Saarna Kallaveden kirkossa 2.9.2012 Matti Pentikäinen LÄHIMMÄINEN 14. sunnuntai helluntaista Markuksen evankeliumi 12:41 44 Sisaret ja veljet Jeesuksessa Kristuksessa! Temppelin uhriarkun äärellä punnittiin Jeesuksen ja opetuslasten silmien edessä valmiutta jakaa omastaan toisten hyväksi. Jo silloin, Jeesuksen maanpäällisen elämän aikana, raha oli tavaroiden ja palvelusten vaihtoväline. Rahalla oli jo silloin aineellista merkitystä. Leskivaimo antoi toisten hyväksi kaiken rahansa, mitä hän itse elääkseen tarvitsi. Siinä hetkessä nainen luopui toisten hyväksi mahdollisuudestaan hankkia sinä päivänä leipää ja ravintoa itselleen. Hän antoi toimeentulonsa roposet silloisen seurakunnan temppelipalveluksen hyväksi. Leski antoi roponsa jumalanpalveluksen hyväksi Jumalan käyttöön. Tee hyvä Jumala tällä rahalla mitä parhaaksi näet! Toden totta! Se nainen antoi eniten. Hän antoi kaikkensa. Olisiko muidenkin pitänyt antaa kaikki? Vauraiden, sen ajan miljonäärien tai muiden rikkaiden. Olisiko heidänkin pitänyt antaa kaikki rahansa ja omaisuutensa temppelin uhriarkkuun yhteisen temppelipalveluksen ja toisten hyväksi? Pitäisikö meidän tuoda kaikki varamme seurakunnan käyttöön toisten hyväksi, vaikka köyhyydestä kärsivien lähimmäisten parhaaksi? Hyvin helposti huomiomme keskittyy niihin muutamiin lantteihin. Kuuluisiin lesken ropoihin. Vastaus kysymykseen rahojemme ja varojemme luovuttamisesta toisten hyväksi kuuluu näin: Meidänkin tulee luovuttaa koko elämämme Jumalan ja lähimmäistemme käyttöön! Köyhä leski oli Jeesuksen mielestä hyvä esimerkki meille Jumalan varaan heittäytymisestä. Leski jakoi maallisista ajallisista voimavaroistaan kaiken lähimmäisten hyväksi. Itse hän jättäytyi kokonaan Jumalan varaan. Tarina tulvaa pakenevasta miehestä kertoo meille Jumalan tavasta auttaa hädässä olevia ihmisiä. Mies kiipesi kotitalonsa katolle tulvaa pakoon. Hän oli täysin varma, että Jumala pelastaa hänet. Miestä pelastaville lähimmäisilleen hän sanoi ensin veneeseen ja sitten helikopteriin: En tule kyytiin. Odotan, että Jumala pelastaa minut!.
Mies hukkui ja taivaan portilla hän kysyi Pietarilta: Miksi Jumala ei pelastanutkaan minua? Pietari vastasi: Jumala lähetti lähimmäisiäsi sinua veneellä ja helikopterilla hakemaan, mutta sinulle ei heidän pelastuksensa kelvannut! Jumalan varaan heittäytyminen elämässä onkin sitä, että toisillemme lähimmäisinä meidän tulee tehdä paras mahdollinen auttaaksemme ja saamme ottaa tukea, apua ja lohdutusta vastaan toisilta lähimmäisiltämme. Jumala toimii. Meidän tehtävämme on toimia Jumalan käsinä, jalkoina ja tuntoaisteina. Meidän tehtävämme on rukouksen hengessä kuunnella mihin Jumala meidät lähettää toisiamme tukemaan ja auttamaan. Leskinainen antoi kaikkensa. Jeesus opettaa meille, kuinka elämä tuleekin rakentaa täysin Jumalan varaan. Isä meidän rukouksessa Jeesus kehottaa meitä rukoilemaan tänä päivänä jokapäiväistä leipäämme. Jeesus ei siis opeta meitä rukoilemaan tai huolehtimaan huomisen, seuraavan viikon, kuukauden tai vuoden toimeentulosta. Anna meille tänä päivänä meidän jokapäiväinen leipämme. Jeesus ei kuitenkaan tarkoita sitä, että heittäytyisimme toimettomiksi huomisen toimeentulon suhteen. Jos me nyt antaisimme kaikkemme toisten hyväksi, emmekä miettisi huomisen toimeentulon mahdollisuuksia, olisi sellainen huolettomuus tyhmää taloudenhoitoa. Tee työtä ja rukoile. Huolehdi siitä, että myös tulevaisuuden lähimmäisillä on hyvät elämän mahdollisuudet rakentaa seurakuntaa ja yhteiskuntaa. Tämän päivän uhriarkun muoto on osallistua seurakunnan rakentamiseen noin 1.4 prosentilla tulomäärästään kirkollisveron muodossa. Me Naiset- lehdessä eräs toimittaja kirjoitti muutama vuosi sitten, kuinka tästäkin veromäärästä kertyy rikkaalle kirkolle pienen tulonsaajan tuloista pienen lomamatkan hinta. Vastuunkanto isiemme