Minimalismi musiikissa Jaakko Penttinen 2012
Philip Glass Glass is more than just a composer. He has attained the status of a mass-culture phenomenon.
Lapsuus ja nuoruus Syntynyt tammikuussa 1937 Baltimoressa keskiluokkaiseen perheeseen. Vanhemmat olivat taustaltaan Liettuan ja Venäjän juutalaisia. Ensimmäinen tutustuminen musiikkiin isänsä kaupassa: Schubert, Shostakovich ja Beethoven sekä americana- ja hillybilly-musiikki. Aloitti 6-vuotiaana viulun soiton, siirtyi huiluun ja edelleen pianoon.
Musiikillinen ura Musiikillinen ura voidaan jakaa neljään vaiheeseen: 1. Opiskeluvuodet ja vuodet opettajana 1952-1964 2. Aika Pariisissa 1964-1966 3. Minimalistinen vaihe vuodet 1967-1974 4. Minimalismin jälkeinen aika 1975- alkaen
Opiskeluvuodet 1952-1956 Opiskeli vuosina 1952-1956 University of Chicagossa. Pääaineina filosofia ja matematiikka. Vapaa-aikana opiskeli pianon soittoa. Tutustui Ivesin ja Webernin musiikkiin sekä aloitti omien teoksien säveltämisen.
Opiskeluvuodet 1957-1961 Muutti New Yorkiin ja kirjautui The Juilliard School of Musiciin. Keskittyi säveltämiseen ja pidettiin mallioppilaana. Näki La Monte Youngin esityksen Composition 1960 #7 Onon asunnolla. Tapasi ensimmäisen kerran Steve Reichin.
Pittsburgh 1962-1964 Sai Ford Foundationin stipendin ja sen myötä ensimmäisen julkisen säveltäjän viran koulusta Pittsburghista. Glass sävelsi ns. käyttömusiikkia koulujen esityksiin ja oppilaiden soitettavaksi. Hyvin tuottelias musiikillisesti, mutta sävellykset eivät olleet innovatiivisia. Vuonna 1964 oli koulutustaan vastaavaa työtä tekevä säveltäjä poiketen siten muista minimalisteista.
Aika Pariisissa 1964-1966 Sai Fullbright-stipendin ja lähti Pariisiin syventämään musiikkiteoreettisia opintojaan. Opettajana Pariisissa Nadia Boulanger, jota pidetään yhtenä 1900-luvun arvostetuimmista säveltämisen opettajista. Opiskelu Boulangerin alaisuudessa muutti Glassin uran suunnan.
Aika Pariisissa 1964-1966 Toisena Pariisin vuotena sai tarjouksen Conrad Brooksilta toimia Chappaqua-elokuvansa musiikillisena koordinaattorina. Glass sävelsi elokuvan kokeellisimpiin kohtauksiin musiikin. Päätehtävä oli nuotintaa intialaisen sitaristin ja säveltäjän Ravi Shankarin elokuvaa varten tekemä musiikki. Oppi Shankarilta ja hänen tablan soittajalta Alla Rakhalta uuden tavan hahmottaa musiikkia.
Aika Pariisissa 1964-1966 Oppi Shankarilta, että intialainen musiikki on rakennettu rytmisesti eri tavalla kuin länsimainen musiikki. Intialainen musiikki koostuu lyhyistä rytmisistä yksiköistä, joita yhdistetään toisiinsa lisäämisen ja poistamisen kautta. Länsimainen musiikki puolestaan jakaa suuremman aika kokonaisuuden yhtä suuriin esim. kahdeksan nuotin osiin. Tästä tuli Glassin oman musiikin uusi perusta.
Mabou Mines Sävelsi yhdysvaltalaisen Mabou Mines -teatteriryhmän esitykseen musiikin. Beckettin Play-esityksen musiikki oli Glassin ensimmäinen minimalismiin ja toistoon viittaava sävellys. Osa soittajista kieltäytyi esittämästä teosta, koska se oli liian yksinkertainen. Glassin vaimo Joanne Akalaitis oli osa teatteriryhmää ja Glassista tuli ryhmän epävirallinen säveltäjä useammaksi vuodeksi.
Lähtö Pariisista 1966 Opinnot Boulangerin kanssa päättyivät 1966. Sävelsi samana vuonna teoksen String Quartet, jossa perusaineksena 36 moduulia, joista jokainen koostui eri pituisesta musiikillisesta kuviosta. Pariisin jälkeen kiersi vaimonsa kanssa neljä kuukautta Marokossa, Intiassa ja Tiibetissä. Löysi joogan ja buddhalaisen meditaation.
Paluu New Yorkiin 1967 Vuoden 1967 alussa palasi New Yorkiin ja näki entisen kurssikaverinsa Steve Reichin Piano Phase -teoksen esityksen Park Place Galleryssa. Näytti Reichille sävellyksiään ja ehdotti yhteistyötä. Reichin kokoonpanon pohjalta muodostui uusi ryhmä, joka esitti sekä Glassin että Reichin sävellyksiä. Vuosina 1968-1971 yhteisiä konsertteja epätyypillisissä konserttipaikoissa, kuten museoissa, gallerioissa ja yliopistoissa.
Strung Out (1967) ja One+One (1968) Strung out (1967) teos vahvistetulle viululle. One+One (1968) teos pöydälle ja kontaktimikrofonille. Teoksissa läsnä Glassin tulevan musiikin perustekniikat: repetitiivinen rakenne pysyvä harmonia pelkkien kahdeksasosanuottien käyttäminen rakenteen tunnistettavuus
Two Pages (1969) Alkuperäiseltä nimeltään Two Pages for Steve Reich. Teoksen tekstuuri on unisonossa ja varsinaista harmoniaa ei ole. Teoksessa vain viisi säveltä, yksi rytminen aika-arvo ja äkillinen aloitus ja lopetus. Teos muodostuu kahdesta perusyksiköstä, joita varioidaan lisäämisen ja poistamisen tekniikkaa käyttäen. Tämän myötä syntyy teoksen 107 moduulia, joita jokaista toistetaan tietty aika.
