Mandealaisuus rituaaliperinteen valossa Pentti Tuominen
Tässä esityksessä rituaaleja koskevat tiedot ja kuvat ovat pääosin Ethel S. Drowerin kahdesta teoksesta: The Mandaeans of Iraq and Iran, Oxford 1937 The Secret Adam A Study of Nasorean Gnosis, Oxford 1960 Ethel S. Drower (1879 1972) oli englantilainen kulttuuriantropologi, joka tutki vuosikymmenten ajan Keski-idän kulttuureja ja erityisesti mandealaisuutta.
Gnostilaisuuden pääsuuntaukset Nasorealaisuus Mandealaisuus Setiläisyys Valentinolaisuus Manikealaisuus Kataarilaisuus
Gnostilaisuus kehkeytyi uskonnoksi Persiassa noin 100 vuotta ennen ajanlaskumme alkua alkumuotoina olivat Eufrat ja Tigris virtojen alajuoksun uskonnollisesta perinteestä ammentavat nasorealaisuus ja mandealaisuus sai vuosisatojen aikana vaikutteita Kreikasta ja Egyptistä
Nasorealaisuus lahko syntyi noin 100 eaa sai nimensä aramean kielen sanasta nazorai = vihitty, pyhitetty (joka oli lahkon papeista käytetty nimitys) oli gnostilaisuuden kasvualusta lahko levisi Persiasta Syyrian ja Palestiinan alueelle
Nasorealaisuus yksi Jumala Valon maailma ja pimeyden maailma oppi henkisestä Aadamista kasvissyöjiä rituaalinen upotuskaste
Mandealaisuus saanut nimensä aramean kielen sanasta manda = tieto pohjautuu persialaiseen gnostilaisuuteen (nasorealaisuuteen) ensimmäinen varsinaisesti gnostilaiseksi luokiteltu liike harjoitetaan lähes alkuperäisessä muodossaan vielä tänäkin päivänä
Mandealainen mytologia kaksijakoinen maailmankuva: ikuinen Valon maailma ja katoava aineen maailma ylintä Jumalaa kutsuttiin Suureksi Elämäksi tai Valon Kuninkaaksi, jota symbolisoi virtaava vesi ( Elävä vesi ) Luojajumalalle eli demiurgille kuvattiin kolme eri olemusta - Ptahil, Abathur ja Joshamin - joista ensimmäinen loi maailman, jälkimmäinen ihmisen ja keskimmäinen toimi sielujen tuomarina
Mandealainen luomismyytti paratiisin käärme oli opastaja, joka pelasti Aadamin ja Eevan tietämättömyydeltä ja pahuudelta kielletyn hedelmän syöminen oli tiedon saamista tämä tieto oli ensimmäinen vaihe ihmiskunnan lunastustapahtumassa
Jumalakäsitys Ylin Jumala ( Suuri Elämä ) käsitetään maailmankaikkeuden luovaksi ja ylläpitäväksi voimaksi, joka on mystinen ja käsitämätön, ja josta puhutaan persoonattomassa monikkomuodossa. Jumalan toiseksi olemukseksi maailmankaikkeuden elävöittäväksi voimaksi käsitetään valo (personifioituna Valon Kuningas ), jota edustavat terveyttä, voimaa, hyveitä ja oikeudenmukaisuutta antavat valon henget.
Mandealainen sielukäsitys sielujen koti ja alkuperä on Valon maailmassa, josta sielut ovat joutuneet maanpakoon ja aineellisen ruumiin vangeiksi kun nainen on viidennellä kuulla raskaana, sikiöön virtaa taivaasta sielu sielun kaksonen jää taivaaseen pelastajahengeksi pelastajahenget avustavat sieluja ihmiselämän aikana
Ihmishenki on kaksinainen hengen ylempi, jumalallinen taso ylläpitää puhtautta ja hyveitä hengen alempi, inhimillinen taso liittyy mielihaluihin ja pahuuteen nämä kaksi tasoa kamppailevat ihmisessä ihminen voi vahvistaa ylempää tasoa oikealla tiedolla, noudattamalla fyysistä ja henkistä puhtautta, rukouksilla ja hengellisillä harjoituksilla sekä välttämällä paheita ja tekemällä hyviä tekoja
Pelastuskäsitys Sielu on kuolematon ja se on läheisessä yhteydessä esivanhempiensa sieluihin. Kuoleman jälkeen sielu palaa Valon maailman ja saa palkinnon tai rangaistuksen tekojen mukaan. Syntistä rangaistaan ennen kuin sielu pääsee paratiisiin. Ikuista rangaistusta ei ole, koska Jumala on armollinen. Sielu syntyy uudelleen toiseen kehoon.
