3/2010. Tampereen Kotkat

3/2010 Tampereen Kotkat 1920 2010

Eero Moilanen Tampereen Kotkat 1920 2010

Sisällys Muuttumaton linnake 3 Piirinjohtajan tervehdys 4 Tampereen Kotkat 2001 2010 5 Kilke 23 Rysä10 26 Laivueen perinteinen Pitkä reissu 17. 23.7.10 28 Tanssiva leijona, pilvenpiirtäjä ja punainen kolmio 30 Kotkille myönnetyt ansiomerkit ja muut huomionosoitukset 37 Tampereen Kotkien johtajisto 40 Kotkien leirit 2001 2010 41 Kilpailumenestys 42 Kiljukotka 3/2010 Tampereen Kotkien 90-vuotisjuhlajulkaisu Julkaisija: Partiolippukunta Tampereen Kotkat Päätoimittaja: Timo Moilanen Painopaikka: Tampereen Offsetpalvelu Oy Vastaava päätoimittaja: Erkka Rinne Toimitussihteeri: Jussi Käkönen 2

Muuttumaton linnake Muuttumaton linnake Timo Moilanen Lapsille ja nuorille on tarjolla erilaisten harrastuksien tulva, ja partion on entistä vaikeampi kilpailla uusista pikkupartiolaisista. Tämä alkaa jo näkyä heikkenevänä toimintana, kroonisena johtajapulana ja kasaan kuihtuvina lippukuntina. Kotkien liito pysyy kuitenkin edelleen uljaana ja uusia sudenpentuja riittää. Johtuuko tämä siitä, että olemme osanneet muuttua maailman mukana, vai siitä, että emme ole muuttuneet? Tietysti syypää voi olla vain entisen kotkat, jotka heittävät lapsensa väkipakolla lippukuntaan. Luulen, että salaisuus piilee juuri muuttumattomuudessa ja vahvoissa perinteissä. Kotkat tarjoaa meille uuden polven citypojille kokemuksia luonnossa ja jotain, mitä muu maailma ei juurikaan tarjoa: kurjistelua. Se, että välillä poistuttiin omalta mukavuusalueelta ja otettiin miehestä mittaa, teki ainakin omista nuoruusvuosistani huomattavasti rikkaampia ja mielekkäämpiä. Tietysti tämä tapahtui kohtalaisen valvotusti ja siitä jäi (jälkikäteen ajatellen) hyvä maku suuhun. Kun sopivasti annosteltuun omien rajojen kokeiluun lisätään oikea kotka-asenne, toimintaa luonnossa ja rekkalastillinen kollektiivista lippukuntaylpeyttä, alkaa menestysresepti olla kasassa. Kirsikkana kakun päällä on tietenkin yhteisten kokemusten tiivistämä kaveriporukka, joka addiktoi jatkamaan partiota sudenpennusta aina varhais- tai joskus jopa myöhäisaikuisuuteen saakka. Kotkat saavuttaa tänä vuonna kunnioitettavan 90 vuoden iän, mutta tämän teräsvaarin askel ei vielä hidastu, päin vastoin. Kotkat näkyy ja kuuluu, ja luulenpa, että myös pastori Leo R. Böök myhäilisi tyytyväisenä nykylippukuntamme nähdessään. Onnittelen Kotkia mitä lämpimimmin; toivottavasti seuraavat 90 vuotta sujuvat yhtä makeasti. 3

