Kivennavan Kirjavaiset. Sipi Kirjavaisen jälkeläiset

Kivennavan Kirjavaiset Sipi Kirjavaisen jälkeläiset

Kansi: Kivennavan Kirjavaisten vaakuna Sisäaukeama: Ote Suomen taloudellisesta kartasta vuodelta 1913 Taka-aukeama: Sipi Kirjavaisen jälkipolvien syntymäseudut ennen ja jälkeen 1940 Takakansi: Taustakuva Äyräpään syyskäräjiltä 1654. Ensimmäisenä nimenä lautamies Matti Kirjavainen Kivennavalta ja viimeisenä Pärttyli Kirjavainen Uudeltakirkolta. Kirjatoimikunta: c Kalevi Hyytiä, toimittaja Pekka Kirjavainen, sisällön toimittaja, historialliset tarkastelut Jorma Kirjavainen, sukuseuran puheenjohtaja Aki Kirjavainen Leila Kirjavainen Reino Kirjavainen Tapani Kirjavainen Tuire Kirjavainen Veikko Kirjavainen Virpi Kirjavainen Marita Korhonen Taitto ja tekninen toteutus: Esa Hyytiä Kustantaja: Kivennavan Kirjavaisten sukuseura ISBN 978-952-93-2643-3 Painopaikka: Saarijärven Offset Oy, Saarijärvi 2013

iii Kivennavan Kirjavaiset Sipi Kirjavaisen jälkeläiset Kivennavan Kirjavaisten sukuseura

v Sisältö 1 Lukijalle 1 2 Kirjavaiset Kivennavalla 3 2.1 Sipi Kirjavainen.......................................... 3 2.2 Suvun nimiä - Kuit olet sinä sukua?............................... 4 2.3 Kivennavan Kirjavaisten juuret.................................. 5 2.4 Kirjavaiset siirtyvät Pihlaisiin ja Kauksamoon.......................... 7 2.5 Suku laajenee........................................... 8 2.6 Pietarin läheisyys on Kannaksen kohtalo............................. 10 2.7 Kivääritehdas oli siirtää Kivennavan Venäjälle.......................... 12 2.8 Suomen itsenäistyminen sulkee rajan............................... 13 2.9 Karjalan menetys......................................... 14 2.10 Käydään vielä Pihlaisissa..................................... 15 3 Suvun uudet asuinsijat 17 3.1 1500- ja 1600-vuosisadat..................................... 17 3.2 1700-luku............................................. 18 3.3 1800-luku............................................. 21 3.4 1900-luku............................................. 24 4 Sukutaulujen sisältö 27 4.1 Lukuohjeita sukutaulujen osalta................................. 27 4.2 Sukutaulujen aineisto....................................... 27 4.3 Sipi Kirjavaisen tausta...................................... 28 4.4 Sipi Kirjavaisen lähdetiedot.................................... 29 4.5 Esimerkki esipolvesta....................................... 32 4.6 Aineiston alkuperä ja merkintätavat............................... 35 4.7 Lähteet ja lähdemerkinnät..................................... 36 5 Sukutaulut 37 5.1 Sukupolvet 1-3.......................................... 37 5.2 Sukupolvet 4-6.......................................... 40 5.3 Sukupolvet 7-9.......................................... 51 5.4 Sukupolvet 10-12......................................... 147 5.5 Sukupolvet 13-15......................................... 428 6 Kirjavaisten asuinalueet 541 6.1 Uudenkirkon Kirjavaiset..................................... 541 6.2 Inkerinmaan Kirjavaiset...................................... 543 6.3 Muolaan Kirjavaiset........................................ 545 6.4 Muualla asuneita Kirjavaisia................................... 576 7 Kivennavan Kirjavaisten sukuseura 585 Hakemisto 586 8 Lisätiedot ja omat muistiinpanot 683

1 Lukijalle Vuosien kertyessä väistämättä itse meidän kunkin harteille ja kertyvien vuosien myötä meistä jokainen joutunee kysymään itseltään; kuka minä olen, mistä minä tulen, mitkä ovat minun juureni. Kädessäsi on nyt arvokas sukukirja Kivennavan Kirjavaiset, mutta samalla opas ja tiekartta Kirjavaisen suvun juurille Kannaksen Karjalaan. Kirja johdattaa sinut tekstein ja sukutaulujen myötä vuosisatojen taakse nyt tiedostettuun ja asiakirjoista löytyvään suvun ensimmäiseen kantaisään, ratsumies Sipi Kirjavaiseen, ja suvun vanhimmille tunnetuille asuinsijoille Uudenkirkon maisemiin Kirjavalan kylään. Täältä Kirjavaisen sukua on vuosien myötä siirtynyt Kannaksella eri paikkakunnille kuten Kivennavalle, Muolaalle ja Valkjärvelle. Sukuseura Kivennavan Kirjavaiset on perustettu Kivennavan Pihlaisista 1939 evakkoon pakotettujen, uusilla sijoittumispaikkakunnillaan aktiivisesti ja aloitteellisesti toimineiden henkilöiden ja heidän jälkeläistensä toimesta vuonna 2000 Hauholla, joka kunta oli keskeinen Kivennavan pihlaislaisten uudelleen asuttamisen paikkakunta. Sukuseurana Kivennavan Kirjavaiset on nuori, mutta sen tavoitteena aina perustamisen hetkestä alkaen on ollut selvittää suvun juuret ja julkaista suvusta kertyvää tietoa sukukirjana. Olemme nyt saavuttaneet tuon tavoitteen, keränneet tietoutta suvustamme, ja tämä tieto on nyt kirjana tarjolla itse kullekin omalle henkilökohtaiselle tutkimusmatkalle Kirjavaisen suvun juurille runsaan kymmenentuhannen henkilön sukutiedon osalta. Sukuaineiston kokoaminen ja julkaiseminen kirjaksi on aina paitsi taloudellinen ponnistus myös valtava työ sukututkimuksen ja - selvitysten saralla. Tästä työstä meidän kaikkien on suuresti kiitettävä sukututkijaamme Kalevi Hyytiää, sillä vain hänen vuosia kestänyt uuttera ja periksi antamaton ponnistelu ja vaivannäkö tämän julkaisun hyväksi on mahdollistanut teoksen Kivennavan Kirjavaiset syntymisen. Kiitokset kuuluvat myös Pekka Kirjavaiselle julkaisun tekstiosien kirjoittamisesta sekä Matti Nikkaselle lukuisten sukutietojen keräämisestä ja tarkistamisesta. Kirjan historiatietoja ovat tarkistaneet Kari-Matti Piilahti, Jussi Ronkainen ja Jyrki Paaskoski. Kiitokset heille sukukirjan mielenkiintoisesta historiaosuudesta kuin myös kaikille tietoja teosta varten toimittaneille. Sukukirjan julkaiseminen on ollut mahdollista vain edellytyksellä, että julkaisemiseen on ollut käytettävissä riittävät taloudelliset resurssit. Sukukirjatyötämme ovat taloudellisesti tukeneet paitsi joukko yhteisöjä myös eräät yksityishenkilöt. Heidän tukensa hankkeellemme on ollut aivan ratkaiseva, ja haluammekin tässä julkistaa sukukirjatukijamme kaikkien tiedoksi. Antamanne tuki on samalla ollut osoitus arvostuksestanne sukukirjatyötämme kohtaa. Kiitos teille kaikille saamastamme tuesta. Paikallaan on vielä kiittää sekä niitä hallituksen jäseniä että heidän lähimpiään heidän antamastaan talkootyöpanoksesta vuosien myötä sukukirjan hyväksi. Tällä työpanoksella on rakennettu perusta sukukirjan julkaisemiselle. Janakkalassa 10.6.2013 Jorma Y.A.Kirjavainen Sukuseura Kivennavan Kirjavaiset puheenjohtaja

2 LUKU 1. LUKIJALLE Sukukirjatyötä ovat tukeneet: Kivennapasäätiö Pihlaisten Kyläseura Hauhon Osuuspankki Janakkalan Osuuspankki Hämeen Rakennuspuu Ky Aura Kukkonen Aira Meronen Virpi Peltomaa

Pekka Kirjavainen 2 Kirjavaiset Kivennavalla Heikin talo oli kylän suurin. Päärakennus oli komea kaksiosainen savupirtti, kolmattakymmentä metriä pitkä. Savu leijaili katonrajassa, mutta korkeutta oli niin, että se ei haitannut. Päärakennuksen molempiin päihin oli rakennettu riu uista pystytetyt suojat. Kartanoa reunustivat monet muut rakennukset. Oli aittoja, riihi, luhti, keittokota ja pakaritupa. Vastapäätä kartanon ajoporttia sijaitsivat eläinsuojat. Vähän näistä erillään sauna, jonka edustan penkillä istuu aviopari löylyn jäljiltä jäähdyttelemässä, lapset ovat kirmanneet edeltä tupaan. - Huomenissa on lähettävä. Heikin hartiat ovat kyyryssä kuin ainakin maahan lyödyllä miehellä. Vaimo on vieressä vaiti, odottelee kotvan jatkaisiko Heikki puhettaan. Hiljaisuus jatkui pitkään ennen kuin Heikin murtunut ääni kuului taas. - Äijä tek kartanon ja mie tein siit verohylyn. Eivät pitäneet voudin puheet, miun kylän rästit oli eestäin annettava. Vaan kun ei ou mistä antaa. Määt herroin kans marjaan, hävität ropeheiskii. Helgavaimo katselee miestään lämpöä silmissään. -Niinhän tuo on kovviin puijen välis vaikia olla, vaan mikä hätä meillä, kun Sikiäläs on meille pirtti. Ei tämä murehtimalla parane. Köyhyys ei ou koiruus. Ja olko tää meil huono asja, kuka hänestä tietää? 2.1 Sipi Kirjavainen Näiden sukutaulujen juurihenkilöt ovat 1570 Uudenkirkon Kuuterselässä Karjalan Kannaksella syntynyt ratsumies Sipi Kirjavainen ja hänen vaimonsa Seikka. Sipi on Kivennavan Kirjavaisten sukuseuran nimeämä suvun kantaisä. Kivennavan Kirjavaisten suvun kannalta merkittävimpiä ovat kuitenkin Sipin ja Seikan poika Matti ja erityisesti Sipin pojanpoika Heikki. Matti Sipinpoika Kirjavainen oli nimismies ja valtiopäivämies Kivennavalta ja Heikki Matinpoika Kirjavaisen (1630-1670) ja hänen vaimonsa Helgan vaiheet nousevat merkittäviksi. Heidän kauttaan jatkuu Kirjavaisten suku. Sukutauluissa olevista Sipin jälkipolvista sukunimeltään Kirjavaisia on 14 prosenttia. Neljänteen polveen asti ollaan Kirjavaisia, viidennessä polvessa sukunimet ovat Kirjavainen ja Vanonen, kuudennessa nämä saavat rinnalleen 13 muuta ja neljännentoista jälkipolven kohdalla sukunimiä on kirjattu jo kaikkiaan 576. Osa sukunimistä häipyy, vaihtuu toiseksi, nykyisin elävät Sipin jälkeläiset kantavat 367 sukunimeä. Kun puhutaan Kirjavaisten suvusta ja näin monesta sukunimestä kannattaa hetkeksi pysähtyä sukunimi käsitteen äärelle. Sukunimet ovat osoittamassa sukulaisuussuhdetta ja Suomen lain mukaan meillä jokaisella on oltava sukunimi. Itsestään selvää tämä on ollut varsin lyhyen ajan. Pakolliseksi sukunimi tuli vasta sukunimilaissa 1920. Itä-Suomi eroaa sukunimiperinteessä Länsi-Suomesta. Ennen oli Länsi-Suomessa tavallista, että asuinpaikan nimeä käytettiin tarvittaessa lisänimenä, talon nimi otettiin omaksi nimeksi. Sukunimet alkoivat vakiintua talonpoikaisväestölle 1800-luvun lopussa, mutta nimi vaihtui herkästi. Itä-Suomessa talon saadessa uuden omistajan muuttui talon nimi asukkaan mukaan. Tämä tapa on vanhaa perua ja tästä muodostui ehkä maailman vanhin tavallisen rahvaan käytössä ollut sukunimijärjestelmä. Se säilyi sekä Ruotsin että Venäjän vallan ajan Karjalassa ja Savossa. Itäisessä Suomessa -nen pääte on yleinen sukunimissä. Usein se on syntynyt vanhan perhekunnan omaksuman alkuperäisen nimen genetiivimuodosta. Se on voinut ilmaista siis esimerkiksi kaskimaan omistamista ja siirtynyt tarkoittamaan sukua itseään. (Kiriaua Kiriauainen) Pääte on voinut syntyä myös muuttoliikkeen seurauksena ja Kannaksellehan siirtyi väestöä eri aikoina useina aaltoina ja ihmiset liikkuivat eri syistä paljon myös Kannaksella. Näin syntyi entisten sukunimien tilalle tai rinnalle vanhasta kotipaikasta johdettuja nimiä. Vanhasta kotipaikan nimestä on sukunimi voitu juontaa paitsi -lainen myös -(i)nen suffiksilla. (Kirjala Kirjavainen) Sukunimet ovat pysyneet pitäjissä ja kylissä sukupolvesta toiseen, koska poika jäi yleensä pitämään kotitaloa. Kotivävyt toivat uusia sukunimiä paikkakunnalle. Tytöt naitettiin usein naapurikyliin ja ottivat siellä avio-

4 LUKU 2. KIRJAVAISET KIVENNAVALLA nimen. Uusia sukunimiä jälkipolviin tuli äitipolvien kautta samalla kun suku laajeni uusille paikkakunnille. Puhtaassa äitipolvessa sukunimihän vaihtuu joka sukupolven kohdalla. Näissä sukutauluissa esitellyistä Sipin ja Seikan jälkipolvista vain 14 prosenttia on sukunimeltään Kirjavaisia. Paljon on Pimiöitä, Nikkasia ja Hyytiöitä. Heistä koostuu 8 prosenttia Sipin jälkeläisistä. Merkittävä osuus on myös Tolvasia, Paavolaisia, Holttisia, Nokkosia, Suutareita.. Mistä Kirjavaiset olivat tulleet Kirjavalaan? Olivatko he alkujaan karjalaisia, hämäläisiä vai savolaisia? Olivatko he äyrämöläisiä vai savakoita, kuten tämä kysymys Kannaksella ennen asetettiin. Paras vastaus lienee: todennäköisesti näitä kaikkia. Karjalasta siirryttiin moneen suuntaan ja Karjalaan asetuttiin monelta suunnalta vuosisatojen aikana. Viimeisimpien 2000-luvulla suoritettujen arkeologisten tutkimusten mukaan Karjalan kannas on saattanut olla yhtämittaisesti asuttuna jo varhaiselta kivikaudelta. Aika on tuottanut karjalaisille yhteiset juuret, mutta aika on myös erottanut. Novgorod levitti uuden ajan kynnyksellä kreikkalaiskatolista uskoa Karjalaan. Ruotsi työntyi myöhemmin omine intresseineen juurruttamaan roomalaiskatolisuutta samalle maaperälle. Syntyi kaksi Karjalaa. Kansaa ei erottanut kieli tai etnisyys vaan vanhojen jumalien katoaminen. Läntinen kirkko ja Itäinen kirkko kaivoivat ylitsekäymättömän kuilun Karjalan väestöön. Kivennavan luterilaisilla Kirjavaisilla ja Suistamon ortodoksisilla Kirjavaisilla ei ole tiedossa olevaa sukuyhteyttä, vaikka heillä oli yhteinen Karjala. 2.2 Suvun nimiä - Kuit olet sinä sukua? Kirjavainen Voidaanko nimestä Kirjavainen päätellä jotain suvun alkuperästä? Aineksen Kirja, Kirjo sisältävät nimet juontuvat eri lähteistä. Osa on muinaissuomalaista perua ja levinnyt koko maahan. Tähän nimikantaan liittyy Kirjava (sukunimi mm. Haapavedellä). Sukunimi Kirjavainen on karjalainen, mutta esiintyy myös Pohjois-Pohjanmaalla ja Kainuussa 1500-luvun jälkipuoliskolta lähtien. Noihin aikoihin savolaisväestö liikkui vesireittejä pitkin laajalle. Eteläkarjalaisia poimintoja: Uudellakirkolla 1549 Clemett Kiriaua, 1569 Thomas Kiriawainen, Muolaassa 1566 Jonns Kiriaua, 1568 Iuuan Kiriawinen, Valkjärvellä 1559 Ions Kiriauainen. Myöhemmin Kirjavainen on mainittu mm. Juuasta, Nurmeksesta, Pielisjärveltä, Kivennavalta, Valkjäveltä ja Orimattilasta. Pääosa Kannaksen 1500-luvun Kirjavaisista asui Kirjavalan kylässä Uudellakirkolla. Pimiä Nimi Pimiä tulee venäläisestä ristimänimestä Pimen, Pima, joka on isännimen välityksellä juurtunut sukunimistöön. 1500-luvulta nimeä esiintyy jo eri puolilla Karjalaa. Pimiä-sukuisia on asunut erityisesti Kanneljärvellä, Kivennavalla ja Terijoella. Pimiän sukuun Sipin jälkipolvet liittyvät 1700-luvun alkupuolella Voipialassa, missä Pimiöillä oli ollut tila jo monen sukupolven ajan. Hyytiä Hyytiä on linnunnimitys, synonyymi huuhkajalle. Karjalassa nimitettiin ihmisiä usein lintujen mukaan. Muotoja Hyytiä ja Hyytiäinen ei ole 1500-luvulla useinkaan eroteltu, esim Muolaassa 1545 and hijtie = Antti Hyytiäinen. Myöhemmin Hyytiä vakiintui sukunimeksi Kivennavalla ja Hyytiäinen Muolaassa, Heinjoella ja Viipurissa. Sipin jälkipolviin kummatkin sukunimet tulivat 1800-luvulla. Hyytiä Kivennavan Voipialasta, Hyytiäinen Muolaan Passilasta ja Peikolasta sekä Heinjoelta Rättölästä. Tolvanen Sukunimeä Tolvanen esiintyi runsaasti 1600-luvulla Laatokan pohjoispuolen pitäjistä Savoon, Kainuuseen ja Oulun tienoille asti. Kannaksella nimi ei esiintynyt näin aikaisin, mutta Tolvasia asui myöhemmin paljon Sortavalassa, Kivennavalla, Muolaassa ja Viipurissa. Sipi Kirjavaisen jälkipolviin Tolvaset tulevat 1800- luvulla erityisesti Kivennavan Rantakylästä, mutta myös Terijoelta Paavolainen Sukunimi on lähtöisin Kivennavalta. Muualtakin Kannakselta sitä tapaa 1500-luvun asiakirjoissa. Näihin jälkipolviluetteloihin Paavolainen tulee 1700-luvulla Kivennavan Kaukolempiälästä. Holttinen Holtti on irronnut vanhasta germaanisesta kaksijäsenisestä henkilönimestä Reinholdt, Winhold ym. Kivennavalla Holttinen oli sukunimenä jo 1500-luvulla. Sipin jälkipolviin Holttiset tulevat 1700-luvun lopussa Valkjärven Innalaan. Nokkonen Nimi on tunnettu ennen viime sotia Kivennavalla, Terijoella ja Uudellakirkolla. Jääskessä Nokko näyttäisi esiintyneen etunimenäkin 1500-luvulla. Sukunimi Nokkonen saattaa olla peräisin etunimistä Nokka - Nokko. Sipin jälkipolviin Nokkoset tulevat 1700-luvun puolivälissä Kivennavan Pihlaisiin ja Raivolaan.

2.3. KIVENNAVAN KIRJAVAISTEN JUURET 5 Suutari Suutari on muuttunut ammattimiehelle annetusta lisänimestä sukunimeksi. 1400-1600-luvuilta Suutari sukunimeä on runsaasti ympäri Suomea. Muolaassa Suutareita oli ainakin 1500-luvulla. Näissä sukutauluissa on puolisoina useita Suutareita jo 1700-luvun aikana, mutta jälkipolviin Suutarit tulevat vasta 1820-luvulla Kivennavan Vuottaalle. Nikkanen Nimi pohjautuu vanhaan pyhimyksennimeen Nikolaus, josta syntyi runsaasti kansankielisiä muunnoksia. Nikkanen esiintyy 1500-luvulla Muolaassa ja ennen viime sotia sukunimi oli yleinen Muolaan lisäksi myös Kanneljärvellä, Kivennavalla. Sipin jälkipolvissa on Nikkasia 1700-luvun loppupuolella Kivennavan Kukonmäellä, Pamppalassa ja erityisesti Rantakylässä sekä myöhemmin 1800-luvulla myös Vehmaisissa. Henttinen Nimi on muinaissaksalaista alkuperää henkilönnimestä Heimrich, josta on syntynyt Suomessa monia kansanomaisia muunnoksia. Henti ja Hentti ovat ikivanhoja muotoja, jotka ovat säilyneet vain sukunimissä ja asuinnimistössä. 1500 ja 1600 luvulla tämän sukunimen muodot vaihtelivat asiakirjoissa melko vapaasti ja Henttinen tunnetaan lähinnä Kivennavalta ja Räisälästä. Sipin jälkipolvissa esiintyy Henttisiä 1700-luvun loppupuolella Muolaan Perkjärvellä, 1800-luvun alusta Kivennavan Ahjärvellä ja Puhuttulassa. 2.3 Kivennavan Kirjavaisten juuret Ensimmäinen kuvaus vuonna 1570 syntyneestä ratsastaja Sipi Kirjavaisesta on Uudeltakirkolta vuodelta 1603. Tuolloin kirjataan Äyräpään voutikunnan maakirjaan Sipi Kirjavainen (Siffr Kiriawain) ja hänen vaimonsa Seikka, jotka asuvat Kuuterselässä. Sipin karjatiedot maakirjassa viittaavat melko varakkaaseen taloon. Oliko Sipi saanut tilan ratsupalvelusta vastaan vai pysyikö tila Sipillä ratsupalvelun avulla? Keräsikö Sipi omaisuutensa tuon sekasortoisen ajan melskeissä. 1500-luvun lopulla olivat voudit ja ratsumiehet väkeä, jotka ansaitsivat sitä paremmin, mitä enemmän verotus koveni. Paikoin nämä varastivat sekä talonpojilta että kuninkaalta, ryöstivät ja rosvosivat. Vuonna 1636 Sipi Kirjavainen mainitaan sekä Uudenkirkon Kuuterselässä että Kivennavan Karvalassa, tilalla joka oli ollut asumaton ja autio vuosikymmenet. Karjalassa eivät kylät 1500-luvulla olleet vakiintuneita kuten läntisessä Suomessa. Kaskiviljelyllä oli vaikutuksensa ja kylä saattoi olla joko yksittäinen talo tai laajempi kokonaisuus. Kylän nimi johdettiin usein ensimmäisen asukkaan tai kylässä asuvan suvun mukaan ja jos kylää asuttava pääsuku vaihtui, saattoi kylänkin nimi vaihtua. Mitään selviä kylärajoja ei ollut. 1500-1600-luvuilla Ruotsi ja Venäjä mittelivät voimiaan lähes tauotta. Sodankäynti perustui hävitysretkiin vihollisen alueelle. Sotaretkille varustettiin isoja joukkoja ja välillä vihollisen alueella tehtiin tuhotöitä pienemmillä joukoilla. Sodankäynnin tavoitteena oli usein vallata vihollisen linnoja. Maaseutu oli linnojen tukialuetta, jota heikennettiin ryöstämällä, polttamalla ja surmaamalla. Myös vankeja otettiin ja näillä käytiin orjakauppaa. Karjalaisvankeja päätyi eri kolkkiin tsaarin valtakuntaa ja islamilaiseen maailmaan. Rintamalinjoja ei vihanpidossa ollut, ei niihin olisi riittänyt väkeäkään, sillä asuttujen alueiden välillä oli laajoja erämaita. Viipurin linnasta ei ollut suojaa koko maaseudulle. Väen oli paettava soiden yli piilopirtteihin ja toivottava parasta. Äyräpään kihlakunnassa asuville esivalta antoi ohjeen varata muonaa. Elo, siis vuodentulo ja heinät, piti kätkeä. Vihollisen käytyä seudulla hävitys oli usein totaalista. Jos asukkaat eivät olleet ehtineet paeta heidät yleensä surmattiin tai vietiin vangeiksi ja asumukset ryöstettiin ja poltettiin. Jos asukkaat ehtivät paeta metsiin vahingot jäivät taloudellisiksi. Silloin talo saattoi parin verovapaan vuoden jälkeen päästä taas jaloilleen ja pysyä veronmaksukykyisenä. Veronmaksukyky oli talonpojan elämän kannalta merkittävä kysymys. Talonpoikainen perittykin maa säilyi omistajallaan vain, jos suoritettiin kaikki kulloinkin määritellyt maksut. Baltiasta tuodun mallin mukaisesti aatelisherrat alkoivat ajatella, että koska talonpojalle oli jätetty osa vuoden sadosta siemeneksi ja elatukseksi, niin tästä heille lainaksi annetusta siemenestä saatu vilja kuuluu sille, joka on antanut siemenet lainaksi. Hyvinäkin vuosina talonpojan eli elämäänsä toimeentulon rajoilla. Varsinainen vapaa talonpoikaisväestö muodostui myöhemmin isonjaon alkamisen aikaan. Rajaseutua rasitti vihanpito ilman vihollisen tihutöitäkin. Sotaväen varustamiseen ja ylläpitoon koottiin valtakunnasta valtavat määrät rahaa, muonaa ja tarvikkeita. Tämä kaikki oli lisäveroa normaalin verotuksen säilyessä pohjalla entisellään. Rajaa lähinnä olevat maakunnat joutuivat antamaan sotaväkeen enemmän mie-

