SIIONIN LAULUJEN (2016) KOKONAISUUDISTUS Uudistuksen tavoitteet ja toteuttaminen

SIIONIN LAULUJEN (2016) KOKONAISUUDISTUS Uudistuksen tavoitteet ja toteuttaminen Tuomas Heikkilä Kirjallinen työ Maaliskuu 2015 Kirkkomusiikin oppiaine Musiikin maisterin tutkinto Taideyliopiston Sibelius- Akatemia

2 SISÄLLYS Lyhenteet... 3 1 Johdanto... 4 1.1 Lestadiolaisen herätysliikkeen lauluperinne... 4 1.2 Ensimmäiset käytetyt kokoelmat... 5 1.3 Oskari Heikki Jussilan laulukirja 1916... 6 1.4 Siionin laulut 1976... 9 1.5 Tutkimustehtävä... 10 1.6 Aineisto, menetelmät ja aiemmat tutkimukset... 10 2 Laulukirjauudistuksen (2016) käynnistyminen ja eteneminen... 12 2.1 Uudistuksen vaiheet... 12 2.2 Uudistuksen lähtökohdat... 13 2.3 Sävelmistöuudistus... 14 2.4 Tekstiuudistus... 15 2.5 Materiaalin keruu ja lisävihko... 17 3 Laulukirjaehdotus ja siitä käyty palautekeskustelu... 20 3.1 Ehdotuksen sisältö ja osastojako... 20 3.2 Laulukirjaehdotuksen sävelmistö... 23 3.3 Laulukirjaehdotuksen tekstit... 25 3.4 Tekijänoikeuskysymykset... 27 3.5 Nuottilaitos ja säestyssovitukset... 28 3.5.1 Aiempien kokoelmien nuottipainokset... 28 3.5.2 Vuoden 2016 Siionin laulujen säestyssovitukset... 29 3.5.3 Sointulaulukirja... 30 3.6 Palautteen kokoaminen... 31 3.6.1 Palaute lisävihosta... 31 3.6.2 Palaute laulukirjaehdotuksesta... 32 3.6.3. Esimerkkejä rauhanyhdistysten antaman palautteen merkityksestä... 33 4 Yhteenveto... 36 Lähteet... 40 LIITTEET... 47

3 Lyhenteet SRK Suomen Rauhanyhdistysten Keskusyhdistys ry SL Siionin laulut LKE Ehdotus uudeksi Siionin laulut -kokoelmaksi (2013) VK Virsikirja

4 1 Johdanto 1.1 Lestadiolaisen herätysliikkeen lauluperinne Vanhoillislestadiolaisuus on Suomen evankelis-luterilaisen kirkon viidestä herätysliikkeestä suurin. Liike on saanut nimensä 1800-luvun puolivälissä Ruotsin Lapissa vaikuttaneen pappi Lars Levi Laestadiuksen mukaan. Laestadius syntyi köyhään perheeseen 10.1.1800. Hän opiskeli rinnakkain sekä teologiaa että kasvitieteitä. Hän oli aikansa arvostetuimpia kasvitieteilijöitä Ruotsissa. Ensimmäisen papin virkansa hän sai Ruotsin pohjoisimmasta seurakunnasta Kaaresuvannossa vuonna 1826. Lestadiolaisuus sai siellä alkunsa talvella 1845 1846, kun Lars Levi Laestadius sai hengellisen heräyksen tavattuaan Lapin Mariaksi kutsutun naisen. Tästä eteenpäin Laestadiuksen saarnoihin syntyi uusi palo ja lestadiolaisuus alkoi kasvamaan kirkon sisällä, muodostaen pikkuhiljaa oman herätysliikkeensä. 1 Kaaresuvannon ulkopuolelle liike levisi varsinaisesti vasta 1850-luvulla, kun Laestadius muutti kirkkoherraksi Pajalaan. Hän kuoli 21.2.1861. 2 Lestadiolaisuus on pirstaloitunut sittemmin useampaan haaraan 1800- ja 1900-lukujen taitteessa. 3 Näistä suurinta kannatusta tänä päivänä nauttii vanhoillislestadiolaisuus. Liikkeen suurin vuosittainen juhla on kesäisin järjestettävät suviseurat, jonne kokoontuu 60 000 80 000 ihmistä useista eri maista. Lauluperinne on kuulunut olennaisena osana lestadiolaisuuteen sen syntyajoista alkaen. Lauluja laulettiin ja lauletaan edelleen yhteisissä kokoontumisissa, kuten seuroissa, raamattuluokissa, pyhäkouluissa, leireillä sekä kodin ja perheen juhlissa. Aluksi ei ollut omaa laulukirjaa, ja pitkään laulettiinkin lauluja sieltä, lauluja täältä. Myöhemmin liikkeen sisällä vaikuttaneet henkilöt alkoivat julkaista omia kokoelmiaan. Ensimmäinen varsinainen liikkeen kokonaisuudistama ja -kustantama Siionin laulut -kokoelma julkaistiin Sievin suviseuroissa vuonna 1976. 1 Kinnunen 2004. 2 Ihonen & Muola. 3 Kinnunen 2014.

5 1.2 Ensimmäiset käytetyt kokoelmat Lars Levi Laestadiuksen alkuunsaama liike ei syntynyt tyhjään tilaan, vaan keskelle ympäröivää kirkollista ja hengellistä elämää, johon kuului myös laulaminen. Hengellistä liikehdintää oli ollut jo ennen lestadiolaisuuden syntyä, ja sen aikaisen virsikirjan lisäksi oli myös muita laulukokoelmia. Tärkeimpinä näistä herrnhutilaisten keskuudessa syntynyt Elias Laguksen suomentama Siionin Virret -kokoelma (Sionin virret, Ruotsista Suomexi käätyt) vuodelta 1790 sekä rukoilevaisten Halullisten Sielujen Hengelliset laulut samalta vuodelta, jonka toimittivat Antti Achrenius ja Pentti Jaakko Ignatius. 4 Yleisessä käytössä ollut Vanha Virsikirja (1701) koettiin myös niin tutuksi ja läheiseksi, että siitä päätyi monia virsiä lestadiolaisuuden piirissä julkaistuihin ensimmäisiin laulukokoelmiin. Vuoden 1701 virsikirjan ohella käytettiin myös paljon Siionin Virret - kokoelmaa (1790) ja kolmantena Halullisten sieluin hengelliset laulut -kokoelmaa (1790). 5 1800-luvun loppupuolella alkoi syntyä lestadiolaisuuden piirissä myös omia hengellisiä lauluja. Näitä alettiin julkaista 1870-luvulta lähtien ensin hyvin pieninä vihkoina - muutamia lauluja sisältäneinä arkkivirsinä, sittemmin lauluvihkoina ja -kokoelmina. Nämä pienet kokoelmat väistyivät käytöstä, kun 1800- ja 1900-lukujen vaihteessa ilmestyi laajoja laulukokoelmia muun muassa Leonard Typön toimesta. Typpö toimi valtiopäiväedustajana vuosina 1911 21 ja oli 1900-luvun alun vanhoillislestadiolaisuuden huomattavimpia johtajia. Monet Typön kirjoittamista lauluista ovat kaikkein rakastetuimpaa aineistoa kaikissa lestadiolaisuuden haaroissa. Myös nykyisessä virsikirjassamme on kaksi Typön kirjoittamaa virttä: Aurinkomme ylösnousi (VK 105) ja Jeesus sanoi omillensa (VK 181). Typön ja muutamien muiden laajat laulukokoelmat olivat ahkerassa käytössä 1900-luvun alkupuolella. 6 4 Liukkonen 1997; Holma/1. 5 Liukkonen 1997, 138. 6 Liukkonen 1997, 138 139; Jämsä Leinonen 2003.

