Kauppisten sukuseura ry:n tiedotuslehti 1/2015
Sisältö Kesä tulee - on valoa ja vapautta... 3 Hyvät sukuseuramme jäsenet ja ystävät... 4 Tutkittavaa riittää... 6 Kauppisetko samasta puusta?... 9 Lisää tietoa Leo Kaupista... 16 Yhteystiedot Sukuseuran puheenjohtaja: Asko Kauppinen Palosenjärventie 403, 74200 Vieremä (1.5.-30.9.) Pohjoinen Otavankatu 6 B 18, 74100 Iisalmi (1.10.-30.4) Puhelin: 040 569 8841 Sähköposti: asko.kauppinen@suomi24.fi Varapuheenjohtaja: Margit Väisänen Vänskä Nikkiläntie 5, 13100 Hämeenlinna Puhelin: 044 324 4953 Sähköposti: margit.vaisanen@virpi.net Tapaamisia maailmalla... 17 Perhematkoja omalla autolla Euroopassa... 18 Iikan tarinoita... 21 Liity sukuseuran jäseneksi... 23 Kauppis-tuotteita tarjolla... 24 Kansikuva: Kesä tulee Palosenjärvellekin. Kuva: Asko Kauppinen Lehden taitto ja paino: Digipaino Keuruskopio Oy Keuruu 2015 Perustietoa sukuseurasta Sihteeri-rahastonhoitaja: Antero Kauppinen Suokatu 24 A 33, 70100 Kuopio Puhelin: 040 754 1555 Sähköposti: antero.kauppinen@iki.fi Hallituksen jäsen: Marja-Liisa Ahlberg Vanhanlinnankuja 1 F 112, 00900 Helsinki Puhelin: 040 759 2017 Sähköposti: maisa5@hotmail.com Hallituksen jäsen: Pirjo Kauppinen Lahokallionkatu 5 C 33, 08200 Lohja Puhelin: 041 545 2570 Sähköposti: pirjo.kauppinen@gmail.com Hallituksen jäsen: Marjatta Teittinen Itäkatu 24, 76120 Pieksämäki Puhelin: 050 584 5138 Historiapalvelut: Pekka Kauppinen Ahvenentie 8, 80170 Joensuu Puhelin: 044 767 6848 Sähköposti: posti@historiapalvelut.fi Kauppisten sukuseura ry on perustettu vuonna 1955 Helsingissä. Sukuseuran tarkoituksena on vaalia suvun perinteitä, edistää yhteenkuuluvaisuuden tunnetta sekä toimia suvun henkisen ja aineellisen kulttuurin yhdyssiteenä. Suvun tunnus on Yhtä puuta, joka tulee ilmi mm. kaikissa sukuseuran tuotteissa. Sukukokous ja sukutapaaminen pidetään kolmen vuoden välein. Kauppisten sukuun kuuluu kaikkiaan noin 8500 henkilö, joista noin 300 asuu nykyisin ulkomailla. Kaikki Kauppiset ovat sukua keskenään. Sukuseuran jäsenmäärä on noin 430 maksavaa jäsentä. Jäsenmaksu on perhekohtainen joten sukuseuran koko henkilömäärä on hieman yli tuhat. Kauppisviesti: Sukuseuran lehden toimittamisesta vastaa sukuhallitus ja päätoimittajana on sukuseuran puheenjohtaja. Lehti ilmestyy kaksi kertaa vuodessa, touko-kesäkuun vaihteessa ja marras-joulukuun vaihteessa. Sukuseuran jäsenten toivotaan lähettävän aineistoa julkaistavaksi lehdessä. Lehteen tarkoitettu aineisto tulee lähettää päätoimittajalle. Tuotemyynti: Sukuseuralla on myynnissä sukututkimuksia ja muita tuotteita, joista on luettelo takakannessa. Sukuseuran jäsenmaksu: Jäsenmaksu on 17,50 euroa/. Jäsenmaksu on perhekohtainen. Sukuseuran jäsenmaksutili: (IBAN) FI53 1047 3000 0264 16, (BIC) NDEAFIHH Sukuseuran lahjoitustili: FI04 1078 3500 454599, (BIC) NDEAFIHH. Lahjoitustilin varoja käytetään sukututkimukseen. 2 KAUPPISVIESTI 1/2015
Pääkirjoitus Kesä tulee - on valoa ja vapautta Koululaiset ovat lomilla ja opiskelijat viettävät kesää opiskellen tai tehden kesätöitä, työssä olevat pitävät jollakin aikaa kesälomia ja eläkeläiset nauttivat jatkuvasta vapaudesta.kesällä matkustellaan, tavataan sukulaisia ja tuttavia, muistellaan menneitä tai suunnitellaan uutta, vietetään vapaa-aikaa.» Asko Kauppinen, puheenjohtaja Sukuseuran hallituskin on on pohdiskellut menneitä ja toisaalta katsonut myös tulevaisuuteen. Sukuseuramme liittyi Sukuseurojen Keskusliiton jäseneksi. Tämä antaa seurallamme mahdollisuuden tutustua muiden sukuseurojen toimintaan ja oma seuramme saa mahdollisuuden tiedottaa omasta toiminnastamme. Laajempi kanssa käyminen antaa aina jotain uutta. Pitkäaikainen, yli kaksikymmentä vuotta sukuseurassamme toiminut sukututkija Jarmo Ahlstrand on ilmoittanut ettei hän enää tee sukututkimustyötä. Jarmon työ sukumme sukututkijana on laaja. Hänen tekemiään ovat sukumme perusteokset Ylä-Savon, Hankasalmen ja Viitasaari-Halsua-Kannonkoski sukuhaarojen osalta sekä niihin liittyvät lisäosat. Sukuseuran hallitus on pestannut uudeksi sukututkijaksi Pekka Kauppisen Joensuusta. Pekan esittely on tässä lehdessä samoin kuin pieni juttu. Sukuseuran jäsenet voivat nyt lähettää kysymyksiään Pekalle. Toki kysymyksiä voi lähettää edelleen entiseen tapaan myös sukuseuran hallituksen jäsenille. Etsimme Pekan kanssa sitten yhdessä vastauksia. Vuosi 2016 on sukuseuramme juhlavuosi. Seuran ensimmäinen sukukokous on pidetty toukokuun 6.päivänä 1956, joten siitä tulee kuluneeksi 60-vuotta keväällä 2016. Sukuseuran hallitus on suunnitellut juhlavuotta ja erityisesti juhlakokousta ja sukutapaamista. Viimeinen suunnittelu- tapahtuma oli lauantaina 30.5. jolloin tutustuimme kokouspaikkaan ja tapaamispaikkaan. Tapahtuma paikkakunniksi olemme valinneet Helsingin ja Tuusulan ja ajankohdaksi 30.-31.7.2016. Sukuseuramme on perustettu Helsingissä vuonna 1955 touko kuun 2. päivänä ja ensimmäinen sukukokous siis toukokuun 6. päivänä 1956, joten 60-vuotisjuhlakokous pidetään su 31.7.2016 samoissa tiloissa eli nykyisessä Hotelli Arthurissa, jossa perustamiskokous ja ensimmäinen sukukokous on pidetty. Sukutapaaminen on lauantaina 30.7.2016 Hotelli Krapissa Tuusulassa, osoitteessa Rantatie 2. Hotelli sijaitsee erittäin rauhallisella paikalla ja siellä on runsaasti mahdollisuuksia eri harrasteisiin, golfia, savusauna rannassa. Paikka on Tuusulan vanhimpia tiloja, jonka nimi esiintyy jo 1600-luvun taloluetteloissa. Nyt maalaistalosta on tehty hotelli ja ravintola kokonaisuus, joka ravintoloissaan tarjoaa lähiruokaa. Lisää tietoa voi katsoa netistä Lauantai-iltapäivällä olisi mahdollisuus tutustua Tuusulan rantatien kulttuurikohteisiin kuten Juhani Ahon Aholaan, Sibeliuksen Ainolaan, ehkäpä myös Eero Järnefeltin Suvirantaan, Pekka Halosen Halosenniemeen, Erkkolaan, Lottamuseoon jne. ehkäpä saataisiin noin 2-3 tunnin kulttuurikierros. Lauantai-iltana on aika tapaamisjuhlalle ohjelmineen sekä päivällinen ja vapaata yhdessä oloa. Sunnuntaina aamuna lähdemme Helsingin tuomiokirkkoon jumalanpalvelukseen ja sen jälkeen siirrymme lounaalle läheiseen hotelli Arthuriin. Lounaan jälkeen on juhlasukukokous, jonka jälkeen palattaisiin Tuusulaan ja lähdettäisiin kotimatkalle. Näistä tapahtumista kerrotaan tarkemmin myöhemmin. Toivomme runsasta osanottoa, kaikenikäiset niin nuoret kuin vanhemmat kauppismieliset kaikkialta. Olemmehan yhtä puuta. Hyvää kesää kaikille! KAUPPISVIESTI 1/2015 3
