kuljetusreitit. Vaikutukset liikenteelliseen toimivuuteen Jakamalla Pateniemen pilaantuneiden massojen käsittely usealle vuodelle ovat tieverkon kuormituslisät varsin pieniä, eikä niillä ole merkittävää vaikutusta liittymäkohtaisiin toimivuuksiin. Raskaan liikenteen vuorokautinen suorite poikkileikkaustasolla suurimmillaan (VE-2) on 50 260 kasettirekkaa, mikä käytännössä tarkoittaa keskimäärin 15 26 rekkaa tunnissa (8 13 suuntaansa). Määrä on liittymien toimivuutta ajatellen vähäinen, eikä sillä on merkitystä liittymien toimivuuteen. Liikenneturvallisuusvaikutukset Kuten liittymäkohtaiseen toimivuuteen niin myös liikenneturvallisuuteen liittyen syntyvien kuormitusten vaikutus valtatieverkolla tai seututiellä 849 on pieni. Yhdenkin ajoneuvon lisäys liikennemäärässä vaikuttaa riskiä kasvattavasti, mutta jätteenkäsittelylaitoksen kokonaisliikennemäärä on niin pieni, että merkittäviä vaikutuksia ei liikenneturvallisuuteen synny. 8.10.5 Vaikutukset vaihtoehdoittain VE-0: Käsittelykentän rakentamisen jälkeen Välimaan suljetulta kaatopaikalta ei aiheudu ympäristöhäiriöitä tai päästöjä ympäristöön. Alue säilyy aidattuna muulta käytöltä suljettuna alueena. VE-1: Toiminta-aikana käsittelylaitteistojen käyttöaikana aiheutuu melua ja pölyämistä ilmaan. Toiminnan vaikutukset eivät ulotu vakituisen tai loma-asutuksen alueille eivätkä aiheuta 72
terveyshaittaa tai merkittävää viihtyisyyshaittaa. Sivusuolle ja muille lähialueille kohdistuva meluhaitta aiheutuu lähinnä arkisin päiväaikaan, mutta jonkin verran myös jatkuvatoimisesti. Haitta ei ole jatkuvaa, jonka lisäksi loppusijoitusalueet suojaavat melun leviämiseltä. Loppusijoitusalueet muodostavat maisemahaitan Sivusuon virkistyskäyttäjille. Laitosalueelta leviävä pöly ei aiheuta haittaa poronhoidolle. Käsittelykeskuksen vierialueelta ei ole suositeltavaa kerätä sieniä tai marjoja lähinnä pölyn mukana leviävien raskasmetallien välttämiseksi. Käsittelykeskus ei aiheuta laajemmalle leviäviä haitallisia ympäristömuutoksia tai riskiä terveydelle. Asutuksen ja loma-asutuksen kannalta käsittelykeskus ei aiheuta merkittäviä lähiympäristön muutoksia tai käyttörajoituksia. Välilliset vaikutukset esimerkiksi kiinteistöjen arvoon perustuvat ennakolta muodostuneisiin mielikuvatekijöihin. Liikenneturvallisuusseikkojen johdosta kuljetukset ohjataan käyttämään päätieverkkoa. Pilaantuneiden maiden hallittu käsittely ja loppusijoitus vähentävät muualla terveydelle aiheutuvia riskejä. VE-2: Vaikutukset kuten VE-1:ssä. Lisäksi Pateniemen kunnostuksessa on mahdollista poistaa kaikki pilaantuneet maat, mikä tarjoaa monipuolisimmat maankäyttömahdollisuudet ja antaa mahdollisuuden suunnitella alueen tuleva käyttö kaikkein tarkoituksenmukaisimmin. 73