Pyhät sakramentit Mandealaisilla on useita riittejä ja sakramentteja, joista tärkeimpiä ovat: rituaaliset kylvyt eli kaste virtaavassa vedessä (kolme erilaista) avioliittoon vihkiminen kuolleiden hautaaminen ja muistoateria pappisvihkimykset (kolme tasoa)
Rituaalinen asu jokaisen mandealaisen niin papin kuin maallikon, niin nuoren kuin vanhan pitää omistaa valkoinen rituaalinen asu (rasta), johon on pukeuduttava uskonnollisissa tilaisuuksissa - kuten kaste, avioliitto ja hautaus rastan valkoinen väri symbolisoi valoa, johon sielun ajatellaan olevan puettu rasta-asuun kuuluu useita vaatekappaleita (paita, housut, kaapu, vöitä, stoolamainen huivi sekä pään ympäri kiedottu huivi); papeilla on lisäksi päähineessä kruunu ja rastan päällä kaapu sekä erityinen sormus ja amuletti mandealaisen lähestyessä kuolemaa, hänet puetaan valkoiseen rastaan; pidetään suurena onnettomuutena kuolla arkiasussa
Rituaalinen kylpy (kaste) Mandealaisten pyhistä sakramenteista keskeisin on rituaalinen kylpy eli kaste virtaavassa vedessä. He uskoivat, että vesi puhdistaa kehon, pesee pois synnit ja antaa sielulle ikuisen elämän. He sanoivat, että niin kuin vesi heijastaa valoa, niin myös ihminen on puettu valoon, kun hän kasteen jälkeen nousee vedestä.
Rituaaliset kylvyt Mandealaisilla on kolme erityyppistä rituaalista kylpyä: 1) yksityisesti päivittäin suoritettu puhdistautumiskaste (ilman pappia) 2) tiettyjen saastaisten tapahtumien jälkeen suoritettu puhdistautumiskaste 3) papin avustuksella yhteisessä tilaisuudessa suoritettu katumuskaste pyhäpäivinä tai kaste tiettyjen merkkitapahtumien jälkeen
Päivittäinen puhdistautumiskaste päivittäin ennen auringon nousua suoritetaan puhdistautumiskaste (rishama = merkitseminen) virtaavassa vedessä se suoritetaan ilman pappia, sillä jokainen ihminen on oma pappinsa veteen mennään pää valkoisella vaatteella peitettynä
Päivittäinen puhdistautumiskaste Rishama merkitseminen pieni kaste
Saastaisuudesta puhdistautumiskaste tiettyjen saastaisten tapahtumien jälkeen on suoritettava puhdistautumiskaste virtaavassa vedessä kastautumalla kolmasti tällaisia saastuttavia tapahtumia ovat mm. kuukautiset, synnytys, sukupuoliyhdyntä, kuolleeseen koskeminen tai saastuneeseen ihmiseen koskeminen suoritustapa vaihtelee saastaisuuden mukaan
Saastaisuudesta puhdistautumiskaste
Katumuskaste Katumuskaste suoritetaan papin avustuksella yhteisenä tilaisuutena sunnuntaisin ja pyhäpäivinä tiettyjen tapahtumien jälkeen (avioliitto, sairaus, pitkä matka) lapselle 30 päivää syntymän jälkeen tiettyjen häpeällisten tekojen jälkeen, kuten valehtelu, riitely ja tappelu isot synnit (kuten varkaus, aviorikos tai ihmisen surmaaminen) vaativat useita katumuskasteita
Katumuskaste Katumuskaste (eli täysi kaste ) koostuu kolmesta rituaalisesta osasta: 1) kastautuminen virtaavassa vedessä valkoisiin vaatteisiin puettuna, päässä myrttiseppele, joka lopuksi lasketaan virran vietäväksi 2) kaksi papin kädenpuristusta ja rituaalinen suudelma sekä siunaaminen asettamalla oikea käsi kastetun pään päälle 3) joen penkalla nautittava yhteinen rituaalinen ateria, johon kuuluvat sesam-öljy, leipä ja vesi
Katumuskaste
Rituaalinen leipä Rituaaleissa käytettävät pienet leivät (pihtha) valmistettiin erityisellä saviliedellä vehnäjauhoista, suolasta ja vedestä.