Hyvät sukuseuramme jäsenet ja ystävät Pekka Kauppinen Sukututkimus on hauskaa. Etsimisen ja löytämisen riemu on palkitseva tunne, ja erityisesti se on sitä silloin kun voi nähdä itsensä osana tutkittavia sukulinjoja. Olin sen vuoksi tavattoman iloinen Kauppisten sukuseuran hallituksen tiedustellessa kiinnostustani tarjota osaamistani sukuseuran käyttöön. Mihinkään ei tietenkään kannata rynnätä suin päin, mutta tähän tiedusteluun oli helppo vastata myöntävästi. Lienee siis aiheellista esittäytyä. Olen Pekka Kauppinen, nähnyt päivänvalon 1950-luvun lopulla Seinäjoella silloisessa kauppalassa ja lopulta päätynyt mutkien kautta vuonna 1972 Joensuuhun. Tänne olen juurtunut, joskin 1980-luvun puolivälissä kaksi vuotta kului Siilinjärvellä ja Kuopiossa asuessa. Asumme tätä nykyä kahdestaan vaimoni kanssa opiskelu- ja työpaikat ovat houkutelleet kolme nuorempaa Kauppista eteläiseen Suomeen. Kauppisten puolelta minulla ei ole sisartani lukuun ottamatta täällä läheisiä sukulaisia, vaikka sukunimi muutoin ei ole näillä kulmilla täysin tuntematon. Äidinpuoleista sukua ja myös vaimoni sukua on kohtuullisen etäisyyden päässä. Omat Kauppis-sukujuureni ovat tiukasti Keski-Suomessa. Isäni Sulo Pentti (s. 1935) ponnisti maailmalle Kannonkoskelta Hilmonkosken kylältä Vuosjärven tuntumasta Mäntylä-nimiseltä tilalta. Suurelta osin osuuskauppaliikkeen palveluksessa tehty työura katkesi äkilliseen 4 KAUPPISVIESTI 1/2015
sairaskohtaukseen aivan joulun alla 1975. Isoisäni minulle pappa oli Sulo Rikart (1897 1969) ja mummoni Anna Alina o.s. Liimatainen (1899 1973). Onneksi ehdin heidät kaikki hyvin tuntemaan ja sain monta lämmintä muistoa itselleni. Opiskelin Suomen historiaa silloisessa Joensuun yliopistossa (nyk. osa Itä-Suomen yliopistoa) ja valmistuin vuonna 1986. Jo tätä ennen olin ottanut ensimmäiset askeleet tietokirjailijan polulla, jolle sitten jäin askeltamaan useaksi vuodeksi. Välillä oli toki syrjäloikkia yliopiston ja tieteellisen kehittymisen puolelle. Joulukuussa 2003 hyppäsin arkistolaitoksen ja Joensuun maakunta-arkiston virkamieheksi. Tehtävät siellä olivat hyvä näköalapaikka ihmisten tiedontarpeen ja historiaharrastuksen arvioimiseksi. Havainnoistani rohkaistuneena jätin ylitarkastajan viran ja siirryin helmikuussa 2013 ammatinharjoittajaksi tekemään sitä työtä, mistä eniten pidän. Leipä ehkä hieman kapeni, mutta maku parani sitäkin enemmän. Perehtymiseni sukututkijalle tärkeisiin lähdeaineistoihin on tapahtunut eri yhteyksissä. Erityisen onnekkaana pidän itseäni saatuani kirjoittaa Kiteen historian kaksi osaa. Näiden yhteydessä jouduin laajasti perehtymään ihmiselon rikkaudesta ja kurjuudesta kertoviin aineistoihin. Yhtä lailla menneisyyden kuvaa ovat syventäneet kaikki muutkin tilaustöinä laaditut teokset, osallistumiset erilaisiin projekteihin sekä omiin jatko-opintohaaveisiin liittyneet selvitykset. Ikään kuin opillisena kruununa oli sitten edellä mainitsemani työrupeama arkistolaitoksen palveluksessa. Asiakkaiden kysymykset velvoittivat tutustumaan sellaisiin aineistoihin ja aiheisiin, joihin oma mielenkiinto ei välttämättä olisi heti kohdistunut. Montaa kertaa olen saanut myös havaita, että uteliaisuudesta on apua: tärkeää tietoa on löytynyt sieltä, mistä sitä ei pelkästään otsikkotietojen perusteella olisi heti arvannut. Kauppisten sukua on tutkittu verraten paljon. Jarmo Ahlstrandin useita vuosikymmeniä kestänyt työ suvun parissa on antanut ja antaa edelleen erinomaisen perustan sukuumme kohdistuvalle tutkimukselle. Jarmon työpanoksen arvoa kasvattaa se, että hän on kerännyt tiedot suurimmalta osin arkistoissa istuen ja niiden aukioloaikoja noudattaen. Tänä päivänä huomattava osa tietojenkeruusta tapahtuu internetin välityksellä kellonajasta riippumatta. On silti muistettava, että tutkimusympäristön muuttumisesta huolimatta kaikki muu on säilynyt suurelta osin ennallaan samat aineistot, samat kysymykset. Se, mihin meillä on nyt digitalisaation aikana enemmän varaa, on aineistojen tavoitettavuus ja edellä viittaamani uteliaisuus. Tänä päivänä on tavattoman helppoa klikata jotain linkkiä asiakirjaan ja katsoa, mitä se pitää sisällään. Lisää tietoja minusta löydätte osoitteesta: www.historiapalvelut.fi Olen siis lupautunut sukuseuramme käyttöön. Seuran minulle osoittamat toimeksiannot sovitaan vielä tarkemmin. Yhtä lailla olen sukuseuralaisten käytettävissä, joten sukuumme liittyviä kysymyksiä voi osoittaa minulle. Koska tarjoan historiapalveluja ammatikseni, olen sukuseuran hallituksen kanssa kuitenkin sopinut muutamista taloudellista laatua olevista seikoista. Jos vastaukset kysymyksiinne löytyvät jo laadituista Kauppis-tutkimuksista tai sukuseuran hallituksen toimeksiantojen perusteella keräämistäni aineistoista kohtuullisella työmäärällä, palveluni ovat maksuttomia. Jos vastaus taas vaatii useamman tunnin työskentelyä tai sitä varten joudun etsimään kokonaan uutta tietoa, työ on maksullista. Maksullisesta tutkimisesta sovitaan kuitenkin aina erikseen, joten siltä osin ei yllätyksiä tule kenellekään. Kohtuullinen hinnoitteluni on sukuseuran jäsenille aina vielä entistäkin kohtuullisempi, koski tutkimuspyyntö sitten Kauppisia tai jotain muuta sukua. Uskoakseni tulen vielä tarkemmin esittäytymään tulevissa sukukokouksissa. Aurinkoista kesää kaikille! Puhelimitse minut tavoittaa numerosta 044 767 6848 ja sähköpostinkantajat tuntevat osoitteen : posti@historiapalvelut.fi KAUPPISVIESTI 1/2015 5
