Idänsiilikäs (Borearctia menetriesii) -tutkimuksen tuloksia ja haasteita Marko Tähtinen Kuva: Hannu Saarenmaa Lajitietokeskus Luonnontieteellinen keskusmuseo Helsingin yliopisto
Esityksen sisältö Tutkimuksen tavoitteet Feromoneista uhanalaisten lajien suojelussa Tutkimuksen toteutus Tuloksia vuoden 2013 feromonitutkimuksesta Havaitut lajit Levinneisyysmalli Lentoaika Haasteet
Tutkimuksen tavoitteet Lajin ekologian selvittäminen Levinneisyyden ja runsauden kartoittaminen Kehittää menetelmä lajin seurantaan Synteettinen feromoni Toukan etsiminen Saada riittävästi tietoa lajin ja sen habitaattien suojelun tarpeen arvioimiseksi Suomessa luokiteltu puutteellisesti tunnetuksi Venäjällä alueellisesti suojeltu
Idänsiilikkään elintavat Suomen havainnot parittomilta vuosilta Kehitys kaksivuotinen Aikuinen on hyvä lentäjä Koiras lentää ainakin aamupäivisin Lentoaika juhannuksesta heinäkuun puoliväliin Useat yksilöt löydetty istumasta kasvillisuudesta tai kuolleena Habitaatti Suomessa luultavasti vanhat kuusikot, suot (Venäjällä jokivarret, vuoristoniityt) Ei havaittu Suomessa 1943 jälkeen ennen 2003 Mantereinen laji Suosiiko ilmaston lämpeneminen? Kuva: K. Silvonen
Feromonit Sukupuoliferomonien avulla hyönteiset paikantavat parittelukumppanin Käytetty lähinnä tuholaisten torjunnassa Mahdollistavat myös suojelua vaativien harvinaisten lajien seurannan Feromonin eristäminen vaatii alkupanostuksen Itse seuranta on kustannustehokasta Idänsiilikkään alustava feromoni eristettiin Lundin feromonilaboratoriossa Ruotsissa Tarvittiin 2 naarasta ja 1 koiras, jotka oli kasvatettu siperialaisesta munituksesta
Feromonitutkimuksen tekijöitä Fysikaaliset Maaston avoimuus Tuuli Biologiset Hajuaisti Kyky seurata hajuvanaa Hakukäyttäyminen Vuorokausirytmi R. Pöllänen 2005 Kemialliset Synteettisen feromonin tehokkuus? Määrä on isompi kuin yhden naaraan erittämä Mutta koostumus ei välttämättä sama Tutkiminen vaatii käytännössä kenttäkokeita Voi vaihdella lajin populaatioiden välillä
Tutkimukset 2013: Suomen levinneisyyskartoitus Apuna käytettiin vapaaehtoisia Suomen Perhostutkijain Seuran jäseniä (23 henkilöä) Tutkittiin n. 25 kpl 100 x 100km ruutuja Lisäksi Itä-Suomesta 50 x 50 km ruutuja Alueellinen kattavuus oli hyvä, havaintopäivien ja kohteiden määrä ruuduissa vaihteli paljon Kesän aikaisuus oli pieni ongelma Kuhmon pohjoispuolella olisi saanut olla enemmänkin tutkimusta Muillakin lajeilla olisi syytä tehdä koordinoidusti!
Intensiivitutkimuksen kohteet ja suojelualueet Kuhmossa
Pyydyksiä Kuhmossa vanhoissa metsissä, soiden laiteilla ja jokivarsissa Kuvat M. Tähtinen Kuhmo (vas.) ja Lieksa (oik.).
Lounais-Venäjän levinneisyys Tutkimme onko idänsiilikäs yleisempi Venäjän puolella Vaikuttavatko Venäjän populaatiot Suomen esiintymiin Esiintyykö laji Itä-Karjalan ja Uralin välillä Mikä on sen habitaatti Tutkimuskohteet: Itä-Karjala, Arkangeli, erityisesti vanhat metsät ja suot vanhoilla löytöpaikoilla Suosiiko se lehtikuusimetsiä Onko kyseessä mantereinen laji Vas. kuva Ukonhattukuusikko Kargopol Oik. kuva (Juho Paukkunen) Salmi, Itä-Karjala
Levinneisyys Luoteis-Venäjällä
Arkangelin Pinegan menetriesii-habitaatti Kuvat: Bolotov ym. 2013
Pinegan lajeja 20-25.7.2014 retkeltämme Leptidea morsei Erebia euryale, idännokiperhonen Melanthia procellata Hemistola chrysoprasaria Eupithecia veratraria
Feromonitutkimuksen tuloksia Kesä 2013 oli aikainen, kuuma ja vähätuulinen 8 perhoslajia havaittiin feromonilla 6 yksilöä viidestä lajista rysissäni Kymmenisen yksilöä lisäksi vapaaehtoisten toimesta Idänsiilikkäästä ei havaintoja feromonilla Yksi näköhavainto oranssista siilikkäästä Useita alueellisesti uusia lajeja löytyi erityisesti Arkangelista, Kuhmosta Scopula virgulata maakunnalle uutena 3 Parasemia plantaginis havaintoa Feromoni ei riittävän tehokas Scopula virgulata 24.6.2013 Kuhmo
Hyppa rectilinea Hypena crassalis Opsibotys fuscalis Feromoni- havainnot Parasemia plantaginis Lasiocampa quercus Zygaena osterodensis Apatura ilia Cydia cognatana
Feromonipyydysten perhoset Käytettyjen pyydysten ja saaliin päivittäinen määrä 11.6.2013 alkaen Kuhmossa ja Lieksassa.