Katumuskasteen jälkeen pappi merkitsi vedestä nousseiden otsat sesam-öljyllä, minkä jälkeen heille jaettiin pala rituaalileipää (pihtha).
Leivän nauttimisen jälkeen pappi jakoi jokaiselle pyhitettyä vettä. Lopuksi pappi kätteli jokaista erityisellä otteella (kushta).
Kulttimaja Mandealaisten eräät rituaaliset kylvyt ja muut rituaalit suoritettiin joen rannalla olevassa kulttimajassa (mandi/manda), joka oli rakennettu puusta ja savesta
Kulttimajan edessä oli allas, johon vesi johdettiin joesta penkalle kaivetulla kanavalla ja pois toisella kanavalla; veden piti olla liikkeessä ( Elävä vesi ). Majan edustalla oli vaoilla erotetut rituaaliset alueet. Alue oli ympäröity kaisla-aidalla.
Kulttimaja sijoitettiin joen pohjoispuolelle, harja itälänsi suuntaan. Majan lattian mittasuhteiden piti olla 12 x 16, ikivanhan perinteen mukaan.
Tiettyjä katumuskasteita varten valmistettiin ristin muotoinen rituaalisalko (dravsha), johon kiinnitettiin silkkisuikaleita ja myrtinoksa. Salko pystytettiin kulttimajan itäpuolelle. Risti ei viittaa kristillisyyteen, vaan on ikivanha ilmansuuntien ja valon vertauskuva.
https://www.youtube.com/watch?feature=player_detailpage&v=kv-5ynxs3ui
https://www.youtube.com/watch?feature=player_detailpage&v=kv-5ynxs3ui
Avioliitto Avioliittoa arvostettiin, naimattomuus oli syntiä Avioliittoon vihkimistä varten rakennettiin rituaalinen maja (andiruna)
Kuoleman lähestyessä kuoleva riisuttiin alasti ja puhdistettiin pirskottelemalla joesta haettua vettä kolmasti päästä jalkoihin hänet puettiin puhtaseen valkoiseen rastaan ja sijoitettiin puhtaalle vuoteelle, kasvot pohjoiseen itkeminen oli kielletty
Mandealainen hautaus kun henkilö oli kuollut, hänet laskettiin hautaan, kasvot pohjoiseen hauta sinetöitiin; sinetin uskottiin estävän pahojen henkien pääsyn hautaan hautaamisen jälkeen vietettiin muistotilaisuus, johon liittyi rukouksia, kaste ja ateria kolmantena päivänä sinetti poistetaan.
Vainajan muistotilaisuus Muistotilaisuudesta käytetään nimitystä masiqta (= ylösnousemus); sen rituaali on eräänlainen ehtoollismessu Rituaaliseen pöytään on asetettu suolatonta leipää, jonka ajatellaan edustavan Aadamin ruumista. Rituaalin aikana leivälle asetetaan murskattuja pähkinöitä ja siemeniä sekä kyyhkysen lihan muruja, joilla kaikilla on oma symbolinen merkityksensä.
Mandealainen hautaus kolmen päivän kuluttua ihmisen kuolemasta sielu jättää ruumiin sitä ennen sielusta muodostuu "valoruumis", joka nousee taivaaseen sielu palaa Valon maailmaan, jos ihminen on eläessään saavuttanut tietoisuuden (nasirutha) jumalallisesta alkuperästään pelastajahenget ohjaavat sielun Valon maailmaan
Vainajiin suhtautuminen eivät uskoneet fyysisen ruumiin ylösnousemukseen eivät koristelleet hautoja, eivät käyneet haudoilla eivätkä osoittaneet niille mitään huomiota ruumiin luut hajoavat ja ovat uuden ruumiin siemeniä sielun seuraavassa elämässä kunnioittivat vainajien sieluja, joiden jatkuvuutta symbolisoi virtaava vesi
Pappeus Pappeus oli ennen sallittua sekä miehille, että naisille; nykyisin papittaria ei ole. Pappeus periytyy isältä pojalle. Pappiskoulutus alkaa jo 3-4 vuoden iässä, jolloin papin poika alkaa seurata isäänsä. Aluksi poika saa luettavakseen yksinkertaisia rukouksia ja auttaa isäänsä eri tehtävissä. Opittuaan tarpeeksi poika vihitään pappeuden ensimmäiseen asteeseen.