Tutkittavaa riittää Pekka Kauppinen Sukumme varhaiset tunnetut asuinsijat ovat nykyisen Pieksämäen itäosissa. Sieltä on toki matkaa Pohjois-Karjalaan tai Laatokan Karjalaan, mutta ei niin paljoa, etteikö viimeistään 1600-luvun aikana Kauppisia olisi ilmaantunut noillekin alueille. Vaikka itäisin Suomi ja Karjala eivät ole Kauppisten valtaaluetta, se ei vähennä mielenkiintoa sen selvittämiseksi, kuinka suku on näille alueille edennyt. Muuttoliikkeiden suuret virrat tunnetaan, mutta yksittäisen ihmisen tai perheen liikkuminen ei läheskään aina tule ilmi sillä tarkkuudella kuin sukutietoja etsivä toivoisi. Savosta oli väestöä tunnetusti jo 1500-luvulla siirtynyt verottajaa karkuun Venäjän puolelle, missä heidät sitten kastettiin ortodokseiksi. Suurin muuttoaalto kytkeytyi kuitenkin Ruotsin vallan etenemiseen ja sen tieltä väistyneen ortodoksiväestön korvaamiseen luterilaisilla. Tärkeänä ajallisena taitekohtana voidaan pitää vuosina 1656 1658 käytyä ns. ruptuurisotaa seuranneita vuosia. Toisaalta myös väestöä kaltoin kohdelleet 1600 1700-lukujen vaihteen nälkävuodet avasivat karmealla tavalla tilaa uusille tulokkaille. Itäisen Suomen Kauppisten tutkimisessa on omat hankaluutensa. Kirkonkirjoja on kohtuullisessa määrin jo 1700-luvun alkupuoliskolta lähtien, mutta esimerkiksi läänintileissä on isoja aukkoja 1600 1700-luvun vaihteen molemmin puolin. Yksittäisiä esimerkkejä vaikkapa Pohjois-Karjalan Kauppisista löytää kyllä eri 6 KAUPPISVIESTI 1/2015
asiakirjoista, kuten tuomiokirjoista. Pielisjärveen kuuluneelta, nykyisen Juuan kunnan alueelta Ahmovaarasta kotoisin ollut Tuomas (Thomas) Kauppinen esiintyi Pielisjärven lakisääteisillä talvikäräjillä v. 1684. Liperistä, nykyiseen Kaavin kuntaan kuuluvasta Kortteiskylästä kotoisin ollut Kerttu (Gertrudh) Kaupitar puolestaan oli Liperin käräjillä keväällä 1691. Muitakin vastaavia esimerkkejä löytyisi. Vuoden 1631 Käkisalmen läänin maakirjassa mainitaan Pielisjärveltä Viensuusta populi Martti Kauppinen (Mårthen Caupin). 1720 1730-lukujen läänintilit puolestaan kertovat ajankohdan tulokkaisiin mahdollisesti lukeutuneesta Perttu (Bertill) Kauppisesta: hänet mainitaan vuoden 1725 läänintileissä Ilomantsin Kortevaarassa vuoden 1722 tileissä ei hänestä ole vielä mainintaa. Topias (Tobias) Kauppisesta puolestaan todetaan vuoden 1736 tileissä, että hän on ottanut vastaan Risto (Christer) Poikosen aution torpan Ilomantsin kylästä. Syystä tai toisesta autioksi jääneet tilat oli saatava takaisin viljelykseen ja veroja maksamaan, ja siihen Topias oli omalta osaltaan valmis ryhtymään. Siispä yksi tulevista tässä vaiheessa vielä kaukana siintävistä tehtävistä on idän Kauppisia koskeva selvitys. Ehkäpä jossain odottaa vastaus siihen, mitkä olivat esimerkiksi Ilomantsin kirkonkylässä asuneen, vuonna 1712 syntyneen tilattoman loismiehen Tahvo (Staffan) Kauppisen taustat. Mitä hänen jälkeensä sitten tapahtui, se on paremmin selvillä ja sitä kuvatkoon seuraava muutamia sukupolvia kattava selvitys, joka kertoo paitsi suvun jatkumisesta, myös itäisen ilmansuunnan vetovoimasta ihmisten etsiessä itselleen toimeentuloa. Ilomantsissa Ilomantsin ja sittemmin Patrikan kylässä on asunut loismies Tahvo Kauppinen (Staffan Kaupin), s. 1712, k. 26.12.1781, ja puolisonsa Riitta Kontio (Brita Kondio), s. 1717, k. 19.10.1789. Heille on asiakirjoissa merkitty ainakin seuraavat lapset: 1. Juho ( Johan), s. 14.9.1739 2. Liisa (Elisabeth), s. 15.1.1743 3. Simo (Simon), s. 28.10.1746 4. Kaarina (Catharina), s. 15.2.1748 5. Helena, s. 4.2.1750 6. Anna, s. 12.12.1751 7. Tahvo (Staffan), s. 10.6.1754 8. Risto (Christer), s. 6.6.1759 Ilomantsissa Ilomantsin kylässä tilalla n:o 53 (uusi Ilomantsi n:o 45 Tetriselkä) on asunut talollinen Risto Kauppinen (Christer Kauppin), s. 6.6.1759, k. 4.3.1828, ja puolisonsa Magdaleena Roivas, s. 13.4.1758, k. 26.11.1828. Heille on asiakirjoissa merkitty ainakin seuraavat lapset: 1. Tahvo (Staffan), s. 1.1.1781 2. Pekka (Petter), s. 9.7.1783 (rippikirjassa 4.7.1783) 3. Anna, s. 12.7.1787 4. Risto (Christer), s. 17.5.1789, kuollut Pietarissa ( Skall vara död i St. Petersburg ) 5. Juho ( Johan), s. 27.6.1793 6. Antti (Anders), s. 25.7.1799 7. Simo (Simon), s. 17.5.1804 Ilomantsissa Ilomantsin kylässä tilalla n:o 53 (uusi Ilomantsi n:o 45 Tetriselkä) on asunut talollisenpoika Tahvo Kauppinen (Staffan Kauppin), s. 1.1.1781, kuollut Venäjällä (Död i Ryssland), ja puolisonsa Kaarina Pussinen (Carin Pussin), s. 2.3.1774. Kaarina oli muuttanut Sortavalaan 25.4.1833, mutta palasi sieltä takaisin Ilomantsiin. Heille on asiakirjoissa merkitty ainakin seuraavat lapset: 1. Risto (Krister), s. 12.9.1800 2. Magdaleena, s. 17.5.1803 3. Tahvo (Staffan), s. 20.6.1806 4. Kaarina (Catharina, Carin), s. 21.3.1810, k. 31.3.1812 5. Anna, s. 20.6.1813, saanut muuttotodistuksen Pietariin 25.11.1833 KAUPPISVIESTI 1/2015 7