6 LUKU 2. KIRJAVAISET KIVENNAVALLA hiä siitä huolimatta, että ne joutuivat huolehtimaan myös joukkojen huollosta. Karjalasta ja sen lähialueilta otettiin väkeen jopa mies talosta, kun muualla riitti yksi mies viittä taloa kohden. Viipurin läänin talonpoikaistaloista katosi kaksi viidesosaa 1560-luvulta 1630-luvulle ulottuvana aikana. Läänin sisällä hävitys oli lännempänä lievempää, rajaseutu koki sodankäynnin raskaammin. Ruptuurisota 1656-1658 tyhjensi Äyräpäätä ja Käkisalmea. Sota oli satoja vuosia kestäneen kehityksen yksi taitekohta. Muinainen Karjala oli ollut eräänlainen kauppavaltio, joka saattoi kaupata turkiksensa vain etelässä olevaan Novgorodiin. Kun Ruotsi työntyi Karjalaan tämän vanhan Muinais-Karjalan maat ja kansat jaettiin. Keskelle karjalaisia synnytetty juopa oli syvästi uskonnollinen. Kun Ruotsin kruunu lujitti asemiaan kannaksella oli ryssänkirkkolaisten sieltä väistyttävä. Ruotsalaisille sota oli läntisen uskonnon vahvistamista ja suurvaltapolitiikkaa siirtolaisille annettuine verovapauksineen. Venäläisille se oli ensin vastaisku Ruotsin suurvaltapyrkimyksille ja lopuksi uskonveljien pelastamista Tverin Karjalaan. Ortodoksikarjalaiset pakenivat Ruotsin joukkoja Tverinmaalle jättäen jälkeensä autioita tiloja. Ilmeisesti kaksi kolmasosaa väestöstä lähti tuolloin asuinsijoiltaan Venäjän puolelle. Jäljelle jääneet luterilaiset täyttivät lähtijöiden asuinalueet. Kirkolla oli tuohon aikaan valtava merkitys ihmisten elämässä. Maailmankuva perustui Raamatun sanomaan. Katovuodet ja muut vastoinkäymiset olivat Jumalan vihan ilmausta, jotain oli tehty Kaikkivaltiaan tahdon vastaisesti. Voitto sodassa oli osoitus Jumalan armosta ja varjeluksesta valitulle kansalleen. Kaikkivaltiaan tahto oli myös, että oikeauskoiset ihmiset kantoivat vastuun toisistaan, parempiosaisten oli autettava heikompia. Olot rauhoittuivat joksikin aikaa Kannaksella. Kirjavaiset olivat keskeisiä henkilöitä asuinseudullaan. Sipin ja Seikan kolmas poika Matti Kirjavainen (1605-1656) oli nimismies ja valtiopäivämies, äyräpääläisten edustaja Tukholmassa vuonna 1647 pidetyillä valtiopäivillä. Nimismiehen toimen vuoksi Kirjavaisten talo oli pitäjän hallinnollinen keskus. Käräjiä oli järjestettävä tuohon aikaan kolmet vuosittain ja nimismiehen oli varmistettava käräjille käytännön edellytykset. Käräjäsyöttöjen aikaan nimismiehentalossa saattoi majailla satakunta miestä tallirenkeineen neljäkin yötä. Käräjien välissä nimismies majoitti voudit ja muut hallintomiehet seurueineen, kun he liikkuivat seudulla. Hänen talossaan saivat majapaikan myös alemmat kuninkaan palveluksessa olevat sotilaista alkaen, joille nimismies järjesti yösijan, ruokaa ja kyydin eteenpäin. Nimismiehen tehtäviin kuului myös kerättyjen verojen säilyttäminen ja edelleen tilittäminen. Matin vanhin poika Heikki peri tilan ja viran isältään, mutta joutui luopumaan sekä perintötilastaan että virastaan. Syytä lähteet eivät suoranaisesti kerro, mutta Heikin virasta ja perintötilasta luopuminen oli mitä ilmeisemmin jälkipolville onneksi. Nimismiehen tehtävän hoito edellytti talolta varakkuutta. Talonpoikien verotavaroiden toimitus saattoi kestää kauan ja kestityksiä saattoi tulla odottamattomina aikoina. Kruunu ei antanut enää nimismiesveroa nimismiehelle vaan pidätti sen itsellään. Tämä muutti nimismiehen viran vähemmän halutuksi eikä sitä pidetty enää etuoikeutena, koska palkka oli heikentynyt ja työtehtävät kasvaneet. Ester Kähönen mainitsee kirjassaan Vanha Äyräpää Kirjavaisten jättäneen tilan autioksi, koska nimismiehen toimi köyhdytti sen. Lienee todennäköistä. Kruunua ei nimismiehen veronmaksukyvyn arviointi kiinnostanut kun säädetyt verot oli seutukunnalta tilitettävä. Ratsumies Sipi Kirjavaisella (1570-1636) ja hänen Seikka-vaimollaan oli kaikkiaan neljä poikaa, heillä kaikilla perheet. Sukutaulujen tiedot jatkuvat kuitenkin vain Kivennavan puolelle siirtyneen Matti Sipinpoika Kirjavaisen (1590-1656) ja yhden hänen pojistaan Heikin kohdalla. Tämä kertoo osaltaan tuon vuosisadan vaihteen väestökatastrofista Kannaksella, itse asiassa kahdesta toisiaan seuranneesta väestökatastrofista. Uudenkirkon Kuuterselällä Sipin pojat Tuomas, Heikki ja Erkki perustivat perheet, saivat lapsia ja lapsenlapsia. Mutta sitten jäljet päättyvät ja nämä sukuhaarat katoavat. 1600-luvun loppu päättyi suuriin kuolonvuosiin. 1700-luku alkoi Suurella Pohjansodalla. Nämä yhdessä olivat päättää Kirjavaisten suvun tarinan. Ilmasto oli Suomessa noihin aikoihin perin epävarma maataloudelle. 1600-luvun lopulla keskimäärin joka kolmas vuosi oli katovuosi, joka toinen vuosi oli huono viljavuosi. Suuri nälänhätä koettiin 1696-1697. Tuolloin kolmasosa Suomen väestöstä menehtyi nälkään ja kulkutauteihin. Paikoitellen seudut autioituivat kokonaan. Kivennavalla menehtyneiden määrä oli ilmeisesti noin kolmasosa väestöstä. Vuoden 1695 sadosta kerrottiin

2.4. KIRJAVAISET SIIRTYVÄT PIHLAISIIN JA KAUKSAMOON 7 Viipurin läänistä, että viljanjyvät olivat melkein ilman sydäntä niin että ne muistuttivat enemmän akanoita kuin mitään hyödyllistä siementä. Mutta vielä pahempaa seurasi. Talvet olivat ankaria, kylmyyttä jatkui pitkälle kevääseen. Kesällä sateesta ei tuntunut tulevan loppua. Kostean ja vihreäksi jääneen laihon tuhosi lopullisesti halla. Suurten kuolonvuosien pahin joukkokuolemien aalto ajoittuu vuoteen 1697. Kannakselaiset talonpojat julistivat huhtikuun puolivälissä, että heillä oli kuolema ovella. Kesällä 1697 Viipurin läänin maaherra Lindhielm anoi kruunulta viljaa, joka olisi välttämättä saatava pahan autioitumisen estämiseksi. Tukholmasta ilmoitettiin, ettei sitä ollut lähetettäväksi. Keskusvallalla oli muitakin suita ruokittavana, eikä Karjalan väestön kohtalo sitä suuresti liikuttanut. Henkikirjoissa kivennapalaisia oli vuonna 1694 ollut 805 henkilöä, vuonna 1723 heitä kirjattiin 318 henkilöä. Muualla Suomessa nälkävuosista elvyttiin nopeasti ja autiotilojen määrä supistui. Kannaksella ei ilmeisesti oltu juurikaan toivuttu kuolonvuosista kun uudet koettelemukset iskivät. Syttyi yli kaksikymmentä vuotta raivonnut Suuri Pohjan sota (1700-1721). Venäläisten liityttyä sotaan hävitys Suomen osalta kohdistui aluksi Kannaksen rajaseudulle, erityisesti Kivennavalle ja Uudellekirkolle. 1700-luvun alussa suoritetussa verotarkastuksessa Sipin pojanpojan Heikin ja hänen vaimonsa Helgan entisestä kotikylästä Karvalasta ei ollut mitään jäljellä. Veroluettelossa näkyy vain Pietari Karvasen tila, sekin merkitty autioksi ja hylätyksi. Kivennavan kesäkäräjille vuonna 1704 oli saapuvilla vain kaksi lautamiestä, ei lainkaan käräjäkansaa. Väki oli paennut, joutunut vangiksi tai lyöty kuoliaaksi. 1727 Kivennavan 226 tilasta oli yli sata autiona, joten hyvin eivät olleet asiat muuallakaan pitäjässä. Kivennavan kylistä parhaiten olivat sodista selvinneet 1700-luvun alkaessa Holttila, Haapala, Kurkela, Kotselkä, Puhtula, Pihlainen, Soppikylä, Sikiälä, Tirttula, Tiilinmaa ja Vehmainen, Huonoimmin selvinneitä olivat Kukkola, Karvala, Räikylä, Saarenmaa ja Terijoki. Ratsumies Sipi Kirjavaisen jälkeläisten tiedot kirkonkirjoissa ja veroluetteloissa ovat päättyä sodan kaaokseen. Lähteissä ei ole tietoa kuolemista, ei tietoa jälkeläisistä. Mutta virastaan luopuneen ja perintötilansa menettäneen Karvalan nimismiehen Sipin pojanpojan Heikin ja hänen vaimonsa Helgan kaikki kuusi poikaa kasvoivat aikuisiksi aikana, jolloin lapsikuolleisuus oli rauhallisimpinakin aikoina lähes jokaiselle perheelle luonnollinen tapahtuma. Heikin ja Helgan pojista neljä perustivat oman perheen. Heistä polveutuu tässä esitelty Kivennavan Kirjavaisten suku. 2.4 Kirjavaiset siirtyvät Pihlaisiin ja Kauksamoon Heikin ja Helgan pojista kolme muutti Pihlaisiin. He ottivat siellä olevia autioita tiloja haltuunsa jo 1670- luvulla Matin ja Helgan kuoltua. Yksi veljeksistä muutti Kauksamoon. Uusi viljelijä sai kahden tai kolmen vuoden verovapauden saattaakseen aution tilan tuottavaksi. Autiotilojen haltuunotto oli ollut seudulla käytäntönä jo sukupolvien ajan. Veroja myös kierrettiin hylkäämällä tiloja ja siirtymällä toisaalle. Kaskiviljely suosi tällaista menettelyä. 1600-luvun loppupuoliskolle jo ennen suuria kuolonvuosia ajoittuu useita pahoja katovuosia, jotka ovat saattaneet lisätä tilojen autioitumista. Lisäksi karjarutto kulki Kannasta kahtena aaltona vuosina 1674 ja 1678. Elettiin ilmastollisesti äärirajoilla, mutta väliin mahtui myös hyviä vuosia. Kaskiviljely ei ole niin haavoittuvaa kuin peltoviljely varsinkaan alkeellisten viljelymenetelmien aikana. Kruunu pyrki kuitenkin keräämään kaiken ylimääräisen veroina, joten ylijäämäviljaa ei ollut ja vuodentulolla oli suuri merkitys. Kannaksella asumukset olivat pääosin kurjia savupirttejä. Ahti Rytkösen teos Savupirttien kansaa (1931) maalaa kuvan tämän asumismuodon kahdesta olomuodosta: Köyhissä maahan kaatuvissa mökin tönöissä savu pakkautuu lattian rakoihin asti. Sisällä olijat herkeävät umpikorviin : panevat vaatetta korvilleen ja painautuvat pitkälleen lattialle. Pikkulapset tirkua hökivät, vesi juoksee niiden silmistä. Vaikka laikeistorven alapäässä oleva luukku, lakeinen, on selkosen selällään, ei se jaksa kyllin nopeasti savua niellä. Ovea täytyy pitää raollaan. Talvisaikana kutsumaton vieras pakkanen livahtaa silloin sisään ja etsii, kehenkä saisi satuttaa kuumeen ja rintapistoksen. Korkeissa hyvin tehdyissä tuvissa lattian levveinen, lehen kevveinen aine leijailee niin korkealla, että ihmiset saavat kävellä suorina, ilman että silmiä rupeaa kirpeloimaan, härpelöimään. Savun liikunta muistuttaa jyrkkärantaisessa salmessa harvakseen kumpailevaa lainetta, Kun aaltoileva savujuormu kohtaa seinän,

8 LUKU 2. KIRJAVAISET KIVENNAVALLA kääntyy se pehmeästi takaisin ja lähtee häilymään päin vastakkaista seinää. Ilmanhenki, mikä tavoittaa sen matkan varrella, kiertää sen mielellään visapuun kiehkiä muistuttavaksi syhermäksi. Uunin alkaessa hiilestyä savu ohenee hienoiksi hönkäleiksi; horni tukitaan, ovi suletaan ja lakeista työnnetään kangella pienemmäksi. Hetken perästä tupa on raitis; savupirtissä vallitsee jälleen hyvänmakuinen murea lämmin, minkä suloisuudesta uloslämpiävien huoneiden asukkailla ei ole aavistusta. (Ahti Rytkönen Savupirttien kansaa 1931) Jälkimmäisiä oli muutama talo. Ester Kähönen mainitsee menestyviksi Kirjavaiset, Käköset, Lempiäiset ja Pimiät (Vanha Äyräpää I) Vuoden 1727 verorevisiokomissio listasi ja mittaili tilojen kuntoa. Kahdeksan tynnyrin verran laskettiin saatavan Pihlaisten Kirjavaisilta. Kivennavan keskiarvon on arvioitu olleen 2,1 tynnyriä taloa kohti. Asumisen puitteet vaihtelivat muiltakin osin. Vaikka pihapiirissä olikin usein muita rakennuksia, niin lämmintä tilaa oli vain savupirtti. Eläimet pidettiin samassa tilassa missä ihmisetkin. Vuosina 1735, 1738 ja 1740 koettelivat jälleen ankarat katovuodet Kivennapaa. Heti näiden jälkeen Ruotsin ja Venäjän välille syttyi uusi sota vuonna 1741. Tämän nk. Hattujen sodan 1741-43 aikana Venäjä valtasi Suomen uudelleen. Sota ei kuitenkaan enää raivonnut Kannaksella, vaan sitä käytiin muualla ruotsalaisten joukkojen antautuessa lopulta Helsingissä. Silti sotavuosina edestakaisin marssivat rykmentit vaivasivat erityisesti valtaväylien varsilla olevia kyliä ryöstäen kaiken joukkojen huoltoon tarvitsemansa. 2.5 Suku laajenee Pihlaisista kasvoi Kirjavaisten kylä. Pari sukupolvea siitä kun Heikki Kirjavaisen pojat olivat asettuneet Pihlaisiin ja Kauksamoon Kirjavaisia asui myös kahdessakymmenessä neljässä muussa Kivennavan kylässä. Sipin jälkipolvet asettuivat Valkjärvelle 1735 ja Muolaaseen 1755. Pihlaisiin muuttivat Muinonen, Nokkonen ja Hiiri Kirjavaisten kotivävyiksi. 1700-luvulla kirjattiin Pihlaisissa 370 syntynyttä lasta. Kauksamosta sukunimi Kirjavainen kuitenkin hävisi lähes kokonaan. Se muuttui seuraavissa polvissa tyttärien myötä uusiksi nimiksi: Parikka, Pimiä, Ahtman, Siterlainen, Luukka, Pelkonen, Sarvi, Savolainen, Kyllästinen, Makunen... Ilmasto alkoi lämmetä 1600-1700-lukujen taitteessa. Parin vuosisadan ajan syntyvyys enemmän kuin kaksinkertaistui aina yhdessä vuosikymmenessä. 1710-luvulla syntyi Heikki Matinpoika Kirjavaiselle 11 vunukkaa eli lastenlasta.1890-luvulla syntyi sukuun jo 544 lasta. Suvun laajeneminen ajoittuu koko Suomessa koettuun ennennäkemättömään väestökasvuun, 1800-luvulla Suomen väkiluku kolminkertaistui vuosisadan alun 800 000:sta vuoden 1900 runsaaseen 2600 000:een henkeen. Heikin pojista Matti, Juho, Pietari ja Tuomo lähtevät omat sukuhaarat. Sukuhaarat eivät kuitenkaan pysyneet erillään vaan ne sekoittuvat sukutauluissa joka kolmannen henkilön kohdalla. Näiden kantaveljesten jälkipolvissa solmittiin suvun sisällä paljon avioliittoja. Kivennapa ei ollut suuri pitäjä eikä muutaman sukupolven takaisia sukulaisuussuhteita edes tunnistettu. Kirjan sukutauluissa on siten 121 henkilöä, jotka ovat Sipin jälkeläisiä kaikkien neljän veljeksen kautta. Kantaveljesten muutkin jälkeläisten sukujen yhdistymiset nähdään tauluissa. Yhdistymisiä on melkoisesti. Kolmen veljeksen kautta Sipin jälkeläisiä on 506 henkilöä, puolet veljistä esi-isikseen on saanut 1016 henkilöä. Tämä kertoo kuinka pieneltä alueelta entisinä aikoina puolisoa haettiin. Pääosin puoliso löytyi omasta kylästä tai naapurikylästä ja oman kylän pojat olivat tietenkin mustasukkaisia kylän tytöistä, joten nuorisolla riitti monenlaista kanssakäymistä. Perhetauluista voi havaita erään keskeisen asian tuosta ajasta. Kirjavaisten suvun laajetessa lasten ja nuorten kuolleisuus oli aluksi suuri tässä suvussa. 1700-luvulla 43 prosenttia syntyneistä Kirjavaisista kuoli ennen viidettätoista ikävuottaan, kolmasosa jo alle viisivuotiaina. 1800-luvun loppuun saakka alle puolet syntyneistä selvisi aikuisikään, parikymppiseksi asti. 1900-luvun kahdella ensimmäisellä vuosikymmenellä lasten ja nuorten kuolleisuus oli keskimäärin kolmasosa ikäluokasta, vasta vanhan Suomen liittäminen muuhun Suomeen vähensi lapsikuolleisuutta merkittävästi. Imeväiskuolleisuuden lasku oli eräs tärkeä syy väestönkasvulle. Tuolloin alkoi myös pitkä rauhanaika, jonka rikkoi vain sisällissota ennen talvisotaa. Korkea lapsikuolleisuus kertoo ennen kaikkea heikosta hygieniasta. Korkea lapsikuolleisuus oli Suomen erityispiirteenä naapurimaihin verrattuna. Kannaksella se oli vieläkin korkeampi ja jatkui pitkään senkin jälkeen, kun Suomessa oli ryhdyt-

2.5. SUKU LAAJENEE 9 ty asiaa korjaamaan. Suurin osa kuolemantapauksista aiheutui tartuntataudeista. Taudit ja niihin kuoleminen nuorella iällä nähtiin 1800-luvulla luonnollisena asiana, jonka eteen ei mitään voinut tehdä ja joka pitää vain hyväksyä. Jumala antaa ja Jumala ottaa. Erityisesti lapsikuolleisuudesta johtuen keski-ikä jäi suvussa alle neljänkymmenen ikävuoden aina 1900-luvun alkuun asti. Kirjavaiset olivat viljelijäväestöä, jonka elämisen ehdot olivat maassa. Vuodenkierto rytmitti työt ja vuosi jakaantui kahteen osaan. Kesäaikaan tehtiin peltotöitä ja karja oli laitumella, talvella pelto oli jäässä ja eläimet sisällä. Aikaa laskettiin juhlapyhästä toiseen. Kaskiviljely säilyi Kannaksella pitkään pääasiallisena viljelytapana. Lehtimetsiin raivattiin tavallinen kaski ja rieskamaa lyhytaikaista käyttöä varten. Keväällä kaadettuun kaskeen kylvettiin ohraa, tattaria, naurista tai pellavaa. Sadon sai korjata jo syksyllä. Huuhta ja pykälikkö vaativat hyvää havupuuta ja työstäminen kesti monta vuotta. Näistä saatiin ensimmäisinä vuosina ruista, myöhemmin ohraa. Vielä 1830-luvulla Viipurin läänin kokonaissadosta tuli lähes puolet kaskiviljelystä, vaikka se oli riippuvainen hoviherran antamista luvista. Nimenomaan harjuilla ja vaaroilla kasvaviin vanhoihin havumetsiin hakattavat huuhtakasket soveltuivat ympäristöön erinomaisesti. Mäkipeltoa ei ole tarvinnut edes ojittaa. Esihistoriallisella ajalla jalostettu korpi- eli juuriruis on pohjoisia oloja ja huuhtakasken happamuutta kestävänä sopinut tähän viljelytapaan. Elämä oli Kivennavalla yhdessä tekemisen arkea. Suku antoi elämiselle kehyksen ja siinä talo sekä perhe oli taloudellinen yksikkö. Iso perhe oli edellytys maataloustuotannolle ja toimeentulo hankittiin sukupolvien yhteisellä työllä. Perhekäsite oli myös toisenlainen kuin nykyisin. Sukutaulut eivät anna tälle oikeaa muotoa, koska taloudessa saattoi olla veljeksiä perheineen ja muuta väkeä, jotka laskettiin pitkälti perheeseen kuuluvaksi. Arkinen elämä lienee soljunut aikaisempinakin vuosisatoina kuten tässä kansanrunousarkiston kuvauksessa 1900-luvun alkupuolelta: Aamusil pit noussa varrain yllää. Vanhat sanoitkii: Aamusta päivää jatketaan! Ja olsha se olt suur häpiä, jos terve ihminen ois lamont puolee päivää univuoteellaa. Lapset ja läsivät olliit asja erikseen. Talvelkii, vaikkei olt mittää kovvii kiireitäkkää, ni tottumukse voimast sitä vaa noustii varrain yllää. Sithä sitä kerkis tehhä kaik eikä olt kiirettä. Kesäl kiirreellissiin töihe aikanha sitä aamusil pitkii noussa ennen aurinkonnousuu. Oiskiks sitä muute pienel perreel kerint viikatteil ja haravil ajella niittylöilt lehmil talve heinii tai sirppilöil niittää viljoi. Talon emäntähän se nous yhtaikaa kuko kans, jot kerkis rotsii lehmät ja katsoo lapset ja vielä kiehinäi perree kans pellol tai niityl. Aamuvarit ko ol juotu, ni sit kiireest työn pellii. Eihän se kohvi juomine olt joka talos muotii, mut jottai kääepallaa pit aamusil ottaa, jottei käk sittunt. Murkina syötii kesin talvin siin kello kaheksa aikan. Johan siin kesälkii ol heiluttu 2-3 tuntii, johan se ruoka maistukii. Sit siin 10 aikoin juotii saijuu, jot ruoka maistuis taas lounail. Jos oltii etäniittylöil, mis ei olt sajunkeittäjää, juotii jamakkaa tai lähevettä jos janotti. Eihä sitä ain joutant juomaa ja syömää, työntekoha se ol tärkiämpää, ja silloha sitä pit tehhä ko ol ihollaa. Kello kahentoist jälest ol lounain aika. Lounain peräst pit pittää lounat-ajat. Miehet ainakii käivät makkaamaa, mut olha sitä naisil taas ne karjatyöhöön jos oltii kotipellol, mut etäniittylöi saivat naisetkii pittää lounatajat. Sit alko iltapuol ja sitä piisas niin kauvaa ku kunakii päin työt vaat. Ei sitä olt kelloloist riippuvaisii. Heinäaikankii ko saatii kuivat karheet lattoo ja kuiva luoko saattoloil ja viel vähä luokoo lyöyks huomiseks, ni sillo jous lähtemää sapassil. Joka päivä pit saaha ne määrätyt urakat tehhyks, sit se työ eisty piirrustuksii mukkaa. Puolii iltapuolii aikan juotii jottai varrii, jos ol keittämispaikka, tai sit syötii muute välipallaa, jottei iltapuol ois tuntunt nii pitkält. Siin seitsemän kaheksan aikan iltasil sit tultii sapassil. Emäntä läks ennempää laittamaa iltasta ja rotsimaa lehmii ja katsomaa lapsii, jos ei lapset olleet keral, jos taas olliit ni läks viemää lapsii kottii makkaamaa. Sit ko pere tul kottii syötii iltane ja käyti potslojol. (Liina Pulliainen TK 79:153 Suomalaisen Kirjallisuuden seuran kansanrunousarkisto käsikirjoituskokoelma) Vaikka työ oli yhteistä, yhdessä eläminen ei ollut pelkkää työtä. Juhlat olivat juhlia ja rytmittivät arkea, mutta arkeenkin mahtui leppoisaa yhdessäoloa ainakin silloin kun työ ei vienyt kaikkea tarmoa. Suurempii lapsii ei nukkuttant, hyö äitii limoittelemmaa, jot äit kaskuais heil. Jos ei sattunt muuta muistamaa pit vaik omast päästää äitin keksii lapsil kaskuloi. Jos olkii jokkuu tät tai mummo, ni heilhä ol kaskuloi joka illaks.

10 LUKU 2. KIRJAVAISET KIVENNAVALLA Monjaat männiit oikei naapurii astikka hämärikköö. Siel sit pimiäs paahkuroivat. Joka kyläs ol oikei sellasii taloloi, mihi kaik tulliit yhtaikaa hämärikköö. Siel sit kuka vaa parempaa tarinaa osas tehhä, ni se vast olkii poikaa. Kummitusjuttuloiha siin etupääs haasteliit ja mitä ol mis kuult ja näht. Tai sit aikamiehet haasteliit töistää ja suunnittelliit tulevan kesän töitä ja keskusteliit politiikast. (Liina Pulliainen TK 79:153) 2.6 Pietarin läheisyys on Kannaksen kohtalo Mikä muuttui maanviljelijän elämässä Ruotsin menetettyä 1721 itäisen Suomen Venäjälle? Tämän ns. Vanhan Suomen yhteys Ruotsiin ja muuhun Suomeen katkesi. Ruotsin lait pysyivät voimassa, vaikka maa kuuluikin Venäjälle. Lakien käytännön soveltaminen aiheutti kitkaa uusien isäntien ja talonpoikien välillä, koska venäläiset olivat tottuneet maaorjuuden suomiin mahdollisuuksiin talonpoikien kohtelussa. Kumpikin esivalta, sekä Ruotsi että Venäjä pyrkivät löytämään optimaalisen verotustavan. Ruotsin aikana valloitussotien rasittama alijäämäinen valtiontalous pakotti keksimään erilaisia apuveroja pohjattoman kirstun täytteeksi. Venäjän vallan aikana verotaakka Kivennavalla kasvoi, mutta veronmaksukyky parani. Maaveron muoto muuttui, mutta verotusperusteet pysyivät samoina. Oleellista on, että verotus ei perustunut tuloihin ja maksukykyyn vaan verotus arvioitiin tilakokojen ja muiden olosuhteiden pohjalta. Tämä teki katovuotena sadon menetyksestä kaksinkertaisen taakan, sillä vero oli maksettava tilakoon mukaan. Pani halla tai vei syyssade sadon niin hallitsija vaati kuitenkin osansa. Ruotsin ruoturahat ja ratsupalveluvero säilyivät ennallaan. Uutta veroa olivat repartitioheinät, sielu- ja podusnie-rahat, siis uusi henkilövero. Henkirahan kanto lopetettiin, samalla hävisivät vanhan Ruotsin ajan kruununveroon sisältyneet linnanapu, kymmenykset, apuhalot ja ruoturahat. Ruotsin vallan aikana Kivennapa oli annettu läänityksinä aatelisille, tosin se palautettiin kruunulle 1680- luvulla ennen Suurta Pohjan sotaa. Venäläisillä oli samankaltainen lahjoitusmaajärjestelmä, jonka peruspiirteet oli kopioitu Ruotsilta. Venäläiset lahjoitusmaanhaltijat eli donataarit saivat kantaa maaverot, mutta henkiverojen tuoton kruunu piti itsellään. Sielu- eli podushnievero astui voimaan noin vuodesta 1780 lähtien. Sitä ennen kannettiin ruotsalaisperäiset maaverot ja henkiverot noin vuodesta 1730 lähtien. Kivennavan ensimmäinen donaatio oli virkapalkkalahjoitus. Ensimmäinen donataari apulaiskomendantti ylihovimarsalkka Nejelov sai vain talonpoikien verotulon, kyseessä ei ollut varsinainen maanomistus. Kun Nejelovin kuoltua Kivennapa lahjoitettiin 1741 ylihovimarsalkka Shepeleville, lahjakirjassa pitäjä annettiin hänelle ikuiseen ja perinnölliseen hallintaan, siis täydellä omistusoikeudella. Alkoi Kivennavan donaation omistuksen myyminen ja periminen. Kuitenkin ruotsalaisen lakinormiston ja oikeudenkäyntijärjestyksen säilyminen esti suoranaisen maaorjuuden syntymisen. Ajan myötä vaihtuvat isännät toivat kuitenkin maaorjuuden hallintoperiaatteita tullessaan. Isännät asuivat Pietarissa ja tiloja hoitivat valvojat eli voudit, amtmannit, hopmannit ja inspehtoorit. Lahjoitusmaiden lahjakirjoissa myös puhuttiin sieluista venäläiseen tapaan, mikä usein ymmärrettiin, että lahja käsitti myös väestön eikä vain veroa. Viljelijät eivät tästä huolimatta olleet tahdottomia aatelisten mielivallan uhreja. Väki oli hyvin perillä oikeuksistaan ja osasi hakea oikeutta. Ruotsissa tehtiin taksvärkkipäiviä, nyt tehtiin ropottia eli päivätyötä venäläiselle aatelistolle. Päivätyön määrä kasvoi vähitellen Ruotsin aikaisesta kuudesta taksvärkkipäivästä. Vuonna 1812 ropottia tehtiin Kivennavalla tilaa kohti 28 hevospäivää ja 45 jalkapäivää vuodessa. Mistä tahansa eteläisestä Suomesta on kuitenkin tuohon aikaan kertomuksia ja kuvauksia verotuksen raskaudesta, enenevistä päivätöistä, köyhyydestä ja kartanoherrojen sorrosta. Lintulan hovi oli melko vähäinen talo verrattuna Uudemaan läänin uljaisiin kivikartanoihin. Talonpoikien ahdinko ei siis ollut poikkeuksellinen Kannaksella. Kerran heinäaikaan kun Lintulan hovissa olivat pitäjäläiset ropotissa, oli siellä sotamiehiä työn valvojina ja kuka ei tehnyt niiden mielestä tyydyttävästi töitä, sotamiehet löivät niitä. Silloin siellä oli myös Pihlaisten kylässä asuva Pekko Murtonen. Sotamies meni ja nappasi häntäkin, mutta Pekko ei siitä tykännyt vaan tavoitti sotamiestä viikatteella ja lähti lennättämään. Sotamies juoksi henkensä kaupalla ja eksytti lopuksi Pekon. Mutta kun lyöminen ei ollut luvallista, niin siihen se jäi. (Matti Huuhtanen, SKS käsikirjoituskokoelma) Lahjoitusmaiden siirtyessä omistajalta toiselle isännät muuttuivat 1700-luvun lopulle tultaessa kauppiaiksi ja alemmaksi virka-aateliksi. Vaaditun ropotin luonne muuttui. Maanviljelyn rinnalle syntyi Kannakselle sahoja,