6 1.3 Oskari Heikki Jussilan laulukirja 1916 Pastorina, kirkkoherrana ja kansanedustajana toimineen Oskari Heikki Jussilan (1888 1955) kokoama laulukirja Siionin laulut ja Wirret 7 valmistui painokuntoon vuonna 1915. Hän valmisteli sitä isänsä avustamana seurakuntatyönsä ohella useita vuosia. Sen painoi Osakeyhtiö Kuopion Uusi Kirjapaino vuoden 1916 puolella. 8 Tähän laulukirjaansa Jussila kokosi virsiä ja lauluja lähinnä vanhasta, vuoden 1701 Virsikirjasta, Siionin virsistä, rukoilevaisten kokoelmasta ja Leonard Typön laulukirjasta. Tässä ensimmäisessä painoksessa lauluja oli yhteensä 202. 9 Kirjansa esipuheessa Jussila todistaa laulukirjan tarpeen: Olen kuullut kristittyjen sanowan, että laulukirjoja on liian monta. Se on totta. Yksi laulu on ollut yhdessä, toinen toisessa kirjassa, joten paljon hankaluutta on ollut, kun useita kirjoja on tarwittu seuratilaisuuksiin kuljettaa. Monen mielessä on ollut ajatus saada laulukirja, johon kustakin käytännössä olleesta laulukirjasta on koottu parhaat, yleisesti käytetyt laulut. Tätä silmällä pitäen tämä laulukirja useain kehotuksesta on toimitettu. Pahimpia kieli- ja muotowirheitä on korjattu ja suomennettu. Wirret on asetettu erikseen wirsikirjan numerojärjestykseen, ettei niiden löytämisessä olisi hankaluutta. Jumalan kunniaa kirkastamaan tämä laulukirja on tarkoitettu, ei riitaa waikuttamaan. 10 Jussila oli myös itse varsin taitava laulunsepittäjä. Laulukirjaansa hän myös suomensi aiemmin muissa kirjoissa hatariksi jääneitä suomennoksia. Ensimmäisessä Jussilan kirjan painoksessa oli huomattava määrä lestadiolaisuuden ydinlauluja, sekä muun muassa nykyiseen virsikirjaammekin (1986) asti säilynyt virsi 316 Käyn armoalttarillesi. Kuten periaatteena edelleenkin on, myös Jussilan laulukirjassa näkyy sen ajan lestadiolainen lauluperinne ja ajan tarpeet. Hänellä oli kyky huomata nopeastikin laulujen ja virsien merkitys seurakunnan ja yksittäisen kristityn elämässä. Ensimmäisessä painoksessa aihepiirejä oli 19. Aihepiirijako säilyi myöhemmissäkin painoksissa lähes samana. 1. Armokutsu 2. Tuhlaajapojan wirsiä 3. Jeesuksen syntymisestä 7 Wirret-sanalla Jussila ei tarkoittanut koko vuoden 1701 virsikirjaa, vaan valittuja lauluja kyseisestä kokoelmasta. 8 Tapaninen 2007, 89. 9 Junttila 1997, 148. 10 Jussila 1916.

7 4. Getsemanesta Golgatalle 5. Jeesuksen ylösnousemisesta 6. Armonwirret 7. Matka wieraalla maalla 8. Kotimaan ikäwä 9. Lohdutus waiwoissa 10. Rukouswirsiä 11. Kiitoswirsiä 12. Uuden wuoden wirsi 13. Lasten wirsiä 14. Aamuwirsiä 15. Ehtoowirsiä 16. Erowirsiä 17. Matkan lopulla 18. Herran tulemisesta 19. Taiwaallisesta kunniasta Laulujen perään tulevat virret, joilla on myös oma osastojakonsa. Jussila kustansi itse kirjaansa pitkään, aina vuoteen 1939 saakka, jolloin hän luovutti kustannusoikeudet Suomen Rauhanyhdistysten Keskusyhdistykselle (SRK). Samalla SRK:ssä käynnistettiin laulukirjan uudistus ja perustettiin sille toimituskunta. Vuonna 1940 SRK:n vuosikokous täydensi laulukirjatoimikuntaa ja saman vuoden syksyllä se kokoontuikin Helsingissä vahvistaen uudistustyön periaatteiksi: 1. Uuteen laulukirjaan liitetään Suomen kirkon uusi Virsikirja (1938) kokonaisuudessaan. 2. Nykyisen laulukirjan virsien puolella olevat kristityille rakkaat vanhan virsikirjan ja v. 1886 Virsikirjan virret siirretään laulujen puolelle. 3. Laulukirjasta poistetaan sellaiset laulut, jotka eivät ole päässeet yleisesti käyttöön. 4. Samoin poistetaan sellaisia lauluja, jotka on onnistuneessa muodossa otettu uuteen virsikirjaan. 5. Pysytettävät laulut korjataan nykyistä runokieltä vastaavaan asuun.

8 6. Uusia lauluja otetaan kristillisyyden piirissä julkaistuista kirjoista ja mikäli niitä muuten on saatavissa. 11 Sota teki uudistamisesta takkuista. Toimituskunnan puheenjohtaja, kirkkoherra ja kansanedustaja Väinö Havas kaatui jatkosodan alussa. Uudistettu painos saatiin sodasta huolimatta painosta O.H Jussilan nimellä ja SRK:n kustantamana vuonna 1944. 12 Tämä oli ensimmäinen painos, jossa Siionin laulut julkaistiin yhdessä kirkon Virsikirjan kanssa. Aiemmin Jussila oli valinnut kirkon virsikirjoista vain yksittäisiä, liikkeen piirissä suosittuja virsiä mukaan kokoelmaansa. Vanhat, vuoden 1701 virret jäivät kuitenkin vielä omaksi osastokseen Siionin laulujen perään. Vuonna 1961 oli ollut myös laulukirjauudistus kirja pohjautui Jussilan kokoelmaan mutta se ei kuitenkaan täysin miellyttänyt kaikkia. Toimikunta asetettiin valmistelemaan tätä uudistusta vuonna 1958. Toimikuntaan kuuluivat kirkkoherrat Pekka Lappalainen ja Paavo Viljanen sekä muina jäseninä muun muassa Anna-Maija Raittila ja Pekka Raittila. Sen valmistelua häiritsi vanhoillislestadiolaisuutta tuolloin koskenut hajaannus. Liikkeestä erkani niin sanottu Elämän Sana -ryhmä, johon laulukirjatoimikunnan jäsenet kuuluivat. Laulukirjan valmiiksi saattaminen oli suunniteltu virsirunoilija, kirjailija Anna-Maija Raittilan (1928 2012) harteille, mutta näin ei tapahtunutkaan ja se siirtyi SRK:n tarkastusvaliokunnalle, joka poisti osan lauluista ja palautti tekstiuudistuksia ennalleen. Laulukirja kuitenkin julkaistiin vuonna 1961 O.H. Jussilan toimittamana kahdentenatoista korjattuna ja lisättynä painoksena. 13 Jussilan laulukirjasta julkaistiin yhteensä 19 tekstipainosta ja yksi nuottipainos. Se, että laulukirjasta otettiin paljon uusia painoksia, kertoo siitä että kirjalla oli suuri menekki. Laulukirja toimi vanhoillislestadiolaisten laulukirjana kaiken kaikkiaan kuusi vuosikymmentä ja on liikkeen tähänastisista laulukirjoista pitkäikäisin. Viimeinen painos ilmestyi vuonna 1975. 14 11 Liukkonen 1997, 140 143. 12 Holma/2. 13 Junttila 1997, 148; Liukkonen 1997, 143, 145 147; Holma/2 14 Junttila 1997, 148; Liukkonen 1997, 143, 145 147; Holma/2.

9 1.4 Siionin laulut 1976 Vaikka SRK kustansikin Jussilan laulukirjaa monta vuosikymmentä vuodesta 1939 alkaen, ensimmäinen varsinaisesti SRK:n toimesta kokonaisuudistettu ja koottu laulukirja toteutettiin pitkän odotuksen jälkeen vuosina 1974 1976. Silloisen laulukirjatoimikunnan muodostivat sen puheenjohtaja Pentti Liukkonen ja jäsenet Jaakko Linjama, Yrjö Koskimäki, Taisto Häkli, Pekka Kinnunen, Hannes Holma, Eino Kimpimäki, Niilo Rauhala sekä sihteeri Pentti Vinnurva. Toimikunta julkaisi aluksi vuonna 1975 lisävihkon, joka sisälsi 79 Siionin laulua. 15 Laulukirja hyväksyttiin Sievissä vuonna 1976 pidetyssä SRK:n vuosikokouksessa ja otettiin myönteisesti vastaan. 16 Koko laulukirjan rungon muodostaa pitkälti Jussilan laulukirja. Hänen kirjastaan uuteen Siionin laulut -laitokseen jäi vielä 138 laulua 259:stä, joko sellaisenaan tai korjattuna. Säestyslaitos ilmestyi syksyllä 1977. Laulukirja-asia otettiin esille uudelleen 1980-luvun puolivälissä, kun Suomen evankelisluterilaisen kirkon virsikirjauudistus alkoi olla loppusuoralla. SRK:n musiikkitoimikunta tutki, olisiko kirjaan tarpeen tehdä joitain tarkistuksia samassa yhteydessä. Pääasiallinen tavoite tässä tarkistuksessa oli laulettavuuden parantaminen. Yhteensä kolmeakymmentäyhtä laulua muokattiin mutta vain vähän. Muutokset koskivat pääasiassa tekstien tavuja ja sanoja. Kokonaisuus säilyi hyvin entisenkaltaisena. Tämän uudistuksen yhteydessä Siionin lauluihin liitettiin sen perään uusi, vuoden 1986 Virsikirja. 17 15 Holma/2. 16 Siionin laulut 2007, esipuhe. 17 Siionin laulut 2007, esipuhe; Palola 2002, 172.

