Lemin yhdistys ry LY-tunnus 1037253 Kesäretki Hämeenlinnaan ja Riihimäelle 6.8.-13 Eläkeliiton Lemin yhdistys päätti tehdä päivän kesäretken Hämeenlinnaan, Aulangolle ja Riihimäelle. Matkaan lähdettiin aamulla ajoissa Kuukanniemestä jo ennen seitsemää ja tasalta otettiin täydennystä matkavahvuuteen kirkonkylältä sekä matkan varrelta. Ensimmäinen pysähdys tehtiin matkan varrella kahvipaussin merkeissä. Hämeenlinnan kaupungilla tehtiin kierros oppaan kertoessa mielenkiintoista kaupungin historiaa ja kertoen kaupungissa asuneista tunnetuista henkilöistä, mm Jean Sibelius, Vexi Salmi, Markku Veijalainen sekä Irwin Goodman. Sitten ajettiin Aulangolle, jolla on pitkät perinteet. Esihistorialliset löydöt kertovat, että alueella on sijainnut pakanuuden aikainen muinaislinna. Hämäläisten vanha linna lienee hävitetty vuoden 1250 tienoilla, jonka jälkeen alueelle rakennettiin Vanajan vesiä yhä vartioiva Hämeen linna. Hugo Standenskjöld aloitti Aulangon puistometsän rakentamisen 1800 luvun puolivälissä. Puistoalue on n. 74 ha. Aulangon lukuisat tarinat, värikäs historia ja upea luonto kiehtovat yhä edelleen niin kotimaisia kuin kansainvälisiäkin matkailijoita. Standenskjöldin kotiutuessa Suomeen Aulangonvuorelle rakennettiin uusia ajoteitä, leveitä kävelyteitä ja polkuja. Vuonna 1885 suuria metsäaloja yhdistettiin kartanoon ja metsää harvennettiin. Samalla avautui kauniita näköaloja ympäristöön. Louhikkoisesta maastosta kaivettiin kiviä käsivoimin. Lisäksi puistometsään kaivettiin kaksi lampea, Metsälampi ja Joutsenlampi, joihin tuotiin vesilintuja. Puiston eri puolille rakennettiin useita huvimajoja. Nykyisin huvimajoista on jäljellä enää kaksi, goottilaistyylinen Ruusulaakson paviljonki sekä kiinalaisvaikutteinen Onnentemppeli. Rakennettiin myös graniittilinna, eläintarha ja karhuluola. Komeaksi lopuksi vuonna 1907 valmistui Aulangonvuorelle näkötorni, josta avautuu suomalainen kansallismaisema koko komeudessaan. Aulangon näköalatorni
Mukavat matkanjohtajamme Sirkku ja Kirsti. Matkalaiset ihastelemassa kansallismaisemaa Aulangolla. ja maittavan lounaan jälkeen matka jatkui Riihimäelle, jossa tutustuttiin Suomen Metsästysmuseoon ja Suomen lasimuseoon Suomen Metsästysmuseon Suomen Metsästysmuseon perusnäyttelyssä esiintyvät mm. ihana naali. metsäpeurat mainio tunnus Suomen Metsästysmuseon perusnäyttelyssä tutustuttiin suomalaisen metsästyksen kymmentuhatvuotiseen historiaan elinkeinosta harrastukseksi. Metsäpeuran ajopyyntiin, turkiskauppaan ja hylkeenpyyntiin. Esillä oli erilaisia pyyntivälineitä ja -tapoja kivikaudelta nykypäivään. Myös karhuun ja muihin riistaeläimiin liittyvät uskomukset ja metsästysonnea tuovat taikaesineet esiteltiin. Uudessa Jahdin lumo -osiossa perehdyttiin nykyjahtiin ja metsästyksen historiaan viimeisen sadan vuoden aikana. Museossa oli näytteillä tärkeimmät riistanisäkkäät ja -linnut täytettyinä. Oman kokonaisuutensa näyttelyssä muodostui metsästyksessä käytetyt tuliaseet suustaladattavista piilukkopyssyistä nykyaikaisiin metsästysaseisiin. Mestariampuja Olavi Elon palkintokokoelmasta löytyvät mm. vuoden 1937 Helsingin MM-kisojen kultamitalit.
