Pasi Hujasen lähetysrengas Kirje 5/2015, 08.06.2015 c/o Pasi Hujanen, SLEY, PL 184, 00181 Helsinki Tämän renkaan yhdyshenkilönä toimii Pasi Hujanen, osoite: Sley, PL 184, 00181 Helsinki. Hänelle tulee ilmoittaa osoitteenmuutokset jne. Pankkisiirron viitenumero pysyy koko ajan samana, eli voit käyttää samaa pankkisiirtoa useamman kerran, jos maksat esimerkiksi automaatilla tai internetin kautta. Mikäli tarvitset viitenumeroa, ota yhteys Anna Poukkaan, puh. 09-251 390. Uudenmallisten yhteiseurooppalaisten tilinumeroiden mukaan Sleyn lahjoitustilin muoto on: IBAN: FI13 8000 1500 7791 95 BIC:DABAFIHH Lähetyskannatus Pasi Hujasen työn tukemiseksi Sleyn tilille IBAN: FI13 8000 1500 7791 95 - tiedonannolla Pasi Hujasen lähetysrengas ja oma seurakuntasi tai - Pasi Hujasen yleisviitenumerolla 10078 89200 30001 01518 tai - henkilökohtaisella viitenumerolla, jolloin kannatuksesi näkyy automaattisesti myös seurakuntasi lähetyskannatuksena. Henkilökohtaisen viitenumeron saat Sleyn toimistosta Anna Poukalta puh. 09 251 39 220 tai sähköpostitse anna.poukka@sley.fi Mikäli haluat renkaan jäseneksi, ota yhteys Pasi Hujaseen, tiedot yllä. Mikäli taas haluat avustaa diakoniatyötä, on vuonna 2015:kin koko vuoden kestävä keräys diakonia-avun saamiseksi Inkerin kirkon seurakuntiin. Jos haluat antaa lahjasi tähän tarkoitukseen, käytä tiliä: IBAN: FI13 8000 1500 7791 95 viite 10078 89200 30010 04517 Keräyslupa 2020/2010/3611 Poliisihallituksen 13.1.2015 myöntämän keräysluvan POL-2014-12480 mukaisesti Suomen Luterilainen Evankeliumiyhdistys ry voi kerätä varoja 13.1.2015-31.12.2016 koko Suomessa Ahvenanmaata lukuun ottamatta julistus-, opetus- ja diakoniatyöhön kotimaassa sekä yhdistyksen lähetyskohteissa ulkomailla. Käytä viitettä, se takaa, että raha menee oikeaan kohteeseen, lisäksi se vähentää työtä ja kuluja Sleyn Keskustoimistolla. Terveisin Pasi Hujanen Edellisen kirjeen jälkeen tapahtunutta 1. Onneksi en ostanut KIA:aa Kun mietin auton vaihtamista viime syksynä, kävin katsomassa myös KIA:aa, koska sillä on pitkä takuu muistaakseni 5 vuotta ilman kilometrirajoitusta. Kysyin, kuuluuko pyöränlaakeri takuun piiriin. Ei. Se on kuluva osa! Onneksi en ostanut KIA:aa, sillä 25000 kilometrin huollossa autoni laitettiin ajokieltoon, koska kuljettajan puoleinen etupyörän laakeri oli aivan loppu. Rengas liikkui työnjohtajan mukaan useita senttejä sivusuunnassa. Melkoista jyrinää se oli paikka paikoin pitänytkin, mutta en uskonut, että laakeri voisi olla loppu noin nopeasti. Peugeotin takuukirjassa lukee, että tietyt osat myös pyöränlaakerit kuuluvat takuun piiriin riippuen ajetuista kilometreistä. Kävin kyselemässä takuukorjausta ja se luvattiin, koska auto ei ollut edes puolta vuotta vanha. Pyöränlaakeri on hankala osa: kun se saa sopivan iskun, se voi hajota hyvin nopeasti.