Edellä olevasta lyhyestä listasta löytyy jo kaksi Kaup - pista, joiden kohtaloksi tuli kuolla Venäjällä. Kuinka Tahvo (s. 1781) ja Risto (s. 1789) olivat sinne joutuneet, on vielä epäselvää. Todennäköisesti he olivat lähteneet sinne kuitenkin vapaaehtoisesti kaupankäynnin tai työmahdollisuuksien vuoksi. Annan (s. 1813) kohdalla lähtö oli selvästi vapaaehtoinen, sillä Venäjälle lähteminen ja siellä asuminen vaati passia, jonka myöntämisestä ja uusimisesta on jäänyt asiakirjoihin merkinnät. Pietarin Pyhän Marian seurakunnan asiakirjoista käy ilmi, että Anna vihittiin vuonna 1837 kreivitär Fermorin kamaripalvelijana toimineen Pawel Maximowin (Pavelin isän nimi oli siis Maksim) kanssa. Pietarissa toimineen Suomen passiviraston ns. pitäjänkirja puolestaan mainitsee vuosikymmentä myöhemmin, että myös Anna olisi ollut palkollisena, avioitunut Pavel Metelkinin kanssa ja jäänyt tästä leskeksi. Anna mainitaan työmiehen leskenä, mutta toisessa kohdassa Pavelin mainitaan olleen maaorja. Pavelin tapauksessa se on kenties tarkoittanut talonpoikaa, joka ei omistanut viljelemäänsä maata ja joka oli monin tavoin sidoksissa isäntäänsä. Annan oma elämä päättyi 1.10.1862. On mahdollista, että Annalla oli lapsia. Koska Pavel oli venäläinen, ei heitä mainita em. pitäjänkirjassa. Passiviraston kautta hoidettiin periaatteessa kaikkien Suomesta passilla tulleiden asioita riippumatta siitä, missä päin Venäjää he asuivat. Pitäjänkirja ei kuitenkaan kerro Annan tarkempaa asuinpaikkaa. Avioitumisen aikaan puoliso Pavel asui vihkitietojen mukaan silloisen Oranienbaumin palatsi- ja puistoalueella, mutta tilanne on saattanut sen jälkeen muuttua. Lisävalaistusta Annan asuinpaikkaan voisi saada ns. perusasiakirjasta, jonka passivirasto kokosi jokaisesta Venäjällä pidempään oleskelleesta suomalaisesta. Alkuperäiset perusasiakirjat ovat tätä nykyä käyttökiellossa homeen takia, mutta ymmärtääkseni niitä kunnostetaan digitointia varten. Näin ollen tulevaisuudessa avautunee mahdollisuus saada tätäkin kautta jotain lisätietoja Annan ja muidenkin Venäjälle siirtyneiden Kauppisten vaiheista. Vaikka Kauppisia oli Venäjällä moneen muuhun sukuun verrattuna vähän, aineksia moneen tarinaan löytyy. 8 KAUPPISVIESTI 1/2015
Marja-Liisa Ahlberg Kauppisetko samasta puusta? Esittelyssä Kauppissuvun edustaja ja oman elämänsä sankari - Heikki Kauppinen Kauppiset ovat viime aikoina käyneet vilkasta keskustelua siitä, löytyykö Kauppissuvun jäsenistä yhteisiä ominaisuuksia. Monet sukuseuran jäsenet ovat kirjoittaneet aiheesta ja kuvailleet lähisukulaistensa ominaisuuksia. Aihe on mielenkiintoinen. Ajattelin nyt lähteä tutkimusmatkalle ottamaan selvää siitä, millainen on tyypillinen Kauppinen. Perehdyn tähän aiheeseen enoni Heikki Kauppisen kautta. Heikki Kauppinen Esittelen teille seuraavaksi Heikki Kauppisen (s. 7.3.1934 Pihtiputaalla). Hän edustaa mielestäni oivalla tavalla Kauppisille tyypillisiä ominaisuuksia ja sisukkuutta periksi ei anneta. Heikin kasvuympäristö ja lapsuusaika Heikki-poika oli 5-vuotias, kun sota syttyi ja veljet ja siskot lähtivät isänmaata puolustamaan. Perhe oli erittäin isänmaallinen, Metsäpellon isäntä Matti Kauppinen oli Hellin- äitini mukaan IKL-läläinen. Äitini muistaa, kuinka työväen talo piti kiertää kaukaa, eivätkä tytöt saaneet käydä tanssimassakaan työväen talolla, vaan ainoastaan suojeluskunnan talolla. Juhlapäivinä Metsäpellon pihamaalla nostettiin suomenlippu juhlallisesti salkoon, ja sitten Isä-Matti kehotti tyttöjä tulkaapas tytöt laulamaan. Pian kajahtikin Metsäpellon pihamaalta ilmoille reipas laulanta tyttöjen laulaessa kaikki isänmaalliset laulut IKL:nlaulukirjasta. Tähän tarinaan liittyen muistan, kuinka poikani KAUPPISVIESTI 1/2015 9
valatilaisuudessa helmikuussa 2007 laulettiin Kuullos pyhä vala, ja ihmetystä herätti se, että äitini lauloi sen virheettömästi ulkomuistista. Minkä nuorena oppii sen vanhana taitaa. Olen kuullut tarinan myös siitä, kuinka naapurukset, kaksi Mattia, Kauppisen Matti ja Variksen Matti olivat taas kerran maailmaa parantamassa. Seurustelu sujui aidan yli huudellessa, miehet puhuivat päivän kuumasta aiheesta, politiikasta. Vasemmistolainen Variksen Matti oli sitten myöhemmin kylällä kuuluttanut, että Mehtäpellon isännän ne ensimmäisenä vie, kun venäläiset tulee. Metsäpellon sisaruksilla on jokaisella ollut oma kohtalonsa, niin myös perheen kuopuksella, Heikillä. Heikin lapsuus kului sodan melskeessä ja talon töissä autellessa. Heikin kuusi veljeä ja kolme siskoa olivat rintamalla. Kotirintamalle olivat jääneet vanhemmat, kolme siskosta ja Heikki. Elämä on joskus epäoikeudenmukaista, tämän sai Heikkikin kokea varhain. Lapsuusvuodet kuluivat pelon ilmapiirissä, pelättiin uutisia rintamalta. Perheen tunneilmasto oli varmasti uhkaava pienelle pojalle. Siskon kuolema ja kolmen veljen kaatuminen rintamalla kosketti raskaasti myös pikku- Heikkiä. Äidin menehtyminen jätti 12- vuotiaan Heikin isän ja isompien sisarusten hoteisiin. Myöhemmin Heikki sai lämpöisen kodin kasvuvuosiensa turvasatamaksi. Hän muutti Jaakko-veljensä kotiin, jossa varaäitinä toimi Aino Kauppinen (o.s. Aarikka). Siellä hän sai myös uusia kasvinkumppaneita veljensä pojista Timosta (1943-) ja Mikosta (1946-2014). Näkymä maantielle Pihtiputaalla Sisarusparven viimeiset, Hellin, Hilkka ja Heikki 10 KAUPPISVIESTI 1/2015
Lapsuuden mielenmaisemaa, sankarivainajat valkeissa arkuissaan. Heikin kouluaika ja nuoruusvuodet Kansakoulun Heikki kävi Pihtiputaalla vuosina 1941-1947. Pihtiputaalla ei ollut tuohon aikaan oppikoulua, joten hän lähti Viitasaareen oppikouluun vuonna 1947. Uusi elämänvaihe oli nyt alkanut, sillä Heikki asui viikot koulun asuntolassa ja viikonloppuisin hän matkusti kotiin veljen luokse. Viitasaaren oppikoulussa hän sai hauskana poikana heti suuren ihailijajoukon. Heikki oli koulussa nimenhuudossa ilmoittanut reippaalla äänellä, että hän on Heikki paljas Kauppinen, (hyvälle miehelle riittää yksi kunnon nimi). Hauska huomio on se, että Kauppisten sukutaulussa Heikkinimi on annettu aina Matin pojalle, eli nimet kulkevat vuorotellen Heikki- Matti-Heikki-Matti jne. Ritva Rinnankoski on kertonut, että hän rakastui Heikkiin jo kouluaikana Viitasaarella. Ritvasta tuli yli 50 vuotta myöhemmin, 11.8.2001, Heikin