A. O. VAISASEN MUISTELMIA

A. O. VAISASEN MUISTELMIA Professori A. O. Veisdnen kertoi v. 1966-68 haastattelijoilleen Vuokko Kivisaarelle, Matti Kuuselle ja Pertti Virtarannalle muistoj aan lapsuudestaan, opiskeluvuosistaan, kansansdvelmien keruumatkoistaan jaioimistian Kalevalaseuran palveluksessa. Niimii zizininauhoihin kerrotut muist6lmat on tallennettu Suomen kielen nauhoitearkistoon. A. O. Vziisdnen ehti aloittaa muistelmiensa tarkistustyon, jota jatkoi rouva Kirsti Gallen-Kallela-Viiisiinen. Hiinonlisiiksi laatinut muistelmat V\Iaj.uks-oiseksi epitykseksi. Allekirjoittanut on lyhennellyt tnuistelmia palkka paikoin laajaltikin ja korjaillut niiden kieliasua sekii valiirnut kuvat A.O.V:n kokoelmista. Jo iiemmin Kalevalaseuran vuosikirjassa 1969 on julkaistu A.O. Vziisdsen kertomus vepszildisten pariin tekemeistiiin"keruumatkasta, j oten sita ei ole otettu mukaan -niiihin muistelmiin. Hannes Sihao KOTISEUTU JA SUKUJUURBT Savonranta on pitej dnd, nimensi mukainen, silla Oriveden keskitse kulkee Savon ja Karjalan raja. Pohjoispuolelle je Raakkyla ja osa Liperiei, etelean Kerimeki, entinen emiipiteja. Savonlinnan - Jo.nsuun laivareitti sattuu osaksi juuri mainittujen maakuntien rajalle. N6md "rajavedet", kuten seudulla sanota vfr, ovat saarineen luotoineen mainioita kalavesia, joiden antoisuutta olen usein kokenut ja keitellyt pulskista ahvenista rantak alaa mm. Rujasaaressa, jossa on sopinut laulaa periitysten Savolaisten laulu ja Kutjalaisten laulu. Saarijonon vierellii avautuu laaja ympyrieiinen, saariston Paasivesi (Puasves), joka on tunnettu pahoista myrskyistd,d.n. Paasiveden rannoille kohosi viihitellen Laaja Hankavaaran kyla. Kansantarina kertoo, ettd, ensimmiinen uutisasukas oli lautalla saapunut Pahatsunpohjasta, ulommaisesta Kiteeseen kuuluvasta lahden pohjukasta. Mies oli noussut miielle, katsellut ympa-

rilleen ja huomannut MursrBLMrA karhun asumisjaljet seke virkkanut: "Kun tdss' on elinyt toinen, niin eikopi eleine toinenkin." Siihen oli hiin kohta mokkinsi pystyttdnyt. Nyt on paikalla suuri Kayhkojen talo laajoine metsineen ja liihistolli myos Turtiaisia, Suomalaisia, Pesosia jne. Paasiveden linsirannassa sijaitsee suuri Sotisaari (Sotsuar) ; tzimzi nimi kertoo entisists veniil?iisten ja suoma- Iaisten rajakahakoista kuten myos edelleen reitille sattuva Vahtisaari. Niin saavutaan Linnanvirta?r, jonka poikki Savonlinnasta ja Kerimieltii tulijat on jo aikoja kuljetettu lossilla Linnansaareen. Linnansaaren virran puoleisella rannalla on vielakin nihtiivissei sammaloituja kiviii riveini. Nimii ovat ilmeisii muistoja jonkinlaisesta linnoituksesta, joka oli ehkii Olavinlinnan esivarustukseksi aiottu. Sen sivuitse kulkee Savonlinnan -Joensuun laivareitti, jonka pysiihdyspaikkana on Savonrannan kirkonkyliin, Vuokalan laituri. Tbmin vierellei on vanha saharakennus, jossa kirkonkyliin enimmdt miehet aikoinaan tyoskentelivit. Nyt tdmdt saha on seisonut jo monta vuotta. Tukit uitettiin tinne osaksi lautoissa useamman jirven kautta. Lahtokohtana oli Suuri Vuokalanjeirvi kaukana Heiniveden puolella. Noin puolentoista peninkulman peiaissei siihen liittyi Pieni Vuokala. Reitti jatkuu nyt rr. kilometrin pituisen Myllykosken kautta Vaarajlrveen. Sitten paadytadn Yaaraniemeer, ja sieltii lyhyen kosken kautta peninkulman mittaiseen Kaitajdrveen ja edelleen lyhyen virran kautta Koskilampeer, jonka loppupiiiissii on jo kirkonkylin asumuksia. Saavu taan 'Yldsululle'. Tdss6 on nimittiin liikuteltava vedensulkijaportti, jolla voidaan siinnostellii alas laskettava vesimdtlrti Sahalampeen. Tdmein pikku lammen rannalla oli ennen vanhaan sijainnut hoyrysaha, josta minun nuoruudessani oli muistona korkea Jauhopakka'; limme alas pellolle. sen laelta me pojat kesiisin hypp.-

A. O. VAIsANBN Sahalammen rannalla sijaitsi muutamia asuntoja savusaunoineen, joista eri6ssd. niiden piiiviinvalon. muistelusten kirjoit taja on niihnyt Iseini kanssa, joka oli sen rakentanut niinkuin suurehkon asuinrakennuksenkin, otimme siini joka viikon lauantaiiltana makeat loylyt. Kerran antoi saunamme isiille ja minulle harmillisen kokemuksen. Meillii sattui kiiymiiiin Siiimenen kyliistei suuren talon vanha iseintei K[yhko, isi pyysi hinetkin saunaan. Mieleeni on j ddnyt, ettai ukko virkahti minulle, jonka tehtzivdnzi oli loylyn lyominen: "Kuule sie poju neuvoni: loylya pit- 6A lyywei pzissin pissimisseen, eika kauhan tiiyvel te!" Vaikka noudatinkin ukon neuvoa, niin joka tapauksessa hiin tartutti iseizin ja minuun 'syyhymisen', sietdmittom ilrce tuntuneen ihon kutiamisen, joka liiiikkeiden avulla lopulta parani. Liperi on tunnetusti er6s Pohjois-Karjalan suuria ja vauraita pitajia. Tihdn liittyy vierellei sijaitseva Taipaleen kylii, jossa on asunut ortodoksista vdestod, ripe vanhoilta ajoilta. f tse liperileiiset ovat tietenkin ldnnem paa muuttaneita savolaisia. Kirkonkirjoista loytyi mm. nimi Vaisdin. Taffi sukua eliiii vieliikin ympziristopitiijissii, kuten Kaavilla ja muualla. Samaa juurta ovat myos matemaatikkoina maineikkaat V2iisiilit, joiden is6, Veissel, oli Vdisdnen. Kuuluisin liperildinen oli maamme hammasliiiiketieteen perustaja Matti Ayriipiiii (alk. Europaeus). Saadessani usein tavata hiintii varsinkin Kalevalaseuran piirissii tulin kerran maininneeksi, ettei minunkin sukujuureni ovat liihtoisin Liperistd, ja sanoin, ettai miteihiin tuo veiisei sana merkitsee. Ayriipilatle oh heti vastaus valmiina: "Sehd.n merkitsee tienvii ttaa". Sanakirjasiiiition kokoelmista on todettu, ettei veiisdn merkitys on sama ainakin kolmella muulla paikkakunn alla eri tahoilla Suomea. Eriiissei setukaisten tyolaulussa se esiintyy n u ij a n kertona, merkiten sei-

MursrrLMrA Iszi Vdisdnen kotioloissaan Savonrannassa. vdsti. Akseli Gallen-Kallela, joka oli niin kiinnostunut sukumerkeistii, ettd, kirjoittikin asiasta "Kallela-Kirjaan", kysiiisi kerran minulta samaa kuin mind Ayriipilelte. Minii vastasin, ettei v6isi merkitsee seivzisti tai sauvaa. Mestari sieppasi heti paperia ja piirteli sauvoja, sanoen kohta: "siinapa sinun sukumerkkisi". Pohjoiskarjalainen Viiisiisten sukuh aara lienee ainakin osaksi siirtynyt Lapinlahdelta. Siell2i on laaja Viiisilainmeiki, jonka

