KUTSUMUKSEN HINTA - STTL:n jäsentutkimus 2004 Sari Lakso

SUOMEN TANSSITAITEILIJAIN LIITTO - FINLANDS DANSKONSTNÄRSFÖRBUND RY The Union of Finnish Dance Artists KUTSUMUKSEN HINTA - STTL:n jäsentutkimus 2004 Sari Lakso

SISÄLLYS Johdanto 4 1 TANSSITAITEILIJAN ASEMA SELVITYKSEN KOHTEENA 6 1.1 Selvityksen tausta ja tavoitteet 7 1.2 Aiemmat tanssitaiteilijan asemaa käsittelevät tutkimukset 10 1.3 Tutkimusaineisto ja tietolähteet 12 2 SUOMEN TANSSITAITEILIJALIITON JÄSENKUNTA VUONNA 2004 14 2.1 Jäsenkategoria, koko ja rakenne 15 2.2 Koulutustausta 16 3 TANSSITAITEILIJAN TYÖSUHDETURVA JA TYÖMARKKINA-ASEMA 19 3.1 Työmarkkina-asema 19 3.2 Työttömyys 22 3.3 Työsuhteiden laatu ja työaika 25 3.4 Alan työehtosopimukset 27 3.5 Toimeentulolähteet 29 3.6 Tulokäsitteet, veronalaiset tulot ja tanssin alan tulot 32 4 TAIDETANSSIPRODUKTIOIDEN TYÖSKENTELYOLOSUHTEET 33 4.1 Taidetanssin julkinen tuki Suomessa 33 4.2 Apurahaproduktiot 36 4.3 Yrittäjä vai palkansaaja produktioiden työsuhdeproblematiikka 37 4.4 Tanssiproduktioiden tuotanto ja budjetit 39 5 TANSSITAITEILIJOIDEN SOSIAALI- JA ELÄKETURVA, TÄYDENNYS- 42 JA JATKOKOULUTUS 5.1 Tanssitaiteilijoiden sosiaali- ja eläketurva 42 5.2 Täydennys- ja jatkokoulutus 44 5.3 Uudelleenkoulutus ja ammatinvaihtoon liittyvät tukipalvelut 46 6 TANSSITAITEILIJAN ASEMA VUONNA 2004 48 Lähteet ja kirjallisuus 51 Liitteet 54 Kannen kuva: Teemu Kyytinen ja Annika Nieminen Les enfants terribles kor. Thomas Freundlich Kuva: Thomas Freundlich 2

ESIPUHE Suomen Tanssitaiteilijain Liiton hallitus päätti syksyllä 2004 kohdentaa jäsenistölleen kyselyn koskien tanssitaiteilijoiden työtä, työskentelyolosuhteita ja työsuhteiden laatua. Samassa yhteydessä tiedusteltiin myös jatko- ja täydennyskoulutus sekä uudelleenkoulutustarvetta. Allekirjoittanut palkattiin osa-aikaisena projektityöntekijänä tehtävään ja vuoden 2005 alussa kysely postitettiin jäsenistölle. Tällä selvityksellä haluttiin kartoittaa niitä tanssin osa-alueita, mistä tarkennettua tutkimustietoa ei vielä ole olemassa: freelancereiden ja määräaikaisten työsuhteiden määrä ja laatu. Samoin selvitystä vailla olivat vapaan kentän tanssiproduktioiden budjetit ja produktioissa tehdyn palkattoman työn määrä. Aineiston avulla saadaan hiukan tarkempi kuva tanssitaiteilijoiden työstä ja nykyisistä työskentelyolosuhteista. Monilta osin tulokset ovat samankaltaisia aiempiin tietoihin nähden eikä isoja, merkittäviä eroja ilmennyt. Uuden tiedon osalta selvitys tekee pioneerityötä ja sen luotettavuus voidaan kyseenalaistaa ja tarkentaa tulevissa selvityksissä. Tämän selvityksen tekemisen mahdollisti saamani työllistämistuki. Kysymyksessä ei ole tieteellinen opinnäyte vaan Liiton ja jäsenistön käyttöön tarkoitettu työväline. Lopuksi haluan kiittää kaikkia, jotka mahdollistivat tämän selvityksen syntymisen; Suomen Tanssitaiteilijain Liiton hallitusta hyvästä päätöksestä, Ulla Tenhusta avusta ja tuesta matkan varrella, Paula Karhusta konsultaatioavusta, Anne Saveljeffiä oikoluvusta, TeMen toimistoa tsempistä ja avusta sekä kaikkia niitä henkilöitä, jotka omalla panoksellaan ovat myötävaikuttaneet selvityksen syntymiseen. Matkalla olen oppinut paljon! Helsingissä 31.10.2005 Sari Lakso 3

Johdanto Tanssitaiteen merkitys ja yhteiskunnallinen rooli on muuttunut viimeisten kahdenkymmenen vuoden aikana radikaalisti. Taidetanssin ammatillinen työskentely on laajentunut baletin ja nykytanssin lisäksi eri tanssilajien soveltaviin tehtäviin vapaa-ajan, sosiaali- ja terveyssektorin alueille. Tanssitekniikoiden kehittyminen, teknologian aluevaltaukset luovan työn sektorilla, tanssiryhmien määrän ja yleisömäärien kasvu ovat kehityssuuntina olleet sekä kansallisia että maailmanlaajuisia. Suomessa koulutuspolitiikan hedelmät näkyvät selkeästi tanssitaiteen toimintavolyymissa, näkyvyydessä ja tasossa. Koulutustaso on korkea kaikilla tanssitaiteen osa-alueilla. Samansuuntaista kasvua ja kehitystä ei ole tapahtunut tanssitaiteilijoiden työskentely- ja toimintaedellytyksissä. Yhä edelleen tanssitaiteilijat kohtaavat jokapäiväisessä työssään sekä taloudellisia että työn jatkuvuuteen liittyviä rasitteita, mikä korreloituu suoraan taiteilijoiden työskentelyolosuhteisiin ja sitä kautta taiteilijoiden henkiseen hyvinvointiin. Yksi valtion taide- ja taiteilijapoliittisen periaatepäätöksen ja nykyisen hallituksen kulttuuripoliittisista tavoitteista on mm. taiteilijoiden henkisten ja fyysisten työskentely- ja toimintaedellytysten parantaminen. 1 Elinvoimansa osoittaneen taiteenlajin kohdalla kamppailu asianmukaisista työskentelyolosuhteista saattaa muodostua kehityksen esteeksi. Toisaalta niiden puuttuminen voisi pahimmillaan johtaa taiteenlajin kuihtumiseen. Tässä yhteydessä ei ole turhaa puhua yksilön perusoikeudesta työskennellä kouluttautumallaan alalla ja oikeudesta saada korvaus tehdystä työstä. Se on jokaisen taiteilijan sivistyksellinen perusoikeus. Tarvittava kehitys tällä sektorilla ei ole ainoastaan seuraava askel, jonka yhteiskunta on velkaa jokaiselle yksittäiselle tanssitaiteilijalle taiteellisesta panoksesta. Sillä on kriittinen merkitys myös itse taiteenalalle. 2 Toimenpide-ehdotuksia alalla vallitsevan tilanteen korjaamiseksi esitettiin vuonna 1999 julkaistussa tanssitaidepoliittisen työryhmän muistiossa (Tapoli). 3 Osa tavoitteista ja ehdotuksista on saavutettu. 1 TAO periaatepäätös valtion taide- ja taiteilijapoliittisesta ohjelmasta 2002 2 Beyond performance, Mindy N.Levine 2004 3 Tanssin tila ja tulevaisuus 1999 4