toinen vaimo. Aikuisuuden kynnyksellä ja aikuisikä Keskikoulun jälkeen Heikki lähti opiskelemaan Rauman Opettajaseminaariin (vuosiksi 1953-1957). Valmistuttuaan opettajaksi hän avioitui Ulla Asikaisen kanssa vuonna 1957, ja pian syntyivät pojat Matti (1958) ja Jussi (1961). Isänmaa kutsui sitten nuorta perheenisää, ja Heikki lähti asepalvelukseen vuosiksi 1958-1959, ensin Kuopioon ja sitten Santahaminaan. Haminassa hän suoritti RUK:n, ja nykyisin hänen sotilasarvonsa on yliluutnantti. Heikki erosi ensimmäisestä vaimostaan 1978. Elämä oli tuolloin työtä ja harrastuksia, alkoi etsikkoaika. Heikin elämännälkää kuvaa hyvin harrastusten moninaisuus. Heikin harrastuksia ja sosiaalista toimintaa Liikunta ja urheilu: Heikki harrasti yleisurheilua (kymmenottelu) ja lentopalloa piiritasolla. Yhdistystoiminta: Hän toimi Reservin upseerien puheenjohtajana ja sihteerinä kahteen kertaan ja yhdistyksen jäsenenä hän oli 42 vuotta. Hän oli Pihtiputaan Liberaalisen Kansanpuolueen puheenjohtaja ja Ilosjoen kyläseuran perustaja, Pihtiputaan Osuuspankin hallintoneuvoston puheenjohtaja hän oli seitsemän KAUPPISVIESTI 1/2015 11
Heikki harjoittelee metsästäjän roolia vuotta ja pankin jäsen 28 vuotta. Viitasaaren ja Pihtiputaan Vartiokomppanian päällikkönä Heikki toimi 15 vuotta, Väestönsuojelulautakunnan puheenjohtajana 16 vuotta, ja Keski-Suomen Väestönsuojeluvaltuuskunnassa, (jossa maaherra oli puheenjohtajana 16 vuotta). Pihtiputaan Opettajayhdistyksen puheenjohtajana ja sihteerinä hän oli pariinkin kertaan. Heikki toimi Lions-Clubin presidenttinä ja sihteerinä, jäsen hän on ollut liki 30 vuotta, Musiikkitoiminta: Heikki lauloi mieskuorossa 16 vuotta. Hän oli Kansalaisopiston puhallinpiirin johtaja, ja soitti trumpettia eri yhtyeissä. Heikki oli myös naiskuoron johtaja. Pelimiehenä: shakki ja bridge. Shakin lääninkouluttajana ja shakkikerhon vetäjänä Heikki oli 28 vuotta, hän pelasi myös bridgeä. Kalastus ja metsästys: Heikin lempiharrastus on vieläkin kalastus, hän on kalastanut verkoilla kesät talvet jo liki 60 vuotta. Hän on harrastanut myös lohenkasvatusta. Hirvimetsällä hän on käynyt 50 vuotta, ollen myös hirviporukan johtaja. Yhtään syksyä hän ei ole jättänyt väliin! Mehiläistenhoito ja mansikanviljely: Hän on harrastanut mehiläistenhoitoa yli 10 vuotta, ja mansikoita hän on viljellyt 35 vuotta. Maailmanmatkaaja: Heikki on autoillut halki Euroopan neljänä kesänä, noilla matkoilla tuli nähtyä 26 maata. Hypnologi: Heikki toimi hypnologina vuosina -69, -71, -96 ja -05. Noiden vuosien aikana hän teki noin 900 hypnotisointia, näytökset tehtiin etupäässä lääkäreille! Hengellisyys ja usko: Heikki tuli uskoon vuonna 1994, Hän on lukenut Raamatun kannesta kanteen neljä kertaa. Uskoon tulon jälkeen Heikki lopetti hypnotisoinnin. Kodin perintö ja kauppislaisuus Ihmisen kasvuympäristö ja kodin henki vaikuttavat siihen, millaisia polkuja hän lähtee elämässään kulkemaan. Elämänlaki, eli perheen elämäntavat ja arvot periytyvät. Yllättävän paljon saamme jo syntymälahjana, sillä perimä ja elinpiiri muovaavat ihmisen persoonallisuutta. Oman suvun vaiheitten tutkiminen ja suvun tarinoitten kuuleminen auttaa meitä oppimaan jotain myös itsestämme. Sen vuoksi sukututkimus on niin hauskaa ja palkitsevaa! Kannustan kaikkia kauppislaisia tutustumaan omaan sukuunsa ja kertomaan sen jäsenten elämänvaiheista muillekin. Nämä kertomukset ovat pian katoavaa kansanperinnettä. Minunkin Hellin-äitini on nyt suvun vanhin, Metsäpellon suuresta lapsikatraasta ovat äidin lisäksi elossa enää Hilkka ja Heikki. Millainen on tyypillinen Kauppinen Heikki Kauppisen elämässä on riittänyt vauhtia ja jännitystä, iloja ja suruja. Luettelo Heikin harrastuksista ja elämän käännekohdista on hengästyttävän pitkä ja runsas. Sen avulla yritän nyt palata kirjoitukseni teemaan, eli millainen on tyypillinen Kauppinen? Yritän poimia siitä joitain kauppislaisia ominaisuuksia. Lannistumattomuus Lannistua ei pidä, vaan elämän ohjenuorana on yrittänyttä ei laiteta. Eteenpäin elävän mieli. Positiivisuus, optimismi Asioista yritetään löytää positiivinen puoli, ja yleensä löydetäänkin. Leppoisuus, hyvähermoisuus Nämä ominaisuudet saattavat ilmentää tyypillistä savolaista rentoutta, mutta kauppislaisia ominaisuuksia ne kyllä myös ovat. Kauppiset eivät turhasta hötkyile. Huumori ja iloluonteisuus Kauppiset ovat iloluonteisia. Muistan jo lapsuudestani, että aina oli erityisen hauskaa niissä juhlissa, joissa Heikki-eno oli mukana. Perheeni kyläillessä Heikki-enon kotona Pihtiputaan Ilosniemen koululla muistan Heikin kysyneen, että ottaako tytöt mehua vai valkosta limsaa (jälkimmäinen osoittautui kraanavedeksi). Vitsejä Heikillä riittää vieläkin joka tilanteeseen. Kätevyys Kauppiset ovat taitavia käsistään, Heikilläkin on rutkasti käytännön lahjakkuutta. 12 KAUPPISVIESTI 1/2015
Tiedonhalu ja avarakatseisuus Kauppisilla on voimakas halu oppia uutta ja avartaa maailmankatsomustaan. Heikki kirjoitti ylioppilaaksi Pyhäjärven lukiosta vuonna 1995, oli kuulema jäänyt aikoinaan kiireessä väliin. Eläkkeelle hän jäi johtajaopettajan työstään vuonna 1994. Musikaalisuus Kauppisten keskuudessa laulu raikaa ja soitto soi. Kauppisista löytyy paljon musikaalista lahjakkuutta, enoni on siitä oiva esimerkki. Sosiaalisuus Kauppiset ovat usein seurallisia ja kovia puhumaan. Heikki on hyvä supliikkimies ja seuranpidon mestari. Rehellisyys ja oikeudenmukaisuus Kauppiset ovat rehellisiä. Heikki on totuuden ystävä, rehellinen pitää olla. Kodin perintönä hän sai elämänmatkalleen vahvan oikeudentunnon. Elämän myrskyissä on hyvä muistaa, että rehellisyys maan perii. Rakkaus luontoon Kauppiset ovat olleet maanviljelijöitä ja eränkävijöitä monessa sukupolvessa, siitäkö johtunee Heikin rakkaus