10 1.5 Tutkimustehtävä Käsillä olevan kirjallisen työn on tarkoitus selvittää, miksi ja miten Suomen Rauhanyhdistysten Keskusyhdistys on aloittanut liikkeensä laulukokoelman, Siionin laulujen kokonaisuudistuksen ja mitkä ovat sen keskeisimmät tavoitteet. Selvitän lisäksi uudistuksen teknisiä yksityiskohtia miten työryhmät asetettiin, mitkä evästykset heille annettiin, mitä haetaan erityisesti sävelmä- ja runouudistuksissa? Tutkin myös, miten palautteen käsittely on toteutettu. Koska lopullinen laulukirja ei ole vielä tähän mennessä ilmestynyt, pääasiallinen tutkimusaineistoni koostuu vuonna 2013 ilmestyneestä laulukirjaehdotuksesta sekä vielä tällä hetkellä käytössä olevasta nykyisestä, vuoden 1976 laulukirjasta. Lopullisen laulukirjan on määrä tulla SRK:n vuosikokouksen hyväksyttäväksi Vaasan suviseurojen yhteydessä kesällä 2015, myyntiin keväällä 2016 ja käyttöön Tornion suviseuroissa kesällä 2016. 18 1.6 Aineisto, menetelmät ja aiemmat tutkimukset Laulukirjojen lisäksi keskeistä aineistoa tutkimuksessa ovat olleet tulevan laulukirjan lisävihko, laulukirjatoimikunnan pöytäkirjat, lehtiuutiset ja artikkelit. Käyttämäni nuottiesimerkit ovat pääasiassa laulukirjaehdotuksesta ja siltä osin epävirallisia. Tutkimuksessani esiin tuomat muutokset vuoden 1976 laulukirjan ja laulukirjaehdotuksen välillä eivät ole välttämättä lopullisia. Laulukirjaehdotus poistuu käytöstä ja hävitetään, kun uusi Siionin laulut -kokoelma ilmestyy. Tutkimusta varten olen lisäksi haastatellut laulukirjatoimikunnasta kolmea jäsentä: sävelmistöpuolelta kanttori Lauri-Kalle Kallunkia, tekstipuolelta rovasti Niilo Rauhalaa sekä toimikunnan sihteeriä, kustannuspäällikkö Ari-Pekka Palolaa. Haastattelin heitä Oulussa kahteen otteeseen: ensin vuonna 2011 tehdessäni laulukirjauudistuksesta proseminaarityötä ja uudelleen vuonna 2014 aloittaessani käsillä olevan tutkimuksen tekemistä. 18 Päivämies-verkkolehti 21.2.2015.

11 Aikaisempaa tutkimusta vuoden 2016 laulukirjan uudistamisesta ei ole. Vuoden 1976 kokoelmaa on tutkinut muun muassa Seppo Kirkinen Sibelius-Akatemian kirkkomusiikin osaston tutkielmassaan Siionin laulut Nuottipainos 1977 vuonna 1991. Pohjois-Amerikan lestadiolaisen luterilaisen kirkon virsikirjauudistusta on tutkinut Sheldon Ylioja kirjallisessa työssään Songs and hymns of Zion Pohjois- Amerikan lestadiolaisen luterilaisen kirkon virsikirjauudistus 2008 Sibelius-Akatemian kirkkomusiikin osastossa vuonna 2008. Lestadiolaisista laulukirjoista ovat kirjoittaneet Timo Jämsä ja Tapio Leinonen kirjassaan Lepopaikka suloinen: Siionin matkalaulujen lähteillä 2003. Timo Holma on kirjoittanut artikkelin Lestadiolaisen lauluperinteen historiaa piispa Olavi Rimpiläisen juhlakirjassa Arpa lankesi ihanasta maasta vuonna 2000. Pekka Tapaninen on kirjoittanut väitöskirjan Oskari Heikki Jussilan elämästä ja työstä otsikolla Oskari Heikki Jussila (1888 1955). Lestadiolaispappi, toimen ja näkyjen mies vuonna 2007. Muita tätä aihetta sivuavia tutkimuksia ovat tehneet teologisen tiedekunnan Pro gradu - tutkielmissaan muun muassa Anna Karhumaa Sinussa päivään selkeään ja toivoon, hiljaisuuteen jään Niilo Rauhalan toiminta virsikirjakomiteassa virsirunoilijana sekä hänen virsiensä syntykertomukset ja keskeiset teemat vuonna 2009 ja Leevi Ruonakoski Virsitekstien muotoutuminen virsikirjaehdotuksesta vuoden 1986 virsikirjaan vuonna 2012. Sibelius-Akatemian kirkkomusiikin osaston opinnäytetöinä aihetta ovat sivunneet muun muassa Pirjo Hellevirta työssään Virsikirjaehdotukseen suhtautuminen Kuopion ja Oulun hiippakunnissa vuonna 1988 ja Johanna Hytönen työssään Visertäkää pienet leivot. Leonard Typpö Virsirunoilija ja laulukirjojen kokoaja vuonna 2010. Tein itse tästä aiheesta proseminaarityöni Sibelius-Akatemian kirkkomusiikin osastossa vuonna 2011 otsikolla Siionin laulujen (2016) uudistuksen käynnistyminen ja sen tarpeellisuus. Jatkan käsillä olevassa seminaarityössä aiheen tutkimista. Mielenkiintoni tähän aiheeseen kumpuaa omasta taustastani vanhoillislestadiolaisessa herätysliikkeessä, mitä kautta monet laulut Siionin laulut -kokoelmassa ovat tulleet tutuksi pienestä pitäen. Lisäksi laulukirjatoimikunnassa on toiminut itselleni tuttuja henkilöitä, joiden kautta on ollut kivutonta saada informaatiota, apua ja tukea tutkimukseen.

12 Suunnilleen samaan ajanjaksoon Siionin laulujen uudistamisen kanssa sijoittuu myös herännäisyyden laulukirja Siionin virsien kokonaisuudistus (2008 2017). 19 Evankelisen liikkeen käyttämä Siionin kannel -kokoelma puolestaan uudistettiin viimeksi vuonna 1999. 20 2 Laulukirjauudistuksen (2016) käynnistyminen ja eteneminen 2.1 Uudistuksen vaiheet Siionin lauluiksi kutsuttavia liikkeen lauluja on käsitteellisesti hieman hankala määrittää, koska kokoelma on saanut syntynsä muiden kokoelmien ja liikkeiden lauluista ja näitä lauluja on Siionin lauluissa mukana edelleenkin. Uutta laulukirjaa työstäneen toimikunnan mukaan yksi keskeinen tuntomerkki Siionin laulun erottamiseksi virrestä on sen subjektiivisuus: se, että laulu koskettaa laulajaa. 21 Vanhoillislestadiolaisessa laulukirjaperinteessä on ollut periaatteena, että jokainen sukupolvi voisi jättää siihen jälkensä uusien laulujen muodossa. Edellisen laulukirjan ilmestymisestä oli kulunut jo lähes kolmekymmentä vuotta ja uudistustyö koettiin jälleen ajankohtaiseksi. SRK:n toimitusneuvosto keskusteli 26.8.2002 Siionin laulut -kokoelman uudistamisesta ja täydentämisestä ja piti sitä tarpeellisena. 22 SRK:n työvaliokunta hyväksyi reilun vuoden päästä 28.10.2003 toimitusneuvoston esityksen Siionin laulujen kokonaisuudistuksesta. Aluksi nähtiin hyväksi ryhtyä valmistelemaan Siionin laulut -kokoelman lisävihkoa. Ensimmäinen hanketta valmistelemaan nimetty työryhmä kokoontui ensi kerran 25.3.2004. Siihen kuuluivat puheenjohtajana kanttori Martti Murtoperä ja jäseninä lehtori Antti Saari, kanttori Yrjö Koskimäki, rovasti Niilo Rauhala, kanttori Lauri-Kalle Kallunki, lehtori Asta 19 Herättäjä-Yhdistys. 20 Suomen Luterilainen Evankeliumiyhdistys. 21 Muistio laulukirjatoimikunnan kokouksesta 2.2.2009. 22 SRK:n työvaliokunnan kokouspöytäkirja 15.5.2008.