iirinjohtajan tervehdys Piirinjohtajan tervehdys Viisikymmenvuotias Yhdeksänkymmentävuotias metsä on varttunutta kasvatusmetsää, vielä nuorta, ei tukiksi hakattavaa, alta harvennettavaa, kasvaa arvokasvua, pulskistuu, tuoksuu. * Haluan toivottaa lämpimästi onnea 90-vuotista taivalta juhliville Tampereen Kotkille näin Hämeen Partiopiirin suunnalta, ja toki myös kotilippukunnastani Härmälän Haukoista, sekä ihan yksityisenä partiolaisena. Partiolippukunta Tampereen Kotkat on omalla värikkäällä panoksellaan merkittävä osa hämäläistä ja etenkin tamperelaista partiokulttuuria. Tampereen Kotkat on käsite, joka tunnetaan lähes koko Suomessa. Ilman Kotkien perinteitä ja näyttäviä tempauksia olisimme paljon köyhempiä. Teillä on paljon vuosia takana ja onneksi paljon vuosia edessä. Joka tasolla Kotkien toiminta näyttää ulospäinkin elinvoimaiselta ja dynaamiselta. Näin sen pitää ollakin. Se on edellytys sille, että pysymme liikkeenä. Liikkeen lakatessa, meistä tulisi kuiva yhteisö. Myös suomalainen partio juhlii tänä vuonna tasavuosia. Kotkat olivat Koiravartiollaan ensimmäisten lippukuntien joukossa jo suomalaisen partion alkuaikoina. Kun suomalainen partioliike on toipumassa(?) viime vuosien uudistusten muutosmyllerryksistä, helposti unohtuvat elämyksellistä ja vuodenkierrollista aikaa ylläpitävät perinteet. Kun ajattelen Tampereen Kotkia, ensimmäisten ajatusten joukkoon nousee juuri sana perinteet. Vaikka on totta, että aika ajoin on hyvä tarkastella tekemistään ja kenties arkistoida joitain vanhoja tapoja, mielestäni perinteet yhteenkuuluvuutta ylläpitävänä ja luovina voimina ovat aivan keskeisiä lippukunnan jatkuvuuden kannalta. Pitäkää Kotkien perinteistä hyvää huolta jatkossakin. Vielä 80 90 -luvuillakin kukoistanut tamperelaisten poikalippukuntien välinen jäynääminen on saanut väistyä ja nähdäkseni tilalle on tullut poikalippukuntien välille yhteistyö. Partio on 2000-luvun Suomessa vahvasti tyttöistynyt, ja välillä näkee selvästi, että tarvitaan räväkämpää toimintaa, jotta pojilla pysyy mielenkiinto partiossa. Jo pelkästään diversiteetin ylläpitämiseksi on tärkeää, että meillä on myös poikalippukuntia, kuten Tampereen Kotkat. Pysykää poikalippukuntana jatkossakin Tähän lopettaen, haluan vielä kerran toivottaa lämpimät onnittelut Tampereen Kotkille. viisikymmentä yhdeksänkymmentä vuotta. Luja miesten keskeinen toveruus. Sitä parempi pitempi ystävyys. * Ruskealla paidalla, partiovasemmalla, Mikko Tammi Jylhä, Hämeen Partiopiiri ry, piirinjohtaja *alkuperäinen: Kotkien Harmaitten Haukkojen 50-vuotisjuhlaruno, Lauri Tuominen, 25.8.2009 4

Tampereen Erkka Rinne Tampereen Kotkat 2001 2010 Kotkat Tampereen Kotkien ja suomalaisen partion 2000-luku on täynnä muutosta. Silti jotain on pysynytkin, 90-vuotias lippukuntamme on edelleen elinvoimainen ja aktiivinen. Suurimpana muutoksena voitaneen pitää vuonna 2008 käyttöön otettua uutta ikäkausijakoa ja uutta ohjelmaa. Kotkat toimi Suomen Partiolaisten (SP) Ohjelmauudistus 2010 -projektin pioneerilippukuntana, ja kokeilimme uutta ohjelmaa ensimmäisten joukossa. Täysin kitkaton uudistuksen lanseeraaminen ei ole ollut. Varsinkin kasvanut aikuisten johtajien tarve on aiheuttanut jatkuvaa päänvaivaa johtajistolle. Kotkien jäsenmäärä on pysynyt melko tasaisena koko vuosikymmenen ajan. Jäsenistö on kuitenkin hieman nuorentunut, sillä mukaan on liittynyt joka vuosi paljon uusia poikia sudenpentuihin. SP:n jäsenmaksun maksaneiden osuus onkin ollut kasvussa vuodesta 2006 lähtien, jolloin se oli alimmillaan 151. Nyt tavoitteena on päästä takaisin kymmenen vuoden takaiseen kahteen sataan. Sudenpennusta johtajaksi Joka syksy on perustettu yksi uusi pentulauma. Vaikka suunnitelmia ja kysyntääkin toiselle laumalle on välillä ollut, ei sitä johtajien puutteessa ole onnistuttu toteuttamaan. Suunnitelmissa on myös ollut toisen Kalle Martikainen Näyttävä sisääntulo Kanderstegiin

ampereen Kotkat 6 Sveitsin vuoria ihailtiin Yodli!-leirillä lauman perustaminen keskustan ulkopuolelle jollekin uudelle asuinalueelle. Tähän asti kaikki laumat ovat kokoontuneet Pamauksella: Karhut tiistaisin, Oravat tai Ahmat keskiviikkoisin sekä Korpit torstaisin. Sudenpentujen toimintaan on kuulunut perinteisesti kokousten lisäksi päivä- ja yöretket syksyllä ja keväällä, keltaisen sarjan kilpailut sekä talvi- ja kesäleirit. Vartiotoiminta Kotkissa on aina muodostanut sen kovan ytimen, jonka ympärille lippukuntamme rakentuu. Vanhojen vartioiden nimiä muistellaan vuosikymmentenkin kuluttua, ja tiukkaa vääntöä on käyty vartioiden ja osastojen paremmuudesta lippukunnassa. Vartiotoiminta koki kuitenkin suurimman muutoksen ohjelmauudistuksessa, eikä vanhaa vartiotoimintaa parhaiten vastaava tarpojaikäkausi ole vieläkään oikein asettunut kunnollisille urille toiminnassaan. 2000-luvulla toimineiden vartioiden nimiä ovat olleet Ilwes, Hiirihaukka, Haukka, Liitohaukka, Kärppä, Jalohaukka, Erähaukka, Suohaukka, Nuolihaukka ja Varpushaukka. Vielä vuosikymmenen alkupuolella vartiot jakaantuivat nimettyihin osastoihin kokoontumispäivän mukaan, ja osastoilla on aikaisemmin ollut suurempikin merkitys organisaatiossa. Viimeistään tänä syksynä, kun kummatkin toimivat tarpojavartiot, Ilwes ja Erähaukka, kokoontuvat Pamauksella keskiviikkoisin, voidaan sanoa osastojaon olevan todella historiaa. Vanhan osastojaon tilalle on tullut ikäkausiajattelu. Entinen vartioikä jakautuu nyt seikkailija- ja tarpojaikään, joilla on selvästi enemmän yhteistä keskenään kuin toistensa kanssa. Seikkailijaikäkausi on toi-

