OTE PÖYTÄKIRJASTA Lahden kaupunki Lahden seudun ympäristölautakunta 21.01.2015 5 Maa-aineslupa Erkki Silvennoinen, Nastola, Vanaja, tila Mäkelä (261) D/4325/10.03.00.13/2012 Perusteluosa Erkki Silvennoinen, 15460 Nastola on jättänyt Lahden seudun ympäristölautakunnalle maa-aineslain (555/1981 muutoksineen) mukaisen lupahakemuksen maa-ainesten ottamiseen Nastolan kunnan Vanajan tilalle Mäkelä (kiinteistötunnus 261). Ottamisalueen kiinteistö on kokonaisuudessaan Erkki Silvennoisen omistuksessa. HAKIJA Erkki Silvennoinen, Mäkeläntie 175, 15460 Nastola Hakijan yhteyshenkilö ja ottamissuunnitelman laatija on Eero Marttila, rkm, Nurmikatu 21, 15610 Lahti, puh. 0400 498 088. TOIMINTA JA SEN SIJAINTI Lupaa haetaan 140 000 k-m 3 :n kiviaineksen ottamismäärälle 5 vuodeksi arvioidun keskimääräisen ottomäärän ollessa 28 000 k-m 3. Tilan kokonaispinta-ala on 51 ha, josta ottamisalueen pinta-ala on noin 3,1 ha. Kyseessä on olemassa oleva toiminta. Alueelle on myönnetty 17.8.2004 maa-aineksen ottolupa viideksi vuodeksi ja siihen on haettu jatkolupa, joka päättyi 17.8.2014. Uusi hakemusalue on lähes sama kuin vuoden 2004 lupa-alue. Uusi alue laajenee ainoastaan pohjoiskulmalta 20 metriä. Luvanhaltijan teki alkuvuodesta 2014 meluilmoituksen kalliolouhinnasta alueella. Lahden seudun ympäristökeskus teki meluilmoituksen pohjalta viranhaltijapäätöksen 6.3.2014 (3 ) ja hyväksyi louhinnan tietyin ehdoin. Alueelta louhittiin kallioainesta noin 4 800 k-m 3. Sora-alue sijaitsee Lahti-Heinola moottoritien ja Mäkelä-Vierumäki paikallistien välissä. Alueelle kuljetaan Mäkeläntieltä Majaniementietä pitkin. Matkaa alueelta on Vierumäkeen noin 7 km ja Lahden kaupungin rajalle noin 5 km. LUVAN HAKEMISEN PERUSTE JA LUPAVIRANOMAISEN TOIMIVALTA Maa-aineslain (1981/555) 1 :n ja 4 :n mukaan kiven, soran, hiekan, saven ja mullan ottamiseen pois kuljetettavaksi taikka paikalla varastoitavaksi tai jalostettavaksi tarvitaan lupa lukuun ottamatta tavanomaista kotitarvekäyttöä. Maa-aineslain (1981/555 7 ) mukaan luvan maa-ainesten ottoon
myöntää kunnan määräämä viranomainen. Hollolan, Nastolan ja Lahden alueella viranomainen on Lahden seudun ympäristölautakunta, jolle kuuluvat Lahden kaupungin sekä Hollolan ja Nastolan kuntien maa-aineslain mukaiset viranomaistehtävät. Lahden seudun ympäristölautakunnan alainen Lahden seudun ympäristöpalvelut valmistelee maa-aineslupapäätökset ja valvoo ympäristölautakunnan päättämien lupien lupamääräysten toimeenpanoa. ASIAN VIREILLE TULO Hakemus on tullut vireille Lahden seudun ympäristölautakunnalle 16.7.2014 ja sitä on täydennetty 21.11.2014, 24.11.2014 sekä 28.11.2014. VOIMASSA OLEVAT LUVAT Alueella on ollut voimassa Nastolan kunnan ympäristölautakunnan 17.8.2004 ( 91) myöntämä maa-ainesten ottolupa, jolle on saatu 3.11.2009 jatkolupa Lahden seudun ympäristölautakunnalta 17.8.2014 asti. ALUEEN KAAVOITUS JA MAANKÄYTTÖ Hakemusalue sijaitsee Luoteis-Nastolan osayleiskaavan alueella. Osayleiskaava on hyväksytty valtuustossa 20.6.2011 ( 31), ja se on saanut lainvoiman Kouvolan hallinto-oikeuden päätöksellä 16.4.2013 (nro 13/0135/1). Luoteis-Nastolan osayleiskaavassa soranottoalue sijaitsee maa- ja metsätalousvaltaisella alueella (M-1) ja ohjeellisella moottoritien liikennemeluvyöhykkeellä. Osayleiskaavamääräyksen mukaan alueella tulee tarkemmin selvittää meluhäiriön vaikutus. Mikäli alueelle suunnitellaan toteutettavaksi melulle herkkiä toimintoja, kuten asutusta, tulee varmistua siitä, että meluohjearvot eivät ylity. Meluohjearvojen ylittyessä toimintojen sijoittamiselle ei ole perusteita ennen kuin meluntorjunta järjestetään riittävälle tasolle. Asutus, maisema ja luonnonolosuhteet Hakemuksessa ei ole mainittu lähimmän asutuksen etäisyyttä ottoalueesta, mutta karttatarkastelun perusteella lähin asutus sijaitsee noin 100-200 metriä ottoalueen lounais-, länsi- ja pohjoispuolella. Ottoalue on osa vanhaa sorakuoppaa, eikä se sijaitse arvokkaalla maisema-alueella. Maanmittauslaitoksen ylläpitämän Paikkatieto internetsivuston mukaan http://www.paikkatietoikkuna.fi ottoalueella ei ole luonnonsuojelu- eikä muinaisjäännöskohteita. Maaperä Alueelta on otettu soraa aiemmin ja soranoton yhteydessä ei ole löytynyt savi- tms. kerrostumia. Alueella vuonna 2004 tehdyissä kairauksissa kallio havaittiin noin + 99,94 110,67 m korkeudella. Kairapisteiden mukaan kallio on korkeimmillaan alueen koilliskulmassa madaltuen länteen/lounaaseen päin. Alueelle tehdyssä pohjaveden havaintoputkessa kallio on löytynyt tasolta + 105,72. Kairaukset on tehty nykyisen ottoalueen luoteis-pohjoisosaan nykyisen ottoalueen ulkopuolelle. Soranotossa on aiemmin käytetty ottorintauksien etenemisessä alueen kerroksellisuutta hyödyksi niin, etteivät rintaukset
ole kasvaneet kovin korkeiksi. Pohjavedet ja niiden tarkkailu Alue ei sijaitse luokitellulla yhdyskuntien vedenhankinnalle tärkeäksi luokitellulla pohjavesialueella. Luvanhakijan käsityksen mukaan pohjavesien virtaussuunta on lounaaseen/länteen. Alueelle tehdystä pohjavesiputkesta on otettu näytteitä vuodesta 15.2.2005 lähtien. Putkesta otetuissa näytteissä ei ole havaittu pilaantuneisuutta. Pohjavedenpinta on vaihdellut vuosina 2005-2014 havaintoputkessa + 111,44 112,07 m. Sitä aiemmin luvanhakijan urakoitsija Marttila on seurannut viiden talousvesikaivon vedenpintoja (Silvennoinen I, Lehti II, Lönnroth III, Stenström IV, Heiskanen V) (taulukko1). Alueella on kevään 2014 aikana louhittu kalliota. Luvanhaltija velvoitettiin tutkituttamaan louhinnan ja murskauksen meluilmoituksesta annetun viranhaltijapäätöksen mukaisesti taulukon 1 kaivojen I IV pohjaveden laatu ennen ja jälkeen kalliomurskausta. Vesinäytteet otettiin 7. 