10 A. O. VATsANnN laella sijaitsi kaksi suurta taloa, Viiisisten ja Virkkusten. Taella Eero Jiirnefelt maalasi kuuluisat taulunsa "Kaskenpoltto" ja "Lehmisavu", sekei myohemmin Pekka Halonen useampia maisemia, mdkihiin sijaitsee hdnen synnyinkotinsa liihelli. Ereis Liperin Viiisinen lahti nuoreen naapuripitaj ddn, Savonrannalle, ja loysi avaran asuinpaikan verraten kaukaa kirkonkylasta, Vuokalansaarelta. Siella on vieliikin pystyssi suurehko talo kivisten peltojen keskellei. Niin sen, kun kerran kolmisin kavimme janisjahdissa saarella. Isoisdni paikkakuntalainen vaimo, sukuj aart Lehvosia, synnytti tieteizikseni ainakin kaksi poikaa ja kaksi tytdrtd, joista Mariteidin, etevln kankaankutojan yhe muistan. Kun pojat, Heikki ja Juho (isani) miehistyivit, oli heidiin lahdettava Vuokalaan ansiotyohon, silla kalastus ei riittinyt perheen elannoksi. Saha oli seudun raha-apaja, jonne kelpasi mies kuin mies. Ja eiti juksoi kymmenisen kilometrin takaa kantaa pojitleen viikon ev66t. Tiimii mummo vielii 8O-vuotiaana halusi jotakin taakkaa kantaa. Muistan hyvin, kuinka hiin suuri lehdeskuorma seliissiin asteli loivaa mikeii alas kotimme pihaan. Pelkiisimme milloin mummo tuupertuu taakkansa painon a1le. Hiin kuoli myos esimerkillisesti. Kun liihdin kansakouluun aamulla, teki hiin vielli askareitaart, mutta kun saavuin aamiaistunnille, lepiisi hiin jo hengettomzinzi vuoteellaan. Kun Vuokalansaari oli joutunut uusiin kiisiin, siirtyi Juho 1opullisesti Vuokalaan, jossa han sai puolisokseen kyliin mainion sepin, Heiskasen tytteiren Henrikan. Valitettavasti en muista ziitiini, vaikka olin nukkunut hdnen vierell ddn, hiin kun vaipui ikuiseen uneen ollessani kolmen vuoden ikdinen. Viihiin aikaisemmin otetussa perhekuvassa istun hdnen sylissiiin. Yhdeksiin lapsen 40-vuotias aid hoiti anoppinsa avuin koko suuren perheen talouden. Hiin osallistui myos isein perustaman pienen sekatavara-

MursrELMrA ll kaupan hoitoon seka leipoi joka sunnuntaiksi vehniisii, joita kirkolle tulleet maakyl?iliiiset mieluusti ostivat, silloinhan ei vieli vehnuizi niillii seuduin viljelty kuten ei omeniakaan kasvatettu. Aitiani on minun kiitett avd. siita, etti jo kaksivuotiaanajouduin soiton kanssa tekemisiin. Hiin oli taluttanut minut kuuntelemavn, miten liihistollii mokissdin asuva suutari Turtiainen soitti virsikantelettaan ja samalla lauloi. Minii olin, kertoi Maija-sisareni, tarkkaavasti kuunnellut. Kotiin tultuani olin ottanut halon ja varvun, jota olin liikutellut poikkipuuhun, siis yrittien matkia virsikanteleen soittoa. Kansakoululaisena jo jouduin musiikin kanssa aivan totisiin tekemisiin. Naapurinamme asui aluksi vanha kanttori Pekka Juho Pulkkinen. syntyisin Kerim6elt6. Hinell?i oti viisi virkaa. muttei sentduin kuutta niilkiiii. Kun hinelli ei ollut omaa poikaa, mieltyi hiin minuun ja otti minut kerallaan onki- ym. retkille. Kun hiin oli virallinen rokott aja, sain hdnen toverinaan tutustua Savonrannan kyliin, kaukaisimpiinkin. Ukko otti minut myos mukanaan kirkkoor, joka sijaitsee parinsadan metrin piiissi is?ini rakentamasta synnyinkodistani. Kirkossa oli tehtivinini urkuj.r polkeminen. Urut olivat mita vaatimattomimmat. OIi vain yksi vaivainen?i2inikerta. Pakkasella ne rupesivat itsestidn soimaan. Silloin ei vielii ollut liimmityslaitteita oli kova tyo painellessa koskettimia alas, jotta olisivat soineet. Urku.ia polkiessani mini kirkossa. Minulla koraalin sivelet myos lauloin; virsikirja oli edessini, ja aantiini kehuttiin kauniiksi. Kuitenkin sain murrosiisszi idneni rikki tasta hommasta. Soittaessaan kanttori-ukko juuri laulanut, hiinellii kun oli kova tyo nuottien etsimisessi. Itseoppineena urkurina h?in ei ehtinyt katsoa tekstiii. H6n lauloi kiiyttden sanoja: "1oi-1oi-1oi-loi..." Eriiiit koiranhampaat.nimitteliviitkin Pulkkista "Ukko-loiksi" Kun minei olin sitten talvet Savon- ei

t2 A. O. VArsANr,N linnassa, olivat jotkut kirkonkiivijiit valitelleet: lukkarj." "Meilta se manj Kansakoulumme opettaja Vehvilii oli isiille sanonut, etti henen pit?iisi liihettiiii poikansa Savonlinnan lyseoon. Kotimme varat olivat silloin mita huonoimmat. Isiilliini oli pikku kauppa iiidin jeilkeen. Hiin oli kuitenkin seieisteinyt kuusituhatta silloista kultamarkkaa maksaakseen velkansa Savonlinnaan suureen Auvisen tukkukaupp aan) josta oli hankkinut tavaraa. Rahat olivat puotikamarissa kitjakaapin laatikossa. Teimuin tiesi erds "ystivd", joka iszin ollessa hetkisen kaupassaan sieppasi rahat ja tahti kiiruusti tiehensd.. Kun poliisi pani hiinet lujille, katosi hiin paikkakunnalta eik a palannut katsom aanentisiei eloma itaan ennen kuin isiini kuoleman jzilkeen. Tuli luonnollisesti vararikko ja kaupan loppuminen. Myohemmin sai perhe toimeentuloaan majatalon pitamisestd. Kodissammehan oli viiljiin tuvan lisiiksi viisi kamaria. Ereieinei kesdnei viettivztt meillii yhden yon Joensuun matkallaan Armas Jeirnefelt ja Maikki Pakarinen. Isini vei minut kuitenkin Savonlinnan lyseoon, jonka opettajista erddssd matrikkelikirjassa olen yhta ja toista kertonutkin. Ensimmdinen lukukauteni oli paattya onnettomasti kesken, hukkumiseen. Lahteen oli tullut laiva, joten vastaj aatynyt ranta oli melkeinpii vain riitteessd. Kortteerini pojan pyynnostei liihdin hdnen kanssaan luistelemaan tuolle ohuelle jaalle. Kun olin kevyempi kuin Tiaisen poika, niin ja kannatti minua pitemmiille kuin hanta, joka ensinnd. upposi. Pulahdin sitten jriitten sekaan ja allekin, iu siinei sukeusi kova kamppailu henkeni puolesta. Kylla se kaveritti juoksi kohta joitakin halkoja hakem aan ja heitteli minulle. Sitten tuli erd.s veneileiinen hevosmies. Hiin oli kai menossa olutta hakem aart, kun oluttehdas oli siini lahella. Toverini pyysi t, :ta antamaan otrjakset. "Hukkukoon perkele", sanoi ryss6, "kun menee huonolle j ddlle". Kun hiin ei antanut ohjaksiaan,