Rivistöt kunnossa myös ulkomailla Mikko Ylinen minut hyvin, sillä mukaan saatiin alusta alkaen motivoituneita johtajia. Ensimmäinen tarpojiin siirtynyt seikkailijajoukkue oli Pöllö, ja tällä hetkellä toimivat Peura sekä Näätä. Seikkailijoiden toiminta on pitkälti samanlaista kuin vartio-ohjelma reissuineen. Uutena asiana ovat tulleet seikkailijoiden omat kisat, joissa johtaja toimii vain saattajan roolissa. Kotkien osasto saapuu Englannin jamboreelle Erkka Rinne Oman lukunsa olivat Koira-koulutusvartiot, jotka muodostuivat neljännen vuoden vartiolaisista. Uusien vartionjohtajien kouluttamiseksi tarkoitettu järjestelmä otettiin käyttöön syksyllä 2004. Ideana oli, että vartionjohtajia selvästi vanhemmat johtajat vetävät viimeisen vartiovuoden, joka sisältö olisi tavallista rankempaa. Tavoitteena oli pitää vartioiän päättyessä pojat tiiviisti mukana toiminnassa. Järjestelmästä luovuttiin ohjelmauudistuksen myötä, ja kun uusia vetäjiä vartiolle ei löydetty. Koira IV syksyllä 2008 jäi toistaiseksi viimeiseksi lajiaan. Vartioiän jälkeisen toiminnan järjestäminen on ollut haastavaa jo pitkään. Vuoteen 2002 toimi Kotkissa vaeltajaryhmä Teho-Osasto, ja tämän jälkeenkin vaeltajat kokoontuivat epäsäännöllisesti muutamia vuosia. Nykyään tarpojaikäkauden jälkeinen samoajaohjelma tarjoaa paljon tekemistä, mutta sen toteuttaminen on ollut edelleen vaikeaa. Lähes kaikki toiminnassa mukana olevat samoajat ja vaeltajat toi- 7

Jussi Vuorisalmi Lippukunta paraatipäivänä 2010 mivat jo vartion- tai laumanjohtajina tai muissa lippukunnan johtajatehtävissä. Aikaa omaan partio-ohjelmaan ei ole. Lippukunnan johtajisto on saanut tasaisesti uusia jäseniä vanhojen siirtyessä aktiivipartioinnista mesenaattitehtäviin. Nuorten johtajien houkutteleminen ja motivointi mukaan johtajiston toimintaan vaatii kuitenkin aina jonkin verran panostusta. Kaikeksi onneksi johtajia on riittänyt täyttämään pääosan johtajiston pesteistä. Vuosikymmeneen on mahtunut rajoja rikkovaa partiotoimintaa sekä kotimaassa että ulkomailla. Vuonna 2001 järjestettiin yhdessä Turun Metsänkävijöiden ja Vaasan Metsäveikkojen kanssa ruskeapaitaisten poikapartiolaisten kesäleiri Brownsea Island Kemiössä. Partioliikkeen maailmanjärjestön (WOSM) jamboreelle Thaimaassa vuodenvaihteessa 2002 2003 osallistui yksi ja Englannissa 2007 yhteensä 10 kotkaa. Lippukunnan oma ulkomaan leiri saatiin myös toteutettua kesällä 2008, jolloin Leiriperinteitä ja ulkomaanmatkoja Koira I kuivatteli jäihin pudonneita retkeilijöitä Erkka Rinne Erkka Rinne

Eero Moilanen

Erkka Rinne

Avajaistunnelmaa Taruksella bussillinen kotkia matkasi vaellusleirille Sveitsin Kanderstegiin. Myös pennut ovat päässet reissaamaan. Vuonna 2008 järjestettiin yhteinen kesäleiri Auran Tähti Poikien kanssa Turussa. Kesällä 2009 Karhut-lauma päätti kolmivuotisen taipaleensa Pallaksen tuntureille ja Tervatievaan. Yhteistyö NMKY-lippukuntien kanssa jatkui jälleen viime kesänä, kun sudenpennut ja seikkailijat matkasivat Rokualle Rysä-leirille Pohjan Veikkojen vieraiksi. Kotkat on osallistunut aktiivisesti myös piirin ja SP:n suurleireille. Finnjamboree Tarus vuonna 2004 ja Hämeen Ilves-leiri 2006 sekä viimeksi SP:n Kilke tänä vuonna kokosivat kaikki kymmenittäin kotkia leiriläisiksi tai palvelutehtäviin. Suurleireillä Kotkat ovat aina näkyneet ja kuuluneet edukseen, kuten myös menneenä kesänä. Myös Niinisaaren perinteitä on pidetty yllä säännöllisesti. Welholle on käyty huutamassa isolla joukolla vuosina 2002, 2003, 2005, 2007 ja 2009. Vuonna 2004 saaressa leireilivät vain sudenpennut. Vuodesta 2007 alkaen leirille on kutsuttu vanhoja kotkia jo lauantaina, ja viime vuonna juhlittiin saaren 80-vuotista historiaa Kotkien leiripaikkana. Leiriläisten määrä on vaihdellut neljänkymmenen molemmin puolin, ja johtajia on ollut mukana noin kymmenkunta vuosittain. Talvileirejä on järjestetty tavallisesti yhdessä Tampereen Lokkien kanssa. Leirejä on pidetty vaihtelevissa maastoissa sen jälkeen, kun Metsähallitus myi perinteiseksi