24.2.2014 ja uudelleen 7.10.2014. Samassa yhteydessä kaivojen vedenpinnat mitattiin. Kaivosta V (Heiskanen) ei otettu vesinäytettä eikä sen vedenpinnantasoa mitattu, koska sen vedenpinta on selvästi korkeammalla kuin ottoalueen tarkkailuputken vedenpinta. Aikaisemmin mitattujen pohjaveden pinnankorkeuksien perusteella V kaivo on ns. orsivesikaivo, joka kerää vetensä pohjaveden yläpuolisesta vajovesivyöhykkeestä, eikä sillä ole hydraulista yhteyttä pohjaveteen. Luvanhakija mittautti 21.11.2014 vedenpinnan korkeudet kuudesta lähikiinteistön kaivosta, jotka ovat mahdollisella vaikutusalueella. Taulukossa 1 on esitetty luvanhakijan toimittamisen tietojen pohjalta lähimpien mitattujen kaivojen ja soranottoalueen tarkkailuputken korkeustiedot v. 1986-2014. Taulukko 1. Hakemusalueen lähikiinteistöjen kaivot ja pohjaveden tarkkailuputki Nro Tarkkailuputki ja kaivot Kiinteistö 1. Soranottoalueen tarkkailuputki 261 2. Mäkelä (I) 261 3. Harjumäki (II) 168 4. Kerttula (III) 124 5. Mäkirinne (IV) 98 Putken ja kaivojen vedenpinnan tarkkailuaikana 111,21 m 112,07 m 110.86 m 113,04 m 110,95 m 111.64 m 110,23 m 112,08 m 105,98 m 106,69 m Tarkkailuaika 15.2.2005 7.10.2014 31.1.1992 7.10.2014 26.9.1986 7.10.2014 26.9.1986 7.10.2014 17.7.1991 7.10.2014 6. Koivumäki (V) 99 113,29 m 115,94 m 17.7.1991 18.3.2004 7. Metsäpirtti 111,16 m 21.11.2014 166 8. Lehtola 112,48 m 21.11.2014 121 9. Karin kanala 115,51 m 21.11.2014 209 10. Kannikko 115,51 m 21.11.2014 119 11. Harjurinne 115, 27 m 21.11.2014
118 12. Rauhala 167 111,91 m 21.11.2014 Taulukossa on alleviivattu kaivot, joiden vedenpinnan korkeudet ovat olleet tarkkailuaikana joko alempana kuin kuopan tarkkailuputken (111,21 m 112,07 m) tai samalla tasolla. Taulukossa on myös neljä kaivoa, joiden vedenpinnat (113,29 m 115,94 m) ovat olleet selvästi kuopan tarkkailuputken vedenpinnan yläpuolella. Tarkkailun perusteella nämä kaivot ovat orsivesikaivoja, joilla ei ole yhteyttä pohjaveteen. Kaivannaisjätteet Alueella syntyvät kaivannaisjätteet ovat ainoastaan metsäpohjalta kertyvät kannot sekä puunkaadon jälkeiset risut. Nämä tullaan keräämään kasalle, josta ne toimitetaan alan urakoitsijoiden kautta hakkurille tai suoraan polttolaitokselle. Pintamaat sekä mahdolliset hiesukerrokset varastoidaan alueelle ja käytetään ottoalueen maisemoinnin yhteydessä luiskien muotoiluun sekä sekoitetaan soraan metsäpohjan ennallistamiseksi. Pintamaiden raivaukseen käytetään kaivinkonetta, jolla pintamaat saadaan muotoiltua suojavalleiksi alueen ulkoreunalle. MAA-AINEKSEN OTTAMISSUUNNITELMA Haettu ottamismäärä on 140 000 k-m 3 ja ottamisaika 5 vuotta. Arvioitu vuosittainen ottomäärä on 28 000 k-m 3 ja ottamisalueen pinta-ala noin 3,1 ha. Hakemusalue käsittää nykyisen lupa-alueen ja noin 20 metrisen laajennuksen sen pohjoisosasta. Lupa-alue on käytännössä sama kuin aiempi lupa-alue. Uutta lupaa on haettu siksi, että vanhalla alueella on vielä ottamatonta soraa. Soraa otetaan tasolle 116,00 m asti, mikä on 4 metriä ylempänä kuin alueella olevan pohjaveden havaintoputken vedenpinta keskimäärin. Ottosyvyys on 5-18,5 metriä. Pintamaat raivataan soranoton edetessä valleiksi alueen rajalle, mistä ne luiskia muotoillessa otetaan käyttöön ja sekoitetaan soraan/hiekkaan. Maisemointiraja merkitään maastoon noin 50 metrin välein. Alueen soran kerroksellisuutta hyväksi käyttäen otetaan kiviaineksia rintauksesta useassa eri tasossa käyttäen alimpia tasoja jalostetun kiviaineksen varastoalueena. Näin toimien rintauksista ei muodostu vaarallisen korkeita käyttäjille ja maastossa liikkujille. Alue rajataan lippusiimoin. Kiviaines seulotaan normaalilla kolmitasoseulontalaitteistolla, jossa on oma dieselmoottori voimanlähteenä. Osa kiviaineksista tullaan seulomaan alueella ja seulonnan sivukivi tullaan käyttämään normaalin täyttösoran yhteydessä pois. Alueen rintaukset ovat hienohkoa soraa, jossa sivukiven määrä on melko pieni. Sora ja hiekka kuormataan pyöräkuormaajalla. Seulontakonetta syötetään suoraan rintauksesta joko kaivinkoneella tai pyöräkuormaajalla. Jalostetut kiviainekset varastoidaan alueen alimmille ottotasoille niin, etteivät ne haittaa alueen maisemointia. Pesuseulontaa ei alu-
eella tulla tekemään. Kiviaines kuljetetaan asiakkaille kuorma-alueilla, joiden päivittäinen määrä vaihtelee materiaalin paljoudesta riippuen. Alueelle johtavaa tietä kastellaan kuivaan aikaan kuljetusvälineiden nostattaman pölyn sitomiseksi. Varsinaisella sora-alueella ei pölyäminen ole vaarassa levitä lähistölle, koska lähimpiin taloihin nähden alue sijaitsee noin 20 metriä korkean harjun takana. Sama harju muodostaa luonnollisen meluesteen niin, ettei toiminta aiheuta kohtuutonta haittaa naapurustolle. Ottoalue merkitään maastoin paaluin sekä korkeat ottorintaukset merkitään lippusiimoin maastoon. Alueelle johtavalla tiellä on lukollinen puomi ulkopuolisten liikkumisen estämiseksi. Jälkihoito ja viimeistely Vanhan luvan mukaisesta maisemoinnista on tehty noin 30 %. Jo maisemoidut luiskat on maanomistajan toimesta metsitetty. Uusi lupa ei ulotu jo maisemoiduille alueille. Alueella on kevään 2014 aikana louhittu kalliota. Uudella lupa-alueella ei tule olemaan kalliota, joten mahdollista louhimista ei ole tarkoituksenmukaista ottaa lupahakemuksessa käsiteltäväksi. Viimeisteltäessä ottoalueen luiskat muotoillaan kaltevuuteen 1:2,5 1:3. Soranoton yhteydessä esiin tulleet kelpaamattomat materiaalit käytetään luiskien muotoilussa sekä muotoillaan alueen kumpareita mahdollisuuksien mukaan niin, ettei alueen pohja jäisi kaavamaisen tylsäksi suoraksi kentäksi. Alueelle tuodaan loppuverhoukseen puhtaita maita metsityksen kasvualustaksi. Maisemoinnin jälkeen alueelle istutetaan mäntyjä/sekametsää. YMPÄRISTÖVAIKUTUKSET JA TOIMET YMPÄRISTÖHAITTOJEN VÄHENTÄMISEKSI Meluntorjunta Hakemuksesta tehdyssä muistutuksessa (Herkola 121, Taustatie 9) on esitetty, että uusi soranottolupa madaltaisi alueen pohjoisreunassa sijaitsevaa harjua siten, että moottoritien melu pääsisi ottamisen jälkeen ko. kiinteistölle (kts. tarkemmin muistutukset). Vastineessaan luvanhakija esittää, että muistuttajan huoli melun lisääntymisestä on aiheeton. Perusteluina luvanhakija esittää, ettei muistutuksessa mainittua harjuselännettä madalleta kohdassa, missä tiehallinnon vuonna 2001 laatimassa meluselvityksessä melun arvioitiin olevan suurin. Vuoden 2001 selvityksen mukaan moottoritien aiheuttama melu ylittää 55 db:n rajan noin 210 240 metrin levyisellä alueella tien keskilinjasta lukien. Moottoritieltä lyhin matka on noin 330 metriä muistuttajan tontille. Hakijan käsityksen mukaan tällä hetkellä suurin melu muistuttajan kiinteistölle aiheutuu pääasiallisesti Pärnämäentien yli menevältä sillalta sekä sillan läheisyydessä olevalta moottoritieosuudelta. Soraalueen kohdalla moottoritie on syvässä leikkauksessa, joka torjuu melun ennen sora-aluetta. Suora yhteys moottoritieltä muistuttajan