MursrrLMIA 13 tuli siinei hata klteen. Sitten muuan toverini, sulkavalainen Jussi Vihavainen, hlnesti tuli sittemmin liiiikiri, riensi sinne niin ik66n. Hiinellii oti pitkii sauva, ju vatsallaan hiin ryomi. Sain lopulta viimeisillii voimillani sauvasta kiinni. Hin veti minut jaelle. Siind oli Oksasen sauna aivan vieressi, ja hin kiidatti minut saunaan. Minii olin teiysin kohmeessa. OIin jo useamman kerran veden alla taistellessani ylospiiiistiikseni. Ei minulla puukkoakaan ollut eikii mitazin muuta vehjettzi mukana muuta kuin kourani, jotka olivat aivan jaatyneet. Sitten kun olin saunassa oikein kovassa kuumuud essa, virkistyin sen verran, etti jopu seutaavarta aamuna menin koululrll. Tiimii juttu levisi kohta kaupungilla. Meid2in luokan johtaja, uskonnon opettaja Lagus, "Ukko Luukas", suuri humoristi muuten, aloitti tunnin pitzimella minulle puheen. "Kuulepas Viiisiinen, miksikii sinzi menit ilman lupaa luistelemaan heikoll. jizille?" En minzi osannut mitaan sanoa siihen muuta kuin ettei asuntoni poika pyysi minua ja menimme sitten. "Ju sinf, kuulut olleen ihan "Kyll2ihiin l?ihellii hukkumista", sanoi lehtori. se niin oli, herra lehtori. Ei siinii paljon puuttunut, etten uponnut sinne syvtiiin lahteenrr. "Juu, sinulle pitiiisi antaa kaksi tuntia arestia. Mutta kun nyt kerran pelastuit, niin olkoon ta[a kertaa. Mutta jos olisit hukkunut, olisit saanut kaksi tuntia arestia.. - " Jouduin asumaan kapellimestariksi mainitun Varvikon kodissa. Itse asiassa tzimzi Varvikko oli limonaatitehtailija, joka oli itse hyvii viuluniekka. Kun olin h6nen poikansa huonetoverinv, niin nziin trimzin pojan seiniillii viulun. Ukko koetti kovasti saada pojastaan viuluniekkaa, mutta poikaa se ei huvittanut vdthadtkaan. Mutta kun poika oli poissa, niin minzi otin seinilti viulun ja aloin vingutella site itsekseni. Eike siihen monta aikaa mennyt, kun jo "Kukkuu vetelin viululla ainakin kappaleen kukkuu kaukana kukkuu, Saimaan rannalla ruikut taa... " No, ja sitten Alma-

14 A. O. VrirsAxnn sisareni antoi sen verran rahaa, etti saatoin ostaa erd6n ukon tekemein viulun. Savonlinnan lyseossa oli Brax-niminen lehtori, joka sitten muutti nimensi Jyrkankoskeksi. Hinen johtam anaan toimi 1s. Toivonliitto. Toivonliitossa sitten veihiin soitin, ja tiimi Brax kysyi, enko tahtoisi saada oikein opetusta viulunsoitossa. Vastasin hyvinkin haluavani, mutta minulla ei ollut varaa millii maksaa. "No odotahan nyt vahan". Eika kulunut monta pzliviiii, kun hiin ilmoitti, etti nyt menisin piispan pappilaan,joka oli siini lihelle. Siella neiti Elsa Colliander - han oti piispa Otto Immanuel Collianderin tyteir antaisi minulle opetusta, joka ei maksa mitean. Ilahduin kovasti taistzi tiedosta, ja niin alkoivat viuluopintoni, jotka jatkuivat sitten taalla Hekingissiikin myohemmin. Neiti Colliander oli vanhapiika, yksiniiinen, hyvrn hieno naisihminen, joka antoi nziin uhrautuvasti opetusta minulle. Hiin antoi minulle nuotit, vieliipa osti myohemmin uuden viulunkin. Muistan yhden humoristisen tilanteer, kun minun o1i soitettava sooloa koulun Lucia-juhlassa jonkun siestiimiini. Min6 menin sitten estradille samassa lyseossa, jossa pidetiiiin nyt Savonlinnan musiikkipaivia - ja kuljin viihiin vinottain sinne soittolavalle. Neiti Colliander kysyi minulta tilaisuuden jiilkeen, miksi kivelin niin sinne soittolavalle. Sanoin, ett?i minulla oli oli housut rikki takaa, niin etten voinut kiivellii siten, etti kuulijut olisivat ndhneet minun rikkiniiiset housuni. "Sinil menet huomenna taatd,liin ja teetit hyviin puvun itsellesi. Minii maksafr.r, Niiin jalomielinen oli t?imei Elsa Colliander. Viulun antoi, puvun antoi ja kaikkea hyviiii. Minulle vain jonkinlainen vahtimestari sanoi, ettii kun tulen sinne piispan pappilaan, niin minun pitiiisi muistaa pyyhkia hyvin jalat ennenkuin astun sisiizln. IIienossa suuressa salissa soitettiin, siellii oli flyygeli. Olin siis ihan

MursrnLMrA 15 niinkuin kotonani piispan pappilassa. Niiin ukko piispaakin, joka oli hyvrn musikaalinen. Hiinhin osallistui koraalikirjan aika?osaamiseen. Aloitin runojen ja seivelmiin keruutyon kotiseudulta lyseolaisena. Tiesin, ett6 sielli on ainakin yksi ukko Villaner, Aapo, jonka pitaisi olla hyvin kaukaista sukua iseilleni. Erii?i1l?i lomalla menin hiihtelemiillii ukko Villasta haastattelem aart. Hiin oli kuullut, ettei olen Viiisiisia. "Noo, mehdn ollaan vihin niinkuin kaukaista sukua", sanoi ukko. Meistii tuli heti hyviit ystivit. Hin osasi muutamia loitsuja, jotka mini huolellisesti merkitsin muistiin, ja taisipahan lauleskellakin pikkuisen lisiiksi. Keriilinhiin mind sitten sielta siivelmid useampiakin. Eriskin laulaja oikein tallennettu fonografiin se on oli minun emintimiini, iitipuoleni, Helena Suhoner, joka lauloi mm. eriin tuollaisen lypsylaulun: "Heru, heru Hermikkini ) artrta maito Mairikkini, heru, heru, heru, heru, heru, heru Hermikkini, anna maito Mairikkini". Lyseoaika piiiittyi. Koetinhan mini kaloilla kesaiisin joskun hyvitella neiti Collianderia. Kerrankin sain seitsem efie kiloa painavan kuhan ja viidetti kiloa painavan siyniivin ja liihetin ne piispan pappilaan tuomisiksi laivalla, joka kulki joka piiivi Joensuun ja Savonlinnan vdlii. YLIOPPI LASAI KA Liihestyi sitten jo ylioppilaaksi tulon aika, ja neiti Colliander sanoi minulle, ettri kylla kai minei Helsingisseikin mielellini ottaisin tunteja. "No tietysti, tietysti". Neiti Colliander lupasi kirjoittaa Robert Kujanukselle, jonka han hyvin tunsi. Hiin arveli, etti saisin orkesterikoulussa vapaan paikan. Hd,n kaski minun

l6 A. O. VATsANTN mennd ja ilmoittautua siellii ja kertoa hanelta terveisii. Alettuani opinnot yliopistossa meninkin orkesterikouluun, jossa itse Robert Kajanus, kuuluisa kapellimestari ja sziveltaja, oli l6snd,. 'Jrr, Teistii on kirjoittanut neiti Colliander. Saatte vapaan paikan, eikii teidiin tarvitse maksaa mitaan opetuksesta. Jurva tulee olemaan teidiin opettajanne." Jurva oli aivan erinomainen opettaja. Ystiiviini Toivo Haapanen, joka oli yliopistossa minua ennen ja opettajakin, oli myos Elis Jurvan oppilas. Jouduin sitten Akateemiseen orkesteriin, jota Kajanus johti, jopu sen kirjastonhoitajaksi, ja sain Borgstromin ja Finnen stipendit, jotka Kujanus tietysti jatjesti. Sitten tuli ns. orkesteririita v. 1912, jolloin Kujanuksen vihamiehet yrittiveit panna heinet viralta. Kujanus kokosi uuden orkesterin, jossa oli kylla vanhoja Filharmonisen orkesterin jaseniei useita. Kujanus valitsi meisti Akatemisen orkesterin jiisenista muutamia teihzin orkesteriinsa. Niin minusta tuli Kujanuksen orkesterin alttoviulun soittaj a, josta hommasta sain jopu niin paljott palkkaa, ettd pystyin muutamien vuosien piiistii maksamaan takaisin Savonlinnan tuomiokapitulin minulle antaman lainan. Sielta notaari kirjoitti, ettei mikeis ihmeen hoppu minulla oli. Oti nimittiiin se ensimmziinen inflaatio, jolloin Suomen raha rneni hyvin halvaksi. "Mika kumman kiire Teilli nyt on maksaa sita tahaa. Me emme tarvitse sita, antaa sen olla." Mutta minei sanoin, etti raha on veli ottaessa, mutta veljenpoika maksettaessa. Niiin vapauduin ensimmdisistl lukuveloistani kiitos viulun, kiitos neiti Collianderin, kiitos Jurvan ja ennenkaikkea Robert Kujanukserl. Ja niin minusta tuli semmoinen - nziin itselleni ja muillekin sanoen huononpuoleinen viuluniekka. Mutta vinguttelin minzi sen verran, ettd. se nyt orkesterissa kelpasi. Ja sen opetuksen siita sain, ettzi ammattimuusikoksi en ryhtynyt, vaan olin jo silloin saanut tartunnan yliopiston toisiin aineisiin. Paaai-

