Sedan 2005 toi menestystä Sedan on tullut meille tutuksi, sillä ensimmäistä kertaa kävimme kuuden juniorin kanssa siellä vuonna 2001. Tuolloin kilpailut järjestettiin ensimmäistä kertaa ja saimme kokea todellisen juniorikilpailun tunnelmaa. Kilpailimme silloin kansallisten joukkueiden trippelissä ja avoimessa singelikilpailussa josta Suomeen tuli pronssia ja joukkueen kunniapalkinto. Vuonna 2003 joka toinen vuosi järjestettävässä kilpailussa Suomen joukkue oli mukana Ilkka Kankareen valmentamana. Tänä vuonna valittu kuuden pelaajan ryhmä koostui kansainvälisiä edustuksia tavoittelevista kilpapelaajista sen periaatteen mukaisesti, että mahdollisimman moni nuori urheilija saa kansainvälistä kilpailukokemusta. Joukkueemme on juuri saapunut Sedaniin. Vasemmalta Kenshi Kobe, Jukka-Pekka Kimari, Joel Anttonen, Mikko Talja, Tommi Talja ja Ville Punta. Taustalla oleva hiukan parrakkaampi juniori on Jari Talja. Kansallisten joukkueiden kilpailu Kilpailun luonnetta oli muutettu sitten edellisen käynnin ja nyt pelattiin ainoastaan trippeleitä. Ensimmäinen kilpailu oli kansallisille joukkueille juniorisarjassa ja siihen osallistui yhdeksän eri kansallisuutta ja 18 joukkuetta. Suomen joukkueet olivat; Ville Punta, Mikko Talja ja Jukka-Pekka Kimari (MM-kisoihin valittu joukkue) sekä Kenshi Kobe, Joel Anttonen ja Tommi Talja toisessa joukkueessa. Tämän kilpailun kaikki pelit pelattiin sisällä hallissa joten olosuhteet olivat erinomaiset myös kenttä huomioiden.
Joukkueet tulossa esittelyyn kansainvälisen tavan mukaisesti. Halli on hyvä kilpa-areena. Joukkueemme Punta-Talja-Kimari aloitti tiukalla voitolla Sloveniasta. Toisessa pelissä vastaan tullut Puola oli hiukan heikompi vastustaja joka onnistuttiin voittamaan ns. peruspelillä. Kolmanteen ja ratkaisevaan peliin asettui vastaan Champagnen kovatasoinen joukkue. Ranskalaiset aloittivat rohkeasti ja ylimielisesti. Peli kulki tasaisissa merkeissä mutta meidän poikamme veivät peliä ja loppua kohti ranskalaisten tuska alkoi lisääntyä huomattavasti ja itsevarmana esiintynyt välipelaajakin osoitti rauhoittumisen merkkejä. Pojat pelasivat uskomattoman komeaa ja kylmää peliä loppuun asti ja kaikki tiukatkin paikat pystyttiin kääntämään eduksi. Komea voitto ja sillä neljän parhaan joukkoon. Toinen joukkueemme Kobe-Anttonen-Talja aloitti niin ikään Slovakiaa vastaan josta tuloksena voitto. Slovakia tuli näin meidän pojillemme monella tavoin tutuksi tämän matkan aikana. Myös Puolan joukkue voitettiin seuraavassa pelissä ja näin oli tie auki toisellekin joukkueellemme neljän parhaan joukkoon. Lohkokaaviot heittivät nyt meidän poikamme vastakkain. Molemmille joukkueille korostettiin pelin tärkeyttä ja keskittymistä omaan peliin vastustajasta välittämättä. Pelin alku kulki tasaisissa merkeissä ja molemmille joukkueille tuli tasaiseen tahtiin onnistuneita suorituksia. Puolivälin jälkeen Punta-Talja- Kimari saivat selkeän yliotteen ja pääsivät 11-5 johtoasemaan. Ja jälleen kerran peli tuntui pelaajien mielestä olevan jo ohitse. Mikään ei auttanut edellä mainittua joukkuetta, kun vastustajana ollut Kobe-Anttonen-Talja ottivat sen jälkeen yhden, neljä ja katkaisuun tarvittavat kaksi pistettä. Näin olivat joukkueet ratkaisseet keskinäisen paremmuutensa tällä kertaa. Pronssipelissä, joka alkoi lähes välittömästi edellisen pelin jälkeen, joukkueemme Punta-Talja-Kimari ei ollut lainkaan ennättänyt toipua edellisen pelin pettymyksestä, jonka seurauksena Belgian mm-kisajoukkue kulki ohitsemme kuin myrskytuuli. Peli oli nopeasti ohitse eikä pojille varmasti jäänyt siitä kilpailun parhaimmat muistot. On otettava huomioon myös belgialaisten hävinneen edellisen ottelunsa ja siitä huolimatta he pystyivät kasaamaan itsensä pronssitaisteluun. Joukkueemme oli neljäs. Belgialaiset vastustajamme eivät tunteneet sääliä pronssiottelussa, vaan veivät mitalit. Joukkueemme Mikko Talja, Jukka-Pekka Kimari ja Ville Punta.