kiinteistölle on olemassa ilman suojaavaa luiskaa/leikkausta ottoalueen läpi etelästä, mutta sinne on matkaa noin 670 metriä. Pohjavedet Pääsääntöisesti alueella ei säilytetä polttoaineita. Alueelle rakennetaan viranomaisten hyväksymä säilytyspaikka, jossa tarpeen vaatiessa pidetään polttoainesäiliö ja jossa työkoneet käydään tankkaamassa. Polttoaineet säilytetään katoksessa/umpikontissa säältä sekä ilkivallalta suojattuna. Kuormauskoneet säilytetään tankkauspaikalla silloin, kun työt eivät ole käynnissä. Alueella pidettävässä kontissa säilytetään imeytysmattoja ja imeytysturvetta vahinkojen varalta. Koneiden säilytysalueen suojauksessa käytetään HDPE kalvoa. Kalvo asennetaan allasmaiseksi muotoillulle hiekkapohjalle. Kalvo suojataan hienolla hiekalla. Hiekan päälle laitetaan karkeampaa soraa niin, että kalusto pystyy liikkumaan siinä. Kalvon päällä on hiekkaa 0,1 m, jakavaa soraa 0,5 m sekä 0,1 m mursketta. Lupa-alueella työskentelevien koneiden kuntoa seurataan korostetusti niin, että pienimmätkin vuodot korjataan välittömästi. Aiempien ottolupien aikana alueella ei ole tapahtunut vahinkoja eikä paikalla ole nähtävissä läikkiä vuotavista ja epäkuntoisista koneista. Pyrimme tietoisesti toiminnan aikana pitämään kaluston kunnossa jo pelkästään kalliiden öljyjen sekä polttoaineiden hukkaan valumisen estämiseksi. HAKEMUKSEN KÄSITTELY Hakemuksesta tiedottaminen Hakemusasiakirjat ovat olleet nähtävänä kuulutusaikana 16.9. 16.10.2014 ympäristönsuojeluviranomaisella (Lahden seudun ympäristölautakunta) Lahden kaupungin teknisen ja ympäristötoimialan asiakaspalvelussa osoitteessa Vesijärvenkatu 11 C, Lahti sekä Nastolan kunnantalon palvelupisteessä, osoitteessa Pekkalantie 5, Nastola. Naapurien kuuleminen Lahden seudun ympäristöpalvelut yksikkö ja hakija ovat suorittaneet naapurien kuulemisen seuraavien kiinteistöjen omistajilta: TUNNUS KIINTEISTÖ TUNNUS KIINTEISTÖ 254** Suojala 140** Pokkila 244 Lemola 134 Ahtorinne 242 Uusi-Mäkelä 134 Ahtorinne 242 Uusi-Mäkelä 124** Kerttula 242 Uusi-Mäkelä 124** Kerttula 242 Uusi-Mäkelä 121** Lehtola
241 Mustikkaharju 121** Lehtola 216 Santaleikkaus 119 Kannikko 209 Karin kanala 118 Harjurinne 208 Kannikko II 117 Mäkipirtti 206 Rinteelän lisä 117 Mäkipirtti 206 Rinteelän lisä 106** Varjola 188 Koivikko 101 Rinteelä 168 Harjumäki 101 Rinteelä 167 Rauhala 99** Koivumäki 167 Rauhala 98** Mäkirinne 166 Metsäpirtti 43 Suvela 166 Metsäpirtti 532-407-2-97 Nihtilä 154** Setälä 532-895-2-3 Yleinen tie 154** Setälä 532-895-2-10 Yleinen tie 152** Haavisto 122 Männikkö 151** Koivikko 122 Männikkö 141** Vaara ** luvanhakija kuullut itse Muistutukset ja mielipiteet Kiinteistöjen 124, 121 ja 118 omistajat ovat esittäneet seuraavat muistutukset: Anne Könönen, kiinteistö Harjunrinne 118 Tontilla on juomavesikaivo ulkorakennuksen takana kolme tontin rajalla. Kaivoa käyttävät myös naapuritonttien asukkaat eli se on yhteiskäytössä. Tontin tasaisella osalla on viime vuosina kosteus lisääntynyt huomattavasti ja ulkorakennuksen edessä on alkanut kasvaa karhunsammalta. Tontilta on useampi puu kuollut pystyyn viime vuosina ja niitä on jouduttu kaatamaan. Viimeisiä pystyyn kuolleita puita ollaan kaatamassa. Puita on ollut tasaisella maalla enemmänkin huonossa kunnossa. Huonokuntoisten puiden joukossa on ollut myös nuorempia puita, kuten koivuja, haapoja ja tuomia. Tiina ja Pasi Lampinen, kiinteistö Kerttula 124
Esitämme toimenpiteen johdosta seuraavan huomautuksen. Veden laadun seuranta on otettava huomioon (kaivonäytteet 1 kerta vuodessa). Anne ja Teppo Herkola, kiinteistö 121 Hakemusta käsitellessä pyydämme huomioimaan, ettei uusi soranottoalue madaltaisi alueen pohjoisreunan harjua, joka toimii moottoritieltä kuuluvan jatkuvan äänen meluvallina. Jos harjua madalletaan, avautuu moottoritiemelulle suora yhteys Taustatien kiinteistöille. Tällä perusteella suosittelemme luvan myöntävän viranomaisen tekevän alueelle katselmuksen, missä määritetään kaivualueen rajat, jotta olemassa olevan harjun korkeus pysyy samana kuin nykyisin. Lausunnot Hakemuksesta pyydettiin lausunnot Uudenmaan ELY keskuksen Liikenne- ja infrastruktuurialueelta ja Nastolan kunnan Maankäyttö yksiköltä. Uudenmaan ELY keskus muistuttaa lausunnossaan hakijaa huolehtimaan siitä, ettei maa-aineksia kulkeudu Majaniementielle tai Mäkeläntielle ja tarpeen mukaan hakijan on puhdistettava Majaniementien ja Mäkeläntien liittymäalueelta sille kulkeutuneet maaainekset. Nastolan tekninen lautakunta toteaa lausunnossaan, että alueella on lainvoimainen Luoteis-Nastolan osayleiskaava, jossa hakemuksen mukainen maa-ainesten ottoalue sijaitsee maa- ja metsätalousvaltaisella alueella (M-1). Kaavamerkintä ei estä maa-ainesten ottoa. Alue ei ole pohjavesialuetta, eikä alueella ole tiedossa huomioitavia luontoarvoja. Ottoalueen lähellä, 500 metrin etäisyydellä sijaitsee runsaasti asuinrakennuksia Mäkeläntien, Taustatien ja Pärnämäentien varrella. Maa-ainesten ottamisesta, seulonnasta ja kuljetuksesta aiheutuvat melu- ja pölyhaitat asumiselle on otettava huomioon maaainesten ottoluvassa. Hakijan vastine Rajanaapurin (Herkola 121) huoli melun lisääntymisestä on hakijan mielestä aiheeton. Moottoritien melu tulee ko. muistuttajan kiinteistöön hakijan käsityksen mukaan pääasiallisesti Pärnämäentien yli menevältä sillalta sekä sillan läheisyydessä olevalta moottoritien osuudelta. Lyhimmillään moottoritie kulkee noin 330 metrin päässä itä-kaakossa muistuttajan kiinteistöstä. Tiehallinto on tehnyt 2001 alueella melumallinnuksen ennen valtatie 4 parantamista moottoritieksi Lahdesta Heinolaan. Mallinnuksen perusteella 50 55 db(a) melutason on laskettu ulottuvan noin 240 metrin etäisyydelle moottoritiestä. Maa-ainesta ei ole haettu otettavaksi moottoritien ja muistuttajan tontin välistä, vaan etelämpää, nykyisen ottoalueen luoteis- ja pohjoisreunalta. Nykyisen sora-alueen ja haetun ottoalueen kohdalla moottoritie kulkee pääosin syvässä leikkauksessa, joka torjuu melun en-