Erkka Rinne Huipulla tuulee, kuten aina muodostuneen Lylyn Kalliojärven kämpän. Vuonna 2003 Kotkat osallistuivat Tampereen Partiolaisten yhteisleiri Napalle, jonka järjestelyissä oli mukana myös paljon kotkavoimia. Vastaava leiri pidettiin myös vuonna 2007. Pääsiäisen Lapinvaellus laajeni vartionjohtajien reissusta kaikkien johtajien yhteiseksi vuodesta 2001 eteenpäin. Tämän jälkeen tuntureilla on käyty vuosittain vaihtelevalla kokoonpanolla. Myös vartionjohtajia on houkuteltu mukaan tunturivaelluskulttuurin ylläpitämiseksi. Tämän vuoden pääsiäisenä järjestettiin pitkän tauon jälkeen vaellustalvileiri Lapissa yhdessä Lokkien kanssa, ja mukana olivat myös seikkailijat ja tarpojat. Kisoista Kotkat tunnetaan Kotkien menestys piirin- ja suomenmestaruustasolla partiotaitokilpailuissa on ollut Erkka Rinne

Eero Moilanen Matkalla ylös, vielä hymyilyttää

Erkka Rinne

Eero Moilanen Eero Moilanen Saapas saa pian kyytiä Nuotiomestari huudattaa Hockenhornin huipulla Eero Moilanen

Eero Moilanen Kirkkovene etenee Kummeli-leirillä Suurjuhlan aikaan Hämeensillalla Erkka Rinne Eero Moilanen Eero Moilanen 16

Reppuselkä Eero Moilanen

Eero Moilanen Johtajien show Niinisaaressa 2007 jatkuvaa. Suomenmestaruuksia voittaneita vartioita ovat olleet Tuulihaukka, Ilwes, Pi- Ha, Nu-Ha ja Va-Ha. Menestystä partiotaitokilpailuissa kuvaa parhaiten Hämeen Partiopiirin yleismestaruus, jonka Kotkat on voittanut joka vuosi viimeisten kymmenen vuoden aikana. Kotkat on osallistunut joka vuonna kahdella tai kolmella joukkueella Jukolan viestiin, ja sijoitukset ovat parantuneet jatkuvasti. Erävaelluksen suomenmestaruuskilpailuihin on osallistunut muutamia pareja vuosittain, ja menestystä tuli viimeksi nuorten sarjan mestaruudella tänä vuonna. Kotkat ovat olleet kantavia voimia myös kilpailujen järjestämisessä. Vuonna 2003 järjestettiin L Leon Lenkki ja XXXXIV Hilkan Kilpa yhdessä Tampereen Lokkien ja Kurun Kontioiden kanssa. Vuonna 2006 otettiin Lokkien kanssa haaste SP:n kevätmestaruuskilpailuiden järjestämisestä, ja ampereen Poiskotti-kisasta tuli osallistujamäärältään 18 menestys. Vuonna 2008 oli jälleen vuoromme järjestää Leon Lenkki LV ja Hilkan Kilpa XXXIX. Lippukunnan oma partiotaitokilpailu, joka ei useinkaan ole haastavuudessaan kalvennut monien oikeiden kisojen rinnalla, on säilyttänyt asemansa syyskauden ohjelmassa. Tänä vuonna järjestetään jo 29. Kohme. Keväisin järjestettävä polkupyöräkilpailu Yöralli on tyyliltään hieman leikkisämpi, mutta kotkamaisen vaativa koitos. Kehittyvä lippukunta Lippukunnan tapahtumien järjestelyihin on pyritty saamaan mukaan uusia innokkaita johtajia. Samalla perinteiset tapahtumat kehittyvät, kun mukaan tulee uusia ideoita, ja nuoret johtajat saavat arvokasta kokemusta. Parina viime vuotena on panostettu partionjohtajan peruskurssin suo-

