VALTION KUVATAIDETOIMIKUNTA TKT 4/591/2010 PL 293 00171 Helsinki 26.7.2010 Opetus- ja kulttuuriministeriö Viite lausuntopyyntönne 23.6.2010 nro 18/010/2010 HALLITUKSEN ESITYS LAIKSI TAITEEN EDISTÄMISKESKUKSESTA Opetus- ja kulttuuriministeriön valmisteleman esityksen mukaan Taiteen edistämiskeskuksessa toimisi viisi taidetoimikuntaa, jotka keskittyisivät vertaisarviointiin perustuvaan apurahojen jakamiseen taiteilijoille. Kuvataidetoimikunta toteaa, että taiteen asiantuntijoista koottujen taidetoimikuntien osaamista on ehdottomasti käytettävä myös taiteen edistämisen linjaamiseen sen sijaan, että strateginen suunnittelu rajattaisiin virkamiesten tehtäväksi. Nykyisen kaltaista käsivarren mitan päässä toimivaa taidepoliittista elintä tarvitaan ehdottomasti myös tulevaisuudessa. Näyttää siltä, että esityksessä suuret linjat ovat jääneet pienten uudistusten jalkoihin. On hienoa, että toimikuntalaitosta kehitetään, mutta lakimuutoksen läpivieminen tällä aikataululla on enemmän sanelupolitiikkaa kuin demokratiaa. Kuvataidetoimikunta vaatii, että lakiesitys vedetään pois, jotta saadaan edes kohtuullisesti aikaa ministeriön ja taiteen kentän väliselle rakentavalle keskustelulle. Taidetoimikuntien lukumäärästä (viisi) ei ole järkevää säätää lain tasolla, koska taiteen kenttä elää ja muuttuu jatkuvasti. Lukumäärästä määrääminen asetuksella takaisi organisaation joustavuuden tarpeen mukaan. Supertoimikunta Kuvataidetoimikunta vastustaa esityksen mukaista visuaalisten taiteiden toimikuntaa. Visuaalisten alojen taidepoliittisen ohjelman työryhmää nimittäessään ministeriö totesi, että "elokuvataide kuuluu luonnollisesti visuaalisiin taiteisiin, samoin kuin rakennustaide ja muotoilukin". Tällä logiikalla myös rakennustaide ja muotoilu kuuluisivat visuaalisten taiteiden toimikuntaan, jolloin taidetoimikuntien lukumäärä vähenisi neljään. Kuvataidetoimikunta ei kannata sitäkään.
2 Elokuvan tuotantorakenne on toisenlainen kuin kuvataiteessa, elokuva-alalla työskennellään suurissa tuotantoyksiköissä. Vain kokeellinen elokuva kuuluu kuvataiteisiin, nykyisen käytännön mukaisesti. Myöskään Ruotsin taidehallinnossa elokuvaa ei ole yhdistetty kuvataiteeseen. Taiteen keskustoimikunnalle ja valtion taidetoimikunnille tuli yhteensä 2017 taiteilija-apurahahakemusta (vuodelle 2009). Niistä 994 kappaletta (49 %) kohdistui visuaalisten taiteiden alalle (kuvataide, taidekäsityö, sarjakuva, valokuvataide ja mediataide). Koska esityksessä visuaaliset taiteet on määritelty hieman toisin (taidekäsityö ei kuulu mukaan, mutta elokuva ja kuvitustaide kuuluvat), niin siinä visuaalisten taiteiden hakijamäärät ovat vielä tätä hieman suuremmat ja vastaavasti arkkitehtuuri- ja muotoilutoimikunnan hakemusmäärä nykyistä pienempi. Valtion kuvataidetoimikunta pitää järjettömänä organisaatiota, jossa noin puolet valtion taidetoimikunnille tulevista hakemuksista käsiteltäisiin visuaalisten taiteiden toimikunnassa ja toinen puolisko hakemuksia jakautuisi neljälle muulle taidetoimikunnalle. Jo nykyisen kuvataidetoimikunnan hakemusmäärät ovat suuria. Yli 700 taiteilija-apurahahakemuksen lisäksi toimikunta käsittelee vuosittain yli 600 kohdeapurahahakemusta sekä monia muita kuvataidetoimikunnalle, taiteen keskustoimikunnalle tai opetus- ja kulttuuriministeriölle osoitettuja hakemuksia. Hakemuksia niihin avustuslajeihin, joista toimikunta päättää itse, tulee vuosittain noin 1500 kappaletta. Kun yhden hakemuksen lukemiseen kuluu aikaa jäsenten oman varovaisen arvion mukaan noin viisi minuuttia, niin hakemuksiin perehtyminen vie aikaa noin 140 tuntia eli virka-ajaksi muutettuna kuukauden työpanoksen. Hakemusten käsittely edellyttää taiteen kentän seuraamista. Kuvataiteen kenttä on jo nykyisellään hyvin laaja seurattava ilman sarjakuva-, kuvitus- ja elokuvataidetta. Taidetoimikuntarakenteessa tulisi huomioida eri taiteenalojen taiteilijakunnan koko. On kohtuutonta, jos yhdestä toimikunnasta tehdään "supertoimikunta", jonka jäseniltä edellytetään poikkeuksellista laaja-alaisuutta ja muita suurempaa panostusta toimikuntatyöhön. Jäsenten lukumäärä On absurdia kuvitella, että visuaalisten taiteiden asiantuntemus olisi koottavissa 15-henkiseen toimikuntaan. Luultavasti yhden alan kuten sarjakuvan, kuvittajien, mediataiteen, videotaiteen, kuvanveiston, grafiikan asiantuntijoita olisi toimikunnassa vain yksi, jolloin päätösvalta keskittyisi yhdelle henkilölle. Mediataidejaoston lakkauttamisella menetetään lisäksi mediataiteen monipuolinen asiantuntemus. Kuvataidetoimikunta vastustaa 14 jäsenen ja puheenjohtajan suuruista toimikuntaa, koska tällaisessa supertoimikunnassa keskustelu taiteen sisällöistä on mahdotonta linjanvedoista puhumattakaan.