Tämän selvityksen tavoitteena on koota uutta tietoa tanssitaiteilijoiden työn ja työskentelyolosuhteiden laadusta olemassa olevan aineiston lisäksi sekä tuoda esiin epäkohdat ja ongelmat, joita taiteenalalla yhä esiintyy. Alalla vallitseva alipalkkaus, työttömyys ja kehno sosiaaliturva eivät muutu ilman valtion vahvaa panostusta ja tarpeellisten lainsäädännöllisten muutosten läpivientiä. Selvityksessä tarkastellaan tanssitaiteilijan asemaa työmarkkinoilla Suomen Tanssitaiteilijain Liiton vuonna 2004 teettämän kyselytutkimuksen aineiston avulla. Tähänastiset selvitykset ovat tarkastelleet alaa ryhmien tai alan rakenteiden kehittämisen näkökulmasta. Tavoitteena oli tuoda esiin tekijän ja yksilön näkökulma ongelmineen. Samanaikaisesti selvitys pyrkii avaamaan kokonaiskuvaa alan erityispiirteistä ja tarkentamaan joitain tilastollisia vääristymiä. Aineisto on koottu Suomen Tanssitaiteilijain Liiton jäsenistöltä ja tutkimusjoukkoon kuuluu vain ammattiliiton jäseniä. Aiempien tutkimusten perusteella tanssitaiteilijoiden järjestäytymisaste tiedettiin korkeaksi. Valitun perusjoukon (N=651) katsottiin tuovan esille alan ominaispiirteitä. Taiteilijajärjestöihin järjestäytyneistä tanssitaiteilijoista 86 % kuuluu Suomen Tanssitaiteilijain Liittoon. Kun otosaineiston demografisia piirteitä vertailtiin perusjoukosta jo saatuihin tietoihin, todettiin aineiston edustavuus riittävän kattavaksi. Tulokset olivat samansuuntaisia kuin aiemmissa tutkimuksissa. Mahdolliset Suomen Kansallisbaletissa esiintyvät epäkohdat jäävät tämän selvityksen ulkopuolelle, sillä baletin tanssijat ovat järjestäytyneet eri ammattiliittoon. Laskennallisesti kansallisbaletin tanssijat ovat mukana työnantajasektorin taulukoissa. Selvityksen 1. ja 2. luvussa käydään läpi hankkeen tavoitteita, aineiston kokoamisen perusteita, tutkimusjoukon rakennetta ja aiheeseen liittyvää aiempaa tutkimusaineistoa. Kolmannessa luvussa tarkastellaan työmarkkina-asemien eroja ammattiryhmittäin ja eri toimeentulolähteitä. Lisäksi työttömyyden tilastoinnin ongelmia valotetaan eri lähdeaineistoja vertailemalla. Neljännessä luvussa tarkastellaan apurahaproduktioiden työskentelyolosuhteita ja työsuhdeproblematiikkaa. Viidennessä luvussa käydään läpi sosiaali- ja eläketurvaan liittyviä puutteita ja täydennys- jatkokoulutuksen tilannetta. 5

1. TANSSITAITEILIJAN ASEMA SELVITYKSEN KOHTEENA Tanssitaiteilija 2000-luvun Suomessa toimii hyvin poikkeuksellisessa työympäristössä. Työmarkkina-asemaerojen kasvaminen on johtanut siihen, että normaaliin työsuhteeseen työllistyminen ja vakaan työmarkkina-aseman säilyttäminen on vaikeaa kaikilla ammattialoilla, ei pelkästään taiteilijoilla. 4 Tanssin ammattikentältä puuttuvan laitosverkoston ja heikon infrastruktuurin vuoksi suurin osa tanssitaiteilijoista työskentelee freelancereina. Vakituisessa työsuhteessa toimivia tanssitaiteilijoita on vähän. Työsuhteet ovat lyhyitä, päällekkäisiä ja työnantajia on useita. Epäsäännöllistä tuloa saadaan monesta eri lähteestä. Enemmistö tekee töitä tanssijatanssinopettajina, tanssija-koreografeina, tanssinopettaja-koreografeina tai näitä kaikkia yhdessä. Lisäksi toimitaan tanssin alan ja muiden alojen ei-taiteellisissa työtehtävissä. Apurahoituksen rooli taiteellisen työn mahdollistajana on kasvanut aiempiin vuosiin verrattuna. Taiteilijoiden ja tuettavien taiteenalojen lukumäärä on kasvanut kahdenkymmenen vuoden aikana ja samanaikaisesti taiteilijoiden työllistämisongelmat lisääntyneet. Työmarkkinoiden hallitsemattomuus on heijastunut tanssitaiteilijoiden vaatimattomaan tulotasoon sitä edelleen heikentävästi. Tehdyn jäsenkyselyn avulla haluttiin selvittää mm. seuraavia asioita: Millainen on jäsenkunnan rakenne? (koulutustausta, ikäjakauma, jäsenyyden laatu) Millainen on heidän työmarkkina-asemansa? (Työsuhde, freelancer, yrittäjä) Työsuhteiden laatu? (määräaikaisten ja vakituisten työsuhteiden määrä, työsopimukset, työehtosopimusten noudattaminen) Taiteellisen ja ei-taiteellisen työn osuus tulonmuodostuksesta Mikä on freelancereiden tulotaso ja lukumäärä Kuinka suuri on palkattoman työn osuus apurahaproduktioita työstettäessä Apurahaproduktiobudjettien suuruus ja palkkoihin käytetty osuus Täydennys- ja jatkokoulutustarve 4 Rensujeff 2003 6