rittavien nuorten tukemiseen ja partionjohtajavaltakirjan arvostukseen yleensä. Koulutusjärjestelmän uudistuttua ohjelmauudistuksen mukana suoritti ennätysmäärä kotkia kurssiin kuuluvan harjoitustyön ja raportin. Nuorten kurssilaisten tukemiseksi perustettiin vuosittain järjestettävä pj-seminaari, jossa vuoden aikana harjoitustyön tehneet ja seuraavan vuoden kurssilaiset pääsevät vaihtamaan ajatuksia. Seminaari on vastedes pakollinen osa pj-valtakirjan suorittamista Kotkissa. Purjehdustoimintaa lippukunnassa edustaa Laivue. Vesipartiotoiminnan mahdollistaminen entistä suuremmalle osalle kotkia on ollut keskustelunaiheena ainakin viimeiset kymmenen vuotta. Syksyllä 2001 ideoitu rakennemuutos ei kuitenkaan ottanut tuulta purjeisiinsa, ja toiminta jatkui entisellään, vartiot maalla ja Laivue järvellä. Keväällä 2006 koottiin veneilystä kiinnostuneista vartiolaisista uusi venekunta, joka osallistui Laivueen mukana purjehdustoimintaan. Tämä pienimuotoinen yhteistyö maapartiolaisten ja laivuelaisten välillä on jatkunut tähän päivään saakka. Laivueen, Puhallinorkesterin ja Weteraanisoittajien erillisasema lippukunnan sisällä puhutti kuitenkin edelleen johtajistoa. Ne toimivat itsenäisesti, mutta kuitenkin muodollisesti osana Kotkia. Tilanteeseen haluttiin muutosta ja samalla tiivistää lippukunnan organisaatiota. Syksyllä 2008 keskusteltiin lippukunnan sääntöuudistuksesta, jolla 19

Heimo-leirillä Juupajoella vuonna 2009 Henri Arjanne Laivueesta ja orkestereista olisi luotu täysin itsenäisiä osastoja NMKY:n alaisuuteen. NMKY:n johtokunta ei kuitenkaan hyväksynyt muutosta, ja Laivue ja orkesterit jatkavat Kotkien osana. Seuraavan vuoden ajan kokoontunut työryhmäkään ei löytänyt osapuolia tyydyttävää ratkaisua, joten lippukunnan rakenne säilyi entisenlaisena. Viimeisten vuosien aikana on kuitenkin jonkin verran yhteistä toimintaa virinnyt esimerkiksi sudenpentujen ja puhallinorkesterin välille. Samoin purjehduspuolella on kehitteillä yhteinen projekti meripurjehdusretken toteuttamiseksi. Aika näyttää, mihin nämä kuviot johtavat. Toimintaamme tukevat ratkaisevasti Tampereen NMKY ja Tampereen Partiolaiset. Suuri osa varainhankinnasta tehdään kuitenkin edelleen lippukunnan omin voimin, minkä hyvänä puolena on sen koulutuksellinen merkitys. Tärkeimpiä varainhankintamuotoja ovat olleet jou- ampereen lumyyntikampanja sekä erilaiset talkoot. 20 Vuonna 2003 keväiset teidenvarsien siivousurakat korvasi urbaanimpi Koskipuiston siivous kesäviikonloppuisin, joka onkin jo vakiinnuttanut asemansa lippukunnan tulonlähteenä. Varainhankinnan ansiosta esimerkiksi leiri- ja kurssimaksut on saatu pidettyä alhaisella tasolla. Kilpailumaksut nuorempiin sarjoihin on myös lippukunta maksanut kokonaan. Haasteiden keskellä Kotkat on uudistunut eikä vahoille urille todellakaan ole jääty. Partiotoiminta Suomessa elää murrosta, ja toiminta Kotkissakin muuttuu. Muutosten suunnasta voidaan olla montaa mieltä, mutta lippukunta on silti monella mittarilla toimiva ja elinvoimainen, ei vanhus laisinkaan. Toimintaa ja väkeä riittää kaikissa ikäryhmissä. Lippukunta ikääntyy, mutta jäsenet eivät. Purjehdustoimintaa lippukunnassa edustaa Laivue. Vesipartiotoiminnan mahdollistaminen entistä suuremmalle osalle kotkia on ollut keskustelunaiheena ainakin

Henri Arjanne Kätevyys valmistuu Lupauksenanto Yrjönpäivänä on tärkeä paikka Mikko Ylinen Veljespiiri yhdistää Niinisaaren iltanuotiolla Petteri Lavikko