nen sora-aluetta. Lyhin yhteys, missä muistuttajan kiinteistön ja moottoritien välissä ei ole suojaavaa leikkausta, on lähes suoraan etelän suunnasta noin 670 metrin etäisyydellä muistuttajan kiinteistöstä. Muistutuksen perusteella lupaviranomainen velvoitti hakijan selvittämään taulukon 1 tiedossa olevien tarkkailuputken (nro 1) ja kaivojen (nro 2 6) lisäksi myös lähialueen muiden kaivojen (nro 7 12) vedenpinnan korkeudet. Hakija ehdottaa pohjaveden tarkkailuun soraalueen putkea ja tiettyjä lähialueen kaivoja, kuten aiemmissa luvissa on menetelty. Liitteenä Esittelijä Päätösehdotus Liite 1. Sijaintikartta Liite 2. Lähinaapureiden kaivokiinteistöt Liite 3. Ohje soranoton pohjavesivaikutusten seurantaan Ympäristöjohtaja Kari Porra LAHDEN SEUDUN YMPÄRISTÖLAUTAKUNNAN RATKAISU Lahden seudun ympäristölautakunta myöntää Erkki Silvennoiselle maa-ainesten ottamisluvan Nastolan kunnan Vanajan kylän Mäkelä tilalle (kiinteistötunnus 261) hakemuksen mukaisesti seuraavilla lupamääräyksillä: Lupa-aika, ottamisen aloittaminen ja määrä (MAL 10, 21, 23 a ja b, MAA 9 ) 1. Lupa myönnetään viideksi (5) vuodeksi 140 000 k-m 3 :n maaainesmäärälle. Lupa on voimassa luvan antopäivän jälkeen. 2. Hakijan tulee ilmoittaa vuosittain otettujen ainesten määrä ja laatu tammikuun loppuun mennessä sekä Elinkeino-, liikenne- ja ympäristöhallinnon tietohallintopalveluun että Lahden seudun ympäristöpalveluille. Ottamisen aloittaminen vakuutta vastaan (MAL 11, 12 ja 21 ) 3. Ennen maa-ainesten oton aloittamista luvansaajan on asetettava vakuus hankkeesta aiheutuvien haittojen välttämiseksi ja rajoittamiseksi sekä jälkihoitotöiden suorittamiseksi. Vakuuden suuruus on 30 000 euroa. Vakuuden on oltava voimassa siihen saakka, kunnes kaikki luvan tai sen määräysten edellyttämien toimenpiteiden toteutus on lopputarkastuksessa hyväksytty. Lupaviranomainen voi tarvittaessa tarkistaa vakuuden suuruutta luvan voimassaoloaikana, mikäli asetetun vakuuden ei voida katsoa olevan riittävä maa-aineslain mukaisten lupamääräysten suorittamiseksi. 4. Vakuudeksi hyväksytään joko raha- tai vakuutuslaitoksen antama omavelkainen takaus, rahalaitokseen tehty rahatalletus tai muu valvontaviranomaisen hyväksymä vakuus. Talletustodistukseen
tai muuhun irtaimeen panttiin on liitettävä pantinantajan panttaussitoumus ja talletustodistukseen lisäksi pankin sitoumus säilyttää valvontaviranomaiselle panttioikeus talletukseen. Vakuus voidaan vapauttaa vaiheittain valvontaviranomaisen päätöksellä. 5. Maa-ainesten ottamista ei voi aloittaa ennen kuin lupa on lainvoimainen ja vakuus on jätetty ja hyväksytty. Ottamissuunnitelman noudattaminen (MAL 11 ) 6. Hakijan on noudatettava ottamissuunnitelmaa siltä osin, mitä ei ole esitetty lupamääräyksissä. Kaivu-, rajaus- ja valvontamerkinnät sekä varotoimenpiteet (MAL 11, 14, MAA 1, 2 ja 7 ) 7. Ottoa ei saa ulottaa syvemmälle kuin tasolle + 116,00 m. Ylimmän pohjavedenpinnan tason päälle on jätettävä vähintään 4 metrin suojaava maakerros. Ottamisalueen pohjalla ja luiskissa ei saa suorittaa massanvaihtoja. Kaivu tulee suorittaa siten, että luiskat on loivennettavissa rintauksen yläosasta saatavilla massoilla. 8. Ennen ottamistoiminnan aloittamista ottamisalueen rajat on merkittävä selvästi maastoon valvontaa varten. Ottamisalueelle on asetettava kiinteitä ja tukevia korkeusmerkintöjä, joista sekä maaainesten ottaja että valvontaviranomainen voivat seurata ottamistoiminnan etenemistä. Myös kaivuraja on merkittävä maastoon ennen kaivun aloittamista. 9. Ottamisen aikana jyrkistä luiskista on varoitettava ja huolehdittava siitä, ettei kaivualueelle pääse muodostumaan sortumavaaraa aiheuttavia jyrkkiä luiskia tai talvella routalippoja. 10. Asiattomien pääsy kaivualueelle on estettävä katkaisemalla tarpeettomat kulkuväylät vankoin puomein tai massiivisilla esteillä. Luvaton liikkuminen alueella on kiellettävä ja ilmoitettava siitä näkyvästi. Luvansaajan on huolehdittava siitä, ettei maa-ainesta kulkeudu Mäkeläntielle ja Majaniementielle sekä tarpeen mukaan puhdistettava liittymäalueelta sille kulkeutuneet maa-ainekset. 11. Toiminnasta syntyvän melun ja pölyn leviämistä on estettävä käyttämällä parasta käyttökelpoista tekniikkaa ja parhaita käytäntöjä. Moottoritien meluvaikutukset (MAL 5, MAA 2 ) 12. Ottaminen ei saa lisätä moottoritien liikenteen aiheuttaman melun leviämistä lähimmille kiinteistöille. Moottoritien liikenteen nykyinen melutaso on selvitettävä lähimmillä kiinteistöillä ennen ottamisen aloittamista ja ottamisen jälkeen. Melutasot on mitattava silloin,
kun moottoritien liikenteen aiheuttaman melun arvioidaan olevan suurimmillaan. Mittaukset on tehtävä ulkopuolista asiantuntijaa käyttäen. 13. Melumittaussuunnitelma on toimitettava Lahden seudun ympäristöpalveluille hyväksytettäväksi neljä viikkoa ennen mittausten suorittamista. Mittaustulokset on toimitettava Lahden seudun ympäristöpalveluille 2 viikon sisällä mittauksen tekemisestä. 14. Mikäli melumittaukset osoittavat, että soranoton seurauksena moottoritien liikenteen aiheuttama melu lisääntyy lähimmillä kiinteistöillä, on luvansaajan rakennettava meluvalli soranottoalueen ja ko. kiinteistöjen välille. Meluvallin on oltava niin korkea, että sillä voidaan palauttaa melun nykytilanne ennen soranottoa. Pohjaveden ja maaperän puhtauden varmistaminen (MAL 5, MAA 2 ) 15. Maa-ainesten otto on järjestettävä siten, ettei siitä aiheudu pohjaveden, pintavesien tai maaperän pilaantumista tai sen vaaraa. 16. Pohjavesitarkkailu tulee järjestää seuraavasti: Ennen ottamisen aloittamista luvansaajan on selvitettävä kaivojen veden laatu liitteen 2 laajalla analyysillä kiinteistöillä 121 (Lehtola), 167 (Rauhala) sekä 99 (Koivumäki). Ottamisen aikana pohjaveden laatua on seurattava liitteen 2 suppealla analyysillä kerran vuodessa ottamisalueelle asennetusta pohjaveden tarkkailuputkesta ja kiinteistöllä 532-410-1-98 (Mäkirinne) sijaitsevasta kaivosta. Laaja analyysi on tehtävä 3 vuoden kuluttua ottamisen aloittamisesta sekä ottamisen loputtua seuraavien kiinteistöjen kaivoista: 98 (Mäkirinne), 261 (Mäkelä), 168 (Harjumäki), 124 (Kerttula), 121 (Lehtola) sekä 532-410-1-167 (Rauhala). Maa-ainesten ottamisen vaikutuksia pohjaveden määrään on seurattava ottamisalueen havaintoputkesta ja kiinteistöjen 532-410-1-98 (Mäkirinne), 168 (Harjumäki) sekä 532-410- 1-121 (Lehtola) kaivoista. Pohjaveden pinnan tasot on mitattava kaksi kertaa vuodessa touko- ja marraskuussa. 17. Vesinäytteiden ottamisessa ja analysoinnissa tulee käyttää akkreditoitua näytteenottajaa laboratoriota. Pohjavesitarkkailun tulokset tulee toimittaa vuosittain Lahden seudun ympäristöpalveluille. 18. Mikäli Nastolan kunnassa järjestetään pohjavedenlaadun seurannan yhteistarkkailu, on toiminnanharjoittajan osallistuttava siihen. Polttonesteiden säilytys ja käyttö (MAL 3 ja 11, MAA 2 ) 19. Alueella käytettävien vaarallisten aineiden varastointi sekä konei-