3 Taidetoimikuntien nimittäminen Esityksessä todetaan, että nimitysprosessissa joudutaan kiinnittämään huomiota jäsenten ikärakenteeseen ja aikaisempaan toimikuntakokemukseen ja siksi ehdotetaan, että jäseniä toimikuntiin voitaisiin nimittää myös järjestöjen ja laitosten ehdotusten ulkopuolelta. Kuvataidetoimikunta vastustaa tätä. Missään ei edellytetä, että aikaisempi toimikuntakokemus on huomioitava nimityksissä. Järjestöjen ja laitosten esityksissä on niin paljon valinnanvaraa, että niiden pohjalta täytyy olla mahdollista rakentaa hyvä kokoonpano. Jos virkamiehet haluavat poimia mieleisiään jäseniä toimikuntiin, silloin järjestöiltä on turha pyytää esityksiä. Kuvataidetoimikunta toivoo, että nimitysprosessista tehdään julkisempaa ja läpinäkyvämpää ja siitä tiedotetaan avoimesti. Nykyisin lausuntopyynnöt ja lausunnot löytyvät ministeriön kirjaamosta jos niitä osaa sieltä etsiä. Nimitysperusteista tietoa ei ole saatavilla. Asiantuntijapalkkiot Vähimmäisvaatimus tällaisen "supertoimikunnan" työskentelylle on, että sen jäsenille korvataan valtavaan työmäärään käytetty aika. Esimerkiksi Suomen Akatemia maksaa jäsenilleen pientä kuukausikorvausta. Ruotsin Kulturrådet maksaa asiantuntijoilleen korvausta hakemusten käsittelystä sekä matkakuluja taiteeseen tutustumisesta. Kuvataidetoimikunta esittää, että myös valtion taidehallinnossa ryhdytään maksamaan asiantuntijapalkkioita apurahahakemusten lukemisesta, esimerkiksi vakiomääräisenä. Nykyisin jäsenet tutustuvat hakemuksiin palkatta omalla ajallaan. Nykyinen palkkio käytännössä kokouspalkkio ei ole missään suhteessa työn määrään ja laatuun nähden. Kuvataiteen suuret hakemusmäärät ja pienet määrärahat tekevät toimikunnan työstä vaativaa. Hyvien hakemusten runsas karsiminen on raakaa työtä. Kuvataiteilijat ovat taiteilijoista heikoimmin ansaitseva ryhmä. Kuvataidetoimikunnan jäsenistä monet ovat aktiivisia taiteilijoita eivätkä voi toimikautensa aikana itse hakea kuvataidetoimikunnalta apurahaa. Valtion taidehallinnon tulisi näyttää esimerkkiä ja osoittaa arvostavansa taiteilijoiden taidehallinnolle antamaa työpanosta, myös rahallisesti. Taiteilijaprofessorille 1567 euroa kuukaudessa Taiteilijaprofessorin virkojen muuttaminen taiteilija-apurahoiksi merkitsisi sitä, että pitkät taiteilija-apurahat tulisivat jakoon kerran kymmenessä vuodessa. On taiteilijan työn aliarvioimista tarjota hakemuksetta "erittäin ansioituneelle" taiteilijalle taiteilijaprofessorin nimikettä ja 10-vuotista apurahaa, joka on suuruudeltaan 1567 euroa. Virassa tai opetustehtävissä toimivalla taiteilijalla tuskin on varaa luopua kuukausipalkastaan saadakseen taiteilijaprofessorin arvonimen käyttöönsä ainakaan 10 vuodeksi. Apurahan suuruus ei korreloi mitenkään nimikkeen kanssa.