luonnossa kulkemiseen ja kaikki luontoon liittyvät asiat. Kalastus on myös ollut Kauppisten erityinen tavaramerkki, ja tarjotaanhan sukujuhlissakin aina muikkusoppaa! Hartaus ja uskonnollisuus Koti, uskonto ja isänmaa, kauppislaisia elämänarvoja kaikki. Kauppislaisiin koteihin mahtuu varmasti monentasoista uskonnollisuutta, mutta Heikki sai kodinperintönä vahvan uskonnollisen kipinän. Minulle on kerrottu, kuinka Metsäpellossa äidinäitini lauantaisin saunan lauteilla levitti kätensä lasten päälle ja pyysi lapsikatraalleen siunausta. Sunnuntaisin perhe ajoi hevoskyydillä kirkkoon. Elämän myrskyt ovat koetelleet Heikin lapsuuden uskoa, mutta hän kertoo kokeneensa voimakkaan herätyksen ja uskoon tulon vuonna 1994. Sen jälkeen elämä rauhoittui ja elämän arvot menivät uusiksi. Kauppisetko samasta puusta? Elämä on monimuotoista, myös meistä Kauppisista löytyy moneen junaan, on ujoja ja hiljaisia, vilkkaita ja puheliaita, ahkeria ja vieläkin ahkerampia, jne. Tutkimusmatkani on nyt tehty, ja olen tullut siihen tulokseen, ettei tyypillistä Kauppista voi olla olemassakaan. Jokainen on oman ainutkertaisen elämänsä sankari! Olen iloinen siitä, että olen saanut esitellä teille Heikki Kauppisen menestystarinan, Heikki edustaa hienolla tavalla Viitasaaren Kauppisia! Kauppisista löytyy varmasti monenlaisia elämäntarinoita, joista olisi mielenkiintoista kuulla. Olisi hauska pohtia sitäkin, löytyykö eri sukuhaarojen välillä eroja? Yksi piirre kaikissa Kauppisissa on kuitenkin yhteinen, Kauppiset ovat mukavaa väkeä! Mitä 81-vuotiaalle Heikille nyt kuuluu? Harrastukset ovat vähentyneet, mutta vielä virtaa. Heikki kertoo käyvänsä nykyisin verkoilla kaksi kertaa viikossa. Hän pelailee tietokoneella shakkia ja bridgeä, onpa hän perustanut shakki- ja bridge-kerhotkin. Hän soittelee virsiä ja hengellisiä lauluja trumpetilla, sähköuruilla ja pianolla. Heikki käy kirkossa, Rauhanyhdistyksen seuroissa ja Suviseuroissa. Uimahallissa hän käy pari kertaa viikossa ja loppukesästä mustikassa ja lakassa. Hän asui onnellisena eläkeläisenä Ritvansa kanssa Viitasaarella, kunnes Ritva muutti taivaankotiin 25.4.2012. Suru ja kaipaus tulivat tupaan. Nykyisin Heikki kertoo elelevänsä talossa seitsemän huoneen talonmiehenä. Kaikesta huolimatta elämä jatkuu, ja Heikin elämänohjeena on: Elämä on ihanaa, kun sen oikein oivaltaa... ILO ja RAUHA ovat elämämme ydinkohdat. Heikki-eno sukukokousten järjestämisissä mukana Sukukokouksen onnistuminen vaatii paljon työtä ja henkilökohtaista intohimoa, ja jokaisen sukukokouksen takana on aina ollut iso joukko vapaaehtoisia toimijoita. Eräs heistä on ollut Heikki Kauppinen. Hän on toiminut aktiivisesti sukuseuran hyväksi jo monen vuosikymmenen ajan. Hän oli mm. vuonna 1983 Viitasaarella järjestetyn sukujuhlan yksi pääjärjestäjistä. Hän on myös tehnyt ansiokasta sukututkimusta. Sukuseurassamme on nyt menossa sukupolvenvaihdos. Kannustammekin etenkin nuorta polvea osallistumaan seuran toimintaan! KAUPPISVIESTI 1/2015 13
Kesällä 2016 me Kauppiset kokoonnumme sankoin joukoin juhlimaan sukuseuran merkkivuotta! Tapaamisiin sukujuhlassa kesällä 2016! Toivotan kaikille sukuseuran jäsenille ihanaa ja aurinkoista kesää! Kesäterveisin Marja-Liisa Ahlberg Lopuksi Löysin koneeltani joitakin Heikki-enoni minulle joskus lähettämiä vitsejä. Heikki kirjoitti: Olen vuosien saatossa keräillyt alla olevia mielestäni suhteellisen mukavia nippeleitä, joilla voi hauskuttaa ainakin joitakin ihmisiä. VITSEJÄ AJANHENKI: Poika pyysi isää kertomaan vitsin. Kiireinen isä sanoi, ettei hän jouda kertomaan vitsejä, kun täytyy mennä tärkeään kokoukseen. Poika sanoi: Kerro isä toinenkin vitsi! Ulkomailla oleva poika pyysi sähkösanomalla rahaa: No mon, no fun, your son! Isä laittoi sähkösanoman: How bad, so sad, your tad! SUOMENKIELI ON KUVAANNOLLISTA: Käsivarressakin on lunta puolisääreen. Siinä kädenkäänteessä hän katkaisi jalkansa. Etupäässä he istuivat laivan takapäässä. Lappiin soittaja kysyy: Kestääkö Inarin-järvessä jo jää? Kyllä kestää, vastaa lappalainen, johon soittaja vastaa puhelua lopettaessaan kiitos, toinen vastaa, Ei kestä. jne. Kaivontekijän mainos lehdessä: vettä jo toisessa polvessa. Valkea vieraili tummien saunassa! Oliko tulipalo vai valkoinen mies? (otsake oli kerran Keskisuomalaisessa). KIELI JA ASIA MUUTTUU Mies oli viikot pois kotoa kaukana töissä. Mies kysyi vaimoltaan: Rakastathan Sinä minua, vaikka olen niin kaukana. Nainen vastasi: Sitä enemmän, mitä kauempana olet. Mitä mahtoi tarkoittaa?? Kokoukseen ryntäsi mies ja kysyi: Tunteeko täällä kukaan ketään Niskasta? Savolaisukko vastasi: Ei, ei tunne. Kyllä nuama pitäs nähä. Eräs mies sanoi: Ei se pojat vielä mitään, jos vaimo sanoo pahasti, mutta kun se sanoo hyvästi, niin silloin se on pahasti. KIELEN KUMMALLISUUS: Sanotaan punaista mustetta, mutta pitää olla punetta. Sanotaan kenkä on jalassa, mutta eikös jalka ole kengässä? Teppo J. Suonperä sanoi: Voitte kotona päissänne miettiä tätä asiaa!. (tarkoitetaanko humalatilaa vai päitä?). Kyntää-sanan imperfekti: kynti vai kynsi? Oikein on kynsi! Professori Aarni Penttilä sanoi: Sutuus on pinninnä hukassa = susimaisuus on pintapuolisimpana sudessa. Lauletaan kaksi ensimmäistä tai kaksi viimeistä säkeistöä. Ei ole esim. kahta ensimmäistä säkeistöä, on vain yksi ensimmäinen säkeistö VÄHÄTTELYÄ JA VAATI- MATTOMUUTTA: Mitäpä sitä meikäläinen, eipähän sitä meikäläinen (pohjimmiltaan kyseinen henkilö on hyvinkin itserakas). Eihän nämä meikäläisen lapsetkaan ole niin häävejä ja kun ne ovat vielä omatekoisia. Kaksi kaveria oli aina asioista yhtä mieltä. Toinen sanoi kerran, että oltais asioista kerrankin erimieltä, niin toinen sanoi, ollaan vaan. Mies lupasi vaimolleen ottaa ravintolassa vain kaksi ja tulla kahdeksalta kotiin, mutta dementia oli iskenyt mieheen. Hän otti kahdeksan ja tuli kahdelta kotiin. 14 KAUPPISVIESTI 1/2015