den ja laitteiden sijoitus-, säilytys-, tankkaus- ja huoltoalueet on rakennettava ja toiminta järjestettävä niin, ettei toiminnasta voi aiheutua maaperän, pintaveden tai pohjaveden pilaantumisen vaaraa. Varastointi ja muu toiminta on tehtävä siten, että sekä laitteistojen että säiliöiden rikkoutuessakin aineiden valuminen ja liukeneminen ympäristöön on estetty. Vaaralliset aineet sekä niitä käyttävät koneet ja laitteet työkoneita lukuun ottamatta on varastoitava lukitussa tilassa. Alueella säilytettävät poltto- tai voiteluaineet on sijoitettava katoksella varustettuun, säiliöiden tilavuutta vastaavaan, reunoiltaan korotettuun sekä nesteitä läpäisemättömään tiiviiseen suoja-altaaseen. Ulkopuolelta valuvien hulevesien pääsy suoja-altaaseen on estettävä. 20. Työkoneiden pidempiaikaista säilytystä alueella vartioimattomina toiminta-ajan ulkopuolella on vältettävä. Mikäli työkoneita säilytetään toiminta-alueella, on ne pidettävä lukittuina tiivispohjaisella tukitoiminta-alueella. 21. Polttoainesäiliöiden on oltava huollettuja ja hyväkuntoisia kaksoisvaippasäiliöitä ja niiden on kestettävä mekaanista ja kemiallista rasitusta. Säiliöihin törmääminen on estettävä. Säiliöt on varustettava tyyppikilvellä, laponestolla, ilmaputkella, lukittavalla täyttöaukolla sekä ylitäytönestimellä. Säiliön polttoaineletkulla on oltava kannaketeline. Säiliössä on oltava lukittava pumppu sekä lukittavilla sulkuventtiileillä varustettu tankkauslaitteisto (lukittava pistooli tai vastaava) työajan ulkopuolella tapahtuvan asiattoman käytön estämiseksi. Säiliön käyttövarusteet on säilytettävä lukittavassa suojakotelossa. 22. Työkoneiden tankkaukseen tarkoitettu tukitoiminta-alue tulee rakentaa siten, että tankattavat koneet mahtuvat kokonaisuudessaan alueelle. Suoja-alueen pohjarakenteen on oltava vettä ja polttoaineita läpäisemätön, tankattavan konekaluston aiheuttamaa mekaanista kulutusta kestävä sekä reunoiltaan korotettu. Tukitoiminta-alueen hulevesien syntyminen on estettävä joko kattamalla alue tai kattamattoman alueen hulevedet on ohjattava hallitusti kallistuksin umpikaivoon ja toimittava sieltä edelleen asianmukaiseen käsittelyyn pohjavesialueen ulkopuolelle. Mikäli tukitoiminta-alue katetaan, on huolehdittava siitä, ettei viistosadetta kerry tukitoiminta-alueelle. Ennen tukitoiminta-alueen ja säiliöiden varastointialueen rakentamista on niiden suunnitelmat hyväksytettävä Lahden seudun ympäristöpalveluilla. 23. Alueella ei saa huoltaa koneita tai laitteita. 24. Mikäli alueella tapahtuu öljyn tai muun ympäristölle vaarallisen aineen vuoto, on siitä viipymättä ilmoitettava pelastusviranomaiselle ja Lahden seudun ympäristöpalveluille sekä ryhdyttävä välittömästi toimiin vahingon leviämisen ehkäisemiseksi. Vahinkoja varten alueelle on varattava helposti saataville imeytysmateriaalia
sekä työkoneisiin että lähelle varastoitavia kemikaaleja. Työntekijät on koulutettava toimimaan oikein vahinkotilanteissa. Työkoneissa ja laitteissa on oltava pelastus- ja ympäristöviranomaisen yhteystiedot sekä opastus mahdollisia vaaratilanteita varten. 25. Jos alueella käytetään polttomoottorikäyttöistä seulontalaitteistoa, on se sijoitettava tiiviille alustalle, josta vuotojen pääsy maaperään voidaan vahinkotilanteissa estää. Seulontalaitteiston ja työkoneiden käsittelyssä on noudatettava erityistä huolellisuutta. Jälkihoito, maisemointi ja lopputarkastus (MAL 3, 5 ja11, MAA 2 ) 26. Jälkihoitotöiden on oltava valmiit luvan voimassaoloaikana. Jos koko suunnitelma-alueen maisemointiin tähtääviä jälkihoitotoimenpiteitä ei ole aloitettu viimeistään vuotta ennen sitä ajankohtaa, jolloin maa-ainesluvan mukaan jälkihoito on oltava suoritettu, korotetaan perittävää valvontamaksua 30 %. 27. Vanhan, vuonna 2014 päättyneen luvan ottoalueet, jotka ovat maisemoimatta ja jotka eivät kuulu uuteen ottoalueeseen, on maisemoitava 31.5.2016 mennessä. Jälkihoito sekä maisemointi on suoritettava kokonaisuudessaan lukuun ottamatta uuden luvan ottamisessa tarvittavia välttämättömiä varastointialueita ja kulkureittejä. 28. Ottamisalueen työaikaiset jyrkät rintaukset on loivennettava kaltevuuteen 1:3 tai loivemmaksi eroosion estämiseksi ja metsityksen onnistumisen varmistamiseksi. Ottamisalueen pohjalla ja luiskissa ei saa suorittaa massanvaihtoja. Kaivu tulee suorittaa siten, että luiskat on loivennettavissa rintauksen yläosasta saatavilla massoilla. 29. Ottamisalueelle tulee jälkihoitotoimenpiteenä muodostaa kasvualusta seuraavasti: pohjatasolle ja luiskiin levitetään tarvittaessa noin 15 cm paksuinen hiekkakerros, jonka päälle levitetään noin 5 cm:n vahvuinen kerros humusta, joka sekoitetaan hiekkakerroksen pintaosaan. Hiekkaisella maalla humus sekoitetaan suoraan pohjamaan pintaosaan. Kasvualustalle kylvetään alueelle luonteenomaisia kasvilajeja tai nurmikkoa ja puustoksi istutetaan sekametsää. 30. Alueelle ei saa tuoda maa-aineksia muualta ilman valvontaviranomaisen suostumusta. Alueen humuskerroksen palauttamiseen voidaan käyttää alueen ulkopuolisia puhtaita humusmaita, mutta niiden puhtaus on varmistettava ja massojen käytöstä on sovittava etukäteen Lahden seudun ympäristöpalveluiden kanssa. Maiden lähtöpaikoista, määrästä sekä laadusta on pidettävä kirjaa. Kirjanpito on näytettävä valvovalle viranomaiselle vuositarkastusten yhteydessä.