Loppuottelussa joukkueemme Kobe-Anttonen-Talja pani kovasti kampoihin jokaisessa erässä ranskalaiselle vastustajalleen joka pelasi unelmapeliään. Kotiyleisön tuki takanaan ranskalaiset saattoivat kuitenkin pelata rennosti kuten harjoituspelissä ja onnistumisia tuli näytöstyyliin. Tuloksena olivat ikävät numerot meidän kannaltamme. Joukkueemme sai hopeaa. Molemmista peleistä juniorimme saattoivat ottaa oppia tulevaisuutta varten. Samalla on kunnioitettava heidän suoritustaan selvitä juuri näihin peleihin, joissa miehestä otettiin mittaa toden teolla. Suomen pelit avoimessa kilpailussa Toinen kilpailu pelattiin niin ikään trippelinä kaikissa sarjoissa (minit, kadetit ja juniorit). Tähän kilpailuun osallistui 19 joukkuetta mineihin, kadetteihin 28 ja juniorisarjaan 31 joukkuetta. Suomen joukkueet olivat; Ville Punta, Mikko Talja ja Joel Anttonen jotka osallistuivat kadettien sarjaan. Kenshi Kobe, Tommi Talja ja Jukka-Pekka Kimari jotka osallistuivat juniorisarjaan. Nämä pelit pelattiin alkupelien osalta ulkona jolloin kentissä oli selvää vaihtelevuutta. Tosin ainakin juniorisarjan joukkue pelasi lähes kaikki pelinsä samoilla kentillä. Suomen juniorisarjan joukkue. Suomen kadettijoukkue. Kadetit aloittivat pelinsä ranskalaista joukkuetta vastaan ja hienosti aloittivatkin. Voitto tuli ja vieläpä selkein 13-3 numeroin. Tällä vastustajalla oli käynnistysvaikeuksia jotka he onnistuivat jatkossa selvittämään ja kun kohtasimme heidät uudelleen poulen kolmannessa pelissä, niin tilanne olikin toisinpäin meidän tappioksemme. Toisessa pelissä vastaamme asettui ranskalainen Remyn joukkue joka oli erittäin vahva kaikilla osa-alueilla. Koimme tappion ja vastustajamme jatkoi hyviä suorituksiaan aina loppuottelun voittoon saakka. Kadettijoukkueemme jatkoi siis pelejään compliments-sarjassa. Ensimmäinen vastustajamme oli tosiaankin kohtelias ja antoi meille luovutusvoiton saapumatta pelialueelle. Toinen vastustajamme tässä kilpailussa olikin paikallinen tyttö ja kaksi poikaa joukkue jonka perimmäisenä runkona toimi tytön mainio asetuspeli. Meillä taas oli jo väsymystä ja asennevammaa havaittavissa ja vain yksi pelaajistamme jaksoi raahata joukkueemme pakkovoittoon saakka, hyvä niin. Seuraavaksi kohtasimme Unkarin kadetit ja voittajasta ei ollut epäselvyyttä, sillä poikien asenne oli huomattavasti parantunut ja nyt pelattiin oikeaa petankkia heittelemisen sijasta. Unkarilaiset olivat vielä taidoiltaan meistä aika kaukana ja finaalipeliin oikeuttava voittohan siitä meille tuli. Finaalissa kohtasimme suurin odotuksin ja elein pelaavan Remyn toisen joukkueen jonka valmentajalla tuntui koko ajan olevan asiaa ja ohjeita pelaajilleen. Säännöistä nuo kohtalaisen taitavat ranskalaiset eivät oikein välittä-
neet ja kun meidän joukkueemme hiukan opasti kenttäkäyttäytymisessä, olikin pulina valmis. Peli kulki meidän poikiemme määräämässä tahdissa, sillä nyt jos koskaan asenne oli mitä parhain ja finaali haluttiin voittaa. Tuloksena hieno voitto ja hieno kilpailu meidän kadeteiltamme. Juniorit aloittivat urakkansa tappiolla Ranskan kakkosmaajoukkuetta vastaan joka lopulta sijoittui toiseksi koko kilpailussa. Kyyti oli kylmää, mutta toiseen peliin belgialaisia vastaan lähdettiin ennakkoluulottomasti. Voitto napsahti lukemin 13-6 ja pojat saivat intoa rinnuksiin. Tästä olikin apua sillä seuraavassa pelissä Unkarin juniorit saivat kyytiä 13-1 meidän kaikkien pelaajiemme onnistuessa hienosti. Neljännessä pelissä vastaan asettui Remyn joukkue. Hallitsimme peliä koko ajan ja tilanteessa 10-0 peli näytti jo pelatulta. Ranskalaiset olivat kuitenkin toista mieltä ja onnistuivatkin muuttamaan numeroita itselleen