TAHKON SUOMENKIELEN OPETUSTA YM. Tahko Pihkala opetti Unkarissa suomenkieltä: Kokoa kasaan heiniä koko kasa= kokoo kokoon koko koko. Toinen kysyy, koko kokoko ja toinen vastaa koko koko. (tarvitaan vain yksi substantiivi ja yksi verbi eli kaksi suomalaista sanaa). Tahko seisoi täydessä linja-autossa ja eräs nuori poika tarjosi viimein Tahkolle istumapaikkaa, mutta Tahko sanoi, että istu vain, että jaksat sitten vanhana seistä. Tahkon autolla-ajo: Tahko tuli Pihtiputaan Kotikunnan kaupasta autonsa luo, joka oli 20 metrin päässä autotiestä. Tahkopa kävi ensin kurkistamassa lumivallien takaa, että tuleeko tiellä autoja ja juoksi sitten autoonsa ja ajoi turvallisesti päätielle. SANAVALMIUS: Hieno herra ravintolassa pyysi ruokalistan. Tarjoilija esitteli tarjouksessa olevaa häränkieltä, johon Herra vastasi: Kuulkaa, minä en voi syödä mitään, mikä on ollut toisen suussa. Tähän näppärä tarjoilija vastasi: Mitenkä olisi sitten nuo kananmunat? Eräs tuttavani tuli kerran hyvin väsyneenä vastaan ja kysyin häneltä; Matti, miten menee?, johon hän hyvin lakonisesti vastasi: Jos paremmin menisi, en kestäisi. Erään suomalaisen naiskirjailijan toteamus elämästä: Eihän tämä elämä ole niin hääviä ollut, mutta joskus se on ollut muuttumaisillaan paremmaksi. Vanhus kehuskeli itseään ja sanoi, ettei dementia vielä ole pahemmin päässyt yllättämään, mutta pitää koputtaa puuta, sitten hän koputti pöydänjalkaa ja huusi samalla: Sisään! TITTELI on TÄRKEÄ: Pahassa autokolarissa mies loukkaantui melkein puolikuoliaaksi ja lojui tienvarressa. Ihmisiä kerääntyi paljon ihmettelemään tapausta. Äkkiä joku huusi: Minähän tunnen tuon miehen, hän kai on joku insinööri! Silloin ruhjoutunut mies avasi toista silmäänsä ja sanoi: diplomi- insinööri. PESSIMISTIN JA OPTIMISTIN ERO: että sen huonommin ei voi asiat mennä, mutta optimisti sanoo, että kyllä voi. VIHAINEN NAINEN: Nainen nostaa kaulimen ukon pään yläpuolelle ja sanoo: Sanakin vielä, niin olen leski. KAUPPISVIESTI 1/2015 15
Asko Kauppinen asko.kauppinen@suomi24.fi Lisää tietoa Leo Kaupista Kauppisviesteissä 1/2009 ja 1/2012 kerrottiin Kotkassa syntyneestä Leo Kaupista, joka oli muuttanut 1920-luvun alussa Kanadaan. Sieltä hän muutti myöhemmin New Yorkiin, jossa hän esiintyi tanssilaulajana. Hän levytti kaikkiaan 41 levyä, jotka löytyvät YLEN arkistosta digitaalisessa muodossa. Sain 16.5. sähköpostia Helsingistä Timo Laaksolta, joka on etsinyt kadonneita sukulaisia ja tuttavia Suomesta ja Neuvostoliitosta lähes 30 vuoden ajan. Hän antoi luvan julkaista viestinsä Kauppisviestissä. Tässä osa hänen viestistään: Vanhan koulukaverini levynkeräilijä Jussi Sundströmin kanssa tuli puheeksi Leo Kauppi, aikoinaan kovinkin suosittu artisti, jonka levyjä on myyty omana aikanaan kunnioitettava määrä. Kuten tiedetään, Leo lähti Neuvostoliittoon ja hänen kohtalonsa oli kadota Stalinin vainoissa. Leosta näyttää olleen pari mainintaa sukuseuranne lehdessä vuosina 2009 ja 2012. Leo Kaupin lopullinen kohtalo ei liene vielä kenenkään tiedossa. Useissa lähteissä kuolinvuodeksi tarjotaan vuotta 1938 ja paikaksi Neuvosto-Karjalaa. Kumpikaan ei välttämättä pidä paikkaansa. Ei ainakaan toinen. Näyttää siltä, että Leo olisi vangittu ensimmäisen kerran jo 1936, jol- loin hänet olisi karkoitettu Uralille. Tämän voi päätellä Meimi Sevanderin kirjasta Vaeltajat, jossa kirjoittaja, joka tunsi Kaupin pariskunnan hyvin, mainitsee, että Kaupeilla oli kasvattina Roy Helander niminen poika, Hilda Kaupin sisarenpoika, joka haettiin takaisin Yhdysvaltoihin sen jälkeen, kun Leo Kauppi oli vangittu. Roy Helander palasi Yhdysvaltoihin 4.9.1936. Leo Kauppi olisi siis vangittu ennen tätä. Leo Gustavovitsh Kauppi vangittiin lopullisesti 30.5.1937 Tsheljabinskissa, jolloin hän työskenteli siellä lihakombinaatin hitsaajana. Vangitsemisen syy oli pakoyritys, joten hän oli Tsheljabinskissa vapautensa menettäneenä. Hänet tuomittiin 22.11.1937 10 vuodeksi pakkotyöhön. Maine on palautettu 12.4.1989, mutta Leo Kaupin lopullinen kohtalo on tuntematon. Vaikea uskoa, että hänet olisi tuotu Karjalaan vankileirille. Karjalan Kauppisia ja rintamamiehiä Timo Laakso kertoo myös muista Venäjällä olleista/olevista Kauppisista. Hän kertoo sattumalta saaneensa tietää, että Karjalan Kontupohjassa Sandalskaja naberezhnaja-kadun varrella, Nikojärven rannalla, asuu Kauppinen-nimisiä. Suomenkieltä he eivät enää osaa mutta suomalaista juurta toki ovat. Kauppinen-nimisiä on myös muualla Venäjällä, Viktor Kauppinen on kuollut Leningradin motissa 1942 ja vuonna 1921 syntynyt Eero Tuomaanpoika Kauppinen on kaatunut Neuvostoliiton armeijan tarkkaampujana tammikuun lopulla 1942 lähellä Moskovaa 50 divisioonan riveissä. Mikäli jollakin on jotain tietoa Leo Kaupista niin kaiken voi lähettää Kauppisviesti-lehteen. 16 KAUPPISVIESTI 1/2015