31. Maa-ainesluvan voimassaoloajan päättyessä hakijan on pyydettävä lopputarkastusta maa-ainesten ottoa valvovalta viranomaiselta. Lopputarkastuksesta 3 vuoden kuluttua alueella on tehtävä jälkitarkastus, jolloin selvitetään, ovatko istutukset onnistuneet ja onko lupaehtoja noudatettu. Luvansaajan on pyydettävä myös jälkitarkastus valvovalta viranomaiselta. Ottajan korvausvelvollisuus (MAL 9 ) 32. Luvan hakija vastaa korvausvelvoitteista, jotka maa-ainesten ottamisesta saattavat aiheutua. PERUSTELUT LUVAN MYÖNTÄMISELLE Luvan myöntämisen perusedellytykset Maa-aineslain 6 :n mukaan lupa maa-ainesten ottamiseen on myönnettävä, jos asianmukainen ottamissuunnitelma on esitetty eikä ottaminen tai sen järjestely ole ristiriidassa 3 :ssä säädettyjen rajoitusten kanssa. Asiaa harkittaessa on otettava huomioon myös lupamääräysten vaikutus. Maa-aineslain 3 :n 1 momentissa rajoitetaan ainesten ottamista siten, ettei aineksia saa ottaa niin, että siitä aiheutuu kauniin maisemakuvan turmeltumista; luonnon merkittävien kauneusarvojen tai erikoisten luonnonesiintymien tuhoutumista; huomattavia tai laajalle ulottuvia vahingollisia muutoksia luonnonolosuhteissa; tai tärkeän tai muun vedenhankintakäyttöön soveltuvan pohjavesialueen veden laadun tai antoisuuden vaarantuminen, jollei siihen ole saatu vesilain mukaista lupaa. Maa-aineslain 3 :n 2 momentissa edellytetään, että alueella, jolla on voimassa asemakaava tai oikeusvaikutteinen yleiskaava on katsottava, ettei ottaminen vaikeuta alueen käyttämistä kaavassa varattuun tarkoitukseen eikä turmele kaupunki- tai maisemakuvaa. Maa-aineslain 3 :n 3 momentti rajoittaa maa-ainesten ottamista meren tai vesistön rantavyöhykkeeltä. Maa-aineslain 3 :n 4 momentissa edellytetään, että ottamispaikat on sijoitettava ja ainesten ottaminen järjestettävä niin, että ottamisen vahingollinen vaikutus luontoon ja maisemakuvaan jää mahdollisimman vähäiseksi ja että maa-ainesesiintymää hyödynnetään säästeliäästi ja taloudellisesti eikä toiminnasta aiheudu asutukselle tai ympäristölle vaaraa tai kohtuullisin kustannuksin vältettävissä olevaa haittaa. Yksilöidyt perustelut Lupa-aika, ottamisen aloittaminen ja määrä (lupamääräykset 1 ja 2) Lupa maa-ainesten ottamiseen on mahdollista myöntää maaaineslain 10 :n mukaan määräajaksi, kuitenkin enintään 10 vuodeksi. Lupa myönnetään hakemuksen mukaisesti 5 vuodeksi.
Maa-ainesluvan haltijan tulee vuosittain ilmoittaa maa-aineslain 23 a :n ja maa-ainesasetuksen 9 :n mukaisesti lupaviranomaiselle otetun aineksen määrä ja laatu. Ottamisen aloittaminen vakuutta vastaan (lupamääräykset 3-5) Ainesten ottaminen voidaan aloittaa lupapäätöstä noudattaen sen jälkeen, kun lupa on tullut lainvoimaiseksi ja kun hakija on asettanut hyväksyttävän vakuuden. Vakuuden on oltava niin suuri, että sillä voidaan korvata ne haitat, vahingot ja kustannukset, jotka päätöksen kumoaminen, muuttaminen tai lupamääräysten noudattamatta jättäminen voivat aiheuttaa. Riittävän suurella vakuudella varmistetaan, että luvansaaja suorittaa annetut määräykset. Ottamissuunnitelman noudattaminen (lupamääräys 6) Lupamääräyksillä vältetään ja rajoitetaan maa-aineslain 3 :n tarkoittamia maa-ainesten ottamisesta aiheutuvia haittoja. Muutoin tulee noudattaa ottamissuunnitelmaa. Kaivu-, rajaus- ja valvontamerkinnät sekä varotoimenpiteet (lupamääräykset 7 11) Pohjaveden muodostumisedellytyksiä ja laatua pyritään turvaamaan rajoittamalla ottamissyvyyttä ja säilyttämällä pohjaveden muodostumisedellytykset riittävän paksussa alkuperäisessä maa-aineksessa. Massanvaihtokiellolla estetään pohjaveden muodostumisen kannalta alueen alkuperäistä maa-ainesta heikompilaatuisen maamassan sijoittaminen kuopan pohjalle ja rintauksiin. Maa-ainekset on otettava ottamissuunnitelmaan merkityltä, tarkoin rajatulta alueelta. Jotta valvontaviranomaisen on mahdollista valvoa maa-ainesten ottoa maa-aineslain 14 :ssä ja maa-ainesasetuksen 7 :n edellyttämällä tavalla, on ottamisalueelle asennettava riittävä määrä kestäviä ottamisalueen pohjatason korkeusmerkkejä. Jotta lupa-alueen ylityksiä ei pääse tapahtumaan ottamisen aikana, on kaivuraja merkittävä maastoon maa-aineslain 11 : mukaisesti ennen ottamistoiminnan aloittamista. Jyrkät rintaukset aiheuttavat putoamisriskin. Asiattomilta pääsy alueelle on kiellettävä maa-aineslain 11 :n perusteella. Alueelle johtavat kulkuväylät on katkaistava siten, että asiattomilta pääsy alueelle estyy. Liikenne ottoalueelle ja sieltä pois on järjestettävä muuta liikennettä vaarantamatta. Toiminnasta aiheutuvaa melua ja pölyäminen tulee Moottoritien meluvaikutukset (lupamääräykset 11-13) Melumittauksilla varmistetaan, ettei soranotto ole aiheuttanut moottoritieltä kuuluvan melun lisääntymistä lähimmässä häiriintyvässä kohteessa, eli asuinkiinteistöllä 121 (Lehtola). Pohjaveden ja maaperän puhtauden varmistaminen (lupamääräykset 14-17)
Maa-aineslain 5 :n mukaan suunnitelmaa laadittaessa on tarvittavassa laajuudessa selvitettävä vallitsevat luonnonolosuhteet, ainesten määrä ja laatu sekä hankkeen vaikutukset ympäristöön ja luonnonolosuhteisiin. Suunniteltu maa-ainesten ottamisalue ei sijaitse yhdyskunnan vedenhankinnan kannalta tärkeäksi luokitellulla pohjavesialueella, mutta maa-ainesten ottamisalueen vaikutuspiirissä sijaitsee useita talousvesikaivoja, joita on suojeltava. Lupa-alueella on hyvin vettä läpäiseviä sora- ja hiekkakerroksia, mitkä muodostavat otolliset maaperäolosuhteet pohjaveden muodostumiselle. Laaja-alaisen soranoton on todettu ympäristöhallinnossa tehtyjen tutkimusten perusteella lisäävän pohjaveden laadun ja pinnan korkeuden vaihtelua sekä pohjaveden pilaantumisriskiä. Alueella syntyvän pohjaveden virtauksen on arvioitu suuntautuvan ottoalueelta lännen suuntaan kohti läheisiä talousvesikaivoja. Arvio on perustunut ottoalueelle vuonna 2005 asennetun pohjaveden tarkkailuputken ja läheisten viiden kaivon (taulukko 1, kaivot I V) vedenpinnan korkeustietoihin. Viimeisimmät laatu- korkeustiedot ovat havaintoputkesta ja I IV kaivoista 15.10.2014, jolloin putkesta ja kaivoista tehtiin laaja analyysi. Muistutusten perusteella tehtyjen kaivoselvitysten perusteella löytyi suunnitellun ottoalueen pohjoispuoliselta lähialueelta kaivoja, joista kiinteistöjen 99 (Koivumäki), 209 (Karin kanala), 119 (Kannikko) sekä 118 (Harjurinne) kaivojen vedenpinnat olivat niin korkealla, että niitä on pidettävä orsivesikaivoina. Vastaavanlainen orsivesikaivo on myös kiinteistön 532-410-1-99 (Koivumäki) kaivo. Orsivesi on varsinaisen pohjaveden yläpuolelle, tiiviin maakerroksen päälle kerrostunutta vettä, jolla ei ole varsinaista suoraa yhteyttä pohjaveteen. Hakemusalueen maa-aineksen otolla voi olla vaikutusta pohjaveteen, muttei