Toisaalta on turha syyttää Peugeotia huonosta laadusta: tuskin yksikään automerkki tekee itse laakerit, vaan ostaa ne joltain laakereihin erikoistuneelta firmalta. Eli saman firman laakereita voi löytyä vaikka Bentleystä, Rolls Roycesta tai Aston Martinista. 2. 30 vuotta täyteen Kesäkuun alussa minulla tuli 30 vuotta täyteen Sleyn palveluksessa. Nyt jo yli puolet siitä olen ollut Venäjän-lähettinä, viime syksynä tuli 16 vuotta täyteen. 3. Microsoftin logiikkaa Roskaposti uhkaa koko sähköpostijärjestelmää. Luin, että vain vajaa 10 % sähköpostista on henkilöiden lähettämää, muu on tietokoneiden lähettämää. Jostain syystä aloin noin kuukausi sitten saada vähän väliä postia Hei olen Melinda Muutkin Sleyn työntekijät alkoivat saada samanlaisia posteja. Yritin päästä niistä eroon merkitsemällä lähettäjän ei-toivotuksi eli siirtää osoitteen estettyihin osoitteisiin. Vähän aikaa konsti toimi, mutta sitten postia alkoi taas tulla. Kun yritin merkitä uusien postien lähettäjät estettyihin osoitteisiin, tuli viesti: Ei voida lisätä estettyihin osoitteisiin, koska se jo on siellä! Miten se sitten tuli, jos kerran posti kyseisestä osoitteesta on jo estetty? 4. Kärsivällisyys palkittiin Tietokoneista on paljon apua, mutta joskus niiden kanssa meinaa mennä hermot. Minun piti printata CD-levyjä. Puškinin edellisellä kirkkoherralla Fjodor Tulyninilla on printteri, jolla sen voi tehdä. Mutta ohjelma oli poistettu Puškinin kirkon tietokoneelta. Fjodor muutti vähän aikaa sitten eikä muistanut, missä ohjelman sisältänyt CD oli. Niinpä hän etsi sitä internetistä. Löytyi, mutta ei toiminut. Löytyi toinen, mutta sekään ei toiminut. Pitkän etsimisen jälkeen löytyi toimiva ohjelma. Sitten piti alkaa etsiä printterin ohjainta. Taas sama juttu: löytyi, ei toiminut jne. Lopulta koneellani oli sekä ohjelma että printterin ohjain. Mutta kun koneessani on englantilais-suomalainen Windows (korjauksen yhteydessä tuli merkillinen sekasotku, joka ei ole kokonaan suomeksi), se ei suostunut tulostamaan venäjänkielistä tekstiä, vaan tuli vain sekopäisiä merkkijonoja: %* #& jne. Olin jo valmis luovuttamaan, mutta Fjodor keksi keinon: Tehdään tekstistä valokuva, kyllähän kone valokuvia tulostaa! Niin tehtiin ja kaikki oli OK. Lähetystyössä on tärkeää löytää ystäviä, jotka voivat auttaa erilaisissa asioissa. Fjodor on kymmeniä kertoja auttanut tietokoneeni kanssa. 5. Jotkut äänestivät ulkomaillakin Ulkomailla asuvat suomalaiset äänestävät paljon vähemmän kuin Suomessa asuvat. Yksi syy on tietysti se, että ei ole kiinnostusta Suomen asioihin eikä ehkä tietoakaan, mitä siellä on tapahtunut. Mutta suurin syy oli varmaan äänestämisen vaikeus, josta kerroin viime kirjeessä. Ulkomailla äänesti 35521 suomalaista, äänioikeutettuja oli noin 242000, eli äänestysprosentiksi jäi vain noin 15. Ruotsissa annettiin eniten ääniä, sitten tulivat Espanja, Saksa, Yhdysvallat, Iso-Britannia, Ranska ja Belgia. 6. Harjoittelija Tänäkin kesänä tuli teologian harjoittelija Helsingin yliopistosta. Tällä kertaa harjoittelija on kaksi kuukautta eli kesäkuun alusta heinäkuun lopulle. Harjoittelijoiden ongelma on se, että he eivät voi toimittaa ehtoollista kyläkäynneillä. Olen pilkkonut kesälomani muutamaan vähän lyhempään pätkään, että kesälläkin voisimme kiertää kylillä. Pisin pätkä lomaani on syyskuun alussa, jolloin myös Riitta on lomalla. Katariina Suuren elämänkerta Luin Katariina Suuren elämäkerran. Ulkomaalaisena pitää yrittää tutustua maan kulttuuriin ja historiaan, että ymmärtäisi paremmin ympäröivää yhteiskuntaa. Kirja