Pennut keittopuuhissa Welho-leirillä on kehitteillä yhteinen projekti meripurjehdusretken toteuttamiseksi. Aika näyttää, mihin nämä kuviot johtavat. Toimintaamme tukevat ratkaisevasti Tampereen NMKY ja Tampereen Partiolaiset. Suuri osa varainhankinnasta teh- viimeiset kymmenen vuotta. Syksyllä 2001 ideoitu rakennemuutos ei kuitenkaan ottanut tuulta purjeisiinsa, ja toiminta jatkui omin voimin, minkä hyvänä puolena on dään kuitenkin edelleen lippukunnan entisellään, vartiot maalla ja Laivue järvellä. sen koulutuksellinen merkitys. Tärkeimpiä varainhankintamuotoja ovat olleet jou- Keväällä 2006 koottiin veneilystä kiinnostuneista vartiolaisista uusi venekunta, joka lumyyntikampanja sekä erilaiset talkoot. osallistui Laivueen mukana purjehdustoimintaan. Tämä pienimuotoinen yhteistyö vousurakat korvasi urbaanimpi Koskipuis- Vuonna 2003 keväiset teidenvarsien sii- maapartiolaisten ja laivuelaisten välillä on ton siivous kesäviikonloppuisin, joka onkin jatkunut tähän päivään saakka. jo vakiinnuttanut asemansa lippukunnan Laivueen, Puhallinorkesterin ja Weteraanisoittajien erillisasema lippukunnan esimerkiksi leiri- ja kurssimaksut on saatu tulonlähteenä. Varainhankinnan ansiosta sisällä puhutti kuitenkin edelleen johtajistoa. Ne toimivat itsenäisesti, mutta kuiten- nuorempiin sarjoihin on myös lippukunta pidettyä alhaisella tasolla. Kilpailumaksut kin muodollisesti osana Kotkia. Tilanteeseen haluttiin muutosta ja samalla tiivistää Haasteiden keskellä Kotkat on uudistu- maksanut kokonaan. lippukunnan organisaatiota. Syksyllä 2008 nut eikä vahoille urille todellakaan ole jääty. Partiotoiminta Suomessa elää murrosta, keskusteltiin lippukunnan sääntöuudistuksesta, jolla Laivueesta ja orkestereista olisi ja toiminta Kotkissakin muuttuu. Muutosten suunnasta voidaan olla montaa mieltä, luotu täysin itsenäisiä osastoja NMKY:n alaisuuteen. NMKY:n johtokunta ei kuitenkaan hyväksynyt muutosta, ja Laivue ja la toimiva ja elinvoimainen, ei vanhus lai- mutta lippukunta on silti monella mittaril- orkesterit jatkavat Kotkien osana. Seuraavan vuoden ajan kokoontunut työryhmä- ikäryhmissä. Lippukunta ikääntyy, mutta sinkaan. Toimintaa ja väkeä riittää kaikissa kään ei löytänyt osapuolia tyydyttävää ratkaisua, joten lippukunnan rakenne säilyi jäsenet eivät. entisenlaisena. Viimeisten vuosien aikana on kuitenkin jonkin verran yhteistä toimintaa virinnyt ampereen esimerkiksi sudenpentujen ja puhallinorkesterin välille. Samoin purjehduspuolella 22

Kilke Kilke Toimittanut: Jussi Käkönen Suomen partiolaisten kuudes suurleiri Kilke keräsi heinä-elokuun vaihteessa Evolle rapiat 10 000 partiolaista. Leiri oli jaettu neljään varsinaiseen alaleiriin, sekä perheleiriin. Alaleirit oli vielä jaettu kyliin ja kylät savuihin. Kotkat muodostivat Urho-nimisen savun yhdessä lokkien ja nepalilaisten partiolaisten kanssa. Leirillä olikin partiolaisia miltei jokaisesta maailmankolkasta. Sää oli myös tuotu luultavasti jostain kaukaisesta maasta, aurinko nimittäin paahtoi lähes koko leirin ajan ja vain parina päivänä satoi vettä. Koko leiri kerääntyi yhteen neljästi. Avajaisissa yritettiin tavoitella suuren spektaakkelin tuntua ja siinä jossain määrin onnistuttiinkin. Päättäjäiset olivatkin epäselvine ohjelmineen jo tutumpaa suurleiritasoa. Välissä oli vielä perinteinen Jumalanpalvelus sekä taiteellinen musiikkiteatteriesitys. Kilke rakentui monesta osasta, joista oleellisimmat on esitelty samoajien toimesta seuraavissa teksteissä. Ohjelmat Kilkkeen ohjelmat jaettiin neljään kokonaisuuteen: Tuli-, Ilma-, Maa- ja Vesilaaksoon. Tulilaakso sisälsi erilaisia nuotionsytytystapoja, sekä leirimerkin valmistamisen metallista hakkaamalla. Ilmalaakso, joka oli leirin ohjelmalaaksoista suurin pettymys, keskittyi puolestaan ympäristöön ja kommunikointiin. Maalaakso taasen käsitti sirkusteltan, seinä- ja korikiipeilyä sekä Bag Jumpin, joka oli alueen vetonaula. Bag Jump jäi meiltä kuitenkin kokematta pitkän jonon takia, mikä sinänsä ei yllättänyt ketään. Vesilaakso sisälsi snorklausta sekä leirin ylivoimaisesti parhaan ohjelman, jossa juostiin veden pinnalla ilmalla täytettyjen pallojen sisällä. Kaikki muut ohjelmat kuin nämä pallot olivatkin sitten taattua suurleiritasoa. Kaikki kaatui lähinnä ohjelmien inspiroinnin puutteeseen sekä ikuiseen jonottamiseen. Hermanni Ahtiainen Jonotus Kaikki kenturalle! Ohjelmalaaksoon tarvittavat tavarat mukaan! Järjestäydytään nelijonoon! Suunnilleen näillä sanoilla aloitettiin joka ikisellä kerralla jonotus ohjelmaan. Tai siis oikeastaan jonotus oli leirin yleisin ohjelmanumero, veihän se suhteettoman suuren osan leiristä. Keskimääräinen jonotusaika pyöri parinkymmenen minuutin kieppeillä, mutta pahimmillaan jonotus venyi jopa lähes tuntiin. Jonotukset ohjelmiin eivät kuitenkaan olleet mitään haikkiin verrattuna, jonne oli varattu todelliset jonotuksen huipentumat, pahimpana ruokarastin jono jossa ehdimme jonottaa yli kaksi tuntia ennen kuin pääsimme edes jonotusalueelle. Antti Kemppi Ruoka Kilke oli turhan pitkä paastoamista ajatellen, joten ruokailut muodostuivat olennaiseksi osaksi leiriä. Aiemmista leireistä poiketen ruokailu oli organisoitu suurempiin 23