13 Pihlajaniemi (k. 2007) ja kustannuspäällikkö Ari-Pekka Palola. 23 Työryhmä keskusteli seikkaperäisesti lisävihkoon kerättävistä lauluista ja sävelmistä sekä valmistumisen aikataulusta. 24 Vuonna 2008 SRK:n työvaliokunta päätti varsinaisen laulukirjauudistuksen toimeenpanosta. Työvaliokunta päätti nimetä laulukirjatoimikuntaan 25 seuraavat henkilöt: Martti Murtoperä (puheenjohtaja), Lauri-Kalle Kallunki, luokanopettaja, kirjailija Inkeri Karvonen, Niilo Rauhala, Antti Saari, kanttori Martti Syrjäniemi, rovasti Aimo Hautamäki ja Ari-Pekka Palola (sihteeri). Palauteryhmään nimettiin rovasti Teuvo Aho (koollekutsuja), kanttori Hannu Niemelä (puheenjohtaja), rovasti Olavi Voittonen, tutkija Jussi Hyvärinen, vararehtori Susanna Pöyhtäri, sosiaalityöntekijä Marjut Vannas ja kanttori Hannu Virpi. 26 Hyvärinen irtisanoutui tehtävästään 16.2.2011, minkä jälkeen hänen tilalleen tehtävään valittiin julkaisutoimittaja Kirsti Nurkkala. 27 Lisäksi perustettiin konsultointiryhmä, johon nimettiin kanttori, lehtori Seppo Kirkinen, Yrjö Koskimäki, kanttori, dir.mus. Pentti Liukkonen (k. 2012), rovasti Pekka Kinnunen, kanttori Taisto Häkli ja koollekutsujana sivistysjohtaja Markku Seppänen. Sihteerin tehtävää konsultointi- ja palauteryhmissä on hoitanut taittaja Sirkka-Liisa Turtinen. 28 Nämä kolme työryhmää jakoivat roolinsa siten, että laulukirjatoimikunta laati ehdotuksen uudesta laulukirjasta. Palauteryhmä kommentoi ja antoi palautetta toimikunnan ehdotuksista. Konsultointiryhmään kuului henkilöitä, joilla on aikaisempaa kokemusta ja tietoa laulukirjauudistuksista. He välittivät kokemuksia aiemmista uudistuksista ja menettelytavoista sekä antoivat pyydettäessä neuvoja kahdelle muulle työryhmälle. 29 2.2 Uudistuksen lähtökohdat Työvaliokunnan antama tehtävänanto näille työryhmille tiivistyi neljään pääkohtaan: nykyisten laulujen hellävarainen uudistaminen, käyttämättömien tai aikansa eläneiden laulujen poistaminen, uusien laulujen etsiminen sekä laulukirjan aihepiirijaon 23 Jäsenten nimikkeet sähköisenä tiedonantona Ari-Pekka Palolalta 11.2. ja 17.2.2015. 24 Määttä 2004. 25 Nimenmuutos laulukirjatyöryhmästä laulukirjatoimikunnaksi, tmk:n muistio 2.12.2008. 26 Jäsenten nimikkeet sähköisenä tiedonantona Ari-Pekka Palolalta 11.2.2015. 27 Sähköinen tiedonanto Ari-Pekka Palolalta 18.3.2015. 28 SRK:n työvaliokunnan kokouspöytäkirja 15.5.2008; Palola 2014. 29 Palola 2014/2; Kantola 2008.

14 uudistaminen. Nimetyt työryhmät valmistelivat yhdessä tehtävänannon pohjalta laulukirjauudistuksen yleisperiaatteet ja tavoitteet (liite 1), jotka SRK:n johtokunta ja vuosikokous sittemmin hyväksyivät. 30 Nämä ovat ne pääperiaatteet, joihin uudistusta alusta alkaen on peilattu. Laulukirjauudistuksessa on pelkistetysti ollut alkujaan kysymys vain siitä, miten sama, liikkeen ydinsanoma ilmaistaan eri näkökohdista. Tarkoituksena ei ole ollut sanoman muuttaminen, vaan ilmaisun päivittäminen. 31 2.3 Sävelmistöuudistus Käydessään läpi nykyisten Siionin laulujen sävelmiä, toimikunnan keskeinen lähtökohta oli se, että sävelmän tulee heijastaa samoja ajatuksia ja tunnelmia tekstin kanssa. Toimikunnan sävelmäasiantuntijana toimivan Martti Syrjäniemen mukaan laulun sanoma tulee esiin runon ja musiikin kautta, näin ollen musiikki tukee ja vahvistaa laulun sanomaa. 32 Koska musiikki palvelee sanomaa, voidaan pelkistäen sanoa sävelmän olevan alisteinen tekstille. Teksti siis määrittelee Siionin laulua enempi, kuin sen sävelmä. Siionin lauluissa on perinteisesti ollut useiden sävelmien taustalla vanha kansansävelmä, kuten Siionin laulussa (SL) 147 Kotoni on taivahassa. Kansansävelmät mielletään hyväksi perustaksi, mutta tähtäimessä on kuitenkin moni-ilmeinen, tämän päivän sävelmistö. Tavoitteena ovat valoisat, iloiset ja tekstiä tukevat sävelmät. Toki myös surullisia sävelmiä tarvitaan, jos teksti sitä vaatii. Liian kaavamaisia, tunteellisia ja viihteellisiä sävelmiä vierastetaan, sillä ne voivat olla jopa ristiriidassa laulun sanoman kanssa. 33 Monien laulujen kohdalla käyttämättömyyden syynä on ollut toimimaton sävelmä, vaikka teksti olisikin hyvä. Esimerkiksi SL:n 77 Katoaa nyt maailmasta teksti säilytetään, mutta sävelmä vaihdetaan. 34 Laulua ei ole laulettu sävelmän toimimattomuuden vuoksi. Se on yksitoikkoinen ja kaavamainen eikä palvele sävelmänä laulun tarkoitusta. 30 Palola 2014/2. 31 Kantola 2006. 32 Haukipuro 2010. 33 Kallunki 2011. 34 Muistio laulukirjatoimikunnan kokouksesta 2.2.2009.

15 Joidenkin laulujen kohdalla on päädytty sävelmän vaihtamiseen sen takia, että teksti ja sävelmä eivät ole tukeneet toisiaan, välttämättä edes mitaltaan. Tällöin on voitu päätyä rinnakkaissävelmän lisäämiseen. Uusiin teksteihin on lisätty yleensä myös uusi sävelmä. Lisäksi joitakin vuoden 1976 uudistuksessa poistetuista lauluista on palautettu takaisin, ja näin ollen myös vanhoja lauluja tulee olemaan nykyisen ja tulevien sukupolvien laulettavissa. Pelkästään näillä menetelmillä on saatu monipuolisuutta sävelmistöön. Kuitenkaan niin sanotuista ydinlauluista ja perinteeseen pohjautuvista, suosituista lauluista ei ole luovuttu. 2.4 Tekstiuudistus Vanhojen tekstien uudistamisessa tärkeänä seikkana on pidetty sitä, että teksti tulisi ymmärrettäväksi ja selkeäksi. Lauluissa paljon käytettyä niin sanottua kaanaankieltä 35 on karsittu, mutta ei kokonaan poistettu. Vaikka kaanaankielestä ei ole kokonaan luovuttu, epäselviä kielikuvia on haluttu poistaa tai selkiyttää ja avata vaikeita käsitteitä ymmärrettäviksi. 36 Nykykielenkäytössä eri sävyjä saaneet hengelliset ilmaukset saattavat muutoin muuttaa laulun alkuperäistä merkitystä. 37 Nykyisessä kirjassa on monilta osin lauluja, joissa on hatara rakenne laulut ovat pitkiä ja niissä toistetaan samoja asioita ja kielikuvia, ja ne menettävät näin tehonsa. Näitä rakenteita on pyritty tiivistämään paremmin tehoaviksi ja ymmärrettäviksi, jolloin myös usein liian pitkä laulu lyhenee ja sitä jaksetaan jälleen laulaa alusta loppuun asti. 38 Monissa lauluissa kieliasu on peräisin jopa 1800-luvulta. Se selittää osaltaan sitä, että lauluissa on sellaisia sanoja ja ilmaisuja, jotka eivät enää vastaa alkuperäistä tarkoitustaan. Esimerkiksi SL:ssa 157 Täält halajaa mun sieluni on Mikko Saarenpään runo vuodelta 1885. Niilo Rauhala on uudistanut tekstin ja laulu on myös lyhentynyt laulukirjaehdotuksen (LKE) laulussa 255 15-säkeistöisestä 10-säkeistöiseksi alkusanoin Jo kaipaa minun sieluni. 35 Kaanaankieli koostuu pitkälti vanhan raamatunkäännöksen kielikuvista. 36 Esimerkiksi Belialin aallot (SL 115:2) muutettu muotoon vihollisen aallot (LKE 101:2). 37 Haukipuro 2010; Aittakumpu 2014. 38 Rauhala 2011.