kertoo ajasta, jolloin Katariina oli vasta suuriruhtinatar eli vallanperijän puoliso. Myöhemmin hän kaappasi vallan ja hänestä tuli Venäjän keisarinna eli tsaaritar. Katariina oli saksalainen luterilainen, mutta hän kääntyi ortodoksiksi, kuten muutkin tsaariperheeseen naitetut prinsessat. Hän kertoo, kuinka kerran, kun tsaarin hovi oli Moskovassa, keisarinnan 4000 pukua paloivat tulipalossa. Varsinainen hovi oli Pietarissa: olisiko siellä palossa mennyt sitten 40000 pukua? Katariina kertoo, että hänellä oli tapana vaihtaa pukua kolme kertaa päivässä. Kun Katariina sai pojan josta myöhemmin tuli tsaari tsaaritar lahjoitti hänelle satatuhatta ruplaa. Pian
hovin edustaja tuli pyytämään rahaa takaisin, koska hovin kassa oli tyhjä! Myöhemmin Katariina sai rahansa uudelleen. Tuntuu, että nykyään ollaan samanlaisessa hulluudessa: pieni rikkaiden joukko saa valtavat tulot ja köyhä kansa vain köyhtyy. Historia on erilainen Lupasin toimittaa jumalanpalveluksen suomenkielisen liturgian ja saarnata 7.6. Skuoritsassa, koska jumalanpalvelukseen tulisi Maria-kodin suomalaisia juhlavieraita. Maria-kodin johtaja Lilja Stepanova käänsi saarnan. Kun sanoin: Tässä maassa on ollut aika, jolloin, Lilja kysyi: Venäjän vai Neuvostoliiton aikana. Se on ihan eri juttu! Kyse oli neuvostoajasta. Me suomalaiset ajattelemme omaa historiaamme yhtenäisenä, koska ani harva meistä on elänyt aikana, jolloin Suomi ei ollut itsenäinen. Venäjällä suuri osa kansasta muistaa vielä neuvostoajan. Eteläinen pakanamaa Aloitimme toukokuun konserttikiertueen Virosta. Olimme myös Sleyn Viron-lähetti Kari Tynkkysen vieraana. Pari vuotta sitten ortodoksien määrä Virossa ohitti luterilaisten määrän tosin on syytä muistaa, että ortodoksikirkossa ei yleensä pidetä mitään tarkkoja jäsenluetteloita, mutta silti on selvää, että venäläisvähemmistö on kristillisempää kuin virolainen enemmistö. Viron luterilaisessa kirkossa on vain noin 30000 jäsenmaksun maksavaa jäsentä kirkolla ei ole verotusoikeutta, kuten Suomen evankelisluterilaisella kirkolla. Määrä on vain noin 2 % Viron asukasluvusta. Kari kertoi, että kirkossa käy tavallisena sunnuntaina kymmenkunta seurakuntalaista. Ajattelen, että Viro on paljon raskaampi lähetystyön kohde kuin vaikkapa Afrikan maat, joissa valtaosa ihmisistä on kristittyjä ja kirkossa käydään paljon. Toki siellä opettamisen tarve on suuri, mutta kirkot kasvavat. Viro tulee lähelle muslimimaita. Voi olla, että se on jopa raskaampi: ne, jotka ovat luopuneet uskosta, on vielä vaikeampia evankeliumilla tavoitettavia kuin ne, jotka eivät ole evankeliumia koskaan kuulletkaan. Venäjällä on helpompaa: suuri osa ihmisistä pitää itseään kristittynä eikä kirkon työtä juuri vastusteta. Omassa työssäni raskasta on se, että se on suurelta osin saattohoitoa: joka vuosi tulee muutama kylä, joka on tyhjentynyt seurakuntalaisista. Inkerin kirkon tulevaisuus on venäjänkielisessä työssä. Hoppee on häppee Venäjän jääkiekkojoukkue hävisi MM-kisojen loppuottelussa Kanadalle 6-1. Joukkue ei jäänyt kuuntelemaan Kanadan kansallislaulua vaikka osa pelaajista yritti saada joukkueen jäämään jäälle. Tappio maistui myös muille karvaalta. Radiossa kuulin käteviä kiertoilmaisuja häviölle: Me olimme parhaita heti Kanadan jälkeen! tai Me olimme Euroopan parhaita! Maria-koti 20 vuotta Skuoritsan seurakunnan ylläpitämä vanhainkoti, Maria-koti, täytti 6.6. 20 vuotta. Kodin johtaja Lilja Stepanova kertoi, että nyt on muutamia tyhjiä paikkoja: inkeriläiset ovat harventuneet niin paljon, että jonoa vanhainkotiin ei enää ole. Kyselin muutamilta seurakuntalaisilta, haluaisivatko he lähteä vanhainkotiin, mutta yleensä saan saman vastauksen: No, olen vielä sen verran kunnossa, että yritän tulla toimeen kotona