perinnöstä on siis tälläkin tavalla mitattavissa. Lähetin kyseiselle toimittajalle sähköpostin, johon en saanut vastausta. Kysyin toimittajalta arviota siitä, kuinka moni saattaisi hänen mielestään erota kunnasta ja valtiosta ja silti odottaa kaikkia niiden järjestämiä palveluja itselleen? Toden totta, kuten temppelin uhriarkun varoilla Jeesuksen aikaan, niin myös nyt me rakennamme työllä ja työn hedelmien jakamisella yhteistä hyvinvointia lähimmäistemme kesken. Voidaan hyvin kysyä. Onko nyt tullut se viisain sukupolvi, joka elää täysin omillaan ja maksimoiden oman hyödyn? Tässä ajassa on myös hahmotettava se paine ja todellisuus missä me toinen toistemme lähimmäiset elämme. Elämme maksimaalisen taloudellisen tehokkuuden tavoittelun maailmassa. Ajassa, jossa tuottavuus on päivän sana lähes kaikessa. Vaikuttaa siltä, kuin kaikki elämän asiat mitattaisiin rahassa ja kuinka tuottavaa mikin asia on. Vaikuttaa siltä, kuin ihmisestä itsestäänkin olisi tullut rahantekokone. Mahdollisimman paljon. Mahdollisimman halvalla. Tätä linjaa jatkaen moni lähimmäinen karsii omasta
taloudestaan pois kaiken, mikä ei ole pakko maksaa. Siinä ajattelussa periaatteet ja arvot saavat helposti hintalapun kylkeensä. Tässä valtavirrassa meidän kristittyjen, seurakuntalaisten tulee pitää kiinni kalliista aarteestamme Pyhästä Yhteisestä Seurakunnastamme. Pidämme kiinni kirkostamme, joka toimii ajassa, mutta koko ajan iankaikkisuuden äärellä ajattomuudessa Jumalan yhteydessä. Kirkkona, sen jäseninä, me olemme Jumalan rakkauden välittäjiä kaikille lähimmäisillemme maailmassa. Ne voimavarat, jotka Jumala meille antaa ovat käyttöä varten. Parhaassa käytössä voimavaramme, taitomme ja viisautemme ovat, kun luovutamme ne kokonaan Jumalan haltuun. Annamme siis uhriarkkuun koko elämämme. Vastalahjaksi saamme koko elämämme täyteläisyyden. Saamme Jumalan rauhan, emmekä juoksentele turhuuden ja jonniin joutavuuksien perässä. Meillä on suurenmoinen kirkko. Sitä on ilo rakentaa ja sen parissa on etuoikeus tehdä työtä. Ulkomailta käy eri kirkkojen ja seurakuntien edustajia vierailulla. Voi sanoa, että heistä jokainen, myös kehittyneiden valtioiden vieraat, ihmettelevät miten hyvin hoidettu ja hienosti toimiva evankelis-luterilainen kirkko meillä Suomessa on. Nyt katsomme laskevia trendejä ja kirkosta luopumista. Jonkun sortin alavire vaivaa monien mieltä. Nyt on aika herätä uudella innolla rakentamaan uskonyhteisöämme ja puolustamaan edeltävien polvien perintöä! Olemme seurakunnassa lähimmäisillemme Jumalan rakkauden välikappaleita. Kirkosta luopuneet tulee rakastaa takaisin jäsenyyteen. Väkisin tai tylyjä sanoja lausuen ei onnistu mikään. Jokainen meistä voi katsoa itseään peiliin. Mitä parannettavaa kirkossamme on? Kaikessa elämässä meidän tulee katsoa toisiamme armollisin silmin. Jumala on antanut meille käskynsä ja ilmaisut tahtonsa kymmenen käskyn laissa. Jeesus kiteytti koko lain rakkauden kaksoiskäskyyn. Rakasta Jumalaa yli kaiken ja lähimmäistä niin kuin itseäsikin! Omaa elämäämme, mennyttä ja tätä hetkeä, suhteessa Jumalaan ja suhteessa lähimmäisiimme, on paras tutkia Kristuksen voiton kautta saadun armon valossa. Käskyjä on kymmenen. Yhtä monta kuin käsissämme on sormia. Laita kätesi ristiin. Yksi käsky jokaista sormea kohti. Jumalan käskyt ovat ristityissä käsissäsi symbolisesti ristissä sormiesi kanssa. Jumala osoitti meille tahtonsa. Joka kerta, kun katsomme käsiämme muistamme Hänen käskynsä. Joka kerta, kun synnintunnustuksessa ja rukouksessa ristimme kätemme, muistamme syntiemme sovituksen. Joka kerta, kun kättelemme lähimmäistämme, kymmenen sormea koskettaa toisiaan. Katsomme siis toisiammekin armollisen ristinvoiton valossa. Meidän tulee arvioida toisiamme ristittyjen sormien läpi. Meidän tulee lähestyä Jumalaamme armahtavana Isänä kaikkia syntejämme anteeksi pyytäen ja jatkuvaa parannusta tehden. Leskinainen antoi kaikkensa toisien lähimmäisten hyväksi. Jeesus antoi kaikkensa koko maailman tähden. Synnit ovat sovitettu. Meillä on rauha Jumalan kanssa. Menneestä