siedettävimmiksi, mutta siitä huolimatta juniorimme veivät voiton 13-7. Tällä voitolla oltiinkin sitten jo kahdeksan joukossa. Tätä on pidettävä kovana juttuna, sillä mukana oli lukuisia hyvän teknisen taitotason ja pelaamisen niksit hallitsevia joukkueita menestystä tavoittelemassa. Juniorijoukkueemme vastustajaksi tuli, ei enempää eikä vähempää kuin ranskalaisten kakkosmaajoukkue. Peli alkoi tasaisissa merkeissä, ensimmäisellä kierroksella meille vain yksi epäonnistunut suoritus ja ranskalaisille kaksi, joten 2-0 meille. Pojat jatkoivat samaa tahtia ja koska ranskalaiset olivat hiukan ylimielisiä ja meidän asetuspelimme vahvaa, olimmekin kahden seuraavan kierroksen jälkeen tilanteessa 8-0 meille. Nyt ranskalaiset huomasivat pelin pian päättyvän tällä menolla ja keskustelu kävi melko kuumana valmentajan kanssa. Meidän poikamme taas antoivat hyvän olon hiljalleen hiipiä puseroon. Seurauksena oli tietenkin viisi pistettä ranskalaisille ja uusi peli. Tämän jälkeen huolimatta meidän hyvästä pelistämme ranskalaiset tulivat ohi tilanteeseen 9-10 jonka jälkeen pystyivät katkaisemaan pelin. Olimme pelanneet 50 prosentin peliä joka näytti koko pelin ajan todella hyvältä, ranskalaiset vaan pelasivat vielä hiukan paremmin ja onnistuivat kääntämään tiukat tilanteet lopussa edukseen. Juniorijoukkueemme suoritus tässä pelissä ja koko kilpailussa oli siitä huolimatta erinomainen. Tämä ranskalaisryhmä oli kokea elämänsä yllätyksen Suomen juniorijoukkuetta vastaan. Ehkä niin käy vielä jonain päivänä. Kilpailun loppuottelussa pelasivat vastakkain edellä mainittu ranskalaisten kakkosjoukkue ja heidän ykkösjoukkueensa. Peli oli taas kerran meidän pojillemme opettavaista katsottavaa. Ammuntapeli kulki molemmilla joukkueilla todella hyvin mutta sen sijaan kakkosjoukkueen asettaja oli alkupelin aivan hukassa. Molempien joukkueiden välipelaajat olivat joukkueittensa parhaita pelaajia kuten kuuluukin ja joukkueiden kokonaisonnistumisprosentit liikkuivat tässä pelissä 60-68 välillä voittajan ollessa kaikilla alueilla vain hiukan parempi.
Palkintojenjakotilaisuudessa kaikki suomalaiset pelaajat saivat omansa. Palkittuja pelaajia. Hieno joukkue. Vierailulla euroopan suurimmassa linnassa. Suomen joukkue on saapunut kotimaahan kantamuksineen.
Lopuksi Kilpailujen tulos oli suomalaisittain mainio. Tärkein anti tällä kisamatkalla oli kuitenkin se kokemus joka saatiin kansainvälisestä pitkästä turnauksesta ja kovista peleistä. Saatoimme todeta pelin olevan samanlaista kaikkialla ja siinä menestymisen perustuvan juuri niihin asioihin joita kotimaassakin jatkuvasti käydään läpi. Itseluottamus syntyy onnistuneista suorituksista ja ne syntyvät harjoituksen tuomista toistoista. Taito on sisäistä ja se karttuu vain ja ainoastaan tekemällä ja oivaltamalla oikeita asioita. Uskon meidän junioreittemme saaneen tässä suhteessa erinomaista oppia tämän matkan aikana. Ranskalaiset kisa-isännät olivat tälläkin kerralla erinomaisen vieraanvaraisia ja meistä pidettiin kyllä kaikissa käänteissä hyvää huolta. Menestyksemme ja poikien hyvät pelilliset otteet toivat myös huomiota suomalaiselle petankille kilpailukutsun merkeissä vuodelle 2006 Saksaan. Myös Belgian valmentaja piti poikiemme otteita lupaavina. Tästä on hyvä jatkaa. Lopuksi haluan kiittää Suomen Petanque-liittoa juniorityön tukemisesta näiden kansainvälisten kilpailumatkojen muodossa, ne kyllä maksavat itsensä takaisin jonain päivänä. Erityisen kiitoksen ansaitsee myös mukana ollut loistava apuvalmentaja Jari Talja, joka ohjasi vanhempien junioreittemme joukkuetta kilpailuissa ja oli muutoinkin hyvä hengenluoja joukkueen piirissä. Arto Savolainen Juniorisarjan vastuuvalmentaja