Lilja on johtanut vanhainkotia koko ajan. Hän kertoi, kuinka hän eräänä iltana koki, että pitää mennä tapaamaan erästä Puškinin seurakuntalaista. Hän rukoili vanhuksen kanssa. Seuraavana aamuna vanhus oli kuollut: se olisi ollut hänen 79-vuotispäivänsä. Satuin käymään vainajan siskon luona juuri silloin, kun tuli 40 päivää hänen kuolemastaan. Söimme muistoaterian. Lupasin toimittaa hänelle valokuvan siskon haudasta hän ei päässyt hautajaisiin. Mistä löytyy tällaisia työhönsä sitoutuneita ihmisiä? Monessa seurakunnassa on ongelma: kun inkeriläiset työntekijät jäävät pois, kuka tulee heidän tilalleen, kun palkka on todella pieni. Karkun ryhmä Toukokuun lopulla Pietarissa kävi 16 hengen ryhmä Karkun evankeliselta opistolta. Olin lupautunut heille oppaaksi. Myös ruokailujen järjestäminen tuli osalleni. Pyysin apua eräältä Tuutarin seurakuntalaiselta ja lopulta kaikki meni hyvin, vaikka ryhmän tulo viivästyikin kolmisen tuntia. Tällaisten vierailujen kautta voin tehdä lähetystyötä tutuksi. Aika harvoin ryhmiä tulee, aikaisemmin oli useammin. Maria-kodin juhlassa näki, kuinka sen tukijat olivat pääsääntöisesti jo ikäihmisiä. Tietty Inkeri-innostus on jo jäämässä historiaan. Toisaalta voi sanoa, että kun kirkko on jo yli 20-vuotias, sen tulisi jo kantaa vastuu työstään myös taloudellisesti. Ikävä kyllä inkeriläisten paluumuutto Suomeen söi pahoin taloudellista pohjaa: työikäinen väestö lähti suurelta osin Suomeen. Venäläinen sote-uudistus The Moscow Times lehdessä oli synkkiä lukuja Venäjän terveydenhoidosta. Valtion tilastokeskuksen mukaan vuosina 2005-2013 terveyspalveluja tarjoavien paikkojen määrä väheni maaseudulla 8249:stä 2085:een. Paikallissairaalat vähenivät vielä enemmän: 2631-124, paikalliset klinikat 7404-2561. 17500 kylää ja taajamaa on vailla minkäänlaista terveyspalvelua. Pietarin alueella tilanne on ollut päinvastainen: nyt monet vanhukset pääsevät silmäleikkauksiin ja moni saa hoitoa sydänvaivoihin jne. paljon aikaisempaa paremmin. Luulen, että ero maaseudun ja kaupunkien välillä tulee vain kasvamaan: kylät tyhjenevät. Demokratia ainoa vaihtoehto? Meillä on usein se kuva, että demokratia on ainoa tapa hallita maata. Englantilaisen talouslehden The Economistin mukaan maailman 167 maata jakautuvat seuraavasti: 59 demokraatista tai osittain demokraattista valtiota 35 muutosvaiheessa olevaa hallitusta 73 autoritaarista hallintoa Lehti on liberaali eräässä numerossa pääjuttu oli prostituution laillistamista vaatinut kirjoitus, tai oikeastaan kirjoitussarja, lehden pääkirjoituksesta lähtien. Niinpä ei ole yllättävää, että lehden mukaan muut kuin demokraattiset valtiot ovat asukkailleen huonoja. Toki muutaman poikkeuksen lehtikin joutui tekemään, mm. Kiina, jossa elintaso on noussut kohisten viime vuosina. Voitonkaari Olin onneksi pois Venäjältä voitonpäivän (9.5.) aikaan. Olin silloin Narvassa ja oudolta tuntui katsella Donetskin kansantasavallan lipun heilutusta yli 90 % Narvan asukkaista on venäläisiä. Tästä voitonpäivästä jäi Tuutarin lähelle, Krasnoje Seloon, pysyvä muistutus. Rakennettiin voitonkaari tai pitäisikö sanoa riemukaari toisen maailmansodan voiton kunniaksi. Sitä kutsuttiin kansalliseksi projektiksi ja se tuli maksamaan 10 miljoonaa ruplaa, noin 200000 euroa. Epäilen, että ei varmaan riittänyt. Paikallisessa lehdessä pyydettiin myös kansalaisten avustuksia.