9 Vaikutusten ja vaihtoehtojen arviointi ja vertailu 9.1 Yhteenveto vaikutuksista Suljetun ja lakkautetun kaatopaikan toiminta-aikana aiheutui paikallisia ympäristöhaittoja vesiin sekä haittaeläimistä aiheutuneita häiriöitä. Kaatopaikan pohjarakenne ei ole uusien kaatopaikkamääräysten mukainen ja pohjan kautta pääsee suotovesiä maaperään. Sulkemisen jälkeen vesistöhaitat ovat kuitenkin olleet kokonaisuudessaan vähäisiä. 9.1.1 Vaihtoehto 0 Välimaan lakkautetun kaatopaikan sulkeminen vähentää kaatopaikan aiheuttamia päästöjä vesiin ja ilmaan. Käsittelykentän rakentamisen aikaiset käsittelytoimintojen ympäristöhäiriöt ovat lyhytkestoisia eivätkä aiheuta laajemmalle ulottuvia vaikutuksia ympäristöön tai terveydelle. Nykyisestä kaatopaikasta aiheutuva kuormitus pinta- ja pohjavesiin vähenee nykyisestä. Maaperän ja pohjavesien pilaantumisriski aiheutuu jo tehdystä jätetäytöstä. Kaatopaikka-alueen maaperän tiiveydestä ja maapuhdistamon hyvästä toimivuudesta johtuen suotautuminen maaperässä ja haitat alapuolisissa vesissä ovat olleet varsin vähäisiä. Lakkautetun kaatopaikkaosan pinnan tiivistäminen vähentää veden mukana tapahtuvaa haitallisten aineiden joutumista ympäristöön nykyisestäkin. Suljettavan alueen pintarakenteet vähentävät Välimaan kasvihuonekaasupäästöjä, mikäli myös kaatopaikkakaasujen käsittely järjestetään asianmukaisesti. Käsittelykentän rakentaminen ja kaatopaikan laajennusalueen sulkeminen eivät aiheuta olennaisia muutoksia ympäristön luonnonoloissa tai maisemassa. Pilaantuneen maan käsittelytoimintojen puuttuminen edellyttää, että niille tulee löytää uusi ratkaisu joko Oulun seudulta tai muualta. Pilaantuneiden maiden käsittelymahdollisuuksien puute voi hidastaa pilaantuneen maaperän riskien poistamista ja pilaantuneiden alueiden saamista yhdyskuntarakentamisen käyttöön. Seutu- ja yleiskaavoituksessa ei ole osoitettu pilaantuneiden maiden käsittelylaitokselle sopivia jätehuollon reservialueita. 9.1.2 Vaihtoehto VE-1 Pilaantuneiden maiden käsittelytoimintojen arvioitu kestoaika on 20-30 vuotta. Käsittelylaitoksen käyttöaikana alueelta aiheutuu lähiympäristöön kohdistuvaa melua ja päästöjä ilmaan. Päästöt ympäristöön eivät ole merkittäviä eivätkä aiheuta haittaa terveydelle tai ympäristöön. Alueella syntyvät vedet käsitellään rakennettavalla omalla vedenpuhdistuslaitoksella ennen johtamista vesistöön. Maaperän ja pohjavesien pilaantumisriski aiheutuu pääasiassa jo tehdystä jätetäytöstä. Kaatopaikka-alueen maaperän tiiveydestä ja maapuhdistamon hyvästä toimivuudesta johtuen suotautuminen maaperässä ja haitat alapuolisissa vesissä ovat olleet varsin vähäisiä. Lakkautetun kaatopaikkaosan pinnan tiivistäminen tulee vähentämään veden mukana tapahtuvaa haitallisten aineiden joutumista ympäristöön nykyisestäkin. Suljettavan alueen pintarakenteet tulevat vähentämään Välimaan kasvihuonekaasupäästöjä. 74
Pilaantuneen maan käsittelytoiminnoista ei aiheudu merkittäviä ympäristöön tai terveyteen kohdistuva päästöjä. Jätteenkäsittelyalueen laajentaminen ei aiheuta olennaisia vaikutuksia ympäristön luonnonoloissa eikä tuhoa tärkeitä luonnonarvoja. Loppusijoitusalueiden kohoaminen aiheuttaa paikallisen lähimaiseman muutoksen, mutta ei kauaksi näkyvää maisemakuvan olennaista muutosta tai merkittävien maisema-arvojen heikentymistä. Pilaantuneiden maiden käsittelyn ja loppusijoituksen ympäristönsuojelutoimin ehkäistään haitallisten aineiden leviämistä vesiin tai