nykyhetkeen kohti tulevaisuutta velvollisuutemme on pyrkiä parannukseen, sopuun ja anteeksiantoon kaikkien lähimmäisten kanssa. Jeesus laittoi meidät ajattelemaan ristiin omia ja toisten tekoja syntejä anteeksi pyytäessämme. Anna meille meidän syntimme anteeksi, niin kuin mekin anteeksi annamme niille, jotka meitä vastaan ovat rikkoneet. Aina vain kiihtyvän hyötyajattelun maailmassa, emme saa lakata uskomasta ja unelmoimasta todellisen rauhan ja tasapainon toteutumisesta kaikessa elämässä Jeesuksen ydinsanoma on Jumalan valtakunnan jatkuva esiinmurtautuminen. Takaiskuja tulee välillä, mutta lopulta Jumalan täydellinen hyvä maailma murtautuu esiin. Sinä olet Jumalan Valtakunnan toivon, uskon ja rakkauden välikappale lähimmäisillesi! Meillä on unelma! Meillä on luja usko Jumalan Valtakunnan voitosta kaikessa elämässä. Voitto alkaa siitä, että näemme jokaisessa lähimmäisessä ihmisen, jolle voin osoittaa lähimmäisen rakkautta. Välittämistä. Päevän sanomisesta - huomenen sanomisesta se alkaa. Kenenkään ohi ei tarvitse tervehtimättä mennä. Pyri jatkuvaan parannukseen! Muista pyyteettömyys! Oma kehu haisee. Kehua retostamalla, omia tekoja korostamalla mennään mönkään. Sinne ristin juurelle ei viedä kehuja. Ristin juurelle meillä on viemisinä vain omat syntimme. Meillä on unelma! Unelma siitä, että kuten alkuseurakunnassa tuoreella innolla uskonyhteisöä rakennettiin koko elämää varten, niin tulee olla nytkin. Unelma siitä, että kaikki kirkkomme ja seurakuntamme jäsenet tuntisivat yhteisömme arvon. Jokainen jäsen yhä uudelleen tuntisi tarpeen tulla sanan kuuloon ja yhteyden aterialle Kristuksen luo. Unelma siitä, että elämää ei tahdittaisi jatkuva hyödykkeiden ja rahan hankkimisen tahti. Seurakunnassa ja kirkossa meidän on muistutettava toisiamme omasta alkuperästämme. Emme ole tuotantokoneita, emmekä kiireautomaatteja, emmekä toinen toistaan parempien harrastuksien kerääjiä. Seurakunnan jäseninä kodeissa ja yhteisissä hetkissämme meidän tulee muistuttaa lähimmäisiämme, että olemme Jumalan luomia ihmisiä. Puolisoita, vanhempia, lapsia, sisaria ja veljiä. Sukulaisia ja ystäviä. Toinen toisemme lähimmäisiä elämässä. Jumalalta saadussa elämässä. Kun löydät Jumalasi, huomaat lähimmäisesi ja löydät elämäsi. Tänäänkin Jeesus on läsnä täällä Pyhässä Hengessä ja lupauksensa mukaisesti pyhässä ehtoollisessa. Elämän leipä Jeesus asetettiin jo vastasyntyneenä eläinten ruokinta-astiaan
seimeen. Hänet asetettiin jo silloin maailman ravinnoksi. Jumala antoi itsensä meille kokonaan. Temppelin uhriarkun ääreltä oli lyhyt matka temppelin kaikkein pyhimpään, jossa Jumala juutalaisen uskon mukaan asui. Jeesuksen kuolin hetkellä kaikkein pyhimmän esirippu halkesi kahtia. Jumala osoitti, että Jeesuksen sovitustyöllä avattiin kaikille ihmisille suora tie Jumalan luokse. Saamme lähestyä armollista Taivaallista Isää, kuten lapset omaa rakastavaa isäänsä kohtaan. Olemme saaneet kaiken Jumalalta. Sen tähden meillä on velvollisuus Jumalaa kohtaan toimia hänen rakkautensa välikappaleina toisiamme kohtaan. Kuten Jeesus vallankumouksellisesti opettaa. Meidän tulee nähdä lähimmäinen niidenkin hahmossa, joita vihamiehiksi kutsuttaisiin. Rakasta vihamiestäsi. Jeesus ohjaa meitä hyvyyden kierteen aikaansaamiseen pahan kostonkierteen asemesta. Leskivaimo antoi kaiken vähästään. Me voimme antaa tänään lähimmäisillemme järkevällä tavalla paljon maallisesta omastamme, jotta huomennakin voimme auttaa ja tukea. Jumala antoi meille kaiken suunnattomasta hyvästään. Meidän tulee antaa itsemme Jumalalle kokonaan hänen käyttöönsä! Nousemme tunnustamaan yhteisen kristillisen uskomme!