Osa paikallisista menetti harkintakykynsä: alettiin puhua, että itse presidentti Vladimir Putin tulee vihkimään kaaren. Sanoin, että presidentti on aivan varmasti Moskovassa koko voitonpäiväviikonlopun. Käsittääkseni kaaren vihki Pietarin edellinen kaupunginjohtaja Valentina Matvijenko, joka on nyt Venäjän duuman eli parlamentin ylähuoneen puheenjohtaja. Voitonpäivän alla vanhuksia, jotka olivat eläneet jo sodan aikana, kutsuttiin erilaisiin juhlallisuuksiin ja heille annettiin valtion kassasta 7000 ruplaa (reilu 100 euroa) ja kaupungin kassasta 3000 ruplaa (noin 50 euroa). Usein vanhukset sanoivat: Putin antoi 7000 ja Poltavšenko (Pietarin nykyinen kaupunginjohtaja) 3000. Toisaalta ymmärrän juhlan paisuttelun: tämä oli varmaan viimeinen kerta, kun mukana juhlimassa oli sodan veteraaneja. Heidän keski-ikänsä oli jo nyt noin 90 vuotta, viiden vuoden kuluttua, sodan päättymisen 75-vuotisjuhlissa, heitä on elossa hyvin vähän. Evankeliumijuhlat Sastamalassa Kesäkuun viimeisenä viikonloppuna ovat valtakunnalliset Evankeliumijuhlat Sastamalassa vaikka minä edelleen koen paikan Vammalana. Juhlat ovat aina viikko juhannuksen jälkeen eli joskus kesäkuun lopulla ja joskus heinäkuun alussa. Juhlien tunnus on Nimi taivaan kirjassa. Itse en pääse juhlille, koska olen luvannut toimittaa jumalanpalveluksen Rakveressä, Viron inkeriläisten vuosijuhlassa. Tervemenoa!
Inkerin historiaa Viitisentoista vuotta sitten aloittaessani työt Inkerin kirkossa kerroin hieman Inkerin historiasta. Kuten heprean opettajani yliopistolla sanoi: Reputus (=hylkääminen) on opintojen äiti! Eli aloitan nyt Inkerin historialla ja jatkan sitten niiden neljän seurakunnan historialla ja nykypäivällä joissa lähinnä teen työtä eli Hatsina, Puškin, Skuoritsa ja Tuutari. Jotta kirje ei paisuisi vallan järjettömän pitkäksi, otan historiaa noin sivun verran kerralla. Suurvaltapoliittinen alku Stolbovan rauhassa 1617 Ruotsi me suomalaiset puhumme nurkkapatrioottisesti Ruotsi-Suomesta, mutta tosiasiassa Suomi oli vain yksi Ruotsin maakunta sai Suomenlahden itäpään haltuunsa. Ruotsilla oli tavoite tehdä Itämerestä sisäjärvi eli valloittaa kaikki Itämeren rannat. Siinä se lähes onnistuikin. Alueella asui entuudestaan suomensukuisia kansoja. Mutta valtaosa vanhoista asukkaista pelkäsi pakkoluterilaistamista he olivat ortodokseja ja pakeni kohti Moskovaa niinpä Novgorodista Tveriin (reilut 100 kilometriä koilliseen Moskovasta) muodostui suomalais-ugrilaisen asutuksen ketju, josta tänä päivänä on jäljellä Tverin karjalaisuus. Heidän määräänsä on vaikea arvioida, mutta edelleen tuolla alueella on kyliä, joissa puhutaan Tverin karjalaa. Pieni osa vanhoista asukkaista jäi. Heitä kutsutaan inkerikoiksi. Eniten heitä nykyään asuu lähellä Viron rajaa. Uskoltaan he ovat ortodokseja. Ruotsi siirsi ja houkutteli alueelle asukkaita Suomesta. Eniten tultiin Savosta savakot ja Karjalan Kannakselta, mm. Äyräpäästä äyrämöiset. Esimerkiksi Inkerin kirkon viimeisen papin 1930-luvulla, Aatami Kuortin, sukujuuret johtavat Kuortin kylään Pertunmaalla. Vainojen jälkeen ensimmäinen