ilmaan. Pilaantuneiden maiden käsittelymahdollisuudet helpottavat toiminta-alueen maaperän riskikohteiden kunnostamista sekä puhdistettujen maiden saamista yhdyskuntarakentamisen käyttöön. Käsiteltyjen maa-ainesten maanrakennuskäytöllä saadaan myös luonnon puhtaita materiaaleja korvaavia aineksia. Asutukselle ei aiheudu terveyshaittoja tai merkittäviä lähiympäristön muutoksia. Hanke ei haittaa paikallisia elinkeinoja. Hanketta koskevat mielikuvat voivat aiheuttaa välillisiä vaikutuksia viihtyisyyden kokemisessa. 9.1.3 Vaihtoehto VE-2 Pilaantuneiden maiden käsittelytoimintojen arvioitu kestoaika on 20-30 vuotta. Noin 5-8 vuoden aikana toiminta on lähes jatkuvaa. Käsittelylaitoksen käyttöaikana alueelta aiheutuu lähiympäristöön kohdistuvaa melua ja päästöjä ilmaan. Päästöt ympäristöön eivät ole merkittäviä eivätkä aiheuta haittaa terveydelle tai ympäristöön. Alueella syntyvät vedet käsitellään rakennettavalla omalla vedenpuhdistuslaitoksella ennen johtamista vesistöön. Maaperän ja pohjavesien pilaantumisriski aiheutuu pääasiassa jo tehdystä jätetäytöstä. Kaatopaikka-alueen maaperän tiiveydestä ja maapuhdistamon hyvästä toimivuudesta johtuen suotautuminen maaperässä ja haitat alapuolisissa vesissä ovat olleet varsin vähäisiä. Yhdyskuntajätteen kaatopaikka-alueiden päälle sijoitettavat lievästi pilaantuneet maat vähentävät veden mukana tapahtuvaa haitallisten aineiden joutumista ympäristöön nykyisestäkin. Suljettavan alueen pintarakenteet tulevat vähentämään Välimaan kasvihuonekaasupäästöjä kun alueelle rakennetaan kaasunkäsittelyjärjestelmä. Pateniemen saha-alueelta tuotavien maiden mahdollisten hajoavien jätteiden aiheuttamat kasvihuonekaasupäästöt estetään tarpeen mukaan toteutettavalla kaasunkäsittelyjärjestelmällä. Pilaantuneen maan käsittelytoiminnoista ei aiheudu merkittäviä ympäristöön tai terveyteen kohdistuva päästöjä. Jätteenkäsittelyalueen laajentaminen ei aiheuta olennaisia vaikutuksia ympäristön luonnonoloissa eikä tuhoa tärkeitä luonnonarvoja. Loppusijoitusalueiden kohoaminen aiheuttaa paikallisen lähimaiseman muutoksen, mutta ei kauaksi näkyvää maisemakuvan olennaista muutosta tai merkittävien maisema-arvojen heikentymistä. Pilaantuneiden maiden käsittelyn ja loppusijoituksen ympäristönsuojelutoimin ehkäistään haitallisten aineiden leviämistä vesiin ja ilmaan. 75
Pilaantuneiden maiden käsittelymahdollisuudet helpottavat toiminta-alueen maaperän riskikohteiden kunnostamista sekä puhdistettujen maiden saamista yhdyskuntarakentamisen käyttöön. Vaihtoehto antaa eniten mahdollisuuksia Pateniemen maaperän riskien poistamiselle ja maankäytön tehostamiselle sekä suunnittelun laatutekijöiden huomioimiselle. Käsiteltyjen maa-ainesten maanrakennuskäytöllä saadaan myös luonnon puhtaita materiaaleja korvaavia aineksia. Asutukselle ei aiheudu terveyshaittoja tai merkittäviä lähiympäristön muutoksia. Hanke ei haittaa paikallisia elinkeinoja. Hanketta koskevat mielikuvat voivat aiheuttaa välillisiä vaikutuksia viihtyisyyden kokemisessa 9.2 Vaihtoehtojen toteuttamiskelpoisuus Kaikki vaihtoehdot ovat ympäristövaikutusten