4 Tulosohjaus ja yhteisöjen avustukset Esityksen mukaan jatkossa Taiteen edistämiskeskuksen johtaja päättäisi kaikista yhteisöjen valtionavustuksista, myös ministeriöstä Taiteen edistämiskeskukseen siirtyvistä harkinnanvaraisista avustuksista, kuten valtakunnallisista kulttuuritapahtumista. Johtaja tekisi päätöksen virkamiehen esittelystä ja harkinnan mukaan taidetoimikunnalta pyydettäisiin lausunto. Muutoin hakijan taiteellisen laadun arviointi jäisi virkamieskunnalle. Koska virkamiehet eivät vaihdu samassa tahdissa toimikuntajäsenten kanssa, päätösten pohjana käytettävät taiteellisen laadun kriteerit ovat vaarassa yksipuolistua. Vaikka taidetoimikunta antaisi asiasta lausunnon, se ei sitoisi sen paremmin virkamiestä kuin päättävää johtajaakaan. Ministeriön suuntaan tulosohjauksessa olevan johtajan päätöksenteko on alisteinen ministeriön linjauksille. Siten ministeriön poliittisia näkemyksiä voidaan suoraan toteuttaa Taiteen edistämiskeskuksen kaikkien yhteisöpäätösten kohdalla. Tällainen käytäntö saattaa tuottaa hyvin jämähtäneitä päätöksiä, kun nykyinen pyrkimys on ollut päinvastainen: kannustaa taidekenttää uudistuksiin, rohkeisiin ratkaisuihin ja riskinottoon. Uudistuksessa valta keskittyy liikaa johtajalle jota ministeriö ohjaa. Johtajan virkakauden rajaaminen viiteen vuoteen on välttämätöntä. Kenttä on jo pitkään toivonut monivuotisia yhteisöavustuksia. Niistä esityksessä ei ole mitään mainintaa. Taiteilijoiden tasavertainen kohtelu rahanjaossa Uudenlaista toimikuntajakoa perustellaan esityksessä mm. sillä, että halutaan parantaa taiteen keskustoimikunnan palvelukykyä (!) ja hallintoa. Taiteilijoiden tasavertainen kohtelu edellyttäisi, että jokainen hakemus käsiteltäisiin yhtä perusteellisesti ja huolellisesti, ja että jokaisella hakijalla olisi yhtä hyvät mahdollisuudet saada apuraha taiteenalasta riippumatta. Käytännössä visuaalisten taiteiden toimikunta joutuisi käsittelemään suuren hakemusmäärän kiireellä, kun taas joissakin muissa taidetoimikunnissa hakemusten arviointiin voitaisiin käyttää paljon enemmän aikaa ja harkintaa. Kuvataiteeseen verrattuna musiikki ja kirjallisuus ratsastavat suurilla määrärahoilla. Kuvataidetoimikunta vaatii muutosta nykyiseen määrärahojen jakautumiseen, jolle ei ole rationaalista perustetta. Esimerkiksi taiteilija-apurahojen lukumäärä ja jakautuminen taiteenaloittain ei vastaa nykyistä taiteilijakuntaa eikä ole oikeassa suhteessa hakijamääriin. Taiteilijaapurahaa hakeneista kuvataiteilijoista vain seitsemän prosenttia sai apurahan (2009), kun muilla taiteenaloilla keskimäärin 15,5 prosenttia hakijoista sai apurahan. Kuvataidetoimikunta esittää, että taiteilija-apurahoihin ja taiteen edistämiseen osoitetut määrärahat kohdennetaan eri taiteenaloille uudelleen järkevien ja päivitettyjen kriteereiden perusteella.