1.1 Selvityksen tausta ja tavoitteet Selvityksen tavoitteena on ollut kartoittaa Suomen Tanssitaiteilijain Liiton jäsenkunnan rakennetta, työmarkkina-asemaa ja työsuhteiden laatua vuonna 2004. Kyselytutkimuksesta saatua aineistoa vertaillaan jo olemassa olevaan lähdeaineistoon. Selvityksen taustalla on jäsenistömme epätoivoinen tilanne, sen todentaminen ja siitä tiedottaminen. Tanssitaiteilijoiden kohdalla tilastokeskuksen väestölaskentaan perustuvaa tietoa pidetään hyvin epävarmana tietolähteenä, sillä taiteilijat määritetään eri kriteereillä kuin esimerkiksi taidehallinnon piirissä. Vapaat taiteilijat ja freelancerit, joita jäsenkuntamme enemmistö edustaa, jäävät helposti väestölaskentatiedoissa työlliseen työvoimaan luokiteltavien ulkopuolelle. Kuten myös ne taiteilijat, jotka toimivat toisessa ammatissa tai työssä. Tilastokeskuksen väestölaskennassa työlliseen työvoimaan luetaan kaikki 15-74 vuotiaat henkilöt, jotka vuoden viimeisellä viikolla olivat ansiotyössä eivätkä olleet työttömänä työnhakijana työvoimatoimistossa tai suorittamassa varusmies- tai siviilipalvelua. Heistä saadut tiedot perustuvat työeläke- ja veroviranomaisten tietoihin. Taiteilijajärjestöjen kohdalla päällekkäisjäsenyydet, toimimattomat jäsenet ja järjestöjen ulkopuolella toimivat taiteilijat saattavat vähentää kokonaisotannan luotettavuutta. Freelancereiden määräksi on arvioitu 70 % tanssin alalla työskentelevistä. 5 Heidän tulotasoaan ei ole aikaisemmin kartoitettu tässä mittakaavassa. Teatterin tiedotuskeskus julkaisee vuosittain Teatteritilastot kirjaa, joka sisältää valtionosuutta saavien tanssiteattereiden keskipalkat, mutta ei vapaiden ryhmien ja freelancereiden ansiotuloja ja keskiansioita. 6 Nämä em. seikat antavat hiukan vääristyneen kuvan tanssitaiteilijoiden asemasta. Suomen Tanssitaiteilijain Liiton näkökulmasta freelancereiden tilanne on tuntuvasti huonompi. Vapaan kentän ryhmien osalta tilastointia on pyritty kehittämään Teatterin tiedotuskeskuksessa. 7 Suurin osa tanssitaiteilijoista työskentelee tanssin vapaalla kentällä, joka tarkoittaa kaikkea teatteri- ja orkesterilain ulkopuolella tapahtuvaa tanssin ammatillista toimintaa. 5 Tieto perustuu yleiseen mutu-tuntumaan. Asiaa ei ole todennettu tutkimuskeinoin. 6 Teatterin tiedotuskeskuksen vuosittain julkaisema Teatteritilastot 7 Titta Ylinen, Teatterin tiedotuskeskuksen tilastosihteeri 7

Toimintaa on ryhmissä, yksittäisten taiteilijoiden muodostamissa ja produktiokohtaisissa työryhmissä ja erilaisissa projekteissa. Teatteri- ja orkesterilain piiriin kuuluu 11 VOS tanssiteatteria, jotka pystyvät työllistämään vakinaisesti 38 tanssitaiteilijaa. Vapaalla kentällä määräaikaisten työsuhteiden lukumäärä on kartoittamatta. Tietoa palkattoman työn osuudesta apurahaproduktioita tehtäessä on kaivattu pitkään. Taloustilastointi yksittäisten koreografien produktioista on toistaiseksi tekemättä. Kyselytutkimuksen aineisto kertoo itsenäisten koreografien produktiokohtaisten työryhmien työskentelyolosuhteista. Monissa tapauksissa työskennellään palkatta ja talkoovoimin tai hyvin vähäisillä korvauksilla. Fakta on tiedossa tanssin alalla toimivien keskuudessa, mutta onko tilanne yhtä selkeä alan rahoituksesta päättäville. Eläkkeelle jääneen Helsingin kulttuurijohtaja Yrjö Larmolan toteamus Helsingin Sanomissa pääkaupunkiseudun nälkäpalkalla työskentelevistä tanssitaiteilijoista ei ole tuulesta temmattu. Saadaksemme ajanmukaisen kuvan tanssitaiteilijoiden perustilanteesta tarvitsemme säännöllistä julkaistavaa tietoa koko tanssin kentästä. Säännöllisesti julkaistavaa tilastotietoa kulttuurityövoimasta ei ole ollut saatavilla. Vuonna 2004 tilastokeskus on käynnistänyt hankkeen, jonka tavoitteena on vuosittain päivitettävä tilastollinen ammattirekisteri. Ensimmäiset tiedot rekisteriin kootaan vuodelta 2004 ja rekisterin päämääränä on korjata ammattitietoihin liittyviä puutteita. Ensimmäiset tiedot julkaistaan vuonna 2006. 8 Tilastokeskuksen kulttuuritilastojen kulttuuriammatteja koskevat tiedot on tähän asti kerätty viiden vuoden välein tehtävistä väestölaskennoista. Viimeksi laskenta on tehty vuodenvaihteessa 2000-2001. Tilastokeskuksen viralliset työvoimatilastot ovat sektorin rajaamisen kannalta ongelmallisia, sillä tanssialan työvoima tilastoidaan yleisesti kulttuuritoimialaan ja mm. koulutuksen osalta tilastot sisältävät teatteri- ja tanssialan tiedot yhteenlaskettuina. Tilastokeskuksen tarkemmat tiedot perustuvat tanssin osalta Teatterin ja Tanssin tiedotuskeskuksen julkaisemiin tilastoihin ja tilastokeskuksen työvoimatilastot ilmestyvät vain joka toinen vuosi. Työvoimaministeriön kuukausittaisista tilastoista löytyvät koko maan tanssialan työnhakijat, työttömät työnhakijat ja avoinna olevat työpaikat. Näihin tilastoihin lasketaan tanssijat ja koreografit, tanssinopettajat on tilastoitu erikseen opettajien ryhmään. 8 Tilastolinkki 2004 8