Levinneisyyden mallintaminen Luodaan saatujen positiivisten ja negatiivisten havaintojen pohjalta malli levinneisyydestä BioVeL:n Ecological Niche Model (ENM) työkalua WorldClim ilmastodata (1960-1990) Testasin eri parametreilla, kunnes sain hyvän selitysasteen mallille (n. 98 % havainnoista)
Kirjaudu BioVeL-portaaliin https://portal.biovel.eu Excel-tiedostossa havaintokoordinaatit Min. n. 50 havaintopistettä Valitse laskenta-algoritmi (GARP) Anna parametrit (vuotuinen/kuukausittainen sademäärä, lämpötila jne.) Laskee mallin, piirtää kartan ja kertoo, miten hyvin se kattaa havainnot Jos kattavuus huono, muuta parametreja
Levinneisyyden ilmastomalli Climatical distribution model Ilmastoon ja havaintoihin perustuva levinneisyysmalli. Mitä tummempi alue, sitä todennäköisemmin laji löytyy alueelta. Vuotuinen sadanta, keskilämpötila Lämpimimmän kuukauden maksimilämpötila, kylmimmän kuukauden minimilämpötila Kuukausittainen keskilämpötila (heinä-elokuu), sadanta (syys-lokakuu)
Lämpösumma-analyysi 2011 vuoden yksilö lennossa 25.6. kun lämpösumma 7 C oli 240 Kuhmossa Vuonna 2013 sama lämpösumma jo 17.6. Vuonna 2015 vasta 10.7.! Kunnolla lämpösummaa alkoi kertyä 18.7. (=lentokelit) Vuonna 2013 monet etsijät myöhässä Oliko kukaan 2015 tarpeeksi myöhään etsimässä?
Kumulatiivinen +7 C:n ylittävä vuorokauden keskilämpötila kahdelta idänsiilikkään havaintovuodelta 2009 (musta) ja 2011 (sininen) sekä tutkimusvuodelta 2013 (vihreä). Idänsiilikkään löytöpäivät 6.7.2009 ja 25.6.2011 merkittynä punaisella. Alimpana 2015.
Haasteet Laji vähälukuinen/vaikeasti löydettävä Tarvitaan uusia etsintämenetelmiä Siilikkäiden feromonit kemiallisesti hankalia Epästabiili kemiallinen rakenne (valolle herkkä) Sivukomponenttien pieni pitoisuus Tarvitaan enemmän naaraita materiaaliksi Muut kemialliset haasteet Vaatii useita testiversioita, kunnes toimiva löytyy Parhaat mahdollisuuden naaraiden etsimiseen kaukana Siperiassa Toukkakasvatusten haasteet Lentoaika vaihtelee paljon Rahoitus
Muuta etsittävää Tummakultasiipi, Lycaena tityrus Lycaena tityrus koiras 14.8.2015 Virolahti Habitaatti: paahteinen, kuivan karu kanervanummi, hakkuuaukea ja tien piennar. Kasvillisuutena kanerva, puolukka, mustikka, heinät ja toukan ravintokasvi ahosuolaheinä.
Kiitoksia! Tutkimuksen rahoittajat: Vuokon Luonnonsuojelusäätiö, Niemi-Säätiö, Suomen Hyönteistieteellinen Seura, Helsingin Hyönteistieteellinen Yhdistys, Suomen Perhostutkijain Seura. Vapaaehtoiset tutkimukseen osallistuneet ja muuten avustaneet: Pasi Virta, Matti Ahola, Timo Leponiemi, Janne Sinkkonen, Tomi Kumpulainen, Risto Martikainen, Jari Jokinen, Reima Leinonen, Hannu Hokkanen, Juha Mähönen, Olavi Valta, Jari Junnilainen, Jukka Tiittanen, Kari Tahvanainen, Pekka Savolainen, Hans Ekblad, Mika Laitinen, Jussi Murtosaari, Antti Virkkunen, Tero Poikola, Harry Lonka, Manu Soininmäki, Ilmari Juutilainen, Jukka Hyttinen, Jari Kaitila, Mika Rahko, Katja Rönkä, Marko Mutanen, Kimmo Silvonen, Juho Paukkunen, Hannu Pietiäinen, Olle Anderbrant, Glenn Svensson, Oleg Korsun, Vladimir V. Dubatolov, Ivan Bolotov, Sergei Gordejev ja Tatjana Gordejeva. Ohjaaja: Hannu Saarenmaa. Projektin verkkosivu: http://bormene.myspecies.info