näihin erillisiin orsivesikerroksiin. Orsivesikaivoon kerääntyy vesi tyypillisesti pieneltä alueelta ja sen vedenpinnan laskuissa ja nousuissa saattaa olla huomattavaa vaihtelua riippuen vettä pidättävän hienon maakerroksen ominaisuuksista ja vuosittaisista sademääristä. Mitatuista pohjoispuolisista kaivoista selvimmin pohjavesikaivoja olivat kiinteistöjen 166 (Metsäpirtti) ja 167 (Rauhala) kaivot, mutta 121 (Lehtola) saattaa olla orsivesikaivo. Yhden pinnanmittauksen perusteella sitä ei pysty kuitenkaan tarkkaan päättelemään. Koska pohjavedenpinnat ovat ottoalueella (havaintoputki) ja lähimmissä pohjavesikaivoissa hyvin lähellä toisiaan, on syytä olettaa, että otolla voi olla mahdollisesti vaikutusta Mäkelä-, Harjumäki -, Kerttula -, Mäkirinne -, Lehtola-, Rauhala sekä Metsäpirtti -kiinteistöjen kaivoihin. Läntisten Mäkelä-, Harjunmäki-, Kerttula- sekä Mäkirinne kiinteistöjen kaivovedet on tutkittu sekä 13.2.2014 että 15.10.2014, joten niiden nykytilanne on tiedossa. Laaja analyysi on tarpeen ottoalueen pohjoispuolisten Lehtola-, Rauhala- sekä Metsäpirtti- kiinteistöjen kaivoista ennen ottamista, koska niistä ei ole nykytilanteen laatutietoa käytettävissä. Kaivojen puhtaana pysymisen varmistamiseksi kaikista kaivoista tulee tehdä laaja vesianalyysi kolmen vuoden kulut-
tua ottamisen aloittamista sekä ottamisen loputtua. Sekä pohjaveden laadun että määrän vuosittaiseen tarkkailuun valittiin kuoppaan asennetun havaintoputken lisäksi Mäkirinne -tilan kaivo siksi, että pohjaveden pinta on ollut jokaisessa mittauksessa selvästi syvimmillään kyseisessä kaivossa, mikä tarkoittaa tämänhetkisen tiedon mukaan sitä, että pohjaveden virtaus suuntautuu voimakkaimmin kohti Mäkirinne tilan kaivoa. Mikäli Mäkirinne tilan kaivossa havaitaan oton aiheuttamia laatu- tai/ja korkeusmuutoksia, on todennäköistä, että myös muissa vaikutusalueen pohjavesikaivoissa tapahtuu muutoksia jossakin vaiheessa. Pohjaveden korkeustarkkailuun tulee lisätä myös pohjoiset Lehtola -, Rauhala- sekä Metsäpirtti kiinteistöjen kaivot, joista on vain yksi korkeustieto. Sen sijaan orsivesikaivoja (kiinteistöt Koivumäki, Karin kanala, Kannikko, Harjurinne) ei ole tarpeen tarkkailla, koska orsivesikaivoilla ei ole suoraa yhteyttä ottamisalueelta virtaavaan pohjaveteen. Mahdolliset ongelmat talousveden hankinnassa kiinteistöllä Harjunrinne 118 (muistutus) saattavat johtua tiiviistä, vettä pidättävistä maakerroksista kiinteistöllä, mutta ottamistoiminnan vaikutus tähän niin kuin muihinkin orsivesikaivoihin on epätodennäköinen. Toisentyyppinen syy orsivesikaivojen ongelmiin voi olla orsivesikerroksen pieni vesitilavuus, mikä puolestaan voi aiheuttaa kuivina kesinä orsivesikaivon pohjavesikaivoja nopeamman kuivumisen. Pohjavesialueen pohjavesiä tarkkaillaan pääosin luvanhaltijoittain. Pohjaveden suojelu on kuitenkin lähtökohtaisesti tehokkainta järjestää siten, että kerätään olemassa olevat pohjavesitiedot yhteen ja tarkkaillaan koordinoidusti pohjavesiä kokonaisuutena. Polttonesteiden säilytys ja käyttö (lupamääräykset 18 24) Maaperän sekä pinta- ja pohjavesien likaantumisriskiä aiheuttavat etenkin maa-aineksen ottamisalueiden työkoneissa käytetyt polttoaineet ja niiden varastointi. Polttoaineiden käsittely- ja säilytysmääräyksillä varmistetaan maa-aineslain 11 :n ja maa-ainesasetuksen 2 :n mukaisesti, etteivät polttoaineet aiheuta maaperän tai pinta- ja pohjavesien likaantumisriskiä. Polttonesteiden, kemikaalien ja ongelmajätteiden käsittelyssä on noudatettava erityistä huolellisuutta, jotta näiden aineiden joutuminen maaperään voidaan estää. Jälkihoito, maisemointi ja lopputarkastus (lupamääräykset 25-30) Maa-ainesasetuksen 2 :ssä on esitetty maa-aineslupahakemuksen ja sen liitteeksi vaadittavan maa-aineslain 5 :n mukaisen ottamissuunnitelman sisältö. Asetuksen 2 :n mukaan suunnitelmassa on esitettävä mm. ottamisalueen jälkihoito ja arvio jälkihoitokustannuksista sekä, mikäli mahdollista, alueen myöhempi käyttö. Maaaineslain 3 :n mukaan ottaminen on suoritettava siten, että ottamisen vahingollinen vaikutus luontoon ja maisemakuvaan jää mahdollisimman vähäiseksi. Soran ottamisen vaikutukset pohjaveteen ovat yleensä sitä suuremmat mitä enemmän pohjavesialueesta on kasvillisuudesta paljasta ottamisaluetta. Ottamisalueen laajuuden lisäksi pohjaveden ainepi-
toisuuksiin vaikuttavat mm. suojakerroksen paksuus sekä ottamisalueen maaperä- ja pohjavesiolosuhteet. Kasvillisuus ja maannoskerros estävät ja hidastavat merkittävästi haitta-aineiden kulkeutumista pohjaveteen. Maisemoimalla valmis alue mahdollisimman nopeasti pienennetään kerrallaan ilman maapeitettä olevaa aluetta. Soranottoalueella 24.8.2004-17.8.2014 voimassa olleen maa-aineksen ottoluvan mukaan alueen maisemointi olisi pitänyt olla valmis luvan voimassaoloaikana. Lupamääräys pitää toteuttaa viimeistään annettuun päivämäärään mennessä. Lahden seudun ympäristölautakunnan 27.5.2014 (37 ) hyväksymän maa-ainestaksan mukaisella valvontamaksun korotuksella luvan loppuvaiheessa pyritään varmistamaan se, että alueen maisemointi tehdään määrätyssä ajassa. Kiinteistöä ei saa käyttää maankaatopaikkana eikä lupa-alueen massoja saa vaihtaa, vaan luiskien loivennukset ja maisemointi tulee tehdä pääsääntöisesti lupa-alueelta kuorituilla ja jyrkistä rintauksista luiskatuilla massoilla. Koska ottamisen alussa kuorittu orgaaninen pintamaa ei normaalisti riitä uuden maannoksen rakentamiseen, voi luvansaaja tuoda rajoitetusti ja valvotusti puhtaita humusmaita alueen ulkopuolelta uuden kasvualustan muodostamiseen jälkihoitovaiheessa. Mikäli ottamisalueen ulkopuolelta halutaan tuoda maamassoja alueen jälkihoitoa varten, on niiden puhtaudesta ja sopivuudesta rakentamiseen varmistuttava. Lupamääräyksellä varmistetaan, etteivät nämä massat aiheuta pohjaveden pilaantumisvaaraa tai lähialueen asutukselle maa-aineslain 3 :n mukaista haittaa. Lopputarkastuksessa on mahdollista todeta maa-ainesasetuksen 7 :n ja 8 :n mukaisesti, onko luvansaaja noudattanut asetettuja lupaehtoja lupa-aikana ja voidaanko asetettu vakuus palauttaa. Ottajan korvausvelvollisuus (lupamääräys 31) Maa-aineslain 9 :ssä todetaan, että jos ainesten ottaminen alentaa viereisen tai lähistöllä sijaitsevan kiinteistön arvoa tai aiheuttaa muuta sellaista vahinkoa kiinteistön käyttämiselle, mitä ei ole pidettävä vähäisenä, on haittaa kärsineen kiinteistön omistajalla tai haltijalla oikeus saada ainesten ottajalta täysi korvaus haitasta, joka ainesten ottamisesta hänelle aiheutuu. Korvausta on vaadittava viiden vuoden kuluessa vahingon tai haitan aiheutumisesta. Sovelletut säännökset ja ohjeet Maa-aineslaki (555/1981) Maa-ainesasetus (926/2005) Maa-ainesten ottaminen ja ottamisalueiden jälkihoito, Ympäristöopas, Ympäristöministeriö, Helsinki 2001 Maa-ainesten kestävä käyttö, Opas maa-ainesten ottamisen sääntelyä ja järjestämistä varten, Ympäristöhallinnon ohjeita 1, Ympäristöministeriö, Helsinki 2009 Maa-ainestaksa 1.8.2014 lukien, Lahden seudun ympäristölautakunta 27.5.2014 (37 )