16 Tekstejä on muokattu myös laulettavuuden kannalta; sanoja peilataan sävelmään niin, että tavut ja sävelet tukevat toisiaan. Laulukirjatoimikunnan sihteeri Ari-Pekka Palolan mukaan uudistamisessa ei välttämättä pyritä kieliopillisesti täysin rikkeettömään kieleen, mikäli se tuottaa ongelmia laulettavuuteen tai se muuttaa liikaa laulua. 39 Jos laulussa on ollut epäselviä kohtia, joissa ilmaisu on jäänyt epäselväksi esimerkiksi raamatullisuuden suhteen, se on muutettu ymmärrettäväksi ja raamatullisen opin mukaiseksi. 40 Toimikunnan laatimat kielellisen uudistamisen periaatteet ovat olleet uudistamisen tukena ja ohjanneet tekstien muokkaustyötä läpi prosessin (liite 2). Uudistamisessa toivotaan, että laulu voisi käsittelyn jälkeen tuntua tuoreemmalta ja puhuttelevammalta kuin aiemmin. Edellä mainituista syistä laulu on voitu jättää myös muokkaamatta ja poistettu kokonaan. Laulukirjatoimikunta toteaa: SL 126 Kuule, sä Eevan lapsi on vähän käytetty ja ajatuksiltaan nykyajalle vieras, sisältää esikoislestadiolaisia korostuksia tai SL 213 Oi Herra, sinuun ainoaan : Laulua ei käytetä. Sen isänmaallinen paatos tuntuu vanhahtavalta ja ylitunteelliselta. 41 SL:n 126 tilalle Niilo Rauhala on kirjoittanut samoja teemoja käsittelevän laulun enemmän nykyajan näkökulmasta. 42 Monissa tapauksissa minä-muotoon siirtyminen tuo laulun entistä lähemmäksi laulajaa. 43 Vuoden 1976 laulukirjassa on jonkin verran esillä lestadiolaisen liikkeen 1970-luvun opillisia korostuksia. Historiaan liittyvät rajankäynnit eivät ole enää ajankohtaisia ja näistä on haluttu eroon. Sekä edellisessä että nykyisessä laulukirjauudistuksessa mukana ollut Niilo Rauhala vertaa ajankuvia: --esimerkiksi sana Jumalan valtakunta piti silloin melkein jokaiseen lauluun ikään kuin väkisinkin ottaa mukaan. Se ei ole kuitenkaan tarkoitus, koska Siionin laulut kokonaisuudessaan värittää Jumalan valtakunnan sanomaa ja kirkastaa sitä. Että pelkkä sana ei tietysti tee laulusta Siionin laulua, vaan kokonaisuus. 44 Vastaavia korostuksia ei liikkeen piirissä ilmene 2000-luvulla, ja se tuo muutoksen uuden laulukirjan sävyyn. 39 Haukipuro 2010. 40 Rauhala 2011. 41 Muistio laulukirjatoimikunnan kokouksesta 27.2.2009. 42 Sähköinen tiedonanto Ari-Pekka Palolalta 19.3.2015. 43 Muistio laulukirjatoimikunnan kokouksesta 11.5.2009. 44 Rauhala 2011.

--kodin kristillinen henki halutaan tuoda selvästi ilmi, ja tällaisia ihmisen elämänvaiheisiin liittyviä lauluja enemmänkin. Myöskin sellaisia, jotka koskevat sairautta ja kärsimystä ja tällaista nuorten kyselyä ja hapuiluakin. 45 17 Tämän päivän jälki, kuten kodin ja perheen merkitys, korostuukin aihepiireissä. 2.5 Materiaalin keruu ja lisävihko Kun Siionin laulujen kokonaisuudistus alkoi vuonna 2004, käynnistettiin aluksi lisävihon valmistaminen. Käytössä oli jo ollut runsaasti tuon kolmenkymmenen vuoden aikana syntyneitä lauluja, joita on syntynyt muun muassa SRK:n kansanopistoissa, leireillä ja kirjoituskilpailujen muodossa. Ensimmäinen uusia lauluja koskeva kirjoituskilpailu oli järjestetty jo vuonna 1996, mistä ilmoitettiin Päivämies-lehdessä (liite 3). Lisävihkotyöryhmä kävi aluksi läpi tämän kirjoituskilpailun noin 200 laulua, jotka silloinen toimikunta oli arvioinut käyttökelpoisiksi. Liikkeen piirissä - esimerkiksi leireillä ja kansanopistoissa - käytössä olleet laulut kerättiin myös työryhmän käyttöön. 46 Muita kanavia laulujen kokoamiseen olivat muun muassa Päivämies-lehdessä ilmoitusten kautta haetut sanoitukset ja sävelmät (liite 4) sekä suoraan ammattilaisilta tilatut tekstit ja sävelmät. Kaikki lauluehdotukset pyydettiin saattamaan lisävihkotyöryhmän haltuun välittömästi, kun Siionin laulujen uudistamisesta ja uusien laulujen keräämisestä tiedotettiin. 47 Lisävihkotyöryhmä sai ilmoitusten kautta sävelmäehdotuksia yli sata kappaletta, jotka suurelta osin olivat vahvasti perinteessä kiinni olevia. Yleinen linja sävelmissä oli samankaltainen: melankolinen, harmoniseen molliin taipuva, kaavamaista sävelmärakennetta noudattava. Vaikka edellä mainittu perinne vetoaisikin seurakuntalaisiin 48, työryhmä puuttui sävelmävalinnoissa erityisesti siihen, että sävelmät olisivat sopusoinnussa tekstin kanssa. Seurakuntalaiset esittivät myös toiveita vähän uudempaan suuntaan sävelkielessä, vaikka kerätty materiaali pysyikin vanhassa perinteessä ja antoi näin toisenlaista viestiä 45 Rauhala 2011. 46 Kantola 2006. 47 Määttä 2004. 48 Seurakunta tai seurakuntalainen tarkoittaa tässä tutkimuksessa liikkeen jäsenistöä.

18 todellisuudesta. Työryhmässä näkemys otettiin kuitenkin huomioon. Ammattilaisten tekemät sävellykset ovat siten osin tähdänneet uudempaan ilmaisuun. Työryhmä oli lisävihkotyöskentelyssä siis hieman seurakuntaa rohkeammalla linjalla ja tästä kerätty palaute on antanut viestiä siitä, onko uudemmilla ja erilaisemmilla sävelmillä todellista kannatusta. 49 Sanoittajista useat ovat nykypäivän runoilijoita, kuten työryhmässä toimivat Inkeri Karvonen ja Niilo Rauhala. Se näkyy tekstissä tuoreella tavalla. Muita uusien tekstien kirjoittajia löytyi liikkeen sisältä runoja saatiin kerättyä sävelmien tavoin lehtiilmoitusten kautta. Lisävihkotyöryhmä valitsi näistä parhaat ja runoasiantuntijat muokkasivat näitä runoja tarpeen mukaan lauluihin sopiviksi. Lisävihkoon seulottiin saadusta materiaalista 70 uutta laulua. Lisävihon esipuheessa todetaan: Tavoitteena on ollut, että lauluissa kuvastuisi elämä nykyajassa ja usko sen kantavana voimana. Työryhmä teki valinnat niin, että 70 uutta laulua olisivat monipuolinen kokoelma. 50 Kuitenkin niin, että laulut ylläpitäisivät liikkeen lauluperinnettä. Aikaisempiin lauluihin verrattuna uudet tekstit on joko luotu tai muokattu ehyen kielen mukaisiksi. Tässä on pyritty seuraamaan ajan saatossa muuttuvaa kielellistä ihannetta. 51 Lisävihkoon valittiin entisten lisäksi myös uusia aihepiirejä ja niitä löytyy lisävihosta kuusitoista: 1. Kirkkovuosi (4 laulua) 2. Jumalan sana (4 laulua) 3. Jumalan valtakunta (8 laulua) 4. Jumalan luomistyö (4 laulua) 5. Kiitos ja ylistys (3 laulua) 6. Ahdistukset ja lohdutus (9 laulua) 7. Aamu ja ilta (6 laulua) 8. Isänmaa (3 laulua) 9. Avioliitto (4 laulua) 49 Kallunki 2011. 50 Rauhala 2008, 172. 51 Rauhala 2008, 175; Rauhala 2014.