Asko Kauppinen asko.kauppinen@suomi24.fi Tapaamisia maailmalla Viime aikaiset maailman poliittiset tapahtumat toivat mieleemme muutaman vuoden takaisen Thaimaan matkamme. Olimme vaimoni kanssa noin kuukauden kestäneellä omatoimimatkalla eri puolilla Thaimaata yhdessä Ruotsin länsirannikolla asuvan vaimoni siskon ja hänen miehensä kanssa, jotka tapasimme sopimuksemme mukaisesti Bangkokissa. Heillä oli tuttava pariskunta siellä, johon he olivat tutustuneet kun pariskunnan tytär oli viettänyt vaihto-oppilasvuoden Ruotsissa. Pariskunnat olivat vierailleet toistensa luona useamman kerran ja niinpä he olivat sopineet tapaamisen nyt Bangkokiin. Thaimaalaisen pariskunnan rouva työskenteli sosiaali- ja terveysministeriössä ja herra oli eläkkeellä oleva kenraali, joka oli ollut sotilasasiamiehenä Moskovassa. Eräänä iltana he halusivat tarjota meille päivällisen. Rouva haki meidät viimeisen päälle varustetulla japanilaisella autolla hotelliltamme rantaravintolaan ruokailemaan ja herra ajeli jo vuosia nähneellä mersulla perässä. Päivälliskeskusteluissa puhuimme omista maistamme ja ihmisistä mutta erikoisesti minua olisi kiinnostanut kenraalin sotilasasiamiehen asema Moskovassa. Mutta Bangkokiin voi tutustua veneristeilyllä tai osallistumalla kalastusmatkalle. sotilaana isänmaalleen antamalleen lupaukselle lojaalina hän ei halunnut kertoa lähemmin työtehtävistään. Tehtävistään hän kertoi vain yleisesti ja mainitsi, että hän kävi silloin useamman kerran Suomessa ja Helsingissä. Yleensä matkat oli tehty lentokoneella Moskovasta mutta pari matkaa oli tehty autolla. Hän muisteli suomalaisten täsmällistä asioiden hoitamista ja ystävällistä kohtelua. Lentomatkojen havainnoista häntä oli ihmetyttänyt järvien ja yleensä vesistöjen runsaus Suomessa. Tämä herättikin keskustelua suomalaisesta elämänmenosta, vesistöjen merkityksestä elinkeinoelämälle, liikenteelle ja ihmisen viihtyvyydelle yleensäkin. Lopuksi vaihdoimme sikäläiseen tapaan pienet muistolahjat tapaamisestamme. Kaikkinensa mielenkiintoinen tapaaminen ja tuttavuus. KAUPPISVIESTI 1/2015 17
Asko Kauppinen asko.kauppinen@suomi24.fi Perhematkoja omalla autolla Euroopassa *** ja muutoin muuallakin Kesän lomakausi on jälleen tulossa ja moni perhe on suunnitellut automatkaa joko kotimaahan tai ulkomaille. Matkahan vaatii aina etukäteissuunnittelua ja omalla autolla liikuttaessa henkilöiden lisäksi myös autoon liittyvistä asioista. Matkalle lähdettäesä on varmistettava, että rokotukset ovat ajan tasalla, eurooppalainen sairausvakuutuskortti on voimassa, henkilötodistukset tai passit ovat voimassa, kansainvälinen ajokortti on mukana ja kansainvälinen leirintäkortti on mukana mikäli aikoo yöpyä leirintäalueilla. Auton osalta on syytä tarkistaa auton vahinkovakuutusten kattavuus eri maissa sekä merkkikorjaamot, navigaattori helpottaa matkantekoa, jne. Autoliitosta saa hyvät ohjeet. Meidän perheemme harrastuksiin kuului perhematkailu kymmenen vuoden ajan eli vuodesta 1973 vuoteen 1983 jolloin teimme omalla autolla matkoja Eurooppaan ja muutoin kaksi Kanarian matkaa ja yhden Gotlannin matkan. Tekemämme perhematkat 1.Hammerfestin matka 1973 Vieremä Oulu Kemi Tornio Enontekiö Alta Hammerfest Karesuvanto Rovaniemi Kuusamo Puolanka Kajaani Vieremä * Kalanhajua, kalastusalukset toivat mereltä kalaa, jota jalostettiin rannikon tehtailla. 2.Kanarian saaret Las Palmas 1975-76 * Playa del Inglesin hiekkadyynejä, joiden hiekka oli osaksi tuulen tuomaa Afrikasta. * Tuukka poikamme vietti 1-vuotissynttäreitä. 1 2 18 KAUPPISVIESTI 1/2015
3 3. Kööpenhaminan matka 1976 Vieremä Vaasa Uumaja Falun Uddevalla- Torseröd Göteborg Fredriksham Kööpenhamina Malmö Tukholma Turku Vieremä * Ostimme Torserödistä äidin siskon miehen valmistaman optimistijollan, jonka toimme kotiin. 4 4. Pariisin matka 1977 Vieremä Helsinki Travemund Hampuri Bremen Clobbenburg Lingen Pariisi Lyon Lausanne Frankfurt Fredriksham Torseröd Tukholma Helsinki Vieremä * Perttu Seinen rannalla isän kanssa. 5. Gotlannin matka 1978 Vieremä Helsinki Visby Helsinki Vieremä * Tuukka Villekullan ratsastaja. 5 6. Gran Canaria Playa del Ingles 1978 Vieremä Helsinki Las Palmas * Tässä kirkossa kävimme joulu kir kos sa, joka oli hieman erilainen kuin Vieremän kotikirkko mutta asia oli sama - vossikka-ajelua- löhömistä uima-altaalla/rannallapäivämatka vuoristoon ja oma matka Las Palmasiin. 6 7 7. Pyhätunturin matka 1979 Vieremä Kuusamo Pyhätunturi Rovaniemi Oulu * Riippusillalla kävelemistä täytyi kokeilla- pakkasyö Muhosen leirintäalueella Petäjälammella Kuusamossa. KAUPPISVIESTI 1/2015 19
8. Britannian matka 1981 Vieremä Naantali Kapelskär Helsingborg Helsingör Roskilde Ejsberg Harwich Weeley Bridge/ Essex Clactown Grange - Farm Leisure Centre Lontoo Northampton Lontoo Dover Calais Fredriksham Göteborg Tukholma Turku Vieremä * Tupla vartiointi Buchinghamin palatsilla,metro,2-kerroksiset bussit, kaupunkikierros Lontoossa, -itsepoimintaa mansikoita ja herneenpalkoja,minigolfia,pubissa käynti 8 9. Trondheimin matka 1982 Vieremä Vaasa Uumaja Lycksele Trondheim Oslo Torseröd Gävle Kaskinen Vieremä * Hermuseet Kustkammeret Kongsgården Trondheim- Oslo-Kuninkaan linna-gjöa laiva- Gävle-Kaskisen välin matkustimme laivan sviitissä koska hyttipaikkoja ei ollut saatavissa 9 10. Keski-Suomen matka 1983 Vieremä Kuopio Saarijärvi Tampere Valkeakoski Mikkeli Kuopio Vieremä * Särkänniemen vuoristoradan vesityrskyjä * Pyhän Häkin kansallispuisto, Kivikauden kylä, Emil Wikströmin museo- Visulahden vahakabinetti Perhematkamme päättyivät kesän 1983 matkaan, joka tehtiin 10 kotimaahan koska isä oli sairaslomalla koko kesän talvella helmikuussa saamansa aivoinfarktin vuoksi. Isä on mukana Lions-toiminnassa ja hänet valittiin keväällä 1984 Suomen Lionsliiton K-piirin piirikuvernööriksi. Tähän liittyen kesällä 1984 oli piirikuvernöörien koulutusviikko ja vakuustilaisuus San Fransiscossa Kaliforniassa USA:ssa johon matkaan isä yhdessä äidin kanssa osallistui. Talven 1984 1985 aikana isän velvollisuutena oli vierailla kaikissa K-piirin 60 klubissa ja lisäksi oli piirin kokouksia sekä kuvernöörineuvoston kokouksia sekä pohjoismaiden yhteisiä kokouksia. Talvikauden 1985 1986 isä oli Suomen Lionsliiton 1.varapuheenjohtaja. Nämä lionstoiminnan tapahtumat veivät kaiken vapaa-ajan joten perheelle ei riittänyt entiseen tapaan aikaa ja poikamme olivat kasvaneet auton takapenkki-iästä pois. Matkailu on jatkunut myöhemmin omatoimimatkoina Afrikkaan, Thaimaahan, Kiinaan sekä eri Euroopan maihin parikymmentä kertaa. 20 KAUPPISVIESTI 1/2015