inkeriläinen pappi oli Arvo Survo, jonka sukujuuret taas vievät Keski-Suomeen, Laukaaseen. Inkerin viljavat pellot olivat paljon parempia kuin Savon kiviset pellot. Ensimmäinen seurakunta perustettiin Lempaalaan vuonna 1611 siis jo ennen rauhantekoa Stolbovassa vuonna 1617. Rauhan jälkeen vuonna 1618 Inkeri liitettiin Viipurin hiippakuntaan. Vuonna 1641 perustettiin Inkerinmaan hiippakunta, jonka piispanistuin oli Narvassa. Noin sata vuotta alue oli Ruotsia. Vuosina 1700-1721 käydyssä Suuressa Pohjan sodassa Venäjä alkoi saada voittoja Ruotsista. Vuosina 1701-1704 Venäjä valloitti Inkerinmaan kokonaan. Vuonna 1703 tsaari Pietari Suuri alkoi rakennuttaa Pietarin kaupunkia. Ratkaiseva voitto Ruotsista saatiin vuonna 1709 Pultavassa, lähellä Mustaa merta, josta Ruotsin kuningas Kaarle XII onnistui pakenemaan Turkkiin ja sieltä aikanaan palaamaan läntisen Euroopan kautta Ruotsiin. Vuonna 1702 tsaari Pietari Suuri antoi inkeriläisille manifestilla uskonnonvapauden, joka vahvistettiin Uudenkaupungin rauhassa 1721. Vuonna 1721 tehdyssä Uudenkaupungin rauhassa Ruotsi joutui luovuttamaan Suomenlahden itäpään Venäjälle. Huomaa, että Pietarin rakennuttaminen oli aloitettu jo ennen ratkaisevaa voittoa ja lähes 20 vuotta ennen rauhansopimusta, jolla alue siirtyi Venäjälle! Kun alueesta tuli Venäjää, valtaosa sinne siirtyneistä suomalaisista jäi asumaan alueelle. Nevan suuhun rakennettu uusi pääkaupunki toi vaurautta ahkerille inkeriläisille. Kaikki, mitä pystyttiin viljelemään, saatiin kaupaksi kaupunkien asukkaille. Sota oli kuitenkin tyhjentänyt monia kyliä. Niinpä kun sotaa ennen Inkerissä oli 28 seurakuntaa, vuonna 1840 niitä oli enää 21. Vuoteen 1760 mennessä jokaiselle seurakunnalle saatiin rakennetuksi kirkko. Vuosi 1861 on merkittävä inkeriläisten historiassa: silloin tsaari Aleksanteri II lopetti maaorjuuden. Me suomalaiset olemme säästyneet orjuudelta vaikka torpparilaitosta usein verrataan siihen siksi meidän on vaikea ymmärtää, kuinka suuri muutos orjuuden loppuminen oli. Aatami Kuortti on kuvannut tuon ajan elämää kirjassaan Juhana inkerinsuomalainen. Kuortin kirjat
ovat loppuunmyytyjä, mutta jos niitä jostain saa käsiinsä, ne antavat elävän kuvan inkeriläisyydestä. Tsaarinvallan loppuaikoina muodostettiin Venäjän evankelis-luterilainen kirkko, johon Inkerin kirkkokin kuului. Siihen kuuluivat myös Baltian luterilaiset kirkot. Vallankumouksen jälkeen Inkerin kirkko julistautui lyhyeksi aikaa itsenäiseksi, mutta muutaman vuoden jälkeen se palasi yhteiseen luterilaiseen kirkkoon. Vähän ennen vuoden 1918 lokakuun vallankumousta Inkerissä oli 25 seurakuntaa, joissa oli noin 144000 jäsentä. Huumori on välttämätöntä Näin autossa ulkopeilien päälle laitetun suojan, jossa oli Venäjän lipun värit. Ikävä kyllä värit olivat ylösalaisin. Venäjänopettajani kertoi, että kun koulussa oli kysytty, mistä Venäjän lipun värit tulevat, yksi oppilas vastasi: KGB Belyj = valkoinen Goluboj = sininen Krasnyj = punainen Suomen lippu on ala-ylä-suunnassa symmetrinen eli sitä ei voi laittaa ylösalaisin. Kun aikanaan olin mukana järjestelemässä