Taiteen Keskustoimikunnan tutkimusyksikössä on selvitetty taiteilijan asema-projektissa 1985-1996 taiteilijoiden toimeentuloa taiteenalakohtaisesti. Näissä lähdeaineistona on käytetty rekisteritietoja ja muita aineistoja. Viimeisimmässä Kaija Rensujeffin raportissa Taiteilijan asema (2003) kysely kohdistettiin kaikille taiteenaloille ja kyselytutkimuksessa olivat mukana vuonna 2000 valtiolta apurahan saaneet taiteilijat ja taiteilijajärjestöjen jäsenet. Sitä edellinen Taiteen keskustoimikunnan tutkimusyksikön tanssitaiteilijoiden toimeentuloa kartoittava tutkimus on vuodelta 1995, joka perustui matrikkelikyselyyn ja rekistereistä saatuihin tietoihin. (Karhunen ja Smolander: Tanssitaiteilija lähikuvassa, 1995) 9

1.2 Aiemmat tanssitaiteilijan asemaa käsittelevät tutkimukset Taiteen Keskustoimikunnan tutkimusyksikkö on julkaissut 80-luvulta lähtien taiteenalakohtaisia selvityksiä taiteilijoiden toimeentulosta ja yhteiskunnallisesta asemasta. 1970-luvulla tehtiin ensimmäiset tutkimukset mm. tanssitaiteen alalla toimivan taiteilijakunnan (Hautala 1977) 9 rakenteesta ja taloudellisesta asemasta. Näitä tutkimuksia ovat seuranneet 1980-1990-luvulla toteutettu taiteilijan asema tutkimusprojekti Taiteen Keskustoimikunnassa. Tanssitaiteilijoita koskevan osuuden kokosivat Paula Karhunen ja Anki Smolander (Tanssitaiteilija lähikuvassa 1995). 10 Teatterikorkeakoulun julkaisema Tanssiko muka työtä, 1998 (Laura Jännes) käsitteli tanssitaiteilijoiden työllisyyteen vaikuttavia rakenteellisia tekijöitä. Aineisto on kerätty sekä teemahaastatteluna että lomakekyselynä ja sisältää tanssin rakenteiden selvittämisen lisäksi visioita ideaalista tulevaisuudesta ja työllisyystilannetta parantavia ehdotuksia. 11 Tutkimukset ovat kuitenkin harvoin antaneet varsinaisia toimenpidesuosituksia taidepoliittiselle päätöksenteolle. Tämän tyyppisistä julkaisuista Opetusministeriön nimeämän työryhmän Tanssitaidepoliittinen muistio Tanssin tila ja tulevaisuus vuodelta 1999 12 on antanut selkeitä toimenpidesuosituksia tanssitaiteen tilanteen kohentamiseksi. Yhä edelleen monet muistiossa esiin tuodut ongelmat ovat ajankohtaisia. Tanssin tiedotuskeskuksen julkaisema Askel tulevaisuuteen raportti nosti esille vapaan tanssin kentän ongelmat ja esitti tanssin aluekeskusverkoston luomista. 13 Opetusministeriön nimeämä työryhmä vuoden 2003 lopulla otti selvittääkseen mahdollisen verkoston perustamisen ja vuoden 2004 lopulla ensimmäiset aluekeskukset aloittivat toimintansa. Viime vuosina kulttuurin taloustiede on vaikuttanut taiteen ja taiteilijan aseman sekä taidepolitiikan tutkimukseen. 14 Taiteellista työtä pidetään tärkeänä yhteiskuntien kokonaisuuteen ja kehitykseen sidoksissa olevana elementtinä. Näemme tämän selvityksen yhtenä merkittävimpänä tehtävänä toimia tietolähteenä taidepoliittiselle päätöksenteolle alamme osalta. 9 Rensujeff, 2003 10 Karhunen & Smolander, 1995 11 Jännes, 1998 12 Tanssin tila ja tulevaisuus 1999 13 Askel Tulevaisuuteen raportti, 2003 14 Kaija Rensujeff, 2003 s.10 10

Edellä esiteltyjen tutkimusten kautta on saatu tietoa ja asiantunteva yleiskuva tanssitaiteilijan heikosta sosioekonomisesta asemasta. Tanssitaiteilijat työskentelevät pääasiallisesti lyhyissä työsuhteissa pätkätyöläisinä ja useissa eri ammateissa. Opetustyö on merkittävä tulonlähde, sillä tanssijan ura on lyhyt ja lopettamisen suurimmat syyt ammatin alhainen toimeentulo, vammautuminen, perheen perustaminen tai ikä. Suomen Kansallisbaletti ja Helsingin Kaupunginteatteri ovat suurimmat yksittäiset esiintyvien tanssitaiteilijoiden työllistäjät. Vertailtaessa tanssitaiteilijoiden tulotasoa muihin taiteilijaryhmiin, ainoastaan kuvataiteilijoilla on alhaisempi palkkataso. Eläketurva on edelleen puutteellinen ja ainoastaan Kansallisbaletin tanssijat pääsivät vielä vuoteen 1995 asti eläketurvajärjestelmän piiriin, joka takasi heille eläkkeen 44 vuotiaina 22 vuoden tanssijauran jälkeen. Tanssijoiden uudelleenkoulutuksen mahdollisuuksista ja aktiiviuran päättymisestä on tehty selvitys vuonna 1993 Teatterikorkeakoulun täydennyskoulutuskeskuksessa (Johanna Laakkonen) Selvitys tanssijoiden aktiiviuran päättymisestä ja uudelleenkoulutuksen mahdollisuuksista. Taisto I (1995) ja II (2000) toimikunnat ovat sisällyttäneet tanssijoiden uudelleenkoulutuksen ja aktiiviuransa päättävien tanssijoiden tukitoimet tekemiinsä selvityksiin ja raportteihin, mutta toistaiseksi hallinnonalojen yhteistyön puutteen takia asia on edelleen ratkaisematta. Vuoden 2004 lopulla The advance-project julkaisi kansainvälisen raportin koskien tanssijoiden uudelleenkoulutusta ja siihen liittyvää akuuttia tarvetta eri puolilla maailmaa. Raportti kartoittaa ja tarjoaa ratkaisumalleja sekä ehdotuksia uudelleenkoulutuksen ja tukitoimien käynnistämiseksi. Vaihtoehtoja on olemassa, jos valmiutta ja sitoutumista asialle löytyy. Ainoastaan Kanadassa, Hollannissa, Englannissa ja Yhdysvalloissa on toistaiseksi viralliset asiaa hoitavat keskukset tai organisaatiot, joissa uudelleenkoulutusta tukipalveluineen on saatavilla. Tanssijoiden uudelleenkoulutus ja ammatin vaihtoon liittyvien tukipalveluiden puuttuminen on epäkohta, jonka ratkaiseminen on mahdollista urheilijoiden esimerkkimallin mukaisesti. 15 15 Laakkonen johanna, Selvitys tanssijoiden aktiiviuran päättymisestä ja uudelleenkoulutuksen mahdollisuuksista 1993 11