2.6. PIETARIN LÄHEISYYS ON KANNAKSEN KOHTALO 11 tekstiilitehtaita, ruukkeja, kivilouhimoita, tiilitehtaita sekä viinapolttimoita kapakoineen. Tämä toi lisää väkeä lähinnä Savosta.Väestönkasvu oli Kannaksella nopeaa, tiloja jaettiin, kaskea poltettiin ja peltoja raivattiin. Lisääntyneestä metsänkäytöstä syntyi ongelmia. Kaskiviljely oli vielä yleistä. Metsää sai käyttää vain luvan kanssa, eikä tuota lupaa aina herunut. Omin luvin tehtiin usein välttämättömätkin metsätyöt ja samalla kaadettiin myös metsää myytäväksi tukkeina ja halkoina Pietariin. Maata viljelevän väestön oikeudellinen asema muuttui. Vuonna 1826 annettiin lahjoitusmaa-asetus, jossa omistusoikeus annettiin täydellisenä donataareille. Kymmenen vuoden siirtymäajalla viljelijöiden tuli sopia donataarien kanssa uusista ehdoista tai muuttaa pois. Talonpoikien turvattomuus vauhditti kuitenkin keskustelua lahjoitusmaiden lunastamisesta. Valtio lunasti maat erityisen lahjoitusmaarahaston turvin ja talonpojat maksoivat valtioille vähitellen tilojensa ostosumman. Lahjoitusmaiden lunastamista ryhdyttiin ajamaan ja myös vapaaehtoisin kaupoin maa siirtyi viljelijöille. 994:stä lahjoituksina jaetuista manttaaleista oli lunastettu 70 manttaalia ennen kuin valtiovalta ryhtyi kaikkia lahjoitusmaita tarkoittavaan lunastushankkeeseen. Lopullinen lahjoitusmaaratkaisu tapahtui 1867 valtiopäivillä. Asia ei kuitenkaan vielä oltu ratkaistu. Donataarit ryhtyivät korottamaan hintoja ja muitakin ongelmia ilmeni. Kivennavalla tämä prosessi kesti erityisen pitkään, senaatti sai ostettua lunastamattomat osat Kivennavasta vasta 1882 ja talonpojat saivat perintökirjansa senaatin kamaritoimituskunnalta joulukuussa 1902. Lahjoitusmaaaika oli ohitse. Maareformin sujuessa hitaasti kehittyi sen varjossa Kannaksen ominaispiirteeksi venäläisen maaomistuksen nopea kasvu. Lahjoitusmaakysymyksen ratkaisussa siirrettiin maa venäläisiltä maanomistajilta kannakselaisille talonpojille, mutta 1800-luvun lopulla köyhät talonpojat myivät rikkaille venäläisille ensin pieniä huvilapalstoja ja sitten kokonaisia maatiloja. Tämän johdosta Uudellakirkolla yli kolmannes ja Kivennavalla ja Kuolemanjärvellä kymmenesosa kuntien maa-alasta siirtyi ulkomaalaisomistukseen, pääosin venäläisille. Kannakselle nousi Suomen itsenäistymiseen mennessä noin 10 000 venäläisten rakentamaa huvilaa. Pietarin läheisyys näkyi monin tavoin. Kannaksen tilat pienenivät jakojen seurauksena ja senkin johdosta, että Pietari tarjosi runsaasti ansaintamahdollisuuksia. Maanviljelystä tuli monelle tilalliselle sivuelinkeino. Rahdinajo ja kaikenlainen kaupanteko Pietariin antoi leveämmän leivän kuin peltojen viljely. Kivennapa tunnettiin viljapitäjänä 1700-1800-lukujen vaihteessa. Maanviljely perustui kaskenpolttoon. Osa Kivennapaa siirtyi 1780 Systerbäckin kivääritehtaan maiksi, näihin liitettiin 1820 Lintulan luostarin maat ja tehtaan mailla kiellettiin kaskenpoltto. Pellonraivaustakaan ei sallittu, koska tämä olisi vähentänyt tehtaan tarvitsemaa puuntuotantoa. Kasvava Pietari tarjosi korviketta maanviljelylle. Vuonna 1800 Pietarin väkiluku oli yli 200 000 ja 1800-luvun puolivälissä yli 500 000. Se oli Venäjän suurin kulutuskeskus. Kannaslaiset veivät sinne kaikkea ja kaikki meni kaupaksi. Pietari ja Kronstadt tarjosivat myös töitä. Rahdinajo ja ajurin toimet olivat näistä tärkeimmät. Nykyisin sanottaisiin, että Kivennavalla elettiin globalisaation aikaa. Työnjako vietiin pitkälle, ei viljelty vehnää, koska sitä sai Pietarista halvalla, vaan keskityttiin karjatalouteen ja kuljetuksiin. Kivennapalaiset selvisivät Pietarin ansiosta myös suurista nälkävuosista 1867-1868, jotka tappoivat kymmenesosan Suomen väestöstä. Ko leipä loppuu, niin syyvvään vehnästä. Karjataloustuotteilla oli pohjaton kysyntä Pietarin markkinoilla ja viljanviljelystä siirryttiin yleisesti karjanhoitoon. Pietarin markkinat vetivät kaiken, mitä sinne tarjottiin. Sivuansioita saatiin monella tavalla, mutta Rautu, Kivennapa, Muolaa ja Terijoki olivat erityisesti metlakuntia joissa tehtiin erilaisia luutia ja harjoja. Valkjärvi oli kuuluisa ajokaluteollisuudestaan, josta lisäansiota sai lähes 500 valkjärveläistä. Pietarista alkoi 1800-luvun loppupuolella siirtyä väestöä kesiään viettämään merenrantaanterijoelle ja läheisille järvenrannoille. Huvila-asutusta vauhditti 1870 valmistunut Riihimäki-Pietari -rata. Vastaavanlaista kesäasutusta ei mihinkään muualle Suomessa tuohon aikaan muodostunut. Tiloja myytiin venäläisille, myyjät siirtyivät muihin tarjolla oleviin ansioihin. Kivennapalaiset isännät istuivat ajureina myös Terijoen asemalla. Kannas muistutti paikoin monikansallista markkinapaikkaa. Terijoki oli Helsingin jälkeen toisena matkalippujen myynnissä. 1908 arvioitiin Terijoen alueella olleen 55 000 lomanviettäjää kun vakituisia asukkaita oli 2400. Vuonna 1914 paikkakunnalla oleskelleiden ulkomaalaisten lukumääräksi arvioitiin 140 000.

12 LUKU 2. KIRJAVAISET KIVENNAVALLA Kannaslainen identiteetti pysyi vahvana, venäläisvaikutteita ei rajapitäjien asukkaisiin juurikaan tarttunut. Ilmeisesti väestö oli menneinä vuosisatoina hyvin rokotettu venäläisyyttä vastaan. Muuntautumiskyvystä ei liene kysymys sillä evakkotaival myöhemmin imaisi Kannaksen kielen ja kulttuurin sulauttaen sen sotien jälkeen muuhun suomalaisuuteen. 2.7 Kivääritehdas oli siirtää Kivennavan Venäjälle Pietarin läheisyys oli siirtämässä Kivennapaa Venäjälle useasti. Pietari kasvoi ja sen vaikutus laajeni. Kuva noista ajoista on eri lähteissä värittynyt monenlaisten tarkoitusperien johdosta. Kun Venäjä valloitti Ruotsilta Suomen ja Vanha Suomi liitettiin Suomen Suuriruhtinaskuntaan, Karjala nousi myös poliittisen keskustelun areenalle. Vuosina 1723-1879 Kivennapa muodosti yhden ainoan lahjoitusmaan, joka kulki omistajalta toiselle. Kirjavaisten sukutarina oli vähällä saada toisen muodon, kun Kivennapaa oltiin useaan otteeseen liittämässä Pietarin kuvernementtiin. Ensimmäisen kerran kohta Viipurin läänin ja muun Suomen yhdistämisen jälkeen. Vuonna 1780 Venäjän kruunu osti osan maista Systerbäckin asetehtaan alaiseksi. Systerbäckin asetehtaan rakennuksista osa ulottui Pietarin kuvernementtiin, osa Viipurin läänin puolelle. Asetehtaan johdosta Venäjän tykistöderpartementti osti Lintulan lahjoitusmaan 1820. Ostaja oletti maanluonnon olevan rälssiä, verovapaata maata eli Kivennavan talonpoikien siis lähinnä maaorjia ja käsky kuului suorittaa päivätyönsä tehtaan hyväksi, olla haaskaamatta metsiään ja pysyä tiloillaan. Kuvernööri piti käskyä laittomana ja siirsi asian senaatille. Senaatin asettama komitea julisti kuitenkin maan rälssiksi. Systerbäckin ja väestön ristiriitaa yritettiin ratkaista myös suomalaisten toimesta lähinnä kivääritehtaan parhaaksi. Suomen poliitikkoja painoi huoli Vanhan Suomen liittämisen nostamasta kritiikistä Venäjällä. Venäläinen näkökulma oli: Me valloitimme Suomen Ruotsilta, mutta nyt Suomi onkin ottanut itselleen osan Venäjää. Olisiko tämä ollut valtiosihteeri Rehbinderin lausunnon taustalla, kun hän esitti koko Kivennavan pitäjän erottamista Suomen suuriruhtinaskunnasta? Kivennapa olisi liitettävä Venäjään, sillä Systerbäckin tehtaan olemassaolo on riippuvainen Lintulan tilan tarjoamista mahdollisuuksista. Myös Viipurin läänin entinen maaherra prokuraattori Walden totesi kivennapalaisten olevan mieltyneempiä venäläiseen hallintotapaan ja venäläisiin asetuksiin kuin suomalaisiin ja että he mielihyvin näkevät pitäjänsä yhdistämisen Venäjään. Keisari Aleksanteri I tahtoi tietää vielä Suomen senaatin mielipiteen. Senaatti puolsi Kivennavan liittämistä Venäjään, mutta vastusti Uudenkirkon erottamista Suomen yhteydestä. Näissä liittämissuunnitelmassa puhuttiin myös muistakin Kannaksen eteläisiä lahjoitusmaapitäjistä. Donataarit lobbasivat Pietarissa saadakseen lahjoitusmaansa Venäjän puolelle. Keisari hylkäsi kuitenkin ehdotuksen vuonna 1824 ja näin Kivennapa ja muukin Kannas pysyi osana Suomen suurisuhtinaskuntaa. Vuonna 1830 Nikolai I:n vahvistama sääntö määritteli tehtaan metsät kruununpuistoksi ja ote tehtaalle päivätöitä tekevään viljelijäväestöön tiukkeni. Asia sai vielä uuden käänteen vuonna 1863, kun Systerbäckin asetehdas liitettin Pietarin kuvernementtiin ja sen muut alueet jätettiin Suomen senaatin hallintaan. Vuonna 1902 Suomen kenraalikuvernööri Nikolai Bobrikov ehdotti koko Viipurin läänin liittämistä suuriruhtinaskunnasta Venäjän yhteyteen. Tämä ehdotus ei saanut Venäjällä kannatusta ja keskustelu rajapitäjien siviilihallinnon siirtämisestä jatkui. Lopulta Venäjän hallitus päätti 1911 liittää Kivennavan ja Uudenkirkon pitäjät Pietarin kuvernementtiin. Tätä perusteltiin venäläisten huvila-asukkaiden tarpeilla. Huvila-asutuksessa oli myös Tsaarin valtaa vastustavien aktivistien toimintaa johon hallitus halusi päästä käsiksi. Kansallistuntonsa löytäneet suomalaiset nousivat laajasti ja näkyvästi vastustamaan päätöstä. Tällä kertaa Kivennavan ja Uudenkirkon liittäminen keisarikuntaan kariutui Venäjän pääministeri Stolypin syyskuussa 1911 tapahtuneeseen murhaan. Kannaksen pitäjien juridinen asema ei ollut nyt muutenkaan kiireinen päätettävä asia. Saksan varustautuminen ja siitä seurannut kilpavarustelu ennen ensimmäistä maailmansotaa antoi Venäjän päättäjille muita murheita. Kivennavan taloudellinen toimeliaisuus oli tuolloin keskittynyt Terijoelle ja asukkaiden elintaso nousi. Terijokelaiset halusivat ottaa hyödyn ilman, että Kivennavan syrjäkylät olisivat vieneet osan huvila-asukkaista. Alueen valtionhallinnosta käydyn kiistelyn aikana Terijoen kylä erosi Kivennavan seurakunnasta ja perusti

2.8. SUOMEN ITSENÄISTYMINEN SULKEE RAJAN 13 oman seurakunnan. Näin Terijoki oli vuodesta 1911 lähtien myös oma kuntansa, koska jos tuolloin kunnan osa halusi irrottautua emopitäjästään sen piti ensin perustaa oma seurakunta. Terijoen kuntaan liittyivät myös muut Kivennavan rantakylät. Ei ollut siis mikään uusi asia, että Kannaksen rajapitäjät olivat keskeinen kysymys Talvisodan kynnyksellä syksyllä 1939 Suomen ja Neuvostoliiton välisissä neuvotteluissa. Myös Tartton rajaproblematiikassa oli yhtenä kysymyksenä kysymys Repolan ja Porajärven vaihtamisesta Kivennapaan ja Uutenkirkkoon ja Jartsevin neuvotteluissa 1938. Pietarin, silloisen Leningradin, läheisyys oli merkittävää. 2.8 Suomen itsenäistyminen sulkee rajan Kivennavalla elettiin 20 vuotta Suomen itsenäisyyden aikaa ja se muutti monin tavoin elämisen perusteita karjalaiskylissä. Lokakuun vallankumouksen jälkeen Suomi julistautui itsenäiseksi. Suomen suuriruhtinaskunnan talous oli ollut paljolti Venäjän varassa, mutta nyt ensimmäisen maailmansodan aikana ulkomaankauppa tyrehtyi myös Saksaan. Työttömyys kasvoi ja tyytymättömyys oloihin lisääntyi. Lakot alkoivat olla arkipäivää. Vuonna 1917 niitä oli toista tuhatta. 17.1.1918 punaiset vangitsivat Kivennavan nimismiehen ja ottivat vallan pitäjässä. Sisällissota alkoi Kannakselta. Punaiset ja venäläiset ottivat Viipurin väkivaltaisesti haltuunsa ja valkoiset keräsivät ympäri Kannasta 500 miestä palauttamaan järjestystä Viipuriin. Viipurin valtaaminen ei onnistunut, mutta suojeluskuntalaiset riisuivat aseista venäläisen varuskunnan Sortavalassa ja kaappasivat aseita myös muualla Karjalassa. Kivennapa siirtyi helmikuussa punaisten hallintaan. Kivennavan miehiä lähti ainakin Pihlaisista, Kotselästä, Kauksamosta ja Miettilästä salaa rintamalinjan yli valkoisten puolelle. Venäläinen sotaväki oli jäänyt Suomeen itsenäisyystunnustuksesta huolimatta. Pääsyy tähän lienee Pietarin puolustus, joka oli osin Suomen puolelle rakennetun puolustusjärjestelmän varassa. Tosin joukkoja oli ilmeisen mahdotonta kotiuttaa tilanteen sekavuudesta johtuen. Venäläinen upseeristo oli huomattavalta osin valkoisia. Vallankumouksen sekasorrossa venäläisissä varuskunnissa kuri romahti, mutta venäläinen varusväki ei sisällissotaan merkittävästi osallistunut. Brest-Litovskin rauhansopimuksen mukaan venäläisten joukkojen oli poistuttava Suomesta. Myös venäläisten niin miehistö- kuin materiaaliapukin Suomen punaisille oli rahansopimuksen vastaista. Ellei Venäjä noudattaisi sopimusta, olisi Saksan toimittava niin, että sopimusehdot tulisivat täytetyksi. Jos bolsevikki-venäjä suorittaisi uusia hyökkäyksiä tai jokkojen keskityksiä itärintamalla, muodostuisi saksalaisista joukoista uusi ja vakava uhka Pietarin lähelle. Leninin hallitus ei voinut vaarantaa Brest-Litovskin rauhaa lähettämällä joukkoja Suomeen. Punaisten ja valkoisten ottaessa yhteen venäläiset joukot olivat Venäjän puolella ja aseistariisuivat punaiset pakolaiset ennen Pietariin lähettämistä, mutta palauttivat valkoisia vankeja. Kannaksella Raudun taisteluun osallistui venäläissotilaita, jotka kärsivät punaisten kanssa raskaan tappion Kylmäojan notkon Kuolemanlaaksossa. Valkoiset joukot valtasivat huhtikuun 21 päivänä Kivennavan kirkonkylän ja koko pitäjä vallattiin nopeasti punaisilta. Venäläiset räjäyttivät Pietarin puolustukselle tärkeät Inon linnoitukset ja luovuttivat ne tuhottuina valkoisille ja poistuivat maasta 15.5.1918. Seuraavana päivänä pidettiin valkoisen armeijan voitonparaati Helsingissä, mutta sisällissota alkoi Kannakselta ja päättyi sinne. Viipurin lääni oli surmaluvuiltaan sodan synkimpiä alueita. Eniten uhreja tuli Viipurin maalaiskunnassa, lähes saman verran kuin Tampereella. Mutta myös Viipuri, Kivennapa, Muolaa ja Uusikirkko ovat surmalukujen kärjessä. Sisällissota ei ohittanut Kirjavaisten sukua ilman uhreja. Taisteluissa kuoli Sipin jälkipolvea kahdeksan, molemmilla puolin neljä. Yhteensä surmansa saaneita Sipin jälkeläisiä oli seisemäntoista, punaisten puolella sisällissodan uhreja oli kaksitoista miestä, valkoisten puolella viisi. Raja, jonka luona Kirjavaisten suku eli oli ammoin piirretty kahden suurvallan kaupallisten etupiirien rajaksi. Seuraavaksi siitä tuli tulliraja, koska Suuriruhtinaskunta sai pitää entisen ulkomaankaupan ehdot. Nyt se oli kahden maailman välinen raja. Luvallista ja luvatonta liikennettä jatkui vielä molempiin suuntiin. Salakuljetus kukoisti vanhaan malliin. Salakuljettajien tyyssijana oli Kivennapa, jossa jopa suojeluskunnan jäsenet osallistuivat tähän elinkeinoon.

14 LUKU 2. KIRJAVAISET KIVENNAVALLA Levottomien olojen vuoksi asetuksella erotettiin 29.10.1918 Viipurin läänistä sotilashallinnon alaiseksi erityinen raja-alue eli Suomen ja Venäjän rajamaa, joka käsitti Raudun, Metsäpirtin, Kivennavan, Terijoen, Uudenkirkon, Kuolemajärven, Koiviston ja Muolaan pitäjät. Alueen hallinto uskottiin asetuksessa mainituissa asioissa yleisesikuntaan kuuluvalle komendantille. Hän saattoi mm. karkoittaa vaaralliset henkilöt rajamaasta, tuomita määräyksen rikkojia vankeusrangaistukseen tai määrätä sakkorangaistuksia. Vuonna 1920 raja suljettiin ja öinen ulkonaliikkumiskielto julistettiin koko rajamaassa. Suojeluskunta hoiti ensin rajan valvontaa, mutta vuonna 1922 perustettiin Kannaksen rajavartiosto. Ilmari Kirjavaisen isä Emil Kirjavainen oli Vepsan vartion esimiehenä vuodesta 1922 rajavartioston vakinaistamiseen 1936 asti. Sen jälkeen hän jatkoi aliupseerina saman vartion päällikkönä talvisodan syttymiseen asti. 2.9 Karjalan menetys Tilaton väestö kävi ennen vuotta 1917 töissä Pietarin ja Aunuksen suunnalla. Kun Suomi itsenäistyi nämä ansiomahdollisuudet katosivat. Muutos oli suuri myös viljelijöille. Erityisesti rajan sulkeutuminen koetteli Metsäpirtin, Raudun, Kivennavan ja Uudenkirkon pienviljelijöitä, jotka olivat saaneet pääasiallisen tulonsa maitokaupalla Pietariin ja huvila-asukkaille. Itsenäinen Suomi panosti maanviljelyn kehittämiseen Kannaksella niin, että talvisotaan mennessä Viipurin läänin maatilojen mahdollisuus elättää väestönsä oli samalla tasolla koko Suomen kanssa. Evakkona kodeistaan lähteneet eivät turhaan muistele kotiseutuaan hyvän elämän tyyssijana. Peltoala laajeni ja viljely monipuolistui. 1930-luvulla maidonmyyntiosuuskuntien toiminta ulottui jo jokaiselle maitotilalle. Osuuskunnat keräsivät kylistä maidon ja kuljettivat sen osuusmeijereihin. Yleinen hyvinvoinnin kasvu katkesi sotiin ja Karjalan menetykseen. Neuvostoliitto ehdotti 1939 aluevaihdoksia, joissa keskeistä oli Leningradin turvaaminen. Raudun ja Metsäpirtin osalta raja olisi jäänyt ennalleen, mutta ei olisi kääntynyt tästä etelään vaan jatkunut länteen Muolaan ja Perkjärven kautta Koivistolle. Vastikkeeksi tarjottiin Itä-Karjalasta yli kaksi kertaa niin suurta aluetta Repolasta ja Porajärveltä. Hangon alueen vuokraus oli myös neuvottelupöydällä. Mitä olisi seurannut, jos neuvottelut olisivat päättyneet ratkaisuun? Neuvotteluiden kulku ja Stalinin kompromissiesitykset viittaavat vahvasti, että rajansiirtojen taustalla oli se mitä esitettiinkin, Leningradin sijainti. Olisiko sota ollut vältettävissä vai olisiko tuleva sota ollut kohtalokkaampi Suomelle? Tähän ei liene vastausta, mutta Suomi näyttää olleen maailmanpoliittisten voimien vietävänä kuten niin usein aiemmminkin historiansa aikana. Sipi Kirjavaisen jälkeläisten kotiseudut näyttäisivät joka tapauksessa vääjäämättä jääneen rajan taakse myös vaihtoehtoisessa toteutumattomassa historiassa. Tavisodan ensimmäisenä päivänä alkoivat Viipurin pommitukset ja tykistökeskitykset rajakyliin. Viipurin evakuointi oli alkanut lokakuussa, mutta siviiliväestöä oli kaupungissa runsaasti. Omaisuuden evakoiminen kaupungista jatkui helmikuulle. Summan rintama murtui helmikuun puolivälissä ja 18. helmikuuta Viipuri joutui tuhoisan ilmahyökkäyksen kohteeksi, jonka seurauksen kaupuni paloi aamusta iltaan ja seuraavaan päivään. Siviilielämä Viipurista loppui. Rajapitäjissä evakointi alkoi vapaaehtoisena, mutta Terijoen pitäjä ja 5-10 kilometrin levyinen rajavyöhyke Kivennavan, Raudun ja Metsäpirtin pitäjistä sekä Suomenlahden itäiset ulkosaaret määrättiin lokakuussa tyhjennettäviksi. Poliittinen tilanne jatkui jännittyneenä eikä kotiinpaluusta ollut pois kotoaan siirretyillä tietoakaan. Viranomaiset kielsivät jyrkästi kotiinpaluun, mutta arvioiden mukaan lähes puolet raja-alueilta lokakuussa evakoiduista siirtyi omavaltaisesti koteihinsa marraskuun loppuun mennessä. Evakoimista ei marrakuun puolivälin jälkeen juurikaan jatkettu vaan odoteltiin tilanteen kehittymistä. Kouluja avattin ja uskottiin, ettei sotaa tule. Sotilasviranomaisten vaatimusta tyhjentää kokonaan 40-50 kilometrin syvyinen vyöhyke ei toteutettu. Sodan puhjetessa ja ammusten putoillessa 30.11.1939 aamulla evakoitu vyöhyke oli kapea, kenttätykin kantaman sisäpuolella. Teillä tungeksi siviilejä, sotilaita, kotieläimiä, aseita, tavaraa. Lentokoneet ahdistelivat heti sodan alussa evakkojunia ja niiden kuormausta. Rajapitäjissä ei yleensä ehditty antaa evakoimiskäskyä vaan ihmiset pakenivat henkensä edestä. Kauempana

2.10. KÄYDÄÄN VIELÄ PIHLAISISSA 15 rajasta suojeluskuntalaiset ja poliisi kävivät taloissa ilmoittamassa milloin kotoa oli lähdettävä. Valmistautumisaika oli yleensä lyhyt, tunti pari, korkeintaan muutama tunti. Pois siirtyvät ihmiset saivat ottaa mukaansa vain kaikkein välttämättömimmän. Rajakuntien väestö siirtyi kuin ihmeen kaupalla pois sodan jaloista ilman suurta katastrofia. Joulukuun toisena päivänä muuttui sää sumuiseksi ja pilvisen harmaaksi estäen vihollisen pommituslennot. Karjaa ja omaisuutta ei ehditty pelastaa suuria määriä, niiden siirtämiseen ei ollut mahdollisuuksia. Sota jyräsi Kannaksen yli kerran talvisodassa ja kahdesti jatkosodassa. Sipi Kirjavaisen jälkipolviluetteloista löytyy 45 sankarikuolemaa. Menneinä vuosisatoina asukkaat jäivät sodan jalkoihin ja saivat selviytyä miten taisivat. Sodan päätyttyä väestöllä oli minne väistyä ja Sipi Kirjavaisen jälkeläiset pääsivät kiinni uuteen maapohjaan. Karjalaisten sijoittumisessa uusille asuinseuduilleen on jotain ainutlaatuista. 1900-luvulla sotien runtelemassa Euroopassa tapahtuneet miljoonien ihmisten väestönsiirrot olivat mittavia murhenäytelmiä. Näistä poiketen karjalaisten evakkotie ei ollut kuolemanmarssi. Evakkona siirtyi kotiseudultaan muualle Suomeen yli 400 000 karjalaista. Heidän sijoittamisensa niin, että lähes koko Suomi osallistui asuttamiseen on merkittävää. Kivennapalaiset sijoitettiin Hämeeseen, etupäässä Hauholle, Lammille, Tuulokseen, Pälkäneelle ja Kangasalalle. Myös Luopioisiin ja Padasjoelle sijoitettiin Kivennavan kylistä lähteneitä. Uudeltakirkolta tulleet asutettiin Varsinais-Suomen itäisiin osiin Salon seudulle, Kuusjoelle ja Kiikalaan. Terijoen siirtoväki tuli Tuusulan kunnan alueelle jo talvisodan sytyttyä. Terijokilaiset eivät missään vaiheessa päässeet palaamaan takaisin, sillä Terijoki sijaitsi rajan tuntumassa ja oli siten sotatoimialuetta. Myös jatkosodan jälkeen terijokelaiselle siirtoväelle sijoituskunnaksi osoitettiin Tuusula. 2.10 Käydään vielä Pihlaisissa Kivennavan rajapitäjän pohjoisosassa hieman syrjässä sijainnut Pihlaisen kylä oli keskeinen Kirjavaisille. Kylä, jota suku oli kansoittanut vuosisatoja. 1939 taloja oli 72 ja asukkaista 345. Sipi Kirjavaisen jälkeläisiä asui 61 talossa. Kivennavan kylistä se oli viidenneksi suurin. Kivennapalaisten Pitäjäseura ry:n julkaisemassa teoksessa kerrotaan Pihlaisista: Pihlaisten kylätie erkani Ahjärveltä Valkjärvelle menevältä maantieltä runsas kilometri Härkäjoen yli johtaneen Sahansillan jälkeen. Kylän talot olivat aikaisemmin rakennettu petoeläinvaaran takia umpikartanoiksi, talousrakennukset vieri viereen päärakennuksen sivuille ja vastapäätä nelikulmion muotoisen pihan ympärille, johon päästiin vankkojen lautaporttien kautta. Talot sijaitsivat päääosin Pekkolan ja Hennunmäellä, mutta kun tulipalo 1865 tuhosi koko Pekkolanmäen ja seuraavan vuonna Hennumäen Mikkeläis Mikin taloa lukuun ottamatta, rakennettiin uudet talot kauemmaksi keskustasta, ja tilan rakennukset erilleen toisistaan. Tosin umpikartanoitakin vielä tehtiin, v -39 oli kylässä näitä vielä seitsemän, edellä mainitun Mikin talon lisäksi Mikko Kallisella, Jooseppi Nokkosella, Eino Kirjavaisella, Matti Kirjavaisella, Juhana Kirjavaisella ja Juho Hiirellä. Tultaessa kylään ja Paavolanmäelle ylitettiin Pienristinojan silta. Sen vasemmalle puolelle jäi myllysulku, jonka rannalla Matti Kirjavaisella oli mylly, sirkkelisaha ja pärehöylä. Sulun rannalla naiset pesivät kesällä mattopyykkejään ja lapset opettelivat uimaan laudanpätkä apunaan. Kylässä ei ennen sotia ollut sähköä, mutta -39 syksyllä ne olivat juuri rakenteilla. Monessa talossa olivat jo johdot seinään asti vedetyt, ja ilman sotia olisivat sähkövalot kylässä jo jouluna palaneet (Kivennavan Pitäjäseura: Kivennapa kylästä kylään) Nyt Pihlaisissa maisema on toinen. Kylään johtaa toistakymmentä kilometriä pitkä betonitie. Tien päässä on kerrostaloja, joista osa on asuttuja, osa tyhjillään. Tyhjät talot ovat kaksikerroksisia valkoisesta tiilestä muurattuja pitkiä rakennuksia. Entisen kylän laidalla ovat ohjussiilot. Suuret puolikaaren muotoiset paksut maastonvihreät teräsovet auki, kiskot kulkevat turpeella naamioidun lieriön mustiin uumeniin. Ohjussiilon viereinen autohalli on enää pelkkä seinätön ranka, jo menettänyt osan katostaankin. Betonibunkkerit ovat lähes huomaamattomia, vartiotorni romahtanut. Kuusikymmentä vuotta sitten kylään rakennettiin ohjustukikohta. Entinen Pihlaisten kylä oli keskeinen osa Leningradin puolustusjärjestelmää. 1998 tämä strategia mietittiin uudelleen ja tukikohta hylättiin.