valtakunnallisia Evankeliumijuhlia, varmistin Venäjän lipun värien järjestyksen Suomen Ulkoministeriön tiedotuksesta (silloin ei ollut internetissä tietoa kaikesta). Tiedottaja sanoi: Valkoinen alhaalla. Hetkinen, minä vielä varmistan Vähän ajan kuluttua hän palasi puhelimeen ja sanoi: Olipa hyvä, että varmistin: punainen on alhaalla! Tavaraa kaivataan Pyöräilykypärää tarvitsisin. Sain useitakin, mutta kaikki ovat menneet jo eteenpäin. Laserprinttereitä kaipaan edelleen. Venäläisiä erikoisuuksia Eri kielten kirjaimet eivät vastaa toisiaan. Venäjässä ei ole meidän h-kirjaintamme. Siksi esimerkiksi entinen Venäjän rikkain mies on englantilaisessa tekstissä Mikhail Khodarkovski. Hyvä-sanan näkee joskus kirjoitettavan khorosho. Mutta usein länsimaisista kielistä lainatuissa sanoissa ei ole lainkaan h-kirjainta: niinpä hotelli on otel, hurrikaani uragan ja kirkossa lauletaan allilujaa. Toinen ero h-kirjaimessa on se, että ulkomaiset nimet, joissa on h-kirjain, kirjoitetaan venäjässä g:llä. Eli Puna-armeija taisteli Gitlerin ja Mannergeimin joukkoja vastaan. Kun lisäksi nimi kirjoitetaan niin kuin se lausutaan, Goethestä tulee Gëte. Pieni opetuksen sana " Muuan mies väkijoukosta sanoi Jeesukselle: Opettaja, sano veljelleni, että hän suostuisi perinnönjakoon. Mitä? kysyi Jeesus. Onko minut pantu teidän tuomariksenne tai jakomieheksenne? Hän sanoi heille kaikille: Karttakaa tarkoin kaikenlaista ahneutta. Ei kukaan voi rakentaa elämäänsä omaisuuden varaan, vaikka sitä olisi kuinka paljon tahansa. Ja hän esitti heille vertauksen: Oli rikas mies, joka sai maastaan hyvän sadon. Hän mietti itsekseen: Mitä tekisin? Minun satoni ei mahdu enää mihinkään. Hän päätti: Minäpä teen näin: puran aittani ja rakennan isommat niiden sijaan. Niihin minä kerään koko satoni ja kaiken muun, mitä omistan. Sitten sanon itselleni: Kelpaa sinun elää! Sinulla on kaikkea hyvää varastossa moneksi vuodeksi. Lepää nyt, syö, juo ja nauti elämästä! Mutta
Jumala sanoi hänelle: Sinä hullu! Tänä yönä sinun sielusi vaaditaan sinulta takaisin. Ja kaikki, minkä olet itsellesi varannut - kenelle se joutuu? Näin käy sen, joka kerää rikkautta itselleen mutta jolla ei ole aarretta Jumalan luona. (Luuk 12:13-21) Teksti oli 1. Kolminaisuudenpäivän jälkeisen sunnuntain (Inkerissä noudatetaan vielä vanhaa käytäntöä eli puhutaan Kolmianisuudenpäivän jälkeisistä sunnuntaista eikä Helluntain jälkeisistä sunnuntaista, kuten Suomessa) toisen vuosikerran evankeliumiteksti. Teksti tuli sitäkin kautta lähelle, että olen yrittänyt taas istuttaa jotain Tuutarin kirkon takapihalle. Näyttää hyvältä; paljon pieniä taimia on noussut. Vladimir Batuhtin on pilkannut viljelyksiäni ja sanonut: Et sinä ole mikään fermeri (=maanviljelijä) vaan kolhoshnikka (kolhoosit olivat kuuluisia huonosta tuottavuudestaan). Ikävä kyllä Vladimir on monena vuonna ollut oikeassa: ongelma on se, että jos olen pitkään pois ja on kuivaa, istutukseni tahtovat kuolla kuivuuteen. Viime kesänä ei tullut juuri muuta kuin ruohosipulia ja salaattia; nyt on toiveissa saada sipulia, persiljaa, tilliä ym. Olen