1.3 Tutkimusaineisto ja tietolähteet Tutkimusjoukko koostuu otoksesta Suomen Tanssitaiteilijain Liiton jäseniä, eläkeläis- ja kannattajajäseniä lukuun ottamatta. Tutkimuksen aineisto koottiin vuoden 2005 tammihelmikuun aikana strukturoituna postikyselynä. Suomen Tanssitaiteilijain Liiton jäsenmäärä vuoden 2004 vaihteessa oli 651. Lisäksi tilastotietoja selvitykseen on koottu Työministeriöltä, Tilastokeskukselta, Tanssin ja Teatterin tiedotuskeskuksilta, Taiteen Keskustoimikunnan julkaisuista Tanssitaiteilija lähikuvassa, Taiteilijan asema, Taiteilija Suomessa ja Tanssitaiteilijain liiton jäsenrekisteristä, Suomen Muusikkojen liitolta, Suomen Näyttelijäliitolta ja alueellisilta taidetoimikunnilta. Kysely lähetettiin yhteensä 600:lle ammattilais-, opiskelija- ja koejäsenelle. Kyselylomake postitettiin ainoastaan kerran (numeroimattomana) ja sähköpostitse lomake osoitettiin kaksi kertaa sähköpostijäsenrekisterissä mukana oleville 400 jäsenelle. Lomakkeeseen pyydettiin vastaamaan nimettömänä olettaen vastaamisen kynnyksen olevan tuolloin matalampi. Selvitykseen saatiin vastaus 142 tanssitaiteilijalta ja vastausprosentti oli 24. Aineisto jaettiin alaryhmiin ammateittain toimenkuva määritelmien mukaisesti ja aineiston pienuuden takia tarkasteltavana on koko saatu otos. Lomakkeiden täyttöaste oli hyvä. Nelisivuinen kyselylomake (liite 1) sisälsi kysymyksiä jäsenkunnan rakenteesta, koulutustaustasta, työsuhdeturvasta, työmarkkina-asemasta, vuosituloista, apurahoista, tanssiproduktioiden palkkauksesta, sosiaali- ja eläketurvasta sekä täydennys-, jatko- ja uudelleenkoulutuksesta. Kysymykset pyrittiin muotoilemaan niin, että vastauslomakkeen täyttäminen ei veisi kohtuuttomasti aikaa ja saisimme mahdollisimman paljon tarkennettua tietoa. Lomakkeen tiivistäminen 4 sivuun muokkasi lomakkeen lopullisen muodon ja rakenteen. Saadussa palautteessa kritisoitiin tehtyjen työtuntimäärien kirjaamisen mahdottomuutta jälkikäteen. Vaikeusaste produktioiden työtuntimäärien ja kokonaiskeston erittelyjen osalta kohdassa 16 oli liian korkea. Se näkyi saaduista vastauksista. Henkilökohtaisten tulotietojen kysely liiton puolelta muutoin kuin jäsenmaksujen yhteydessä on harvinaista ja nimitietoja ei kerätty. Ongelmana aiemmissa tutkimuksissa on ollut taiteellisesta työstä saadun tulon erittely muusta työstä saaduista tulosta. Suomessa tehdyissä tutkimuksissa tiedot on kerätty vero- 12

tusaineiston pohjalta. Tässä selvityksessä pyydettiin vastaajia erittelemään tanssin alan työstä saadut tulot muusta veronalaisesta työstä saaduista tuloista. Ammattitanssitaiteilijaksi määritellään tässä selvityksessä Suomen Tanssitaiteilijain Liiton jäsenet. Vastaajajoukko edustaa sekä ikänsä, asuinpaikan että sukupuolen suhteen hyvin perusjoukkoa. Alkuperäinen perusjoukko (STTL:n jäsenmäärä) 651 Poistot (eläkeläisjäsenet ja kannattajajäsenet) 51 Lopullinen perusjoukko 600 Vastaajat eli tutkimusjoukko 142 N=126 / M=16 Vastausprosentti 24 % Saaduista vastauksista taiteilijat luokiteltiin alaryhmiin (tanssijat, tanssinopettajat, koreografit, apurahalla työskentelevät). Apurahojen saajia eli taiteilija-apurahalla työskenteleviä tutkimusjoukossa oli 15 henkilöä. 13