Pappisvihkimykset Ennen pappisvihkimystä esoteerisia mysteerejä opetettiin suullisesti. Niille, joita pidettiin kykenevinä ymmärtämään ja säilyttämään salaisuudet, annettiin vihkimys salaisissa riiteissä. Papeilla oli kolme vihkimysastetta: 1. "oppilas 2. "aarteenvartija" 3. "kansanjohtaja"
Pappisvihkimykset 1. "oppilas (Shwalia) - opinnäytteenä tietyt ulkoa luetut tekstit 2. "aarteenvartija" (Tarmida) - viikon eristys kulttimajassa - 60 päivän puhdistautumisjakso 3. "kansanjohtaja (Ganzivra) - ei saa olla naimaton eikä lapseton - suorittaa hautausrituaalin - 45 päivän eristäytymisjakso - saa pappisvihkimyksen
Rukoileminen Rukoushetket ovat aamulla, keskipäivällä ja illalla. Ennen rukoushetkeä pestään kädet ja kasvot. Rukoiltaessa ei polvistuta eikä käsien asennolla ole merkitystä. Rukoillessaan mandealaiset kääntyvät Pohjantähteä kohti; näin osoitetaan kunnioitusta enkeleille ja hyville hengille, joiden uskotaan sijaitsevan tähdissä.
Nimi Mandealaisilla on kaksi nimeä Syntymässä annettu maallinen nimi Uskonnollinen nimi ( tähtimerkkinimi ), määräytyy äidin puolelta Uskonnollista nimeä pidetään tärkeämpänä, sen uskotaan suojelevan pahalta.
Mandealaisia hyveitä kilvoittelu paheiden voittamiseksi, elämän yksinkertaisuus, ei yleellisyyttä hyvistä teoistaan ei pidä tehdä numeroa ruokaa annetaan tarvitseville, ei myydä ympärileikkaus on kielletty virtaavaa vettä (jardana) kunnioitetaan elämän vertauskuvana; ruuan tähteet saa heittää jokeen, mutta ei virtsaa eikä ulosteita
Puhtaussäännöt ruoka, hedelmät ja kaikki syötävä puhdistetaan rituaalisesti ennen valmistamista ja nauttimista (paitsi suola) keittiövälineet ja eräät muut esineet puhdistetaan rituaalisesti tietyin välein lihaa syödään vain vähän papit saavat syödä vain itse valmistamaansa ruokaa; heiltä on kielletty alkoholi, kahvi ja tupakka
Mandealaisten etiikka mandealaisilla yhteisöillä oli tiukat moraalisäännöt, jotka kielsivät tappamisen, itsemurhan, väkivallan, häpäisemisen, valehtelun, varastamisen, aviorikoksen ja avioeron avioliitto ja lasten hankkiminen oli pyhä velvollisuus (myös papeille)
Mandealaiset kirjoitukset erityinen kulttikieli, jolla esitettiin symboleja ja kielikuvia tärkein pyhä kirja "Ginza rukouskirja "Qolasta kolmas tärkeä kirja "Johannes Kastajan kirja"
Aramean kielinen kirjoituskäärö, jossa kuvataan rituaalista upotuskastetta
Mandealaisuus nykyisin harjoitetaan yhä eteläisessä Irakissa ja Lounais-Iranissa joutuneet äärimuslimien hyökkäysten kohteeksi paenneet suurin joukoin alueelta mandealaisten pakolaisten yhteisöjä monissa maissa: Ruotsissa 5 000, Australiassa 3 500, USA:ssa 1 500, Suomessa 100
Lisätietoa: www.gnosis.fi