Eero Moilanen Kotkat ja Lokit majoittuivat Urho-savussa Kilkkeellä. yksiköihin tuotannon tehostamiseksi ja materiaalihävikkien pienentämiseksi. Ruoka valmistettiin siis kylittäin, esimerkiksi Kettu-kylän keittiön aterioista nauttivat tamperelaiset savut. Ensimmäinen päivä ei todellakaan ollut lupaava, kun keittiön toiminta ontui pahasti ja jonotusta riitti. Itse ruoasta voisi todeta, että kun Lamppujen kuuluisa muonitussuku ei ollut mukana, oli jo alusta asti selvää, ettei ruoka tulisi olemaan lähelläkään Niinisaaressa totuttua tasoa. Kyläkeittiön ydinosaamiseksi osoittautuivat erilaiset keittoruoat; rautaisella ammattitaidolla lähes jokaisesta ruoasta tuli keittoa. Erityisruokavaliot oli järjestetty todella sekavasti ja huonosti: erityisruoka oli valmistettu viereisellä keittiöllä ja ruoka oli melko harmaata, koska samaa ruokaa oli kaikille allergioille. Leirin jälkeen maistuikin hyvä, kiinteä ja ajallaan toimitettu ruoka aivan erityisen hyvältä. Jani Sulunsilta Haikki Haikkimme oli ensimmäinen koko leirin haikeista. Pohdittaessa haikin hyviä puolia tulee mieleen että illalla ei pakotettu nukkumaan liian aikaisin. Lisäksi ruokaa riitti ja se oli muuta leiriruokaa parempaa, johtuen siitä että saimme tehdä sen itse. Haikin rasteista, joita tosin oli vain muutama, ainoastaan yksi oli onnistunut. Tällä kyseisellä rastilla tehtiin polttopuita erilaisilla työvälineillä. Rasti oli hauska sillä siinä pääsi kokeilemaan uutta, kun taas ruoka-rasti oli täysin epäonnistunut. Tehtävänä oli tehdä suklaakakku valmiista suklaakakkujauheesta. Kun kakku oli valmis, piti se viedä rastihenkilön tarkistettavaksi, joka vain totesi lähes kakkua katsomatta, että kakku on valmis. Ruokarastille oli kaiken lisäksi parin tunnin jono. Onneksi sää oli kuitenkin haikilla hyvä ja matka oli kutakuinkin sopiva. Ville Käkönen Pesti Kilkkeellä ikäluokat samoajista ylöspäin toimivat pesteissä, mahdollistaen näin esimerkiksi ohjelmalaaksojen ja ruokailujen 24