16 LUKU 2. KIRJAVAISET KIVENNAVALLA Kauan tätä ennen oli kaivettu Pihlaisten talojen kivijalat röykkiöiksi metsän laitaan. Vaivoja säästelemättä on kammettu pois muisto näiden mäkien entisistä asukkaista. Muutos on kohdannut kaikkia Kannaksen kyliä. Kotiseudultaan lähtenyt näkee vielä muistoissaan vanhat maisemat ja voi loihtia entisen mieleensä vanhassa kotikylässä käydessään, mutta nuorempi polvi näkee siellä käydessään vain nykyisyyden. Toki nuorisokin kokee paikan merkittävyyden suvun vanhimpien kautta. Näiltä sijoiltaan entiset asukkaat ovat levittäytyneet kaikkialle Suomeen ja karjalaisuus on saanut uuden merkityksen sulautuessaan muuhun väestöön. Menetetty kotiseutu elää vielä entisten karjalaisten muistoissa ja perinteenä, kyläjuhlina ja kyläseuroina, mutta sitä Karjalaa, jota Sipin jälkeläiset ennen asuttivat ei enää ole. Kirjallisuus ja lähteet: Kalvola Terttu Kivennavalla - Karjalaisia kertomuksia ja muistikuvia Karskela Sirkka Kivennapa - Väestö ja tilat isonvihan jälkeen Karte-Liikkanen Greta Pietari-suuntaus Kivennapa kestää Kähönen Ester Vanha Äyräpää I Kähönen Ester Vanha Äyräpää II Lappalainen Mirkka Jumalan vihan ruoska. Suuri nälähätä Suomessa 1695-1697 Mikkonen Pirjo, Paikkala Sirkka Sukunimet Mäkinen, Anssi Linnaleirit ja vainovalkeat Rytkönen Ahti Savupirttien kansaa Viipurin läänin historia III Suomenlahdelta Laatokalle Viipurin läänin historia VI Karjala itärajan varjossa Virolainen Johannes Karjalaiset Suomen kohtaloissa

Pekka Kirjavainen 3 Suvun uudet asuinsijat 3.1 1500- ja 1600-vuosisadat Sipin jälkipolvet elivät yleensä synnyinsijoillaan Kivennavalla, tyttäriä naitiin naapurikyliin. Lahjoitusmaajärjestelmä vähensi muuttohalukkuutta pitäjärajojen ylitse. 1800-luvulla Kivennavan Kirjavaisten suvun elinpiiri laajeni hiljalleen, Suomen itsenäistyminen levitti jos sukua ja Karjalan menetys sirotteli Sipin geenit ympäri Suomea. Tähän aikajanaan on liitetty myös suvun kannalta merkittäviä tapahtumia vuosisatojen varrelta. 1556 Venäläisten suurhyökkäys Kivennavalle. Asukkaat piilopirtteihin tai pakomatkalle. 1570-luku Sipi Kirjavainen syntyy Uudenkirkon Kuuterselällä (Taulu 1) 1575 Venäläiset hävittävät Kurkelan ja Pihlaisen. 1684 Iivana Julman kuolema, joka aloitti Venäjällä sisällissotien kauden jona aikana Ruotsi valloittaa suuria alueita Venäjältä. 1598-1613 oli Venäjällä suuri sekasorto-ajanjakso. Tsaari Vasili Suiski pyysi apua Ruotsilta puolalaisia vastaan ja lupasi palkinnoksi Käkisalmen läänin. 1600 Halla tuhoaa viljasadon 1601 Nälänhätä Suuri hallavuosi eli Suuri olkivuosi tappaa tuhansia suomalaisia. 1602 Nälänmurhe eli Hungerkummer. Lisäksi rutto vaivasi 1605 Matti Sipinpoika Kirjavainen syntyy Uudenkirkon Kuuterselällä (Taulu 6) 1609 Katovuosi. 1610 Pontuksen poika, kreivi Jaakko De la Gardie suomalaisine sotilaineen miehittää Moskovan 1617 Stolbovan rauha. Ruotsi sai Venäjältä Käkisalmen läänin sekä osan Inkeriä. Rajamuutosten myötä Ruotsista tuli Euroopan suurimpia valtiota pinta-alaltaan ja Ruotsi hallitsi koko Suomenlahtea. 1620 Katovuosi. 1630 Rutto Ruotsi liittyy 30-vuotiseen sotaan (1618-1648) - Kylmyys vie viljasadon 1633 Sateet tuhoavat sadon. 1634 Kuivuus aiheuttaa katoa. 1635 Perttulin hallavuosi. 1638 Katovuosi. Ensimmäiset suomalaiset siirtolaiset muuttivat Amerikan mantereelle. 1639 Matti Sipinpoika Kirjavainen ja vaimonsa sekä pojat Heikki ja Erkki perheineen saapuvat Kivennavalle Kurkelaan. (Taulu 6) 1640-luku Sipi Kirjavaisen nuorin poika Erkki muuttaa Kivennavan Joutselkään 1644 Kuivuus aiheuttaa katoa. 1646 Matti Sipinpoika Kirjavainen Äyräpään edustajana Ruotsin valtiopäivillä (Taulu 6)

18 LUKU 3. SUVUN UUDET ASUINSIJAT 1647 Matti Kirjavaisella tila Kurkelassa ja Karvalassa. (Taulu 6) 1649 Katovuosi. 1650 Katovuosi. 1655 Kivennapa oli kokonaan annettu aatelisille, läänitysherroille ja sotaherroille. Halla vie sadon. 1656 Ruptuurisota alkaa. Venäläiset tunkeutuivat suoraan Laatokan yli Aunuksesta Käkisalmeen ja Kurkijoen alueelle. Venäläiset huseerasivat miten halusivat.- Laurin hallavuosi. 1657 Katovuosi. 1658 Ruptuurisota päättyy. Syntyy Tverinkarjala. Ruptuurisodan aikana venäläiset siirtävät ortodoksikarjalaisia turvaan Kannakselta Tverinmaalle. 1667 Heikki Matinpoika Kirjavainen asuu perheineen Sikiälässä. Heikki on eronnut nimismiehen virasta. (Taulu 7) - Juho Heikinpoika Kirjavainen Kivennavan Holttilaan (Taulu 25) 1669 Halla vie viljasadon. 1670 Katovuosi. 1672 Sateet tuhoavat viljasadon. 1673 Sateet tuhoavat toisen kerran peräkkäin viljasadon. 1674 Karjarutto raivoaa lisäten nälänhätää. Halla vie sadon. 1675 Halla vie viljasadon. 1676 Katovuosi. 1677 Heikki Matinpoika Kirjavaisen pojat Matti, Pietari, Tuomas, Juho ja Jonas muuttavat Kivennavan Pihlaisiin 1678 Uusi karjaruttoaalto raivoaa. Katovuosi. 1682 Pietari Suuri Venäjän tsaariksi 1685 Katovuosi. 1687 Katovuosi. 1688 Katovuosi. 1689 Kuivuus ja kylmyys aiheuttavat katoa. 1692 Halla vie viljasadon. 1694 Kuivuus tuhoaa viljasatoa. 1695 Suuret nälkävuodet alkavat - Suuret kuolon vuodet. Myrskyt tuhoavat viljalaivoja. Kylmyys ja sateet tuhoavat sadon. 1696 Halla tuhoaa viljasadon - nälänhätä jatkuu. 1697 Sipi Heikinpoika Kirjavainen asuu vaimonsa kanssa Riihisyrjässä.(Taulu 8) 1698 Ensimmäinen onnistunut satovuosi, mutta nälänhätä tappaa yhä ihmisiä. Lähes kolmasosa Suomen väestöstä on kuollut. 3.2 1700-luku 1700-luvulla noin kolmasosa Sipin jälkipolvista asuu Pihlaisissa. Tyttäriä naidaan naapurikyliin. 4/5 suvusta elää Kivennavalla, mutta suvun jäseniä asuu vuosisadan loppupuolella myös naapuripitäjissä, Muolaassa joka

3.2. 1700-LUKU 19 kymmenes ja muutama Valkjärvellä. Vuosisadan aikana Sipin jälkipolvissa syntyy lähes tuhat lasta. 1700 Suuri Pohjansota alkaa. Ruotsi panee toimeen ylimääräisen väenoton. 1701 Juho Heikinpoika Kirjavainen on muuttanut Kauksamoon, jossa ottanut tilan haltuunsa 17.09.1701.(Taulu 25) 1703 Venäläiset voittavat taistelun Joutselän maastossa. Pietari Suuri rakennutti Pietari-Paavalin linnoituksen juuri valtaamilleen alueille keskelle suomalaistunutta Inkerinmaata. Pietaria ryhdyttiin rakentamaan. 1704 Sateet aiheuttavat katoa 1705 Venäläiset sissit hävittävät Kivennapaa. Suuret katovuodet alkavat 1706 Venäläisten suuri hyökkäys Muolaan ja Kivennavan läpi Viipuria vastaan epäonnistuu. Suuri kato jatkuu 1707 Kasakat ja sissijoukot tekevät tuhojaan Kivennavalla. Suuri kato jatkuu yhä 1708 Venäläiset polttivat Porvoon. Viimeinen suuri katovuosi 1709 Ruotsalaiset lyödään Pultavan taistelussa. Tapahtuu sodan ratkaiseva käänne. Kaarle XII pakenee venäläisiä Turkkiin, Ruotsin armeijan pääjoukot antautuvat ja viedään sotavankeina Siperiaan, kaivoksiin tai rakentamaan Pietaria. - Kylmyys vie sadon 1710 Venäläiset valtaavat Käkisalmen ja Viipurin. Rutto tappaa tuhansia ihmisiä Helsingissä ja Turussa 1711 Ruotsalaiset yrittävät katkaista venäläisten huoltoyhteydet Viipurista rakenteilla olevaan Pietariin. 1712 Pietari julistetaan Venäjän pääkaupungiksi 1713 Venäläiset valtaavat koko Suomen. Isoviha alkaa. 1720 Sallitaan petun otto valtion metsistä 1721 Isoviha päättyy Uudenkaupungin rauhaan. Karjala siirtyy Venäjän alamaiseksi väestön jäädessä paikoilleen ja Suomen Karjalasta tulee Vanha Suomi. Kivennapa ei ole enää Venäjän ja Ruotsin rajamaata. 1722 Katovuosi 1726 Katovuosi 1727 Kivennavan väestöluettelon mukaan Simo Juhonpoika Kirjavainen asuu perheineen Holttilassa. (Taulu 26), Kaisa Kirjavainen ja Matti Pimiä asuvat Kivennavan Voipialassa (Taulu 36), Katariina Kirjavainen ja Pietari Käkönen Kivennavan Raivolassa (Taulu 45) 1729 Katariina Kirjavainen ja Pietari Käkönen muuttavat Kivennavan Terijoelle (Taulu 45) 1732 Maria Kirjavainen ja Juho Ahvenainen asuvat Kivennavan Soppikylässä (Taulu 27) 1734 Katovuosi 1736 Maria Kirjavainen ja Juho Ahvenainen muuttavat Kivennavan Kanalaan (Taulu 27) 1738 Sipin jälkipolvea Kivennavan Puhtulaan (Maria Kirjavainen Taulu 39) 1740 Sipin jälkipolvea Kivennavan Kotselkään (Helena Kirjavainen Taulu 47) - Viljasato tuhoutuu hallan vuoksi 1741 Hattujen sota Ruotsin ja Venäjän välillä. Venäläiset miehittävät Suomen. Pikkuviha alkaa. 1743 Pikkuviha päättyy Turun rauhaan. Ruotsin ja Venäjän raja siirtyy lännemmäksi ja Venäjän Vanhaan Suomeen liitetään uusia alueita. 1749 Kuivuus aiheuttaa viljakatoa Sipin jälkipolvea Kivennavan Ahjärvelle (Katri Pimiä Taulu 396) 1751 Kuivuus vie viljasado

20 LUKU 3. SUVUN UUDET ASUINSIJAT 1752 Kuivuus vie viljasadon toisena perättäisenä vuonna 1753 Sipin jälkipolvea Kivennavan Polviselkään (Maria Vanonen Taulu 22) ja Muolaan Pällilään (Paavo Kirjavainen Taulu 54) 1754 Sateet aiheuttavat viljakadon 1755 Toinen perättäinen viljasadon menetys sateiden vuoksi. Ruotsin puolella kielletään viinanpoltto, jos se nostaa viljan hintaa liiaksi Sipin jälkipolvea Kivennavan Paksujalkalaan (Valpuri Pimiä Taulu 397) Sipin jälkipolvea Muolaan Sormulaan (Maria Pimiä Taulu 309) 1756 Ruotsin puolella alkaa isojako. Sipin jälkipolvea Kivennavan Lintulaan (Johannes Ahvenainen Taulu 247) 1757 Kuivuus aiheuttaa viljakatoa 1758 Sipin jälkipolvea Valkjärvelle Valkeamatkaan (Anna Kirjavainen Taulu 41) Sipin jälkipolvea Kivennavan Lipolaan (Pietari Kirjavainen Taulu 34) 1762 Katariina II Venäjän hallitsijaksi. Hänen valtakaudellaan Venäjä laajenee merkittävästi. Isojakoasetus voimassa Suomessa Ruotsin puolella. Kuivuus aiheuttaa viljakatoa. 1763 Kuivuus aiheuttaa viljakatoa 1766 Kuivuus aiheuttaa viljakatoa Sipin jälkipolvea Muolaan Perkjärvelle (Maria Kirjavainen Taulu 61) 1767 Sipin jälkipolvea Muolaan Vesikkalaan (Anna Siterlainen Taulu 126) 1768 Venäjä aloitti sodan Turkkia vastaan Sipin jälkipolvea Kivennavan Vehmaisiin (Susanna Nokkonen Taulu 177) 1769 Katovuosi Paavali I Venäjän hallitsijaksi. Sipin jälkipolvea Kivennavan Rantakylään (Helena Siterlainen Taulu 129) ja Koukkulaan (Anna Kirjavainen Taulu 41) 1770 Toinen perättäinen katovuosi Sipin jälkipolvea Kivennavan Vuottaalle (Esko Telkkinen Taulu 302) 1771 Kolmas perättäinen katovuosi 1772 Neljäs perättäinen katovuosi. - Kustaa III valtaistuimelle ja viinan kotipoltto kielletään Ruotsissa. Sipin jälkipolvea Valkjärven Siparilaan (Eeva Kirjavainen Taulu 169) Sipin jälkipolvea Kivennavan Kukonmäelle (Hanna Töllinen Taulu 501) 1773 Sipin jälkipolvea Kivennavan Kaukolempiälään (Sohvi Pimiä Taulu 330) 1774 Katovuosi jälleen yhden satoisan vuoden jälkeen. Venäjän ja Turkin välinen sota päättyy. 1776 Viimeinen katovuosi lähes kahteenkymmeneen vuoteen 1779 Sipin jälkipolvea Kivennavan Pamppalaan (Jooseppi Honka Taulu 229) ja Muolaan Karhulaan (Johanna Kirjavainen Taulu 116) 1780 Venäjän kruunu ostaa Kivennavalta maita asetehtaalle. Systerbäckin asetehtaan rakennuksista osa ulottui Pietarin kuvernementtiin, osa Viipurin läänin puolelle. Sipin jälkipolvea Kivennavan Ikolaan (Yrjö Kirjavainen Taulu 285) 1781 Sipin jälkipolvea Muolaan Ilolaan (Eeva Luukka Taulu 388) ja Pällilään (Maria Kirjavainen Taulu 548, Susanna Kirjavainen Taulu 552)

3.3. 1800-LUKU 21 1783 Islannissa suuri tulivuorenpurkaus, joka viilentää koko maapallon ilmastoa ja aiheuttaa kymmeniä tuhansia kuolonuhreja. Kolmivuotinen kato alkaa Sipin jälkipolvea Kivennavan Alakylään (Eeva Ahvenainen Taulu 253) 1784 Toinen katovuosi Sipin jälkipolvea Muolaan Pyykkölään (Maria Kirjavainen Taulu 548) 1785 Kolmas katovuosi 1786 Ruotsissa ehdotus julkisten viljamakasiinien perustamisesta katovuosien varalle Maria Kirjavainen muuttaa Muolaan Pellilään (Taulu 548) 1787 Venäjä-Turkin sekä Itävalta-Turkin sota alkaa. Ruotsissa viinan kotipoltto sallitaan veroja Sipin jälkipolvea Kivennavan Kekrolaan (Pauli Naulapää Taulu 597) 1788 Ruotsin ja Venäjän välillä syttyy sota. Suuri meritaistelu Suursaaren edustalla. 1789 Venäläiset valtaavat Mikkelin. 1790 Sota Venäjän ja Ruotsin välillä päättyy ilman rajamuutoksia. Katovuosi 1791 Toinen katovuosi 1792 Sipin jälkipolvea Kivennavan Kuokkalaan (Regina Kirjavainen Taulu 391) 1794 Sipin jälkipolvea Valkjärven Pilpulaan (Anna Kirjavainen Taulu 573) ja Innalaan (Varpu Kallinen Taulu 152) 1795 Sipin jälkipolvea Kivennavan Liikolaan (Saara Pimiä Taulu 346) ja Polvenselkään (Eeva Ahvenainen Taulu 253) 1796 Sipin jälkipolvea Muolaan Kallaisiin (Anna Kauppinen Taulu 208) 1797 Katovuosi Sipin jälkipolvea Muolaan Hanttulaan (Varpu Ahvenainen Taulu 248) ja Kivennavan Korpikylään (Anna Kirjavainen Taulu 426) 1798 Sipin jälkipolvea Kivennavan Vanhakylään (Maria Pimiä Taulu 360) ja Tammiselkään (Eeva Ahvenainen Taulu 253) 1799 Suomi liitettiin Venäjään ja parin vuoden kuluttua Karjalan kannas Suomen suuriruhtinaskuntaan. Sipin jälkipolvea Valkjärven Ilmolaan (Maria Lius Taulu 170) 3.3 1800-luku 4/5 suvusta elää edelleen Kivennavalla. Pihlaisten osuus Sipin jälkeläisten kotipaikkana pienenee vuosisadan kuluessa, mutta silti reilusti yli kymmenesosa on pihlaislaisia. Suku on laajentunut lähes kaikkiin Kivennavan kyliin. Ahjärvi on Pihlaisten jälkeen merkittävin, joka kahdeskymmenes suvun jäsen asuu siellä. Satamäärin Sipin väkeä syntyy myös Rantakylään, Kekrolaan, Joutselkään, Voipialaan, Vehmaisiin... Naapuripitäjistä Muolaan Jaarila ja Karhula, Valkjärven Nurmijärvi ja Tarpila ovat 1800-luvulla keskeisimmät tämän suvun tarinassa. Jaarila on Uusikirkko, mistä Sipi on lähtöisin, näkyy taas suvun tiedoissa. On mielenkiintoista, että suku leviää Jaarilaan vasta 1800-luvulla. Pihlainen ja Jaarila ovat lähes kiinni toisissaan - mutta eri pitäjissä. Vuosisadan kuluessa suku laajenee jo Karjalan Kannakselta muuhunkin Suomeen, mutta puhutaan vain noin prosentin osuudesta, suku siis pysyy vahvasti karjalaisena. Sipin jälkipolvea syntyy 1800-luvulla 4527 lasta. 1801 Venäjän valtaistuimelle Aleksanteri I. Sipin jälkipolvea Muolaassa Yläkuusaan (Maria Eerikäinen Taulu 553) ja Soittolaan (Anna Moisander Taulu 120) 1802 Sipin jälkipolvea Kivennavan Lavolaan (Antti Estländer Taulu 314) ja Uudellekirkolle (Valpuri Kirjavainen Taulu 276) 1803 Sipin jälkipolvea Kivennavalla Miettilään (Maria Kirjavainen Taulu 98) ja Räikylään (Anna Siterlainen Taulu 157)

22 LUKU 3. SUVUN UUDET ASUINSIJAT 1804 Sipin jälkipolvea Kivennavan Kirkonkylään (Helena Koisti Taulu 142) ja Valkjärven Tarpilaan (Varpu Kallinen 152) 1808 Suomen sota alkaa Sipin jälkipolvea Muolaan Jaarilaan (Maria Murtonen Taulu 560) 1809 Suomen sota päättyy. Ruotsi menettää koko Suomen Venäjälle. 1810 Sipin jälkipolvea Muolaan Selolaan (Liisa Kirjavainen Taulu 588) 1811 Vanha Suomi eli Suomen Karjala liitettiin Suomen Suuriruhtinaskuntaan Elias Lönnrot keräsi suurimman osan Kalevalan runoista Venäjän puolelta Pohjois- ja Vienan Karjalasta. Suomessa vallitsi Karjalainnostus. 1812 Napoleon hyökkäsi Venäjälle 600 000 miehen armeijalla. Joukot marssivat Moskovaan asti, mutta eivät saavuttaneet ratkaisevaa voittoa. Perääntyessään armeijassa oli enää 30 000 miestä. 1814 Sipin jälkipolvea Kivennavan Saarenmaalle (Valpuri Kirjavainen Taulu 102) 1815 Liisa Kirjavainen (Taulu 588) muuttaa Muolaan Oinalaan 1816 Sipin jälkipolvea Kivennavan Suurselkään (Margaretha Kirjavainen Taulu 258) 1818 Karjalassa luonnonmullistus, jossa Suvanto uursi uuden uoman Laatokkaan Sipin jälkipolvea Kivennavalla Multalaan (Eeva Kallinen Taulu 147) ja Seppälään (Helena Vanonen Taulu 236), Valkjärvellä Riihirantaan (Anna Kontio Taulu 574) 1819 Sipin jälkipolvea Kivennavalla Termalaan (Helena Lemmitty Taulu 434) 1820 Suomalaisten Amerikkaan muutto alkaa Sipin jälkipolvea Muolaan Punnukseen (Hanna Luukka Taulu 389) ja Kivennavan Riihisyrjään (Tuomas Sarvi Taulu 517) 1821 Sateet tuhoavat viljasadon 1823 Sipin jälkipolvea Kivennavan Tirttulaan (Riitta Pohjalainen Taulu 133) 1825 Nikolai I Venäjän hallitsijaksi. Sipin jälkipolvea Heinjoen Rättölään (Saara Leino Taulu 554) 1828 Sipin jälkipolvea Kivennavan Vaittilaan (Aune Naulapää Taulu 615) 1831 Katovuosi 1832 Halla tuhoaa viljasadon 1834 Katovuosi Sipin jälkipolvea Valkjärvellä Nurmijärvelle (Niilo Holttinen Taulu 155) ja Hambalaan (Katarina Lius Taulu 175) 1835 Halla tuhoaa jälleen viljasadon. Kalevala julkaistiin. 1836 Sipin jälkipolvea Kivennavan Juvakkalaan (Maria Rautiainen Taulu 137) 1839 Viipurin hovioikeus perustetaan Sipin jälkipolvi Kivennavan Rontuun (Helena Lemmitty Taulu 434) 1841 Sipin jälkipolvea Kivennavan Linnamäelle (Maria Kirjavainen Taulu 582) 1842 Sipin jälkipolvea Kivennavan Siiranmäelle (Hetti Mörö Taulu 212) 1843 Sipin jälkipolvea Muolaan Rättölään () 1844 Sateet tuhoavat viljasadon 1846 Sipin jälkipolvea Kivennavan Haapalaan (Eeva Rämö Taulu 1213)

3.3. 1800-LUKU 23 1848 13.5 Jalkapuurangaistus kielletään 1850 Sipin jälkipolvea Kivennavan Sikiälään (Helena Paavolainen Taulu 168) 1851 Sipin jälkipolvea Uudenkirkon Kanneljärvelle (Katariina Kirjavainen Taulu 229), Pietariin (Esa Huuhtanen Taulu 571) ja Muolaan Lehtokylään (Eeva Sarvi Taulu 524) 1853 Suuri koleraepidemia Helsingissä. Kuivuus tuhoaa viljasatoa 1854 Sipin jälkipolvea Venäjälle () 1855 Sipin jälkipolvea Kuolemajärven Huumolaan (Ristiina Paljakka Taulu 1318) ja Valkjärven Uusikylään (Matti Kirjavainen Taulu 109) 1856 Sateet tuhoavat viljasatoa 1858 Sipin jälkipolvea Muolaan Mälkölään (Anna Tujunen Taulu 1189) 1859 Sipin jälkipolvea Kivennavan Ylentelään (Maria Ilonen Taulu 796) 1862 Halla tuhoaa viljasatoa Sipin jälkipolvea Heinjoen Kopralaan (Anna Mononen Taulu 1178) 1864 Täysi-ikäiset naiset saavat solmia vapaasti avioliiton 1866 Suomi saa oman rahan. Viinan kotipoltto kielletään. Ennen lakimuutosta viinanpoltto arviolta kymmenkertaistui normaalivuodesta. Edellisen hyvän satovuoden ylijäämävilja, paikoin myös siemenvilja, on poltettu viinaksi pahan päivän varalle. 1867 Pahat päivät saapuvat. Viljakato tappaa väestöä viljasadon tuhouduttua kylmyyteen, hallojen ja sateiden johdosta. 1868 Nälänhätä tappaa yli Suomessa 100 000 ihmistä. Sipin jälkipolvea Valkeasaareen (Sakari Melto Taulu 1285), ja Valkjärven Nirkkolaan (Katariina Pimiä Taulu 377). 1869 Kato lähes koko maassa, nälkä ja taudit aiheuttavat suuren kuolleisuuden Sipin jälkipolvea Valkjärven Vaalimoon (Anna Lemmetty Taulu 1308). 1876 Sipin jälkipolvea Valkjärven Hampalaan (Hetti Kirjavainen Taulu 2230). 1878 Katovuosi 1881 Sipin jälkipolvea Valkeasaaren Konnunselkään (Kristiina Kirjavainen Taulu 384) 1882 Sipin jälkipolvea Muolaan Kallaisiin (Anna Moisander Taulu 1184) ja Raudun kirkolle (Jooseppi Holttinen Taulu 1268) 1885 Anna Kirjavainen (Taulu 2235)) Valkjärven Kostealaan ja Juhana Kirjavainen Kemiönsaarelle (Taulu 2188), josta hän muuttaa Venäjälle ja asettuu 1895 Pietarin Parkalaan. 1888 Sipin jälkipolvea Uudenkirkon Liikolaan (Helena Moisander Taulu 2222) ja Kivennavan Tiilinmaalle (Eeva Pimiä Taulu 1776) 1892 Halla vie viljasadon 1893 Toinen perättäinen hallan aiheuttama kato 1894 Sipin jälkipolvea Heinjoen Pihkalaan (Anni Hyytiäinen Taulu 2120) 1896 Sipin jälkipolvea Kivennavan Husulaan (Ville Kuorttinen) 1898 Sipin jälkipolvea Muolaan Telkkälään (Amanda Kirjavainen Taulu 877) 1899 Kuivuus aiheuttaa viljakatoa