MursrBLMrA T7 neitani olivat musiikkitiede ja kansanrunous. Yrittelin siinii soiton ohella viedii opintoja eteenpiin, ja olin perustamassa mm. Musiikkitieteellistii Seuraa. Niin, se oli sita soittoaikaa. Sitten tuli tieteen puoli etualalle. Aloin tehdii kerziysmatkoja. Teorianopettajani Orkesterikoulussa oli Armas Launis, osaksi myos Ilmari Krohn. Kerran Launista pyydettiin Viroon, Oskar Ka1las nimittiiin jarjesti siella Eesti Ulidpilaste Seltsin nimissei suuren sdvelmiiin keriiyksen. Launis ei sinne liihtenyt, vaart sanoi, etti 6 IIa on Viiisiinen, joka kyle pystyy siihen hommaan. Ja niin tulin Oskar Kallaksen tuttavaksi ja jouduin ensimmiiselle Viron matkalleni v. l9l2 Setumaalle. Naite matkoja kertyi sitten hyvin monta, viimeinen v. 1923. VENALAI STE N PARI S SA Yliopistoon piiiistyiini toivoin saavani keritii kansanseivelmia sukukansojemme keskuudessa. Tiimiin vuoksi valitsin opintoaineekseni musiikkitieteen ja kansanrunoudentutkimuksen lisiiksi venajiinkieler, tosin vain approbaturia ajatellen. T?issi aineessa olin kylla jo lyseossa saanut mainiota opetusta, sillii Savonlinnan lyseossa oli yksi maan parhaita opettajia, Ivar Sev6n. Kuinka henet tunnustettiin yliopistossa asti, sen totesimme jouduttuamme lakinhakuretkellii itsensl professori J. J. Mikkolan kuulusteltaviksi, Todettuaan, ettd olimme Sev6nin oppilaita, hiin vapautti meidat koko tentisti. Ihastuin niin tihiin professoriin, ettei kiivin kuuntelemassa hdnen luentoj aan slaavilaisen kielitieteen alalta. Venijat approbaturin jouduin kylla suorittamaan profl, Arabai,inille, jonka kanssa oli tietenkin keskusteltava hdnen iiidinkielelliiln. Matka-apurahan Pietariin sain jonkin kuukauden ajaksi luullakseni prof, Mikkolan Pietariin liihdin alkukesiilla 191 1. suosituksesta kanslerin mddrdrrahoista.

r8 A. O. VArsANnlq IJseat suomalaiset, joissa oli mm. virkamiehii ja -naisia, sijoittuivat Pihkovaan. Taalla oli perheite, jotka ottivat tiiysihoitoon ja joissa jokin henkilo antoi kielenopetusta. Niinpi minii jouduin eliikkeellii olevan eversti Anfimovin pikku taloon, joka sijaitsi verraten liihellii rautatieasem aa. Eversti oli mukava vanhahko herra. Hiin tunsi kaunokitjallisuuttakin, mm. Turgenjevia, johon olin jo ennalta mieltynyt. Opetus ei tapahtunut koulumaisesti, vaan improvisoidusti keskustellen. Sotila ana h?in piti perheensi, johon kuului rouva ja kadettikoulua kiiyvii poika, ankarassa kurissa. Hiin vaati, ettri ennen ateriaa oli rukoiltava ikonin edessi. Satuin kerran nikem ddn, kuinka isii komensi poikaansa tdmin toimituksen yhteydessi. Isii kuuli, ettei poika vain jotain hopotteli Neitsyt Maarialle ja harvaan kumarteli. Silloin isii erjeisi pojatle sanoen: "Piru sinut viekoon, et osaa rukoilla!"; "T5ort poberii, molitsja nje moze5." Mini puolestani olisin tarvinnut rukoilu&, sillii eridni p6ivin[ kadotin lompakkoni, joka sisiilsi kaikki rahani. Olin postikonttorissa kavaisfiini kuunnellut muutamia esityksie hulujuhlassa ja sitten palannut asuntooni. Valitin everstille tapausta. Hiin puolestaan arveli, ett6 Veniijatte kadotetut rahat eiviit palaa omistajalleen. ffen ei kuitenkaan antanut minulle lahtdkiiskyei, vaan oli ystiviillinen edelleen. Juolahti siita hiitiipiiivissii mieleeni kiiviiistzi postikonttorissa, josta olin ostanut merkkeja. Tultuani sinne menin luukulle, jonka yha muistin. Sama neiti istui siella myyj and". Ennen kuin enndtin mitaen virkkaa, hiin lausui hy*yillen: "Oletteko jotakin kadottanut?" Vastasin: "Lompakkoni"; "Moi buma Lnik". "Tissi, olkaa hyni", oli suloinen vastaus. Neitiseni sai palkkiohsi suklaarasian, josta hiin tuntui iloitsevan. Everstini oli ihmetysti teiynn ddn, silla Veniijatla timii oli hinen mielestiiiin harvinainen tapaus. Olen jilkeenpiin monille vakuuttanut, etti kylla Veniijallakin voi tavata rehellisii ihmisiii.

MursrnLMrA 19 Opettaja-eversti huolehti minusta niin herttaisesti, ett?i koki ryhtyii puhemiehekseni. Naapurina, aivan aidan takana asui kenraali, hiinkin jo elikeiissl. Kenraalilla oli komeassa talossaan vanhan rouvansa ohella kaksi tytdrtd, joista toinen jo iikiis vanhapiika ja toinen ylioppilaaksi valmistunut. Tim6 nuorempi osasi soittaa joltisestikin pianoa. Kun minulla sattui olemaan mukanani viulu, jolla joskus soittelin puutarhassa, niin eversti johdatti meidiit yhteissoittoon, joka tapahtui neidon kodin salissa. Ollessani puutarhan nojatuolissa saattoi aidan takaa kaikua neidon haikeata laulua. Aherrellessaan tarhassa eversti vihdoin puhkesi puhumaan minulle: "Anton Ivanovit5! Minii n6en, ett?i naapurin Maria Vladislavna on rakastunut Teihin. Jor otatte hinet, teette hyviin naimiskaup an. Saatte tuon komean talon ja paljon rahaa. Silla kenraali ei kiiynyt Japanin sotaa turhaan." Mini vaikenin. Seurasivat sitten suuret kutsut kenraalin kodissa, johon eversti vei minutkin viuluineni - olihan minun madrd, talon tyttiren kanssa soittaa pari kappaletta. Poydiit notkuivat herkkuruokien ja pullojen runsaudesta. Juomat olivat liipeensi veikevaa lajia, vodkasta ju tjabinovkasta alkaen. Pian kevikin mahdottoman vilkas puheensorina, niin ettzi meidiin yhteissoitolh,rrrme ei juuri ollut hartaita kuulijoita. Kun talon isinti vihdoin tervehti vieraitaan, antoi hiin puheessaan huomata, ettii onhan tiissii potyi poydassi, mutta kylla te juodakin jaksatte. "Katsokaa tetil suomalaista, hiin on ylioppilas eikii juo!" Everstini mielestii tiimi tunnustus oli selvii merkki siihen, etti olisin kelvannut veivyksi. Mutta eipii tullut minusta vavya, vaikka soittelimme silloin tilloin ja kivelimme kaupungilla, jossa joka kirkon tai muun pyhiton luona Maria-neito aina teki ristinmerkin. Totesin, ettei minun vereni vetiinyt kenraalin tytafta kohti enkzi tiedii, onko kukaan suomalainen ven?ijin kielen opiskeltju tuonut tinne kainaloista kanaa. Minh kylla kiiinsin veniijiiksi kansanlaulumme