kannalta toteuttamiskelpoisia. Vaihtoehto 0:n mukaisessa ratkaisussa ei pilaantuneille maille ole Oulun Jätehuollon käytössä olevaa tai mahdollista tiedossa olevaa vaihtoehtoista sijoituspaikkaa. Pilaantuneiden maiden käsittelymahdollisuuksien puute aiheuttaisi ongelmia seudun maaperän kunnostushankkeille. Vaihtoehtojen VE-1 ja VE-2 mukainen toiminta turvaa seudulliset pilaantuneiden maiden käsittelytarpeet. Vaihtoehtojen aiheuttamat ympäristön muutokset ja ympäristökuormitus rajoittuvat käsittelykeskusalueelle ja sen välittömään lähiympäristöön. Maakunta- ja yleiskaavoituksessa jätteenkäsittelyn aiheuttama ympäristökuormitus, lähimaiseman muutokset ja muut viihtyisyystekijät on otettu huomioon käsittelykeskuksen sijainnilla, jossa maa- ja metsätalousalue muodostaa suojavyöhykkeen. Hankkeen vaihtoehdoista ei aiheudu terveyshaittoja tai välittömiä viihtyisyys- tai elinoloihin vaikuttavia haitallisia muutoksia. Mielikuvatekijät voivat aiheuttaa välillisiä vaikutuksia viihtyisyyden kokemisessa. Käsittelykeskuksen toiminta-aikana mielikuvatekijöihin ja viihtymiseen vaikuttavat todelliset koetut ympäristömuutokset tai häiriöt, joita ennakkoarvion mukaan asuinalueille tai tärkeimmille virkistysalueille ei kohdistu. Vaihtoehtojen VE-1 ja VE-2 toteuttamisesta ei aiheudu myöskään muita merkittäviä ympäristöön, luonnonoloihin tai ihmisiin kohdistuvia vaikutuksia. Vaihtoehdon VE-2 toteuttaminen edistää eniten valtakunnallisia yhdyskuntarakenteen tiivistämis- ja ympäristön kunnostamispyrkimyksiä. 76
10 Haitallisten vaikutusten torjunta ja lieventäminen Haitallisten vaikutusten lieventämismenetelmät on esitetty hankkeen ja toimintojen kuvauksessa (luku 6) ja ne on otettu huomioon arviointia tehdessä. Haitallisten vaikutusten torjunnan keskeisiä lähtökohtia ovat: maaperään ja vesiin joutuvien päästöjen ehkäiseminen: säädösten mukaiset pohja- ja pintarakenteet, hallitut täyttötekniikat avoimien loppusijoitusalueiden minimoimiseksi ja vesien puhdistus ilmaan joutuvien päästöjen ehkäiseminen: katetut ongelmajätekuormien purkupaikat, suljetut käsittelylaitteistot, määräysten mukainen jätteenpolton savukaasujen seuranta, työtekniikat loppusijoituksessa tapahtuvan pölyämisen ehkäisemiseksi 11 Hankkeen vaikutuksien seuranta Seurannan avulla varmistetaan, että hankkeen tai suunnitelman vaikutukset ovat sellaiset kuin niiden arvioitiin oleva ja lieventävät toimenpiteet toimivat siten kuin suunniteltiin. Lisäksi seurannalla tuotetaan tietoa tulevia hankkeita varten. Välimaan suljetun ja lakkautetun kaatopaikan vaikutuksia vesiin seurataan hyväksytyn seurantaohjelman mukaisella näytteenotolla ja analyyseillä. Toimintojen muuttuminen ja laajentaminen edellyttää uutta seurantaohjelmaa. Seurantaohjelman laatimisen yhteydessä määritellään tarvittavat uudet näytteenottopaikat sekä tutkittavat vedenlaatua kuvaavat indikaattorit, joilla voidaan havaita mahdolliset toiminnasta ympäristöön aiheutuvat haitallisten aineiden päästöt. Lähialueiden talousvesikaivoista otetaan näytteet ennen laitoksen toiminnan aloittamista. Melu- ja pölypäästöt tapahtuvat kaukana asutuksesta eivätkä edellytä erityistä seurantaa. Pilaantuneiden maiden käsittelylaitoksen toiminta edellyttää ympäristöluvassa määriteltävät päästöjen tarkkailun ja seurannan. 77