24 LUKU 3. SUVUN UUDET ASUINSIJAT 3.4 1900-luku Vuosisadan kolmella alkukymmenellä Pihlainen pysyy Kirjavaisten kylänä. Yli puolet Sipin jälkipolven lapsista syntyy Kivennavalla, heistä joka viides Pihlaisissa. Kivennavalla Rantakylä on 1900-luvulle tullessa merkittävin Pihlaisten jälkeen. Valkjärvi ja Muolaa ovat pitäjistä suvun kannalta keskeisiä, mutta näiden osuus on kuitenkin varsin pieni. Valjärvellä 108 ja Muolaassa 64 syntynyttä Sipin jälkipolvessa, kun heitä Kivennavalla on 1930-luvun loppuun mennessä 1406. Sota ja Kivennavan jääminen rajan taakse nostaa Helsingin keskeisimmäksi Sipin jälkipolvien syntymäkunnaksi. Evakkokotikunnat Hauho ja Lammi ovat myös merkittäviä, mutta käytännössä Sipin jälkipolvet asuvat siellä täällä kaikkialla Suomessa. 1901 Paavo Kirjavainen Valkjärven Pentsilään (Taulu 985) 1902 Mikko Nenonen Kivennavan Hiirelään ((Taulu 1717)) 1905 Anna Helena Kirjavainen Viipuriin (Taulu 2188) 1907 Matti Puhalainen Kivennavan Hartosiin (Taulu 2309) 1908 Juho Kirjavainen Kivennavalla Tonteriin ((Taulu 1092)) ja Matti Kouhia Mustapohjaan ((Taulu 1209)) 1910 Anni Pulkki Valkjärven Päiväkivelle (Taulu 852) ja Uudenkirkon Hötsölään (Iida Maria Nokkonen Taulu 1371) 1912 Helena Holttinen Raudun Ristautioon (Taulu 1259) ja Anni Pulkki Vuokselan Päiväkivelle (Taulu 852) 1917 Suomi julistautuu itsenäiseksi - 31.12.1917 Venäjä tunnustaa Suomen itsenäisyyden Kivennavalla Kellomäelle () ja Ollilaan (). Anni Pulkki Vuokselaan (Taulu 852). 1918 Sisällissota -Iida Leskinen Kivennavan Riihisyrjästä Kurikkaan (Taulu 732 ) ja Anni Suutari Uudenkirkon Neuvolaan (Taulu 1491 ) 1919 Aino Sarvi Kivennavan kirkonkylästä Haminaan (2302) 1920 Tarton rauha. Suomen hallinta Suomen Karjalaan vahvistettiin. - Säädetään sukunimilaki Matti Suutari Raivolasta Muolaan Kuusaanhoviin (Taulu 1493) 1921 Aleksanteri Kirjavainen Pietari Parkalasta Värtsilään (Taulu 2195) 1922 Sipin jälkipolvea Mustamäkeen (Antti Kirjavainen Taulu 1537) ja Lainojalle (Johannes Nuutinen Taulu 1289) 1923 Anna Mari Paavolainen Heinjoelle (Taulu 773) ja Aino Sarvi Hollolaan (Taulu 2032) 1924 Sipin jälkipolvea Elimäelle (Aina Nikkanen Taulu 836), Kanneljärvelle (Iida Murtonen Taulu 662) ja Lahteen (Vilhelm Kirjavainen Taulu 1542) 1925 Sipin jälkipolvea Johannekseen (Iida Tolvanen Taulu 2156), Orimattilaan (Vihtori Tolvanen Taulu 2332), Ruokolahdelle (Johannes Riukka Taulu 1433) ja Vuokselan Uusikylään (Aino Pyykkö Taulu 1085) 1926 Sipin jälkipolvea Kemiin (Tuomas Kotilainen Taulu 2703) ja Raudussa Vepsään (Emil Kirjavainen Taulu 678) 1927 Sipin jälkipolvea Koivistolle (Väinö Hyytiä Taulu 898), Metsäpirttiin (Anna Maria Munne Taulu 1898), Heinjoen Ristseppälään (Joonas Hyytiäinen Taulu 2124) ja Helsinkiin (Anna Maria Tolvanen Taulu 2333) 1928 Sipin jälkipolvea Äyräpään Salo-Mälkölään (Matti Suutari Taulu 1493) ja Emil Kirjavainen Raudun Vepsästä Immalaan (Taulu 678) 1929 Wall Steetin pörssiromahdus, jota seuraa maailmanlaajuinen talouskriisi Halla tuhoaa viljasadon Sipin jälkipolvea Kotkaan (Jalmari Susi Taulu 818) ja Hämeenlinnaan (Helena Mikkolainen Taulu 1644)

3.4. 1900-LUKU 25 1930 Sipin jälkipolvea Kanadaan Wellandiin (Sulo Kuronen Taulu 2986) ja Suistamon Leppäsyrjään (Anna Helena Kirjavainen Taulu 672) 1931 Sipin jälkipolvea Raudun Maanselkään (Anna Maria Hohtari Taulu 1250), Antreaan (Helena Kirjavainen Taulu 1546), Muolaan Kannilaan (Elina Kirjavainen Taulu 744), Äyräpäähän (Hilda Ahtiainen Taulu 2232) ja Noormarkkuun (Matti Suutari Taulu 1493) 1932 Lapuanliike yrittää vallankaappausta Sipin jälkipolvea Tampereelle (Lilja Suutari Taulu 1437) ja Vantaalle (Jalmari Susi Taulu 818) 1933 Sipin jälkipolvea Myrskylään (Vihtori Tolvanen Taulu 2332) ja Terijoen Kuokkalaan (Tyyne Pyykkö Taulu 870) 1934 Sipin jälkipolvea Sakkolan Haidermaalle (Tahvo Holttinen Taulu 1275) 1936 Sipin jälkipolvea Valkjärven Lautsiltaan (Meeri Annikki Hiiri Taulu 3070) 1937 Sipin jälkipolvea Metsäpirtin Tappariin (Hilkka Inkeri Porvari Taulu 3083) ja Raudun Vepsaan (Emil Kirjavainen Taulu 678) 1938 Sipin jälkipolvea Valkjärven Puustinlahteen (Esteri Tolvanen Taulu 2341), Iittiin (Vihtori Tolvanen Taulu 2332), Turkuun (Roosa Pusa Taulu 2950), Käkisalmelle (Lempi Kotilainen Taulu 2584) ja Kymiin (Rauha Suutari Taulu 2961) 1939 Toinen maailmansota syttyy syyskuussa. Talvisota alkaa marraskuussa. Sipin jälkipolvea syntyy Kirvussa, Rantasalmella, Anttolassa, Oulussa ja Imatralla 1940 Uusia jälkipolven syntymäkuntia: Vesanto, Heinola, Vehkalahti, Loimaa, Pietarsaari, Haukivuori, Jyväskylä, Pälkäne, Hauho, Savitaipale, Jämsänkoski, Kuusankoski, Humppila, Huittinen, Kangaslammi, Somero, Vampula, Nuijamaa, Mellilä, Mäntyharju, Sulkava, Tuulos, Pieksämäki, Lammi 1941 Jatkosota alkaa Uusia jälkipolven syntymäkuntia: Kangasala, Äänekoski, Eräjärvi, Sääminki, Tuulos, Lappee, Pälkäne, Jämsä, Halikko, Lammi, Varkaus, Muurame, Mikkeli, Pälkäne, Ypäjä, Tuusula, Kylmäkoski 1942 Uusia jälkipolven syntymäkuntia: Koskenpää, Lappeenranta, Kokkola, Längelmäki, Jaala, Nurmijärvi, Mynämäki, Padasjoki, Hyrynsalmi 1943 Uusia jälkipolven syntymäkuntia: Pyhäjärvi, Korpilahti, Jääski, Enso, Luumäki 1944 Suomi solmii aselevon Neuvostoliiton kanssa Uusia jälkipolven syntymäkuntia: Saarijärvi, Parikkala, Kauvatsa, Juva, Lohtaja, Joroinen, Hollola, Pori, Hirvensalmi 1945 Jälkipolven uusia syntymäkuntia: Nummi, Ulvila, Pirkkala, Kokemäki, Punkaharju, Asikkala, Riihimäki, Nakkila, Raisio, Kuhmoinen, Virtasalmi 1946 Jälkipolven uusia syntymäkuntia: Kuhmalahti, Vilppula, Viiala, Kauhajoki, Nokia, Valkeakoski, Kiukainen, Taipalsaari, Pihlajavesi, Tyrväntö 1947 Jälkipolven uusia syntymäkuntia: Kittilä, Lauritsala 1948 Jälkipolven uusia syntymäkuntia: Kuorevesi, Simpele, Inari, Mänttä, Vihti, Tornio 1949 Jälkipolven uusia syntymäkuntia: Koijärvi, Orivesi, Pusula, Tammisaari

Kalevi Hyytiä 4 Sukutaulujen sisältö 4.1 Lukuohjeita sukutaulujen osalta Sukutauluissa on esitetty Sipi Kirjavaisen jälkipolvi seuraavasti: Sipi Kirjavainen on valittu aineiston kantahenkilöksi. Tiedot esitetään perhetaulujen (Taulut 1... 3300) avulla. Perheen päänä esitetään sukuun kuuluva vanhempi, siis joko mies tai nainen. Kaikista henkilöistä esitetään etunimi, sukunimi, syntymäaika, syntymäpaikka, kuolinaika, kuolinpaikka. Perheen päähenkilön osalta esitetään myös ammatti ja/tai koulutustausta, vihkimispäivä, kuolinsyy sekä lahteet alaviitteinä. Kuten edellä -merkintää do käytetään aina silloin, kun kyseinen tieto on sama edellisen henkilön vastaavan kohdan kanssa. Perhetaulut esitetään henkilöistä, joilla on joko puoliso, avopuoliso ja/tai lapsia. Perhetauluissa käytetään henkilöiden kohdalla tauluviittauksia tilanteissa, joissa henkilö esiintyy myös muualla kirjassa. Tällaisia tilanteita tulee vastaan, kun taulussa esiintyvä lapsi täyttää edellä oman perhetaulun ehdot ja hänelle on muodostettu oma perhetaulu. Kussakin perhetaulussa on myös viittaukset aikaisempaan polveen, siis vanhempien perhetauluun. Lisäksi puolisoiden osalta saattaa löytyä myös tauluviittaus. Näissä tilanteissa puoliso on siis myös omien vanhempiensa kautta Sipi Kirjavaisen jälkipolveen kuuluva tai hän on avioitunut useamman Sipin jälkipolveen kuuluvan henkilön kanssa. Taulujen keskinäinen järjestys noudattaa hierarkista esitystapaa. Tällä tarkoitetaan sitä, että kunkin perheen osalta lapset esitetään ikäjärjestyksessä vanhimmasta nuorimpaan. Ja jos lapsella on oma perhetaulu, esitetään se ennen nuoremman lapsen perhetaulutietoja. Kirjaa selaamalla tämä on helposti havaittavissa. Tämä hierarkinen esitystapa on tässä kirjassa ryhmitelty kolmen sukupolven jaksoihin. Tällä tarkoitetaan sitä, että perhetaulut esiintyvät sukupolvittain samassa osa-alueessa. Näitä sukupolvijaksoja ovat sukupolvet 1-3, 4-6, 7-9, 10-12, 13-15. Tämä sukupolvitaso näkyy sekä sisällysluettelossa että parittomien sivujen yläkentän vasemmassa laidassa. Tällä tavalla on pyritty saamaan lähisuvun edustajat kussakin sukupolvijaksossa mahdollisimman lähelle toisiaan kuitenkaan rikkomatta edellä kuvattua hierarkista esitystapaa. Lähdemerkinnät ovat käsitelty jäljempänä luvussa 4.7. 4.2 Sukutaulujen aineisto Oheisessa kuvassa on esitetty tähän selvitykseen mukaan otettujen henkilöiden syntymäajat vuosittain. Kuvasta havaitaan selvästi, kuinka suku laajenee 1900-luvun vaihteeseen asti ja alkaa sen jälkeen lineaarisesti pienentyä. Tämä ei tarkoita sitä, että suku olisi jotenkin supistumassa, vaan ennen kaikkea sitä, ettei nykypäivän väestöä ole toistaiseksi vielä laajasti tavoitettu (Kuva 4.1). Uusimman aineiston (vuoden 1900 jälkeen syntyneet) osalta tiedot ovat monin paikoin varsin puutteelliset. Kirjassa on käytetty merkintöjä N. N., jos henkilöstä ei ole mitään tietoa. Sipi Kirjavaisen jälkipolvi käsittää 3300 perhetaulua (Taulu) ja niihin sisältyy 12013 henkilöä. Edellä esitetyn pohjalta voidaan olettaa, että Sipin ja Seikan geeniä on toistaiseksi periytynyt noin 25000-30000 henkilöön ja luku kasvaa vuosittain yli 100 uudella henkilöllä. Ja koska tähän tarkasteluun on pyritty ottamaan mukaan myös tyttärien jälkipolvet, niin sukunimien osalta mukaan on tullut pitkälti yli 100 uutta nimeä ja todellisuudessa niiden määrä on moninkertainen. Tämä tarkoittaa myös sitä, että julkaistaessa sukunimeen perustuvia jälkipolviselvityksiä, samat nimet esiintyvät lukuisissa eri kirjoissa. Tässä kirjassa ei ole ollut mitään mahdollisuutta tarjota perhekohtaisia kuvauksia valokuvin. Vain muutamien perheiden osalta on jokin lisämaininta. Toisaalta kaaviokuvien ja niihin liittyvien lyhyiden kuvausten myötä voidaan helposti havaita sisarukset ja serkut. Lähdeaineisto ennen isoavihaa sisältää vain veroa maksaneita miespuolisia henkilöitä. Heille määritellyt syntymä- ja kuolinajat ennen vuotta 1728 ovat myös vain arvioita. Ne pohjautuvat henkilön esiintymiseen lähteissä. Sisarusten keskinäinen ikäjärjestys on annettu myös lähteiden kirjausten perusteella.

28 LUKU 4. SUKUTAULUJEN SISÄLTÖ Kuva 4.1: Grafiikka näyttää Sipi Kirjavaisen jälkeläisten syntymäajat vuosikymmenittäin. Kuvasta näkee, kuinka pääosa jälkipolvesta on pysynyt Kivennavalla viime sotiin asti. 4.3 Sipi Kirjavaisen tausta Sipi Kirjavainen ja vaimonsa Seikka asuvat 1600-luvun alussa Uudenkirkon Kuuterselässä. Ensimmäinen lähdetieto Sipistä on vuodelta 1602. 1 Tällöin hän asuu vaimonsa kanssa vapaana talonpoikana Kuuterselässä. Sipin vanhemmista ei ole toistaiseksi varmaa tietoa. Varsin todennäköistä on ajatella, että hän ja veljensä Heikki ovat kaiketi asuneet lapsuudesta asti Kuuterselällä. Samalla voi hyvin olettaa heidän isänsä olevan joku alla esittämistäni Kiriawalan Kirjavaisista. En ole pystynyt selvittämään, kenen poika Kuuterselällä asuva Sipi on. Tässä esittämäni tiedot löytyvät Äyräpään alueen maa- ja tilikirjoista. Uudenkirkon kirjalliset lähteet väestön osalta alkavat vuonna 1543. Tuolloin mainitaan kaksi Kirjavaisen taloutta, nimittäin Paavali (Powall) ja Klemetti (Clemett) Kirjavainen. Vuoden 1552 lähteessä mainitaan uusia nimiä. Tuomas Kirjavainen on tuolloin nautakunnan (Thomas Kiriawains Nötz) edustaja ja toisaalta Arent on myös nautakunnan (Arends Kiriawains Nötz) edustaja. Jönni (Jons) Kirjavainen tulee lähteisiin vuonna 1558 ja näkyy vuoteen 1565 asti. Perheessä on näinä vuosina 2 verovelvollista. Samoin Reko (Grels) Kirjavainen on lähteissä vuodesta 1558 alkaen aina vuo- 1 http://digi.narc.fi/digi/view.ka?kuid=3040751 teen 1579 asti. Hänellä on vuosina 1569 ja 1570 vaimon lisäksi yksi muukin verovelvollinen (ehkä lapsi). Rossi ja Antti Kirjavainen tulevat lähteisiin vuonna 1562. Antti on vuosina 1562-1564 nautakunnan edustaja. Rossi asuu poikamiehenä. Viimeinen merkintä hänestä on vuodelta 1582. Antin osalta veroluku on 2 aina vuoteen 1575 asti ja sen jälkeen yksi vuoteen 1582 asti. Tuomas Kirjavainen tulee jälleen lähteisiin vuodesta 1571 alkaen. Tämä lienee eri henkilö kuin vajaa 30 vuotta aikaisemmin mainittu nautakunnan edustaja. Tuomaan veroluku on nyt 2 ja hän poistuu lähteistä vuonna 1577. Lähteissä henkilöt ilmoitetaan nautakunnittain vuoteen 1577 asti. Tämän jälkeen esitetään myös kylätieto. Vuodesta 1577 alkaen asuu Kirjavalan (Kiriawala) kylässä Martti, Antti ja Niilo Kirjavainen. Niilo ja Martti ovat nyt ensi kertaa mainitut. Heino Kirjavainen mainitaan köyhien kohdalla vuonna 1584 ja seuraavina vuosina Kirjavalassa vuoteen 1633 asti. Mikko Kirjavainen on mainittu Kirjavalassa vuonna 1590. Tila on autiona vuodesta 1596 alkaen. Olli Kirjavainen tulee lähteisiin vuonna 1600 (Martti Oravan nautakuntaan).

4.4. SIPI KIRJAVAISEN LÄHDETIEDOT 29 Vuodelta 1602 on ensimmäinen kirjaus Kuuterselän Kirjavaisista vapaiden talonpoikien kohdalla. Silloin siellä asuvat Heikki ja Sipi Kirjavainen. Heikin veroluku on 1 ja Sipin 2. Vuonna 1603 Kiriavalan kylässä on autioina 3 Kirjavaisen taloa, nimittäin Heino, Mikko ja Niilo Kirjavaisen talot. Sama tilanne näiden tilojen osalta on ollut jo vuosia ja kestää vielä 1610-luvulle asti. 4.4 Sipi Kirjavaisen lähdetiedot Sipi Kirjavainen s. 1570 Vanha Äyräpää I 366: Mainitsee Matti Sipinpoika Kirjavaisen nimismiehenä Pihlaisten kylästä. Näin päädytään Sipiin. Vuoden 1603 Uudenkirkon maakirjassa ( MK 1603, 1 sivu 29 Frelssis Landbönder hwstris margetas Sa, Anders Nilssons Landbönder) mainitaan Heikki ja Sipi Kirjavainen (Kuva 4.2) vapaiden talonpoikien yhteydessä. Heikki on mainittu 6. henkilönä ja Sipi 7. henkilönä. Sipin kohdalla on maininta 2 henkilöstä, siis hänestä ja vaimostaan. Nautakunnassa on tällä sivulla kaikkiaan 15 verovelvollista. Kirjavaisten osuus heistä on siis 20 ne on sama kuin vuonna 1603. Heikki ja Sipi ovat siinä mainitut vapaiden talonpoikien kohdalla. Kuva 4.3: Maakirja 1623, sivu 31 Vuoden 1623 maakirjassa (MK 1623, nide 6093 (kuva 32) Maakirja 1623, 3 sivu 31, Kuuterselkä oli 3:n veron kylä, josta 1/2 oli Sigfer Kiriafwaisen (Sipi Kirjavainen)) (Kuva 4.3) mainitaan Sipin asuvan vapaana talonpoikana Kuuterselässä. Kuuterselän manttaaliluku on 3. Sipin ja Heikin osuus siitä on yhteensä 1, puolet molemmilla. Vuoden 1627 lähteessä (MK 1627, nide 6110 (kuva 51), 4 sivu 50: Kuuterselkä 3 veroa, 1/2 Sigfreds Kiriawain (Sipi Kirjavainen) ) tilanne on sama kuin edellisessä. Sipi ja Heikki asuvat vapaina talonpoikina Kuuterselässä (Kuva 4.4). Kuva 4.4: Maakirja 1627, sivu 50 Kuva 4.2: Maakirja 1603, sivu 29 Seuaavan vuoden lähteessä ( MK 1604, 2 sivu 27 Frelssis Landbönder hwsrro? Margetas salig, Anders Nilsons Land) tilan- 1 http://digi.narc.fi/digi/view.ka?kuid=2519708 2 http://digi.narc.fi/digi/view.ka?kuid=2507576 Tilanne vuosina 1628 (MK 1628, nide 6113 (kuva 175), 5 sivu 170 ja 1629 (MK 1629, nide 6116 (kuva 69) sivu 68 on edelleen Kuuterselässä sama. Kuuterselkä on 3 veron suutuinen ja Sipin osuus tuosta on 1/2 ( Sigfreds Kiriawain (Sipi Kirjavainen)) 3 http://digi.narc.fi/digi/view.ka?kuid=2551944 4 http://digi.narc.fi/digi/view.ka?kuid=2553970 5 http://digi.narc.fi/digi/view.ka?kuid=2554531

30 LUKU 4. SUKUTAULUJEN SISÄLTÖ Vuoden 1632 lähteessä MK 1632, nide 6127, 1 sivulla 94 mainitaan Kuuterselällä Sipi Kirjavainen (1/2 Sigfreds Kijwianein) vapaiden talonpoikien kohdalla, mutta Heikki lienee kuollut ja hänen tilallaan mainitaan Paavo (Påål) Kirjavainen (Kuva 4.5). Kuva 4.7: Maakirja 1635, sivu 548 Kuva 4.5: Maakirja 1632, sivu 94 (Kuva 4.8. Ennen Sipiä mainitaan Lauri ja Yrjö Kapanen ja heidän jälkeensä Tapani Kapanen ja hänen Heikki-poikansa. Sitten tuleekin jo Sipi ja hänen lapsensa. Vuonna 1633 (MK 1633, nide 6130, 2 sivu 96: Kuuterselkä, 1/2 Sigfred Kiriawain (Sipi Kirjavainen)) Sipi ja Paavo Kirjavainen ovat edelleen mainitut Kuuterselän ensimmäisinä vapaina talonpoikina (Kuva 4.6). Kuva 4.6: Maakirja 1633, sivu 98 Vuoden 1635 lähde (HK 1635, nide 8549 (ES2618-2619), sivu 548 Kuuterselkä Sigfrids Kiriawain (Sipi Kirjavainen)) mainitsee Sipi Kirjavaisen varallisuuden. Hänellä on 2 hevosta (hestar 2), yksi tamma? (xx 1), yksi varsa (fola 1), 6 lehmää (köör 6), 3 vasikkaa? (Q(O?)uigar 3), 3 lammasta (fåår 3), yksi karitsa (u fåår 1), yksi sika (swin 1), 2 porsasta (u swin 2) (Kuva 4.7). Uudenkirkon vuoden 1635 lähteessä sivulla 554 mainitaan Kuuterselällä Sipi Kirjavainen ja pojaat vaimoineen (Sigfredt Kiriawain [Sipi Kirjavainen] Thomas Sigfreds h Walbor [Tuomas Sipinpk Kirjavainen ja vmo Valpuri] Hendrich Sigfreds h Malena [Heikki Sipinpk Kirjavainen ja vmo Matleena] Madz Sigfreds h Agnes [Matti Sipinpk Kirjavianen ja vmo Aune]) 1 http://digi.narc.fi/digi/view.ka?kuid=2556900 2 http://digi.narc.fi/digi/view.ka?kuid=2557849 Kuva 4.8: Maakirja 1635, sivu 554 Vuoden 1636 maakirjassa (MK 1636, nide 8550 (ES2619), sivu 169) mainitaan Kuuterselällä veroa maksava Sipi Kirjavainen (1 /2 Sigfred Kiriawainen [Sipi Kirjavainen]). Kolmannen tilan kohdalla mainitaan toisena talollisena Paavo (Pååll) Kirjavainen. Tämä tila on ollut autiona vuoteen 1634 (Kuva 4.9.) Kivennavan lähteissä (MK 1636, nide 8550 (ES2619) mainitaan vuonna 1636 Kurkelassa (Kuva 4.10) Sipi

4.4. SIPI KIRJAVAISEN LÄHDETIEDOT 31 Kuva 4.9: Maakirja 1636, sivu 169 Kiriawain) ja vaimonsa Seikka (h. Seicka) (Kuva 4.12). Tämä on toistaiseksi ainut kohta, josta käy ilmi Sipin puolison nimi. Vuoden 1642 maa- ja tilikirjassa mainitaan Kurkelan kylässä Matti Sipinpoika Kirjavainen. Hän on nimismies ja myöhemmin myös valtiopäivämies. Kirjurin kirjoittama Matin nimi ja Matin puumerkki asiakirjassa on esitetty kuvassa 4.13. Kirjavainen. Hän on saanut hallintaansa vuonna 1636 tämän tilan. Oletan, että kyseessä on sama Sipi, joka on mainittu Uudenkirkon Kuuterselässäkin. Kuva 4.13: Matti Kirjavaisen puumerkki vuonna 1642 Kuva 4.10: Maakirja 1636, sivu 157 Vuoden 1637 kymmenysveroluettelossa mainitaan Kuuterselällä edelleen Sipi Kirjavainen (LT 1637: nide 8553 (ES2619), sivu 171 Kuuterselkä)(Kuva 4.11). Kuva 4.11: Maakirja 1637, sivu 171 Yhteenveto: Sipi Kirjavainen on syntynyt Uudellakirkolla. Hän esiintyy ensi kerran voudintileissä vuonna 1602, jolloin hän kuuluu rälssiin (frälsse). 1620-luvulla mainitaan Kuuterselän rälssitalonpoikien yhteydessä ensimmäisenä Sipi Kirjavainen. Kuuterselässä viimeinen merkintä on vuodelta 1638. Vuoden 1638 lähteessä mainitaan myös Sipin vaimo Seikka. Vuoden 1636 lähteessä mainitaan myös Kivennavan Kurkelassa Sipi Kirjavainen. Kurkelan kylä on ollut autio ennen vuotta 1636. Sipi ei varmaankaan tuolla itse asunut, vaan hänen poikansa Matti on muuttanut viimeistään vuonna 1639 Kurkelaan, jossa hänet mainitaan ensi kerran Kurkelan kylän kohdalla. Edellisenä vuonna hän asustaa edelleen Kuuterselällä. Vuoden 1638 lähteessä mainitaan myös puolisot. Kuva 4.12: Henkikirja 1638, sivu 264 Kuuterselällä (HK 1638: 1 Uusikirkko, sivu 264) mainitaan vapaiden talonpoikien kohdalla Sipi (Sigfreds 1 http://digi.narc.fi/digi/view.ka?kuid=12648498