20 A. O. VATsANnN "Tuoll' on mun kultani" Marian pyynnosti ja sain hinelt?i myohemmin kauniin veneileiisen pitkiiveteisen laulun "Pitkin iitistini Volgaa". Siihen meidzin kitjeenvaihtomme p?iiittyi. OIi Pihkovassa kylla kauniitakin neitosia, mm. kaupunginjohtajan tytdr, joka oli mainio pianisti, Pietarin Konservatoriossa opiskellut. Hiinen isiinsei, "kaupungin pdd", niinkuin ylipormestaria Veniij elle nimitettiin, oli hyvin mukava mies, eika lainkaan arvollaart komeileva. Veniij an ja Suomen suhteet, jotka tuolloin olivat kirezit, eivit hinen eiviitkii kenenki2in muunkaan pihkovalaisen henkilon kanssa tulleet puheeksi, enk;i miniikddn tehnyt aloitetta. "Vsjoo ravnoo" oli elamantyyli jopu aivan lukuisten k.tjiiliiistenkin keskuudessa, joita aina niiki oleilevan suuren kirkon portailla. Siisteydesti ei tunnuttu taellakadn vilitettivbn. Muutamat herrasvikeen kuuluvat tuttavat pyysiviit minua lyhyelle maaseuturetkelle, joka aloitettiin Pihkova-jirvei pitkin pikku laivalla. Paamdd"rdnd" oli nunnaluostari, jonne lopuksi kaveltiin. Tiepuolessa oli laaja pelto, joka oli kukkuroillaan kypsiii puutarhamansikoita. Kaikkien retkeleiisten teki luonnollisesti mieli niita maistella. Omistaja olikin aivan liihellii kyntiimissi lannoitettua peltoaan. Tietysti hiin suostui myym adn mansikoitaan, mutta asteli itse niita poimimaar\ pesemilfta kasiaen. Seurue popsi marjoja suurella mielihyvalla. Lienen ollut ainoa, joka pidittyi maistamasta lannalle haisevia herkkuja. Kun nyt kajosin veniliisten puhtauden harrastamiseer, en malta olla kertom atta, mita eris veniil5inen entinen sotilas kertoi meistei suomalaisista nelji vuotta myohemmin. OIin Mordvan-matkani alussa pienessi Buguslanin kaupungissa Samaran Iiiiinissi tuolla puolen Volgaa. Niiin pikku kaupan, jonka akkunassa oli niytteitla kypsii kirsikoita. Astuin siseiin ostoaikeissa. Kaupassa oli jo ostaja, joka kysyi, mistei olen kotoisin. Kuultuaan,

MursrnLMrA 2r Miesten tanssi. Viro, Seretsova, 1913. etti olen Suomesta, hiin aivan innostui ja kertoi olleensa Suomessa sotapalveluksessa "Nikolaistattin" eli Vaasan kaupungissa. "Se kaupunki oli niin puhdas, ettii olisi katukivia voinut vaikka nuolla." Myohemmillii matkoillani jouduin sangen usein veniliiisten kanssa tekenrisiin, ja sain yleensei miellyttiivii muistoja, kuten esim. pappiloissa. Niiden vieraanvaraisuuteen sain turvautua, koska alkupereiisvzieston olosuhteet olivat tavallisesti alkeellisia. Pihkovassa jouduin kiiviiisemdin viela kesillii 1912, jolloin tohtori Kallaksen kutsum arra olin saapunut Viroon sdvelmii keritm6dn. Tyoaseenani oli Kirjallisuuden Seuralta lainaksi saamani fonografi. Helsingistii sain ostaa hyvia vahalierioitii. Lahdin Linrre&- laivalla kohti Tallin rraa. Tulin asettaneeksi fonografin seurusteluhuoneen eriiille poydalle. Yhtakkia laiva pysiihtyi kovasti ryskyen:

22 A. O. VArsArvs,N se oli tiheissi sumussa ajanut kivikkorantaan. Ne matkustajista, jotka olivat seisaallaan, kuten mini, kaatuivat lattialle. Lohdutuksenamme o[, ettei ainakaan hukkumisesta ollut vaaraa, koska haaksirikkoutunut laiva jokotti paikallaan. Piiiistyiini pystyyn totesin, etti fonografi oli pudonnut poydalta ja mennyt tiirkeilt?i kohdin rikki. Vlihitellen sumu hilveni ja aurinko alkoi paistaa. Todettiin, etti oli poikettu puolisen kilometri?i reitiltii ja ajauduttu l?ihellii Tallinnaa sijaitsevan Pakri-saaren louhikkoiseen rantaan. Menin valittamaan laivan kapteenille, ettii minun matkani kannalta arvokas fonografi meni rikki. Kapteenin lyhyt vastaus oli: "Minunkin fonografini meni rikki." Linnean tarina tosiaan p?iiittyikin tih2in. Me matkustajat piiiisimme venliliiisellii jninmurtajalla Tallinnan satam aart, josta jatkoin junalla matkaa Tarttoon. Taa[e otettiin selviiii, misti saataisiin ostaa fonografi. Lohdun antoi tieto, etti l2iheisen Pihkovan er?iiissii kitjukaupassa oli sellainen kone myyt?ivln6. Mitapa muuta kuin keviiist?i tutussa kaupungissa hakemassa tyokalu, jota tarvitsin aloittaessani keriiykseni liiheiselli Setunmaalla. Vaikka viivyin vain muutamia tunteja, kiiv?iisin eversti Anfimovia tervehtimdssi. Hiin mainitsi, etti naapurin tytir Maria Vladislavna - jolte minua oli yritetty naittaa - oli iiskett?iin mennyt naimisiin eriiin everstin kanssa. MU I STOJA S ETUNMAASTA JA I NKERI STA Kesillii l9l4 kiertelin Setunmaalla, Inkerissii ja Mordvan mailla. Aluksi olin Setunmaalla ja sitten paluumatkalla jatin fonografilieriot Tarttoon ajateller, etti ne tulisivat jollakin taval- Ia Suomeen. Mutta juuri Mordvanmatkan aikaan, siis matkojeni lopulla, syttyi ensimmiiinen maailmansota. Lieriot j?iivnt Tarttoon, mutta tohtori Oskari Kallas, joka oli koko tiimiin kerdystyon johtaja - Eesti UliOpilaste Seltsin nimessi se tapahtui, vaik-

ka asiallisesti tyoti johti Oskar Kallas MurstrLMrA 23 lihetti sodan vuoksi lieriot Suomen Kansallismuseoon. Ne sijoitettiin johonkin kellariin, ja niihin oli kirjoitettu pniilte nimi Viiisinen. Myohemmin sodan jiilkeen minua syytettiin Virossa siita, ettii arvokas folkloresaalis oli kateissa, vaikka sen piti olla Virossa. Kotiin tultuani minulle soitettiin Kansallismuseosta, ett6 sielte oli joitakin suuria pahvilaatikoita, joissa oli nimeni. Pyysin saada noutaa ne pois, ja niin kohta, etti kyseessti olivat kateissa olleet lieritrt. Vahalieriot oli pantu kylmiin kellariin, ja niin ne olivat homehtuneet, eikii niitlii tehnyt eniii mitaen. Ilmoitin sitten Tarttoon lierioiden kohtalon ja sen, miksi ne joutuivat tinne Suomeen. Tiim?i setukaismatkani osuus sin?i kesinii meni siis plus miinus nollaan juuri sodan vuoksi. No, olihan minulla sentiin joitakin k?isikirjoituksia. Tartosta siirryin keruuretkelliini v. I9l4 Inkerin puolelle. Olin saanut Suomalaisen Kirjallisuuden Seuralta pienen apurahan paimensivelmien kerziystyot?i varten. On kuitenkin omituista, ettii parhaan inkeril?iisen soittajan ta' pasin teelle Helsingissii enkl Inkerinmaalla. Tiimii soittaja oli nimelt ddn Teppo Repo. Minulla on monta lieriotii t?iynnii hiinen soittoj aart. - V. 1936 minulle soitti Yleisradiosta maisteri, nykyinen Sibelius-Akatemian rehtori, professori Taneli Kuusisto, joka oli siella radion musiikkipaellikon, professori Toivo Haapasen apulaisena. Hin kertoi, ettd" radiossa on torvien ja pillien kera muuan mies, joka hinen mielestiiiin soitti sangen h1ruin. Kuusisto kysyi, viitsisinko mini tutustua hineen ja tehdl muistiinpanoja. Pyysin liihetteim[iin hiinet kotiini Meilahteen, koska minulla oli taela lierioitl valmiina. Ei kulunut pitkiiiin, kun tinne asteli reippaasti musikantti, jolla sananmukaisesti oli Pillit pussissa, Teppo Repo. Tarinoimme siin?i vihin ja pahoittelin, ett?i h?in ei ollut Inke-