2. SUOMEN TANSSITAITEILIJAIN LIITON JÄSENKUNTA VUONNA 2004 Suomen Tanssitaiteilijain Liitto, tanssialan ammattiliitto ja kulttuurijärjestö perustettiin vuonna 1937 Suomen Kansallisbaletin miestanssijoiden aloitteesta. Liitto toimii alan yhteiskunnallisena ja taiteellisena vaikuttajana, kulttuuripoliittisena etujärjestönä sekä pyrkii kehittämään jäsenistön työsuhdeturvaa, työolosuhteita, työllisyyttä sekä tekijänoikeudellista asemaa. Perustamiskokouksen 47 jäsenestä liiton jäsenmäärän kehitys on ollut kasvusuuntainen ja muutos vuodesta 1969 vuoteen 2004 jopa 268 %. Ainoastaan kuvataiteilijoiden osuus on kasvanut enemmän kuin tanssitaiteilijoiden määrä viimeisten 30 vuoden aikana. Kaikista taiteenalojen järjestöistä tanssitaiteilijoiden osuus on 3 %. 16 Vuonna 2004 Suomen Tanssitaiteilijain Liiton jäsenmäärän kasvu oli 5,5 %. Jäsenkunnan rakenne on muuttunut vuosien kuluessa. Kansallisbaletin tanssijoiden erottua vuonna 1971 perustettiin Suomen Tanssipedagogien liitto, joka kokosi tanssinopettajat omaksi liitokseen. STTL:n ja STPL:n fuusioituminen vuonna 1998 kokosi ammattiryhmät taas yhteen. Suomen Kansallisbaletin tanssijat (107) kuuluvat Suomen Muusikkojen Liittoon. Näyttelijäliittoon kuuluu 66 tanssijaa (sis. eläkeläiset ja ulkomailla asuvat). Vuoden 2004 lopussa Suomen Tanssitaiteilijain Liiton jäsenmäärä oli 651 ja jäsenkuntaan kuuluu sekä tanssijoita, tanssinopettajia, koreografeja että alan opiskelijoita. Liiton varsinaisia jäseniä kutsutaan ammattilaisjäseniksi. Liitolla voi lisäksi olla koejäseniä, oppilasjäseniä, kannattajajäseniä, vapaajäseniä ja kunniajäseniä. Ammattilaisjäseneksi voidaan hyväksyä henkilö, jolla on tanssijan, koreografin tai tanssipedagogin ammattitutkinto tai 2) jolla on vakinainen kiinnitys tanssiryhmään tai 3) joka on päätoimisesti työskennellyt tanssin alalla vähintään kahden vuoden ajan tai tai 4) jonka muut ansiot alalla perustuvat yleisesti tunnettuihin tosiseikkoihin. 17 Arvio järjestäytymättömistä tanssitaiteilijoista on 100-150 välillä eli yhteensä koko maassa työskentelee noin 900-1000 tanssin ammattilaiskriteerit täyttävää taiteilijaa. Yhdessä Näyttelijäliiton ja Muusikkojen liiton tanssijajäsenten kanssa järjestäytyneiden tanssitaiteilijoiden lukumäärä on 824. Tutkimusjoukosta 10 % kuului myös 16 Arpo, Taiteilija Suomessa 17 Suomen Tanssitaiteilijain Liiton säännöt 14

seuraaviin ammattijärjestöihin: OAJ, STS, AKAVA., AEK, STOPP, Yliopiston lehtorien liitto, Suomen Näyttelijäliitto ja Svenska Teaterförbundet. 2.1 Jäsenkategoria, koko ja rakenne Vaikka naisten osuus on kasvanut useilla taiteenaloilla, tanssitaide on aina ollut naisvaltainen ala. Vuonna 1995 naisten osuus oli jo noussut 81 %:iin. Tutkimusjoukosta 89 % on naisia ja vastaavasti Suomen Tanssitaiteilijain Liiton jäsenistä 87 %. Tanssitaiteen heikkoa yhteiskunnallista asemaa on usein selitetty alan naisvaltaisuudella. Viimeisten tutkimusten mukaan tanssitaiteilijoiden iän keskiarvo on noussut 31 vuodesta 18 (1995) 36 vuoteen (2000). 19 Tutkimusjoukon iän keskiarvo on 34,3 vuotta ja suurimman ikäryhmän muodostivat 70-luvulla syntyneet, joiden osuus on 46 % vastanneista. Miesten iän keskiarvo on 32,8 vuotta ja naisten 34,1 vuotta. Väestölaskentatietojen mukaan vuonna 2000 tanssitaiteilijoiden keski-ikä oli 32 vuotta. Tanssitaiteilijakunnan maantieteellisen sijoittumisen pääpaino on pääkaupunkiseudulla, missä 57 % tanssitaiteilijoista työskentelee. Tilanne on pysynyt samana vuodesta 2000. Tässä suhteessa muut taiteenalat edustavat samaa painotusta ja elokuva-alan taiteilijoista jopa 78 % asuu pääkaupunkiseudulla. 20 Tanssin aluekeskusten perustaminen vuoden 2004 lopulla ja tanssinalan ammatillisen koulutuksen määrätietoinen sijoittaminen eri puolille Suomea on helpottanut pääkaupunkiseudun taiteilijakasaumaa. Vielä 70-luvulla 81 % tanssitaiteilijoista asui Helsingissä. 21 Tutkimusjoukon alueellinen jakauma vastaa lähestulkoon STTL:n jäsenistön sijoittumista eri puolille Suomea. Taulukko 1. Tanssitaiteilijoiden sukupuolijakauma, ikä ja asuinalue vuonna 2004 % -osuus SUKUPUOLI 2004 n=142 N 89 M 11 ASUINALUE Etelä-Suomi ja pks 67 Länsi-Suomi 20 Itä-Suomi 9 Oulu ja Lapin lääni 4 IKÄ 21 30 39 31 40 38 41 50 19 51 60 4 100 18 Karhunen & Smolander 1995 19 Rensujeff 2003 20 Rensujeff 2003 15