32 LUKU 4. SUKUTAULUJEN SISÄLTÖ 4.5 Esimerkki esipolvesta Tässä kohden esitetään esimerkki isäpolven tietojen etsimisestä lähteiden avulla. Lähtökohdaksi on valittu Kirjavaisten sukuseuran ensimmäinen suvunvanhin, Ilmari Kirjavainen. Tarkastelu on esimerkinomainen. Kaikkia lähteitä ei ole mainittu, vaan esimerkkiin on kirjattu eräitä keskeisimpiä lähteitä, joiden avulla kullekin esipolvessa mainitulle henkilölle on löydetty isä. Isä on merkitty kirjaimella i. Tällöin esim merkintä ii tarkoittaa isoisää ja merkintä iii vastaavasti isoisän isää. Ja kauempana olevat isät on merkitty i +numero, jolloin esim i4 tarkoittaa isoisän isoisää eli 4. esipolvea. Henkilön nimen alla mainitaan lähde, josta kyseinen tieto on peräisin. Ilmari Kirjavainen s. 1.1.1926 Rautu Vepsä Lähde: Oma ilmoitus Havaintoja: Ilmari on itse ilmoittanut omat syntymätietonsa sekä vanhempiensa tiedot syntymäaikoineen. i Eemil Kirjavainen s. 27.08.1898 Kivennapa Pihlainen 1, kast. 30.08.1898 Lähde: KATIHA: Kivennapa - Syntyneet Havaintoja: Eemil on syntynyt Pihlaisissa. Vanhemmat asuvat Pihlainen 1:ssä. Isä Joosef on lampuoti ja vaimonsa on Eeva Hölttä (24 vuotias). Kummeja ovat Matti Kirjavainen ja Maria Hölttä sekä Juho Hölttä. Vanhempien tiedot ovat rippikirjan sivulla 651 (Kuva 4.14). ii Jooseppi Kirjavainen s. 22.12.1872 Kivennapa Pihlainen 1 Lähde: KATIHA: Kivennapa - Rippikirja 1890/651 Havaintoja: Jooseppi on syntynyt 22.12.1872 ja vaimonsa Eeva Tahvontr Hölttä 27.7.1874. Jooseppi tulee rippikirjaan v. 1889 ja Eeva tulee tälle sivulle v 1897. Lisätietoja löytyy suurennuslasin kautta. Joosepin isä Matti on sivun ensimmäinen henkilö. Sivulta löytyvät Matin puoliso, poikansa Antti ja vaimonsa Maria Hölttä, Jooseppi-poika ja vaimonsa Eeva Hölttä. Maria ja Eeva näyttävät olevan sisaruksia (Tahvo Höltän lapsia). Edelleen sivulta löytyvät Maria-tytär sekä Antti-poika. Tässä on siis Matti ja Helena Kirjavaisen perhettä 1890-luvun rippikirjasta. Heidän jälkeensä tulee lampuodin leski Ristiina Mikontr Kirjavainen ja lapsensa, Juho ja Anni Hiopinlapset. Juho on avioitunut Anni Juhontr Vaittisen kanssa. Ristiinan puoliso Hiop Kirjavainen on siis kuollut ennen vuotta 1890 (Kuva 4.15). Kuva 4.15: Jooseppi Kirjavainen i3 (= iii) Matti Kirjavainen s. 30.08.1838 Kivennapa Pihlainen Lähteitä: Rippikirjat 1850/291, 1860/262, 1872/619, 1883/592, 1890/651, 1900/1343 Havaintoja: Alla oleva kuva on kopio Kivennavan rippikirjasta vuosilta 1850-59, sivu 291. Sivun yläreunasta näkee, että kyse on Pihlaisten kylänosasta 1 (ja alareunassa kylänosa 2). Matti on kirjattu muodossa Staffan Jonas Kirjavains son Matts ja hänen allaan on puoliso Helena Kirjavainen (Helena Thomasdr Kirjavainen). Lähteestä käy ilmi myös Matin konfirmointipäivä sekä suoritukset erilaisissa osaamisissa. Matti on siis Tahvon poika (Kuva 4.16). Kuva 4.14: Eemil Kirjavainen Kuva 4.16: Matti Kirjavainen

4.5. ESIMERKKI ESIPOLVESTA 33 i4 Tahvo Kirjavainen s. 29.12.1809 Kivennapa Pihlainen Lähteitä: Rippikirjat 1816/34, 1828/41, 1839/147, 1850/290, 1860/262 Havaintoja: Tässä rippikirjan lähteessä on ylimpänä mainittu Tahvo muodossa Värd Staffan Jonass Kirjavain. Hänellä näkyy olevan kaksi vaimoa. Ensimmäinen eli Valpuri Hiiri on kuollut ja toiseksi vaimoksi Tahvo on saanut Riitta Hiiren. Matti-poikaa ei tässä vielä näy, mutta Matin vanhempi veli Juho näkyy ja hänen kohdallaan näkyy myös kirjaus äidistä, eli hän on Valpuri Hiiren lapsi. Tahvo on isäntä (Kuva 4.17). Kuva 4.17: Tahvo Kirjavainen Ylimpänä mainitaan Yrjön vanhemmat, talonpoika (B) Tuomas Matinpoika Kirjavainen (Tho Matts Kiriavain) syntynyt 1724 (Kuva 4.19). Kuva 4.19: Yrjö Kirjavainen i7 Tuomas Kirjavainen s. 1724 Kivennapa Pihlainen Lähteitä: Rippikirjat 1732/44, 1748/Pihlainen, 1758/Pihlainen, 1769/16, 1775/18 Havaintoja: Tämä on ote Kivennavan ensimmäisestä rippikirjasta vuosilta 1732-1747 ja sivu 44. Sivun toisella rivillä mainitaan Kirjavain eli Kirjavaisten kylänosa. Ylinnä mainitaan yliviivattuna Pietari Pietarinpoika Kirjavainen. Neljäntenä on leski Maria Juhontytär ja hänen allaan Matti Kirjavaisen lapsia. Kolmas heistä on Tuomas Matinpoika. Tämän lähteen perusteella Tuomaan äiti on tuo edellä oleva leski Maria Juhontytär (Kuva 4.20). i5 Joonas Kirjavainen s. 02.12.1778 Kivennapa Pihlainen Lähteitä: Rippikirjat 1806/53, 1816/34, 1828/41, 1839/147 Havaintoja: Rippikirjan kuvasta nähdään, että Joonas on Yrjönpoika (Jonas Georgi Kirjavain) ja hänen syntymäajakseen on laitettu vuosi 1780. Jonaksen puolisona Maria Hiiri. Ylimpänä näkyy leski Valpuri Yrjöntytär Eerikäinen. Hänen allaan on mainittu Joonaan vanhempi veli Matti Yrjönpoika (Kuva 4.18). Kuva 4.20: Tuomas Kirjavainen Kuva 4.18: Jonas Kirjavainen i6 Yrjö Kirjavainen s. 11.03.1749 Kivennapa Pihlainen Lähteitä: Rippikirjat 1769/16, 1775/18, 1786/18 Havaintoja: Lähteessä mainitaan (toiseksi alin) Yrjö Tuomaanpoika Kirjavainen (Jöran Thom Kiriavain). i8 Matti Kirjavainen s. 1685 Kivennapa Pihlainen Lähteitä: Henkikirja 1723/97, Rippikirja 1732/44 Havaintoja: Tämä lähde on vuoden 1723 henkikirjan (väestöluettelon) sivu 97. Siinä luetellaan Pihlaisten kylän asukkaat isonvihan jälkeen. Ensimmäisenä on Tuomas Heikinpoika ja vaimonsa Maria Pärttylintytär. Kolmanneksi alimmainen on poika Matti (sån Matz), joka on 32 vuotias sekä hänen 35 vuotias puolisonsa Maria. Isonvihan ajalta löytyy varsin vähän lähteitä. Tästä syystä on lähes mahdotonta selvittää useimpien hen-

34 LUKU 4. SUKUTAULUJEN SISÄLTÖ kilöiden esipolvia 1600-luvulta. Mutta Matti Kirjavaisen osalta tämä onnistuu (Kuva 4.21). Kuva 4.21: Matti Kirjavainen i9 Tuomas Kirjavainen s. 1650 Kivennapa Karvala Lähteitä: Henkikirja 1694/1380, 1697/1288, 1701/2027, 1708/1999, 1723/97 Havaintoja: Tuomas oli mainittu jo edellisessä kuvassa. Tämä kuva tarjoaa mahdollisuuden löytää hänen isänsä. Pihlaisissa asuu 9 henkinen perhe, jonka päämiehenä on Matti Heikinpoika vaimoineen. Toiseksi alimmainen on Tuomas-poika. Hänelläkin on jo vaimo. Ja hänen isänsä on siis Matti ja Matin isä on Heikki (Kuva 4.22). Kuva 4.23: Heikki Kirjavainen i11 Matti Kirjavainen s. 1590 Uusikirkko Kuuterselkä Lähteitä: Henkikirja 1635/554, 1642, 1647, 1656, 1657 Kuva 4.22: Tuomas Kirjavainen i10 Heikki Kirjavainen s. 1610 Uusikirkko Kuuterselkä Lähteitä: Henkikirja 1657, 1659, 1663, 1667, 1673 Havaintoja: Tässä lähteessä mainitaan Karvalan kylä. Sen kolmantena talona on 5-henkinen Kirjavaisten perhe. Perheen päänä on Heikki Kirjavainen vaimonaan Helka Tuomaantytär. Heidän lisäkseen on mainittu Sipi, renki Paavo ja hänen vaimonsa. Heikki asui siis tuolloin Karvalassa. Hän oli syntyjään Uudenkirkon Kuuterselältä (Kuva 4.23). Karvalasta Heikki muutti ennen vuotta 1667 Sikiälään. Kuva 4.24: Matti Kirjavainen Havaintoja: Matti Kirjavaista esittävä lähde on vuo-

4.6. AINEISTON ALKUPERÄ JA MERKINTÄTAVAT 35 den 1635 henkikirjasta Kuuterselältä. Siinä mainitaan ensin kaksi Kapasen taloutta ja sitten Sipi Kirjavaisen talous, johon kuuluvat Tuomas, Heikki ja Matti pojat vaimoineen. Heidän jälkeensä mainitaa Risto ja Antti Vesterisen taloudet. Tässä lähteessä Matti asuu siis edelleen syntymäkylässään Kuuterselällä, josta muutaman vuoden päästä muuttaa Kivennavalle (Kuva 4.24). i12 Sipi Kirjavainen s. 1570 Uusikirkko Kuuterselkä Lähteitä: Maakirja 1603/29, 1622/70, 1627/51, 1635/554, 1638/264 Havaintoja: Sipi Kirjavainen mainitaan lähteissä ensi kerran vuonna 1602. Oheinen kuva on vuodelta 1603. Siinä esitetään vapaita talopoikia. Viides ylhäältä on Heikki Kirjavainen (Hendrich Kiriavain) ja kuudes Sipi Kirjavainen (Siffer Kiriavain) (Kuva 4.25). Kuva 4.25: Sipi Kirjavainen 4.6 Aineiston alkuperä ja merkintätavat Pääosa vanhasta aineistosta (tapahtumista ennen 1900-lukua) on peräisin alkuperäisistä viranomaisen lähteistä. Osa tiedoista on sanomalehdistön julkaisemaa. Olen systemaattisesti käyttänyt seuraavia menettelytapoja ihmisten nimiä ja paikkakuntatietoja käsitellessäni: - naiset esiintyvät tässä kirjassa omalla tyttönimellään, jos se on ollut tiedossani - nimistön osalta olen käyttänyt ns. normalisoituja nimiä mahdollisuuksien mukaan. Näillä tarkoitetaan nykypäivänä käytettäviä ilmaisuja. Esimerkiksi nimi Sigfredh on muutettu muotoon Sipi. Matin erilaisista variaatioista olen muokannut nimen muotoon Matti. Tässä normalisointityössä toki on varmasti syntynyt myös virheitä. Esim Peer ja Petter näiden eri variaatiot ovat hyvinkin voineet tarkoittaa Pekka tai Pietaria. Sama ongelma on esim nimen Johan kohdalla. Onko kyseessä Juho vai Johannes vai joku muu. Antti on kirjoitettu aikoinaan muodossa Anders ja Andreas ja muitakin variaatioita löytyy. Nämäkin esiintyvät tässä muodossa Antti. - Miksi olen käyttänyt normalisoituja nimiä? No siksi, ettei suomalainen, suomea puhuva talonpoikais- ja muukaan maaseudulla asunut väestö toki käyttänyt puheessaan ruotsin virkakielen mukaisia nimiä, puhumattakaan saksalaisista nimistä. Esim Yrjö esiintyy eri aikoina hyvin monella eri tavoin kirjoitettuna. Se voi olla Jöran, Georg tai joku vastaava johdannainen. - niiden henkilöiden osalta, jotka ovat eläneet vuoden 1880 molemmin puolin, on nykysuomen muoto näkyvissä myös alkuperäisissä lähteissä, koska 1880- luvulla virkamiehet alkoivat käyttää suomenkielisiä ilmaisuja. - toisaalta myös ikivanhoissa lähteissä tavataan myös suomalaista nimistöä. Tällainen esimerkki on Antti. - kaikista henkilöistä ei ole ollut saatavilla tarkkoja historiatietoja, eli syntymä- ja kastepäiviä, avioliittoon vihkimispäiviä, eikä myöskään kuolin ja hautausaikoja. Osassa aineistoa nämä näkyvät epätarkkoina ilmaisuina, kuten 1650-luku, 1600-luku, 1887, jne. Näissä ajoissa voi toki olla vuosienkin heittoja todellisuuteen. Mutta ne ovat olleet parhaita estimaatteja aineiston keräämis- ja analysointivaiheissa. - Myös syntymä- ja kuolinpaikkatiedot, siis lähinnä pitäjät ja kylät, on kirjoitettu nykyasuun. Lähteissä nimet ilmenevät hyvin monella eri tavalla. Kirjavaisten keskeisin asuinpaikka 1700-luvulla oli Kivennavan Pihlainen. Kivennapa esiintyy esim muodossa Kifwenebb ja Pihlainen muodossa Pihlais. - sukutaulujen päähenkilöiden osalta on kirjattu myös ammattinimike ja kuolinsyyt. Tässä kohden aineiston käsittelyvaiheessa ei ole oltu systemaattisia. Osalta henkilöistä tämä kirjaus puuttu. Ja osalta tuo kirjaus tarkoittaa tietojen tallennushetken tilaa. Niinpä tuoreimpien henkilöiden osalta sieltä saattaa löytyä termi koululainen, vaikka henkilö nykyään olisi vaikkapa toimitusjohtaja. Näiden tietojen osalta lukijoita pyydetään ymmärtämään kirjassa esitetyt ilmaisut ja niiden epätarkkuus, mikä usein tarkoittaa virhettä.

36 LUKU 4. SUKUTAULUJEN SISÄLTÖ - kuolintietojen osalta merkinnät tietokannassa vastaavat siellä ilmaistuja. Näin ollen ne ovat pääosin ruotsinkielisiä. Yleisimpien ilmaisujen osalta on toisaalta kirjassa esitetty suomennokset. - nykypäivän tietojen osalta myös avioliitto- ja avoliittomerkinnöissä esiintyy epätarkkuutta, puutteita ja suoranaisia virheitä. Lukijan toivotaan ymmärtävän, ettei aina ole ollut mahdollisuutta päivittää tietoja tapahtumien osalta ajantasaisiksi. Niinpä tiedot parisuhteista ja jälkipolven edustajista ovat moninpaikoin puutteelliset. 4.7 Lähteet ja lähdemerkinnät Kirkonkirjojen käyttö Äyräpään alueella aloitettiin isonvihan jälkeen. Kivennavalla ensimmäinen pääeli rippikirja käsittää vuodet 1732-1747. Sitä ennen vuodesta 1728 alkaen on kirjattu ylös ns historiakirjatietoja, eli syntyneitä, vihittyjä ja kuolleita. Myös naapuriseurakunnissa, eli Uudellakirkolla, Muolaassa, Valkjärvellä, Raudussa ja Valkeasaaressa rippikirjojen käyttöönotto tapahtui samoihin aikoihin. Valkjärveltä puuttuvat historiakirjat ennen 1760- lukua. Tämän takia tarkat päivämäärät sitä ennen joko puuttuvat täysin tai niitä on harvassa muissa lähteissä. 1500- ja 1600-vuosisadoilta on tähän katsaukseen haettu tiedot Äyräpään alueen verotukseen liittyvistä asiakirjoista kuten henki- ja maakirjoista sekä eräistä muista vastaavista lähteistä. Oheisessa kuvassa ( 4.26) on esitetty Kivennavan ensimmäisen rippikirjan Kauksamoa esittelevä sivu. Kirkonkirjatiedot RK vuosiluku/numero Rippikirjan alkamisvuosi ja sivunumero esim: RK 1732/44: Kivennavan rippikirja 1732- sivu 44 esim: RK 1732/44-48-58: Kivennavan rippikirja 1732- sivu 44, rippikirja 1748 (ei sivunumerotietoa) ja rippikirja 1758 (ei sivunumerotietoa) Olen kirjannut vuositiedon neljällä numerolla ensimmäisen lähteen osalta ja seuraavien samaa vuosisataa olevien lähteiden osalta kahdella numerolla (vuosikymmen+vuosi). esim: 1723/kuva32: Henkikirja vuodelta 1723 ja Sukuhistoriallisen seuran lähteiden mukainen kuvanumero. LK vuosiluku/numero Lastenkirjat kuten rippikirjat, mutta tunnuksena LK. Historiakirjalähteet merkinnöillä synt (syntyneet ja kastetut), vih (kuulutetut ja vihityt) sekä kuol (kuolleet ja haudatut). Verotukseen liittyvät lähteet HK vuosiluku/numero Henkikirjatieto kyseiseltä vuodelta ja sivunumero MK vuosiluku/numero Maakirjatieto kyseiseltä vuodelta ja sivunumero LT vuosiluku/numero Läänitilikirjatieto kyseiseltä vuodelta ja sivunumero Tuomiokirjat TK vuosiluku/numero Tuomiokirjan vuositieto ja sivunumero Kirjallisuuslähteet VÄ I s 366 Ester Kähösen kirja Vanha Äyräpää, osa 1, sivu 366 SK/98 Sirkka Karskelan kirja Kivennapa, väestö ja tilat isonvihan jälkeen ja sivun numero Kuva 4.26: Kivennavan rippikirja vuodesta 1732 alkaen, sivu 15, Kauksamo. Alaviitteissä on käytetty seuraavia merkintätapoja: Henkilöiltä saadut tiedot Kymmenet eri henkilöt ovat vuosien mittaan luovuttaneet sukutietoja. Heidät mainitaan omalla nimellään. Esim. Matti Nikkanen on antanut tietoja tähän henkilöön liittyen. Monen henkilön tai muun lähteen kohdalla ilmaisu on varsin epätarkka. Esim Taimi tarkoittaa Taimi Kirjavaista. Lausun tässä yhteydessä lämpimät kiitokseni kaikille aineistojaan luovuttaneille. Otan nimeltä esille parin vuosikymmenen ajan yhteistyötä kanssani tehneinä Matti Nikkasen, Harry Smedsin ja Heli Sjöbergin.

Kalevi Hyytiä 5 Sukutaulut Kuva 5.1: Sipi ja Suikka Kirjavaisen jälkipolvien 1-3 syntymäpaikat 5.1 Sukupolvet 1-3 Tässä luvussa on esitetty Sipi ja Seikka Kirjavaisen lapset ja heidän lastensa perheet hierarkisessa järjestyksessä. Lukuun sisältyvät taulut 1 10. Oheisessa levinneisyyskartassa (Kuva 5.1) on esitetty ensimmäisen kolmen sukupolven edustajien syntymäpaikat. Kartassa on vain kolme pistettä. Vasemmanpuolisin on Uusikirkko Kuuterselkä. Tässä on oletetty, että Sipikin olisi syntynyt siellä. Toiset kaksi ovat Kivennavan Kurkela ja Joutselkä. Kartta antaa virheellisen kuvan, kun siihen on piirretty mm Viipuri-Pietari rautatie, jota ei tuohon aikaan ollut, ei edes Pietaria. Sipi Kirjavainen Sipi Kirjavainen (1570-1636) lapset ja vunukat Kivennavan Kirjavaisten kantaisäksi on nimetty 1500- luvulla syntynyt Sipi Kirjavainen. Sukuseura aloitti toimintansa tietäen Sipistä, että hän oli ratsastaja, joka jostain oli saapunut Kivennnavalle. Sittemmin tiedot suvun kantaisästä ovat täydentyneet. Sipi ole asunut Kivennavalla vaan Uudenkirkon Kuuterselällä. Tämä käy ilmi lähteistä vuosilta 1622, 1623, 1627-1633. Näissä Sipi mainitaan muodossa Sigfrid Kiriawain 2, eli Sipi Kirjavainen ja hänen vaimonsa. Vuonna 1635 mainitaan myös hänen kolme poikaansa: Tuomas Sipinpoika ja vaimo Valpuri, Heikki Sipinpoika ja vaimo Matleena, sekä Matti Sipinpoika ja vaimo Aune. Tämän kirjan ilmestyessä ensimmäinen tiedossa oleva maininta Sipi Kirjavaisesta on vuodelta 1603, mutta Sipin patronyyminimeä ei ole löytynyt. Hänen isänsä etunimeä emme siis tiedä. Uudellakirkolla Kirjavaiset ovat näkyvillä kirjallisessa lähteessä jo vuodelta 1543. Tuossa asiakirjassa ovat Paavo Kirjavainen ja Klemetti Kirjavainen. Kirjavalan kylässä on 1500- luvulla asunut Kirjavaisia, mutta kuka heistä on Sipin isä tai isoisä? Tästä ei vielä ole tietoa. Sipin pojat löytyvät kirjallisista lähteistä. Vuoden 1628 jousiluettelossa on ensimmäinen maininta Sipin vanhimmasta pojasta Tuomaasta, mutta tämä lähde ei sisällä kylätietoa. Myöhemmissä lähteissä Tuomas näkyy Kuuterselässä rälssitilallisena. Hänen talouteensa kuuluu tytär ja vävy (Niels) sekä Juho-poika. Heikki Sipinpoika mainitaan vuonna 1635 vaimonsa Matleenan kanssa Sipin tilalla. Vuonna 1675 Heikillä ja Matleenalla on verotettava tila (4 henk.) Kuuterselässä. Matti maintaan vuoden 1628 jousiluettelossa heti vanhemman veljensä Tuomaksen jälkeen. Vuonna 1635 hän on vaimonsa Aunen kanssa Sipin tilalla Kuuterselässä. Uudellakirkolla hän on vielä 1638, mutta seuraavana vuonna Kivennavan Kurkelassa. Kurkelassa Matti oli nimismies. Hän on allekirjoittanut pitäjän verotiedot ainakin vuosina 1646 ja 1656. Matti muuttaa perheineen Karvalan kylään vuoden 1646 tienoilla. Tuolloin hänet valitaan Äyräpään edustajaksi Ruotsin valtiopäiville. Hän edusti äyräpääläisiä Tukholmassa 1647 pidetyillä valtiopäivillä. Sipin nuorin poika Erkki asui vaimonsa Marketan kanssa vuonna 1639 vanhemman veljen Matin taloudessa Kivennavan Kurkelassa. Erkki mainitaan Joutselässä vuosina 1656-1659. Vuoden 1666 maakirja kertoo Erkki Kirjavaisen tilan olevan autiona. Kolmas sukupolvi Tuomas Sipinpojalla oli ainakin kaksi lasta, Johanna ja Juho. kummatkin syntyneet Uudenkirkon Kuuterselässä. Heidän jälkensä päättyvät ennen vuosisadan vaihdetta. Heikki Sipinpojalla oli ainakin Yrjö niminen poika, joka syntyi Uudenkirkon Kuuterselässä. Tiedot hänestä päättyvät. Erkillä oli Lasse niminen poika Kivennavan Joutselässä. Hänenkään kohtalos-

38 LUKU 5. SUKUTAULUT ta ei ole tietoa. Serkukset ovat syntyneet 1620-1630 luvuilla. Matti Sipinpojalla oli ainakin kolme poikaa. Vanhin poika Heikki jatkoi isänsä jälkeen nimismiehenä, mutta joutui luopumaan sekä tilastaan että virastaan. Heikki tuskin on kuitenkaan jäänyt puille paljaille muuttaessaan perintötilaltaan Karvalasta Sikiälään. Heikki kaikki kuusi poikaa elivät aikuisikään ja neljästä pojasta suku jatkui. Näin ei käynyt Heikin veljille, tiedot heistä päättyvät Kivennavan Sikiälään ja Riihisyrjään. Ei tiedossa olevia lapsia kummallakaan. Suurten nälkävuosien ja Isonvihan tapahtumiin näyttävät Heikkiä lukuunottamatta muut Sipin jälkeläiset sortuneen. Sipi 1570 Tuomas 1590 Johanna 1620 Juho 1630 Heikki 1590 Yrjö 1630 Matti 1590 Heikki 1610 Sipi 1630 Juho 1630 Erkki 1600 Lasse 1630 Taulu 1 Sipi Kirjavainen * 1570 Uusikirkko Kuuterselkä 1637 do. Ratsumies. 1 Seikka N. * 1500-luku 1636 do. Tuomas * 1590 do 1662 do. Taulu 2. Heikki * 1590 do 1660 do. Taulu 4. Matti * 1590 do 1656 Karvala. Taulu 6. Erkki * 1600 Uusikirkko Kuuterselkä 1660 Joutselkä. Taulu 9. Lisätietoa: Tämä yhteenveto sisältää 12301 Sipin jälkeläistä. Taulu 2 Tuomas Kirjavainen * 1590 Uusikirkko Kuuterselkä 1662 do. Taulu 1. 2 1625 Valpuri N. * 1600 1650 do. Johanna * 1620 do. Taulu 3. Juho * 1630 do do. Taulu 3 Johanna Kirjavainen * 1620 Uusikirkko Kuuterselkä. Taulu 2. 3 Niilo N. * 1620. 1 MK 1602/39-03/29-04/27-23/kuva32-27/kuva51-36-VÄ I s 366 2 HK 1628-35-39-49-60-61-75/368 3 HK 1649/881 Taulu 4 Heikki Kirjavainen * 1590 Uusikirkko Kuuterselkä 1660 do. Taulu 1. 4 1630 Malena N. * 1600 1650 do. Yrjö * 1630 do 1670 do. Taulu 5. Taulu 5 Yrjö Kirjavainen * 1630 Uusikirkko Kuuterselkä 1670 do. Taulu 4. 5 N. N. Lauri * 1660 do 1700 do. Taulu 6 Matti Kirjavainen * 1590 Uusikirkko Kuuterselkä 1656 Karvala. Taulu 1. Nimismies, valtiop.mies. 6 1600-luku Aune Vilpontr * 1590 1640 do. Heikki * 1610 Uusikirkko Kuuterselkä 1670 Sikiälä. Taulu 7. Sipi * 1630 Uusikirkko Kuuterselkä 1680 Pihlainen. Taulu 8. Juho * 1630 Kurkela 1670 Sikiälä. Taulu 7 Heikki Kirjavainen * 1610 Uusikirkko Kuuterselkä 1670 Sikiälä. Taulu 6. Nimismies. 7 1600-luku Helga Tuomaantr * 1610 1678 do. Matti * 1640 Kurkela 1710 Pihlainen. Taulu 11. Juho * 1640 Kurkela 1710 Kauksamo. Taulu 25. Jonas * 1650 Karvala 1700 Pihlainen. Taulu 42. Pietari * 1640 Karvala 1710 Pihlainen. Taulu 43. Sipi * 1650 Karvala 1710 Riihisyrjä. Taulu 48. Tuomas * 1650 Karvala 1720 Pihlainen. Taulu 49. Taulu 8 Sipi Kirjavainen * 1630 Uusikirkko Kuuterselkä 1680 Pihlainen. Taulu 6. 8 Kerttu N. * 1630 1680 do. Taulu 9 Erkki Kirjavainen * 1600 Uusikirkko Kuuterselkä 1660 Joutselkä. Taulu 1. 9 1600-luku Malin Vilpuntr * 1610 1670 do. Lasse * 1630 do 1670 do. Taulu 10. 4 HK 1635-39-45-57 5 HK 1645/854-69/695-75/357 6 HK 1639-42-44-47-56-57-94/1380-VÄ I 366&373&382 7 HK 1657-59-63-67-73-88-1708/1999-VÄ I/366 8 HK 1657-63-67-1707 9 HK 1639-56-57-59-80/438-MK 1706/408-07