24 A. O. VATsANnN rissi v. 1914. Juuri sen kesin kev?irilla han oh liihtenyt Helsinkiin, eiki ollut kotiseudullaan sen koommin kiynyt. Kehotin hiinti soittam aan jonkin "omasta pieist6" -seivelmln, niinkuin Inkerissei sanotaan. Panin koneen kiiyntiin ja Repo ryhtyi soittam aart. Kun soitto oli loppunut, niin ihan vilpittomiisti kehuin, etti jopa oli kaunis sdvelmd,. Pyysin hiintii soittam aan sen toisen kerran. "En mie muista", sanoi Repo. Hiin oli todellinen improvisaattori. Tiimii oli mielenkiintoinen tapaus, jollaista ei ole sattunut minun pitkiin urani varrella. Ajattelin, ettii teimi seivelmii taytyy pelastaa. Soitin sen monta kertaa ja sanoin hiinelle: "Kuunnelkaa nyt tarkalleen ja oppikaa oma sivelmd,nne." En muista toistinko nelja viisi kertaa sen hinen sivelmdnsi, ennenkuin se tarttui hdnen mieleensd., niin ettzi hiin osasi soittaa sen taismiilleen samalla tavalla. Siivelmii tuli monta, ju samalla kertaa hiin jai, kova asuntopula kun oli, talonmieheksi meille. Kun minulla on tdssii puita ymperiilii, niin hiin aina teki uusia pillej e ju torvia. Hd,n kysyi, saisiko tjd;alfte ottaa joitakin oksia. Lupasin sen kaikin mokomin. Kytle minun pihapuistani sitten syntyikin seka pajupilleje etti ruokopillejii. Meistii tuli Teppo Revon kanssa elinikiiiset yst6v6t. Kun Kalevalan italiantaja Paolo Emitio Pavolini oli toista kertaa tjd,elle, jiirjesti naapurimme Maila Mikkola hiinen kunniakseen kutsut kodissaan ja kysyi minulta jotakin musiikkiohjelmaa, kansanomaista jot mahdollista. Sanoin, ettei se on hyvin helppo jerjestaa: otetaan Teppo Repo. Niin tehtiinkin, ja Repo ilmestyi sinne esiintyjiksi. Pyysin hiintii soittam aan sen meidiin ensimmiisen seivelmd,mme. Repo soitti ja Pavolini tuli aivan liikuttuneeksi ja sanoi, saksaksi tietenkir, ettei se oli hd,nen kaunein muistonsa Suomesta. Pavolini oli musikaalinen mies niinkuin yleensei italialaiset. Siita liihtien titii seivelmd,ai ruvettiin nimitt amdtd,n,rpavolinin seiveleksi". Niiin sanoi Repo itse.

MursrnLMIA 25 Nuoret miehet yojalkaan menossa. Setunmaa 1914, Kesilla l%6 oli Lyyp.kissii Pohjoismaiden juhla, jossa Suomi toimi jonkinlaisena is6ntein6. Minua oli pyydetty jarjest[miidn sinne jonkinlainen Kalevalaryhmin esiintyminen. Lnpasin jerjestaa, ja niin valitsin joukor, jossa oli Teppo Repo, runonlaulaj arta ja itkij and Oksenja Miikiselkii Suistamolta, ju Antero Vornanen Suojirveltii, mainio kanteleensoittaja. Lisiiksi oli vielii viuluniekka Emil Risku Kauhajoelta. Menimme sinne tietenkin laivalla. Oksenjasta meilla oli hyoty?i matkalla, hiin teki piirakoita. Minulla oli sitten pieni esitelmi kansanmusiikistamme yleensi ja kalevalaszivelmistii, jonka yhteydessi ndmi minun toverini esittiviit neiytteensi. Erikoisesti niiytti saksalaisiin ja pohjoismaisiin

26 A, O. VATsANnN kuulijoihin vaikuttaneen juuri Teppo Revon soitto, josta oli ab tikkeleitakin kuvineen sanomalehdissi mycihemmin. Ennen aikaan Teppo Repo kiiytti nimei Teodor Repo. Sanoin, ettii eihiin tuo Teodor ole suomea, vaan pannaan nimeksi Teppo. Hin hyvaksyi sen heti. Mini siis ristin hiinet uudelleen Tepoksi. Teppo Repo oli eritteiin hauska mies niinkuin yleensi inkeriliiset. Repokin oli alkuaan ortodoksi, inkerikko, vaikka hzin sittemmin kiiintyi luterilaiseksi. Hinethein oli tietysti mobilisoitu Veniijin armeij aan. Kun sen pataljoonan paetlikkd, jonka alaisena hiin oli, totesi hinen musikaalisuutensa, niin hiin pani Revolle torven keiteen, ju sillii tavalla Repo joutui sotapalveluksensa suoritt amaar' soittokunnassa. Hin oli taalla mekaanikkona Singerin firmassa. Minulla on useita hdnen torviaan ja pillej ddn ja h6nen tekeminsi oivallinen puukko. Hiin osasi mita vain, hiin oli hyvin kitevii mies. Jot h?in olisi saanut kayda koulua ja perehtya nuottitietouteen, hinestei olisi tullut etevd srivelteje. Repo kuoli 1962. Inkerin-matkastani johduin kertom aan Teppo Revosta, mutta nyt palaan Setunmaalle, Viron kaakkoiseen osaan, jota voi sartoa Viron Karjalaksi. Kun v. l9l2 tein ensimmiisen matkani sinne, miehet viihiin kyriiilivit, kun tuli vieras mies kylaan. En vielii silloin osannut setun murretta, veniijiiii kyllikin. Eiviit miehet mihink?iiin sen pahempaan ryhtyneet. Piiinvastoin he olivat hyvinkin kohteliaita vallankin myohempien matkojeni aikana, jopa liiankin vieraanvaraisia. Kun he tiesivit minun olevan poikamies, niin kehotettiin aina menem ad"n yoksi tyttojen luo. Sielli on suuri kohteliaisuus, ettii nuorelle miehelle osoite taan joku tytto, jonka vierellii yopya. Muistan eridnkin kanteleensoittajaveitikvn, ukon Saurovan kylissii. Tulin iltamydheile ta-

MursrcLMIA 27 loon, se taisi olla elokuuta. No, ukko heriisi, ju pyysin yosijan. Talossa oli nuori poika ja ukko huusi Pojalle: "Mikk, nouse ylos! Mene viemaan vierasta tyton luo Jarmuliga", harmonikan kanssa. Poika sieppasi heti harmonikan ja alkoi soittaa, ju niin marssimme kyliiin. Menimme tyton luo, jossa ei muuten viivytty kuin hetkinen vain. Pyytelin v?ihin anteeksi sopimatonta kaytost6, mutta sita ei siellii katsota millzizin tavalla sopimattomaksi. Pyysin viela tyttoii aamulla neitokuoroon laulam aar\ niinkuin hiin tulikin. Eriiiin kerran olimme illalla tanssimassa, minikin siihen aikaan tanssin heidan tanssej aarr. Kun olin tyttojen kanssa tanssinut oikein kovasti, niin er6s tytto kysyi, joko olin saanut tarpeekseni. Vastasin, ettzi alkoipa olla, alkoipa olla. No, menin sitten yhden tyton kanssa, ju hin sanoi, ettii kylla minui voin heilli olla yot?i; muuten asuntoni oli pappilassa. Sinne oli hyv?in matkaa. Olin ihan vaarassa ihastua tiihin kauniiseen tyttoon. Hiinellii oli kaksi veljeii, jotka suurena kohteliaisuutena sanoivat: "Mene sini meidzin sisaremme viereen, kylla se ottaa." Epiilin, ettii sopiiko se nyt sentiin, mutta veljien luvalla menin kuitenkin. Sanoin tytolle, vaikka minzi en tehnyt mitrian sopimatonta mielestiini: "Eikos tiimii ole vaarallista naiselle, kun mies tulee viereen. Kytlih?in te naiset ymmirritte, mita tunteita miehessei herdta.t' "Kylla me tiedimme timin hyvin, ale opeta minua. Koetapas, saat niihdi miten kay." Sanoin, etten rupea nyt hanen kanssaan urheilem aan sen enemp ee. Tosiasia or, ettei siell?i yksin?iisiii lupsia liene sen enempiiei kuin muuallakaan. Silti on aivan yleinen tapa, etti pojat kokoontuvat lauantaina yhteen ja marssivat kylien v2iliii. Aina joku poika loytiii tutun aitan, johon hiin menee. Ja nimi'poissalaulut' niinkuin niita nimite tddnrpoikien laulut, ovat juuri niite, joita pojat laulavat kzivellessiiiin tyttojen luo lauantaiiltaisin. Miesten laulua ei juuri muulloin kuullut kuin lauantaisin.