Music in Fifths (1969) Music in Fifths (1969) noudattaa samaa sävellystekniikkaa kuin Two Pages. Kummassakaan ei ole muutoksia instrumentaatiossa, tempossa, rytmissä tai dynamiikassa. Teos alkaa kahdeksan nuotin kuviolla, joka nousee ja laskee. Tähän lisätään kaksi ensimmäistä nuottia, jolloin kuvion on 10 nuotin mittainen. Tähän uuteen kuvioon lisätään viides ja kuudes nuotti, jolloin syntyy 12 nuotin kuvio sitten 15 nuotin kuvio ja 17 nuotin. Lopuksi kuviossa on 26 nuottia, vaikka yhtään uutta sävelkorkeutta ei ole lisätty.
1970 - luku Vuodesta 1970 alkaen Glassin musiikissa tapahtuu selkeä muutos. Huomasi uuden akustisen ilmiön, että soitettujen sävelten limittymisen myötä nousee kuuluville säveliä, joita ei ole tosiasiassa soitettu. Rytmisen rakenteen ohessa harmonia tulee pinnalle ja musiikillisesta tekstuurista tulee rikkaampaa. Instrumentaatio, melodisuus, rytmisyys ja dynamiikka lisääntyvät.
Music with Changing Parts (1970) Teoksessa kiinnostuksen kohteena on eri instrumenteilla soitettujen yksittäisten nuottien yhdistelmästä syntyvät ei-soitetut sävelet. Lisäksi teoksessa on ensimmäistä kertaa tilaa soittajien improvisaatiolle (drone-tyyliset äänet). Teos on avoin ja soittajien on siten kuunneltava toisiaan.
1970 - luku Vuonna 1971 teki Euroopan kiertueen yhdessä Reichin kanssa, jonka jälkeen heidän tiet erosivat. Lontoon konsertissa läsnä mm. David Bowie ja Brian Eno, joiden kanssa myöhemmin työskenteli. Perusti oman levy-yhtiön Chatham Square Productionsin. Oma rockmainen kokoonpano Philip Glass Ensemble vakiintui sähköurkuihin, vahvistettuihin puhaltimiin ja naislauluun.
Music in Twelve Parts (1971-74) Teos on minimalistisen vaiheen päätös ja sillä on vastaava merkitys Glassille kuin Music for 18 Musicians -teoksella oli Reichille. Teoksessa on käytössä kaikki aiempien teosten sävellystekniikat: nuottien lisääminen/poistaminen toistoon perustuva syklinen rakenne jatkuva kahdeksasosa nuottien liike pysyvä harmonia päällekkäisten kuvioiden synnyttämät ei-soitetut sävelet Glass: for me minimalism was over by 1974
1970-luvun loppupuoli Kiinnostus harmoniaan lisääntyy, josta esimerkkinä teos Another Look at Harmony (1975-77) Glass linkittää harmonisen rakenteen suoraan rytmiseen rakenteeseen, joka edelleen ensisijaista. Instrumentaatio laajenee ja mukaan tulee myös vokaaleita Teos viittaa jo myöhempiin sävellyksiin, erityisesti ooppera- ja elokuvamusiikkiin, joihin Glass keskittyi 1970-luvun jälkimmäisestä puoliskosta lähtien.
Einstein on the Beach (1975) Teki ohjaaja Robert Wilsonin kanssa neljäosaisen viisi tuntia kestävän oopperan Einstein on the Beach, johon sävelsi ja esitti musiikin. Ensiesitys Ranskassa 1976 ja samana vuonna useita esityksiä Euroopassa ja samana vuonna New Yorkin Metropolitan Opera Housessa. Oopperassa ei ole narratiivista rakennetta ja eri kohtaukset ovat erillisiä. Oopperassa ei ole myöskään librettoa, vaan laulajat laulavat ainoastaan nuottien nimiä tai niiden numeerisia arvoja.
Einstein on the Beach (1975) Ehdottomasti tunnetuimpia Glassin teoksia. Hyvin staattinen ja paikallaan pysyvä teos. Wilson: Our is easiest of all operas. You don t have to think about the story, because there isn t any. You don t have to listen the words, because they don t mean anything. I m not giving you any puzzles to solve, only pictures to hear. Go to our opera like you go to museum. Look at the music. Listen the pictures.
Myöhemmät vaiheet Glass ei ole vain säveltäjä, vaan 90-luvulta alkaen myös massakulttuuri-ilmiö. Säveltänyt lukemattoman määrän ooppera-, teatteri- ja elokuvamusiikkia, sinfonioita, populaarimpaa taidemusiikkia yms. sekä tehnyt yhteistyötä erilaisten artistien kanssa musiikillisista rajoista välittämättä. Glass on esitetyin kaikista nykysäveltäjistä
Julkaisuja Two Pages/ Contrary Motion/ Music in Fifths/ Music in Similar Motion (1994) Einstein on a Beach (1979) Solo Piano (Metamorphoses) (1989) Koyaanisqatsi (1982) Hours (2002) Glass box (2008)
Lähteet ja tietoa Internet ubuweb.com philipglass.com Kirjallisuutta Potter, Keith. Four Musical Minimalists. Schwarz, Robert K. Minimalists. Nyman, Michael. Experimental Music Cage and Beyond. Mertens, Wim. American Minimal Music.