5.1. SUKUPOLVET 1-3 39 Taulu 10 Lasse Kirjavainen * 1630 Joutselkä 1670 do. Taulu 9. 1 1600-luku Liisa Simontr * 1630 1680 do. Martti * 1660 Joutselkä? 1710 Joutselkä. Taulu 58. Antti * 1660 do 1710. Taulu 59. Heikki * 1660 Joutselkä? 1700. Taulu 60. 1 HK 1657-59

40 LUKU 5. SUKUTAULUT 5.2 Sukupolvet 4-6 Tässä luvussa on esitetty Sipi ja Seikka Kirjavaisen 4., 5. ja 6. jälkipolvi hierarkisessa järjestyksessä. Tähän jaksoon kuuluvat nimismies Heikki Kirjavaisen pojat ja vunukat. Matti Kirjavaisen (1640-1710) perhe (taulu 11) tulee ensinnä vastaan. Hänen jälkeensä tulee Juho Kirjavaisen (1640-1710) perhe taulusta 25 alkaen. Joonas-veli (1650-1700) löytyy taulusta 43 ja Pietari veli (1650-1710) jälkipolvineen alkaa taulusta 43. Sipi-veli (1650-1710) on mainittu talussa 48. Matin nuorimmaisen, Tuomas Kirjavaisen (1650-1720) perhe löytyy taulusta 49 alkaen. Heidän lisäkseen Joutselällä asunneiden Kirjavaisten jälkipolvesta löytyy jakson viimeinen perhe eli Martti Kirjavaisen (1660-1710) perhe (taulu 58). Tähän lukuun sisältyvät taulut 11 60 eli yhteensä 50 taulua. Oheisesta levinneisyyskartasta (Kuva 5.2) näkyvät tähän jälkipolviosuuteen kuuluvien henkilöiden syntymäpaikat. Kuva 5.2: Sipi ja Seikka Kirjavaisen jälkipolvet 4-6 Matti Kirjavainen Matti Kirjavainen (1650-1710 ) lapset ja vunukat Pihlaisiin muuttaneen Matti Kirjavaisen jälkipolviaineisto on tämän kirjan laajin. Matille on tässä kirjassa lueteltu 6160 jälkeläistä. Tämän sukuhaaran ihmiset ovat useimmin pysyneet Pihlaisissa. Matti syntyi Kivennavan Karvalassa isänsä Heikki Matinpojan perintötilalla. Perhe muutti Sikiälään 1660-luvulla kun isä Heikki luopui sekä tilastaan että nimismiehen toimestaan. Heikki-isä kuoli 1670 ja Matti muutti veljensä Juhon kanssa Pihlaisiin kapteeni Patkulin autiotilalle. Tila näkyy vuoden 1688 maakirjassa Matti Heikinpoika Kirjavaisen veroa maksavana tilana. 1690-luvulla Matin taloudessa asui 12 verotettavaa henkilöä. Talon koko asukasluku lienee ollut vähintään 40 henkeä, joukossa Matin veljet vaimoineen. Suurista kuolonvuosista (1695-1697) Matin perhe selvisi. Pihlaisten syrjäinen sijainti auttoi ilmeisesti myös Suuren Pohjansodan pyörteissä (1700-1721). Asiakirjoista voi päätellä Matti Heikinpojalle syntyneen arvonantoa yhteisössä kuten oli ollut isoisällään Matti Sipinpojalla. Hän oli väestön edustaja ja henkikirjojen allekirjoittaja Kivennavalla 1700-luvun alussa. Maakirjojen mukaan hän lopulta hallinnoi useita taloja Pihlaisissa. Matti oli myös lautamies. Matilla oli viisi lasta, hänen puolisonsa nimeä emme tiedä. Matin kolme poikaa syntyivät ennen vuotta 1689, kaksi seuraavaa lasta, molemmat tyttöjä, syntyivät vasta 1700-luvun puolella suurten nälkävuosien jälkeen. Suku jatkuu nykypäivään Heikin, Mikon ja Annan kautta. Vanhin poika Heikki avioutui 1700-luvun alussa Maria Juhontyttären kanssa ja Heikki perii isältään Matilta kruununtilan. Tämän lisäksi Heikillä on verovastuulla toinenkin kruununtila. Tällä toisella tilalla, joka oli alkujaan kihlakunnantuomari Falkmanin tila, asui Pietari Pietarinpoika Kirjavainen. Heikillä on kolme lasta. Suku jatkuu nykypäivään Matin ja Susannan kautta. Matti Heikinpoika on ensin naimisissa Kaarina Parikan kanssa. Kaarina kuoli kohta kuudennen lapsensa synnyttämisen jälkeen ja lapsi Susanna kuoli parin päivän ikäisenä. Pari vuotta tämän jälkeen Matti meni naimisiin Anna Kopran kanssa ja sai vielä viisi lasta. Suku jatkuu sekä Kaarina Parikan että Anna Kopran kautta nykypäivään. Susanna sai seitsemän lasta Heikki Siterlaisen kanssa. Susannan jälkipolvista tulevat sukuun mm. Nikkaset. Mikolla oli ainakin 4 lasta. Hänen tyttärensä Varpu avioitui Raivolassa asuneen Matti Nokkosen kanssa. Matti muutti vävyksi Kirjavaisille Pihlaisiin ja oli sittemmin talollinen. Matti oli kotoisin Valkealasta, josta hän oli muuttanut vanhempiensa kanssa isonvihan jälkeen Kukonmäelle ja sieltä 1730-luvun lopussa Raivolaan. Kaikki Kivennavan Nokkoset, niin Pihlaisten kuin Raivolan ovat Valkealasta tulleiden Nokkosten (ent. Nokkanen) jälkipolvea.

5.2. SUKUPOLVET 4-6 41 Matti 1640 Maria 1678 Heikki 1679 Yrjö 1680 Mikko 1688 Anna 1700 Taulu 11 Matti 1717 Susanna 1721 Anna 1715 Mikko 1716 Jooseppi 1719 Varpu 1723 Maria 1725 Sophia 1727 Helga 1732 Jaakko 1735 Pietari 1738 Matti Kirjavainen * 1640 Kurkela 1710 Pihlainen. Taulu 7. Lautamies. 1 1678 vaimo N. * 1600-luku 1705 do. Maria * 1678 do. Heikki * 1679 do 1740 do. Taulu 12. Yrjö * 1680 do 1720. Taulu 15. Mikko * 1688 do 16.12.1739 do. Taulu 16. Anna * 1700 do 10.4.1767 do. Taulu 21. Taulu 12 Heikki Kirjavainen * 1679 Pihlainen 1740 do. Taulu 11. Bonde. 2 1700-luku Maria Juhontr * 1688 do 10.3.1750 do. Matti * 1717 do 15.12.1787 do. Taulu 13. Susanna * 1721 do 12.10.1782 do. Taulu 14. Taulu 13 Matti Kirjavainen * 1717 Pihlainen 15.12.1787 do. Taulu 12. Bonde. 3 30.11.1738 Kaarina Parikka * 1721 M. Lehtokylä 19.2.1751 Pihlainen. 27.5.1751 Anna Kopra * 15.9.1729 Ahjärvi 7.12.1799 Pihlainen. Riitta * 23.9.1739 do 11.5.1740 do. Maria * 30.3.1741 do 1783 M. Perkjärvi. Taulu 61. Yrjö * 29.4.1744 Pihlainen 22.7.1744 do. Mikko * 22.9.1745 do 28.1.1814 do. Taulu 64. Johannes * 10.4.1748 do 27.5.1752 do. Susanna * 24.1.1751 do 27.1.1751 do. Matti * 24.2.1753 do 6.11.1819 do. Taulu 79. Antti * 14.3.1756 do 10.12.1832 do. Taulu 97. Johanna * 26.6.1758 do 12.2.1811 M. Karhula. Taulu 116. 1 HK 1673-80-88-97-1702/2010-08-RK 1732-SK/98-VÄ I/381&5 2 RK 1732/43-SK/206-HK 1705/3687-MK 1723-kuol 3 RK 1732/43-48-58-68/17-87/19-vih-kuol-MK/1723 Tuomas * 20.12.1761 Pihlainen 28.10.1762 do. Maria * 11.8.1763 do 19.12.1769 do. Taulu 14 Susanna Kirjavainen * 1721 Pihlainen 12.10.1782 do. Taulu 12. Pig - bondes hustru. 4 30.11.1740 Heikki Siterlainen * 1714 Voipiala 14.11.1786 Pihlainen. Heikki * 25.10.1741 do 29.8.1742 Pihlais. Anna * 4.2.1744 Pihlainen 16.5.1816 M. Vesikkala. Taulu 126. Helena * 25.1.1747 Pihlainen 18.8.1808 Rantakylä. Taulu 129. Maria * 1750 Pihlainen 5.1.1778 do. Taulu 145. Tuomas * 21.12.1753 do 1.7.1808 do. Taulu 156. Riitta * 13.8.1758 do 4.2.1801 do. Taulu 160. Hanna * 23.4.1762 do 10.8.1825 Kekrola. Taulu 165. Lisätietoa: Heikki Siterlain oli kotoisin Voipialasta. Siterlainen-sukunimi katoaa Sipin jälkipolvesta varsin pian. Hänen kahdesta pojastaa Tuomas varttuu aikuiseksi ja avioituu. Mutta Tuomaan molemmat pojat kuolevat pienenä ennen avioliittoikää. Heikin taustaa ei tässä yhteydessä tunneta eikä sitä ole selvitetty. Tyttärien kautta jälkipolvea löytyy tähän päivään asti. Taulu 15 Yrjö Kirjavainen * 1680 Pihlainen 1720. Taulu 11. Ratsumies. 5 1690-luku N. N. * 1600-luku. Taulu 16 Mikko Kirjavainen * 1688 Pihlainen 16.12.1739 do. Taulu 11. Bolagsman. 6 1700-luku Maria Mikontr * 1692 1700-luku. 1700-luku Maria Eskontytär * 1688 do 12.3.1749 do. Anna * 1715 do 1736 Valkjärvi Karkiala. Taulu 17. Mikko * 1716 Pihlainen 4.5.1740 do. Taulu 18. Jooseppi * 1719 do 5.7.1758 do. Taulu 19. Varpu * 1723 do 11.8.1780 do. Taulu 20. Taulu 17 Anna Kirjavainen * 1715 Pihlainen 1736 Valkjärvi Karkiala. Taulu 16. 7 30.11.1735 Matti Räikkönen * 1710 Valkjärvi 13.4.1774 Valkjärvi Karkiala. 4 RK 1732/43-48-58-68/17-78/18-vih-kuol-SK/MK 1723 5 HK 1701,02,08,28 6 RK 1732/43-kuoll-HK 1732- MK 1723 7 RK 1732/43&30(Valkjärvi)-vih-kuol (inh hustru Anna Räicköin, 70 v)

42 LUKU 5. SUKUTAULUT Taulu 18 Mikko Kirjavainen * 1716 Pihlainen 4.5.1740 do. Taulu 16. 1 26.12.1732 Helena Lempinen * 1714 Pylkölä 16.12.1733 Pihlainen. 1730-luku Eeva Ristontr * 1700-luku. lapsi * 16.12.1733 do 16.12.1733 do. Jonas * 2.11.1735 do 5.9.1742 do. Maria * 11.9.1737 do 25.3.1738 do. Valpuri * 6.5.1739 do 18.5.1740 do. Taulu 19 Jooseppi Kirjavainen * 1719 Pihlainen 5.7.1758 do. Taulu 16. Bonde -bolagman. 2 30.11.1740 Varpu Paajanen * 1723 Pamppala 31.3.1788 Valkjärvi Vunukkala. Susanna * 1740-luku Pihlainen 1748 do. Maria * 13.2.1743 do 20.3.1743 do. Anna * 20.12.1747 do 26.7.1761 Valkjärvi Vunukkala. Eeva * 1.1.1750 Pihlainen 1805 Valkjärvi Siparila. Taulu 169. Paulus * 16.1.1753 Pihlainen 17.1.1753 do. Jooseppi * 11.3.1754 do 17.12.1758 do. Johannes * 4.6.1756 do 28.1.1759 do. Taulu 20 Varpu Kirjavainen * 1723 Pihlainen 11.8.1780 do. Taulu 16. Pig - bondes hstru. 3 28.12.1742 Matti Nokkonen * 17.9.1713 Valkeala 25.7.1787 Pihlainen. Susanna * 1747 Raivola 19.10.1801 Vehmainen. Taulu 177. Mikko * 29.9.1749 Pihlainen 6.7.1820 do. Taulu 193. Maria * 28.6.1752 Raivola 23.5.1816 Pihlainen. Taulu 204. Johannes * 28.4.1755 do 12.1.1822 do. Taulu 209. Paavo * 22.1.1759 do 10.9.1760 do. Saara * 31.8.1762 do 1.2.1801 do. Taulu 226. Sophia * 1727 Pihlainen 24.6.1762 do. Taulu 23. Helga * 14.5.1732 do 25.3.1738 do. Jaakko * 13.7.1735 do 10.10.1736 do. Pietari * 2.7.1738 do 20.1.1781 do. Taulu 24. Taulu 22 Maria Vanonen * 1725 Pihlainen 14.9.1759 Polviselkä. Taulu 21. 5 8.12.1751 Tapani Honka * 18.12.1729 do 11.8.1790 do. Saara * 4.4.1765 do 16.6.1765 do. Anna * 2.7.1761 do 4.9.1778 do. Jooseppi * 3.1.1753 do 27.12.1814 Pamppala. Taulu 229. Jaakko * 5.7.1759 Polviselkä 24.8.1759 do. Taulu 23 Sophia Vanonen * 1727 Pihlainen 24.6.1762 do. Taulu 21. 6 26.12.1748 Aapro Pukki * 1722 Kukonmäki 3.5.1786 Pihlainen. Antti * 17.12.1749 do 31.7.1753 do. Helena * 29.1.1753 do 10.8.1753 do. Maria * 19.6.1754 do 6.7.1790 do. Ristiina * 27.7.1757 do 7.1.1759 do. Varpu * 30.3.1760 do 30.3.1760 do. Yrjö * 11.4.1762 do 2.4.1763 do. Taulu 24 Pietari Vanonen * 2.7.1738 Pihlainen 20.1.1781 do. hitz.feb. Taulu 21. Inhus-bonde. 7 6.7.1768 Anna Susi * 1747 Lipola 30.5.1790 Pihlainen. Maria * 19.3.1769 do 11.6.1815 Puhuttula. Taulu 232. Antti * 1771 Pihlainen 24.9.1772 do. Johannes * 23.5.1773 do. Helena * 21.4.1778 do 9.6.1852 Seppälä. Taulu 236. Anna * 13.5.1781 Pihlainen 26.12.1826 Soppikylä. Taulu 238. Vänni * 6.3.1776 Pihlainen 11.4.1777 do. Taulu 21 Anna Kirjavainen * 1700 Pihlainen 10.4.1767 do. Taulu 11. Bondes enka. 4 1700-luku Esko Vanonen * 1696 Kukonmäki 14.8.1754 Pihlainen. Maria * 1725 do 14.9.1759 Polviselkä. Taulu 22. 1 RK 1732/43-vih-kuol-SK/MK 1723 2 RK 1732/43-48/kuva20-58-LK 1756-vih-kuolleet 3 RK 1732/43-58 - 68/17-78/19 - vihityt-kuol (4.8.1780) 4 RK 1732/127-48-kuol (67 v)-sk/207 v) 5 RK 1748/Pihlainen 3-vih-kuol (34 v 4 kk) 6 RK 1748-vih-kuol (35 v) 7 RK 1748-68/16-76/17-LK 1758-synt-vih-kuol (20.01.1781, 43

5.2. SUKUPOLVET 4-6 43 Juho Kirjavainen Juho Kirjavainen (1640-1710) lapset ja vunukat Juho syntyi ilmeisesti Kivennavan Kurkelassa, hän oli Heikki Matinpojan toiseksi vanhin lapsi. Perhe muutti 1647 Karvalan kylään ja Juho on mahdollisesti syntynytkin vasta siellä. Heikki Matinpojan perhe muutti Karvalasta Sikiälään 1660-luvulla, kun Juhon isä Heikki joutui luopumaan sekä tilastaan että nimismiehen toimestaan. Juhon jälkipolvi käsittää 5093 henkilöä. Juho perusti oman perheen ja asettui Mari-vaimonsa kanssa veljensä Matin luokse Pihlaisiin. Täältä perhe muutti syksyllä 1701 Juhon synnyinseudulle Kurkelaan Hännikäisen kruununtilalle, joka oli verohylky: velkaa on 400 taalaria, ei voi maksaa koskaan! 1705 Kurkelassa mainitaan Juho Kirjavaisen talous 7-henkisenä. Suuren Pohjansodan aikana perhe asettuu asumaan Kauksamoon. Juho kuoli Kauksamossa ennen vuotta 1727. On myös mahdollista, että Juhon perhe muutti Kauksamoon vasta Juhon kuoleman jälkeen. Olisiko Juholla ollut kaksi vaimoa, kun on kaksi sarjaa lapsiakin? Ensimmäiseen sarjaan kuuluvat lapset vuosilta 1703-1723 ja toiseen vuosilta 1735-1739. Lisäksi kuolleiden luettelossa on mainittu Katri Juhontr Kirjavainen Kauksamolta, haudattu 20.04.1739 (ikä 6 v 6 kk) sekä poika Pärttyli, kuollut 29.02.1736. Heitä ei löydy syntyneiden luettelosta. Juhon vanhin poika Simo asui vaimonsa Magdalenan kanssa Holttilassa ja heillä oli neljä lasta. Maria, Aatami, Juho ja Matti. Juhon toinen poika oli Juho. Hänellä ja vaimollaan Reetalla oli yhdeksän lasta. Mari, Anna, Kalle, Tapani, Joonas, Katariina, Pietari, Maria ja Yrjö. Vuoden 1728 henkikirjassa Juho Juhonpoika Kirjolainen viljelee Kauksamossa kruunutilaa, joka aikaisemmin oli ollut Antti Ollinpoika Pajasen hallinnassa. Kolmas poika Joonas Kirjavainen eli Kauksamossa vaimonsa Valpurin kanssa isänsä Juhon ja veljensä Juhon taloudessa. Heillä oli kaksi lasta, Kaisa ja Erkki. Juhon pojista nuorin Risto oli naimisissa kahdesti ja asui Kauksamossa veljensä Juho Juhonpojan taloudessa. Hänellä oli viisi lasta, Maria, Matti, Valpuri, Anna ja Sophia. Kirjavaisen tyttäret avioituvat Pimiä-suvun poikien kanssa Kaisa Joonaantr Kirjavainen (s. 1710 Kivennapa Kauksamo, k. 11.04.1771 Kivennapa Voipiala) avioitui Matti Pimiän (s. 07.09.1701 Kivennapa Voipiala, k. 30.10.1743 Kivennapa Voipiala) kanssa ja muutti miniäksi Voipialaan. Kaisa muutti siis Kauksamosta toiselle puolelle Kivennapaa. Jaakko Matinpoika Pimiä (s. 09.1727 Kivennapa Voipiala, k. 10.03.1758 Kivennapa Voipiala) oli ensimmäinen Sipi Kirjavaisen jälkipolvea oleva Pimiä, mutta hänestä suku ei jatkunut nykypäiviin saakka. Pimiän suku viljeli Voipialassa perintötilaa. Matin isä Martti (s. 1660) kuoli isovihan aikana. Pietarin isoisä Tuomas syntyi 1620-luvulla ja oli kahdesti naimisissa. Tuomas Pimiästä on runsaasti merkintöjä käräjäasiakirjoissa. Vuonna 1649 hänet tuomittiin 18 markan sakkoihin pahoinpitelystä. Vuonna 1652 hän oli uhkaillut vouti Pietari Lilliaskoghin asiamiestä Pietari Antinpoikaa viikatteella ja halventavilla puheilla, kun tämä oli perimässä autioveroja, saaden 6 mk sakkoja. Vuonna 1657 hän sai 40 mk sakkoja, kun hänen veljensä Pietarin leski Malin Ristontytär syytti häntä hevosen ottamisesta pantiksi väitetyistä saatavista. Tuomas kuoli arviolta 1670. Hänen isänsä oli Matti Pimiä, myös Kivennavan Voipialasta. Jaakko Pimiä meni naimisiin Maria Pietarintyttären kanssa. He saivat kolme lasta, joista nuorin Katri avioitui Pauli Neon kanssa. Heillä ei ollut jälkeläisiä. Anna Juhontr Kirjavainen (s. 1707 Kivennapa Kauksamo, k. 27.08.1769 Kivennapa Kotselkä) meni avioon Voipialaan Pietari Martinp Pimiälle (s. 1703 Kivennapa Voipiala, k. 17.10.1785 Kivennapa Kotselkä). Heille syntyi siellä 5 lasta. Voipialasta perhe muutti Kotselälle n 1747. Siellä heille syntyi vielä 2 lasta. Anna kuoli Kotselällä v 1769 talonpojan vaimona. Hänet haudattiin kirkon alle 6.9.1769. Kuollessaan Anna oli 62 vuotias talonpojan vaimo (BHstr). Kuolinsyyksi on kirjattu styng. Anna oli yksi kolmesta kirkon alle v. 1769 haudatuista. Kaikkiaan kuolleita oli 106 henkeä. Taulu 25 Juho Kirjavainen * 1640 Kurkela 1710 Kauksamo. Taulu 7. 1 1600-luku Mari Sipintr * 1640 21.5.1732 do. Simo * 1667 Holttila 19.10.1740 do. Taulu 26. Juho * 1671 Kurkela 27.6.1742 Kauksamo. Taulu 30. Maria * 1675 Kurkela. Joonas * 1680 Pihlainen 1710 Kauksamo. Taulu 35. Risto * 1683 Pihlainen? 21.3.1736 Kauksamo. 1 HK 1682/592-93-94/1380-97-1701/2027-08-27 MK 1723

44 LUKU 5. SUKUTAULUT Taulu 38. Juho 1640 Simo 1667 Juho 1671 Maria 1700 Aatami Juho 1719 Matti 1725 Mari 1703 Anna 1707 Kalle 1713 Tapani 1716 Joonas 1723 Katariina 1732 Pietari 1735 Maria * 8.7.1739 do 26.9.1742 do. Juho * 25.5.1744 do 12.3.1757 do. Yrjö * 13.4.1746 do 12.3.1757 do. Helena * 19.3.1748 do 17.7.1792 Kurkela. Taulu 255. Simo * 9.4.1750 Holttila 18.4.1820 Kanala. Taulu 256. Valborg * 27.3.1752 Holttila 10.4.1752 do. Pekka * 3.7.1753 do 17.3.1757 do. Matti * 1.3.1756 do 1.6.1782 Kanala. Taulu 272. Katariina * 8.7.1758 Holttila 4.1.1774 Kanala. Maria 1675 Joonas 1680 Risto 1683 Taulu 26 Maria 1737 Yrjö 1739 Kaisa 1710 Erkki 1713 Maria 1718 Matti 1730 Valpuri 1732 Anna 1734 Sophia 1735 Simo Kirjavainen * 1667 Holttila 19.10.1740 do. Taulu 25. Bonde. 1 1700-luku Valpuri Sipintr * 1600-luku 1746 do. Maria * 1700 do 1750 Kivennapa xx. Taulu 27. Aatami * 1710-luku Holttila. Juho * 1719 do 10.1.1775 Kanala. Taulu 28. Matti * 1725 Holttila 6.3.1779 Lintula. Taulu 29. Taulu 27 Maria Kirjavainen * 1700 Holttila 1750 Kivennapa xx. Taulu 26. 2 Juho Ahvenainen * 1707 23.1.1768 Kuokkala. Johannes * 8.6.1732 Soppikylä 23.4.1789 Lintula. Taulu 247. Jaakko * 21.7.1734 Soppikylä 21.12.1797 Kuokkala. Taulu 250. Maria * 23.2.1736 Kanala. Anna * 11.6.1738 do. Katariina * 29.12.1741 do. Taulu 28 Juho Kirjavainen * 1719 Holttila 10.1.1775 Kanala. Taulu 26. Bonde. 3 6.2.1737 Magdalena Pitkänen * 1715 Kurkela? 9.1.1777 Kanala. Joseph * 21.3.1738 Holttila 16.4.1738 do. 1 MK 1727-HK 1728-RK 1732/81-67/108-kuol-SKarskela 2 RK 1732/113 3 RK 1732/81-48-58-68/52-76/59-87/67-1807/163-vih Taulu 29 Matti Kirjavainen * 1725 Holttila 6.3.1779 Lintula. stygn. Taulu 26. Bonde. 4 26.12.1750 Kerttu Hannukainen * 1729 Lintula? 13.2.1806 Ikola Patrik. Antti * 7.11.1751 Holttila 22.3.1798 Patrick. Taulu 273. Ristiina * 9.7.1753 Holttila 29.5.1828 Joutselkä. Taulu 279. Katariina * 30.7.1755 Holttila 1.12.1758 Lintula. Yrjö * 27.2.1757 Holttila 11.1.1819 Ikola. Taulu 285. Vilppo * 27.3.1766 Lintula 27.3.1766 Lindula. Yrjö * 27.3.1766 Lintula 27.3.1766 do. Johannes * 9.3.1770 do 16.3.1770 do. Taulu 30 Juho Kirjavainen * 1671 Kurkela 27.6.1742 Kauksamo. Taulu 25. Sexman. 5 1600-luku Reetta Antintr * 1680 21.4.1751 do. Mari * 1703 do 6.1.1751 do. Taulu 31. Anna * 1707 Kauksamo? 27.8.1769 Kotselkä. Taulu 32. Kalle * 1713 Kauksamo 23.2.1736 do. Tapani * 1716 do 18.12.1737 do. Joonas * 1723 do 4.4.1774 do. Taulu 33. Katariina * 1732 do 20.4.1739 do. Pietari * 25.5.1735 do 1800-luku Kuokkala? Taulu 34. Maria * 13.3.1737 Kauksamo 22.5.1738 do. Yrjö * 20.4.1739 do. Taulu 31 Mari Kirjavainen * 1703 Kauksamo 6.1.1751 do. Taulu 30. Emäntä. 6 1700-luku Esko Inkinen * 4 RK 1758 (s. 1725)-69/108-75/131-kuol (54 v)-hrontu 5 MK1707-08-23-HK 1728-SK/244-RK 1732/12-kuol (72 v)- LPaavilainen 6 RK 1732/12-48/kuva48-SK/245-kuol