28 A. O. VATsANTN Miku Ode sanelee laulua A. O. Viiisiiselle. Carl Bengtsin maalaus. Viro, Setunmaa, 1914. Setunmaalla ei tavata piirileikkia seilaisena kuin meillii, vaart tytot tanssivat omassa ryhmiissdin, ja pojat katsovat kuka tytto tanssii parhaiten ja hdneen sitten miellytidn. Tyton menestys poikamaailmassa johtuu suuressa m?iiirin hiinen tanssitaidost aan ja tietysti heinen kauneudestaan. Siella annet aan hyurl suuri arvo juuri tiille tanssitaidolle, ja muullekin niihtiiville. Tytothin muodostavat oman kuoronsakin, jossa he laulavat. Pojilta on omia, noita veniileiispereiisiii tansseja, niinkuin kasakkatanssi ja muita sellaisia. Kesiillii tanssittiin useimmiten ulkona. Pirtissei on ahtaat paikat, silla ne eiviit ole kovin suuria. Eike siellii Setunmaalla ole ns. kisapirttejii. Vienan Karjalassahan oli ennen oikein rakennettu katokset. Vuonna l9l4 minulla oli matkatoverina tohtori Kallaksen m66-

MursrnLMIA 29 rziyksestzi ylioppilas Ann Raudkats, tarttolainen neito, joka oli ollut taalla Helsingissei Anni Collanin luona opissa. Hanestd tuli sitten Viron Anni Collan. No, yhdessi me kiivelimme piivisin, minzi kannoin kapsikkia ja fonogr afia, hiinelli oli omat kantamuksepsa. Kerrankin tuli jossain kylatielli vastaan mies, joka puhui veniij aa. "Oi, kuinka te piiiviilli yhdessi kivelette? Varokaa, varok zd, nuori veri on tulinen." Ensinnei kaikki tietysti luulivat, ettzi se Raudkats oli minun morsiameni: kuinka nyt mies lahtee jonkun tyton kanssa kiivelem6in, ellei ole hyvin laheisessi suhteessa h6nen kanssaall. Jo,tduimme Tirhannan kyliiiin, johon oli jaatava yoksi. Siellii koirat illatla haukkuivat kovasti, kun oli talon tytir naitavassa iiissi. Talossa oli jokin aitta,jonka lattialle oli heitetty vain yksi turkki. Sanoin eminnzille, joka oli itse kansanlaulaja, ettii eikohiin hin voisi laittaa toista turkkia. Me emme nimittiiin nuku yhdessi, vierekkain kyllii, mutta ei saman turkin aiia eikii paella. Tami vaimo moitti: "Mita sinzi tuommoista morsianta otat, joka ei nuku kanssasi vieretysten. Aju pois semmoinen morsian." Hiin aivan suuttui minuull. Muistan kun minulla eriiiillii matkallani oli matkatoverinani syntyperiinen setukainen Simaski Semmer, siis Simaskin talon Simo. Tuli jo iltamyoha, kun olimme kiivelleet koko paljon. Sanoin, ettei emmekohiin nukkuisi jossain talossa. "Juu, tuossa talossa on kylla tytto. Tehdiizinpbs niin, ettzi kositaan sita tyttod." Ensin piti saad.a viinaa tietysti, aina pitaa kosijalla olla viinaa sielli. Semmen hankki viinapullon, ja piiiisimme taloon sisiin. Minun piti esiintyii kosij arta. ja Semmen oli puhemies. Se olikin mutkallinen juttu. Minulla o1i setukaispaita, ju kaikinpuolin olin puettu setukaisnuorukaiseksi. Semmen aloitti puhua, etti h?in toi taloon kosij vn, kun isiinniillii on vain tytiir eik?i lainkaan poikaa. Tarvittiinhan isinnin jalkeenkin islntzi taloon. Tissi olisi

30 A. O. VAIsANnN Treiali Ode sanelee runoa A. O. Veiisiiselle. Viro, Setunmaa, 1922. nyt sitten se uusi mies, tuimii kosija. No, otettiin ryypyt siinii sitten tietenkin, emintdi unoht amatta. Emiinnait ovat persoja viinalle Setunmaalla. Ukko katsoo minua ja sanoo, ettd, ei hiin ole ennen niihnyt te1.5 miestei, mutta taimei nayttaa niin herralta. Mitenkris se oikein maatoitd tekee, tuommoinen mies? Semmen vain puolusti minua ja kehui sen kuin enndtti, niinkuin puhemiehen asiaan kuuluu. Hiin selitti, ettii olin tuolta kaukaisista kylistii. "Mutta sen puheen murrekaan ei ole ihan tate meikiil6istd.,, "Niin ro, se kun on tuolta kaukaa, niin se puhuu viihiin murtaen". Ukko sanoi lopulta, ettei mikiis siinei, tehdiiin vaan kaupat. Kylte hiin sen tyttiirensi minulle antaa, olisi vain sovitta yd, milloin haet pidettiisiin. Semmen kuiskasi minulle, ettii kylle meidan taytyy periiy tya

MursrnLMIA 31 hyvissa jarjestyksessi, ja selitti isinneille, ett6 tdmd asia piti jetta seuraavaan p6ivi6n. Ja siihen paattyi minun ensimmdinen kosintani Setunmaalla. Tapasin Setunma alla myos kuuluisimman laulajan Miku Od'en' Hdnen luultiin siihen aikaan jo kuolleer, sillii Hurt oli noin kolmekymmenth vuotta aikaisemmin tehnyt muistiinpanonsa, jotka sisiiltyiviit "setukaste laulud" -kokoelmaan: Minikiiiin en ensimmiisillii matkoillani tiennyt ollenkaar\ ettii hiin eliiisi viela. Mutta sitten panin Eesti Rahva Muuseumin toimihenkilot lujille. Kiiskin heidiin ottaa selviizi, vielziko siellii eliiii kuuluisa Miku Od'e, joka on Virossa Larin Paraskeen verrattava kansanlaulaja. Sain kuulla, ettd kylle hinen Helbin kylissii pitiiisi viell e16i. Meita oli trio sielli, Sailo, Carl Bengts ja mind, joille Kalevalaseura antoi rahat tata matkaa varten. Menimme Obinitsan kyliiiin, jossa on kirkko ja kansakoulu samassa rakennuksessa. Siella tapahtui tdmd, muistiinpanotyo ja kuvien tekeminen, ja sielle myos asuimme. Papin rakennus oli toisella puolella tietl. Puppi Raag sanoi kohta, ettd. kylla Helbin kyliissii semmoinen on kuin Miku Od'e, kuten kansa hintii kutsuu. Ldhetimme hevosen hinti hakem aart. Hiin oli vanha mummo, eikii hin kyennyt paljor mihinkaan, mutta laulamiseen kyllii. Eika h[nen 6[nens6 ollut vieli sortunut. Toinen laulatettavamme oli Marttina Iro, hin o1i lahelta Petseril, pikkukaupunkia, joka on Setunmaan jonkinlainen keskus. Se on puolittain veniiliinen kaupunki ja samalla Iuostarikaupunki. Kolmantena laulatettavana oli Hilana Taarkku, minun vanha ystdveini jo vuodelta 1912. Miku Od'ea kuuluisana kuvattiin enemmzinkin. Sailo teki veistoksen hinesti. Ja tekaisihan Bengts sitten erziissl savupirtiss?i kuvan, joka nyt on kodissani. Minut on piirretty siini vihemmin huolitellusti, mutta taitaapa siita niikoiseksi tuntea. Taustalla on mummo, joka kuuntelee Miku Od'en sanelemaa laulua.