Lähteet Britschgi, Ritva ja Juhani Gustafsson (toim.), 1996. Suomen luokitellut pohjavesialueet. Suomen ympäristö 55, luonto ja luonnonvarat, 387 s. Dahlbo, H. 2002. Jätteen luokittelu ongelmajätteeksi arvioinnin perusteet ja menetelmät. Suomen ympäristökeskus, ympäristöopas 98. Vammalan Kirjapaino Oy, 2002. 160 s. Electrowatt-Ekono. 2003. Oulun Energia, Lämmön ja sähkön tuottaminen energiajätteestä. Ympäristövaikutusten arviointiselostus. Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi jätteenpoltosta (2000/76/EY) Euroopan yhteisöjen neuvoston direktiivi suojelua ja parantamista edellyttävien makeiden vesien laadusta kalojen elämän turvaamiseksi (78/659/ETY). Ettala, Matti. 2004. Mustankorkea Oy, Pilaantuneiden maa-ainesten sijoittaminen stabiloituna kenttärakenteeseen. Vuosiraportti 2003. 22.3.2004. Ettala, Matti. 2004. Loimi-Hämeen Jätehuolto Oy, Kiimassuon jätekeskus. Pilaantuneiden maaainesten sijoittaminen stabiloituna/kiinteytettynä ja eristettynä. Vuosiraportti 2003. 23.2.2004.. Häikiö, Jukka. 1982. Tutkimus Kiimingin soista ja turvevaroista. Geologinen tutkimuslaitos, maaperäosasto. Raportti P 13,4/82/105. Insinööritoimisto Paavo Ristola Oy. 2002. Melumittaus, maa-ainesten terminen desorptiolaitteisto, Forssa, Kiimassuo. Jätelaki (1072/1993) ja.asetus (1390/1993). Laki ympäristövaikutusten arviointimenettelystä (468/1994), laki ympäristövaikutusten arviointimenettelystä annetun lain muuttamisesta (267/1999) asetus ympäristövaikutusten arviointimenettelystä (268/1999). Lapin Vesitutkimus Oy. 2004. Välimaan jätteenkäsittelyalueen tarkkailu 2003. Luonnonsuojelulaki. N:o 1096/1996 ja luonnonsuojeluasetus (160/1997) Maankäyttö- ja rakennuslaki (132/1999) Marttinen, Sanna & al. 2000. Jätteiden hajoaminen kaatopaikalla sekä kaatopaikkavesien muodostuminen, ominaisuudet ja käsittely. Kaato 2001 hanke. Kirjallisuuskatsaus 20.6.2000. Jyväskylän yliopisto ja Tritonet Oy. 75 s. Metsälaki (1093/1996) ja asetus (1200/1996). Oulun seudun yleiskaava 2020. Oulun seudun seutuvaltuusto 26.8.2003. Oulun tiepiiri. 2003. Kiimingin liikenneturvallisuussuunnitelma 2003. Pohjois-Pohjanmaan liitto. 2003. Pohjois-Pohjanmaan maakuntakaava. Maakuntavaltuuston hyväksymä 11.6.2003. Pohjois-Pohjanmaan seutukaavaliitto. 1993. Pohjois-Pohjanmaan seutukaava. Ympäristöministeriö vahvistanut 8.1.1993. Pohjois-Pohjanmaan ympäristökeskus. 2002. Pohjois-Pohjanmaan alueellisen jätesuunnitelman tarkistus. Pohjois-Pohjanmaan ympäristökeskus. 16.9.2002. Pohjois-Pohjanmaan ympäristökeskus. 2004. Jolosjoen valuma-alueen vedenlaatutietoja. Poiminta rekisteristä. 78