5.2. SUKUPOLVET 4-6 45 1696 do 21.3.1736 do. 1700-luku Juho Telkkinen * 1710 Kauksamo? 11.3.1759 Kauksamo. Esko Telkkinen * 5.6.1743 do 8.10.1807 Vuottaa. Taulu 302. Anna Telkkinen * 3.8.1746 Kauksamo. Aune Telkkinen * 3.8.1746 do. Maria Telkkinen * 17.1.1751 do 9.12.1751 do. Taulu 32 Anna Kirjavainen * 1707 Kauksamo? 27.8.1769 Kotselkä. pistos. Taulu 30. 1 7.12.1729 Pietari Pimiä * 1703 Voipiala? 17.10.1785 Kotselkä. Maria * 15.3.1733 Voipiala 3.7.1802 M. Sormula. Taulu 309. Martti * 6.3.1735 Voipiala 20.12.1799 Kotselkä. Taulu 311. Sohvi * 23.10.1737 Voipiala 1784 Kaukolempiälä. Taulu 330. Valpuri * 27.4.1740 Voipiala 4.4.1742 do. Eerikki * 5.5.1745 do 21.10.1744 do. Riitta * 1.3.1747 Kotselkä 10.9.1815 do. Johannes * 19.3.1749 do 23.11.1804 do. Taulu 341. Matti * 27.3.1751 do 27.9.1821 do. Taulu 359. Taulu 33 Joonas Kirjavainen * 1723 Kauksamo 4.4.1774 do. stygn. Taulu 30. Inhusing, bonde. 2 1746 Anna Akkanen * 1727 Hiirelä? Muolaa. Matti * 26.2.1750 Kauksamo 3.5.1774 do. Juho * 26.5.1754 do 17.3.1783 do. Riitta * 9.5.1757 do 17.7.1815 M. Ilola. Taulu 388. Anna * 1762 Kauksamo 1760-luku do. Helena * 15.5.1764 do 20.3.1774 do. Taulu 34 Pietari Kirjavainen * 25.5.1735 Kauksamo 1800- luku Kuokkala? Taulu 30. Bonde-inhus. 3 1700- luku Anna Suikkanen * 1735 Kivennapa? 1800- luku Kuokkala? Saara * 3.2.1758 Lipola 11.8.1761 Kauksamo. Antti * 1761 Lipola? 22.2.1811 Terijoki. Taulu 390. Regina * 9.9.1764 Lipola 12.11.1796 Kuokkala. Taulu 391. Saara * 30.11.1767 Kauksamo 5.7.1808 Kuokkala. Taulu 392. 1 RK 1732/34-48/kuva8-58/kuva4-vihityt-kuol-KKondelin 2 RK 1732/12-48-58-68/30-vih-kuol (51 v)-sk/244 3 RK 1732/12-58/Lipola 4-67/30-76/36&92-87/112 Simo * 2.11.1770 Kauksamo 15.1.1832 Juvackala. Taulu 393. Paavo * 18.1.1774 Kauksamo 2.12.1776 do. Taulu 35 Joonas Kirjavainen * 1680 Pihlainen 1710 Kauksamo. Taulu 25. 4 1700-luku Valpuri Lempinen * 1677 2.1.1729 do. Kaisa * 1710 Kauksamo? 11.4.1771 Voipiala. Taulu 36. Erkki * 1713 Kauksamo 4.1.1774 do. Taulu 37. Taulu 36 Kaisa Kirjavainen * 1710 Kauksamo? 11.4.1771 Voipiala. Taulu 35. 5 1700 Matti Pimiä * 7.9.1701 do 30.10.1743 do. 25.8.1744 Eenokki Kyllästinen * 1710 do 29.4.1765 do. Jaakko Pimiä * 1727 do 10.3.1758 do. Taulu 394. Katri Pimiä * 18.10.1729 do 19.3.1774 Ahjärvi. Taulu 396. Valpuri Pimiä * 5.4.1732 Voipiala 10.1.1759 Paksujalkala. Taulu 397. Riitta Pimiä * 12.10.1734 Voipiala 30.9.1790 Pamppala. Matti Pimiä * 7.5.1737 Voipiala 10.9.1738 do. Johannes Pimiä * 13.6.1739 do 25.3.1742 do. Pauli Kyllästinen * 13.1.1745 do 9.5.1791 do. Taulu 403. Antti Kyllästinen * 22.1.1749 do 25.6.1805 do. Taulu 412. Riitta Kyllästinen * 22.1.1749 do 5.2.1749 do. Taulu 37 Erkki Kirjavainen * 1713 Kauksamo 4.1.1774 do. hitz feb. Taulu 35. Inh. 6 1700-luku Mari Heikintr * 1717 1775 do. Johannes * 2.6.1734 do 11.12.1757 do. Erkki * 9.5.1736 do. Valpuri * 23.4.1738 do. Helena * 27.5.1739 do 1.6.1740 do. Taulu 38 Risto Kirjavainen * 1683 Pihlainen? 21.3.1736 Kauksamo. Taulu 25. 7 Mari Simontr * 1698 1700-luku do. 18.7.1731 Beata Matintr * 1600- luku 9.9.1740 do. 4 RK 1758/poika Erkki-HK 1705-LPaavilainen 5 RK 1732/34-48/kuva8-58/kuva6 (s. 1715)-68/3 6 RK 1732/12 (Erich Johanss)-48-58-68/30-kuol (61 v)-sk/244 7 MK 1723-RK 1732/12-SK/245-kuol (50 v)-lpaavilainen

46 LUKU 5. SUKUTAULUT Maria * 1718 Kauksamo? 6.6.1763 Puhtula. Taulu 39. Matti * 1730 Kauksamo 13.4.1773 do. Taulu 40. Valpuri * 8.4.1732 do. Anna * 1734 Kauksamo? 12.5.1784 Vuottaa. Taulu 41. Sophia * 6.4.1735 Kauksamo. Taulu 39 Maria Kirjavainen * 1718 Kauksamo? 6.6.1763 Puhtula. Taulu 38. 1 26.12.1735 Antti Makunen * 1710 Puhtula? 30.1.1768 Puhtula. Johannes * 1738 do 6.8.1780 Puhuttula. Taulu 416. Tapani * 1740 Puhtula 16.5.1749 do. Matti * 1744 do. Erkki * 1746 do. Taulu 40 Matti Kirjavainen * 1730 Kauksamo 13.4.1773 do. lungsot. Taulu 38. Vävy-bonde. 2 1700-luku Anna Haiminen * 1734 do 16.1.1801 do. Maria * 16.3.1751 do 1.6.1752 do. Matti * 12.4.1753 do 16.2.1759 do. Maria * 29.2.1756 do 8.4.1759 do. Simon * 1752 do 15.8.1761 do. Anna * 17.6.1762 do 13.12.1817 Korpikylä. Taulu 426. Katariina * 12.11.1764 Kauksamo 25.11.1795 do. Taulu 443. Matti * 31.3.1767 do 3.2.1804 do. Riitta * 4.1.1770 do 30.5.1793 do. Valpuri * 5.4.1772 do 14.8.1777 do. Taulu 41 Anna Kirjavainen * 1734 Kauksamo? 12.5.1784 Vuottaa. Taulu 38. 3 1750-luku Kalle Paavilainen * 1730 Valkjärvi Valkeamatka 21.7.1798 Vuottaa. Katri * 1758 Valkjärvi Valkeamatka 27.2.1761 do. Yrjö * 3.3.1762 do 26.10.1769 Kuokkala. Matti * 6.2.1764 Valkjärvi Valkeamatka 8.8.1790 Vuottaa. Taulu 444. Mikko * 16.9.1766 Valkjärvi Valkeamatka 9.2.1836 Vuottaa. Taulu 445. Valpuri * 26.4.1769 Koukkula 17.3.1858 Terijoki. Taulu 453. Maria * 26.2.1771 Koukkula 14.11.1779 Vuottaa. 1 MK 1723-RK 1758/kuva82-vih-kuol-SK/1700-LPaavilainen 2 RK 1748/kuva47-58-67/28-76/36-87/36-kuol (43 v) 3 kuol-lpaavilainen-mnikkanen Kalle * 13.5.1773 Koukkula 8.10.1792 Vuottaa. Hanna * 20.1.1776 Koukkula 30.3.1840 Vuottaa. Taulu 456. Jaakko * 25.7.1778 Koukkula 26.2.1844 Vuottaa. Taulu 457. Helena * 30.4.1781 Koukkula. Kristiina * 25.4.1783 Vuottaa 8.10.1784 do. Jonas Kirjavainen Joonas Kirjavainen (1650-luku - 1700-luku) Joonas on ratsumies. Hän on avioitunut ja asuu Pihlaisissa. Vuosien 1688 ja 1697 henkikirjoissa Joonas mainitaan ratsastajana vaimonsa välityksellä. Hän ei itse ole tuolloin kotosalla. Vuoden 1701 lähteessä (Kuva 5.3). mainitaan Matti Kirjavaisen 12 henkisessä taloudessa viimeisenä ratsumies Yrjön vaimo (D: R: Jörans h.). Onko kyseessä tässä mainittu Joonas? En ole löytänyt Joonakselle jälkipolvea. Kuva 5.3: Henkikirja vuodelta 1701 Taulu 42 Jonas Kirjavainen * 1650 Karvala 1700 Pihlainen. Taulu 7. Ratsumies. 4 1600-luku puoliso N. * 1650 1710 do. Pietari Kirjavainen Pietari Kirjavainen (1640-1710) lapset ja vunukat Pietari syntyi nimismies Heikki Kirjavaisen perheeseen Karvalaan. Pietarin perhe oli muuttanut Si- 4 HK 1694/1380-1701/2027

5.2. SUKUPOLVET 4-6 47 Pietari sai yhden lapsen, joka ristittiin Pietariksi. Pietari Pietarinpoika Kirjavainen oli kahdesti naimisissa ja hänellä oli viisi lasta. Katariina, Risto, Helena, Anna ja Antti. Katariina avioitui Terijoelle ja sai viisi lasta. He kaikki elivät elämänsä Terijoella. Pietari Heikinpojan muut vunukat elivät Pihlaisissa. Risto avioitui ja sai lapsen, ehkä kaksikin, mutta kummatkin kuolivat alle vuoden ikäisinä. Helenasta kasvoi Töllisten ja Nikkasten sukua Pihlaisiin. Anna ja Antti kuolivat nuorina. Katariina 1706 Risto 1711 Pietari 1640 Pietari 1686 Helena 1720 Anna 1722 Antti 1724 Taulu 43 Pietari Kirjavainen * 1640 Karvala 1710 Pihlainen. Taulu 7. Bondes bror. 1 1600-luku Valpuri Ristontr * 1640 1710 do. Pietari * 1686 do 5.5.1734 do. Taulu 44. Lisätieto: Pietarille on tässä kirjassa lueteltu yhteensä 1159 jälkeläistä. Kuva 5.4: Otawa-lehti julkaisi 11.09.1863 ilmestyneessä numerossa 37 oheisen kirjoituksen. kiälään, isä Heikki luopunut nimismiehen toimestaan ja perintötilastaan. Vuonna 1686 syntynyt Pietari muutti poikamiehenä veljensä Matin tilalle Pihlaisissa. Pietari avioitui vuosisadan vaihteessa, mutta jatkoi Valpuri-vaimonsa kanssa asumista Matin tilalla. Pietari sai yhden lapsen, joka ristittiin Pietariksi. Vuonna 1727 hän asui tilalla, joka vuoden 1727 Maarevisiokirjassa todetaan olevan yksi Kivennavan seitsemästä perintötilasta, jotka säilyivät isonvihan yhteydessä. Aikaisemmin tämä tila oli kuulunut Yrjö Iisakinpojalle ja Heikki Värsiälle. Tila oli suurehko. Peltoa oli kahdeksan tynnyrin verran hiekansekaista ja kivistä maata, saraheinäniittyä kymmenen kuorman ala. Metsämaata kaskeamiseen ja tarvepuihin, hyvä laidun. Taulu 44 Pietari Kirjavainen * 1686 Pihlainen 5.5.1734 do. Taulu 43. Bonde. 2 1700-luku Mari Pertuntr * 1691 1700-luku. 1700-luku Anna Matintytär * 1682 do 23.3.1752 do. Katariina * 1706 do 3.1.1761 Terijoki. Taulu 45. Risto * 1711 Pihlainen 11.1.1741 do. Taulu 46. Helena * 1720 do 20.4.1764 do. Taulu 47. Anna * 1722 do. Antti * 1724 do 25.3.1738 do. Taulu 45 Katariina Kirjavainen * 1706 Pihlainen 3.1.1761 Terijoki. Taulu 44. 3 1728 Pietari Käkönen * 1698 do 1.5.1757 do. Maria * 1727 Raivola 1785 Terijoki. Taulu 460. Anna * 31.3.1729 do 21.3.1763 do. Taulu 461. Antti * 1.6.1732 do. Hanna * 1735 do 9.1.1808 do. Taulu 466. 1 HK 1688-93-97-1701-02-05-08/1999- SK 245 2 HK 1723-MK 1727-RK 1732/44-kuol-Kivennapa/28-SK/98 3 RK 1732/80-48/kuva110-58/kuva76-kuol (b enka 56 v)- Kivennapa/SK/249

48 LUKU 5. SUKUTAULUT Taulu 46 Risto Kirjavainen * 1711 Pihlainen 11.1.1741 do. Taulu 44. 1 1730-luku Hanna Tahvontr * 1700- luku 1700-luku. Mikko * 29.9.1736 do 25.3.1738 do. Matti * 1737 do 12.2.1738 do. Taulu 47 Helena Kirjavainen * 1720 Pihlainen 20.4.1764 do. Taulu 44. 2 25.12.1738 Samuli Sarvi * 1715 Kotselkä 11.5.1740 do. 12.6.1743 Matti Töllinen * 1722 Pihlainen 4.7.1768 do. syntymätön lapsi Sarvi * 11.5.1740 Kotselkä 11.5.1740 do. Eeva Töllinen * 1.1.1745 Pihlainen 7.12.1789 Pamppala. Taulu 472. Pekka Töllinen * 22.3.1747 Pihlainen 30.10.1798 do. Taulu 476. Matti Töllinen * 29.2.1749 do 17.3.1798 do. Taulu 491. Hanna Töllinen * 22.6.1751 do 13.1.1790 Kukonmäki. Taulu 501. Anna Töllinen * 13.2.1754 Pihlainen 5.1.1756 do. Maria Töllinen * 19.3.1756 do 30.9.1768 do. Juho Töllinen * 2.6.1762 do 2.12.1800 do. Taulu 512. Sakari Töllinen * 12.3.1766 do 25.1.1768 do. vaimonsa Maria Pertuntyttären kanssa. Heillä oli kaksi poikaa, Matti ja Juho. Vuonna 1708 perhe asui edelleen Pihlaisissa, mutta nyt tilalla, joka on Tuomaan toisen veljen Pietarin. Pietari kuoli 1710-luvulla, Tuomas jatkoi asumista tilalla. Isovihan jälkeen 1723 tila on kirjattu henkikirjassa Tuomaalle. Tilasta todetaan, että sen pellot ovat säilyneet ja talo on hyvä. Tilalla asui myös Pietarin poika Pietari Kirjavainen. Hän oli naimisissa Maria Pertuntyttären kanssa. Tuomaksen lapset Matti ja Juho pysyivät Pihlaisissa. Matti meni naimisiin ja sai seitsemän lasta. Yrjö, Maria, Tuomas, Paavo ja Matti saivat itse lapsia. Esaias jäi lapsettomaksi, Heikki kuoli jo 14 vuoden iässä. Kaikki elivät elämänsä Pihlaisissa. Matin Maria tyttärestä ja tyttärentyttärestä Mariasta syntyi seuraavissa polvissa Pihlaisiin Kauppisten, Pimiän, Pyykön ja Sarven sukua. Juho meni naimisiin Reetan kanssa, he saivat neljä lasta. Perhe eli Pihlaisissa. Lapsista vanhin, Johannes kuoli kolmetoistavuotiaana, Jonas meni naimisiin ja sai kaksi lasta, Yrjö kuoli kaksivuotiaana ja kuopus Katariina alle vuoden ikäisenä. Jonaksen lapset eivät saaneet lapsia. Matti 1685 Yrjö 1714 Maria 1722 Tuomas 1724 Paavo 1726 Heikki 1728 Sipi Kirjavainen Taulu 48 Sipi Kirjavainen * 1650 Karvala 1710 Riihisyrjä. Taulu 7. 3 1650-luku N. N. * 1650 1710 do. Tuomas Kirjavainen Tuomas Kirjavainen (1654-1720) lapset ja vunukat Tuomas Heikinpoika Kirjavainen syntyi Kivennavan Karvalassa isänsä Heikki Matinpojan perintötilalla. Perhe muutti Sikiälään ja Heikin kuoltua Tuomas muutti veljensä Matin mukana Pihlaisiin ja asui siellä 1 RK 1732/44-kuol-SK/245 2 HK 1723-RK 1732/44-48-58-vih-kuol-SK/196&207- sukuselv/1970-kkondelin 3 HK 1697-1708 Tuomas 1650 Juho 1690 Taulu 49 Matti 1730 Johannes 1733 Jonas 1735 Yrjö 1738 Katariina 1740 Tuomas Kirjavainen * 1650 Karvala 1720 Pihlainen. Taulu 7. 4 1600-luku Mari Pertuntr * 1654 1720 Pihlainen? Matti * 1685 Pihlainen 1729 do. Taulu 50. Juho * 1690 do 1742 do. Taulu 56. Lisätieto: Tuomaalla on kaikkiaan 4330 jälkeläistä. Taulu 50 Matti Kirjavainen * 1685 Pihlainen 1729 do. Taulu 49. 5 1700-luku Maria Henttinen * 1696 Muolaa? 7.5.1758 Pihlainen. 4 HK 1694/1380-1701/2027-02/2010-08/1999-SKarskela 5 RK 1732/44-SKarskela/1700-MK 1723-sukuselv/1970

5.2. SUKUPOLVET 4-6 49 Yrjö * 1714 do 29.5.1743 do. Taulu 51. Maria * 1722 do 18.5.1767 do. Taulu 52. Tuomas * 1724 do 18.2.1778 do. Taulu 53. Paavo * 1726 do 17.6.1788 do. Taulu 54. Heikki * 1728 do 22.4.1734 do. Matti * 20.3.1730 do 4.5.1771 do. Taulu 55. Taulu 51 Yrjö Kirjavainen * 1714 Pihlainen 29.5.1743 do. Taulu 50. 1 30.11.1738 Piatta Paajanen * M. Heimala 1757 Valkjärvi Suontaka. Antti * 1741 Pihlainen 21.11.1742 do. Taulu 52 Maria Kirjavainen * 1722 Pihlainen 18.5.1767 do. Taulu 50. Bondes hstru. 2 26.12.1739 Juho Kauppinen * 1723 Pihlainen? 25.4.1784 Pihlainen. Kaarina * 1739 do 15.6.1740 do. Georgius * 26.4.1741 do 17.10.1742 do. Tuomas * 1743 do 25.8.1745 do. Pietari * 29.6.1746 do 20.6.1784 do. Taulu 513. Helena * 2.7.1749 do 25.7.1805 do. Antti * 25.11.1752 do 17.10.1760 do. Maria * 24.3.1755 do 25.12.1802 Kotselkä. Taulu 514. Valpuri * 2.1.1758 Pihlainen 28.4.1790 Kotselkä. Taulu 515. Anna * 11.6.1760 Pihlainen 26.5.1835 Kotselkä. Taulu 521. Taulu 53 Tuomas Kirjavainen * 1724 Pihlainen 18.2.1778 do. Taulu 50. Bonde. 3 14.12.1744 Anna Korkki * 1722 Ahjärvi? 27.1.1790 Pihlainen. Matti * 16.1.1746 do 17.10.1804 do. Taulu 527. Yrjö * 11.3.1749 do 24.3.1801 do. Taulu 539. Tuomas * 8.3.1752 do 11.7.1754 do. Walborg * 9.3.1756 do 22.11.1758 do. Maria * 22.2.1760 do 28.12.1786 M. Pällilä. Taulu 548. Johannes * 20.2.1763 Pihlainen 30.12.1769 do. Mikko * 13.8.1765 do 15.1.1822 do. Taulu 550. Taulu 54 Paavo Kirjavainen * 1726 Pihlainen 17.6.1788 do. Taulu 50. Inhusing, intr.. 4 1.12.1751 Maria Par- 1 RK 1732/44-SK/198-kuol 2 RK 1732/44-48-vih-kuol-SKarskela 3 RK 1732/44-48-58-68/16-75/18-vih-kuol 4 RK 1758-69/16-75/18-87/18-vih-kuol janen * 22.7.1733 M. Punnusniemi 7.3.1805 Pihlainen. Susanna * 27.1.1753 do 18.12.1810 M. Pällilä. Taulu 552. Lauri * 30.7.1754 Pihlainen 7.4.1790 do. Taulu 555. Paavo * 16.11.1756 do 11.12.1756 do. Maria * 10.3.1758 do 12.12.1758 do. Johannes * 29.4.1760 do 14.12.1760 do. Anna * 12.12.1761 do 26.6.1812 Valkjärvi Vilppula. Taulu 573. Yrjö * 13.3.1765 Pihlainen 6.2.1770 do. Eeva * 2.4.1768 do 22.1.1770 do. Hanna * 5.6.1770 do 6.12.1774 do. Matti * 3.10.1773 do 30.5.1808 do. Taulu 578. Tuomas * 3.1.1777 do 22.10.1782 do. Taulu 55 Matti Kirjavainen * 20.3.1730 Pihlainen 4.5.1771 do. Taulu 50. Inhuset. 5 14.7.1756 Liisa Keveli * 1733 Lempaala? 3.4.1803 Lipola. Maria * 19.1.1757 Pihlainen 13.2.1759 do. Heikki * 23.1.1759 do 23.2.1759 do. Matti * 21.1.1760 do 25.4.1801 do. Taulu 586. Maria * 15.2.1762 do 1.2.1808 Lipola. Taulu 596. Johannes * 16.5.1764 Pihlainen 2.12.1769 do. Anna * 17.11.1766 do 20.11.1835 Kekrola. Taulu 597. Valpuri * 25.1.1769 Pihlainen 29.4.1771 do. Riitta * 30.3.1771 do 1.8.1836 Lipola. Taulu 616. Taulu 56 Juho Kirjavainen * 1690 Pihlainen 1742 do. Taulu 49. 6 1700-luku Reetta Kouhia * 1712 do 9.11.1766 do. Johannes * 8.6.1733 do 1746 do. Jonas * 28.10.1735 do 20.5.1758 do. Taulu 57. Yrjö * 23.4.1738 do 1740 do. Katariina * 19.10.1740 do 1740 do. Taulu 57 Jonas Kirjavainen * 28.10.1735 Pihlainen 20.5.1758 do. Taulu 56. Bonde. 7 30.11.1754 Kaarina Suutari * 11.7.1733 Pylkölä 25.12.1800 Pihlainen. Tuomas * 21.11.1755 do 13.8.1769 do. Anna * 22.11.1757 do. 5 RK 1748-58-68/18-vih-synt-kuol-sukuselv/1970 6 RK 1732/44-vih- SK/244 7 RK 1748-58-syntyneet-vihityt-kuolleet

50 LUKU 5. SUKUTAULUT Martti Kirjavainen Martti Kirjavainen (s. 1660 Joutselkä, k. 1710 Joutselkä) Martti asuu veljiensä Antin ja Heikin kanssa Joutselässä 1600-luvun lopulla ja 1700-luvun alussa. Heidän vanhemmistaan ei ole täyttä varmuutta. Myöskään Martin viimeisiä hetkiä ei tunneta, ei myöskään veljien. Martilla on ainakin yksi lapsi, Sipipoika. Hänestäkään ei ole lisätietoja. Martti mainitaan ensi kerran vuoden 1680 henkikirjassa. Hänet on tuolloin kirjattu vaimonsa kanssa Joutselän rälssiin. Martti ja veljensä Antti ja Heikki mainitaan vuosien 1688 ja 1693 sekä 1697 lähteissä. Antti ja Heikki kuuluvat ratsuväkeen. Vuonna 1705 Martti asuu vaimonsa ja poikansa Sipin kanssa Joutselässä. Martin veli Antti elää yksin ja Heikki-veli vaimonsa kanssa. Vuonna 1708 Martti elää edelleen vaimonsa kanssa Joutselässä. Myös veli Antti elää puolisonsa kanssa. Sen sijaan Heikki-veljen puoliso on ilmeisesti kuollut, koska Heikki on yksin. Martti 1660 Sipi 1690 Taulu 58 Martti Kirjavainen * 1660 Joutselkä? 1710 Joutselkä. Taulu 10. 1 1670-luku vaimo N. * 1600-luku 1710 do. Sipi * 1690 do 1700. Antti Kirjavainen Taulu 59 Antti Kirjavainen * 1660 Joutselkä 1710. Taulu 10. 2 1690 vaimo N. * 1600-luku 1703 do. Heikki Kirjavainen Taulu 60 Heikki Kirjavainen * 1660 Joutselkä? 1700. Taulu 10. 3 1680-luku N. N. * 1600-luku 1700-luku Joutselkä. Kuva 5.5: Sanan saattaja Viipurista 12.04.1834 kertoo kosintamenoista yllä olevaan tapaan. 1 HK 1680-88-93-97-1705-08-MK 1706/408 2 HK 1688-93-97-1702/2008-05-08 3 HK 1697-HK 1702/2008-05

5.3. SUKUPOLVET 7-9 51 5.3 Sukupolvet 7-9 Tässä luvussa on esitetty Sipi ja Seikka Kirjavaisen 7., 8. ja 9. jälkipolvi hierarkisessa järjestyksessä. Henkilöiden syntymäseudut on esitetty oheisessa kartassa (Kuva 5.6). Maria Kirjavaisen (1741-1783) perhe tulee ensinnä vastaan. Tähän lukuun sisältyvät taulut 61 618 eli kaikkiaan 558 taulua. Tähän jälkipolviosaan on löydetty suurin osa Sipin Kivennalle siirtyneiden poikien jälkipolvesta. Muutaman perheen osalta aineisto saattaa sisältää puutteita. Oheisessa levinneisyyskartassa on esitetty sukupolvien 7-9 henkilöiden asuinseudut. Suku on laajentanut hieman asuinaluettaan. Tämä näkyy etenkin tyttärien avioliittojen kautta. Hehän ovat pääosin menneet miniöiksi puolisonsa kotiin tai kotiseudulle. Jälkipolvi rajoittuu kuitenkin vielä pääosin Kivennavan kyliin. Tämän lisäksi sukua löytyy myös Muolaan puolelta, kuten jo ensinnä vastaan tulevan Marian kohdallakin on tilanne. Kuva 5.6: Sipi ja Seikka Kirjavaisen jälkipolvet 7-9 Maria Kirjavainen Maria Kirjavainen (1741-1783) lapset ja vunukat Maria Kirjavainen meni naimisiin Matti Henttisen kanssa ja muutti Muolaan Perkjärvelle. He saivat neljä poikalasta, jotka kaikki kasvoivat aikuisikään. Henttisiä tulee sukuun myöhemmin runsaasti, mutta Maria ja Matti ovat ensimmäinen lenkki Kirjavaisten ja Henttisen välillä. Marian ja Matin vanhin poika Matti sai Maria Miettisen kanssa kaksi lasta. Nuorin poika Juho oli naimisissa kaksi kertaa Maria 1741 Matti 1766 Heikki 1770 Yrjö 1772 Juho 1775 Taulu 61 Anna 1785 Antti 1788 Tuomas 1806 Heikki 1810 Antti 1812 Moses 1818 Maria Kirjavainen * 30.3.1741 Pihlainen 1783 M. Perkjärvi. Taulu 13. 1 3.12.1760 Matti Henttinen * 25.2.1736 do 12.1.1784 do. Matti * 27.8.1766 do 1787 do. Taulu 62. Heikki * 12.3.1770 do 1770-luku do. Yrjö * 10.4.1772 do 14.5.1803 do. Juho * 1775 do 26.3.1822 do. Taulu 63. Taulu 62 Matti Henttinen * 27.8.1766 M. Perkjärvi 1787 do. Taulu 61. 2 27.2.1784 Maria Miettinen * 30.6.1765 M. Peikola 1790 M. Perkjärvi. Anna * 15.5.1785 do. Antti * 27.8.1788 do 19.8.1789 do. Taulu 63 Juho Henttinen * 1775 M. Perkjärvi 26.3.1822 do. gikt. Taulu 61. Bonde. 3 Katariina Rosi * 6.1.1784 M. Punnus 17.7.1814 M. Perkjärvi. 27.11.1814 Katariina Lalo * 1788 do. Tuomas * 14.1.1806 do. Heikki * 29.2.1810 do 13.12.1818 do. Antti * 3.3.1812 do. Moses * 26.8.1818 do 20.5.1865 do. Mikko Kirjavainen Mikko Kirjavainen (1745-1814 ) lapset ja vunukat Mikko syntyi Matti ja Kaarina Kirjavaisen neljäntenä lapsena, vanhemmista sisaruksista kaksi on kuollut ennen Mikon syntymää. Mikon äiti Kaarina synnyttää vielä kaksi lasta, joista jälkimmäinen kuoli pian syntymänsä jälkeen. Myös Kaarina kuoli vajaa kuukausi synnytyksestä Mikon ollessa viisivuotias. Mikon isä 1 RK 1748-58-55/kuva141-65/kuva187-78/kuva28-synt-vihityt 2 RK 1765/kuva187-78/kuva28-synt-vih (Maria Meettin) 3 RK 1765/kuva187-78/kuva28-1816/kuva39-22/217 (vmo Caisa Laaso)-kuol (47 v)