2.2 Koulutustausta Tanssialan koulutusmahdollisuuksia on monenlaisia yleissivistävästä koulutuksesta yliopistotasoiseen koulutukseen asti. Myös harrastustavoitteisia kursseja järjestetään runsaasti. Eräillä lukiokoulutuksen järjestäjillä tanssi kuuluu erityistehtäväalueena opetukseen tai lukio voi kokonaisuudessaan olla painottunut tanssin alaan. Suomessa kolme lukiota on ottanut tanssin erityistehtäväalueekseen; Kuopion yhteiskoulun musiikkilukio, Sibelius-lukio Helsingissä ja Vaskivuoren lukio Vantaalla. Samoin muutamien kansanopistojen linjoista ja kursseista löytyy tanssialan linjoja, jotka valmentavat jatkokoulutukseen. Helsingin Evankelinen Opisto, Lahden kansanopiston tanssi-ilmaisun kevätlinja, Pohjois-Karjalan Opiston tanssilinja ja Karjaan Västra Nylands folkhögskolan tarjoavat erimittaisia ja sisältöisiä opintojaksoja sisäoppilaitosmuotoisesta opiskelusta viikonloppukursseihin. 22 Suomessa toimii tällä hetkellä kahdeksan tutkintoon johtavaa tanssialan koulutusta antavaa oppilaitosta. Koulutustarjonta on laaja: tanssia, opettamista, koreografian tekoa ja tuottamista taiteen perusopetuksen tasolta aina tohtoriksi saakka. Korkeinta tanssialan koulutusta tarjoaa Helsingissä Teatterikorkeakoulun tanssitaiteen laitos tanssijan ja koreografin koulutusohjelmissa ja tanssi- ja teatteripedagogiikan laitos tanssinopettajan koulutusohjelmassa. Tanssitaiteen laitoksella voi suorittaa sekä alemman (kandidaatin) että ylemmän (maisterin) korkeakoulututkinnon. Jatkotutkintoina on mahdollista suorittaa tanssitaiteen lisensiaatin ja tohtorin tutkinnot joko tieteellis- tai taiteellispainotteisina. Ammattikorkeakoulut Oulussa (1991), Kuopiossa (1987) ja Turussa (1992) tarjoavat kukin tanssinopettajan nelivuotista koulutusta eri tanssilajeissa. Oulun seudun ammattikorkeakoulun kulttuurialan yksiköstä valmistutaan tanssinopettajan koulutusohjelmasta klassisen baletin, kansantanssin tai kilpa- ja seuratanssin suuntautumisvaihtoehdoista. Kuopion eli Pohjois-Savon ammattikorkeakoulun musiikin ja tanssin yksikkö antaa valmiudet tanssinopettajaksi klassisen baletin ja tanssikasvatuksen suuntautumisvaihtoehdoista. Turun ammattikorkeakoulun taideakatemian tanssin suuntautumisvaihtoehdossa tavoitteena on tanssinopetusta ja tanssitaidetta edistävän taideopettajan kouluttaminen. Toisen asteen tutkintoon johtavaa kolmivuotista ammatillista koulutusta antavat Suomen Kansallisoopperan Balettioppilaitos, Outokummun oppimiskeskus sekä Tampereen 21 Hautala 22 Työvoimatoimiston kokooma: Teatteri- ja tanssialan koulutusmahdollisuuksia 16

(2002) ja Turun (1993) Konservatoriot. Kaikista oppilaitoksista pätevöidytään tanssijaksi mm. nykytanssin, populaari- musikaalitanssin, kansantanssin, jazztanssin ja klassisen baletin suuntautumisvaihtoehdoista. 23 Vuodesta 1983 Teatterikorkeakoulun yhteydessä toimineelta tanssitaiteen laitokselta on vuoden 1987 jälkeen valmistunut 2004 mennessä 231 opiskelijaa. 24 Tällä hetkellä opintojaan Teatterikorkeakoulussa suorittaa 128 opiskelijaa, II asteen ammattioppilaitoksissa 120 opiskelijaa ja ammattikorkeakouluissa 122 opiskelijaa eli koko Suomen oppilaitokset yhteenlaskettuina 370 opiskelijaa. Tulevan kymmenen vuoden aikana arvioidaan II asteen ammattioppilaitoksista ja ammattikorkeakouluista valmistuvan 715 opiskelijaa eli Suomen ammattikentän jäsenmäärä näiden lukujen valossa on lähes kaksinkertaistumassa vuoteen 2014 mennessä. 25 Viimeisimmän tutkimuksen mukaan (Rensujeff 2003) tanssitaiteilijoista 79 %:lla on tutkintoon johtava tanssialan koulutus. 26 Sama tulos saatiin tutkimusjoukoltamme. Ainoastaan 10 %:lla ei ollut tanssialan tutkintoon johtavaa koulutusta ja he edustivat lähestulkoon kaikki ammattiin työn kautta kouluttautuneita. Enemmistö heistä oli 40- ja 50- luvuilla syntyneitä. Tutkimusjoukosta prosentuaalisesti suurin joukko oli korkeakoulutuksen saaneet, joista 25 %:a ilmoitti kouluttautuneen Teatterikorkeakoulussa tai muussa vastaavassa ylintä opetusta antavassa oppilaitoksessa kotimaassa tai ulkomailla. Ulkomailla koulutuksen saaneet olivat opiskelleet mm. seuraavissa oppilaitoksissa: University of Surrey Guildfordissa, Laban Centre for Movement and Dance ja London Contemporary School Lontoossa, Danshögskolan Tukholmassa ja Hogeschool voor de Kunsten Arnhemissa. Suomessa muita ylintä opetusta antavia oppilaitoksia Teatterikorkeakoulun lisäksi edusti Jyväskylän yliopisto, josta valmistuu mm. liikuntatieteen maistereita. Vuonna 2004 tanssitaiteen maisterin tutkinnon hinta oli 135 000 euroa. 27 Teatterikorkeakoulun teettämässä sisäisen koulutuksen arvioinnissa suurin osa opettajista oli huolissaan tanssitaiteen työllisyystilanteesta. Koulutuksellisina kehittämiskohteina työllisyyden kohentamiseksi mainittiin mm. koulutuksen yhteydessä kiertävä tanssiryhmä, harjoittelu ammattikentällä ja kontaktien luominen ammattikenttään jo opiskeluaikana. 23 Tutkintoon johtava tanssialan koulutus Suomessa; Turun taideakatemian julkaisu 24 Teatterikorkeakoulun tiedottaja Jaana Forsström 25 OPM:n tanssi- teatteri- ja musiikkitoimikunnan alaisen tanssijaoston raportti 26 Rensujeff 2003, s.79 27 Teatterikorkeakoulun vuosikertomus 2004 17