19 10. Koti ja perhe (4 laulua) 11. Lapset (3 laulua) 12. Nuoret (9 laulua) 13. Konfirmaatio (2 laulua) 14. Elämäntehtävä ja työ (3 laulua) 15. Vanhuus (3 laulua) 16. Kuolema ja iankaikkinen autuus (1 laulu) Osastoissa pyrittiin ottamaan huomioon nykypäivän tarpeet lisälauluissa heijastuvat uudet ilmiöt ja tilanteet. Esille nousee aiempaa enempi myös esimerkiksi vuodenajat, kodin, perheen, lasten ja nuorten laulut sekä kansainvälisyys. Lisäksi myös ihmisen kärsimyksen ja palvelumielen mukaan ottaminen näkyy uusissa lisälauluissa. 52 Lisävihko ilmestyi Sotkamon suviseuroissa vuonna 2006 eli kymmenen vuotta ennen kuin varsinaisen kokonaisuudistuksen olisi tarkoitus olla valmis. Ensiksi se julkaistiin itsenäisenä, ohuena vihkona, jonka pystyi helposti asettamaan laulukirjan väliin. Myöhemmin sitä alettiin julkaista yhdessä vuoden 1976 laulukirjan kanssa, jossa lisävihon laulut sijoitettiin laulukirjan perään (numerot 260 329). Lisävihon on todettu saaneen kokonaisuudessaan hyvän vastaanoton, mutta silti käytäntö on vaatinut yllättävänkin pitkän ajan, jotta on nähty, mitkä laulut lähtevät elämään ja mitkä kannattaa liittää lopulliseen laulukirjaan. 53 Paikallisiin rauhanyhdistyksiin vedottiin, että niissä laulettaisiin lisävihon lauluja ja opeteltaisiin vaikeampiakin sävelmiä ja että niistä annettaisiin rohkeasti palautetta, jotta uudistustyöhön saataisiin sitä kautta lisää konkretiaa. 54 Suosittuja lisävihon lauluja ovat olleet muun muassa SL 283 Taivaassa minulla on sinut, SL 278 Ihmettelen Luojan töitä ja SL 295 On tullut ilta, leikit jää. 52 Rauhala 2011. 53 SRK:n työvaliokunnan kokouspöytäkirja 15.5.2008. 54 Haukipuro 2010.

20 3 Laulukirjaehdotus ja siitä käyty palautekeskustelu 3.1 Ehdotuksen sisältö ja osastojako Laulukirjatoimikunta julkaisi Ehdotus uudeksi Siionin laulut -kokoelmaksi -laitoksen Oulussa 10.12.2013. Se sisältää yhteensä 362 Siionin laulua, joista uusia lauluja 94. Laulukirjaehdotuksesta jätettiin pois 54 vuoden 1976 laulukirjan laulua. Vuoden 1976 laulukirjassa lauluja on 252 (+7 vuoden 1701 virsikirjan virttä). Ehdotuksessa osastoja on 27, kun vuoden -76 kirjassa niitä on 17. Laulukirjaehdotuksessa laulujen lukumäärän keskiarvo osastoa kohtaan on reilut kolmetoista laulua, kun taas vuoden 1976 kirjassa laulujen määrän keskiarvo osastoa kohtaan on noin viisitoista laulua. Näin ollen laulujen ja osastojen keskinäinen suhde pysyy miltei samana. Siionin laulujen kokoelma, joka sisältää vuoden 1976 laulukirjan sekä vuoden 2006 lisävihon, käsittää yhteensä 329 laulua. Lisävihon ulkopuolelta tulleet laulut nostattavat laulukirjaehdotuksen laulujen yhteismäärän 362:een. Osa vuoden 1976 laulukirjan lauluista on siirretty eri osastoon, koska jokaisen laulun kohdalla mietittiin uudestaan, mihin osastoon se uusien osastojen kohdalla parhaiten sopii. Esimerkiksi SL 112 Pilvet peittää auringon on siirretty vuoden 1976 laulukirjan osastosta Siion, Jumalan valtakunta laulukirjaehdotuksessa osastoon Ahdistukset ja lohdutus (LKE 228). Alla on sekä laulukirjaehdotuksen että vuoden 1976 Siionin laulujen osastot. Laulukirjaehdotuksen osastojako: 1. Joulu ja uusi vuosi (26 laulua) 2. Getsemanesta Golgatalle (15 laulua) 3. Jeesuksen ylösnouseminen ja taivaaseenastuminen (9 laulua) 4. Jeesuksen toinen tuleminen (5 laulua) 5. Jumalan armo Kristuksessa (18 laulua) 6. Jumalan sana (9 laulua) 7. Jumalan valtakunta (21 laulua)

21 8. Lähetystyö (6 laulua) 9. Seurojen alkaessa ja päättyessä (13 laulua) 10. Jumalan luomistyö (7 laulua) 11. Koti ja perhe (18 laulua) 12. Lapset (22 laulua) 13. Nuoret (31 laulua) 14. Vanhuus (4 laulua) 15. Matka vieraalla maalla (23 laulua) 16. Ahdistukset ja lohdutus (15 laulua) 17. Taivaallinen koti-ikävä (25 laulua) 18. Kuolema ja ikuisuus (14 laulua) 19. Pyhien autuus taivaan kunniassa (8 laulua) 20. Kiitos ja ylistys (14 laulua) 21. Aamu ja ilta (12 laulua) 22. Isänmaa (6 laulua) 23. Elämän juhlahetket (11 laulua) 24. Elämäntehtävä ja työ (6 laulua) 25. Palvelu ja lähimmäiset (13 laulua) 26. Terveys ja sairaus (5 laulua) 27. Muuttuva maailma (5 laulua) 28. Vanhin Siionin laulu (1 laulu) Vuoden 1976 Siionin laulujen osastojako: 1. Jeesuksen syntyminen ja Jeesuksen nimi (15 laulua) 2. Getsemanesta Golgatalle (24 laulua) 3. Jeesuksen ylösnouseminen (8 laulua) 4. Jeesuksen toinen tuleminen (7 laulua) 5. Jumalan armo Kristuksessa (28 laulua) 6. Siion, Jumalan valtakunta (33 laulua) 7. Matka vieraalla maalla (28 laulua) 8. Taivaallinen koti-ikävä (32 laulua) 9. Kuolema ja iankaikkinen autuus (10 laulua) 10. Kiitos ja ylistys (13 laulua)

22 11. Seurojen alkaessa ja päättyessä (13 laulua) 12. Lauluja isänmaasta (3 laulua) 13. Kodin lauluja (3 laulua) 14. Häälauluja (2 laulua) 15. Lasten lauluja (18 laulua) 16. Nuorten lauluja (15 laulua) 17. Vanhoja virsiä (7 laulua) Jotkut osastot on nimetty laulukirjaehdotukseen suoraviivaisemmin: Esimerkiksi osasto Lasten lauluja on muutettu muotoon Lapset ja osasto Jeesuksen syntyminen ja Jeesuksen nimi muotoon Joulu ja uusi vuosi. Myös joitain osastoja on otsikkoa muuttamalla laajennettu käsittämään monipuolisemmin lauluja, kuten osasto Elämän juhlahetket. Se käsittää häiden lisäksi myös kasteen ja konfirmaation. Aiemmin häillä oli oma osastonsa Häälauluja. Jussilan laulukirjan osasto Getsemanesta Golgatalle on säilyttänyt saman nimensä läpi sadan vuoden aina laulukirjaehdotukseen saakka. Laulukirjaehdotuksen osastojen sisällöstä voi todeta, miten kirjan sisältöä on suunnattu enempi tähän päivään, nuoriin ja tulevaisuuteen. Lauluja sisältyy eniten Nuoret - osastoon (31) ja vähiten Vanhuus -osastoon (4). Myös lapset, perhe, Jumalan valtakunta, joulu ja taivaskaipuu korostuvat laulujen lukumäärän perusteella tulevassa laulukirjassa. Koti ja perhe -osasto tarjoaa nyt oman laulun myös isälle, LKE 134 Tänään isänpäivänä, jossa on Inkeri Karvosen teksti ja Ritva Holman sävelmä. Otsikon Vanhin Siionin laulu -alle sijoittuu yksi laulu ja sitä ei lasketa omaksi osastokseen, vaikka se teknisesti onkin niin merkattu. Tämä laulu 362 on Paavali Ervastin vuonna 1874 kirjoittama Oi Ylkä Jeesus rakkahin, jonka sävelmä on toisinto Heinrich Albertin maallisesta sävelmästä vuodelta 1640. Laulu oli aikoinaan tunnetuin lestadiolainen laulu, joka levisi nopeasti myös muiden herätysliikkeiden, kuten evankelisten ja rukoilevaisten laulukokoelmiin. 55 Vuoden 1976 Siionin lauluissa tämä laulu kuului osastoon Getsemanesta Golgatalle (SL 19). Täysin uusina lauluina ehdotukseen tulivat muun muassa Soit, Herra, lapsen meidän perheeseemme (LKE 145), Kirkkautta, puhtautta (LKE 127) ja Tien Herramme on aukaissut (LKE 104). 55 Raittila 1952.