5 On turha miettiä, yhdistetäänkö kuvataiteen näyttöapurahalautakunta visuaalisten taiteiden toimikuntaan. Tärkeämpää olisi esimerkiksi suhteuttaa keskenään kirjailijoiden ja kääntäjien kirjastoapurahalautakunnan jakamat apurahat (n. 2 950 000 euroa) ja kuvataiteen näyttöapurahat (n. 960 000 euroa), joita voivat hakea taidemaalarit, valokuvataiteilijat, kuvanveistäjät, taidegraafikot, taideteollisuuden alaan kuuluvien taideteosten tekijät sekä muilla medioilla kuvataidetta tekevät taiteilijat. (Taidemaalariliitossa on yli 1300 jäsentä, Muu ry n. 500, Kuvanveistäjät n. 380, Taidegraafikot n. 360 jne.). Kuvataiteilijoista vain osa on järjestäytyneitä, kuten muillakin taiteenaloilla. Esityksestä ei käy ilmi, miten toimikunnille jatkossa osoitetaan määrärahat? Ovatko yhden toimikunnan rahat yhtenä yhteisenä pottina, ja nykyiset keskustelevat kokoukset muuttuvat taisteluksi rahasta? Onko yhtenä uudistuksen tavoitteena peräti asettaa eri taiteenalojen edustajat vastakkain yhteen toimikuntaan, jolloin keskinäinen kamppailu hoidetaan julkisuuden tavoittamattomissa, kokouksissa joissa noudatetaan vaitiolovelvollisuutta? Tyrehtyykö visuaalisten taiteiden edistäminen siihen, että alat poikkeavat toisistaan niin paljon, ettei enää löydy yhteisiä tavoitteita? Resursseja tarvitaan Lastenkulttuuri- ja monikulttuurisuusjaostojen lakkauttaminen ei aiheuta kuvataidetoimikunnan kannalta ongelmia. Niiden määrärahat voidaan jyvittää taidetoimikunnille jaettavaksi lastenkulttuuri- ja monikulttuurisuushankkeisiin. Taiteen keskustoimikunnan jakamista avustuksista matka-avustukset joista suurin osa menee kuvataiteelle voidaan siirtää valtion taidetoimikuntien jaettavaksi. Mikäli niitä halutaan edelleen käsitellä nopeammassa tahdissa kuin muita apurahoja, se merkitsee kokousmäärien kasvua. Mikäli residenssiavustukset siirretään taiteen keskustoimikunnalta valtion taidetoimikuntien päätettäväksi, niin eri taiteenaloilla toimivien residenssien keskinäinen vertailu vaikeutuu. Esityksestä ei selviä, mikä taidetoimikunta käsittelisi ne residenssihakemukset, jotka koskevat useampaa eri taiteenalaa. Ylipäätään monen taiteenalan yhteisten hakemusten jotka nykyisellään käsitellään taiteen keskustoimikunnassa tai sen jaostoissa kohtalo näyttää vielä epäselvältä. Esityksessä todetaan, että Taiteen keskustoimikunnassa ei ole ollut "riittäviä resursseja laajentuneiden yleishallinnollisten tehtävien hoitamiseen" (s. 14) ja että itsenäisen päätäntävallan vahvistaminen "edellyttää lisäpanostusta hallinto-, apuraha- ja valtionavustusasioiden esittelymenettelyihin" (s. 17). Toisaalla kuitenkin väitetään, että "Esityksellä ei ole merkittäviä taloudellisia vaikutuksia" (s. 18). Vaikka jaostot lakkautettaisiin ja luottamushenkilöiden määrää vähennettäisiin, niiden tekemä työ ei katoa mihinkään. On epärealistista ajatella, että nykyiset toimikunnat ainakaan kuvataidetoimikunta pystyisivät käsittelemään entistä suuremman hakemusmäärän samassa ajassa kuin nykyisin. Mistä
6 visuaalisten taiteiden toimikuntaan löytyy asiantuntijajäseniä, jotka voivat sivuuttaa oman taiteellisen työskentelynsä viikkokausiksi, ellei kuukausiksi, voidakseen käsitellä tuhansia hakemuksia? Tuleva sähköinen haku ei muuta asiaa, sillä myös sähköisten hakemusten käsittely vie aikaa, joka on poissa omalta taiteelliselta tai virkatyöltä. Kuvataidetoimikunta epäilee, että uudistus johtaa visuaalisten taiteiden toimikunnan jäsenten asiantuntijuuden romahtamiseen. Toimikunta on huolissaan myös siitä, että hakemuksia keskitetään yhä harvempiin käsin, ja valta keskittyy. Rahaa tarvitaan lisää ainakin jäsenille maksettaviin korvauksiin sekä asioita valmistelevan ja esittelevän virkamieskunnan palkkaamiseen. Myös ministeriöstä siirtyvät tehtävät (kuten taiteilijaeläkkeet ja valtakunnalliset kulttuuritapahtumat) työllistävät entistä useamman virkamiehen. Taiteen edistämiskeskukseen on myös palkattava juristi, sillä valitusoikeuden laajentuminen koskemaan kaikkia yhteisöjen valtionavustushakemuksia johtanee valitusten lisääntymiseen. Yhteisöjen valitusoikeus nähdään muutenkin ongelmallisena. Se harvoin hyödyttää yhteisöjä, sillä oikeusprosessit ovat hitaita ja niiden aikana toiminta ehtii tyrehtyä. Kuvataidetoimikunta toivoo yhteistyön ministeriön kanssa kehittyvän avoimeen, vastavuoroiseen ja rakentavaan suuntaan. Kuvataidetoimikunnan varapuheenjohtaja Janne Gallen-Kallela-Sirén ja jäsen Dan Sundell eivät ole osallistuneet lausunnon valmisteluun. Puheenjohtaja Minna Heikinaho Sihteeri Ansa Aarnio