32 A. O. VATsANnN CarI Bengts osasi huonosti suomea. Hiin oli n?irpioliiinen ruotsinkielinen maalari, joka oli Gallen-Kallelan luona Ruovedellii v. 1899 oppilaana yhta aikaa Sailon kanssa. Kallelasta Bengts sai semmoisen kiihkon, etti hiin oli lopulta suomalaisempi kuin suomalaiset itse. Bengtsin suomi oli sangen huonoa. Mutta sillii hiin tuli toimeen kylalla, jossa hiin teki kuviaan. Kysiiisin hiinelti aina, miten han tuli toimeen kielen puolesta siellei, kun Sailo ei yrittlinytkuiein puhua viroa, vaart minei olin aina tulkkina. "Kylle, kyllii, kyl sentt6, kyl sentti", sanoi Bengtsun Kalle. Hiin ei paljon puhunutkaan, vaan hiin teki vain kovasti tyota, piirteli ju maalasi. Siirryimme sitten Muhunsaarelle. Bengtsin maalaus Muhunsaarelta, jossa tytot ovat kiikulla, on tehty kahdessakymmenessi minuutissa. Asia oli niin, ettai minzi satuin valvomaart ehkii kauemmin kuin Bengtsun Kalle ja nd,in, ettei tytot ovat kiikulla. Se oli virikeis n6ky. Ajattelin, ettzi kylliihiin se pitiiisi ikuistaa. Hereitin Bengtsun Kallen: "Ota nyt maalausvilineet. Siellii on niin hyvii aihe, kun tytot kiikkuvat." Ja Bengts hyppesi heti jaloilleen ja alkoi maalata. Viimeisen kerran kiivin Setunmaalla kesiilli 1923. Timii matka oli satoisin sinne tekemistini, paitsi ettd se oli sam alia hizimatkani. I Suunnittelin reitiksi ensi sijassa maakunnan potrjoisosaa, Pihkovanjd,rven leihistoei. Etsin liihinnii kanteleensoittajia. Tiihiin nzihden oli saalis melko tyhjii. Mutta minulle mainittiin, ettei Tonjan kyliissii elaa mainio laulaja, jota ei vielzi edempand" tunneta. Tietysti riensin hiintii tapaamaan,. Kohtasimme keski-ikaisen vaimoihmisen pienehkosta kodist aart. Hiin ilmoitti nimekseen Anne Vabarna. Tein ensinnd, muistiinpanoja sivelmistostei, joka tuntui runsaalta erikoisuuksineen. Pian jouduin kuitenkin runo- 1 Ensimmdinen puoliso Judith Flernberg, k. 1932

MutsrnLMrA 33 j.r kirjoittajaksi, si112i Anne aloitti sanella virtt6, josta ei tahtonut tulla loppua. Itse hin antoi nimen eepokselleen: "Suure saju" Suuret haat, kertomuksen neidosta ja hinen hiistiin: 5575 siiettzi. Kaikkiaan muistiinpanoja kertyi 8800 s6etti. Anne Vabarna oli viimeinen suuri laulueffio, joka sai osakseen myos ansaitsemaansa kunniaa ja tunnustusta, jopu valtiovallan taholta. Hiin kuoli 87 vuoden ikiiisenii v. 1964. Hinen haudal- Iaan Vorskan kalmistossa oli kunnianosoittajia Tallinnasta ja Tartosta ja jopa soittokunta. Anne Vabarna kuoroineen sai tehda kaksi kaukomatkaakin: Helsinkiin v. l93l ja Moskovaan v. 1947. MORDVAN MAILLA Vuoden lgl4 kesiillii kerkisin Viron ja Inkerin matkan lisiksi vielii Mordvan maille. Asianlaita on seuraava. Kun harrastin sivelmien ja runojen keriysti, niin teki mieleni viihiin perehtya rls. Volgan sukukansoihin. Edelliseni talvena olin yhteydessi mordvan suureen tutkijaan prof. Heikki Paasoseen. Hin tuntui ilahtuvan suunnitelmastani liihteii mordvalaisia szivelmizi kereiim56n, silla niita oli sangen vuihzin aikaisemmin muistiinpantu. Hrinen kanssaan teimme matkasuunnitelmaakin, ja hein ehdotti, etti aloittaisin Samaran laanin mordvalaisista mordvalaisethan asuvat hyvin laajalla a1ueella useassa kuvernementissa. Samara kuuluu nyt ristityn uudelleen, Kuiby5eviksi. No, mitas muuta kuin matkaan. Suomalais-ugrilainen Seura antoi minulle matkarahaa prof. Paasosen ansiosta. Hiin oli itse tehnyt useampia mordvanmatkoja. Hiin oli etevi mordvan kielen ja runouden tuntija, niinkuin taella ja Veniijilliikin hyvin tiedettiin. Kylla sita matkaa kesti, kun oli kyse Volgan toiselle puolelle peiiisemisesti. Piti istua junassa kolmatta vuorokautta,

34 A. O. VArs^tiNnr.r ennenkuin oltiin perillii. Aseman nimi oli Buguslan, ja siita lahti tie liihimpiiiin kyliiiin parinkymmenen kilometrin piiiihiin. Siella o[li maj ataho, jonka lihavalla isiinniill2i oli monta hevosta. Parihevoset minulle pantiin eteen, ja niin sita l?ihdettiin. Se oli mustan mullan seutua, koska kohta varjiiydyin polystii mustaksi matkalla. Niin tulimme kylii drn,jonka nimi oli Erz6 Bruslan useissa liihteissii tietosanakirjoja myoten maini taan Erzd,, mordvalaisia niet on kaksi heimoa, toiset erzdldtisia, toiset mok5alaisia. Majoituin pappilaan, jonka rakennus oli kyliin komein. Ystiviillisesti minut otettiin vastaan, eikii siellii kukaan niiistei ns. sivistyneistei puhunut mordvan kielta, vaart tietysti veniij ee. Ven6- jatt kielellii tulin siis hyvin toimeen. On huvitt avaa, ettii minun piti mordvalaisia seivelmizi sanoineen panna muistiin ymmiirtdmiittzi mordvan kielta. Jokaista laulajaa laulatettuani koetin kirjoittaa sanat muistiin, myohemmin Helsingissi raakamuistiinpanoni sitten kontrolloitiin lierioistd. Papin rouva oli aivan kauhistuttavan niikoiner, hiin poti elefanttitautia, mutta kylle sielta paksun naamataulun sisiistei hymyiliviit hyuttt herttaiset silmiit. Kivi hinen luonaan kerran laakarikin yrittiimlssei hinti paran taa. Siltoin oli poytii aivan loistavassa komeudessa, kun liiiikiiriii syotettiin. Siinii sivussa miniikin sain hyviin aterian. Ei se alku kuitenkaan aivan kivutonta ollut. Saapumiseni jalkeinen piiivii oli sunnuntai, jolloin pidettiin jumalanpalvelus. Puppila oli aivan kirkon vieressi. Sielta erds vanha mummo tuli papin luo ja haukkui heinet perinpohjin. Mini olin niet sielli kirkolla ja otin siellii jonkun valokuvankin. Mummo haukkui papin siita, ettei timii oli majoittanut antikristuksen kotiinsa.,rteille on antikristus siellei. Ajakaa pois se mies." Mummolle oli kerrottu, ettii silln on kaksi konetta, toisella se ottaa naamataulut, toisella vielii i6net. Onhan se nyt selvi antikristus. Batju Ska koetti kai

MursrnLMrA 35 "Sotaanl?ihtij?it istuivat rattaille ja hoilasivat". Mordva 1914. site mummoa rauhoittaa. Miniikin jouduin nikemddn sen mummon, ja kun vilkaisin hiineen piin, niin mummo kii?intyi selin ja nosti paitaansa, niin ettei koko takapuoli niikyi. Timi oli hiinen tervehdyksensi antikristukselle. Eipe siita sen pahempaa aiheutunut, vaikka arvelin, etti jo,ttuisin kulkemaan siellii jatkuvasti antikristuksena. Enh?in ollut ensimmiinen saman tittelin saaneista tutkijoista. Erzd" Bruslanista oleilin viihiin aikaa. Mieleeni jai erikoisesti pappilassa ollut sukulaistytto, hyvin suloineo, jopu kaunis venakko. H6nen kanssaan keskustelimme Turgenjevista ja muista kitjallisista aiheista. Olinpa vaarassa pihkaantuakin tiihiin neitiin. Erzdt Bruslanista siirryin laheiseen Pronkinon kyliiin. Pronkino oli siita mielenkiintoinen, ettei se oli mok5alaiskyli, siis sita toista mordvan heimoa edustavien asukkaiden ky1i. Mok5alaiset olivat siirtyneet jostain kaukaa tihiin kyliiin ja asuttaneet sen.