Naisten ja miesten välillä ei ilmennyt koulutukseen liittyviä eroja. Osuudet jakautuvat myös samankaltaisesti suhteessa liiton jäsenistön määrään ja tutkimusjoukkoon. Päällekkäisten tutkintojen osuus oli 11 %. Laskettaessa päällekkäisiä tutkintoja otettiin huomioon myös tutkintoa vielä suorittavat. Päällekkäiset tutkinnot muodostuivat pääasiassa toisen asteen ammatillisen tai opistoasteen koulutuksen ja ammattikorkeakoulun tai korkeakouluopiskelun yhdistelmistä. Ikä ei vaikuttanut koulutuseroihin. Asetelma 1. Ammatillisen koulutuksen saaneiden tanssitaiteilijoiden % -osuus Koulutus Useampi tutkinto n m % Ei tutkintoa 8 2 10 Opinnot vielä kesken 8 3 11 II asteen ammatillinen oppilaitos 12 2 14 Opistoaste 5 1 6 Ammattikorkeakoulu 11 1 12 Korkeakoulu (Teak tai muu vastaava) 24 1 25 Tanssialan koulutus ulkomailla 10 2 12 Joku muu 10-10 11 88 12 100 Vuonna 2000 korkeakoulutettujen osuus oli 17 %. Kasvua on tullut 8 prosenttiyksikköä neljän vuoden aikana. Raportti ei eritellyt koulutuksen tasoa muilta osin. 28 28 Rensujeff 2003 18

3. TANSSITAITEILIJAN TYÖSUHDETURVA JA TYÖMARKKINA-ASEMA 3.1 Työmarkkina-asema Alan korkeasta koulutustasosta huolimatta tanssitaiteilijoiden työmarkkina-asema ei ole kehittynyt samassa tahdissa avaten ja laajentaen työmarkkinoita. Auttamattoman hitaasti noussut valtion tuki tanssille ja 90-luvun lama ovat asiaan vahvasti vaikuttaneita osatekijöitä. Pätkätyöt ja suuri freelancereiden määrä ovat alalle leimaa antavia piirteitä. Vuoden aikana yksittäinen tanssitaiteilija saattaa työskennellä jopa kahdenkymmenen eri työnantajan palveluksessa. Infrastruktuurin ja työllisyyteen vaikuttavien rakenteiden puuttuminen sekä samanaikaisesti valmistuva suuri koulutettujen määrä ovat yhdessä luoneet korkean työttömyysasteen (v. 2000 = 34% 29 ). Yleisesti tanssitaiteilijat toimivat useissa erilaisissa asemissa työmarkkinoilla ja työtehtävät limittyvät vuoden aikana päällekkäin alkaen ja päättyen sesonkiluonteisesti. Esimerkiksi kesäkuukausina on eniten työttömiä tanssitaiteilijoita työnhakijoina. Työmarkkina-aseman määrittely ja käsitteistö riippuvat sitä arvioivasta tahosta. Esim. taidehallinnon ja työvoima- ja verohallinnon määritelmät sisällöltään poikkeavat toisistaan. Tämä aiheuttaa usein väärinkäsityksiä taiteilijoiden työttömyysturva- ja Kelan päiväraha- ja sairaspäivärahapäätöksissä. Eniten ongelmia ovat aiheuttaneet työoikeudellisen aseman poikkeavat tulkinnat siitä, toimitaanko yrittäjänä vai työsuhteessa ja milloin katsotaan henkilön olevan työmarkkinoiden käytettävissä apurahakauden päätyttyä. Tässä raportissa käytämme taidehallinnon käyttämiä määritelmiä; yrittäjiksi katsotaan henkilö, jolla on rekisteröity yritys tai toiminimi; vapaana taiteilijana pidetään henkilöä, joka työskentelee taiteilijana ilman työsuhteita / toimeksiantosuhteita; freelancer on henkilö, joka työskentelee lyhytaikaisissa työsuhteissa tai toimeksiantosuhteissa; vakinaisessa työsuhteessa työskentelevä henkilö saa säännöllistä palkkatuloa työnantajaltaan ja työsuhde on toistaiseksi voimassaoleva. Vapaan taiteilijan sijaan puhumme tässä selvityksessä taiteilija- tai työskentelyapurahan turvin työskentelevistä taiteilijoista. 19

Asetelma 2. Tanssitaiteilijoiden työmarkkina-asema vuonna 2004 (N = 194) Työsuhde 15 % Freelancer 76 % Työtön (osan vuodesta) 29 % Taiteilija- tai työskentelyapuraha 11 % Poissa työmarkkinoilta 7 % Yrittäjä 1 % Prosenttien yhteenlaskettu summa ei ole 100, sillä tanssitaiteilijat toimivat useissa työmarkkina-asemissa vuoden aikana. Työmarkkina-asemaa mitataan taiteilijoiden työllistymisen, työsuhteiden laadun ja työajan avulla. Edellinen taulukko antaa yleiskuvan tanssitaiteilijoiden sijoittumisesta työmarkkinoille vuoden 2004 aikana. Vastanneista vain 15 % työskenteli vakituisissa eli toistaiseksi voimassa olevissa työsuhteissa. Kokonaan poissa työmarkkinoilta oli 7 % vastanneista, taiteilija- tai työskentelyapurahan turvin työskenteli 11 % ja heillä oli myös palkkatyöstä saatuja tuloja. Saaduista vastauksista työsuhteet jaettiin ammattinimikkeittäin seuraaviin luokkiin: tanssija, koreografi, tanssinopettaja, tanssin alan muu työ tai joku muu työ. Työsuhteiden kokonaismäärä oli 473 ja keskimääräinen työsuhteiden lukumäärä 3,3 per vastaaja. Määräaikaisia työsuhteita näistä oli 87 %, mikä on huomattavan suuri prosenttiosuus koko tanssialan työvoimasta. Koko maan työvoimatilastojen mukaan toistaiseksi voimassa olevissa työsuhteissa työskentelee edelleen yli 70 % työväestöstä ja määräaikaisissa työsuhteissa 16 %. Freelancereiden eli lyhytaikaisissa, usein päällekkäisissäkin työtehtävissä työskentelevien joukko oli suurempi kuin mitä tähänastiset tutkimukset ovat osoittaneet. Freelancer - määritelmän alle kuuluvat kaikki alle vuoden mittaiset työsuhteet ja otannassa heidän osuutensa oli 76 %. Tässä selvityksessä taiteelliseksi työksi määritellään tanssijan ja koreografin luova työ. Heidän yhteenlaskettu osuutensa kaikista työtehtävistä oli 29 %. Taiteelliseen työhön läheisesti liittyvään työhän luetaan tässä selvityksessä esim. tanssinopettajan työ ja tanssialan muu ei-taiteellinen työ. 60 % työsuhteista kuului näihin määritelmiin ja tämän sektorin 29 Rensujeff 2003 20