LUPAMAKSU Tämä lupahakemus on tullut vireille 16.7.2014, joten lupapäätöksestä perittävien kulujen maksutaksana käytetään Lahden seudun ympäristölautakunnan hyväksymää ja 1.11.2013-1.8.2014 voimassa ollut maa-ainestaksaa (LSYL 27.11.2012, 106). Lupataksan 1 :n mukaisesti maa-aineslupakäsittelystä aiheutuvat kulut peritään Lahden seudun ympäristöpalveluille. Lupahakemuksen käsittelykuluista peritään hakemuksen tarkastusmaksu (2 ), kuulemismaksu (4 ) sekä vakuusmaksu (5 ). Hakemuksen ja suunnitelman tarkastus (2 ) Tarkastusmaksu (2 ) sisältää perusmaksun ja maa-ainestilavuuden mukaisen maksun. Perusmaksu suunnitelmaa kohti on 210,00 euroa. Tarkastusmaksun osana peritään hakemuksessa otettavaksi esitetyn maa-ainestilavuuden mukaan 0,007 /k-m³, kun myönnetty ottomäärä on alle 1 000 000 k-m3. Tätä suuremman määrän osalta tarkastusmaksu on 50 %. Koska hakemuksen suunniteltu maa-aineksen ottomäärä on 140 000 k-m3, on maa-ainesmäärän mukainen tarkastusmaksu siten: (140 000 x 0,007) = 980,00 euroa. Naapurien ja asianosaisten kuuleminen (4 ) Naapurin tai asianosaisen kuulemisesta peritään kuultavaa kohden maa-ainestaksan (4 ) mukainen kuulemismaksu 50,00 euroa/kuultava. Koska Lahden seudun ympäristökeskus suoritti kuulemisen 19 naapurilla, on kuulemismaksu 950,00 euroa. Vakuus (5 ) Maksu vakuuden hyväksymisestä ja tarkastamisesta on 100,00 euroa. Perusmaksu Maa-ainesmaksu Kuulemismaksu Vakuusmaksu Lupamaksu yhteensä 210,00 euroa 980,00 euroa 950,00 euroa 100,00 euroa 2240,00 euroa LUPAMÄÄRÄYSTEN VUOSITTAINEN VALVONTAMAKSU Lahden seudun ympäristöpalvelut yksikkö valvoo lupamääräysten noudattamista ja tarkastaa lupa-alueen vuosittain maa-aineslain 7 :n mukaisesti. Uuden, 1.8.2014 voimaan tulleen maa-ainestaksan mukainen valvontamaksu (3 ) määräytyy lupapäätöksessä otettavaksi myönne-
tyn vuotuisen ottomäärän mukaan jokaiselta alkavalta k-m 3 :ltä 0,04 /k-m 3, ollen kuitenkin aina vähintään perusmaksu 420,00 euroa. Lupahakemuksessa on arvioitu vuotuiseksi maa-ainesten ottamismääräksi 28 000 k-m 3, mikä on sama määrä kuin haettu kokonaismäärä 140 000 k-m 3 jaettuna 5 vuoden ottamisajalla. Luvansaaja on velvollinen maksamaan vuotuisen valvontamaksun luvan voimaantuloa seuraavan vuoden, eli tässä tapauksessa vuoden 2016 alusta aina luvan voimassaolovuoden loppuun asti. Mikäli luvanhaltija ilmoittaa kirjallisesti valvontaviranomaiselle etukäteen lupa-aikana kyseisen vuoden tammikuun loppuun mennessä, ettei maa-aineksia oteta ko. vuonna, luvanhaltijalta ei peritä kyseisen vuoden valvontamaksua. Luvanhaltijalta peritään vuosittain kulloinkin voimassa olevan maaainestaksan mukainen maa-ainesten ottomäärään perustuva valvontamaksu. Vuosittainen valvontamaksu on nykyisellä taksalla laskettuna vuonna 2016: (140 000 x 0,04 /5 v.) = 1120,00 euroa. Maksu peritään vuosittain vuoden 2016 alusta luvan voimassaolovuoden, eli vuoden 2020 loppuun asti. Päätöksen antaminen Päätös annetaan julkipanon jälkeen. Antopäivä on 29.1.2015. Päätös Asian valmistelija / Lisätietojen antaja Toimenpiteet Muutoksenhaku Päätösehdotus hyväksyttiin. ympäristönsuojelutarkastaja Jari Mäntylä, p. 044 416 2593 Ote hakijalle ja lausunnonantajille Hallintovalitus Hämeenlinnan hallinto-oikeuteen Otteen oikeaksi todistaa tammikuun 22. päivänä 2014 viran puolesta: Mika Vuorikoski Rakennuslakimies Pöytäkirjanpitäjä Otteen saaja: Erkki Silvennoinen, Mäkeläntie 175, 15460 Nastola Muistutusten ja mielipiteen antajat Uudenmaan ELY-keskus, Liikenne- ja infrastruktuuri vastuualue, PL 36, 00521 Helsinki Nastolan kunta, Tekninen lautakunta, PL 4, 15561 Nastola
VALITUSOSOITUS Liitetään pöytäkirjanotteeseen Lahden kaupunki Maa-aineslaki/ottamislupa Viranomainen: Päivämäärä: Pykälä: Lahden seudun ympäristölautakunta 21.01.2015 5 Valitusoikeus Valitusviranomainen ja valitusaika Valitusoikeus ottamislupaa koskevasta päätöksestä on - sillä, johon päätös on kohdistettu tai jonka oikeuteen, velvollisuuteen tai etuun päätös välittömästi vaikuttaa (asianosainen); - kunnan jäsenellä; - alueellisella ympäristökeskuksella ja - hankkeen tarkoittamalla alueella toimivalla sellaisella rekisteröidyllä yhdistyksellä tai säätiöllä, jonka tarkoituksena on ympäristön-, terveyden- tai luonnonsuojelun taikka asuinympäristön viihtyisyyden edistäminen. Valitusviranomainen ja sen yhteystiedot Hämeenlinnan hallinto-oikeus www.oikeus.fi/hao/hameenlinna Raatihuoneenkatu 1 13100 Hämeenlinna 029 56 42200 Telekopio 029 56 42269 hameenlinna.hao(at)oikeus.fi Valitus on tehtävä 30 päivän kuluessa päätöksen antamisesta. Tämä päätös on annettu julkipanon jälkeen. Päätöksen antopäivä on julkipanopäivää seuraava arkipäivä. Päätöksen katsotaan tulleen asianomaisen tietoon silloin, kun se on annettu. Päätöksen antopäivä Valituskirjelmä Pvm 29.1.2015 Valitus tehdään kirjallisesti. Valituskirjelmässä, joka on osoitettava valitusviranomaiselle, on ilmoitettava 1) päätös, johon haetaan muutosta; 2) miltä kohdin päätökseen haetaan muutosta ja mitä muutoksia siihen vaaditaan tehtäväksi; sekä 3) perusteet, joilla muutosta vaaditaan. Valituskirjelmässä on ilmoitettava valittajan nimi ja kotikunta. Jos valittajan puhevaltaa käyttää hänen laillinen edustajansa tai asiamiehensä tai jos valituksen laatijana on joku muu henkilö, valituskirjelmässä on ilmoitettava myös tämän nimi ja kotikunta. Valituskirjelmässä on lisäksi ilmoitettava postiosoite ja puhelinnumero, johon asiaa koskevat ilmoitukset valittajalle voidaan toimittaa. Valittajan, laillisen edustajan tai asiamiehen on allekirjoitettava valituskirjelmä. Valituskirjelmään on liitettävä 1) päätös, johon haetaan muutosta valittamalla, alkuperäisenä tai jäljennöksenä; 2) todistus siitä, minä päivänä päätös on annettu tiedoksi tai muu selvitys valitusajan alkamisen ajankohdasta; sekä 3) asiakirjat, joihin valittaja vetoaa vaatimuksensa tueksi, jollei niitä ole jo aikaisemmin toimitettu viranomaiselle. Asiamiehen on liitettävä valituskirjelmään valtakirja sen mukaan kuin Hallintolainkäyttölain 21 :ssä säädetään. Valitusasiakirjojen toimittaminen valitusviranomaiselle Valitusasiakirjat on toimitettava valitusviranomaiselle valitusajan kuluessa ennen sen viimeisen päivän virka-ajan päättymistä. Jos valitusajan viimeinen päivä on pyhäpäivä, itsenäisyyspäivä, vapunpäivä, joulu- tai juhannusaatto tai arkilauantai, saa valitusasiakirjat toimittaa ensimmäisenä sen jälkeisenä arkipäivänä.