antanut kirkon emännille luvan ottaa viljelyksiltäni persiljaa, ruohosipulia ja tilliä sunnuntain jumalanpalveluksen jälkeisiin tarjoiluihin. Monta kertaa valitellaan, että nykypäivän ihminen ei ymmärrä Raamatun kertomuksia, koska ne ovat tapahtuneet niin erilaisessa kulttuurissa ja historian tilanteessa. Lutherin tavoin voimme kuitenkin todeta, että tärkeimmässä eli pelastuksen asiassa Raamattu on selkeä kirja. On hyvä lukea Raamatun selitysteoksia niistä löytyy usein selitys outoihin kohtiin. Saarnaajan olisi hyvä löytää esimerkkejä omasta ajastamme. Kun olen töissä Venäjällä, joskus huomaa, että Suomessa tuttu vertauskohta ei täällä toimikaan. Siksi on tärkeää tuntea maan historiaa ja kulttuuria. Muistan kuinka kerran saarnasin Kupanitsan kirkossa ja Arvo Survo oli tulkkina. Sanoin lyhyen lauseen ja Arvo käänsi pitkään. Hän kuiskasi minulle: Piti vähän selittää, että ymmärtäisivät! Jeesuksen vertauksen keskeinen opetus on, ettei pidä luottaa maalliseen omaisuuteen. Siitä on ennemmin tai myöhemmin luovuttava. Rikas mies ei ymmärtänyt, mikä oli todellista rikkautta; sellaista rikkautta, mitä kukaan ei voi viedä meiltä. Puhe rikkaudesta on Venäjällä myös erilaista kuin Suomessa. Täällä on paljon ihmisiä, joista voi sanoa, että he ovat todella köyhiä. Tuloerot ovat myös paljon suuremmat kuin Suomessa. Toisaalta rikkaita kadehditaan, toisaalta heitä usein pidetään tyhmiä. Uusrikkaista venäläisistä on loputon määrä vitsejä, jotka kuvaavat heidän typeryyttään. Tässä yksi esimerkki: Uusrikas osti kalleimman mahdollisen tietokoneen. Myyjä kysyi: Tuleeko myös hiirimatto? Uusrikas katsoi hölmönä ja sanoi: Joo, ja torakalle tohvelit! Silti moni olisi valmis vaihtamaan osaansa noiden rikkaiden kanssa. Sunnuntain otsikko Katoavat ja katoamattomat aarteet on aina ajankohtainen. Moni tavoittelee sellaista, jolla ei ole pysyvää arvoa. Miten me kristityt osaisimme kertoa evankeliumin niin, että se kiinnostaisi ihmisiä? Tietysti meidän tulee muistaa, että Jumalan Pyhä Henki yksin voi synnyttää uskon, mutta jos sanaa ei ole kylvetty, ei se voi itääkään. Kun en istuttanut yhtään tomaattia viime vuonna tuli vain pari pientä turha syksyllä on etsiä tomaatteja. Stalinin ajalta kerrotaan Radio Jerevan vitsiä: Isä aurinkoinen tuli kolhoosille, jossa kolhoosin johtaja ylpeänä kertoi, kuinka työläisille on selitetty puoluekokouksen päätöksiä ja kommunistista manifestia jne. Stalinin kysyttyä, miten kylvöt jaksavat, vastaus oli: Kylvöt on tekemättä! Kirkon ei koskaan pitäisi unohtaa, että sen tärkein tehtävä on kylvää evankeliumin sanaa. Rukousaiheita: - Ukrainan kriisin rauhanomaista ratkaisua. - Rajan sujuvaa ylitystä, ettei olisi ongelmia tietokoneiden kanssa. Viimeksi odotellessani kohtalotoverit kertoivat, että edellisellä viikolla he olivat odottaneet yli neljä tuntia. Tällä kertaa meni vain reilu tunti, mutta olikin jo reilusti yli puolen yön. - Suomen ja venäjän käyttö seurakunnissa: miten siirtyä yhä enemmän venäjänkieleen, mutta kuitenkin hoitaa myös inkeriläisvanhukset. Kiitosaihe: - Kesäloma ensimmäinen jakso on jo takanapäin.