23 Siionin lauluista poistettiin nyt kokonaan vanhat, vuoden 1701 virsikirjan virret, joita oli vuoden 1976 kokoelmassa vielä seitsemän kappaletta omana osastonaan kirjan lopussa. Toimikunta teki linjauksen myös nykyiseen Virsikirjaan (1986) sisältyvien yksittäisten Siionin laulujen kohtalosta. Se totesi, että ei ole takeita siitä, että kaikki laulut säilyisivät tulevissa virsikirjauudistuksissa. Näin ollen toimikunta päätti, että vanhoillislestadiolaiseen lauluperinteeseen keskeisesti kuuluvat laulut säilytetään tulevassakin laulukirjassa ja niiden poistamisesta päätetään tapauskohtaisesti. 56 3.2 Laulukirjaehdotuksen sävelmistö Traditionaalinen Siionin laulun sävelmä on harmoniseen molliin taipuva, vanhoihin koraali- ja kansansävelmiin sekä -toisintoihin pohjautuva. Uudistuksen tavoitteissa ei ole ollut tästä perinteestä luopuminen, vaan ennemmin niin, että sitä laajennetaan ja siihen lisätään sävelmiä, jotta sävelmistöstä tulisi moni-ilmeisempi. 57 Ehdotuksesta havaitsee tämän tradition säilymisen hyvin. Perinnettä on haluttu jatkaa myös uusissa sävellyksissä. Mukaan on otettu myös uusvanhoja sävelmiä, joita on käytetty muissa yhteyksissä esimerkiksi hengellisissä lauluissa ja pohjoismaiden virsikirjoissa. Tästä esimerkkinä Johann Sebastian Bachin sävelmä, joka on tunnettu aiemmin hengellisenä lauluna tekstillä Laske murhe lauhtumaan. Tämä Bachin sävelmä on nyt saanut uuden, Anneli Isotaluksen tekstin Rakas Isä taivaassa (LKE 211). Nuorten lauluun Herra, lahjanasi sain (SL 244/LKE 174) vaihdettiin virsikirjassakin (VK 507) oleva Tuomo Nikkolan sävelmä vuodelta 1985. Aiemmin Siionin lauluissa käytettiin Johann Grügerin sävelmää vuodelta 1653. Myös aiemmissa kokoelmissa olleita sävelmiä on voitu palauttaa, kuten ehdotuksen laulu 257 Mun kotini taivaassa ihana on. Sen teksti on ollut vuoden 1976 laulukirjassa vanhan saksalais-englantilaisen koraalisävelmän tekstinä (SL 160), mutta nyt siihen palautettiin sen ruotsalainen, Värmelandin laulun melodia (liite 5). Kesäkuussa 2010 kutsuttiin työryhmä etsimään sävelmiä aiemmista Siionin laulut -kokoelmista. Työryhmään kuuluivat Seppo Kirkinen, Olli Rantala ja Anna-Mari Linna. 58 56 Muistio laulukirjatoimikunnan kokouksesta 2.2.2009. 57 Kallunki 2011. 58 Sähköinen tiedonanto Ari-Pekka Palolalta 18.3.2015.

24 Sävelmiä etsittiin myös muiden maiden koraalikirjoista. Uusia sävelmiä tarvittiin eritoten uusiin ja lisävihon lauluihin, joihin ei lisävihkovaiheessa ollut ehditty hakea optimaalisinta sävelmää. Toimikunta totesi tarpeelliseksi käydä läpi Ruotsin ja Norjan luterilaisten kirkkojen virsikirjat, Englannin anglikaanisen kirkon virsikirjan sekä Pohjois-Amerikan lestadiolaisen luterilaisen kirkon uuden virsikirjan. Tähän tehtävään kutsuttiin helmikuussa 2011 kanttoreista koostuva työryhmä, johon kuuluivat puheenjohtajana Sheldon Ylioja sekä jäseninä Kauko Perkkiö (k. 2012), Päivikki Leinonen ja Lauri Nurkkala. Halutessaan he voivat etsiä sävelmiä myös muista lähteistä. 59 Joidenkin sävelmien kohdalla on haluttu yhdenmukaistaa nuottiasua ja säerajoja virsikirjan sävelmien kanssa. Esimerkiksi Siionin laulu 124 Kun Jeesus on omana mulla on muutettu vastaamaan virsikirjan muotoa virrestä 178 Myös isämme uskoivat ennen (liite 6). Sävelmistöön on haluttu kuitenkin lisäksi niin sanottua uudempaa ilmaisua, jota tässä yhteydessä peilataan juuri siihen, mikä on Siionin laulun traditio. Esimerkiksi tahtiosoituksia on ollut aiemmin tasa- ja kolmijakoisia sekä esimerkiksi 5/4- ja 3/2- tahtilajia. Laulukirjaehdotuksessa onkin enemmän kirjavuutta tahtilajeissa, edellä mainittujen lisäksi muun muassa 5/8- ja keinuvia 6/4- ja 6/8-tahtilajeja, jotka ovat suurimmalta osin uudempaa sävelmateriaalia (liite 7). Lisävihosta ja laulukirjaehdotuksesta saadun kirjan käyttäjien palautteen perusteella voitiin huomata, että heidän makunsa on hyvin perinteessä kiinni pysyvää. Lisävihkovaiheessa tutuksi tulleita, helposti omaksuttavia, kauniita sävelmiä haluttiin laulukirjaan, mutta jos sävelmä oli vähänkään uudempaan tyyliin vivahtava, se jakoi mielipiteitä. Koettiin, että sävelmä on liian vaikea, eikä sitä opita. Siitä huolimatta laulukirjatoimikunta halusi määrätietoisesti ottaa mukaan näitä uudemman tyylin lauluja, jotta laulukirjauudistuksen yhdessä sovittu tavoite toteutuisi. Jotta sävelmistö olisi tämän tavoitteen mukaan monipuolinen- ja ilmeinen, se ei voi silloin olla liian samasta puusta veistetty. Lauri-Kalle Kallungin mukaan vuonna 2006 ilmestyneen lisävihon sävelmistö monipuolistui vielä laulukirjaehdotuksessa. 60 Uusina sävelmiä ehdotuksessa ovat esimerkiksi Arto Heikkilän Maailmassamme muuttuvassa (LKE 59 Muistio laulukirjatoimikunnan kokouksesta 14.1.2011. 60 Kallunki 2014.

25 361), Ari Lohen Näin uskon, tunnustan myös sen (LKE 94) ja Hannu Virpin Soit, Herra, lapsen meidän perheeseemme (LKE 145). 3.3 Laulukirjaehdotuksen tekstit Suoraan runonkirjoittajilta tilattujen tekstien lisäksi niitä haettiin sävelmien tavoin julkisesti ilmoitusten kautta Päivämies-lehdessä (liite8). Toimikunnan runoasiantuntijat ovat voineet muokata näitä runoja sopivalla tavalla. Vuoden 1976 laulukirjauudistuksen pääperiaatteisiin kuulunut oikean opin korostaminen - kuten liikkeen vanhurskauttamisoppi ja eksklusiivinen uskonkäsitys 61 - näkyy kirjassa hyvin alleviivattuna ja yksityiskohtaisinakin ilmaisuina. Silloin ei riittänyt, että laulu jo sinällään kokonaisena kuvaisi näitä asioita. Edelleenkin oppia pidetään keskeisenä asiana, mutta laulukirjauudistuksessa on ajateltu, että sanoma näkyy ennemminkin kokonaisuudessa kuin yksittäisissä sanoissa ja fraaseissa. Siionin lauluissa (2016) on periaatteena, että ne kirkastavat Jumalan valtakuntaa ja kutsuvat siihen, vahvistavat uskoa, uskovaisten yhteyttä. Niissä on tällaista toivon ja ilon läsnäoloa, valoisuuttakin. Kieli on rikkaampaa, kuin edellisessä laulukirjassa oli. 62 Siionin lauluihin on otettu mukaan alusta asti myös muualla ja toisissa yhteisöissä syntyneitä tekstejä. Laulukirjaehdotuksessa mukana on edelleen esimerkiksi Jouluyö, juhlayö, jossa on säilytetty alkuperäinen käännös Joseph Mohrin tekstistä. Laulukirjatoimikunta päätti, että kyseisen laulun tekstiä ei lähdetä muokkaamaan, koska se olisi heidän mukaansa toivoton tehtävä. 63 Vuoden 1976 laulukirjassa oli vielä mukana August Ludvig Stormin virsi Kiitos sulle, Jumalani (SL 190). Viides säkeistö on Niilo Rauhalan käsialaa: Kiitos valtakunnastasi, jossa armon tarjoat. Tulevasta laulukirjasta tämä laulu on kuitenkin jätetty pois, koska sama laulu Stormin tekstiin löytyy virsikirjan puolelta (VK 341a ja 341b). 61 Käsitys siitä, että pelastus rajoittuu vain tietyn yhteisön sisälle. 62 Rauhala 2014. 63 Muistio laulukirjatoimikunnan kokouksesta 16.8.2010.