toiminnan. Samoajat toimivat pesteissään kahtena päivänä leirin aikana ja vaeltajat sekä johtajat koko leirin ajan. Itse olin pestissä kyläkeittiöllä, joka ruokki 500 henkeä viidesti päivässä. Työvuorot olivat kahdeksantuntisia ja niitä oli kahdessa vuorossa. Aamuvuoro oli 06.00-14.30, tosin muutama onnekas pääsi sytyttelemään tulia jo 05.00. Iltavuoro oli 14.00-22.00. Toimenkuvaan kuului kaikki suurkeittiön työt, lisäten puunhakkuun ja hieman sähkömiehen hommia. Toisin sanoen maksoimme paljon siitä, että pääsimme metsään tekemään täyttä työpäivää. Juuso Ahtiainen Urho Karu fakta on, että Urho-savussa ei toiminut mikään niin kuin piti. Tai oikeammin toimi, mutta pikemminkin savunjohdosta huolimatta kuin sen ansiosta. Kukaan kolmesta vanhemmasta savunjohtajasta ei ottanut vastuuta mistään, eikä edes tiennyt kenen piti vastata mistäkin. Kaikki lukuisat epäonnistumiset vyörytettiinkin leiriläisten kontolle. Lisäksi kaikenlainen asiallinenkin palaute savunjohtoa kohtaan tuomittiin näsäviisasteluksi tai päänaukomiseksi, joten mitään parannusta asioihin ei leirin aikana saatu. Viimeinen niitti oli palkintojenjakofarssi viimeisenä leiripäivänä: palkittavat oli vedetty niin sanotusti sieltä kuuluisasta arvontakoneesta. Leirin aikana syntyneitä patoutumia savunjohtoa kohtaan purettiinkin kesken palkintojenjaon kastelemalla savunjohtajat kaivolla. Totuuden nimissä täytyy kylläkin sanoa, että oli Urho-savun johdossa hyvääkin: nuoremman kaartin savunjohtajat selvisivät johtamisesta kunnialla ja hoitivat tehtävänsä hyvin. Epäkohdista huolimatta savussa oli suurimman osan ajasta mukavaa, pitkälti leiriläisten keskuudessa vallinneen hyvän yhteishengen ansiosta. Jussi Käkönen Vapaa-aika Vapaa-ajalla tuli käytyä muissa savuissa uusien tuttavuuksien luona. Ei tullut yllätyksenä, että niissä oli Kotkien omaan savuun verrattuna paljon rennompaa ja sekaisempaa. Muutoin vapaa-aika kului leirialueella kierrellen ja omassa savussa riippumatossa lepäillen. Lisäksi alaleirimme kahvila, Café Kivi, tuli tutuksi hyvän mu-siikin johdosta. Ehdottomana huippuna kahvilassa soitti itse elävä legenda Mikko Alatalo, jonka musiikista pääsimme nautiskelemaan Kotkien 90-vuotisvastaanoton aikana. Ville Sippola Kuten huomataan, kritiikki suorastaan kumpuaa näistä teksteistä. Asioita ei ole kaunisteltu vaan ne on sanottu suoraan, kuten Kiljukotkan tyyliin kuuluu. On syytä muistaa, että kaiken ei aina tarvitsekaan sujua kuin elokuvissa. Loppujen lopuksi leirillä oli mukavaa ja leiriläiset viihtyivät erittäin hyvin. Kaikista vioistaan ja puutteistaan huolimatta Kilke oli varsin onnistunut leiri ja siitä jää hyvä mielikuva kaikille osallistujille. Sellaista on partio. 25

Rysä10 Martti Runsten Olli Tala Tänä vuonna sudarit ja seikkailijat pitivät yhteisen kesäleirin Rokualla Pohjan Veikkojen ja Kiimingin Virkkujen kanssa. Kotkien yhteiskuljetus lähti Pamaukselta torstaiaamuna klo. 8.00. Pääsimme ilman ihmeellisempiä pulmia Rokuan kansallispuiston eteläpuolelle. Lyhyen patikoinnin jälkeen saavuimme Pitkäjärven leiriytymisalueelle ja aloitimme majoitteiden pystytyksen ja ruuanlaiton. Vietimme siellä ensimmäisen yön. Aamulla lähdimme Syvyydenkaivolle. Seikkailijat kulkivat pidemmän reitin. Eväinä toimivat rusinat. Tapasimme sudenpennut palovartijan mökillä, josta jatkoimme omaa reittiämme. Syvyydenkaivo oli todella syvä, se on Suomen syvin suppa. Pohjalta nousimme noin 160 porrasta. Tapasimme ylhäällä PV:n sudenpennut, joita oli yli 40. Omien pentujen saavuttua seurasimme PV:tä ruokapaikalle, jolta oli enää lyhyt matka leiriin. Vihdoin saavuimme Rokuan leirikeskukseen ja heitimme rinkat selästä. Suoritimme lipunnoston heti ja saimme huomata, että koko leirin vahvuus oli noin 120 henkilöä. Leirikeskus sijaitsi järven rannalla ja teltat pystytettiin korkealle harjulle. 26

Muonitusmestarin tunnistaa vaaleanpunaisista rukkasista Olli Tala Sitä hiekkarinnettä juostiinkin sitten ahkerasti ylös alas. Illalla oli vielä vuorossa Kisa Kutonen. Joukkueet oli sekoitettu eri lippukunnista. Lajeista suosikkini oli perstikka. Sen jälkeen menimme saunaan. Lauantaina lipunnoston jälkeen alkoi ohjelma, johon kuului ramborata ja nigerinpystytys, ruokailun jälkeen myös halsterin teko ja leirimerkin ompeleminen paitaan. Sudariohjelmaan kuului melonta, solmutyö sekä leirimerkki. Ramboradan aikana alkoi sataa, joten ylitettävä vanerilevy muistutti enemmänkin vesiliukumäkeä. Illalla oli aikaa valmistautua iltanuotiolle. Nuotio paloi takassa. Iltanuotio pidettiin sisällä sateen takia. Siellä oli aika tiivis tunnelma, koska 120 partiolaista tuli samaan huoneeseen. Muun muassa näimme Ellun kuolevan moneen otteeseen. Lauloimme lauluja ja huusimme lippukuntien huutoja. Sinä iltana kioski oli paikalla. Sunnuntaiaamuna ohjelmassa oli leirikirkko ja sen jälkeen lähinnä telttojen purku ja köydenveto. Niiden jälkeen meitä odotti bussikyyti takaisin Tampereelle, mukana olivat muistot hyvästä leiristä. 27