PSV-Maa ja Vesi. 1998. Välimaan jätteenkäsittelyalueen kuormitus-, pinta- ja pohjavesivaikutusten tarkkailuohjelma. 25.8.1998. PSV-Maa ja Vesi Oy. 2004. Stora-Enso Oyj, Pateniemen saha-alueen kunnostus ympäristövaikutusten arviointiselostus. 7.12.2004. Sorvari, Jaana & Assmuth, Timo. 1999.Saastuneiden alueiden riskinarviointi mitä, miksi, miten. Suomen ympäristökeskus. Ympäristöopas 50. 150 s. Helsinki. ISBN 952-11-0408-2. Sosiaali- ja terveysministeriö. 1994. Päätös pienten yksiköiden talousveden laatuvaatimuksista ja valvontatutkimuksista. 953/1994. 27.10.1994. Sosiaali- ja terveysministeriö, työsuojeluosasto. 2002. HTP-arvot 2002. Työsuojelusäädöksiä 3. Söderman, Tarja. 2003. Luontoselvitykset ja luontovaikutusten arviointi. Ympäristöopas 109. Valtioneuvoston päätös ongelmajätteiden poltosta 362/2003. Valtioneuvoston päätös kaatopaikoista (861/1997, muutos 1049/1999) Vesien suojelun toimenpideohjelma vuoteen 2005. Suomen ympäristö 402. 96 s. Ympäristöministeriö 1992. Arvokkaat maisema-alueet. Maisema-aluetyöryhmän mietintö I. Ympäristönsuojeluosasto. Mietintö 66/1992. Helsinki. 199 s. Ympäristönsuojelulaki. N:o 86/2000 ja ympäristönsuojeluasetus (169/2000) Ympäristövaikutusten arviointi ihmisiin kohdistuvat terveydelliset ja sosiaaliset vaikutukset. Sosiaali- ja terveysministeriö. Oppaita 1999:1. Interrnet lähteet Sosiaalisten vaikutusten arviointi: http://www.stakes.fi/sva/ Ympäristöministeriö, Natura 2000 verkko, arviointi ja luontotyyppiopas http://www.ymparisto.fi/default.asp?node=755&lan=fi http://www.ymparisto.fi/default.asp?node=1753&lan=fi http://www.ymparisto.fi/default.asp?node=1755&lan=fi http://www.ymparisto.fi/download.asp?contentid=10033&lan=fi Suulliset lähteet Jorma Sundström, suunnittelupäällikkö. PSV-Maa ja Vesi Oy. 2004. Kartat Genimap Genimap Oy, lupa L6062/05 Pohjakartta (C) Maanmittauslaitos lupanro 86/MYY/05 Ilmakuvat Lentokuva Vallas 79
Liite 1, YVA-hankkeen organisaatio Hankkeesta vastaava Niska & Nyyssönen Oy Oulun Jätehuolto Yhteysviranomainen Pohjois-Pohjanmaan ympäristökeskus Keijo Haavikko, toimitusjohta Antti Partanen, työpäällikkö Markku Illikainen, johtaja Juhani Kaakinen, ympäristönsuojelupäällikkö Anna Marttila, vanhempi insinööri Ohjausryhmä Kiimingin kunta Pentti Jokikokko, kunnanvaltuuston pj. Eino Iisakka, kunnanjohtaja Maarit Kaakinen, ympäristösihteeri Hilkka Lempiäinen, kaavoitusarkkitehti Risto Sarkkinen, yhdyskuntajohtaja Aila Halonen, lääninterveystarkastaja Erkki Partala, yhdyskuntatekniikan päällikkö Oulun lääninhallitus Pohjois-Pohjanmaan liitto Pohjois-Pohjanmaan luonnonsuojelupiiri Merja Ylönen, aluepäällikkö Konsultit Suomen IP-Tekniikka Oy Matti Ettala Oy Arkkitehtitoimisto Risto Oikarinen Oy Spatio Oy Stimulus Oy Janne Huttunen, toimistopäällikkö Raino Kukkonen, projektipäällikkö Ari Kolehmainen Tarja Simonen Risto Tilli Matti Ettala, Tkt Risto Oikarinen, havainnekuvat Kauko Kyöstiö, kartat, grafiikka ja taitto Matti Kokkinen, liikenne 80
Liite 3, Havainnekuvat 1/4 90
Liite 3, Havainnekuvat 2/4 91
Liite 3, Havainnekuvat 3/4 92
Liite 3, Havainnekuvat 4/4 93
Liite 4, Kansanterveyslaitoksen lausunto 1/6 94
Liite 4, Kansanterveyslaitoksen lausunto 2/6 95
Liite 4, Kansanterveyslaitoksen lausunto 3/6 96
Liite 4, Kansanterveyslaitoksen lausunto 4/6 97
Liite 4, Kansanterveyslaitoksen lausunto 5/6 98
Liite 4, Kansanterveyslaitoksen lausunto 6/6 99