26 Laulun syntyperä ei siis lähtökohtaisesti ratkaise sitä, onko se kelvollinen Siionin lauluihin vai ei. Monet laulut ovat kulkeneet lestadiolaisuuden laulukirjoissa vuosikymmeniä ja ne halutaan edelleen mukaan, koska ne ovat tuttuja, paljon laulettuja ja näin ollen ihmisille rakkaita. Uusina, muualla syntyneinä lauluina tulevaan laulukirjaan tullee esimerkiksi muutamia Ruotsin kirkon virsiä ja joululauluihin Charles Wesleyn vuonna 1743 sanoittama Enkellaulu kaikuu nyt (LKE 23). Suurin osa lauluista kuitenkin tulee edelleen liikkeen keskuudesta. Kuitenkaan se, että jokin laulu on suosittu liikkeen piirissä, ei takaa sitä, että kyseinen laulu otettaisiin Siionin lauluihin. Opillisuus on edelleen tärkeä tekijä. Tekstiltään niin sanotut yleishengelliset ja sanomaltaan ohuet laulut eivät sovi Siionin laulukirjan yhtenäiseen ilmeeseen tai luonteeseen. 64 Vaikka nuorten osasto on laulukirjan laajin, nuoria tekstinkirjoittajia on kuitenkin erittäin vähän. Nuorilta pyydettiin uusia tekstejä, mutta niitä ei juuri saatu. Tämä koettiin laulukirjatoimikunnassa yllättävänä. Näin ollen toimikunnan täytyi ottaa esille muiden tekemiä tekstejä ja muokata ne nuorten lauluiksi. Niissä pyritään kuvaamaan nimenomaan tämän ajan nuorten elämäntuntoja. 65 Ennen kaikkea korostetaan sitä, että Jumalan seurakunta on tänäkin aikana nuorille sellainen suoja, turvapaikka, jossa saadaan rakkautta ja hoivaa ja ymmärrystä kokea omakseen. Että kokee uskon turvalliseksi, emme niinkään halua kuvata sitä, kuinka vaikeaa voi olla esimerkiksi uskon kilvoitus. Peruslähtökohta meille on se, että kuvataan myönteisiä, iloisia asioita ja minkä onnen ja ilon voi kokea siitä, että saa olla kristitty tänäkin aikana. 66 Tuomo Töllin kirjoittamaa laulua Oi, muistathan, nuori, sä myrskyiss maan (SL 252) uudistivat Marjut Vannas ja Niilo Rauhala muotoon Oi muistathan, nuori, kun myrskyää : SL 252: 1. Oi, muistathan, nuori, sä myrskyiss maan kun purttasi Herrasi ohjaa, :,: voit armoonsa turvata ainiaan, hän lapsiaan siunaten johtaa. :,: 67 LKE 180: 1. Oi muistathan, nuori, kun myrskyää, niin Herramme purttasi ohjaa. Hän voimallaan myrskynkin tyynnyttää ja lapsiaan siunaten johtaa. Hän voimallaan myrskynkin tyynnyttää ja lapsiaan siunaten johtaa. 68 64 Rauhala 2014. 65 Rauhala 2014. 66 Rauhala 2014. 67 Siionin laulut 2007. 68 Laulukirjaehdotus 2013.

27 Kolmannen säkeistön alkuperäinen ilmaisu On nuorena elämä vaikeaa, kun synti niin lähellä riehuu on muutettu toimikunnan lähtökohdan mukaisesti vähemmän epätoivoiseksi ja uskon vaikeutta ilmaisevaksi: Ja syntiä vastaan kun taistelet, niin tunnet: se lähellä riehuu. Täysin uutena nuorten lauluna lisättiin nuorten osastoon esimerkiksi ehdotuksen laulu 193 Nuoruuden päivät tahdon, Herrani, jonka on kirjoittanut Marjut Vannas (2011, 2013) ja säveltänyt Sheldon Ylioja (2011). 3.4 Tekijänoikeuskysymykset Kaikilta oikeudenomistajilta pyydettiin julkaisuluvat sekä tekstiin että sävelmiin. Kaikkiin sävelmiin saatiin lupa, vaikka teksti saatettiin vaihtaa. Esimerkiksi Ruotsissa paljon käytetty Waldemar Åhlénin säveltämä kesävirsi (Sommarpsalm) sai Siionin lauluihin uuden, Inkeri Karvosen runon Kasteinen niityn ruoho (LKE 141). Lauri-Kalle Kallungin mukaan yhtään hankalaa keskustelua ei tarvinnut sävelmien tekijänoikeuksista käydä. Tekijänoikeusasiat otettiin huomioon myös tekstipuolella. Tekijänoikeuslain piirissä olevien runojen julkaisuun täytyi selvittää lupa. Pariin kolmeen lauluun yritettiin muokata varovaisesti tekstiä, mutta tekijänoikeuden haltija ei antanut siihen lupaa ja näin ollen laulut jäivät ehdotuksesta pois. Yksi, jo vuoden 1976 laulukirjaan muokattu laulu jäi uuden informaation valossa kokonaan ehdotuksesta pois: Tuo armon lasinen meri (SL 91) on Niilo Saastamoisen käsialaa vuodelta 1923 ja tätä tekstiä uudisti Pekka Kinnunen vuonna 1976. Nyt huomattiin, että tekijänoikeudet ovat kirjoittajan kuoleman jälkeen jollakin hallussa. Vuoden -76 laulukirjassa tekijänoikeusasiaa ei ollut otettu huomioon. Laulun historiaa tarkistettiin nyt enemmän ja huomattiin, että tekijän kuolemasta ei ole kulunut vielä 70 vuotta. Tekstin oikeudet ovat toisella taholla, jota ei ole tavoitettu, joten laulua ei voitu muokata eikä ottaa enää mukaan. Muokkaamattomana versiona kyseinen laulu olisi voitu ottaa mukaan, mutta tällöin laulu ei olisi sopinut uuden laulukirjan kokonaisuuteen. 69 69 Sähköinen tiedonanto Ari-Pekka Palolalta 18.3.2015.

28 3.5 Nuottilaitos ja säestyssovitukset 3.5.1 Aiempien kokoelmien nuottipainokset Ensimmäisen vanhoillislestadiolaisten käytössä olleen nuottipainoksen Hengelliset Matkalaulut kokosivat vuonna 1930 Jaakko Leonard Seppänen (1881 1938) ja Paul Heideman (1890 1973). 70 Siionin Lauluja neliäänisesti soinnutettuna -laitos ilmestyi Rovaniemen kappalaisen, pastori Pentti J.P. Seppäsen toimesta vuonna 1950. Valmistelu kesti lähes viisi vuotta ja työn pohjana oli lähinnä vuonna 1935 julkaistu Hengelliset Matkalaulut -tekstipainos. Nuottipainoksessa oli 217 sävelmää. Laulut, jotka löytyivät silloisesta virsikirjasta, jätettiin tästä nuottijulkaisusta pois. Seppänen julkaisi laitoksen omakustanteena, kuitenkin yhteistyössä SRK:n kanssa. 71 1950- ja 1960-lukujen vaihteen laulukirjauudistuksen yhteydessä toteutettu nuottipainos ilmestyi monien vaiheiden jälkeen vuonna 1963. Tämä oli ensimmäinen nuottipainos, jonka SRK kustansi. SRK:n työvaliokunnan asettamaan toimikuntaan kuuluivat seuraavat henkilöt: Lenna Pellikka (puheenjohtaja), Jaakko Linjama, Leo Toivanen, Yrjö Koskimäki, Hemmo Sälekivi, Pentti Liukkonen ja Hannes Holma. Soinnutustyön tähän säestyskirjaan teki pääasiassa säveltäjä Jaakko Linjama. 72 Vuoden 1976 laulukirjan kokonaisuudistusta toteutettaessa sanojen rinnalla tarkistettiin koko ajan myös sävelmiä. Kokonaisuudistus oli jäänyt joiltakin osin keskeneräiseksi; joissakin lauluissa sanat ja sävelmä eivät täysin täsmänneet. Nuottipainoksessa merkattiinkin tällaiset kohdat pikkunuoteilla teksteihin niiden säkeistöjen kohdalle, missä ongelmia ilmeni. Vuoden 1986 Virsikirjan valmistumisen aikana nämä virheet korjattiin laulukirjaan SRK:n musiikkitoimikunnan toimesta, koska uusi painos Siionin lauluista oli joka tapauksessa tulossa. Jaakko Linjaman sovitukset säilytettiin suurelta osin vuonna 1988 ilmestyneessä päivitetyssä säestyslaitoksessa. Pari soinnutusta palautettiin vuoden 1963 laitoksesta. 70 Seppänen 2004. 71 Seppänen 2004. 72 Liukkonen 2004.