Jaakko Ojanperän salissa oli esillä varsin mielenkiintoinen kokoelma trofeita ja metsästysmuistoja maailmalta mm. Afrikan ja Amerikan eksoottisia eläimiä. Kaukomailla elämäntyönsä tehnyt rakennusmestari Jaakko Ojanperä on lahjoittanut metsästysmuseoon arvokkaan trofeekokoelmansa. Kokoelmaan kuuluu päätrofeita mm. sarvikuonosta, leijonasta, puhvelista, harmaakarhusta, pahkasiasta ja erilaisista antiloopeista. Lahjoitukseen sisältyy myös afrikkalaista metsästysesineistöä sekä lukuisia eläinten kalloja ja taljoja. Joukossa mm. leopardin, gepardin, leijonan, harmaakarhun ja mustakarhun taljat sekä krokotiilin ja pythonin nahat. Pohjoismaisissa museoissa ei vastaavaa kokoelmaa ole. Ojanperän saavutus on kansainvälisten kokoelmien veroinen. Eroa löytyy kuitenkin siinä, ettei Ojanperän kokoelmaa ole kasvatettu nopeasti rahalla, vaan sitkeällä harrastuksella. Mielenkiintoisen esittelyn jälkeen siirryttiin pihan toiselle puolelle Suomen lasimuseon mielenkiintoiseen ja perinpohjaiseen esittelyyn. Suomen lasimuseo perustettiin Riihimäelle vuonna 1961. Museokokoelman perustana oli Hämäläisen osakunnan opiskelijoiden keräämä 500 esineen peruskokoelma. Lasimuseo avattiin 1965. Museo toimi aluksi v. 1919 valmistuneessa, tilanomistaja Rudolf Gestrinin Alli-vaimolleen rakennuttamassa tanskalaista kartanotyyliä edustavassa Allinna-nimisessä rakennuksessa Riihimäen Harjukylän kaupunginosassa. Rakennuksen suunnitteli arkkitehti Oiva Kallio. Lasimuseo toimi Allinnassa vuoteen 1980.
Nykyiseen paikkaansa lasimuseo asettui vuonna 1980, jonne museonäyttelyt suunnitteli akateemikko Tapio Wirkkala. Museorakennus on rakennettu alun perin Paloheimo Oy:n turvejauhetehtaaksi vuonna 1914. Riihimäen lasi Oy muutti rakennuksen lasitehtaaksi v. 1921. Rakennuksessa on toiminut myös muovitehdas ja silkkipaino, sekä viimeksi Riihimäen lasin kristallihiomo. Nykyinen museokahvila on vanha lasitehtaan hevostalli. Museorakennuksessa on tällä hetkellä n. 1700 neliömetriä näyttelytilaa. Isompi vaihtuvien näyttelyiden sali oli aikaisemmin lasitehtaan puhaltamo. Suomen lasimuseon kokoelmissa on suomalaista lasia lasiteollisuuden alkuajoista tämän päivän teolliseen tuotantoon ja muotoiluun. Näyttelyssä on esillä myös ulkomaista lasitaidetta. Kesän taiteilijana on kuuluisa suomalainen lasi- ja hopeataiteilija Tapio Wirkkala, jonka töistä osa on ensimmäistä kertaa suuren yleisön nähtävänä ja saatu lainaksi yksityisten henkilöiden kokoelmista. Esillä on myös tunnetuimpien taiteilijoiden töitä. Henry Ericsson Barcelona-malja 1929, Riihimäki Ulkomaiset kokoelmat: Dale Chihuly, Blue and orange Persian set, 1989, USA Inkeri Toikka, kaadin 1956, Kaj Franck 1957, Nuutajärvi; Nanny Still, Harlekiini 1958, Riihimäki Tapio Wirkkala Lasin ja hopean runoilija - Tapio Wirkkala - A Poet in Glass and Silver Collection Kakkonen
Mielenkiintoisen ja kulttuuripainotteisen päivän päätteeksi ajeltiin kotia kohti ja käytiin Matkakeitaassa täydentämässä energiavarastoja. Kotiin ehdittiin myöhäisuutisille väsyneenä, mutta mieli virkistyneenä ja mahdollisesti uudesta retkestä uneksien.